Selaat arkistoa kohteelle katiska.

Kevät, kevät, kevät

12.3.2015 Yleinen

Nonni, anteeksi. Kirjoittelu vähän unohtunut (aamuvuorotkaan ei näköjään sovi mulle, töitten jälkeen koirat ulos ja minä nukkumaan näköjään. Eiköhän tää tästä kun saan jonkinnäkiset rutiinit itselleni)

Fian tassut parantunut tosi hyvin, ja nyt un lumet sulannu niin päästään liikkumaan kunnolla. Energiaa täynnähän se on ollutkin jo pidemmän aikaa, niin että minulta on meinannut hajota pää kun se vaan pomppii, riekkuu, riekkuu, pomppii ja riekkuu vähän lisää. Mikään käsky ei mene perille ja mitään ei uskota. Luupää eläin. No, onneksi se nyt rauhottui nopeasti tavalliseksi omaksi itsekseen, nyt riekutaan vaan aamun eka lenkki enää :D

Mä rakastan kevättä, aurinkoa ja lämmintä. Allergialääkkeitä naamaan, astmapiippu taskuun ja silmätipat ja menoksi. Voisin olla ulkona aamusta iltaan ellei olisi pakko käydä töissä. Huonopuoli tässä auringossa on katupöly johon Tepin silmät reagoi aika vahvasti mutta ei sitä itseään näytä häiritseväm. Aloitettiin meidän juoksukausikin eilen ja ai että herra nautti. Se siis flippaa onnesta jo kun näkee että mä vaihdan juoksuvaatteet päälle, en sitten tiedä että onko se ravaaminen niin kivaa vai se kahdenkeskinen aika mun kanssa. Päätettiin meidän lenkki kiipeämmällä kallioille ja riekkumalla siellä vielä jonkin aikaa. Kyllä se on ihana koira vaikka aika hankalaluonteinen onkin. Eikä eilen edes rähissy kenellekään, se on nykyään tosi hyvällä tuulella, joku viisas veikkasi että lisätty b-vitamiini voisi olla syyllinen. Mulle on oikeastaan ihan sama että mikä sen saa noin hyvälle tuulelle, mä olen vaan tyytyväinen kun se on tyytyväinen :)

Vaihdettiin ruokintasyystemejäkin sillain että ruokitaan kerran päivässä, saa Tepikin tuntea itsensä joskus kylläiseksi, kun se syö niin säälittävän vähän. Fialle tulee kyllä iso annos mutta ei ahmi enää vaan syö rauhallisemmin.

Nyt odotellaan Fian ensimmäisiä juoksuja jotka todnäk on ihan nurkan takana koska kaikki urokset yrittää astua sitä ja se kusee sisällekin vähän väliä. Sitten pääsisikin jo leikkauttaa sen. Ja kyllä, se leikataan. Meille ei tule pentuja. Piste. (Päässä mielikuva Fian 10 pentua jotka kaikki palautuu bumerangina mulle koska kaikki yhtä luupäitä kun Fia. Ei kiitos) :D

fiakallioilla tepi kalliolla Fia ja sen keppi

Voihan susi vol 2.

2.2.2015 Yleinen

Elikkäs jatketaan siitä mihin jäätiin, työssäkäyvänä ihmisenä jouduin olemaan vähän nopeampi aikasemmin.

Koiraa verrataan suteen vähän joka asiassa. Käyttäytyminen, syöminen, joltain osin myös ulkonäöllisesti. Minun susi-tietämys ei ole paras mahdollinen eli tämä on puhdas mielipideteksti. Susi elää lyhyen kiivaan elämän, saalistaa ruokansa, tappaa saaliinsa, syö sen. Tappelee arvojärjestyksestä, nartuista ja alueista. Elää erittäin laajalla alueella ja liikkuu paljon enemmän kun mitä voisi kuvitella. Mitenköhän meidän koirat pärjäisi siinä elämässä? Niinpä, meidän koirilla ei ole paljon mitään tekemistä suden kanssa. Luonnonmukaisessa ruokinnassa on mitä ilmeisemmin kyse siitä että ruokkii koiransa kuten sudet ja villikoirat syö. Ongelma. Sudet ja villikoirat ei syö optimaalisesti. Ne syö sen minkä ne saa ”käsiinsä”. Me pystymme ruokkimaan koiramme optimaalisesti, ja mielestäni olemme sen niille velkaa. Me olemme ottaneet luontokappaleen elämään meidän kanssamme ja muokkaamme sen sopimaan meidän tarpeisiin ja teemme sillä mitä huvittaa. Minä ainakin haluan ruokkia ja hoitaa koiriani niin hyvin kuin vain voin, koska niin voin nauttia niiden seurasta pidempään ja yhdessä voimme nauttia yhteiselostamme. Win-win tilanne minun mielestäni.

Myönnän, minäkin joskus luulin että koira saa kaiken tarvitsemansa erilaisista lihoista ja lihaisista luista. Olinkin lukenut erään kirjaan barffauksen aloittelusta. No, en minä aloittanut barffausta silloin mutta suurin syy siihen oli että silloinen koirani kuoli. Nyt kun rupesin taas pähkäilemään ruokintajuttuja niin löysin facebookista ryhmän josta on tullut tärkeä tukipilari katiskan lisäksi. Me kaikki teemme virheitä, minä olen antanut näille liikaa a-vitamiinia ja viime laskelman mukaan myös kalkkia. Mutta kun tajuaa virheensä ja ne korjaa niin on jo tehnyt hyvän teon. Aina oppii uutta, tieto pitää vaan osata ottaa vastaan eikä ruveta marttyriiksi tai vetoomaan susiin tai siihen että kyllä silloin 1800-luvulla koirat eli pelkällä perunalla ja lannalla. Kyllähän ne eli, mutta miten hyvin ne eli? Minäkin olin alkuun skeptinen näiden lisien yms suhteen mutta kyllä tuolla koirien ruokanurkassa on nyt kalkkipurkki, ade-pullo, sinkkipurkki, lohiöljyä litran pullossa, merilevää ja pellavaa. Ja minä olen kuulemma rohkea, uskallan ruokkia kasvavaa pentua raakaruokkimalla. No, söi se ekat 3 kuukautta elämästään nappulaa, sitten en jaksanut mennä ostamaan sitä enää. Mun mielestä oli helpompi siirtyä raakaan. Ja hyvin se voi. Oikeastaan taitaa olla pentueen ns tervein, mutta sitä en lähde kommentoimaan että liittyykö se suoraan ruokaan, tekijöitä voi olla niin monta erilaista.

Harhaluuloja on paljon, varsinkin koiran ruuasta. Ruualla pystyy vaikuttamaan koiran kasvamiseen (ei voi, muuten kun puutostiloilla). Naudanmaha on terveellistä koska susikin aloittaa aina ruokailun eläimen vatsalaukusta (ei muuten aloita, se jättää sen lähes poikkeuksetta syömättä, maha on vaan helpoin reitti päästä käsiksi lihaan). Koirasta tulee aggressiivinen kun se syö raakaa lihaa (siis oikeasti, kuka keksii näitä?).

 

Aivot tikkaa tyhjää joten lopetan tähän :) Lisää mielipidetekstejä on luvassa jatkossakin. Näihin tunnelmiin.