Selaat arkistoa kohteelle kasvi.

Fodmap ruokavalio

18.2.2018 Se hoikistaa, Yleinen

Arttu Pimiä oli laittamassa parempia housuja jalkaansa. Perkele kuului kantavasti huoneiston seinien sisällä. Artun vaimo Kaarina, os. Piukka hätkähti, ja kiiruhti miehensä luo. ”Mitkään housut eivät mahdu enää jalkaan. Tai mahtuu, mutta en saa pännin nappia kiinni. Nyt minun täytyy laittaa urheiluhousut jalkaan”. Artun piti lähteä poikaporukassa läheiseen baariin maistelemaan olutta. Ravintola oli pieni, että sen tähden voisi urheiluhousuissakin sinne hyvin mennä. ”Nyt se alkoi sitten sapuskan säätely”, tokaisi Arttu ja kiskoi paitaansa päälle. Napit ovat tässäkin vatsan kohdalta aika piukeat. Taidan vetää vaan pusakan päälle, ja niin lähti Arttu kohden pientä ravintolaa.

Matkalla kuitenkin hän vielä ajatteli vatsansa suuruutta. Mistä hitosta se on kasvanut. Olenhan kyllä karkkia ja suklaata napostellut iltaisin telkkaa katsellessa, mutta kun olen muutenkin vähentänyt ruuan syöntiä. Jotain pitäin äkkiä tehdä, että vatsa pienentyisi. Kuitenkaan ei viitsi lähteä uusia housuja ostamaan, kun käytän niitä niin harvoin.
Arttu saapui kapakkaan, jossa jo kaverit häntä odottelivat. Kaverit huomasivat heti Artusta, ettei kaikki asiat olleet aivan kunnossa. Einari päätti kysellä, mikä kaveria oikein vaivaa. Vastaus tulikin aika nopeasti. ”Huomasin, kun aloin laittaa vaatteita päälle, että housut eivät mene yläosastaan kiinni. Mietin tänne tullessa, että onkohan minun vatsassa jokin kasvi. Olen kyllä huomannut, että vatsa tuntuu ottavan kiinni sukkia laittaessa tai varpaan kynsiä leikatessa. Mutta en ole siihen sen paremmin kiinnittänyt huomiota. Luullut vain, että pitäisi alkaa hiukan jumppaamaan. En tiedä, pitääkö sitä käydä lääkärillä”. Ville päätti ehdottaa Artulle erästä seikkaa. ”Oletko kuullut sellaisesta ruokavaliosta, jossa esimerkiksi jätetään kaikki sellaiset sapuskat pois, jossa on vehnää. Se on vähän kuin hiilari-juttu, kun jätetään valkoinen leipä pois, mutta tämä ruokavalio on vielä sitäkin laajempi. Vehnäjauhoista tehty ruoka kuulemma jotenkin alkaa käymään suolistossa, että suolisto kärsii ja se saa vatsan pyöristymään ja kovettumaan”.

Arttua tämä alkoi kiinnostamaan. Mutta mistä löytäisin tästä vielä lisää tietoa. Kaverit eivät tienneet siitä muuta kuin, että menee tietsikalta katsomaan. Esimerkiksi Googlettaa vaikka juttua, ”vatsa kova ja suuri”, eiköhän sieltä jotain löydy. Tämä sai Artun hiukan iloisemmaksi, ja hän unohti nopeasti kasvaimen vatsassaan. Hyvä kun asia selvisi jotenkuten, ja se sai pyyhittyä pois mielestä ainakin tänä iltana. Nyt pystyi keskustelemaan kavereiden kanssa taas yhteisistä asioista.
Arttu heräsi aamulla hiukan kohmeloisena. Hän päätti heti mennä katsomaan koneelta, löytyisikö sitä ruokavaliota, jota voisi alkaa kokeilemaan. Hän googletti ”pyöreä kova vatsa”. Arttu selaili, ja melkein heti löytyikin ”Fodmap-ruokavalio”. Sitä hän alkoi lukemaan. ”Huonosti imeytyvät fermentoituvat, eli ns. fodmap-hiilihydraatit aiheuttavat paksusuolessa bakteerikäymisen välityksellä kaasun muodostusta. Osa niistä lisää veden määrää ohutsuolen loppuosassa. Herkistynyt sisäelintunto voimistaa suolen venytyksen aiheuttamaan vatsankivun ja turvotuksen tunnetta”. Ai sellainen juttu. En mä nyt oikein siitä ymmärtänyt mitään, mutta onhan täällä lisääkin juttua. Ja lista niistä ruoka-aineista, mitä ei saisi syödä. Arttu kopioi listan ja näytti sitä vaimolleen. ”Aika kovaan testiin sinä lähdet. Kannattaakohan nyt ihan kaikkia asioita kokeilla. Jo pelkästään vehnäjauhon lopettaminen, lopettaa kastikkeet, leivät, pullat, makaronit ja yleensä kaikki mitä on vehnäjauhosta tehty”. Asia jätettiin vähäksi aikaa mietintään. Ja Arttu lähti aamupalan jälkeen pihalle hommii

Arttu huolsi ruohonleikkuria ja siinä samalla mietti ja mietti. Siinä listassa oli aika paljon tuotteita, mitä ei saisi syödä. Hän muisti tutummista hedelmistä Päärynä, vesimeloni, luumut omena, jäätelöt, jugurtti, kerma, maito, pehmeät juustot, pähkinät, herneet, vehnäjauho. Mitähän niitä muita vielä oli. Mitähän sitä sitten pystyy vielä syömään. Kai sitä pitää emännältä kysellä vielä.
Ruohonleikkuri oli huollettu ja Arttu pääsi kokeilemaan kuinka se pystyy uuteen ruohoon. Hän ajeli muutaman kierroksen pihalla, mutta asia vaivasi häntä sen verran, että hän huuteli Kaarinan pihalle, että jos juotaisiin kahvit vaikka täällä pihalla.
Sieltä Kaarina tulikin kahvikuppien ja monistetun paperin kanssa. Yhdessä alettiin katsomaan, saisiko niistä ruokatuotteista vielä jotain ruokaa aikaiseksi. Kyllähän täältä vielä löytyy, kun on riisi, kaurahiutaleet ja peruna. Osa juureksista, lihat, jauheliha. Ja jos jostain voisi hiukan antaa periksi, esimerkiksi ruskeakastike, niin kyllähän täältä löytyy vielä kaiken näköistä. Ja kun kerää näitä juureksia, mitä saisi syödä, niin pitää vain katsella ohjeita mitä niistä pystyy tekemään, kertoili vaimo tietävän näköisenä. No voisihan sitä kokeilla, kuinka sitä jaksaa, ja tuleeko sitä kiukkuiseksi kuin tupakkilakkolaiset. Ja taas jatkettiin hommia. Arttu ajeli tontin nurmikot kuntoon ja haravoi me paikat, jossa nurmikko oli ollut jo paksua.

 

Vaimo tutustui uusien ruokien listaan. Aamuksi tehdään risottoa ja vaihtoehdoksi vaikka kaurapuuroa. Jotain leipää kyllä pitäisi olla. Sitten hän huomasikin, että voihan sitä kauraleipääkin tehdä. Kaurajauhojakin näkyy löytyvän ja se tehdään kaurajuomaan. Hän lähtikin käymään kaupassa. Kaarina tutkaili jauhohyllyjä ja löysikin jauhoa. Kaurajauho oli vain yhden kilon pusseissa. Ja kaurajuomaa löytyi jugurttien vierestä. Olihan niillä hintaa, mutta olisi ainakin joskus leipää ruokapöydässä. Sipuli oli paha asia, kun se oli kieltolistalla, mutta kai sitä nyt voisi käyttää kuitenkin. Samalla Kaarina keräsi juurikkaita ja hedelmiä mukaansa, jos vaikka tekisi jonkinlaisen juurenpannun uuniin.
Arttu touhusi pihalla, koska siellä tuntui olevan aina jotain puuhaan. Olihan tontti kaikkiaan kolmen hehtaarin kokoinen. Mutta kun ei viitsinyt paikallakaan olla. Nyt oli isännällä suunnitteilla pienen suihkulähteen rakentaminen. Vettä kun oli omasta takaa, sillä pieni puro kulki tontin poikki, josta oli tarkoitus juoksuttaa vettä puutarhaan.
Kaarina leipoi kaurajugurtista ja kaurajauhoista leipään samalla kuin juurenvuoka kypsyi uunissa. Pian olikin päivällisen aika ja emäntä kävi huutelemassa miehensä syömään.
Asetuttiin pöydän viereen ja Kaarina kertoili mitä ruokaa tässä nyt on tarjolla. Esimerkiksi tätä nyt sitten syödään yhtenä ruokana, muiden ruokien ohella. Ensin otettiin ruokaa vain vähäsen, ja maisteltiin ja kun se hyvältä tuntui, otettiin lisää. ”Kuinka sinä nyt tämmöistä osasit valmistaa. Leipäkin tuntuu aika hyvältä”. ”Leipä nyt on aika kallista ja tuosta ohjeesta ei tullut kuin kaksi tämän kokoista pyöreää pientä leipää”. Ruoka tuntui isännälle maistuvan. ”Ehkä mä voisin kokeilla tätä ruokaohjetta, ainakin jonkin aikaa. Katsotaan sitten, auttaako se vatsaan mitenkään”.

 

Kaksi viikkoa oli kulunut uutta ruokalistaa apuna käyttäen. Arttu kävi testaamassa painoa, ja huomasi jo painostakin lähtevät puolitoista kiloa pois. Vatsakin oli pehmennyt ja oli jo paljon parempi olla. Housuja piti myös kokeilla ja nythän ne mahtuivat jo taas jalkaan. Uusi ruokalista tuntui auttavan. Sovittiin myös, että kiellettyjä ruokatavaroita voisi ottaa aina jonkun mukaan, jos joku ruoka sitä vaatii. Ei oltu enää niin ehdottoman tarkkoja kaikista, mutta kuitenkin pidettiin ruokalistaa hyvänä, eikä siitä muuten poikettu.
Arttu oli hyvillään, ettei nyt ainakaan vielä tarvinnut lähteä lääkäriin. Ja ajatuksen ”Kasvi vatsassa” sai ainakin vielä unohtaa.

piki

Muista katsoa myös osoitteesta http://pikivaantaa.suntuubi.com    Sieltä löytyy lyhyitä juttuja

Hyvää äitienpäivää!

8.5.2016 silkkisiipiä

 

äitienpäivä2 äitienpäivä

Nämä kaksi keijukaista toivottavat hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja kaikille meille, joilla on joku jota muistaa äitienpäivänä.

Vaikea saada kukkimaan?

7.2.2016 silkkisiipiä

orkideankeiju1

Sain tämän orkidean, ilmeisesti puikkokämmekän, äitienpäivälahjaksi pari vuotta sitten ja saatesanoiksi: Tämä on helppo pitää hengissä, mutta vaikea kukittaa uudelleen. Hengissäpysyminen on todella osoittautunut helpoksi. Kasviin nimittäin tuli kukkimisen jälkeen jotain pikkuasukkaita ja työnsin sen verhon ja ikkunan väliin, etteivät asukit muuttaisi muihin kukkiini. Ja sitten unohdin koko kämmekän olemassaolon. Joitakin aikoja myöhemmin, viikkoja joka tapauksessa, avasin verhot lisääntyvän päivänvalon tieltä ja mitä löysinkään?! Hienosti hengissä pysyneen ja vielä kukkivan kämmekän. Toki kukkia oli paljon vähemmän kuin äitienpäivänä, mutta sen jälkeen se on kukkinut koko ajan, noin puolitoista vuotta siis. Tällä hetkellä kukkia on auki kahdeksan kappaletta.

Nyt puikkokämmekkää hoitaa silkkisiipinen keijukainen, jos se vaikka saisi ötökkäosastoon kuuluvat alivuoralaiset häädettyä, kun itselläni ei oikein ole riittänyt puhtia suihkussa käyttämistä tehokkaampiin häätötapoihin eivätkä ne ole suihkutuksesta olleet millänsäkään. Jos vaikka keijukainen osaisi kertoa niille paikan, jossa ötököilläkin on täydet elämänoikeudet.

 

 

Terveisä Riikasta!

24.6.2015 Yleinen

Keijukainen pelargoniassa

Piipahdin Latvian pääkaupungissa Riikassa hetki sitten. Hotelli, jossa yövyin matkaseurani kanssa sijaitsi jonkin matkan päässä vanhasta kaupungista ja, jos ihan suoraan sanon, ensisilmäys hiukan hirvitti. Katu oli karu, hotelli sijaitsi sisäpihalla, jonne päästäkseen piti kävellä läpi parhaat päivänsä nähneestä porttikongista. Ja vaikka hotellin logon ritarihaarniska viittasi menneisyyteen, olin odottanut hieman erilaista historian siipien havinaa.

Sisäpihalla tönötti lehtileikkeillä päällystetty pysäköintialueen valvojan koppi, joka taisi olla miehitetty 24/7. Mikään keidas sisäpiha ei ollut. Tupakoitsijoita oli sentään muistettu tuoleilla, parilla pöydällä ja sauhuttelualueen rajaavilla kukkaistutuksilla. Yhtenä aamupäivänä, kun alueella ei näkynyt ketään, hiippailin kamerani kanssa paikalle ja nappasin ylläolevan kuvan. Keijukainen istuu siinä pelargoniassa ja tarkkailee pihapiiriä. Ehkä näköpiirissä tassuttelee musta, paksu kissa tai kirjava, pörröinen kaunotar.

Vanha kaupunki turisteineen ja heille tarkoitettuine viihdykkeineen tuli toki nähtyä, mutta sittenkin matkan parasta antia olivat hotellimme lähikorttelit. Lähitienoilla kävellessä näki kuinka rouva kurkotteli ikkunastaan jututtamaan koiraansa ulkoiluttavaa herrasmiestä ja upeasta autosta nousi jakkupukuinen nainen ruokkimaan kadulla kuljeksivaa kissaa. Löysimme samoilta kulmilta myös uzbekistanilaisen ravintolan, jonka pitäjä tarjoili meille herkullisen ruuan mukavia jutellen.

Saman kadun varrella kuin hotellimme ja uzbekistanilainen ravintola oli myös rapistuneita rakennuksia, joiden villiintyneillä tonteilla ei kissojen kulkua kummempaa elämää näkynyt.  Isokierto kiipeili hylätyltä näyttäneen talon rauta-aidassa. Helteisessä säässä varjoisalla aidalla oli keijukaisenkin mukava hetki viivähtää.

 

isokierto ja keiju portilla

Keltamajavankaalin alla

18.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Näin keltaista puron rannalla, kun kävin kävelyllä keväisessä puistossa. Vihreä ei ollut vielä peittänyt talventakaista, ruskehtunutta ruovikkoa, mutta aurinko oli ehtinyt houkutella vehkamaisen kukinnon kurottelemaan kohti valoa ja lämpöä. Kasvi sai hymyn huulilleni, hassu ja iloinen kukka, vaikka aika pahan hajuinen. Olen kuullut, että sitä kutsuttaisiin myös haisunäädän kaaliksi ja sen kyllä ymmärrän hyvin.

Mikähän pikkuruinen pirpana piileksi keltaisen puikelon kukinnon ja suojalehden alla?

Kesä ja kimalaiset

16.6.2015 Yleinen

Mariliina Valkama

Ihanan viileä kesäkuu tänä vuonna meillä täällä Suomessa! Keijuja ei kymmenen lämpöasteen kelissä palella – ja taitaa sitä paitsi olla hiukan lämpimämpää. Jos tuuli ei riepota terälehtiä irti kukkasista ennen aikojaan, niin nyt saamme nauttia monien kasvien kukkaloistosta pitkään. Pörriäisiä tosin saa vielä odotella näillä keleillä. Itselläni ei ole yhtään ikävä sen paremmin hyttysiä kuin ampiaisiakaan. Kurtturuusun keijukainen tapasi kimalaisen menneenä kesänä, mutta mustoissa kaiken voi elää uudelleen, niin helteen kuin hunajan tuoksunkin.

Ulkoilua

29.4.2014 Yleinen

Me ollaan ihan äimänkäkenä. Ollaan päästy pihalle! Me ollaan koko pienen elämämme luultu että maailma koostuu tästä isosta talosta ja noista kahdesta ihmisestä. Mutta nyt meille aukes ihan uus maailma!!! On ruohoo, kasveja, hiekkaa, multaa, PUITA… ja ihme tuoksuja löytyy myös. Täällä MEIDÄN pihalla on varmasti joku villieläin pyörinyt myös! WP_000572 WP_000575 WP_000579 WP_000580

WP_000637