Selaat arkistoa kohteelle karhu.

Bussitarina

12.1.2017 Yleinen

On maanantai. Albert Joka suuttuu helposti, on rikas ja Aatu joka on pitkä ja hyvä varakuski tallustelevat kouluun yhtämatkaa. Heistä on kivaa päästä tapaamaan vanhoja kavereita. Kun he pääsevät kouluun heillä onkin luokkaretki. Opettaja halusi yllättää heidät koska heillä ei ole koskaan ennen ollut luokkaretkeä. He olivat menossa partioleirille. Eväät haettin SubWaysta. Mukaan myös otettiin makkaratikut.

 

Bussi lähtee matkaan. Moona joka on rehellinen, kova laulamaaan, Mikko joka on kovis ja köyhä ja Nicolas joka on pitkä ja hauska puhuivat retkestä koko maktan. Millainen se olisi, mitä siellä tehdään ja missä se on. Matkalla vastaan tulee tiukka mutka. Kuski ajaa siitä mutta tiedättehän että tie on liukas talvella. Joten bussi lentää aidan yli tiheälle metsätielle joka on hautausmaan vieressä. Kuski sanoo -Ei hätää kyllä tämä tästä. Osa oppilaista ei kuitenkaan usko ja ryhtyy itkemään.

(Tunnin päästä)-Kukaan ei ainakaan enää itke. Sanoi Moona O. Moona tunnustaa että itki itsekkin vähän. -Mhm. Tokaisee Nicolas ja Mikko yhtä aikaa. Yhtäkkiä kuski huomaa autotien ja vihaisen  karhun. Kuski painaa kaasua ja karhu lähtee perään. Oppilaat ovat kauhuissaan. Sitten Albertin mitta on täynnä. Hän avaisee ikkunan ja huutaa karhulle. Karhu säikähtää ja pysähtyy.

Sitten kaikki huokaisivat ja otti mukavan asennon koska matkaa oli vielä tunti. Viimeinkin bussi pääsi perille. Luokan ohjaaja kysyi -Miksi olitte tunnin myöhässä? Kaikilla oli paljon selitettävää. Mutta retki saa luvan nyt alkaa. Retken jälkeen luokka astuu bussiin taas. Matkalla rengas puhkeaa. Kuski  lähti hakemaan uuden renkaan lähimmältä huoltoasemalta. Kuskilla kesti noin puolituntia. Oppilaat olivat kuolla tylsyteen renkaan vaihdon aikana, kunnes se viimein saatin paikalleen. Sitten bussi lähtee taas matkaan. Kuski keroi matkalla hauskoja tarinoita. Oppilaat nauroivat vieläkin karhulle joka ei saanut heitä kiinni. Opettaja kuskikin naurahtivat sille. Yhtäkkiä opettaja ja kuski sairastuvat eikä kumpikaan voi ajaa. Oppilaat huomaavaat että heitä oli pistänyt kuumehyttynen. Sen pisto antaa kuumeen. Onneksi Aatu on hyvä varakuski ja ryhtyy ajamaan bussia. Aatu pelastaa päivän ja ajaa bussin koulun pihalle.

-Koululla viimenikin! Huudahtaa Albert ja Aatu yhtäaikaa. Sitten luokka astuu ulos bussista. Albert ja Aatu tallustelevet kotiin yhdessä. Heillä on paljon kerrottavaa vanhemmille. LOPPU!!!!

 

 

 

Puut pinoon

21.3.2015 Kiinnostus heräsi olutta juodessa, Yleinen

Aurinko lämmitti ja antoi viimeisille lumille siivet haihtua pois. Kevät teki vauhdilla tuloaan ja jo Aleksinkin oli hyvä aika päättää metsätyöt. Ja kun hän ei oikein ollut muutenkaan kiinnostunut olemaan metsässä kesällä. Niin paljon hän oli joutunut kärsimään metsän tuomista eläimistä. Metsässä hän kyllä viihtyi talvella kun sai vanhan hevosensa kanssa tehdä metsätöitä niin omassa metsässään kuin vielä vieraidenkin metsissä.001

Jos palataan ajassa taaksepäin aikaan jolloin eläimet ottivat Aleksiin oikein kunnolla otteen. Eräänä vuonna keväällä kun Aleksi oli jälleen lopettelemassa hakkuutöitä. Päätti hän vielä kaataa erään puun niin sitten ei tarvitse enään tänne kulmille enään tulla. Paikka oli aivan hänen metsän rajalla jonne oli lyöty oikein iso tolppa merkiksi. Siihen tolppaan yhtyi myöskin kolmen muun metsäomistajan metsän rajat. Paikka oli aika synkkä ja pimeäkin vaikka jo aurinko lämmitteli lumen pintaa. Siellä kasvoi suuria kuusia naapuritalojen metsissä. Se kohta metsistä oli jäännyt naapurienkin hoitoa vaille.

Aleksi otti sahan ja meni sen viimeisen kuusen luokse kaataaksen sen vielä nurin ja sitten saisi olla taas metsätyöt siinä. Hän käynnisti sahan ja antoi sille kierroksia työntäen sahansa puun tyveen. Ääni oli niin kova, ettei hän kuullut mitä ympärillä oikein tapahtui. Lopulta kuusi ryminällä kaatui nurin. Mutta Aleksi sammutti kuitenkin vielä sahansa, ajaten pistävänsä tupakiksi ennenkuin karsii rungon. Hän kun sammutti koneensa alkoi kuulumaan erikoista mörinää hänen takaa. Hän kääntyi ja huomasi karhun olevan aivan viiden metrin päässä. Hevonen oli jo karhua pelästynyt ja rimpuillut itsensä leppien väliin jääden reestään kiinni. Aleksi jähmettyi paikalleen kun karhu nousi takajaloilleen ja päästi suustaan kovan huudon. Nyt tiesi metsämies loppunsa tulleen. Karhu ei kuitenkaan heti hyökännyt uhriaan kohden. Ehkä katseli tulevaa ruokaansa, mistä ensimmäisen palasen ottaisi näin ensimmäiseksi suupalakseen talviunensä jälkeen.

Aleksin mailma oli pysähtynyt. Hän oli kauhusta kankeana paikallaan. Tuntui kun ei verikään enään hänen ropassaan virtaisi. Sitten teki karhu seuraavan siirtonsa. Se käänsi takapuolensa Aleksia kohden ja lähti kävelemään pois. Nyt uskalsi jo kylmä hikikin tulla Aleksin otsalle. Hän luuli, että nyt kaikki taisi kääntyä paremmaksi ja karhu jättää meidät rauhaan. Aleksi meni hevosen luo joka rimpuili lepikossa. Mutta karhupa kääntyikin takaisin. Nyt oli karhulla jo vauhtia. Kovaa juosten se juoksi hevosta kohden jonka takana oli Aleksi. Mylvien se pysähtyi ennen hevosta ja pysähtyi. Aleksi sai jostain voimia juosta moottorisahan luo. Hän tempaisi se käteensä, alkaen vetää sitä käyntiin. Toisella vedolla lähtikin saha käyntiin. Karhu alkoi perääntymään ja Aleksi lähti saha ojossa karhua kohden. Karhu ei tykännyt moottosahan äänestä vaan kääntyi ympäri ja lähti jolkotellen juoksemaan pois. Aleksi sammutti sahan ja jalat täristen hän istui hetkeksi huilaamaan.

Seuraavaksi hän irroitti hevosen lepikosta ja keräsi tavarat rekeen. Hän lähti pois ja jätti viimeisen tukin pätkimättä. Ajatteli tulla vaikka seuraavana päivänä sitten tekemään sen homman loppuun.

Mutta ei tehnyt isännällä mieli enään metsään mennä. Kyllä karhutapaus oli iskenyt Aleksin tajuntaan niin vahvasti. Hänen mielestään saa vaikka se viimeinen tukki mädäntyä metsässä. Aikaa kului taas seuraavaan talveen, niin Aleksi oli taas metsässään puita kaatamassa. Oli hänellä kyllä haulikko mukana, aivan vain varmuutta antamassa.

Se karhusta mutta sattui Aleksille muitakin tapauksia metsässä kesäiseen aikaan. Kerran kävi näet niin, että Aleksi oli mustikoita keräilemässä omassa metsässään. Hän olikin löytänyt hyvän mustikkapaikan ja veteli kömpölöin käsin mustikoita ämpäriinsä. Kyllähän se karhu oli tietenkin aina mielessä, että tuli aina välillä katseltua taakseen, ettei karhu vain pääse häntä enään yllättämään. Ja juuri kun hän oli katsonut taakseen ja kumartui taas poimimaan marjoja, lähti kyykäärme aivan hänen edestään luikertelemaan pois. Isäntä tietenkin hätkähti moista käärmettä. Nyt piti olla niidenkin takia tarkkana. Kesäinen aurinko lämmitti mäenrinnettä. Aleksin poimiessa hän näki jo kolme käärmettä aivan hänen lähellään edessä. Käärmeet nostivat sihiseviä päitään Aleksia kohden. Vanha mies hätkähti ja tuli araksi työntämään käsiään enään varpujen lähelle. Mutta kun mustikoita oli tällä alueella paljon niin ei oikein viitsinyt niitä sinne metsäänkään jättää. Hän koitti kepillä niitä häätää kauemmaksi mutta käärmeet olivat siitä asiasta toista mieltä. Ne alkoivat hyökkäilemään Aleksi kohden. ”Mikä perkele noihin eläimiin on oikein tullut”, hän sadatteli ihmeissään. ”Kohta perkele haen kotoolta paperit niin tiedätte kenen metsä tämä on”.

Vaan eivät käärmeet jättäneen isäntää rauhaan. Ne tulivat luikerlen aina Aleksin jalkojen lähelle ja sihisivät inhoittavasti. Lopulta oli marjastajan vain lähdettävä pois metsästä. Kyyt olivat vallaanneet hänen metsän. Aleksia harmitti kun marjoja jäi niin paljon metsään. Hän kuitenkin piti marjoista ja kokkasi itse piirakoita pitkin vuotta. Itse oli niitä vain tehtävä kun vaimo oli lähtenyt jo vuosia sitten toisen miehen matkaan. Yksinäinen oli mies, ei ollut tulleet mieleen enään kysellä ketään naista kumppaniksi. ”Mitä sitä nyt harmia enään itselleen ottaa”. Näin hän vastasi kyselijöille joita kuitenkin kiinnosti Aleksin elämä. Olishan siellä ollut tilaa naisenkin pyörähdellä. Mutta Aleksi oli päättänyt, ettei naisia enään hänen asuntoonsa tule.

Iltaisin hän kuitenkin ajatteli sitä entistä Aune vaimoaan. Jotenkin hän osasi rakastaa kyllä mukavasti. Ja hän oli lempeä ja rakastavainen. Aleksi viihtyi kyllä hänen kanssaan, ei tahtonut välillä lähteä edes ulkohommiin kun Aune niin kivasti hymyili isännälle. Mutta sitten tuli se meijerin mies ja vei Aunen mennessään. Katkeria oli Aleksille ne seuraavat päivät. Jopa hän muisteli niitä hirvikärpäsiäkin metsässä. Eivät tehneet niiden mönkimiset hiuksissa niin hyvää kuin Aunen kädet hänen hiuksissaan kun rakkauden pedillä oltiin. Hirvikärpäset ovat ajaneet Aleksin pois metsästä monesti. Ei ole kivaa kun kärpäset mönkivät päänahassa. Toista oli Aunen kädet hiuksissa. Sormet kuitenkin lähtivät hiuksista pois mutta kärpäriä piti kammalla haeskella.

Tuntui kun kaikki metsän eläimet vihasivat Aleksia hyttysiä myöden. Aune piti kyllä Aleksista mutta kun miehen jutut olivat sellaisia mistä eivät naiset oikein pitäneet. Aleksi alkoi kertomaan seksijuttujaan vaikka kylässä olisi ollut hiukan vieraampiakin ihmisiä. Vieraat naiset katsoivat Aleksia suurin silmin, kuitenkin hiukan kummissaankin, tarttuen miehiään salaa kädestä kiinni. Ehkä he pelkäsivät Aleksia noiden juttujen takia. Pelkäsivät jos vaikka Aleksi ottaisi vieraan naisen kädestä kiinni je veisi sänkykammariin, kauhuissaa siksi naiset olivat. Vaikka ei Aleksin jutut kovin härskejä olleet mutta ne olivat kuitenkin eräällä tavalla omaperäisiä. Ei sellaisista asioista täällä maalla puhuttu.

Eräskin juttu pulpahti Aleksi huulille kun vietettiin isännän 60 vuotisjuhlia hänen kodissaan. Juhlavieraita oli puvuissaan ja koreissa leningeissään tuolilla istuen päivänsankarin olohuoneessa. Aleksi avasi hiukan jännittynyttä ilmapiiriä omalla jutullaan. Ei hän viitsinyt alkaa säästä kertoilemaan kun kuitenkin kaikki ihmiset säätilanteen näkivät vaikka nyt ikkunasta jos siitä halusivat kertoa. Aleksi alkoi kertomaan juttua seuraavasti. ”Onkos kukaan ajatellut, että tuleeko miehen siemenneste paremmaksi kun sitä päästelee tiuhempaan vaikka nyt useamman kerran päivässä. Mitenkän tämän asian näkee ruustinna”. Ruustinna säpsähti ja laittoi suunsa ryöreäksi niinkuin kuminukella, puristaen miehensä kädestä kovaa kiinni. Muutama isäntä salaa hymyili peittäen kädellään suunsa ja päästäen yskäisyn samalla. Aleksi jatkoi, että ”tottakai se neste parempaa on kun sitä tiuhempaa laskee pois. Jos vaikka tullaan jostain reissusta kotiin ja janottaa kovasti, niin ei sitä viitsi ensimmäisestä lasista heti vettä juoda. Kyllä minä ainakin lasken hiukan ensin vettä altaaseen ja otan sitten vasta lasiin raikasta vettä. Sama asia se pätee siinä nesteasiassakin”. Hivenen aikaa kului ennenkuin ihmiset alkoivat vapaammin juttelemaan.

Mutta kun kahvia piti hakea pöydästä, ei kukaan uskaltanut yksin lähteä tarjottavia hakemaan jos vaikka Aleksi oli keittiössä. Pelkäsivät, että isäntä jotenkin naisia kopelois samalla kun heillä olisi kahvikuppi kädessä. Mitenkäs siitä nyt sitten estelis ettei vain kahvit kaatuisi. Ehkä tästä syystä se Aunekin hyppäsi meijerimiehen matkaan. Tietenkin häntä hävetti miehensä puheet. Kaksistaan ollessa ei hän noihin Aleksin puheisiin viitsinyt antaa mitään kommenttia. Hän oli niihin juttuihin jo kyllästynyt.

Mutta Aleksi vain toisti juttujaan. Vahvenpana kuin koskaan ennen. Ei hän kuitenkaan olisi halunut vaimoaan toiselle miehelle antaa. Mutta kun metsätöissä oli päivät niin ei oikein vahtiakkaan voinut. Ja minkäs sille mahtaa jos vaimo haluaa miestä vaihtaa. Aleksi oikein useamman viikon odottelikin Auneaan takaisin, mutta ei kuulunut Aunea toisen miehen kainalosta ovea koputtelemaan. Ja uskottavahan se oli kun tuli postista eropaperit valmiiksi täytettynä. Ei tarvinnut kun Aleksin laittaa nimi alle ja pistää postiin. Valmis kirjekuorikin oli mukana oikein merkin kanssa. Nyt hän oli yksin, täysin yksin.

Aleksin elämä kuitenkin muuttui hänen vanhetessaan. Eräs suuri muutos tapahtui kun hänen vanha kumppaninsa Riku-hevonen kuoli. Se oli suuri suru Aleksin sydämmessä. Vanha kaveri oli lähtenyt pilttuusta ansaitullu levolle. Ei ollut enään kaveria metsätöihin ja uutta hevostakaan ei hän enään halunnut. Oma kuntokin heikkeni vanhuuden myötä. Ei ollut enään sitä nuoren miehen riskuutta jolla tukkeja nostelisi rekeen. Niinpä hän päätti myydä metsän pois. Pellot olivat olleet naapurin isännällä vuokralla mutta nekin myytiin nyt samalla myöskin pois.

Kaupat kun oli tehty, oli Aleksilla nyt aikaa. Mihin tämän ajan nyt sitten tärväisi. Jotenkin tuntui loogiselta, että hänellä olisi joku nainen iltojen seurana. Mutta mistä sellaisen naisen sitten hankkisi. Ei niitä täällä maalla nyt ole tienvarsien koivuja nojailemassa, että ota minut. Kenenkään varattuja naisia ei tietenkään sovi mennä pyydystelemään, joku vapaa nainen sen olla piti. Kauppareissullaan kyläkaupassa hän omistajilta oikein kyselikin, että onko tällä kylällä yhtään vapaata naista. Eivät tienneet kaupan pitäjät sellaisia olevan. Kuulemma tuossa kaljakuppilassa niitä ehkä on. Vaikealta tuntui nyt yksinäisen miehen toiveet, hänen kävellessä kotiinsa kappakassinsa kanssa.

Kotiin tullessa pirahti puhelin. Puhelin taisikin olla kunnossa kun niin kauan on hiljaa ollut. Eräs kyläläinen sieltä soitteli ja arkaillen kyseli ”naistako olet vailla”. ”Naista nyt haluaisin istumaan tänne mun kanssa”. Soittajalla olikin nainen tiedossa. Mutta tämä näinen löytyy varmemmin kylän kuppilasta, siellä hän illat ainakin viettää. Aleksi kiitteli tiedosta ja lupasi mennä katsomaan sinne kuppilaan jos vaikka sen tummatukkaisen naisen löytäisi.

Jo illalla vedettiin hiukan paremman vaatteet päälle ja asteltiin siihen kaljakuppilaan. Koskaan ei isäntä ollut siellä käynyt eikä muutenkaan mitään vahvempaa juonnut. Mutta nyt ehkä pitää sitä kaljaa maistaa kun kaikki siitä pitävät. Aleksi vetäisi kuppilan olen auki ja asteli sisään hämärään luolaan. Parissa pöydässä istui ihmisiä ja toisessa pöydässä oli tummatukkainen nainen, Hän meni tiskille ja otti kaljatuopin. Sitten hän istahti pöytään niin, että näki tähän pöytään missä nainen istui. Kumman hyvältä se kalja tuntuikin, että piti hakea sitä lisää. Ja taas seurattiin sitä pöytää missä nainen istui. Mutta sitten Aleksille tuli äkkiä hirmuinen hätä. Hän nousi pöydästä ja lähti kävelemään veskiä kohden. Samaan aikaan se nainenkin lähti ja peräkkäin mentiin helpotuspaikkaa kohden. Tietenkin naisilla oli oma koppi, eivätkän he nyt voineet tulla samaan koppiin miesten kanssa. Muutaman sanan kerkisi Aleksi naiselle jo heittää tällä yhteisellä kävelymatkalla. Nainen tuntui kovin iloiselta ja ystävälliseltä ja lupasi tulla Aleksin kanssa istumaan samaan pöytään.

Ja niin tapahtuikin. Iloiseksi muuttui hetkessä näiden kahden kaljaa juovan olo. Ei uskonut Aleksi, että kun kaljaa juo häviää kaikki murheet. Naisetkin tulevat samaan pöytään istumaan ilman että heitä sinne oikein pyytääkään. Hiukan murheissaan oli isäntä. Olisi ollut tälläinen elämä paljon mukavempaa kuin karhun kanssa painiminen tai käärmeiden kanssa taisteliminen.

Illan päätteeksi Aleksi otti tämän uuden tyttöystävänsä käsikynkkään ja lähtivät kävelemään Aleksin kotiin. Siellä jatkui naisen käsien pyörittely Aleksin hiuksissa ja niin ihanalta taas kaikki tuntui. Sänky sai taas kaipaamaansa rytinää aikaan. Putkijalat taipuilivat uuden parin ryskyessä sängyllä. Sitä se nyt oli, uusi rakkaus oli puhjennut tähän hiljaiseen taloon. Hauskalta tuntui vanhan miehen viimeiset askeleet elon saralla.



piki

Jokin aika sitten kyselin, että voisi joku mullekkin lähettää viestejä. Vaikka jostain muustakin asiasta kun näistä kirjoituksista. Ei vaan yhtään viestiä tullut. Ehkä sitten itsekkin tyydyn vain kirjoittelemaan ja lukemaan toisten juttuja ilman, että ottaisin mitään yhteyttä toisten kirjoituksiin. Kiitos

Kesälahti

6.7.2014 Yleinen

Me ollaan taas oltu möksällä :) Tällä kertaa oltiin Kesälahdella asti!

WP_000835

Täällä oli samaan aikaan muikkumarkkinat (ei tosin nähty muikun muikkua koko reissun aikana) ja lohikuninkuuskisat! Me mutikaiset oltais kyllä oltu Lohien juksaamisessa ihan ykkösiä, ihmetellään vaan ettei meitä päästetty kisaan mukaan!

WP_000830 WP_000849

Suurin osa meitin ajasta meni tässä ikkunalla kun varmistettiin ettei karhut ja muut suurpedot hyökkää pihalle  :)

 

 

 

Hullun Kamikadzen hullunhauska vitsi.

17.6.2014 EU, Putin, Ukraina, Venäjä, Yleinen

Ukrainan Kaasukiista muodostuu hautakiveksi.

Olen Virallinen Kremlin Propagandan palkallinen kertoja. Mutta tällä kertaa jätän väliin kumartakaan Tsaarianne huudot väliin. Sen Sijaan kerron vähän faktoja on omia pieniä tulkintoja niistä. Sen jälkeen perinteen mukaan vastuu siirtyy kuulijalle.

Ukrainan itä osat on vuokrattu USA:lle ShaleGas tai liuskekaasu tuotantoon. (SHale Gasista erikseen kannattaa katsoa GASLAND)

EU on Ukrainan puolella ja haluaa Ukrainasta EU:n jäsenen. EU ja Ukraina ovat vastaan Venäjän luonnonkaasua (syystä jossa ei ole logiikkaa)
EU jäähdyttää kaikki kaasun vaihtoehtoisten reittien rakentamisen (EU:n ei Ukrainan kautta)
USA alkaa nostaa liuskekaasua ja myydä sitä EU:hun Venäjän kaasun sijaan. (liuskekaasun hinta on pienempi kuin perinteisen kun se on naapurissa tuotettua ja kun Venäjän kaasun loppuhintaan vaikuttaa Ukrainan vaatima korvaus toimituksesta)
Iso Paha Punainen Peto on Tapettu ja Hyvät voitti. Niin voisi ajatella jos ei osaa ajatella ja uskoo Venäjän vastaista propagandaa.

Siispä seuraavaksi vain niille jotka osaavat ajatella

Ukrainan sopimus (Shale Gas sopimus) on joku 30-40% Ukrainalle ja loput USA:lle.
Ukraina saa energiansa siis ilmaiseksi.
Mikä puolestaan kertoo sen että Ukrainan tuotanto on halvempaa.
Mikä puolestaan kertoo sen että Ukrainan tuotteet ovat halvempia.
Halvempia kuin EU:n. Ja Markkinat on auki Juurikin Eurooppaan.

Otetaan Etäisyyttä hiemaan kaukaiseen ja tuntemattomaan Ukrainaan ja suunnataan lentävä mattomme Suomeen.

Suomen esimerkki on hyvä koska se heijastaa koko EU:n tilannetta ja on lisäksi läheinen ja hyvin rakas maa.
Niin kuin olen jo aiemmin kertonut Suomen käyttämistä rahoista yli puolet on velkaa ja tämä on alkanut vuonna -95. (ei sattumoisin EU:n liittymisestä kuitenkaan)

Palataan siis vuoteen -95. Tilanne mahdollisimman pelkistettynä ja yksinkertaistettuna. Olen Pekka ja saan palkkaa 1000€ kuukaudessa.
Kuluja minulla on kuukaudessa 2000€. En halua luopua uudesta autosta joka vie minun rahaa (en halua leikata kuluja). Niimpä otan lainan. 1000€, Pankki täti ojentaa rahatukun kättehen ja kävelen onnellisena ihailemaan uutta autoani. Elämä Hymyilee.

Mutta ei pitkään, kuu vaihtuu ja saan 1000€ palkkaa mutta kun kuluja minulla on 2200€. On hieno auto ja valitettavasti lainan korot (puhumattakaan että olen 1000€ velkaa pankille). Mutta töissä pomo sanoi että tilauksia on pilvin pimein niin päätän että pankkiin käy tie.Sama täti 1200€ käteen ja elämä hymyilee. Tämä jatkuu kuukaudesta toiseen vuodesta -95 lähtien. Velkani kasvaa ja lisäksi on korot olen ”pikavippi kierteessä”

Tämä on valitettavasti Suomen valtion ja EU:n tila. No Jotta oltais reiluja niin Suomi ei ole pääsyylinen (osasyylinen kuitenkin lisäksi haluaisin korostaa että sekä syy että velat on JOKAISEN kansalaisen!).

Suomi ei ole pääsyylinen ja tarina jonka kerroin ei ole realistinen sanotte minulle. Rahat on käytetty EU:hun ja kyse on sijoituksesta.!!

Näinpä Sanon minä. Siinä vaiheessa tullaan siihen kohtaan missä leikataan pää irti. (ajatella se ei osaannu kummiskaan)

Niinhän se tehdään sijoitetaan on vain yksi MUTTA.

Palataan Ukrainaan edellinen tarina mukanamme. Sijoituksemme on Ukraina.

Meidän rahoilla kustannamme UkrUSAn kaasuhankkeet. Jotka puolestaan ratkaisee huikean määrän ongelmia. Ensinnäki Iso Paha on mullan alla, toisekseen velkainen EU joutuu tilanteeseen jossa kuolemaa vauhditetaan.

Voittajat: Ukraina ja USA (Britit varmaan eroaa EU:sta ja silloin ei enempää todisteita tarvii ;D Jolloin viimeinenkin voittaja on selvillä)

Häviäjät: Eu (tässä kohtaa voi sanoa että Ukraina on EU:ssa ja joutuu avustamaan Eurooppaa, reiluja ollakseen sanon että näinpä. LAINALLA jolloin tilanne ei todellakaan mihinkään hyvään suuntaan saa käännettyä väkisinkään) ja Venäjä.

Mitä tästä voisi sanoa otimme pikavipin ja sijoitimme kun ei haluttu leikata kuluja vaan saada ilmaista rahaa sijoituksesta. Kävi kuitenkin toisin. Saatiin tuhlattua rahat ja lisäksi tuplasti lisää kuluja, Lainan korot plus oman palkan leikkaus. Minähän en kovin taitava pisnesmies oo mutta aika PASKA DIILI. :D

Toinen hauska asia. EU:n colonisaatio strategia. Käsittääkseni EU:n ja Ukrainan sopimus on melko ovela. Siinä oli kait yritys tuhota teollisuus ja saada vain laajennettua markkinat ja otettua toisen maan resursit käyttöönsä. (niin kuin ennenkin) Vaan Olipa Ukrainan kaverit olevia. Kääntyykin EU UKRUSA:n colonisaatioksi.

Mutta mites Se Iso Paha joka on yllätys hyökkäyksellä tapettu. Vaan ei ollut tälle karhulle mikään yllätys että häntä ja tähtöstä jaahdataan. Karhu yritti kertoa asiasta tähtösen kansalle ”Et kahtokaa nyt miten teitä huijataan” (EU:n omat päättäjät mukanaan) Vaan Kun Ei tähtönen kuunnellut. Veljet oli hänelle sanonut että karhu on Iso ja Paha ja hääti se karhu joka kertaa ku yritti karhu järkeä puhua, Murinaa vain kuuli karhun suusta eikä tahtonut kuunnella.

Nyt Venäjä propaganda faktaa murisemaan minä rupeen:

Venäjällä on alkanut kansannousu. Kansannousu Sotia ja epäreilua maailmaa vastaan.

Lähiajan Tarina nro 1

Samaa Perhettä

Putin kävi Etelä Koreassa sopimassa jotain kauppoja. Antoi haastattelun sen jälkeen. Kysymys oli kaasuhommasta. Siinä juttu on niin että

kaasunputken voisi viedä joko meren kautta, kuussa kääntymällä (tarkoitan että järetön rojekti) tai P-Korean kautta. Noh jos tois meren kautta niin projektin hinta olisi tosi kova ja jotta sijoitus on hyvä eikä EU:n style tavittaisiin piiiiiiiiiiiiitkälle vuoteen 3001 (ei välttämättä ihan niin pitkä mutta tiedättehän te minut Venäläiselle kaiken pitää olla SUURTA ;D ) kaasuntoimitussopimus. Jota ei Etelä Korea varmaan haluaisi allekirjoittaa ymmärrettävistä syistä. (esim jos aurinkoenergia yleistyy ja kaasua ei tarviikkaan)

Tai Pohjois-Korean kautta. Jos ette tiedä niin ymmärtääkseni Etelä ja Pohjois Koreat ovat virallisesti sodassa. (Aselepo on mutta rauhansopimusta ei ole ikinä tehty) Siinäpä muodostuu pulma. Jos Venäjä olisi EU niin se vihjaisi kuten Georgialle (08.08.08) esimerkiksi että ongelmakohdat pitäisi ratkaista äkkiä niin päästään hommiin ;) (puu pääille käännän tuhotkaa ne ja laajentukaa kaikkihan sen tietää et ihan TURHA ALUE JA KANSA ovat muutenkin) Vaan yllätys! Venäjä ei ole EU.

Putinille tehdään kysymys. Mitä mieltä olisi Venäjän kansa Koreoiden yhdistymisestä? Putin vastaa: ”Venäjä olisi iloinen siitä että Etelä- ja Pohjois- Korean ihmiset yhdistyisivät takaisin samaksi kansaksi. Mutta se vaatii molempien aitoa haluan palata samaksi perheeksi. Haluan korostaa että Venäjä hyväksyy VAIN JA AINOASTAAN molemminpuolisen ja rauhanomaisen yhdistymisen. Siihen me pyrimme kun käydään 6 osallisen keskustelua. (Joku 6 maan kokous jossa pyritään ratkaisemaan Etelä- ja Pohjois-Korean riidat) Se vaatii aikaa ja molempien halua. Me yritämme auttaa parhaamme mukaan. ” Pääidea on siis tämä jos veljet kutsuvat toisiaan taas veljeiksi me iloitsemme teidän perheen yhdistymisestä mutta se vaatii aikaa ja me odotamme niin pitkään kuin tarvii. Korostus jos riita ratkaistaan sotilaallisesti niin kauppaa ei Venäjän kanssa tule!

Kyseessä on videoitu noin tunnin haastattelu (vapaasti netissä katsottavissa)

Lähiajan Tarina nro 2

Kansalle Leipää, nettiä ja viihdettä PRKL

Putin kävi Pohjois Koreassa. Niille jotka eivät tiedä. Se on se maa jota koko maailma halveksuu ja jossa on Se jännän näköinen kaveri johdossa ja kansa elää kurjaa elämää. Putinilla oli tapaaminen josta en sen enmpää ole ottanut selvää mutta tuloksista kuitenkin olen. Tapaamisella on nimittäin saatu sopimus.

Venäjä antoi anteeksi Pohjois Korean velat.

(olikohan 9 miljardia 10:sta ja loput korean pitää investoida Venäjälle tärkeisiin kohtiin Pohjois-Koreassa eli lahja se viimeinenki miljardi ;) ) (Velat on NL aikaisia. Tais hauskasti mennä kun NL hajosi niin Venäjä sanoi että ottaa velat omaksi taakaksi ja maksoi ne. Muut maat jotka oli NL:lle velkaa tais sanoa että eipä oo enää sitä maata jolta lainattiin eli ei oo velkaakaan. Mutta aivan eri tarina toi. :D )

Lisäksi saatiin sovittua yhteiskaupoista ja törky uutinen P-Koreasta. Venäläiset liikemiehet SAAVAT käyttää INTERNETTIÄ POHJOIS-KOREASSA!!! tämän jutun pointikuvani on tälläinen. Kiusattu ja väärinymmärretty kansa ovat MYÖS IHMISIÄ niinpä Putin kertoo sen koko maailmalle ja ennen kaikke Pohjois-Korealaisille. Starttaa projekti Break Down the Walls ja liity maailman yhteiseen ruokapöytään.

Lähiajan Tarina nro 3

Krim tai Ystävällisin valloitus kautta Historian

Tätä on jankutettu jo niin paljon että ei jaksa kertoa samaa tarinaa sen sijaan kerron mitä on tapahtunut mutta ensin tärkeät faktat:

Venäjän armeijalla on lupa olla Krimin alueella (siitä on sopimus ja siellä on Venäjän sotilastukikohta josta maksetaan 97 milj. vuodessa)

Ystävällisen valloituksen aikana sotilaita on alueella ollut vähemmän kuin sopimuksen mukaan SAISI olla.

Nyt itse tarinaan. Tämä tapahtui Suomessa. Helsingistä tulevat käskyt ja päätökset saivat kansan riehaantumaan. Helsinki nimittäin ei suostunutkaan tekemään TOM FINLANDIN postimerkkeja vaan teki Jääkäreiden oman juhlavuosi postimerkin. Huutaen Ikkunasta että meillä ei PRKL tollaisia harrasteta. No kansa kun on niin homoystävällinen ja ylisuvaitsevainen päätti et nyt sit katotaan kenen kantti kestää.

Kansan avuksi rienti EU:n ja USA:n hallituksen jäseniä ja kaikenlaisia toimijoita ja rupesivat jakamaan Amerikan Pie:ta ja kertomaan kuinka tukevatkaan kansaa ja kuinka vihaavat tollaista Suomen hallintoa joka on niin sovinistinen, kommunistinen, konservatiivinen ja mitä muita niitä sivistyneitä kirosanoja nyt onkaan.

Kansa oli onnensa kukkuloilla ja tuli vain rohkeammaksi ja rohkeammaksi (samalla tosin myös agressiivisemmäksi). Pitkään ei mennyt kun Juho otti kotoo kiväärin ja torilla sitä heiluttaen huus jo ”että Saunan takana on hallitukselle tilaa” Ja näinpä yhteistuumin tehtiin. Kansa otti vallan ja samalla valtion rakennukset omaa valtaan. Heti ensimmäiseksi Juho otti ja ehdotti että nyt niitä Tomeja tänne nyt ruvetaan ottamaan kuvia ja tekemään postimerkkeja.

Samaan aikaan Lappeenrannassa. Joka on ollut pitkään jo muutenkin unohdettu. Oli toisenlainen vallankumous meneillään.Nimittäin Jussi huus torilla että minun maata ei nahkahousu äijä tuu tallaamaan. Minä en tuohon suostu!! Vaan tätä kansannousua ei ollut lämmittelemässä EU eikä USA. Niimpä aseisiin ei tarttunu kukaan. Nakkikioskiperinteen mukaan ison osallistujamäärän tapahtumassa käsirysyä nyt sattui mutta aseisiin ei kanssa tarttunut, järkeä nyt sentään.

Saman aikaan kaukaisessa ja kylmässä Siperiassa herra Putin katsoi tv:tä ja pureskeli puoliksisyötyä karhua.

Suomi Natoon huusivat Helsinkiläiset. Vain Nato voi puolustaa meitä konservatiiveiltä.

Mies ei mua tuu vikittelemään huusivat Lappeenrannan asukkaat.!

Lappeenrannassa oli Putinin kaverin omistama kauppa. Siellä ei myyty kuin heterotuotteita ja se sai kauhun Putinin kasvoille. Nythän kun noi liittyy Natoon niin se kauppa suljetaan. :O :O

Seuraavana päivänä Lappeenrannassa kiehui kaikki tappeli kaikkia vastaan mutta enemmistö oli valmistautumassa sotaan Pääkaupungin Tom armeijaa vastaan. Silloin torille tuli Putinin kaveri ja rupes puhumaan. (asiasta kukkaruukkuun mutta sillä on erittäin kuuluva ääni). ”Mitä te hyvät immeiset toisiaanne turpihin vejätte?” kysyi hän. ”No kun enemmistö ei halua tänne noita tiettyjä vähemmistöjä Pääkaupungista ja vähemmistö on vähemmistön puolella” vastasi hiljentynyt porukka. ”no eihän sen takia tapella tarvihe, äänestätte vain alueen itsenäisyydestä niin asia muuttuu sisäiseksi asiaksi jonka itse saatte ratkaista rauhassa ja ilman ulkopuolisia vähemmistöjä” Sanoi kaveri ja katsoi omaa kauppaansa (saiskohan pidettyä sen veilä pystyssä näin, se kun oli hänen elämäntyö)

Kolme päivää ja kolme yötä kansalaiset aherteli ja uherteli.. Tekivät papereita ja kyselyitä, kaikenlaisia järjestelyitä. Vaan kun melkein jo oli valmista niin tv aukesi ja sieltä se Helsingforssi tiedottaa täräytti. Että nahkahousu armeijamme tie käy nyt tuohon saastaiseen korsevatiivisuuden pesäkkeeseen. Lappeenrantaan nyt matkamme käy.

No siinä vaiheessa rupes Jussin mahassa kiertämään. Armeijan määrän kun näki. Niitähän on 10 kertaa enemmän ku meitä. noihan kun kolmestaan yön pimeydessä saisivat Jussin kiiinni niin kaukana ois konservatiivisuus ku housut kintussa karkuun juoksentelis. Ja Kansa sitä murheen murtamaksi tuli. Vaan nousi se samainen mies ja sanoi. ”Äänestää tulevaisuudestanne kun ei voi kun alueen asukkaat niin pyytäkää naapurit turvaamaan aluetta äänestyksen ajaksi.”

Vaan kun naapurilta tuli kirje eilen ja siellähän oli kohuttu postimerkki. Ja oivalsi Jussi. ”Hei no mites nuo vieraamme? Meidän kaupassa saavat hyvää palvelua ja viunookin on joittenkin kanssa joskus juotu. Jos he turvaisivat alueen kun me äänestäisimme?” Ja niin kansa pyys venäläisiä turisteja (laillisesti alueella mutta ei maan kansalaisia) ja ne suostui ja sanoi että meillä noi muotijutut on lailla kielletty. Ja niin turistit meni alueen rajalla ja selkä selkää vasten valmistautuivat kohtaamaan tuntemattoman nahkahousuliberalismin.

Kansa äänesti ja sain itsenäisyyden, sen jälkeen tajusi että voimia on liian vähän puolustukseen eikä rahaakaan uudessa valtion budjetissa oo. No sitten Jussi muisti että Venäjä on naapurissa ja niin Jussi sanoi et liitytään Venäjään. Ja niin kansa äänesti ja niin kansa teki.. Putin ei ollut uskonut että tämä kääntyy tälläiseksi mutta päätti hän että saavat ihmiset Venäjään liittyä jos sitä kerran haluaa. Ja niin Putinin kaveri säilytti kauppansa ja kansa säilytti yörauhansa ja sai uuden maan.

Ideana on vain kertoa. Että en näe tuossa hyökkäystä enkä valloitusta. Se että sotilailla ei tunnusmerkkeja ollut voi olla lainrikkomus (verrattavissa että Lappeenrannan tarinassa turistit ois ryypännyt julkisella paikalla samalla kun puolustivat) mutta se ei pääasiaa muuta.Ja toinen pointti, ehdotan että katsotaan tilannetta Krimin asukkaiden silmin. He eivät halunneet kuuluua Kiovan johtamaan maahan. He liittyivät osaksi Venäjää osittain tietenkin pakon edestä mutta enimmäkseen palavasta halusta, sillä kansan juuret ovat siellä. Heidän aluetta kehitetään parhaansa mukaan nyt, eläkkeet on kolminkertaistuneet, kaikki kolmen pääkansallisuuden edustajat saivat oman valtiollisen kielen Krimin Tattarin, Ukrainan ja Venäjän. Saivat alueelleen erityiskohtelun (melkein autonomia) ja ennen kaikkea pari asiaa mitkä on paljon tärkeämpiä kuin kaikka rahat. kotimaan ja äänen. Nyt heitä kuullaan ja kuunnellaan, nyt heille vastataan ja toimitaan. Tätä kansa janosi eniten.

Nyt kun olen kertonut näkemykseni mitä on tapahtunut. Haluaisin kysyä vain yhtä asiaa, Oliko toi nyt niin HIRMUTEKO? :O :)

Post Scriptum: Se että moni ei tiedä näitä tarinoita, se että kukaan ei kuule mitä karhu yrittää sanoa ei johdu siitä että Venäjän propaganda toimii huonosti vaan sen takia että Venäjän vastainen propaganda toimii hyvin. En menetä toivoani että länsimaat, että EU:n kansalaiset avaa silmät ja rupee kuuntelee mitä karhu sanoo. Se kun karjuu että ystävyyttä haluaisi, se kun karjuu että meitä suohon ollaan viemässä vaan yhdessä me voisimme pelastua. Niinkuin historia toistaa itseään niin minäkin sanon:

Ukrainan Kaasukiista muodostuu hautakiveksi. Minun, ja Sinun. Herää jo!

PPS. Tästä tuli pitkä. Kaiken, jopa hyvänkin on loputtava joskus. Pituuden takia tämä tuntuu varmaan loputtomalta joten uskon että se herättää yhtä paljon mielenkiintoa kuin maailmanmeno muutenki. Niin kuin ihmisiä ei kiinnosta mitä heidän suostumuksella ja heidän nimellä tehdään maailmassa niin heitä ei kiinnosta myöskään lukea tätä tekstiä tähän kohtaan. Mutta toivo kuolee viimeisenä joten jos pääsit tähän asti kirjoita kommentiin ”+1” ensimmäiselle kymmenelle tarjoan suklaapatukan.. ;D