Selaat arkistoa kohteelle Käpy ry.

Selviytymistä ja terapiaa

13.5.2015 Yleinen

Minä selvisin. Niin, selvisin viime viikonlopusta. Loppuviikosta oli jo melko ahdistava olo,  kun media vaan syöksi äitienpäivähehkutusta. Kun lehdistä saa kaksi viikkoa ennen itse H-hetkeä lukea mainoksia äitienpäivälahjoista ja muusta, niin alkaa se hieman ahdistamaan. Itse äitienpäivä olikin astetta helpompi mitä luulin. Facebook ei täyttynyt kavereiden äitienpäivähehkutuksista. Osa jopa yllätti toivottamalla hyvää äitienpäivää niillekin jotka ovat lapsensa menettäneet tai eivät ole koskaan lasta saaneet. Jotenkin se tuntui siinä tilanteessa hyvältä. Itse koin kuitenkin enemmän omakseni tuon Lapsettomien lauantain. Se oli meidän perheelle tärkeämpi päivä, kuin äitienpäivä. Koitin tehdä lapsettomuutta näkyväksi ja rohkaistuin jakamaan myös kuvan meidän taipaleesta (ultrakuva, arkku ja kynttilä). Minulle tuli siitä hyvä olo. Olin ylpeä siitä, että uskalsin jakaa meidän lapsen kuvan muillekin.

Viikonlopun aikana pohdin paljon sitä miten tabu tuo lapsettomuus oikein on. Todella harva uskalsi tykätä minun jakamista teksteistä saatikka että se olisi herättänyt jotain keskustelua. Olen kuitenkin todella iloinen niiden parin ystävän puolesta jotka uskalsivat jakaa tekstin tai julkaista päivityksen Lapsettomien lauantaina. Kiitos! <3 Olin myös kovin pettynyt siihen, että paikallislehdet olivat kovin nihkeitä kirjoittamaan mitään juttua lapsettomien lauantaista. Toivon, että tässäkin tapahtuisi muutos ja asioista alettaisiin puhumaan myös mediassa avoimesti, jolloin asia ei olisi enää niin tabu ja ihmiset uskaltaisivat puhua tästä vaikeasta asiasta. Mutta lapsettomien lauantai jää aina äitienpäivän jalkoihin, koska äitienpäivästä on tullut niin kaupallinen juttu ja lapsettomuudesta on vähän vaikea saada kauhean kaupallista. (apteekit ja lapsettomuusklinikathan vois tietty tehdä jotain näkyvää alennuskampanjaa ;) Viikonloppuna juttelimme paljon Käpy ry:n Facebook-sivuilla äitiydestä. Oli jotenkin ihanaa huomata, että moni muukin pohti sitä onko hän äiti vai ei, kun lapsi on kuollut jo raskausaikana. Joku kirjoittikin sitten todella kauniisti, että äiti on jo heti silloin kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Äiti tarjoaa lapselle turvallisen paikan kasvaa ja kehittyä. Tottahan se on. Pitkästä aikaa myös oma äitiys vahvistui, vaikka eihän se koskaan tule olemaan samanlaista kuin että saisi kuulla sen oman lapsen kutsuvan minua äidiksi, tai että lapsi kietoisi kädet kaulalleni jne. Mutta olen ylpeä pienen enkelivauvan äiti <3

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa psykiatrian polilla juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Todellinen turhautuminen. Kun se ei toimi niin se ei toimi ja piste. Seuraava käynti laitettiin heinäkuun lopulle, mutta voi olla että me ei olla sillon täällä joten joudun varmaan sen perumaan. Toista oli kuitenkin eilinen vierailu seurakunnassa papin juttusilla. Vähän jännitti, kun en tiennyt mitä odottaa, mutta se oli oikein miellyttävä kohtaaminen. Yksi suurin ero eilisen käynnin ja psykiatrian polilla käynnin välillä oli suhtautuminen meidän vauvaan. Psykiatrian polilla meillä ei ollut vauvaa vaan pelkkä sikiö, kun taas eilen meillä oli vauva ja sillä vauvalla oli kutsumanimi. Ensimmäistä kertaa tuli olo, että joku muukin ymmärtää sen, että meille tuo vauva on tosi. Se tuntui niin hyvältä, että nytkin kirjoittaessa kyyneleet tulee silmiin. Olen siis todella iloinen siitä, että menin juttelemaan papin kanssa. Ja saan mennä vielä uudestaankin. :) Kun kotona kerroin tuosta käynnistä huomasin miten puolisonikin silmät kostuivat kyynelistä. <3

Pientä stressiä

15.4.2015 Yleinen

Vitsi miten ahdistaa taas nuo Facebook päivitykset. Tuntuu niin pahalta, miten raskaana olevat jaksavat valittaa jo puolessa välissä raskautta olotilaansa. Itsehän ovat raskautuneet, joten olisivat iloisia siitä. Tuntuu niin pahalta, kun itse tekisin mitä vain että olisin siinä samassa tilanteessa.

Pieni muotoinen stressi taitaa olla täällä päällä tuon painon pudotuksen suhteen. Näin viime yönä unta, että olin klinikalla jossa hoitaja käski mennä vaa´alle. Sain aivan kamalan itkukohtauksen enkä suostunut menemään. Lääkärille itkin, että oon tehny kaikkeni ja paino ei vaan putoa. :D ois varmaan syytä tehdä jotain, tai antaa mennä vaan elämän omalla painollaan. Perjantaille sain ensimmäisen ajan akupunktioon. Jännittää. Jospa siitä ois jotain hyötyä.

Liityin pari päivää sitten Facebookissa Käpy ry:n sivuille. Käpy ry on tarkoitettu lapsensa menettäneillä. Todella rankkoja tarinoita. Ilman kyyneliä ei niitä tarinoita ole voinut lukea. Toivottavasti sieltäkin löytyisi edes vähän vertaistukea, vaikka tällä hetkellä oma tilanne tuntuu jo suhteellisen hyvältä. Ajatukset ovat jo paljon elokuussa. Suunnitelmia, suunnitelmia. Jännää. :) Let´s see what happens. <3