Selaat arkistoa kohteelle kaksoset.

”Vaavi” ruokaa

17.7.2015 Yleinen

20150601_182455

 

Tällä kertaa lihapullia, ruskeaa kastiketta ja spaghettia.

Lihapulliin laitoin jauhelihaa porkkanaa ja sipulia, sekä tietenkin mausteita ja yrttejä. Pyörittelin pienen pieniä pullia jotka paistoin uunissa. Paistorasvasta tein sitten perus ruskeankastikkeen.

 20150524_155030

Lisäksi keitin vihanneksia.

Voin sanoa että pullat upposi stereoihin todella hyvin. Hyviä sormipaloja.

Iltapalaksi tein pienille uunimunakasta.

Munia joihin lisäsin korviketta sekä sipulia ja munakoisoa.

Alkuun tutkittiin rakennetta ihmeissään. Sitten maistettiin ja ihmeteltiin makua. Saivat ensimmäistä kertaa munaa ja ihmetys oli suuri. Mutta hyvin maistui.

20150601_182446

Nyt pitäisi alkaa siirtymään kokonaan tavalliseen maitoon. Osittain saakin jo mutta kynnys jättää korvike kokonaan pois on suuri.  Meillä kun pieniin uppoaa se litra päivässä. Selkä vääränä saa maitoa kantaa.

Yöt onneksi hwlpottaneet, paitsi nyt kun mä sanon niin alkaa yö kekkuloinnit  ja ilta humpat.

Esikoinen ollut kotona juhannuksesta lähtien ja nyt alkaa tuntumaan että seinät kaatuu jo neidilläkin päälle. Kaikki lajitoverit on lomalla jossain päin maailmaa. Eikä asiaa ainakaan helpota että ulkona sataa.  On vaikea keksiä jotakin ylikivaaa aktiviteettia jokaiselle päivälle.

Viimeisin keksintö on taulutussit kouraan ja pakastimen eteen. Ei lähde ihan niin hyvin kun koulussa aikoinaan mutta ainakin luvallinen paikka ja saa tohon rumilukseen väriä :D

Takasin tauolta, arkea ja itsetehtyä jäätelöä

21.5.2015 Yleinen

Pitkä  tauko takana… ehkä hiemankin liian pitkä. Kaiken ja laista olis ollut kerrottavaa mutta kauhea kiire ollut koska minit alkaneet kävelemään ensin tuella ja nyt jo ilman tukea. Ikäähän ensiviikolla tulee jo 10 kk. Ajattelin tosiaan että nämä kehittyisi hieman hitaammin kun yksöset. No näin ei käynyt :D

Aivan mahtavaa aikaa takana. Olen palannut osittain töihin. Ihan tuntisopimuksella mikä on meidän alallamme aika harvinaista. Mahtavaa on ollut palata ihmisten pariin. Kokoaika ei joku rouiku lahkeessa ja tappele ;) Vaikka kuinka julmalta kuulostaa niin ihanaa päästä pois kotoa. Vaikkakin vain pariksi tunniksi päivässä mutta silti.

Syömisestä on tullut hirveetä pelleilyä. Poikanen ei tahdo millään pitää ruokalappua. Ja kaikki ruoka pitää turauttaa huulien välistä pois ja tunnustella. Enää ei edes näkkileipä toisessa kädessä meinaa auttaa. Kivempi tunnustella juuri sitä mitä siellä suussa pitäis olla. No tämä on tätä vielä hetken.

Unikoulua oli pakko alotella. Pahimmillaan heräillään jopa kaksi kertaa yössä syömään ja välillä ihan vaan höpöttelemään. Neiti kyllä nukkuisi vaikka maailman tappiin saakka.

No vaikkakin arki on välillä raskasta on siltikin kerennyt leipoa ja touhuta, eikä tämä arki niin kauheata ole kuitenkaan. Vaikka joskus tuntuu että järki lähtee, mutta näiden pienien touhuilut ja esikoisen hirvitttävä harppaus isoksi tytöksi on niin mahtavaa seurattavaa että haikeaksi vetää kokonaan töihin paluu.

Mutta nyt kun tuli puheeksi että on keretty leipomaankin niin laitetaan tähän kohtaan aasinsilta :D Tein itse jäätelöä. Ilman jäätelökonetta. Idean sain eräästä leivonta ryhmästä facebookista. Itse toimeen pääsin siitä että kävin clasulla ja löysin ihania jäätelörasioita. Hullu saa idean lähteä tuumasta toimeen huonoillakin syillä.

Elikkäs itsetekoinen jäätelö ilman jäätelökonetta:

20150506_182312

4 valkuaista

4 keltuaista

1 dl tomusokeria

1,5 dl glukoosisiirappia

4 dl vispikermaa.

MAKUJA:

itse laitoin geishaa ja pätkistä toiseen ja toiseen laitoin toffee kastiketta. Eli tässä on nyt ihan oman maun mukaan.

Vispaa valkuaiset vaahdoksi. Niin että voit kääntää sen pääsi yläpuolelle.

Ota toinen kulho johon laitat keltuaiset ja tomusokerin. Vispaa vaahdoksi.

Kolmanteen kulhoon vispaa kerma jonka sekaan sekoitetaan siirappi ja sen jälkeen keltuaisvaahto. Tässä kohtaa lisään maut.  Rouhin suklaat toiseen ja toiseen sekoittelin toffee kastiketta.

Tämän jälkeen nostele varovasti valkuaisvaahto sekaan ja annostele pakastuksen kestäviin rasioihin ja nosta pakastimeen. Anna jäätyä pakastimessa ainakin 14 tuntia.

20150506_190137

20150507_18111220150507_181118

Ja voin sanoa että hyvää oli :) pitääkin tehä lähipäivinä uusi satsi. Vinkkinä vielä sellainen että kannattaa tosiaan tehdä aika pientä suklaarouhetta jos haluaa suklaata laittaa. Isot palat jäätyivät aika kivasti ja oli vaikea saada lusikoitua.

Mutta jos päätät kokeilla niin kerro ihmeessä makuyhdistelmiä mitä kokeilit :)

Tupla Onni, Tupla Kiire!!

2.3.2015 Yleinen

 

2015-02-26 23.05.50

 

 

 

 

 

Monesti olen ajatellut tätä kaksos asiaa. Aluksi kun sain slaagin siitä että niitä tulee kaksi kerralla. Jotenkin kun olin tuudittautunut siihen että yksi tulee ja piis öf keik ! Mä oon jo pro. Jumankekka sitä salamaa. Pelko valtasi mitä tulee mm. synnytyksestä. Sen jälkeen kun elämäni toinen ja helpoin synnytykseni oli ohi, mietin vain kuinka ihmeessä kerkeän syöttää molemmat ja kuinka saan molemmat samaan aikaan rinnalle. Sen hoiti luonto. Kuukautiset alkoi 3kk synnytyksen jälkeen alkoivat skidit hylkiä rintaa. Aivan niinkuin esikoinenkin. Tuttu juttu siis.

 

Sitten arki alkoi kun mies lähti töihin.Oli kotona nelisen kuukautta, onneksi! Aluksi pelkäsin mitä siitäkin tulee. Esikoinen pitää hoitaa bussin avulla päiväkotiin. Haluttiin pitää sama päiväkoti kun muutettiin miehen loman aikana. Luonnollisesti isompaan. Onneksi isäni asuu muutaman metrin päässä että hakisi välillä likkaa hoidosta. Näin onkin tehnyt ja on ollut älyttömän iso apu. (pitääkin muistaa kiittää).  Ja muutenkin arki oli helpompaa kun kuvittelin. Saatiin nopeasti rytmit.

Ylös klo 7, aamumaito, kasin jälkeen puuro ja lisämaito varuiksi, kun kerran liikkeelle ollaan lähdössä. Kotiin tullaan siinä 11-12 aikaan. Mukelot jätän pihalle veteleen hirsiä. Heräävät siinä 13 aikoihin jolloin otetaan lounaaksi vihannes sosetta. Oma tekoista luonnollisesti. kahden kolmen aikaan otetaan sitten hedelmää.Tällä välin mies hakee sitten esikoista hoidosta ja rupean sitten tekemään ruokaa.  Neljän viiden kieppeillä sitten lihasosetta. Tässä kohtaa nukahtavat puoleksistunniksi – tunniksi.  Seitsemän kieppeillä otetaan puuroa ja esikoinen syö iltapalaa jonka jälkeen menee suihkuun. Kasilta hänet passitetaan nukkumaan. Nukahtaako, onkin eri asia :DSamaan aikaan mies menee nukkumaan aamuviikoilla.  Kaksoset ottaa  maidon kasin ja ysin välillä, riippuen väsymyksen tilasta. Jonka jälkeen kannan sänkyyn johon useimmiten nukahtavat. Nyt on omaa aikaa.. katson salkkarit tallennuksesta ja uusi päivä uusimman jakson. Pakko katsoa jotain turhaa ja päätä tyhjentävää. Joskus neulon joskus vain istun ja olen. Nautin hiljaisuudesta. Se on niin harvassa.

2015-02-26 23.06.46

 

 

 

 

 

Tällä rytmillä me on menty 4kk lähtien.Kohta nuo minit on 7kk. Täällä tullut paljon uutta. Molemmille puhjennut kaksi leegoa alas. Opittu konttaamaan, istumaan ja nyt uusimpana seisomaan tukea vasten. Ei nyt ihan vielä todella tarvitsisi. Mutta ilmeisesti on niin kova kiire isosiskon perään. Nuo on aivan mielettömiä isosisko faneja. Niin hellyyttävää katsoa kaikkien iloa toisensa kohdatessa. Toivottavasti tuo sama ilo jatkuu läpi elämän.

Tänään tuossa aamulla neuvolaan lähtiessä kun yritin itseäni pukea. Yhden paidan pukemisen aikana hain molemmat keittiöstä ja toisen vielä toistamiseen. Neiti A päätti lähteä tutkimusmatkalle vessaan ja samaan aikaan herra B konttaa kikattaen tuulikaappiin. kiirettä siis pitää. Askelmittarin asennus on käynyt muutaman kerran mielessä. Oikein innolla (lue kauhulla) odotan että mitä tästä voi vielä tulla. Entäpä kun minit oppivat kävelemään ja juoksemaan. Oi voi. Eli yleiskunnon ja kestävyyden harjoituksia minulle luvassa.

 

Ihan kun muitakin rahareikiä ei olisi, päätti puhelimeni sanoa sopimuksen irti. Vaikea valinta minkä puhelimen ostan. En haluaisi mitään kauhean kallista. Mutta kuitenkin pitäisi olla kunnollinen kamera. Toisin kun tämä nykyinen. Tietokoneemme sanomassa omaa sopimustaan irti. Ylikuumenee ja akunkanssa ei enää toimi. Lisäksi mies tarvitsee opiskeluissaan tietokonetta joten sellainen on hommattava siis. Pyykinpesukone… huoh… ilmeisesti näissä viereisen työmaan räjäytyksissä irrottaa aina tasapainotuksen ja kun en ole heti huomannut ja laittanut koneen pesemään niin saa  sitä tuuppia sitten keskeltä pesuhuonetta takaisin paikallensa. Lopputulos, ilmeisesti rumpu rikkoutumassa. Noh, toimii vielä kuitenkin.

 

Tänään neuvolassa rohkaisin mieleni ja nöyrryin pyytämään kotiapua. Saas nähdä mitä keksivät. En oikein itsekkään tiedä minkälaista apua tarvitsen tai kaipaan. Tällä hetkellä päällimmäisenä on toiveena vain oma aika. Kerkeisi käydä rauhassa kaupassa. Kahvilla. Jossakin kylässä.Hierojalla tai vaikka kampaajalla. Outoa että kampaaja haaveilee kampaajalle pääsystä. :D Mutta lähinnä  ilman että kukaan on kokoaika vaatimassa jotakin tai että tarvisi kytätä itkuhälytintä ja olla valmiudessa. Tarvitsenko enemmän unta vai kotona siivousapua. Kodinhoitoa.  Ainakin tuo pyykkivuori kasvaa kiitettävästi. Niin puhtaista kun likaisistakin vaatteista. Tämmöisinä hiljaisina hetkinä kuten nyt kun kaikki kolme nukkuu, niin ei ensimmäisenä tule kyllä mieleen alkaa viikkaamaan pyykkejä.

Nyt taitaa olla aika käydä nukkumaan itsekin. Mies tulee kohta iltavuorosta ja voisi tässä jotain pientä iltapalaakin ottaa. tulipas pitkä purkautuminen.

Elämää ennen lapsia..

18.2.2015 Yleinen

Elämää ennen lapsia. Millaista se oli? En edes muista :)     image

 

Tänään mieheltäni kysyin että muistaako hän  millaista oli elämä ennen lapsia. Eipä muistanut hänkään. Nyt kun kaikki kolme (!) nukkuvat.

Niin oikein istahdin alas tarkoituksenani katsella hömppä sarjoja ja jatkaa joulukuussa aloittamiani säärystimiäni. Tartuinkin läppäriin ja rupesin miettimään mitä se elämä oikeasti oli. Hain fiilistä vanhoista valokuvista..

 

Mitä niissä näkyi? nooh. Eräästä työpaikastani kollegan  40 vuotis synttäri yllätys kuvat. Olimme porukalla järkänneet listan täyteen ”asiakkaita”, niitä omia tottakai. Työvuorolistaan oltiin saatu merkattua työpäivä seuraavalle päivälle ja hänen miehensä kanssa sovittu että päästää meidät penkomaan hänen vaatekaappiaan ja hakemaan mm. meikki tarpeet. Ei aavistanut mitään. päivän aikaan sattui jos jonninmoista. Ilta kuitenkin huipentui hotelliin josta otettu kaikille huoneet ja varattu iltaohjelmaksi keikkaliput. Kosteata meininkiä siis.

image

Seuraava kuvarypäs oli risteilyä samalla porukalla. Hauskaa oli ollut kuvista päätellen. Seuraava kansio oli firman isojoulu, kosteata ja hauskaa. Sitten olikin oman kampaamon avajaisia, vappu bileitä, grillijuhlia. Eli elämäni oli aikalailla työtä ja kosteita juhlia.

image

Kotona ei astuttu ruoan tähteiden päälle keittiössä, sängyssäni ei pyörinyt tutteja. yöpöydällä oli vesilasi ja puhelin. Nykyään siinä on vaippoja, tuttipulloja ja maitotetroja, tutteja. Kaikki tuplana totta kai. Tyynyn vieressä on riepu. Sängystä noustessa juuri ja juuri mentävä kolo oman sänkyni ja A kaksosen sängyn välissä.

 

Eteisessä oli omat ja miehen kengät. Lenkkarit ja 5 paria korkokenkiä. Nyt siinä on 4 vuotiaan kumisaappaat, loskarit, kuivankelin talvikengät, kaksi kaukaloa, lattialla ulkohousut ja takki. Pienen pienet sormikkaat. Miehen kengät ja omat matalakorkoiset mukavat talvikävelykengät. kolme ulkohaalaria joista kaksi pienempiä. Muutama askel eteenpäin tulee tuplarattaat. Olkkarissa pyörii leluja ja leikkimatto ja kaksi sitteriä. Ennen olohuoneessani oli sohva, lasinen baarikaappi, tv taso ja lasinen olohuoneenpöytä jossa päällä kynttilöitä.

 

Neliöitä ennen lapsia minulla ja miehelläni oli 47, nyt 92!! Olen siis neljässä vuodessa tuplannut neliöni ja muuttanut ison kauppakeskuksen vierestä kerrostalosta rivitaloon syrjempään.

 

Keittiössäni oli ennen ruokapöytä ja neljä tuolia. Kapea siro astianpesukone, jossa nyt lähinnä pesisi kaksosten päivän pullot ja lautaset. nyt siellä on pöytä ja kuusi tuolia ja kaksi syöttötuolia. Lattialla ruoanpalasia ja pöydällä jonkun kaatamat maidot tai kääntynyt ruokalautanen. Lattialla lisäksi lusikoita.

 

Minulla oli ystäviä. Yksi parhaista oli miespuolinen jonka kanssa näimme vähintään joka sunnuntai lähi baarissa yhden tai kahden merkeissä. Nyt hänelläkin on lapsi ja mitä luultavammin kohta tyttöystävästä tulee vaimo. Hänestä kuulen harvoin. Aivan liian harvoin. Monella ystävälläni on kyllä lapsia. Mutta ns. väärän ikäisiä. Eli elämme eri vaiheita elämässä. Minun on vaikea lähteä tämän oman friikkisirkukseni kanssa kyläilemään mihinkään. Harvalla koti on kaksosille sopiva. mm syöttäminen tuntuu olevan haaste ellei kaukaloita ole mukana.

spontaaneja ulkomaan matkoja ja kuvausreissuja. Kamera kainaloon ja ovesta ulos. Ilman että tarvitsi miettiä seuraavaa ruoka-aikaa  tai lapsille hoitajaa.

 

 

imageimage

image

 

image

 

 

 

 

 

 

Koen nykyään olevani yksinäinen. Minulla on mitä ihanimmat ja parhaat lapset ja mies. Mutta tuntuu että minulta puuttuu jotain suurta. Jotain mitä minulla oli ennen lapsia. Päivästäkään lapsien kanssa en luopuisi, mutta jotain kaipaan ennen lapsia ajastani.

 

Eli tiivistettynä mitä elämä oli ennen lapsia. Se oli kosteata, helppoa, rikasta ja samalla niin kauhean köyhää sisällöltään. Oli niin helppo vain lähteä. Puit itsesi ja se riitti. Ovesta pääsi ulos alta viiden minuutin. Nykyään… nooh. pelkkiin pukemisiin ja rattaisiin pakkaamiseen menee puolisen tuntia näin  talvisin.

image

Että sellaista oli elämä ennen lapsia. Mutta ihanaa tämä on lapsillakin.

 

 

image

 

 

 

 

image

 

 

Sosesavotta osa 2.

10.2.2015 Yleinen

Taas on aika soseita vääntää :) tällä kertaa pamiksin armoille joutuvat:

kurkku

tomaatti

kesäkurpitsa

kukkakaali

porkkana

peruna jauheliha

spaghetti

2015-01-30 14.08.362015-01-30 14.09.13

Mausteeksi laitoin:

laakerinlehtiä

valkopippuria

murskattua valkosipulia

basilikaa

wnain keitin perunt ja porkkanat. Hetken kuluttua liaäsin kukkakaalin. Sitten tomaatti, kurkku ja kesäkurpitsa. Näin kaikki valmistui suht samaan aikaan.

Nostin vihannekset pois ja smaan veteen liaäsin jauhelihan, spghetin muutaman palan kesäkurpitsaa ja pari tomattilohkoa. Ne sai kiehua sillä aikaa kun soseutin muut aineet.

Kattilassa olleet pois ja sauvatus ja pilttipurkkeihin. Lisäilin jo valmiita soseita sekaan. Taas pärjäillään viikko näillä :) ja edellisiä on aiis vielä jäljellä joten syövät muutakin ruokaa kun näin yksitoikkoisesti. :)

pikkusen reilu tunti meni. Tahaa ei juurikaan nimeksikään :)

..

Sosesavotta

27.1.2015 Yleinen

Tänään oli edessä sosesavotta.

Tein aikoinaan esikoisenkin soseet itse. Miksi siis en nytkin olisi yhtä fiksu. Säästyy rahaa. Aikaa ei niinkään. Onhan noita kuitenkin kaksi pupeltajaa. Tiedänpähän ainakin mitä suuhunsa saavat. Tänään tuli tehtyä reilu viikon pöperöt pakastimeen.  Teen yleensä lihat ja kasvikset itse. Hedelmät helpompi ostaa purkista. Ei sitä nyt ihan niin supermamma olla :)

 

Näillä lähdetään liikkeelle. Tänään pamiksin alle joutuu:

porkkana

bataatti

peruna

maissi

makaroni

jauheliha

Ja uusi maku tomaatti.

2015-01-19 13.07.14

 

 

 

Tarvittavat aineet ovat tässä kohtaa koottu kokkiohjelmalaisittain valmiiksi.  ;)

Sitten purkit ja muotit valmiiksi.

 

 

2015-01-19 13.06.22

 

 

pilkoin siis potut, porkkanat ja bataatit samaan kattilaan. Kaikki ovat tuttuja makuja ja tiedän että eivät kumpikaan ole allerginen millekkään näistä.

 

mausteeksi valkopippuria, laakerinlehteä ja valkosipulirouhetta.

 

2015-01-19 13.06.55

 

Toiseen kattilaan ensin makarooni kiehumaan hetkeksi ja samoilla mausteilla mennään. Kun makaroonit ovat lähes kypsiä sekaan menee jauheliha.

 

2015-01-19 13.05.36

 

Kun tämä seos on valmista nostan pois syvään kulhoon odottamaan pamixia. Samaan keitin veteen laitan maissit.

Nyt tomaatin teloitus. Ensin pestään tomaatti ja viillotetaan ja laitetaan kiehuvaan veteen hetkeksi.  Jonka jälkeen kylmään veteen ja kuori irtoaa helposti.  Lohkota ja poista siemenet. Keitä pehmeäksi tarvittaessa.

 

2015-01-19 13.04.44

 

Kun kaikki on kiehunut voidaan aloittaa pamix hommat.

 

2015-01-19 13.03.01

 

 

Sosetus kaikki erikseen ja vikana tietenkin tomaatti koska siitä ei tietoa onko allergiaa. Lihat ja makaroonit soseutin samaksi ja purkkeihin. Lisäsin lopuksi vielä eri vihanneksia kaveriksi. Yhdestä purkista nuo syö parisen päivää.

 

2015-01-19 13.02.16

 

Kun muotissa olevat ovat jäätyneet, siirrän ne pieniin minicrip pusseihin annoksiksi paria makua ja kolme-neljä palaa per pussi. Helppo sulattaa ja kun sulaneet niin lisään korviketta joukkoon. Helppoa kun heinän teko :)

Paluu arkeen… vihdoinkin!

7.1.2015 Yleinen

Aivan kuten otsakekin jo sanoo. Vihdoinkin koitti arki!

Uhmakas 4 vuotias laitettu isänsä kyydillä päiväkotiin pitkän loman jälkeen. Kaksoset pääsee taas tuttuun rytmiin. ylös klo 7,  unta palloon klo 9->12/13, vauvojen juttuja, unta palloon klo 15-16/17, vauvatouhuja ja iltapuuhat.

On ollut kaikilla rytmit mitä sattuu kolmisen viikkoa. Mies nukkui koko joulun, miesflunssa iski tähän talouteen. Esikoisella asiaa kokoajan ja juoksentelee rappusia alas ja ylös keksien mitä kummallisempia selityksiä. jano, vessahätä, iltahali, iltapusu, kaksosillekin, tulin vaan tarkastamaan että sitä tätä ja tuota. *Huoh* Monesti vierähtänyt jopa puoli kahteentoista se nukkumaan meno. Kaksosilla sentään aikaistunut nukkumaan meno tunnilla. Eli nykyjään saa jo nukkumaan klo 21 ja viimeisen viikon ajan ihan hereillä sänkyyn vieden. Päiväunia ei oikein ulkona olo voinut ottaa. Vesisade, lumisade, myrskylukemissa vellova tuuli sekä viereinen työmaa…  Sisällä eivät ole nukkuneet kunnolla kun esikoinen ei ole tottunut olemaan hiljaa. eihän se näiden aikana näin pitkään ole kotosalla ollutkaan.

Kaksoset oppinut tämän loman aikana kääntymään, ottamaan konttausasennon ja A typykkä mennyt hieman jo eteenkin päin. Molemmat sujuvasti takaperin. B poika yrittää karhukävelyä ja neiti A aloitti eilen istumaan meno harjoitukset.  Koittaisi nyt vaan pysyä hetken vielä paikallaan.

Päästiin mieheni kanssa ensikertaa sitten kaksosten syntymän jälkeen kahdestaan pakoon. Menimme Helsinkiin hotelliin yöksi. Illalla hyvää ruokaa ja vähän juomaa. Huoneessa vetäistiin imelästi shampanjaa, vaahtokarkkeja ja mansikoita. Juteltiin pikkutunneille saakka kuulumisista, toiveista, tulevasta ja menneestä. Nykyhetkeä unohtamatta. Taas tuntuu siltä että olemme löytäneet toisemme uudestaan. Aivan kun olisi rakastunut ensikertaa samaan ihmiseen. Samalla vietimme 3 vuotis kihlajaispäivää. Tikusta asiaa ja syytä juhlaan :) Sovittiin että koitetaan saada lapset hoitoon kerran kuussa tai joka toinen kuukausi, että saadaan aikaa kysyä toiselta miten menee. Arkena ja kotosalla ei vaan jotenkin saa kiinni siitä hetkestä. Vaikka lapset on rikkaus ja rakkaus, niin aina ei meinaa muistaa kuinka toista epähuomiossa jättää huomioimatta.

Mutta nyt pakko liputtaa tätä hiljaisuutta. Mies lähti töihin. Esikoinen päiväkodissa. Kaksoset nukkuvat omissa sängyissään. Vain jylisevä työmaa. Pyörivä pesukone. Sekä tietokoneen hurina. Kahvia napaan ja napunapu tekstiä koneelle. Tämänkin ajan voisin toki käyttää muutoin hyödyksi. Kuten pyykkien viikkaus ja astiapesukoneen tyhjennys. Tai miksei vaikka käsitöitä. Muutama projekti kesken. tuubihuivia ja villasukkaa. Tai vaikka kirjaa lukien. Taisin viimeksi lukea oikein kunnolla sairaslomalle jäätyäni huhtikuussa.

Nyt alkaa jopa miettimään töihin paluuta. Vaikka onhan tämä kotona olo ihan mukavaa, mutta jotenkin tuntuu kaipaavansa ”aikuista” seuraa. Esikoisen kohdalla palasin töihin kun oli 6kk. Ja palasin täysipäiväisesti yrittäjäksi. Nyt tuntuu ettei minulla ole paikkaa minne mennä. Myin yrityksen pois huhtikuussa. Olen siis työtön kotirouva! MINÄ?! Mutta mikä musta tulis isona? Mainonta kiinnostaa, leipominen kiinnostaa. kampaajan hommat kiinnostaa. Verotoimiston hommat kiinnostaa. Kampaajan töitä teen kyllä tulevaisuudessakin tavalla tai toisella. Minulle onkin lupailtu muutamia vuoroja silloin tällöin paikallisen oppilaitoksen työssäoppimiskeskuksesta.

Jotenkin outoa että nyt voisi aloittaa elämänsä niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Kaikki tiet ovat avoinna. Haluanko olla konttorirotta vaiko ihmisten parissa? Tuohon leipomiseen taas hurahtanut ihan täysillä. Markkinointia tuli yrityksen aikana harrastettua aika paljonkin. Kampaajan hommia tehnyt vuodesta 2000.

Verotoimistoon lähinnä siksi kun on säännölliset työajat, ei pyhiä töissä. Ei pakko yrittäjyyttä. Ja olisihan se hyvä siihenkin laitokseen edes yksi asioista jotain tietävä saada. Yrittäjänä huomasin ettei kukaan sano juuta eikä jaata. Niille piti asia ilmaista aina ”olisiko näin” johon vastasi että niinhän se varmaan on mutta tarkasta vielä kirjanpitäjältäsi. Ja yrittämisen loputtua se paperisota ja verohelvetti vasta alkaakin. Paljonko sait, paljonko sijoitit, liite X ja Y siihen ja siihen päivään mennessä ja vielä lomake 9. Kauppakirjat  kuuden vuoden takaa ja viime kuulta. Yksityisotot joka vuodelta ja tulokset ja taseet. Ja parastahan tässäkin episodissa oli se kun entinen yhtiökumppani oli jo ne toimittanut edellisellä viikolla. Reagoivat heti saataviin kun tuli tieto että lopetan, mutta omistussuhteet 50/50 piti kolmena vuonna ilmoittaa kolmella lomakkeella kahdessa erässä. Kovasti koittivat yhden äitiysloman jälkeen tarjota kokoajan 27/73. Ja taas mentiin ohi aiheen sujuvasti :)

Nyt jos palaisi kotiaskareisiin. Ne kun ei tekemättä saatikka tekemällä lopu. Seuraavaksi ajattelin tänne laittaa jonkinmoisia ohjeisia taas mitä tullut kokeiltua. Appelsiini-tyrni-kakkua. karjalanpiirakoita. Karjalanpaistia :) kuhan jaksaisi nekin näpytellä :D

Palaillaan taas :D

Uusi turpa tantereella

18.12.2014 Yleinen

Uusi naama täällä siis esittäytyy.

Olen siis naimisissa oleva 30 vuotias entinen yrittäjä. Kolme lasta löytyy, esikoinen 4vuotias ja 4,5 kk kaksoset.

Aiemmin olin likemmäs työnarkomaani, joka ei kerennyt perehtymään juurikaan mihinkään juurikaan koskaan. Ruoka tehtiin koska oli pakko. Pyykit tuli hoidettua viikon satsi kerrallaan. Kiire töihin ja kiire töistä. Pitkää päivää painettiin. Oli pakko, olinhan yrittäjä.

Potkään olen haaveillut omasta blogista. Aika ja energia vaan ei ole riittänyt. Nyt asiat on kuitenkin toisin,vaikka toisin voisi kuvitella.

Tosiaan reilu vuosi sitten annettiin pikkukakkoselle lupa saapua. Ja pian testi näyttikin plussaa. Oli kokoajan olo että tästä ollaan hys hys viikoille 12. Olenhan jo 30 eli mielestäni ”iäkäs” äidiksi. Yrittäjänä vanhennuin kuudessa vuodessa 12 vuotta.

Tammikuun alussa selvisi että tuloillaan tosiaan on pikkukakkonen ja pikkukolmonen. Siis kaksoset! Huh huh. Pelotti, jännitti, ilostutti, kauhistutti, ilostutti taas

Meni kesää kohti ja alkoi sairausloma huhtikuun lopussa, vähän ennen sitä tein päätöksen myydä yrityksen ja lopettaa työnteko hetkeksi. Näin tein. Se oli paras ja pahin päätökseni. Rakastin työtäni, asiakkaitani. Oli pakko. Yrityksessä minusta olisi vain kuluja ja paineet palata töihin olisi kovat. Pakkorako siis.

Jälkeenpäin, iso taakka putosi harteiltani ja stressi katosi. Huomasin olevani taas onnellinen ja hymyileväni. Laskettuaika läheni. Pienillä piti olla sovittu sectioviikoilla 39+1. Periaatteessa vasten tahtoani mutta elimistöni ja mieleni ei enää kestänyt. Oli heinäkuun helteet, jalkani olivat niin turvonneet että oikein sattui. Yöt meni itkiessä levottomia jalkojani ja ainoa keino nukkua oli kylmägeeli. Mutta viikolla 39+0 alkoi synnytys spontaanisti ja kaikki eteni nopeasti ja hyvin. Kotiin kolmen päivän jäkeen ja arki voi alkaa…

nyt reilu 4kk myöhemmin, olaan kotona pääsääntöosesti kolmistaan. Isosisko on ti-pe osa-aika hoidossa. Maanantaina jo vinkuu hoitoon , miksi veisin sen ilon pieneltä ihmiseltä. Oma arkeni menee kutakuinkin pullojen ja vaippojen pyörityksessä.

Nyt alkanut arki sujumaan jo niin hyvin että on jo hieman aikaa leipoa ja touhuta muutakin kun vain koomata leikkimaton vieressä. Pienet nukkuvat pääsääntöisesti yönsä ja aamupäivällä matkalla esikoisen päiväkotiin nukkuvat he muutaman tunnin. Jätän vaunuihin ulos nukkumaan kun kotiudutaan. Äidin oma jetki voi alkaa.

Näille hetkille ajattelin laittaa. Blogin pystyyn. En tiedä mitenkä tiuhaan tuotetta saan tuotettua ja mitä tänne tuuppailen. Leivontaa, arkea, askartelua. Olen aloittelija joten armoa.

 

aloitan kunnolla lähipäivinä, ajattelin aloittaa taatelikakulla :)