Selaat arkistoa kohteelle kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Minä vuosina 2002-2015

25.11.2015 Yleinen

Askartelin illan ”iloksi” kuvan itsestäni. Siinä näkee painoni useilta vuosilta. Esimerkiksi vuonna 2003 olin pudottanut reippaasti kiloja Painonvartijoissa. Sitten taas se loppui jossain vaiheessa ja vuonna 2005 olin jo melkoinen syöttösika! Itsestä sallittakoot niin sanottavan. :D

Kesällä 2014 painoin 112 kg, minulle oli kokeiltu useita lääkityksiä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (joka diagnoosi sitten kumottiin tarkemmissa tutkimuksissa 12/2014) ja voin tuossa kuvassa todella huonosti. Tärisin ja liikkeeni olivat hitaita ja kömpelöitä. Tuon reissun jälkeen hautasin viimeisen lääkekokeilun ja vaadin tarkempia tutkimuksia. Lääkkeiden ansiosta laihduinkin sitten pikkuhiljaa, kunnes hakeuduin Cambridgeen syyskuussa 2015. Lopun voitte lukea blogin teksteistä. Painoni on tällä hetkellä 79,5 kg ja tavoite olisi päästä 65 kg. Pystyy pystyy! Tämä kuva lähinnä tsemppaamaan itseäni. Haastankin blogia lukevat Cambailijat tekemään omasta elämästään samanlaisen.

eri_vuosilta2002_2015

Cool Zombie

11.8.2014 Bipolar disorder

En tiedä milloin minusta tuli sairas. Ehkä olen ollut sairas syntymästäni lähtien. Olen ollut kummallinen koko ikäni, tai ainakin niin minua on aina kuvailtu. Ala-asteikäisenä kävelin yksin kotiin ja juttelin itsekseni. Yläasteella opettaja oli huolissaan siitä, kun olin aina omissa maailmoissani. Ne oli vaan paljon parempia, kuin todellisuus.

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä seitsemän vuoden ajan ja en ole vieläkään saanut kunnollista lääkitystä. Tällä hetkellä syön Risperidon-nimistä lääkettä ja uutta lääkettä mietitään. Risperidon on klassinen antipsykootti, joka vaikuttaa aivoissa mm. dopamiini- ja serotoniini -nimisten välittäjäaineiden toimintaan. Lääke lievittää harhaisuutta, muita psykoottisia oireita ja käytöshäiriöitä (HAH). Minusta kait tuntuu siltä, että käytöshäiriöt ovat vain lisääntyneet. Minulla on päivittäin itsetuhoisia ajatuksia, mutta olen pysynyt ns. kuivilla lähes puolitoista vuotta. Aloitin vahingoittamaan itseäni 12-vuotiaana, eli 13 vuotta sitten. Olen siis 25-vuotias.

Minulla on ollut aina vaikeuksia saada ystäviä ja jos onnistunkin kaverustumaan jonkun kanssa, niin se kaveruus kyllä kuolee aika pian. Poikkeustapauksiakin on ollut, mutta laitoin välit poikki entiseen parhaaseen ystävääni yli kuukausi sitten. Olimme kavereita ala-ja ylästeella, mutta heti kun yläaste päättyi, niin kaveri heivasi minut nurkkaan ja hankki uudet kaverit. Olimme välillä taas tekemisissä, mutta ex-bestikseni käyttäytyi aina jotenkin paskasti minua kohtaan ja teki asioita, joita ei vain voinut enää antaa anteeksi. Päätin sitten poistaa entisen parhaan ystäväni jokaisesta sosiaalisesta mediasta, olen vaihtanut puhelinnumeroani ja en aio tervehtiä häntä, vaikka hän tulisikin kadulla vastaan. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa hänelle.

Yritän olla mahdollisimman ystävällinen jokaiselle ihmiselle ja sen takia minua on helppo käyttää hyväksi ja kohdella miten sattuu. Pyrin pois liiallisesta kiltteydestä, koska siitä ei ole mitään hyötyä minulle.

bipolar