Selaat arkistoa kohteelle kaipuu.

Ajatuksia

27.12.2014 adoptio, lapsettomuus

Olen viime aikoina kirjoitellut enemmän tuonne vanhan blogin puolelle. Se on tuntunut jotenkin luotevammalle. Tosin hiljaista on kyllä sielläkin ollut.

Uusi kierto alkoi ennen joulua. Taas tikutetaan, mutta jotenkin positiivista ovista en jaksa toivoa. Ei se ole tikkuun tähänkään mennessä tullut näkyviin, niin miksi sitten tästäkään kierrosta? Ainut positiivinen asia, joka on testien mukana tulllut on se, ettei pettymykset ole niin suuria.

Sain miehelle kerrottua, niin testeistä kuin siitä suurimmasta pelostakin. Kovinkaan paljoa ei ole tullut asiasta puhuttua. Tosin mies tuumasi, ettei hän tiedä onko hän kuitenkaan valmis adoptioon. Lähinnä hän mietti sitä, että tuntuisiko lapsi omalta, jos ei näyttäisi suomalaiselta.

Tiedä tuosta sitten. Viime päivät on mennyt ajatuksissa ollessa. Joulu tuntui pahalta, kun siskoni oli perheineen myös vanhemmillani. Tuntui pahalta katsoa kuinka hän leikki lapsensa kanssa ja samalla koin itseni niin vajaaksi. Ihan kuin ei olisi kokonainen.

Kunpa tästä kierrosta tärppäisi… Toivon, mutta en uskalla toivoa kuitenkaan liikoja. Entä jos ja kun petyn uudestaan? Miten ihmeessä saan itseni taas kasaan? Miksi ihmeessä minä koen asiat näin? Mitä minussa on vikana?

Mietteitä

21.10.2014 Yleinen

Jotenkin aina välillä tuntuu, että työyhteiö asettaa hieman paineita. Koska minulla ei ole lasta voin tietysti joustaa a minulle ei tarvitse kaikkia muutoksia ilmoittaa. Niin eihän minun aikatauluilla ole väliä, kun ei tarvitse olla tiettyyn aikaan lasta noutamassa päiväkodista tai eihän minun tarvitse olla kotona tiettyyn aikaan laittamassa ruokaa perheelle.

Lapsettomuus on pelottavaa. Entä jos tämä on jotenkin pysyvä tila? entä jos en oikeasti voi saada lapsia? Onko minulla voimia lähteä sitten johonkin adoptioprosessiin? Entä sitä ennen kaikki ne hoidot?

Kaipuu tuntuu kasvavan päivä päivältä vain suuremmaksi. Haluaisin jo olla äiti. Haluaisin olla jotain enemmän kuin vaimo tai nainen. Toki miehen kanssa on puhuttu omasta lapsesta aina adoptioon asti ja emme ole adoptiota todellakaan sulkeneet pois, mutta mutta.. Kuinka pitkään minun täytyy odottaa?

Lapsettomana sitä kokee olevansa jotenkin vajaa. En kuulemma voi ymmärtää moniakaan asioita, koska minulla ei ole lapsia. En voi ymmärtää ja siksi minut on helppo sysätä monista asioita sivuun. Kaikkein paras oli aikoinaan, kun minut sivutettiin kahvipöydässä kokonaan sillä, että muut puhuivat kestovaippojen imukyvystä. Niin.. Enhän minä voinut osallistua keskusteluun, koska minulla ei ollut lapsia.

Pian on isänpäivä ja sitten seuraa äitienpäivä keväällä.. Mutta milloin vietettään lapsettomienpäivää? Ja olenko oikeutettu siihenkään kun, emme ole vielä yrittäneet vuottakaan.