Selaat arkistoa kohteelle kaipaus.

Oli ihan pakko lisätä

21.6.2015 Fiilikset matalalla

Puoli vahingossa tää osu mun silmiin. 28.5.2015:

Mee pois. Jätä mut rauhaan. Haluun olla vaan yksin ja käpertyy peiton alle homehtumaan. Kyynel. Toinen. Kolmas. Annan niiden tulla, en jaksa yrittääkään estää. Kukaan ei näe, joten mitä väliä. Pieni mytty kippuralle käpertyneenä peiton alla. Paha mieli. Väsymys. Ja kiukku. Kaikki nivoutuneina yhteen. Ei kukaan lohduttamassa, paitsi kissa. Ei sitä lasketa, se on vain kissa, ei se osaa. Tarvitsisin halin, oikeastaan aika montakin. Monta lohduttavaa, rakastavaa halia. Jonkun joka kyyneleeni kuivaisi.

 

Tää kohta jotenkin niin iski, osui ja upposi jos voin sanoo.

Nyt mulla ei ole tässä edes kissaa. Cissy on about 800 kilsan päässä. Cissy kaipaan sua. Me nähään kyl ens viikol..

 

 

-Elina

Pitkästä aikaa.. Ahdistus

20.6.2015 pohjalla jälleen

Ahdistaa. Päässäni pyörii kaikenlaista. Seison kuilun reunalla, hypätäkö vaiko eikö. Päätös ei ehdi selkiytyä päässäni valmiiksi, kun jalkani lipeää liukkaalla kivipinnalla. Putoan, mutta vain hetken. Joku on tarttunut minua kädestä. Hän ei pästä minua putoamaan. Hän ei anna minun kuolla.

 

 

Minulla ei vain ole ketään Hänenlaistaan. Kaipaan, ikävöin, mutten ole koskaan saanut elämääni.

 

Kaipaan, tarvitsen, suorastaan janoan kuinka joku Hänenlaisensa pitäisi minusta kiinni, ei päästäisi irti, vaikka vajoaisin. Ei lakkaisi rakastamasta, tapahtui mitä tahansa. Pitäisi kiinni, vaikka itse olisinkin jo luovuttamassa.

 

 

 

-Elina

 

ps. En edes muista koska olisisin viimeksi kirjoittanut.. Mutta tässä on ollut nyt kaikenlaista. Jos sanon ETTEN olisi halunnut kertaakaan kertoa ajatuksiani, kuulumisiani, arvaatte varmaan heti sen olevan vale. Olen halunnut kirjoittaa ainakin kymmenen kertaa, mutta aika ei kertakaikkiaan ole antanut periksi. Ai tärkeysjärjestykseni? Tämä on ehdoton ykkönen, sillä muuten kaikki kasautuu aivan liian suureksi vuoreksi, ja padon murruttua se vuori murskaa minut alleen. Mutta elämäni viimeisinä 20 päivänä on ollut useita asioita, jotka eivät ole kysyneet henkisiä voimavarojani, vaan röyhkeästi vaatineet aikaani. Olen kerta toisen perään alistunut ja siirtänyt itseni ja henkisen hyvinvointini tärkeyslistani viimeiseksi. Ja sitten kun minulla on vihdoin ollut aikaa itselleni, olen ollut niin uupunut, että olen vain sammunut samantien tai valvonut tietoisesti ajattelematta mitään.

 

Kaipaus vaan jos toinenkin.

28.8.2014 Yleinen

Johanna Kurkelan kappale Ehkä Ensi Elämässä ja Tähti muistuttvat minua siitä, että vielä joskus tapaan Iso Isäni Erikki Papan ja Veijo Ukin joita en ole tavannut koskaan. Silloin joskus nyt vieläkin olen pitkään halunnut kuulla tarinoita Iso Isieni elämästtä. Se ei ole ollut minun päättettävissäni sainko heidät tavata vai en. En katkera oo vaik mieleni halajaisi heidät molemmat tavat. On elämästäin ain he puuttuneet. Joskus olen jopa heitä kaivannut vaikka en tunne heitä laisinkaan, he molemmat ovat joka tapaiksessa isovanhempiani.

10410312_532430336885086_7088639584429864745_n

Erkki Papan Veteraanin entisen Rakuunan muisto kunnioittaen

&

Veijo Ukin MUISTOA kunnioittaen.

Kukkikoon kukka heidän muistolensa.

Johanna Kurkela: Tähti +Lyrics

Johanna Kurkela – Ehkä ensi elämässä

(Videon voit katsoa yllä olevasta linkistä ja alla on kappaleen sanat)

Tänään katsettani kaihdat
olet saavuttamaton
puheenaihetta vain vaihdat
sinun paha olla on
jokin mieltäsi nyt painaa
sano rohkeasti vaan
tahdon sisimpäsi tulla tuntemaan

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkän
Ehkä ensi elämässä
hetkessä niin kiitävässä
voimme olla jälleen näin
sylikkäin

Älä piittaa kyyneleistä
ole kuin et huomaiskaan
en vain vielä pysty meistä
ihan täysin luopumaan
sinä pysyt mielessäni
vaikka nyt sä lähdet pois
ehkä joskus kaikki toisin olla vois

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkän
Ehkä ensi elämässä
hetkessä niin kiitävässä
voimme olla jälleen näin
sylikkäin

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkän
Ehkä ensi elämässä
hetkessä niin kiitävässä
voimme olla jälleen näin
sylikkäin