Selaat arkistoa kohteelle kahvit.

Eräs ilmoitus lehdessä

15.9.2017 Yleinen, Ymmärretty väärin

Oliko tämä vitsi, vai oliko se minulle kerrottu niin toden peräisesti, että itsekin siihen uskoin.
Minulle kertoi tämän kertomuksen mies jota olin aina uskonut. No ehkä ne jutut olivatkin sellaisia uskottavia asioita, mutta oliko tämä. Viis siitä kun kertomusta kertova mies sen osasi luontevasti ja uskottavasti kertoa.

Mulkkosen kylällä, näin kerrottiin, asui pienessä kylmässä mökissä Mikkosen Esteri ja Vilho. Se mökki oli aina ollut heidän koti. Talvella kylmä ja kesälläkin viileä.
Silloin kun he olivat nuoria oli iho pidettävä piilossa, oikeastaan vain kasvot saivat näkyä. Hienommat ihmiset kävelivätkin hanskat kädessä, varsinkin naiset. Ei se varmaan silloin ollut kovinkaan kiinnostavaa tuo seksi. Tai voihan ollakin kiinnostavaa kun vain peiton alla pääsi koskettelemaan kumppaniaan salaa piilossa. Vaikea kuvitella kun ei ole tuota aikaa elänyt.
Vaatteita piti pitää paljon päällä oli sitten kesä tai talvi.
Nyt tämä pariskunta oli päässyt jo siihen ikään kun ei tarvinnut sen paremmin ehkäisystä välittää. Vaikka ei heitä muutenkaan nuorempana tarvinnut siitä kummemmin välittää. Lasta oli yritetty rakentaa milloin keväisin pälvillä etelärinteillä, milloin hämyisessä savusaunassa tai peiton alla sängyssä, ei se vaan onnistunut se lapsen teko. Puitteet kyllä olivat kohdallaan ja kumpikin nauttivat tästä toimenpiteestä, mutta lapsikin olisi ollut kiva kapistus tallustelemassa pienen mökin lattialla.
Tietenkin kiinnostus laski tähän ilojen juhlaan kun sitä lasta kuitenkin kiivaasti haettiin näillä erilaisilla toimenpiteillä.
Pariskunta vanheni ja nämä yhteiset leikit myöskin vähenivät. Molemmat syyttelivät itseään, että minussa on vika. Niin harvenivat yhteiset leikit joissa ennen lämpöä tuli peittämään sitä kylmyyttä jonka takia nytkin vanhoilla päivillä joutuivat kärsimään.

.

 Itse mietin, että tietenkin tälläiset tapaukset ovat pöyristyttäviä jos kerran lapsista tykkää. Ja tietenkin se vetää mielialan matalaksi kun se ei onnistu. En oikein tiennyt mihin tämä kaverini oikein pyrki. Minulle tämä jo kerrottu osuus oli aikalailla jo tiedossa, että tälläistäkin tietenkin tapahtuu.

Mutta kun hyvä tarinankertoja kun oli niin hän hyppäsi seuraavaan juttuun joka sai taas minutkin kiinnostumaan tästä jutusta.
Kahvikupin juotuaan tyhjäksi, hän taas jatkoi.
Vilho luki paikkakunnan sanomalehteä. Ja kuolinilmoituksista löytyi tutun henkilön nimi. Vilho luki lehteä ääneen ja sanoi, “Se näyttää Virtasen mammakin kuolleen.” Esteri kyselemään, että “Mihin se kuoli”? “Ei sitä ole pantu” sanoi Vilho. Esteri hätkähti sukkaa kutoessaan, “Voiko sitä siihenkin kuolla, se taitaa olla minullakin lähtö sitten lähellä”.

Tuntui siltä, että tämä pariskunta, varsinkin Esteri mamma koki tästä ilmoituksesta suurta pelkoa. Juotiin kuitenkin kahvit kun Vilho oli pannuun kerennyt laittaa veden porisemaan.

Esteri köhäisi sellaisen kovan klimppi yskäisyn ja Vilho hieroi kipeytynyttä kylkeä kädellään. Kahvit juotiin ja Esterin ajatukset pyörivät Virtasen mamman kuolemassa.
Esteri katseli ikkunasta ulos ja mietti miehensä sanontaa, “ei ole pantu” ja siihen se sitten Virtasen mamma oli kuollut. Mitenhän sitten minun käy. Ei niitä sänkyhommia ole ollut enään pitkään aikaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Ei ole kyllä Vilhokaan ottanut sellaista asiaa puheeksi. Jos vaikka olisikin niin en varmasti olisi siihen suostunut enään. Voisikohan sitä vielä kerran yrittää jos se auttaisi saamaan vielä muutaman vuoden lisää elinaikaa.

 

Pariskunta meni ulos ja asettuivat istumaan rappusille. Esteri laittoi kätensä Vilhon polvelle ja katsoi miestään kauniilla hymyllä. “Käytäiskö me tänään saunassa Vilho hyvä”. Näin luvattiin ja Vilho lähtikin katsomaan olisiko sauna siinä kunnossa, että kylpijät sinne hyvin mahtuivat.
Esteri lähti katsomaan vielä sitä lehden kuolinilmoituksia. Siinähän se mamman ilmoitus oli. Voi kauhistus sentään ja Astman tuoma vingunta taas tuli ääntä päästelemään kurkkuun. Kova yskäisy ja taas pääsi hengittämään suht hyvin.
Vilho tällä välin tyhjensi tuhkat pois pesästä vaikka se kipeältä tuntuikin. Selkään kun aika ajoin tuli sellainen viiltävä kipu. Ehkä ne kantojen poistot tulevalta pellolta saivat jotain siellä selässä tapahtumaan.
Mutta nyt oli sauna siinä kunnossa, että iltasella voidaan laittaa se lämpiämään. Vilho lähti vielä kuitenkin kävelemään pihalle koska se auttoi selän kipuun kun vähän liikkui. Pian Esterikin tuli ulos ja asettui kävelemään Vilhon viereen. Ehkä hän haki pientä läheisyyden tunnetta miehestään. Vaikka ei Vilho sitä mitenkään merkille laittanut, käveltiin vain lämpöisessä syysilmassa rinnakkain. Esteri välillä yskäisi kun kurkussa tuntui taas olevan joku klimppi. Ehkä navettatyöt olivat sellaisen hengenahdistuksen saanut aikaan.

Esteri pyysi Vilhoa laittamaan saunaa lämpimään, niin päästään sinne ennen pimeän tuloa. Vilho lähti saunaan ja Esteri kiiruhti sisälle katsomaan oliko lehmille tarkoitettua salvaa vielä purkin pohjalla. Tummeli-salvaa oli vielä jäljellä ja siitä Esteri levitti käsivarsiin ja jalkoihin. Iho tuntui olevat nyt kiiltävä, vaan mahtaakohan tämä rasva enään imeytyä ihoon kun se on jo aika vanhaa. Jalat ja kädet tuntuivat kiiltavän. Hän koitti saada rasvaa vielä rintaan ja vatsan seudulle mutta sitten tuntui ukko jo tulen sisään. Nopeasti vaatteet alas ja rasvapurkki piiloon. Esteri istui keinutuoliin ja alkoi kyselemään, että hyvinkö puut syttyivät. Vilho asettui myöskin omaan tuoliinsa, ja sanoi niiden hyvin syttyvän. Esterillä tuli nuoruusajan rakkauden puuhat mieleen. Hiukan häpeissään hän alkoi kyselemään isännältään , että muistaako hän missä kaikissa paikoissa sitä oikein tehtiin. Vilho katseli ja kuunteli vaimonsa kyselyitä ja oli hämmentynyt. “Mikä sinuun on nyt oikein mennyt, et sinä ole aikaisemmin noista kysellyt”. “En olekkaan mutta on kiva kysellä muistatko edes sitä kun nostettiin perunaa ja tultiin noston päätteeksi pihalle, silloin sinä halusit minua siinä pihalla . Nurmikko oli vain alla ja kyllä me nautittiin. Ei sitä katseltu yhtään ympärille vaikka olis joku vieressä seissyt”. “Tottakai mä muistan. Ja tuossa rinteesäkin oltiin, saunassa useasti ja ohrapellossa. Esteri hymyili ja katsoi miestään kun oli kerran niin hyvin muistanut heidän rakkaus puuhat. “Täällä uskalsi tehdä mitä vaan kun naapuri asui parin kilometrin päässä ja jokaisella oli kesällä omat työnsä, ei silloin kukaan kerinnyt tulla naapurissa käymään”.
Esteri oli mielissään, että oli saanut miehensä hiukan heräämään heidän rakkaustarinoihin. Jos vaikka hän heräisi ja tekis mulle vielä hyvää. Pitääköhän se enään mun vartalostani. Se nyt ei ole enään kovin tyttömäinen. Mutta ei ole hänenkään vartalo, ehkä se vain pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla.

Vilho tuli taas sisälle kun oli käynyt lisäämässä puita saunan pesään. Esteri hymyili sisällä. Ja niin teki Vilhokin kun asteli kynnyksen yli. “Mikäs se meidän mammaan on mennyt”, kyseli isäntä vaimoltaan. “Et sinä ole näistä asioista ennen puhunut”. Esteri vain hymyili kainosti ja lähti kyselemään saunasta. “Jokos sinne saunaan pääsee ettei tarvi kynttilää ottaa mukaan valoa antamaan”.
Sauna oli valmiiksi lämmennyt ja pariskunta lähti peräkanaan kävelemään saunaa kohden.

Saunan eteiseen saavuttua katseltiin oma penkinpätkä johonka voisi istahtaa vaatteita pois ottamaan. Vaatteet otettiinkin pois nopeasti kun tuntui pukuhuoneessa olevan jo aika viileätä. Esteri työnsi lauteiden päähän hänen salaisen aseensa jota varmaankin vielä tarvitaan. “Ai miten hyvältä tuntuu istua täällä lämpöisessä saunassa”, kertoi Esteri miehelleen. “Miten se ei olekaan näin hyvältä tuntunut ennen vaikka eihän tämä nyt kuitenkaan ensimmäinen kerta ole”. “No ei ole mutta paha tässä on vihdalla läpsi kun olet niin lähellä”. “Lähellä pitää olla” sanoi Esteri ja katseli miestään taas alta kulmien vienosti hymyillen. Esteri hivutti kätensä miehensä kylkeä kohden ja kyseli, “missäs se sun kipu taas olikaan”. “Siinähän se kipupaikka on”. Vilho oikein hätkähti kun vaimo molemmat kätensä laittoi miehen kipeytyneen ihon kohdalle ja alkoi kevyesti hieromaan. Vilholta pääsi välillä pientä ääntelyä kun tekevät kädet hieroivat miehen kipeää kylkeä. Vaimo antoi käsien kulkeutua välillä hiukan pidemmälle ja mies paranteli asentoa. “Hyvältä tämä tuntuu jos jaksat vaan hieroa”. Vaimon kädet liukuivat jo lonkan päältä nivusia kohden ja kas kummaan kun Vilhon käsi tuli jo mukaan laittamaan miehisyyden jatketta jalkojen väliin piiloon. “Mitä sinä nyt tulet sekoittamaan mun hommia, ehkä sen kuuluukin reakoida, sehän on aivan luonnollista”. “Mä vain luulin, ettet luule”. Vaimo katkaisi miehensä puheet ja sanoi tiukasti, “Älä sinä mitään luule, anna mun tehdä vain hieromiset loppuun”.
Hieroja oli jo huomannut, että kyllä mieheltä löytyy vielä toimintaa kun antaa kädet käydä oikeissa paikoissa.

Esterin kädet olivat jo väsyneet ja Vilhokin nousi ylös istumaan samalla työnnellen miehisyyden jatketta piiloon jalkojensa alle. “Mitä sä sitä siinä piiloittelet, anna sen tehdä tehtävät kun on kerran sitä vailla”. Vilho ihmeissään katseli vaimoaan, “No tee nyt sillä jotain tai lähden pesulle”. “Mutta meneekös se, “Menee, menee tietenkin, ala sinä vain toimimaan”. Esterin käsi kävi nopeasti rasvapurkissa ja hän kävi Vilhoon kiinni pyyhkäisten elimen liukkaaksi, jota mies ei edes huomannut. Paikkaa haettiin kovalta tuntuvassa parvessa mutta löytyi kuitenkin jonkinlainen asento ja vaivuttiin lähekkäin. Esteri nautti tekemisestä ja toivoi Luojan antavan vielä elämää vuosiksi eteenpäin. Vilho väsyi ja polvet alkoivat menemään araksi hankaen parven lankkuja vasten. Voihkien noustiin ylös ja Esteri laskeutui pesulle. “Kyllä sinä vain olet vielä mun pikku leijona, tämä ei saa jäädä tähän.

Esteri pesi ensin itsensä ja lähti pukuhuoneen puolelle kuivaamaan itseään. Vilho heitteli löylyä ja hakkasi vihdalla selkäänsä. Hän tunsi, että kyljestä oli kipu lähtenyt. Kumpiakohan siihen auttoi, hieromin tai rakastelu, olkoon kumpi vaan, kai se joskus selviää.

Vilho oli jo myöskin pessyt itsensä ja laittanut puhtaat vaatteet päälle. Hänen astuessaan sisälle kynnyksen yli oli Esteri lehden kanssa vastassa. “Eihän tässä mitään lue, ettei ole pantu”, näyttäen Virtasen mamman hautailmoitusta. “Eihän siinä luekkaan, kysyit vain, että mihinkä se kuoli niin vastasin, ei oo pantu”. Esteri suutahti ja heitti lehden pöydälle käyden istumaan keinutuoliinsa. Mutta hän kuitenkin leppyi nopeasti ja hymyillen kyseli mieheltään. “Kuinkas se selkä jaksaa”. “Selkä on nyt ainakin hyvässä kunnossa, osasit sinä hyvin hieroa”. “Ei se mun hieromisesta parantunut, rakkauden asiat sen paransi, että pidähän mielessäsi”.

Helppoa kuin heinänteko

3.7.2015 Kadonnut rakkaus syttyi uudelleen, Yleinen

Elmeri Korpihaka eleli vaimonsa kanssa ja viljeli peltojaan. Uudistukset vain sattuivat lentelemään ohi Elmerin maatilan. Ei niistä uudistuksista tämä vanhaisäntä välittänyt piirun vertaa. Hän oli nämä viljelytaidot oppinut isältään, miksi niitä muuttamaan.

Nyt oli jälleen kevät ja siemenet piti saada piiloon. Lehmien sonta oli jo aikaisin keväällä ajettu hevosen kanssa pellolle. Sinne se sonta sitten levitettiin hangon kanssa, jossa tietenkin vaimo oli sinnikkäästi mukana levittämässä. Kaikki tämä työ vaati äärettömän paljon voimaa ja sitkeyttä. Ja sen näki molempien vartaloistakin. Ei kasvanut Elmerin eikä Kyllikin vartalossa minkään näköistä rasvakerrosta missään kohtaan. Laihoja, suorastaan ruipeloita olivat nämä maanviljelijät. Jopa Kyllikistä ei olisi saanut selvää, onko hän mies vai nainen. Liina päässä, niin siitä oivalsi tämän ihmisen olevan nainen. Ehkä ei ollut Elmerin käsi kulkenut vaimonsa iholla, joka olisi saanut tiettävästi naiselliset muodot kukoistamaan tai suoranaisesti kasvamaan. Vähiin olivat käyneet lähemmät tutustumiset, yhteiset lähellä olot. Nuorena kyllä niilläkin asioilla leikittiin mutta ei siitä tullut mitenkään pysyvää harrastusta. Sitä vain oli päivän töiden jälkeen niin väsynyt.

 

Pensaita Hyvinkäältä 010

Vaimo Kyllikki on jäänyt Elmerin kanssa asumaan, kun se sattui olemaan ainut saman ikäinen miehen alku jonka hän tiesi. Kiinteenpää ja läheisempää suhdetta olisi Kyllikki halunut. Hän suoranaisesti rakasti niitä lähekkäin oloja. Mutta kun Elmeri oli aina niin väsynyt. Olihan nuohoojakin ollut Kyllikin kiikarissa, mutta Elmeri oli huomannut asian ytimen jo heti alkuunsa. Omastaan kuitenkin mies halusi pitää kiinni. Nuohooja oli kyllä hyvinkin tuttu vaimoväen keskuudessa. Sitä kun vaan naiset monesti maalla ovat kumppania vailla. Eivät miehet kerkiä vaimojaan miellyttämään kun on niitä kiireellisiä aikoja. Sanomalehtiä piti saunalle viedä kun nuohooja sinne meni puhdistelemaan hormeja. Vaimot niitä lehtiä sitten saunalle joutuivat viemään kun miehet pelloillaan töitä tekivät. Näin oli Kyllikki lehtiä saunalle myös vienyt kun nuohooja jo siellä odotteli. Ei siinä tarvinnut naisen kuin hiukan lähemmäksi nuohoojan mennä kun tämä sutari oli jo yskän ymmärtänyt. Näin kävi myös Elmerin vaimolle. Kyllikillä oli kyllä aivan totiset ajatukset, mitä hän halusi. Ja siihen tarttui tämä pien ja tuhkan poistaja kyllä heti kiinni. Mutta sattui vain niin, että Elmeri ei ollutkaan kovin kaukana. Hän oli puuliiterissä hiomassa kirvestään. Ja kun kirves oli saanut teränsä kuntoon, oli isäntä mennyt juttelemaan sutarin kanssa. Kuitenkin isäntä näki miehen kädet jo heilumassa naisen koltun alla. Että kipinöivä lähentely oli jo alkamassa. Elmeri kuitenkin yskäisi ennen kynnyksen ylittämistä, niin kädet kerkisivät pois koltun alta, ei jäänyt kuin outo puna emännän poskiin. Siihen loppuivat ristiretket nuohoojan ja Kyllikin välillä. Asiasta ei puhuttu sen enempää.

Näin elettiin Elmerin ja Kyllikin maailmassa. Jossa oli alkamassa kylvöt. Isäntä oli valjastanut vanhan Kale nimisen pollen valjaisiin ja kylvökoneen eteen. Nyt alkoivat pitkät kävelymatkat kylvökoneen perässä. Ilmat olivat nyt luvattu kauniiksi, että oli kylvettävä pitkiä päiviä. Näin kaikki saataisiin kylvettyä hyvien ilmojen aikana. Mutta oli pieni remonttikin luvassa. Saunan ja puuliiterin katto oli alkanut vuotamaan. Naapurin piti tulla tänään hakkaamaan päreitä kattoon lisää, että vuoto saataisiin paikattua. Ei tämä naapuri nyt aivan vieressä asunut mutta oli kuitenkin lähin ihminen, vaikka matkaa oli viisi kilometriä hänen kotiinsa.
Onni sotki pyörällään pihalle kun Elmeri oli päässyt kaukaisimmalle pellolle jo kylvämään. Kyllikki tunsi, että nyt oli hänen aikansa tullut. Hän kävi näyttämässä Iloiselle Onnille naulat ja päreet. Mutta juodaanko ensin kahvit, niin ei tarvi heti tulla katolta alas.
Kyllikki koitti touhuta lähellä Onnia kun hän kattoi kahvit ja pullat pöytään. Onni koitti siinä ohimennen hiukan läpsäistä Kyllikkiä pyllylle. Ja emäntä hiukan siinä sanoikin että, Älä nyt Onni viitsi, isäntä voi vaikka tulla”. Olihan Onni sisään tullessa huomannut isännän olen aivan kaukaisimmalla pellolla. Eikä hän hennonnut jättää Kyllikkiä rauhaan. Nopeasti hän nosti emännän syliin ja alkoi hyväilemään talon kauniimpaa osapuolta poskista, hartioista. Pidemmälle ei Onni päässytkään kun emäntä pyörähti ympäri ja otti tukevat otteen miehen selästä ja pussasi yhdellä imulla melkein miehestä ilmat pois. Nyt se oli vientiä, tätä oli emäntä odottanut enemmän kuin mitään muuta. Kaikki tehtiin kerralla alusta loppuun tällä keittiön tuolilla, joka hyvin kesti tämän tapahtuman. Hiukan häpeillen emäntä koitti istua pöydän vieressä. Eihän se tietenkään soveliasta ollut mutta kun oli viimeisestä tapauksesta kulunut jo kolmekymmentä vuotta.
Onni tietenkin säesti tapauksen leikillisesti sanoen, “Olen täyden palvelun mies. Olen onnellinen jos minun palvelu kelpasi teille”.

 

Pensaita Hyvinkäältä 011

Nyt oli Onnin kivuttava katolle katsomaan, löytyykö sieltä selvää kohtaa, mistä vesi pääsee valumaan puuliiteriin. Ennen katolle nousua Onni katsoi puuliiteristä kattoa, josta helposti näkyi reijät, vaikka ei niistä tietenkään paljon vettä sisään tullut. Kyllikki halusi tulla juttelemaan Onnin kanssa, kun ei mitään uutista tahdo tulla tänne asti. Jotenkin emäntä tunsi taas löytäneensä elämän alun. Oli raskasta asua tavallaan yksin kun puhekaveri oli iltaisin niin väsynyt, että nukahti melkein heti kun sisälle pääsi. Hymy oli taas löytänyt tiensä emännän huulille. Ja kaikki tekemiset tuntuivat paljon helpommalta tehdä.

Elmeri kylvi pellolla täysin tietämättömänä mitä on tapahtunut. Eikä hänen tarvinnut tietääkään. Onni koitti valistaa emäntää vielä, että tee sinä aloitteet, eiköhän sitä isäntä nyt jossain kohtaa helly. Mutta varmuudeksi tehtiin Onnin kanssa vielä treffit, kun kaikki tuntui niin hyvältä vieläkin. Jos katto tulee kuntoon tänään, niin huomenna emäntä lähtisi sieneen katsomaan, onko Korvasieniä tullut jo esiin. Paikka sovittiin Onnin kanssa tarkkaan. Vielä kuitenkin Onni tuli katolta alas. Hänestä tuntui niin hyvältä kun emäntä oli pitänyt heidän yhdessä olosta. Hän ajatteli, että jos vielä saunan penkillä hoidettaisiin jälkileikki. Se leikki ei tietenkään tähän jäänyt, vaan jatkui oikein totisena totena viimeiseen huippuun asti. Emännän hymy levisi entisestään. Hän tunsi itsensä naiseksi. Nyt hän ajatteli laittaa naiselliset alusvaatteet päälle illaksi kun Elmeri tulee pellolta. Kuitenkin hänelle pitää viedä hiukan syömistä, että jaksaa iltaan saakka. Se kun on sellainen jörrikkä, että jos ruoka loppuu, niin ei se sitä lähde hakemaan.

 

Onni oli saanut reijät paikattua ja lähti kotiinsa pyöräilemään. Kyllikki laittoi kahvia ja voideltuja leipiä mukaan reppuun ja lähti viemään niitä miehelleen. Emännän posket oikein loistivat auringon kanssa. Hän mietti, että huomaakohan ukko, että jos minä olen muuttunut. Pitäiskö mun olla vain totinen ja jatkaa samalla mallilla elämää eteenpäin. Ei, ei totisesti tarvitse. Minä käyn istumaan sen viereen ja hiukan kehun sitä, jos se vaikka auttaisi.

Kyllikki oli päässyt jo lähelle miestään. Hän odotteli, että he pääsisivät tähän päähän peltoa, että voisin kahvia miehelleni tarjota.
Elmeri pysäytti hevosen ja antoi sille vettä ja heinää. Kyllikki aukaisi repun ja pyyteli miestään istumaan ojan reunalle. Hän aukaisi repun ja ihmetteli, että mies tuli aivan viereen istumaan. Hän kun on luullut, että ukko ei hänestä välitä enään lainkaan. “Tuntui lämpöiseltä istua sinun vieressä”. Elmeri katsoi vaimoaan ja jatkoi kahvin ja leivän syöntiä. Kyllikki nojaili itseään taaksepäin toivoen, että Elmeri huomaisi hänen rinnat. Hän kun oli kaapin laatikosta laittanut rintaliivit päälle. Siellä ne ovat olleet jo vuosia. “Mitens sinä olet jotenkin muuttunut”, kertoi mies vaimolleen. “Niin olen, kokeileppas”. “Mistäs minä kokeilen”. Kyllikki näytti rintaansa, jota isäntä hölmistyneenä katsoi. Ei vaan isäntä osannut mitään tehdä. Kyllikki tarttui isännän käteen ja nosti sen rintojensa päälle. “Oi, mitä sinä nyt meinaat”. “Sitä juuri minä meinaan”, ja emäntä heittäytyi selälleen makaamaan multaiselle pellolle. Isäntä kuitenkin empi, että ei täällä voi tehdä kun joku ihminen voi nähdä. “Tee nyt vain sitä mitä sulla on mielessä”, sanoi Kyllikki. Ja isäntä teki, sitä mitä oli halunut jo pitkään. Pari pyöri multaisella pellolla ja välillä pöllähti multapölly taivaalle. Pellolla tai vain muuten kedolla oli Kyllikki aina halunut tämän tehdä. Nyt se sitten onnistui.
Kukaan ei ilmeisesti nähnyt mitään. Ei edes hevonen joka kaikessa rauhassa pureskeli heiniä rauhallisesti kylvökoneen edessä. Pariskunta nousi pystyyn ja he ojentelivat vaatteensa kunnolla päälle. Jopa isäntä lausui vielä jonkun hellän sanankin vaimolleen. Ehkä se oli jonkinlainen kiitos kaikesta. Kummallisella tavalla tuli rakkaus uudella tavalla näiden kahden jo iäkkään henkilön elämiseen mukaan. Nyt tuntui jo isännästä, että pitäisi keksi jotain uutta maatilan hoitoon. Sitä vain kumpikin olivat luulleet, ettei toinen puoliso heitä enään rakasta. Jostain sellainen käsitys oli tullut. Ja puhumalla ei asiaa voitu selvittää.

Onni naapuri sai yksin odotella metsässä. Ei tullut Kyllikki enään häntä tapaamaan. Hänellä oli nyt oma mies joka häntä rakastaa. Kylvö päivän päätteeksi oli sauna lämmitetty. Kylpyyn mentiin yhdessä ja tuota rakkauden kiriä otettiin kiinni illalla mökissä. Kyllikki oli laittanut mökin juhlakuntoon. Kynttilöitä oli sytytetty ja sähkövalot pidettiin pois päältä. Kaikki tuntui ihanalta, jospa tätä olisi ollut aina.

piki

Hellyyttävä Joulu. 5 päivä Joulukuuta

5.12.2014 Rakentaminen alkaa kohta, Yleinen

Joulukuu oli saatu hyvälle alulle ja Alman sekä Jaskankin auttaminen oli saatu käyntiin. Almalla oli aamulla tullut paha mieli. Poika ei ole käynnyt kahteen vuoteen heillä kylässä. Yhden kortin vaan on lähettänyt. Siinä luki vähäisesti seuraavaa osoitteen lisäksi. ”Meillä on kaksi lasta. Mira 2 v. ja Sami 7kk”. Niin pahalta tuntuu kun ei saa katsella noita pieniä lapsia. Antaa heidän puristella sormiani ja hymyillä, saisin keinutella hiljalleen keinussa pienokaista hyräillä hänelle ja kun viimein vauvan nukahdettu syliini, tulisi minulle siitä lämmin ja hyvä olo. Mutta en ole sellaista päässyt vielä kokemaan, on vain niin yksinäinen olo vaikka Jaska onkin mun seuranani. Kyyneleet vuolaasti tippuivat Alman kosteista silmistä rinnalle. Jaska kuunteli Alman hiljaista puhetta ja tuli lohduttamaan vaimoaan.taakka 2

Irene oli kauppareissulla kirkonkylässä. Tuiskulan kirkonkylä oli aika vilkas kauppapaikka. Liikkeet olivat isoja ja välillä löytyi hyviäkin tarjouksia. Näin kävi nytkin kun paikallinen kodinkoneliike tarjosi puhelimia 30 €uron hintaan kappale. Kaksi puhelinta ostettiin Sykerön perheelle. Nyt heillä oli yhteys mailmalle, vaikka soittaisivat presitentille.

Samalla reissulla käytiin katsomassa erästä pientä rakennusalan yrittäjää. Hän teki välillä isojakin töitä vaikka etupäässä hänen remontit olivatkin pieniä kun kerran yksin näitä töitä teki. Suikkasen Niilo olikin kotona mikä Irenen kannalta oli hyvä juttu. Irene kertoi heidän tehtävästään mitä olemme Sykerön vanhuksille tekemässä. Pieni mutta tässä tietenkin on, että voiko tälläisen tehtävän suorittaa näin talvella. ”Hyvinkin voi jos on vain peitteitä vesiputken päälle”. Asiat lyötiin lukkoon siltäosin, että Ville tulee katsomaan seuraavana päivänä mikä on tilanne. ”Ja jouluksi pitäisi saada kuntoon. Onkos siellä talkooväkeä ja vähän sellaistakin väkeä joilla pysyy vasara kädessä”.  ”Kova auttamisen halu on kyläläisillä, eiköhän ne asiat ole järjestyksessä”.

lahjan anto

Hienolta tuntui kaikki asiat, tuumi Irene kun ajeli kirkonkylältä kotiinsa. Ensin hän päätti kuitenkin käydä Sykerön kautta ilmoittamassa, että tälläisiä miehiä tulee huomenna sinne töitä tekemään.

Hän astui omakotitalon rappusia ylös kun huomasi Alman hänelle vilkuttavan keittiön ikkunasta. ”Voi miten ihanaa että tulit meitä katsomaan. Käyppä istumaan niin keitellään kahvit”. Nyt on vähän kiire kun olen menossa vasta kotiin lypsämään lehmiä. Mutta nyt olisi vuorossa seuraavanlainen juttu. Miten olisi jos Teille tultaisiin rakentamaan kylpyhuone sisäveskin kanssa. Talkoilla tehdään eikä Teidän tarvitse laittaa siihen yhtään rahaa. Se on meidän kyläläisten joululahja Teille”. Jaska istahti keittiön penkille ja Alma hakeutui keinuun istumaan. Alma laittoi kätensä suunsa eteen ja heikolla äänellä kuului, ”Herranen aika sentään”. ”Miten te nyt sentään menette tuollaista tekemään, hyvähän meidän on ollut käydä ulkohuussissakin, mitä te nyt semmoista”: Alma ja Jaska olivat aivan sanattomia. Ja kun vielä Irene otti kassista kaksi puhelinlaatikkoa ja sanoi, ”Nyt pääsette soittamaan vaikka pojallenne, tässä on sellaiset värkit. Mutta katsotaanko huomenna niitä tarkemmin, kuinka ne palaavat”.

hattu 2

Sykerön vanhukset jäivät katsomaan Irenen perään kun hän vilkuttaen lähti kotiinsa. Alma ja Jaska istuivat hiljaa tuoleissaan. Irene oli saannut heidät hiljaiseksi. Jopa Alma oli hiljainen, hän ei yksinkertaisesti osanut lähteä kiikusta mihinkään. Siinä hän vain istui ja välillä katsoi miestään, joka myöskin oli aivan pois pelistä. Vasta kun Jaska sanoi, että katsotaanko millaisilla vehkeillä sitä nykyään ihmisille soitellaan. ”Älä, älä koske niihin kun et tiedä mistä pitää painaa”. ”Enhän minä mistään painakkaan katson vain kun nostan laatikosta kannen ylös”.  ”Oleppa sitten varovainen ettei tarvi heti Irenelle antaa toista, että se menikin rikki”.

Iltapäivä oli ollut ihmeellinen, ihmeellisiä asioita oli tullut heidän eteensä paljon. Siinä sitä onkin miettimistä kerrakseen. Mistähän kyläläiset meitä haluavat auttaa. Onko täällä sellainen tapa vai mitä tämä oikein on.

 

hattuTaavetti oli jo mennyt navetalle ja sinne Irenekin touhukkaasti asteli. Taavetti huuteli Irenen nähdessään, ”Kuinka kirkonkylällä oikein meni”. ”Ootappa kun tulen lähemmäksi sinua”. Ja kun Irene pääsi Taavetin lähelle kertoi hän, että kaksi puhelinta on ostettu ja viety Sykerölle. Opastaa en kerennyt mutta katsellaan niitä sitten huomenna. Ja Suikkasen Niilo tulee aamupäivällä katsomaan Sykerölle. Meidänkin tietenkin pitään myöskin sinne mennä. ”Tälläinen kertomus oli mulla, olinko minä hyvä”.  ”Ainahan sinä hyvä olet, enhän minä suo muuten täällä pitäiskään”.

Irene mietti itsekseen, miten saisi helpommin kyläläisille sanaa auttamisesta tai jonkinlaisesta avustamisesta. Pitäisi ehkä olla lähinaapureihin yhteydessä. Ehkä keksisin vaikka huomiseksi, jos meillä pidettäisiin pieni palaveri. Itse laitoin jo kylällä käydessäni pari riviä Lottoa vetämään. Jos vaikka sattuisi onnistumaan niin kaikki sijoitan Sykerölle. Tai jos sattuu päävoitto tulemaan, niin eivät kai he kaikki tarvitse sentään.

Paljon oli tänä päivänäkin saatu aikaan kun pariskunta käveli navetasta sisälle. ”Niin jotenkin mua säälittä varsinkin Alma. Sen poika ei ole kahteen vuoteen käynny lainkaan vanhempiensa luona ja kuulemma heillä on kaksi pientä lastakin. Eivät isovanhemmat ole heitä vielä nähneet, ei edes valokuvaakaan ole lähetetty. Mutta ehkä me löydetään pojan numero niin voidaan antaa Alman soittaa pojalleen niillä uusillä puhelimilla”: Taas tuntui tulevan Irenelle hyvä olo sydämmeen. Ei sitä paljonkaan tarvitse tehdä tai auttaa kun hyvä mieli tulee molemmille osapuolille.

 

imagesenkeli 1Jokisen Taavetilla ja Irenellä oli ollut ylimääräistä puuhaa tänään. Mutta hyvä mieli kuitenkin molemmilla oli. Kyllä auttaminen vain on jaloin taito mitä ihminen voi tarjota.

Sykeröllä alettiin jo pikku hiljaa puhumaan. Mutta eivät olleet vanhukset aivan omia itsejään vielä. ”Kuinkahan meidän nukkuminen oikein onnistuu, taitaa olla liian paljon ajateltavaa. Mutta Hyvää yötä kuitenkin Jaska.

Jatkuu huomenna

piki