Selaat arkistoa kohteelle Juoksu.

Vaarallinen PT

8.2.2017 Yleinen

Puhun jälleen naurettavista, pakkomielteen kaltaisista malleista päässäni. Syömisen lisäksi sellaisia liittyy oletettavasti myös liikkumiseen. Anoreksia on kopeloinut kaikkea elämäni varrella keräämääni liikuntaa koskevaa informaatiota ja muunnellut sitä tavoitteisiinsa sopivaksi. Nyt se yleisistä suosituksista kieroutunut informaatio on vakiintunut päähäni ja ruokailumallien tavoin siitä on hankala päästää irti.

Liikuntaan liittyvät pakkomielteisyyteni muistuttavat oikeastaan enemmän sääntöjä, joiden rationaalisuus on kääntynyt ylösalaisin. Toisin sanoen niissä ei terveellä järjellä ajateltuna ole päätä eikä häntää. Ne ovat aivoihini kirjailtuja käskyjä joita sokeasti noudatan, ja joiden vastustamiseen tarvitaan tahdonvoimaa, energiaa, ja sitä nimenomaista tervettä järkeä.

Yksinkertaistettuna minun liikuntamallini on seuraavanlainen: Anoreksian minulta kieltämien oikeiden, valtakunnallisten liikuntasuositusten mukaan se, mikä luetaan hyötyliikunnaksi, ei ole sitä minulle. Kouluun, kirjastoon, kotiin, tai mihinkään muuhunkaan tiettyyn kohteeseen kävelemistä tai pyöräilyä ei lasketa liikunnaksi minun kohdallani. Minulle ne ovat vain matkoja jotka täytyy liikkua. Kävely- juoksu-, tai pyöräilylenkille erikseen lähteminen lasketaan. Vaikka siis juoksisin joka aamu koululleni ja siihen kuluisi 45 minuuttia, sitä ei lasketa. Päivän liikuntasuoritus on silloin yhä tekemättä. Jos lähden koulun jälkeen juoksemaan ja teen saman mittaisen lenkin, se lasketaan. Tästä huolimatta kaikki mahdolliset matkat on tehtävä liikkuen, ja sen seurauksena vähintään tuplaan liikuntamääräni päivittäin.

Urheilusuoritusten aikana ajan itseni äärimmilleni. Lopettaminen on sallittua vasta kun sen on kaikkien fysiikan lakien mukaan pakko tapahtua. Tätä pakkoa ennen tapahtuva sairauteni suunnittelema suoritus voidaan jakaa prosentteihin sen mukaan, kuinka suuri osuus siitä koostuu vartaloni todellisesta jaksamisesta, ja kuinka suuri osa on ainoastaan tahdonvoimalla tehtyä. Se on kunnostani huolimatta aina 50%-50%. Tahdonvoimaa on tervettä ja sairasta, ja kummankin avulla ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin. Tahdonvoimalla hypätään sairauden pyörään ja mahdollisesti myös sieltä pois. Sen voima ei kuitenkaan korjaa väsynyttä sydäntä, ja siksi Anoreksia on kohtalokas personaltrainer.

Käyn ruokailuni läpi satoja kertoja päivässä. Sen lisäksi minun on käytävä liikuntasuunnitelmaa läpi, kunnes se on hoidettu päivän osalta. Suunnitelman toteuttaminen tuottaa tuhottomasti tuskaa erityisesti fyysisen sairastamisen, kuten kuumeen, flunssan, tai esimerkiksi juuri rytmihäiriöiden aikana. Levon tarve ei kuitenkaan poista urheiluun ruoskivia ajatuksia. Kyseiset ajatukset aloittavat ensin tehokkaan manipuloinnin, joka ennen sai minut ohittamaan fyysisen sairastamisen tuomat tarpeet. Kipeänä urheilu on sairasta. En tee sitä enää, mutta urheilumallin pakottavat ajatukset ovat yhä olemassa. Kun olen vuoteen oma, ne eivät enää manipuloi minua liikkumaan. Nykyään ne kanavoivat energiansa ruokaan. Niiden mukaan liikkumisen lopettaminen on oltava nähtävissä aterioissa: Jos ei liiku, ei voi syödä.

Haluan korostaa, että kaikki edellämainittu on sairasta, mihinkään perustumatonta, sekä kaikella tavalla erittäin väärin. Ne vääryydet ovat ruokailujen tavoin vain juurtuneet syvälle minuun, ja teen niiden pois kitkemisen eteen töitä päivittäin. Jos ei liiku, ei voi syödä? Se on hyvä esimerkkilause Anoreksian tavasta kääntää kaikki väärin päin. Terveyttä kuunnellakseni minun on ensin asetettava sen sanat oikeaan järjestykseen, koska jossain sen puheissa piilee aina valheisiin naamioitu totuus. Tässä tapauksessa totuus seuraava: Jos ei syö, ei voi liikkua.

Uusia tuulia uuteen vuoteen

4.1.2016 Yleinen

20160103_134207Olikohan ihan viisasta lopettaa nuuskan käyttö uuteen vuoteen? Huomaan, että mulla on kokoajan nyt nälkä. Vaatii siis enemmän tahdonvoimaa pysyä ruodussa. Olen käyttänyt nikotiinitonta nuuskaa nyt neljättä päivää ja eilen kaivoin helpotukseksi nikotiililaastarit.

Joulupäivästä lähtien on hormoonitkin olleet sekaisin. Eli kuten lokakuun lopulla, nytkin alkoivat kuukautiset. Syön e-pillereitä ja niiden avulla olen saanut kierron tasaiseksi. Nyt olo on kuin teiniaikoina. Olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Tuosta kuvastakin näkee kuinka turvoksissa olen. Vaikkakin housut ovat hieman isot nykyään…

Eli onko nämä ”uudet tuulet” kivoja? Ei. Katsotaan nyt miten tässä käy. Lähinnä siis tuon nuuskauksen lopettamisessa. Painonpudotukseen on niin valtava tahdonvoima, etten usko sen olevan uhattuna ;)

photostudio_1452176206196Lähden kohta salille ja samalla aion hoitaa juoksutreenin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Juosta en ole pystynyt nyt viikkoon, kun tuo pakkanen käy henkeen jo kävellessä. Salilla ei ole juoksumattoakaan, jossa sen treenin voisi hoitaa.

Facebookissa on jo ryhmä tälle blogilleni. Ne, jotka tänne ovat jo eksyneet, tietävät, etten pudota painoani kovinkaan julkisesti. Silti tästäkin asiasta on joidenkin pitänyt kertoa eteenpäin, luotettavaa. No, mutta aion avata FB-sivun julkiseksi, kun valmentajan vaaka näyttää 20 pudonnutta kiloa Cambridge Ohjelman aikana. Nythän kiloja on ropissut yhteensä jo melkein 35, mutta osa on lähtenyt ennen Cambailua.

Päivä 113, kahvittelua ja liikuntaa

28.12.2015 Yleinen

20151224_191844-1Heräsin tänään jo ennen seitsemää ja siitä syystä sain paljon aikaiseksi. Koiralenkin jälkeen kävin juoksemassa, mutta tuo pakkanen tekee sen, että henkeä alkaa helposti ahdistamaan. Kiva, kun lunta on, mutta pakkasesta en niin välitä.

Näin ystävääni kahvien merkeissä. Tosin minä söin salaatin ja hän joi teetä :D Cafe Johto on kiva paikka ruokailla. Heidän salaattinsa on edullinen ja ruokaisa. 2 täytteen salaatti maksaa 8,50 ja täytteet vaihtelevat päivittäin.

Aikaa hurahti huomaamatta nelisen tuntia. Sen jälkeen suuntasinkin Lidliin täydentämään kivennäisvesivarastoja ja Prismaan täydentämään ruokavarastoja.

Ateriat

  • klo 8.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 9.50 Kahvi ja mallaslimppua, 122 kcal
  • klo 12.30 Salaatti limekanalla ja fetalla, 130 kcal
  • klo 17.15 Ruispala, joulukinkkua 50g, 120 kcal
  • klo 18.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.00 Cashewpähkinöitä 30g, 174 kcal
  • klo 21.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Cambridgeltä vastattiin jo eilen Facebooksivuilla. Tänään sain vahvistuksen, ettei osoitetta löytynyt kalenterin postituslistalta, mutta että kalenteri on nyt postitettu. Mahtavaa!

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(

Päivä 53, uraohjausta ja urheilua

29.10.2015 Yleinen

IMG_20151023_092631Kuulostaapa otsikko hyvältä :D Kävin tänään työkkärissä uraohjauksessa. Oli mielenkiintoinen tapaaminen ja sain hyvää palautetta psykologilta. Muutama mieltäni askarruttanut kysymyskin sai vastauksen. Lisäksi asioista, joista psykologi ei tiennyt, minulle tuli jo sähköpostilla selvitys. Loppuvuodesta onkin pari asiaa tulossa työn alle ja katsotaan mitä ne poikii.

Työkkärin jälkeen huomasin ystäväni soittaneen. Soitin takaisin ja hän oli käymässä keskustassa. Niinpä törmäsimme. Kävimme ihailemassa joulukoristeita Stockalla, syömässä Picnicissä sekä ostamassa loput joulukorttitarpeet. Oli oikein mukava nähdä. :)

Kotona sitten pohdin kuntosalille menoa. En mennyt, alkaa jo kolmelta olla ruuhkaa ja haluan käydä hiljaiseen aikaan. Sen sijaan laitoin 15.40 Facebookiin statuksen ”Jos klo 16.00 mennessä 20 ihmistä tykkää tästä, lähden lenkille”. No eipä niitä tullut kymmentäkään. Lähdin silti :D

2015-10-29 16.44.45Lenkillä otin jo ekat juoksuaskeleenikin. Tänään on tullut juostua siis 4 minuuttia! Pohdin itselleni jonkun tavoitteen juoksuun vielä ;) Hyvä fiilis, en olisi puoli vuotta sitten vielä uskonut :)

Ateriat

  • klo 6.25 Key Lime Pie -pirtelö, 144 kcal
  • klo 12.45 Picnicissä salaatti: Salaattia, avokadoa ja kylmäsavulohta, 252 kcal
  • klo 17.50 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 20.00 Cashew-pähkinöitä 20g, 116 kcal
  • klo 21.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal

2015-10-29 08.32.06

Nirvanan juoksutiimi –projekti päättyi eilen

17.5.2015 Yleinen

Tässä lyhyt koonti Nirvanan juoksuprojektista.

Minulla on ollut ilo ja kunnia olla mukana Nirvana Wellness&Tea shopin juoksutiimin vetäjänä Kympin Nainen -juoksutapahtumassa. On ollut ilo tutustua upeisiin ihmisiin ja viettää mukavia treenihetkiä heidän kanssaan. Todella ihanaa vaihtelua hoitovapaalle. Projekti ammensi myös minulle energiaa ja eiköhän naisetkin päässeet aikalailla tavoitteisiinsa. Jokainen löysi itselleen juoksukunnon.

Eilen oli päivä, johon Nirvana Wellness juoksutiimiläiset tähtäsivät. Naiset harjoittelivat useamman viikon minun heille tehneillä harjoitusohjelmilla. Ohjelma oli jokaiselle henkilökohtainen. Pidimme muutamat yhteistreenit, jossa kävimme läpi juoksutekniikkaa, ym. Naiset pääsivät myös maastopyöräilemään Hide Biken opastuksella. Ja treenasivat armottomasti säällä kuin säällä.

Lähtötilanteessa naisilla oli tavoite juosta 10 kilometriä, mutta rivien välistä oli lukea, että he eivät ihan uskoneet kykenevänsä siihen. Aluksi laskettiin tolpanvälejä, monta katuvalon väliä jaksaa juosta. Itse halusin uskoa ja luottaa, että meidän supertiimi pystyy siihen 10 kilometriin ilman kävelyaskelia. Naiset kävivät lenkeillä orjallisesti ja se tuotti koko ajan tulosta. Tosin ei pieniltä liikuntarasitteiltakaan säästytty, oli lonkkaa ja selkää kipeänä. Välillä itsellänikin oli jo pelko, että kuntoutuvatko kaikki juoksukelpoisiksi. Mutta onni ja ihmeparantumiset olivat naisten puolella. Erilaisin parannuskeinoin kaikki neljä upeaa naista JUOKSIVAT porukassa huippuaikaan koko 10 kilometriä. Itse olin maalisuoralla naisia vastassa ja ensi kysymykseni olivat, että juoksitteko oikeesti koko matkan. Sillä aika oli niin hyvä. Naiset kertoivat, että vauhti vain kiristyi loppua kohden ja tuli himo ohitella vastaantulevia selkiä. Eli asenne oli kohdallaan. Suoritus loistava.

Tiimiläiset kyselivät juoksun jälkeen palautumisohjeita. Nesteytys lienee tärkein. ;) Joten lähdimme tiimiläisten ja Nirvanan väen kanssa vielä illalla ulkoilemaan. Eli taputtelin projektin loppuun asti, loppuverrytellen yössä. Naureskelinkin, että tämä on vähän kuin minun työkeikka, viedä ihmisiä baariin. Ei hassumpi päätös juoksuprojektille.

Kiitos ja kumarrus ja iso hatunnosto kuuluu loistavasti juosseille tiimiläisille ja Nirvanan väelle hyvästä huolen pidosta. ;)

11252165_1634105420136910_4535404647222319669_n