Selaat arkistoa kohteelle Jumalasuhde.

Vapaudesta ja rajoista

2.11.2017 Raamatusta

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Yksinäisyydestä

14.10.2017 Raamatusta

Minä olen kokenut yksinäisyyttä pitkän aikaa, monellakin paikkakunnalla asuessani. Kun mietin, että mistä ihmeestä voisin kirjoittaa blogiin, alkoi mieleeni muistumaan, miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääni. Toisaalta mieleen nousi Elian ja Sarpatin lesken kohtaaminen ja siitä uusi puoli, nimittäin se, miten voimme tutkia sitä tästä näkökulmasta käsin. Tarkoitukseni ei ole tuoda hienoa uutta tulkintaa esille, vaan näkökulma, jonka saatamme unohtaa. Uskon sen tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin nokkela minä itsessäni en todellakaan ole.

1 Kuninkaiden kirja 17:10-16

Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olen sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ”Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mieti taustalle leski, jonka ainoa sosiaaliturva perustuu ainoan poikansa toimeentuloon ja siihen toivoon, että poika pitää äidistään huolta, kuten hänen tehtävänsä oli tuon ajan kulttuurissa. Kun nälkäkuolema alkoi häämöttää, kaikki toivo alkoi valua hiekkaan. Tähän tilanteeseen saapuu profeetta Elia, joka pyytää leskivaimoa leipomaan uskossa ensin hänelle, vasta sitten itselleen ja pojalleen. Ei kovin lohduttava tilanne? Mutta kuitenkin leskivaimo kunnioitti niin paljon Jumalan miestä että toimi näin. Sen jälkeen Herra piti huolta heistä. Hieno todistus siitä, kuinka Jumalan kunnioituksen valitseminen toi ja tuo edelleen läpimurron ja menestyksen.

Mutta mietitäänpä tästä lähtökohdasta: Nainen on onnellisesti naimisissa, mies elättää vaimonsa ja poikansa. Sitten jostakin syystä mies kuolee ja toimeentulo ehtyy täysin. Nainen on murtunut siitä, että hänen rakastamansa mies on kuollut ja he ovat pojan kanssa kuolemaisillaan. Varmaan tuntuu todella yksinäiseltä ja siltä, ettei ole Jumalaa, joka voi pelastaa tästä tilanteesta. Mutta lesken kyyneleet nähdään taivaassa ja Jumala lähettää juuri hänen luokseen Elian. Hän tulee juuri oikeaan aikaan. Mitä tämä kertoo Jumalasta? Eikö juuri siitä, että hän on armahtava ja rakastava Jumala, joka näkee kaiken. Hän ei ole hylännyt ihmistä, vaikka joskus niin kuvittelemme ahdistuksissamme. Hän sallii toisinaan ahdistavia tilanteita, mutta jos päätämme uskossa katsoa häneen ja huokaista ”vain sinä Herra voit auttaa minua” emmekä jää katsomaan, itkemään ja kiroilemaan ongelmamme edessä, jossakin vaiheessa, jollakin tavalla hän tulee ilmestymään.

Kun mietin omaa elämääni, muistan, kuinka moniakin kertoja olen kokenut yksinäisyyttä ja sen tähden olen sulkeutunut ja ahdistunut lisää. Muistan kuinka asuessani Kokkolassa minulla ei ollut siinä elämän vaiheessa aktiivista, säännöllistä tapaa tutkia Raamattua ja rukoilla. Kävin kyllä toisinaan seurakunnassa, mutta usko ei näkynyt paljoakaan arjessani. Jossain kohtaa frendejä muutti pois ja vaikka minulla oli parikin hyvää ystävää, en viettänyt aikaa heidän kanssaan juuri lainkaan. Sitten alkoi uskonelämässäni alamäki ja aloin vieraantua uskovista. Siihen liittyi myös hullut määrät elokuvia ja sarjoja, jotka eivät rakentaneet uskoani, vaan veivät minua poispäin Jumalasta. Samalla koin valtavaa yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, koska olin kauan toivonut löytäväni elämänkumppanin. Aloin olla epätoivoinen yksinäisyyteni kanssa ja lievensin kriteereitäni ja ajattelin, että eihän sillä oo väliä, vaikkei hän oliskaan uskossa, pääasia, että on hyvän näköinen.

Lopulta Herra käytti ystäviäni ja herätti minut tilanteeseeni ja sain uudistua. Sitten aloin toivoa, että pääsisin muuttamaan pois Kokkolasta, se olisi yhden elämänvaiheen loppu. Lopulta pääsin muuttamaan Seinäjoelle ja olin todella kiitollinen siitä. Tutustuin uusiin ihmisiin seurakunnassa, mutta en päässyt niin sisälle, kuin olisin toivonut. Onneksi pääsin miesten soluun ja se auttoi merkittävästi sopeutumistani. Jossain kohtaa päätin alkaa opiskelemaan teologiaa ja Raamattua. Tähän päälle toimin solujohtajana ja rukouspalvelussa, sekä Sateet lähetä tilaisuuksissa, että Seinäjoen illassa. Alkoi kalenteri täyttymään. Huomasin, että koen taas yksinäisyyttä, mutta koska minulla oli luja päätös saada tutkinto tehtyä, ajattelin, että minun täytyy todella satsata opiskeluihin, vaikka sen kustannuksella, että joudun kokemaan yksinäisyyttä. Se ei ollut mukavaa. Aina oli kiire.

Lopulta ymmärsin, etten voi olla supermies, joka tekee kaiken mahdollisen ja työskentelee tehokkaasti, herää arkena kolme kertaa viikossa aamulla ennen kolmea mennäkseen salille, niin hyvältä kuin laihtuminen ja parempi fyysinen olo tuntuivatkin. Luovuin teologian opinnoistani, jotta voisin viettää aikaa ystävieni kanssa ja saada tilaa hengittää. Nyt olen nauttinut tästä syksystä enemmän kuin koskaan, koska stressi poistuu metsässä pelatessa frisbeegolfia ja ottaessa rennosti. En koe enää yksinäisyyttä, vaan lepoa ja rauhaa. Tämän kaiken keskellä olen kokenut Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kodikseni, erityisesti nuorisotyön, josta löytyy monia ystäviäni, joille voin olla läpinäkyvä. Jokaisella meillä on tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Toivon, että sinulla rakas lukijani on ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua, eikä sinun tarvitse kokea yksinäisyyttä, vaikka kävisitkin seurakunnassa säännöllisesti.

Mutta yhden asian olen saanut oppia ystäväni Artun avulla. Hiljaisuus on taivaallista. Aiemmin täytin pääni jatkuvasti musiikilla, kiireellä, stressillä. Nyt olen opetellut vähentämään musiikin kuuntelua, varsinkin metsässä. Siellä ei totisesti tarvitse kuin nauttia hiljaisuudesta ja nähdä, kuinka valtavan hyvä Taivaan Isä on. Hiljaisuus ei ole saanut minua kokemaan musertavaa yksinäisyyttä, päin vastoin! Hiljaisuudessa Jumala puhuu monesti asioista, mitä melun täyttämä päämme ei voisi vastaanottaa muuten. Tätä olen opetellut ja prosessi jatkuu.

Olen myös miettinyt sitä, että yksinäisyyden hyvä puoli oli se, että aloin miettimään, miksi koen sitä, vaikka lähelläni on ihmisiä. Aloin miettimään, kenen pitäisi olla paras ystäväni? Jeesuksen. Sen jälkeen aloin priorisoimaan ajankäyttöäni sen mukaan, että hän todella saa hallita elämäni jokaista osa-aluetta. Jumala siis kääntää meidän mielestämme negatiiviset asiat voitoksemme, jos päätämme rakastaa häntä. Näiden prosessien jälkeen olen oppinut erottamaan aikaa ensin Jumalalle ja muuttumaan pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi. Uskon, että todella tarvitsin tällaisen oppitunnin, jotta nöyrtyisin ja oppisin rakastamaan lähimmäisiäni, vaikkei se helppoa aina olekaan.

Rakkaat lukijat, muistetaan, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun hän on niin hyvä Jumala, voimme opetella luottamaan häneen kokosydämisesti. Ole siunattu :D

Jumalan oma ilmoitus

9.10.2017 Raamatusta

Tällä kertaa aiheena Raamatuksi kutsuttu kirjakokoelma, Jumalan oma ilmoitus hänen luomilleen ihmisille. Siksi sen pitäisi olla arvokas jokaiselle ihmiselle, jotta oppisimme tuntemaan itseämme syvällisemmin, sekä Luojaamme. Se kertoo meille, mitä tapahtuu, kun sydän muuttuu ja tulemme Jumalan armon valtakuntaan sisälle. Sen kautta jokaisen Jumalan lapsen identiteetti selkiytyy, ilman sitä olemme hukassa. Juuri sen tähden paholainen pyrkii saamaan esimerkiksi kiireen kautta jokaisen uskovan pois sen äärestä.

Joskus jostakin sinänsä positiivisesta tai neutraalista asiasta voi tulla palvontamme kohde, sen sijaan, että antaisimme aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle yksityisesti, ja palvoisimme häntä, joka sen todella ansaitsee. Niin minullekin kävi vuosia sitten. Katsoin paljon tv:tä, olin futis friikki niin sanoakseni. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin Jumalan Sanan tutkiminen. Sitten jouduin alkaa niittämään satoa tästä valinnasta ja seuraukset eivät olleet miellyttäviä.

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot ”Nämä eivät minua miellytä”.

Näihin Salomon sanoihin kätkeytyy suuri viisaus. Nuorina teemme todella suuria valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten elämme tulee muovautumaan. Jos nuorena oppii jo tutkimaan Raamattua säännöllisesti ja totuttaa itsensä siihen, siitä seuraa siunaus. Mutta minäkin opin joskus 27 vuotiaana tutkimaan Sanaa, eikä se ollut liian myöhäistä, kiitos siitä Herralle! Joten se ei voi olla liian myöhäistä sinullekaan, jos tämä puhuttelee sinua.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Aika selkeää tekstiä? Totisesti. Kipeä kysymys: Annammeko Jumalan arvioida sanansa kautta sisäistä elämäämme ja vaikuttaa muutosta? Aluksi se saattaa tuntua todella hankalalta, koska ihminen luonnostaan tahtoo olla omapäinen ja riippumaton. Mutta jos antaudumme prosessiin, jossa Jumala saa paljastaa meille, aina kun hairahdumme, opimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Millaisia ihmiset sitten yleensä ovat? Ajoin yksi aamu töihin ja toiselta tieltä kaveri tuli kovalla vauhdilla suoraan kolmion takaa eteeni. Itsekkyys, sitä totisesti löytyy helposti sekä oman että monen muun puseron alta. Jumalan sana paljastaa syvimmät motiivimme ja jos ylpeys hallitsee meitä, moni torjuu sen nopeasti, mutta myöntymällä sen ohjattavaksi saamme nähdä mikä siunaus siitä seuraa.

Joskus kuulin jonkun sanovan ”hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille”. Mutta onko todella niin? Ensinnäkin, onko ihminen todella luonnostaan hyvä? Jos katsomme Raamatusta, se kertoo koruttomasti, kuinka turmeltunut ihminen on synnin tähden. Sana on siis peili, joka kertoo miten asiat ovat, mutta sen jälkeen Jumala ei torju ihmistä, vaan tuo positiivisen ratkaisun elämäämme, mikäli nöyrrymme hänen edessään. Jos ihminen tunnustaa Jumalan sanan auktoriteetin, hän tunnustaa samalla myös Jumalan auktoriteetin, joka on sitoutunut omaan ilmoitukseensa. Sanan kautta jokainen ihminen voi löytää tien yhteyteen Jumalan kanssa!

2 Pietarin kirje 1:19

Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.

Pietari kehottaa siis meitä opiskelemaan Jumalan Sanaa, koska koko identiteettimme uskovina perustuu sille. Ei ole mitään vahvempaa perustaa kuin se. Kielikuva pimeässä loistavasta lampusta kuvaa erinomaisesti, mikä merkitys sillä on, koska ilman sitä emme näe yhtään mitään pimeässä. Tämä maailma on todella pimeä ja juuri sen tähden meillä on kaikki syy arvostaa Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Jos kysymme ja otamme neuvoja vastaan joltakin, hän on auktoriteetti meille. Jos viivymme pitkiä aikoja ihmisten lähellä, joiden arvomaailma on eri kuin meillä, alamme muuttumaan samanlaisiksi kuin he. Tässä ei siis sanota, ettemme saa enää koskaan viettää aikaa ihmisten lähellä, jotka eivät usko Jumalaan, koska Herra tahtoo heidätkin pelastaa! Sen sijaan tässä varoitetaan siitä, millaiseksi jatkuva läheinen kanssakäyminen voi johtaa. Sen sijaan autuas, Jumalan oma, tahtoo oppia tuntemaan Raamattua ja soveltaa sitä. Jos vietämme aikaa Herran sanan äärellä, opimme vetoamaan hänen lupauksiinsa ja tuottamaan hyvää hedelmää, joka kertoo, että luotamme Jumalaan tarpeidemme täyttäjänä.

Voisin määritellä autuaan Jumalan lapsen niin, että hän tahtoo oppia tuntemaan Jumalan sanaa jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea soveltaa sitä arjessaan. Silloin hän kokee tyydytystä suhteessaan Jumalan kanssa. Autuas mies tai nainen ei välttämättä viittaa siihen, että hän on kävelevä tietopankki, joka osaa Raamatun ulkoa, vaikka sekin on hyvä ja tavoiteltava asia, vaan hän on Sanan kautta muuttunut. Muuttunut elämä todistaa, ettemme ole vain oppineet hengelliset lainalaisuudet, vaan olemme lämpimiä ja anteeksiantavia sydämeltämme, joka kuvastaa Jeesuksen kaltaiseksi muuttumista.

Toisin sanoen, Jumalan sana on saanut muuttaa syvimpiä motiivejamme ja asenteitamme, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmiset jotka eivät vielä ole löytäneet yhteyttä Jumalan kanssa, voisivat saada käsityksen, mitä usko Jumalaan saa aikaan! Silloin he alkavat kaipaamaan tuota samaa, kun näkevät, ettei uskovan ihmisen elämä olekaan tiukkapipoista suorittamista, vaan Jumalan armosta tulevaa ilon ja rauhan kokemista. Muuttuneet elämät kertovat suuresta Jumalasta, joka saa janoamaan sitä itselleenkin.

Rehellinen vastaus kysymykseen, viihtyvätkö ihmiset lähelläni ja kokevatko he minut turvalliseksi persoonaksi, kertoo eittämättä totuuden, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydäntäni. Ai, oliko kipeä kysymys? Todellakin. Kun Pyhä Henki kysyi minulta tätä muutama päivä sitten, pysähdyin. Niin on tarkoituskin. Meillä on aivan liian usein niin kiire, ettemme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan, mitä Herra tahtoo puhua meille Sanansa ja Henkensä kautta. Jos tuo kysymys osui ja jopa sattui, voimme reilusti pyytää Herralta armoa, että hän alkaa pikku hiljaa muuttamaan meitä sisältä ulospäin: Sana saakoon tilaa sydämissämme, niin että opimme Jeesuksen tavan toimia rakkauden lain ohjaamina, sanan miehinä ja naisina, jotka eivät käytä sitä lyömäaseena, vaan soveltavat sitä rakkaudessa ja kärsivällisesti kertovat ihmisille, miten kannattaisi toimia.

Rakas ystäväni sanoi minulle, että uuden tavan oppiminen vie aikaa pari viikkoa. Mitä jos päättäisimme sijoittaa itseemme ja sitoutua opettelemaan tutkimaan Raamattua säännöllisesti? Se on todellinen sijoitus tulevaisuuteemme ja iloitsemme kerran Jumalan luona, että opimme tuntemaan häntä, sekä itseämme hänen pyhän ilmoituksensa kautta. Ole siunattu :D

Mitä kielen käyttömme paljastaa?

18.5.2017 Raamatusta

Sananlaskut 9:7-12

Joka pilkkaajaa ojentaa, saa häväistyksen vastaansa ja solvauksen se, joka jumalatonta nuhtelee. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi. Nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Anna viisaalle opetusta, niin hän yhä viisastuu, anna vanhurskaalle tietoa, niin hän oppii lisää. Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Viisaus lausuu: ”Minun avullani päiväsi enenevät ja elämäsi vuodet jatkuvat. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas. Jos olet pilkkaaja, saat sen yksin kestää.”

Jos katsomme näitä jakeita pikaisesti, mieleen nousee ajatus, että jokainen, joka ei usko Jeesukseen elämänsä herrana, on tyhmä ja pilkkaaja, ja toisaalta jokainen Jumalan lapsi on viisas. Tämäkin on osaltaan totta, koska jos ihminen ei suostu vastaanottamaan ojennusta ja nuhdetta, vaikka se tulisi kuinka rakkauden hengessä, toisen parasta ajatellen, se kertoo ylpeydestä joka asuu sydämessä. Jos pilkkaaja nöyrtyy, hän ymmärtää vajaamittaisuutensa Jumalan edessä ja vastaanottaa iloiten pelastuksen Jeesuksessa.

Mielestäni avainjae on 10: Herran pelko on viisauden alku, Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Jos Jumalan lapsella ei ole halua kasvaa Jumalan kunnioittamisessa ja halua oppia tuntemaan häntä syvällisesti, asenne alkaa viemään häntä pikku hiljaa väärään suuntaan. Sen sijaan, jos sinulla ja minulla on halu oppia tuntemaan Herramme syvällisellä tavalla, vastaanotamme ojennusta, jonka päämäärä on viedä meitä eteenpäin uskossa! Jumala voi puhua meille suoraan sydämiimme tai läheisemme kautta, koska hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta.

Jumala kutsuu tässä itseään ”viisaudeksi” ja huomaamme, että nöyryys yhdessä kunnioituksen kanssa tuo menestyksen elämäämme. Herra tahtoo siunata meitä, koska hän on rakkaus ja odottaa, että me arvostamme sitä. Miten tämä kaikki liittyy kielen käyttöön?

Sananlaskut 10:6, 11-13

Siunaukset tulevat vanhurskaan pään päälle, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suussa piilee väkivalta. Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset. Ymmärtävän huulilta löytyy viisaus, mutta joka on ymmärrystä vailla, sille vitsa selkään!

Koska olemme Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja Jeesuksen tähden, asemamme ymmärtäminen saa meidät olemaan kiitollisia ja puhumaan hyvää, siunausta ja rohkaisua! Näin ainakin pitäisi olla, jos kasvamme uskossa. Jos elämme lähellä Jumalaa, tahdomme rakastaa ja antaa anteeksi. Meistä kasvaa ajan saatossa entistä ymmärtäväisempiä, kärsivällisempiä, joita muut ihmiset voivat kutsua viisaiksi, koska Jeesus on saanut muotoa elämässämme.

Sananlaskut 10:17-19

Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava.

Herra tahtoo opettaa meille todella nöyryyttä, koska ilman sitä saatamme eksyä pois elämän tieltä. Jeesus on tästä paras esimerkki, hän oli aina nöyrä, joka ei koskaan langennut ylpeyteen, sen sijaan hän oli täysin varma identiteetistään ja eli sen pohjalta. Huomaamme helposti, kuinka paljastamme suullamme mitä sydämessämme on. Jos ruokimme lihaamme, silloin näemme tuloksen sanoissamme, jos taas muistamme, että välillä on viisasta olla vaiti, opimme hillitsemään kieltämme pikku hiljaa.

Sananlaskut 19.20-22

Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Kun Herra on saanut kasvattaa meitä pyhityksessä, alamme puhumaan hillitymmin, miettien, mikä voisi rohkaista ja tukea lähimmäisiämme. Sellaisten ihmisten mielipiteitä arvostetaan, jotka ovat tasapainoisia ja joiden lähellä uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine virheineenkin. Kun alamme käsittämään, ettei meidän itsetuntomme rakennu ensisijaisesti muiden ihmisten mielipiteistä, vaan Jumalan oman sanan perustalle, emme tarvitse jatkuvasti olla huomion keskipisteenä keskusteluissa, vaan voimme olla aidosti kiinnostuneita lähimmäistemme elämistä ja kysyttäessä antaa jonkin rakentavan neuvon.

Otetaan loppuun pari esimerkkiä. Olin Alavudella töissä pari päivää sitten ja kun tulin uimahallista pihalle, kuulin nuoren puhuvan puhelimessa ja käyttävän sanaa ”idiootti”. Kun menin autooni, mietin, että kuinka helposti toisen lausumat sanat kuulostavat paljon pahemmilta omissa korvissani, kuin omat pahat sanani, jotka lipsahtavat helposti ulos. Mietin, että tarvitsen todella paljon Jumalan armoa, koska huomaan välillä puhuvani paljon turhaakin. Joskus asia on jo loppu, mutta jään jaarittelemaan ja huomaan lähimmäisteni olemuksesta, että lopetatko kohta?

Kun kävin uimassa tuolla Alavudella, saunaan tuli positiivisesti asennoitunut eläkeläinen! Ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi istuttuaan penkille olivat ”kyllä on ihanaa tulla tänne!” Silloin jäin miettimään, että minkälaisen mielikuvan itsestäni annan?

Jaakobin kirje 3:9-10

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!

Niin kuin sanottu, me puhumme huolimattomasti toisinaan. Jos puhumme paljon huolimattomasti ja huomaamme sen loukkaavan lähimmäisiämme, meidän on syytä pysähtyä. Inventaario on elintärkeä asia jokaisessa yrityksessä, ilman sitä ei tiedetä varaston todellista sisältöä eikä arvoa. Jospa sinä ja minä pysähtyisimme Herran edessä kysymään, että mitä hänellä on sanottavaa meille kielen käytöstämme? Silloin meistä voisi kasvaa armollisempia, Jumalan sanaan pitäytyviä ja siitä eläviä sisaria ja veljiä, joiden lähellä on helppo olla. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Siunattu vai kirottu?

28.4.2017 Raamatusta

Jeremia 17:5-6

Näin sanoo Herra: Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin, luottaa lihan käsivarteen ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa.

Kovaa tekstiä, eikö totta? Vaikka jakeet ovatkin Vanhassa testamentissa ja Vanhan liiton ajalta, periaate on edelleen voimassa. Kenelle nämä sanat alun perin kirjoitettiin? Edellinen jaejakso kertoo Juudan synnin saavan tuomionsa. Mistä synnistä? Epäjumalien palvonnasta. Heidän sydämensä oli luopunut elävästä Jumalasta, joka oli tuonut heidät pois Egypistä, orjuuden pesästä, joka kuvaa maailmaa. He olivat toisin sanoen maallistuneet, eivätkä välittäneet enää Jumalasta, joka oli pitänyt heistä niin hyvää huolta. Joskus hyvinvointi tekee laiskaksi ja ihminen alkaa pitää kaikkea hyvää itsestään selvänä.

No, tottahan jokaisella ajalla on omat epäjumalansa. Meidän epäjumalia voi olla monia, esimerkiksi itseriittoisuus, saatamme luulla, että minä olen saanut kaiken tämän menestyksen aikaan omalla voimallani. Tai juoksemme rahan perässä, emmekä muista, että emme elä täällä maailmassa vain itseämme varten, vaan meidän tulisi muistaa huomioida ja auttaa niitä, jotka ovat heikommassa asemassa. Tällaisesta asenteesta Jumala tahtoi varoittaa Jeremian aikalaisia, sekä meitä.

Mitä Jumala tahtoo siis sanoa? Älä luota omaan voimaasi, vaan nöyrry ja pyydä apua Herralta, joka loi sinut! Hän ei tahdo, että etäännymme hänestä ja luulemme pärjäävämme ihan hyvin omillamme. Siksi hän joskus käyttää negatiivisiakin olosuhteita kutsuen luotujaan takaisin yhteyteensä, koska niin monta kertaa Israelin kansa nöyrtyi hädän hetkellä ja tunnusti syntinsä ja katui sydämestään. Monesti olen itsekin huomannut, varsinkin vuosia sitten, että vasta kun todella olen pulassa alan rukoilemaan kovasti Herraa pelastamaan itteni. Meidän tulisi silti muistaa aina, että Jumala ei tahdo olla meille vain exit nappi, joka tulee hädän hetkellä pelastamaan meidät, vaan elämämme Herra, joka saa hallita sydämemme valtaistuimella kaikkia elämämme osa-alueita. Mitä siitä seuraa?

Jeremia 17:7-8

Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka levittää juurensa puroon asti. Ei se pelästy helteen tuloa, vaan sen lehdet pysyvät vihreinä. Kuivanakaan vuonna ei sillä ole hätää eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

Tahdotko sinä olla tällainen puu, joka, ei koskaan lakkaa tekemästä hedelmää? Minä tahdon! Miten se on mahdollista? Luottamussuhteen kautta Jumalaan. Ja ainoastaan sen kautta. Silloin elämäsi juuret ovat syvällä maan alla, eikä mikään paholaisen valhe pääse horjuttamaan sinua! Ajattele miten turvallista on olla syvälle juurtunut Jumalaan ja luottaa häneen sataprosenttisesti, vaikka tuleekin tilanteita, jossa uskoamme koetellaan. Noissa koetuksissa huomaamme, mihin olemme elämämme todella ankkuroineet.

Huomasitko, että oli kaksi, selkeää ääripäätä? Herra ei tahdo, että meille jää epäselväksi, mihin hän tahtoo meidät johdattaa, hän tahtoo vain sinun ja minun parasta. Hän tahtoo niin kovasti siunata meitä, koska on hän on rakkaus. Hän tahtoo, että me välitämme hänen siunaustaan siinä vaikutusalassa, jonka hän on meille armossaan antanut. Et ole sattumalta niiden ihmisten ympäröimä joita lähelläsi on. Vaan Herra tahtoo käyttää juuri sinua heidän keskellään ja vaikuttaa heihin positiivisesti. Tiedätkö, Jumala ei lähetä enkeliä tai superevankelistaa näitä ihmisiä varten, jotta sinä voisit vain loikoilla. Hän tahtoo käyttää juuri sinua! Mutta saat itse valita, tahdotko olla hänen siunauksensa välikappale vai et.

Jeremia 17:9-10

Sydän on petollisempi kaikkea muuta ja parantumattoman paha. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet ja koettelen sisimmän antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.

Miksi ihmissydän on paha? Syntiinlankeemuksen tähden. Siksi me tarvitsemme Jeesusta joka päivä. Ainoa tapa elää Jumalaa miellyttävällä tavalla on antautua hänelle kokosydämisesti. Silloin alamme tuottamaan hyvää hedelmää, joka kirkastaa Jeesusta. Ja kun kerran pääsemme Taivaan kotiin, jokainen saa palkan sen mukaan, miten olemme täällä ajassa eläneet.

En nyt tarkoita, että pelastuksen voisi ansaita, koska se tulee puhtaasta Jumalan armosta. Mutta sillä on oikeasti väliä, miten elämme täällä ajassa, koska monessa muussakin Raamatun paikassa kerrotaan, että saamme tekojemme mukaisen palkan. Voidaan puhua myös kylvämisen ja niittämisen laista.

Psalmi 119:18

Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmeitä.

Voimme rukoilla aivan kuten tämän Psalmin kirjoittaja, että näkisimme asiat Herran näkökulmasta. Tarvitsemme hengellistä öljyä, jotta silmämme eivät kuivu ja Pyhä Henki paljastaa meille mitä Herra tahtoo meille opettaa! Onko sinulla jano tutkia Jumalan sanaa? Tahdotko tulla hänen läsnäoloonsa säännöllisesti? Jos ei vielä, niin pyydä Herraa paljastamaan kasvonsa, jotta rakastut häneen todella!

Oma kokemukseni on se, että kun Herra antoi minulle halun tutkia hänen sanansa ihmeitä useampi vuosi sitten, aloin todella elämään. Hedelmien kasvaminen vei aikaa, mutta pikku hiljaa nekin ovat kehittyneet. Olkoon Herra kanssasi tulevina päivinä voimakkaammin kuin koskaan ja antakoon sinulle syvän janon hänen läheisyyteensä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä.

Annanko Raamatun valaista elämäni?

22.4.2017 Raamatusta

Psalmi 119:9-12

Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että noudattaa sinun sanaasi. Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Siunattu olet, sinä Herra! Opeta minulle lakisi.

Nämä muutamat jakeet paljastavat jotain merkittävää, se antaa avaimen jokaiselle Jumalan lapselle elää lähellä Jumalaa. Jokaisen oma päätös sitten on, tahdommeko vaeltaa tätä tietä suoraan. Jos sinä ja minä päätämme seurata Jumalaa kokosydämisesti, siihen liittyy aina Raamatun tutkimisen arvon tunnustaminen ja soveltaminen jokapäiväisessä elämässämme. Psalmi 119 keskittyy siihen, että sinä ja minä ymmärtäisimme, kuinka tärkeää on pitää kiinni Jumalan omasta Sanasta peräänantamattomasti.

Jae yhdeksän kysyy meitä monesti askarruttavan kysymyksen ja antaa suoran vastauksen. Kuvittelin joskus nuorempana, että riittää hyvin, jos käyn uskollisesti seurakunnan tilaisuuksissa enkä kiroile. Jossain vaiheessa huomasin, ettei hengellinen elämäni näillä keinoilla vahvistunut, varsinkin, kun muun ajan käytin esimerkiksi musiikin ja elokuvien katsomiseen. Hengen hedelmä ei kasva ilmaiseksi, se vaatii oikeaa työtä. Jos minä ruokin lihallista luontoani, joudun niittämään sitä tulevaisuudessa, mutta jos teen Jumalan mielenmukaisen päätöksen tutkia Sanaa ja etsiä hänen kasvojaan päivittäin, hengellinen ihminen sisälläni vahvistuu.

Jos siis tahdomme vaeltaa puhtaina, kasvaen pyhityksessä kohti Jeesusta, meidän on annettava Jumalan Sanan näyttää meille, missä olemme horjahtaneet ja puhdistua Jeesuksen verellä ja pyytää, että Herra opettaa meitä vaeltamaan viisaasti jatkossa. Nöyryys yhdessä syvän kunnioituksen kanssa Jumalasuhteessamme kasvattaa meitä oikeaan mielenlaatuun.

”Minä etsin sinua koko sydämestäni. Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.”

Jae 10 jatkaa samaa ajatusta, kuin edellinen jae. Kun me ymmärrämme, että lihamme on heikko, emmekä voi omin voimin noudattaa Jumalan sanaa ja hänen tahtoaan, se saa meidät kääntymään oikeaan suuntaan: Jumalan puoleen! Sitähän rakastava Isämme odottaa ja toivoo, että pyydämme aidosti, saamme halun ja tahdon pitää kiinni hänen sanastaan ja olla kuuliaisia sille. Paholainenhan pyrkii saamaan meidät eksymään pois Jumalan sanasta, ja astumaan sen jälkeen harhaan, kuunnellen hänen valheitaan.

”Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.”

Jae 11 osuukin aivan ytimeen: Jotta osaamme vastustaa paholaisen valheita, meidän tulee olla vahvoja Raamatun tuntemisessa ja tunnistaa ja hyljätä ne. Siihen mielestäni viittaa tuo sana ”kätkenyt”, se kaivetaan esiin heti, kun sitä tarvitaan. Ja kun opimme tuntemaan ja muistamaan, mitä Herramme on sanonut, emme tahdo elää synnissä, vaan pyhityksessä.

”Siunattu olet sinä, Herra! Opeta minulle lakisi.”

Kun näin Herra rakastaen opettaa meitä pistämään muistiin ja soveltamaan oppimaamme, se saa meidät palvomaan häntä ja janoamaan lisää hänen totuuksiaan. Tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Se, että me tahdomme kertoa oppimiamme asioita lähimmäisillemme ja rohkaista heitä kasvamaan uskossaan vahvoiksi! Sitähän Herramme toivookin, jotta seurakunnat olisivat täynnä hänen lapsiaan, jotka rakastavat hänen sanaansa, soveltavat sitä ja rohkaisevat muita ja yhdessä syttyvät rakkaussuhteesta Jumalaan!

Pari ajatusta, jotka nousivat mieleeni aiemmin, kun mietin näitä jakeita ovat seuraavat: Raamattu paljastaa Jumalan olemuksen ja meidän syntisyytemme. Siksi me rakastumme häneen kokosydämisesti, kun annamme luvan Pyhälle Hengelle paljastaa meille koko totuuden.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Suostunko, että Jumalan sana valaisee minut? Myös ne pimeimmätkin puoleni? Ja kun valo on paljastanut turmeltuneisuuteni, antaudunko sydämestäni muutosprosessiin, jossa Herra alkaa työstämään elämäni jokaista osa-aluetta, jossa muutun Jeesuksen kaltaiseksi? Herra ei pakota meitä, vaan odottaa, että sinä ja minä tahdomme antautua siihen vapaaehtoisesti.

Miksi Jumalan sanan tunteminen on niin tärkeää? Tää jae nousi yksi aamu sydämelleni:

Matteus 22:29

Jeesus vastasi heille: ”Te olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Nämä sanat Jeesus sanoi saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen. He olivat eksyksissä, koska eivät uskoneet Jumalaan. Mutta uskallan soveltaa tätä jaetta tässä asiayhteydessä. Avainsana on tunteminen. Moni voi sanoa, uskovansa Jumalaan, mutta voivat olla eksyksissä, koska eivät tunne häntä todellisuudessa hänen Sanansa kautta. Monilla ihmisillä on mielestään oikeita mielipiteitä ja he perustelevat niitä vakuuttavasti, mutta jos nuo mielipiteet ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, ne ovat ilmaa. Ne eivät kestä. Ainoa, mikä kestää on Jumalan oma sana. Siksi sen opiskeleminen onkin niin arvokasta pääomaa.

Pelkkä Raamatun ulkoa opettelu tietona ei auta, kuten olemme huomanneet, tarvitsemme sitä arkemme keskellä kipeästi. Kuka voi tehdä Jumalan sanan eläväksi? Pyhä Henki, joka on inspiroinut jokaisen Raamatun kirjoittajan. Siksi tätä 66 kirjan kokoelmaa kutsutaan Jumalan sanaksi. Eli, kun tahdomme nähdä Jumalan voiman ilmestyvän elämässämme, meidän tulee janota Jumalan sanaa ja pyytää Pyhää Henkeä tekemään sen meille eläväksi ja auttamaan elämään se todeksi. Silloin näemme mahtavia asioita, koska Herra itse on sitoutunut siihen!

Mitä tapahtuu, jos me emme tunne Kirjoituksia, emmekä Jumalan voimaa? Silloin sielunvihollinen pääsee valehtelemaan ja sillä on omat seurauksensa. Mutta kiitos Jumalalle, saamme rakastua häneen ja hänen sanaansa. Silloin meistä kasvaa vahvoja Jumalan vahvoja miehiä ja naisia, jotka eivät ole kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä, vaan olemme juurtuneet syvälle Jumalaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Identiteetistä Kristuksessa ja sielunvihollisen valheista

8.4.2017 Raamatusta

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Miksi Paavali rukoilee Efesolaisten ja myös muiden kirjeen lukijoiden puolesta, että saisimme ilmestyksen Pyhän Hengen kautta Jumalan tuntemisessa?

Efesolaiskirje 1:3

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.

Identiteettimme täytyisi rakentua totuudelle, eikä valheelle. Yllä oleva jae on valtava totuus. Sinä olet siunattu ylenpalttisesti Jeesuksessa. Jumala siis tahtoo meidän tulevan tietoiseksi hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan!

Efesolaiskirje 1:4-7

Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.

Yksi valhe minkä sielunvihollinen pyrkii heittämään säännöllisesti Jumalan lasten mieliin on: Sinä et kelpaa pyhälle Jumalalle, olet tuollainen luuseri, joka lankeilet kaiken aikaa. Perkele haukkuu jatkuvasti, hän pyrkii saamaan Jumalan lapset pois heidän todellisesta asemastaan Kristuksessa, koska he ovat hänen kilpailevalle valtakunnalleen suuri uhka. Paholainen tietää, että Jumalan valtakunta tulee eräänä päivänä hallitsemaan, ja hänen valtakuntansa tuhoutuu. Siksi sillä on niin kiire käännyttää kaikki mahdolliset ihmiset Jumalaa vastaan ja saamaan eksytettyä myös mahdollisimman monta Jumalan lasta, joita hän vihaa Jeesuksen tähden.

Jos jäämme kuuntelemaan valheen isän alaspainavia sanoja, emmekä irtisanoudu niistä ja valheista, joita hän syöttää ajatuksiimme, alamme uskomaan niitä totuutena. Siksi on todella tärkeää opiskella ja soveltaa Raamattua omassa elämässä, koska se kertoo totuuden identiteetistämme: Se on peili, joka paljastaa todellisen luontomme. Emme ole avuttomia kissanpoikasia, vaan kun Pyhä Henki asuu meissä, Juudan Leijona, Jeesus Kristus, asuu sydämessämme!

Pirun valheet eivät pure niihin, jotka ymmärtävät ja soveltavat Jumalan sanan totuutta elämäänsä. Siksi perkele pyrkii pitämään meidät erossa Sanasta, koska jos se saa meidät pois sen vapauttavasta totuudesta ja nautimme mieluummin lihamme ruokkimisesta, meistä kasvaa hiljakseen lihallisia. Jos sen sijaan ruokimme henkeämme Sanalla jatkuvasti, silloin hengellinen ihminen vahvistuu sisällämme. Kumman me tahdomme vahvistuvan? Ymmärrämmekö me todella mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?

Nyt kun tiedostamme mikä on sielunvihollisen strategia muistuttaa synneistämme, käännymme Jumalan sanan totuuksiin:

Yksi. Sinä olet siunattu, etkä kirottu Jeesuksessa Kristuksessa. Kaksi. Jumala valitsi sinut Kristuksessa olemaan pyhä ja nuhteeton. Kolme. Jumala on määrännyt sinut rakkaudessaan jatkuvaan yhteyteen kanssaan, nauttimaan Jumalan lapsen oikeudesta Jeesuksen kautta, jotta ymmärtäisit hänen armonsa suuruuden. Neljä. Tuo armo tulee uskon perusteella Jeesukseen, ei hyvien tekojesi ansiosta. Viisi. Jumalan suuren armon ja Jeesuksen uhrin tähden sinut on lunastettu pois pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Saat vastaanottaa Jumalan armon silloin, kun olet tehnyt syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen.

Helpottiko? Minua ainakin. Nyt kun tiedämme totuuden asemastamme pyhän Jumalan edessä, Herra tahtoo, että sisäistämme nämä totuudet. Siksi, jos tahdot helpottaa elämääsi kirjoita itsellesi muistiin (esim. kännykkään) tuo Raamatun jakso (Ef. 1:2-7) ja lue se päivittäin ääneen. Silloin alat omaksumaan oikeaa identiteettiäsi. Niin minä teen, kun tahdon muistuttaa asemastani, että luen ääneen minulle tärkeitä jakeita, jotta ne tulevat osaksi minua.

Mitä muuta Herramme tahtoo meille sanoa:

Efesolaiskirje 1:18-19

Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.

Herra tahtoo siis valaista Pyhän Hengen kautta sydämemme silmät, jotta ymmärtäisimme mihin toivoon hän on meidät kutsunut. Pyhä Henki tuntee täysin Jumalan, koska he ovat yhtä. Ano, että Pyhä Henki kirkaistaisi sinulle jatkuvasti asemasi Kristuksessa, koska silloin jaksat koettelemustenkin keskellä eteenpäin, etkä luovuta, koska katseesi on suunnattu pysyvään totuuteen.

Sinä ja minä loistamme Herraa ja hänen perintöään. Se loistaa meistä, kun ymmärrämme sen! Meillä ei ole sellaisia huolia, jotka voisivat musertaa meidät, koska meillä on yhteys Jumalan kanssa ja tulemme perimään hänet Kristuksen kanssa! Herran väkevä voima, Pyhän Hengen kautta asuu meissä, jota ei kannata aliarvioida koskaan, sanoivat tunteemme tai olosuhteet mitä tahansa.

Efesolaiskirje 1:20-22

Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle.

Pyhä Henki joka asuu meissä, herätti Kristuksen. Pyhä Henki on siis todella voimakas, ja siksi meidän on turha selitellä, ettei meillä on muka voimaa vastustaa paholaista, kun Herran oma Henki asuu meissä! Halleluja! Jeesus Kristus on kaiken yläpuolella, kuten näemme. Hän on seurakuntansa pää, joka johtaa ruumista, sinua ja minua ja koko maailmanlaajuista seurakuntaansa.

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Vaikka paholainen olisi (ainakin mun elämässä on) saanut meidät uskomaan valheisiinsa ja olisimme rikkinäisiä, se ei ole ongelma Herrallemme. Kun olemme rikki, saamme tulla rakastavan Isän syleilyyn ja vastaanottaa hänen apunsa. Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi. Silloin tahdomme opetella tuntemaan hänet entistä paremmin, koska hän on aidosti luotettava. Iloitse tänään täydestä sydämestäsi, että sinulla on valtavan armon tähden suhde Taivaalliseen Isääsi ja elä elämääsi tästä totuudesta käsin, silloin se on helpompaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Antautuminen Jumalan tahtoon

25.3.2017 Raamatusta

Roomalaiskirje 12:1-2

Jumalan armahtavan laupeuden kautta minä kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järkevä hengellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.

Koska Jumala on rakastanut ihmistä, jonka loi omaksi kuvakseen, hänen tahdollaan tulisi olla paljon merkitystä meille. Hän osoitti sen suuruuden kuolemalla puolestamme, se on todella uhrautuvaa siis. Ja tästä syystä meitä kehotetaan antamaan koko elämämme hänen käyttöönsä. Mitä tässä yhteydessä voisi tarkoittaa ”elävä ja pyhä Jumalalle mieluinen uhri?” Mielestäni se viittaa kokonaisvaltaiseen, sydämen halusta lähtevään lujaan päätökseen miellyttää Jumalaa kaikilla elämämme osa-alueilla. Silloin teemme elämässämme ainutlaatuisen päätöksen, vihkiytyä Jumalalle ja ymmärrämme, sen olevan hänen tahtonsa. Siinä on sama asenne, kuin Jeesuksella Getsemanessa, kun hän päätti olla kuuliainen Isän tahdolle, vaikkei se ollut helppoa.

Ymmärtääkseni pyhä tarkoittaa Raamatun kontekstissa Jumalalle erotettua. Tuota hengellistä ja järjen päätöstä vaaditaan jotta emme antautuisi enää maailman hengen vietäviksi. Miksi näin? Koska on todella helppo antaa valta turmeltuneelle, syntiin langenneelle luonnollemme, koska ihminen on syntynyt sellaiseksi. Mutta Jumalan lapset voivat todella vastustaa paholaista ja se joutuu Kristuksen arvovallan edessä aina väistymään. Jos opettelemme ohjelmoimaan mielemme Jumalan sanan perustalle, silloin identiteettimme rakentuu vahvaksi. Jos se rakentuu tunteiden ja himojen varaan, silloin liha pääsee voitolle. Jumalan ei koskaan pakota sinua valitsemaan kuuliaisuutta häntä kohtaan. Hän rohkaisee ja kutsuu siihen, muttei tee ikinä väkivaltaa, koska hän on täydellinen rakkaus. Rakkaus ei satuta, vaan tahtoo ja uskoo toiseen vilpittömästi. Niin Herra näkee sinut.

Psalmi 95:1-7b

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. Sillä Herra on suuri Jumala, suuri Kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen vallassaan, ja hänen on ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on se tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Vaikka psalmin kirjoittaja kirjoitti sen juutalalaisille, voimme omaksua sen sanoman hengellisen Israelin lapsina. Kun näitä jakeita lukee kaikessa rauhassa alkaa ymmärtämään, kuinka kunnioitettava Jumala sinulla ja minulla on. Kuinka me voimme lähestyä häntä, joka hallitsee koko maailmaa? Ainoastaan Jeesuksen uhrin perusteella meillä on oikeus kutsua häntä Jumalaksemme, eikä vain Jumalaksi, joka on auktoriteetti, vaan paljon läheisempi: Hän on meidän Taivaallinen Isämme!

Jos meillä on vääristynyt kuva Jumalasta ja hänen kasvoistaan, silloin emme tahdo, emmekä uskalla lähestyä häntä. Mutta juuri siihenhän psalmin kirjoittaja rohkaisi lukijoita! Huomaatko sanat: Tulkaa, käykäämme hänen eteensä ja myöhemmin kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran eteen? Hän on pyhä, mutta myös todella rakastava: Hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa! Meillä on läheinen suhde hänen kanssaan. Huomaa, että pelko estää aina läheisyyden. Sen sijaan aito Jumalan pelko, syvä kunnioitus Herraamme kohtaan, auttaa meitä muistamaan hänen ainutlaatuisuutensa, mutta se saa meidät myös rakastamaan häntä syvästi. Kunnioitus saa aikaan sitoutumisen hänen tahtoonsa ja silloin tahdomme etsiytyä Jumalan läsnäoloon säännöllisesti sekä yksityisesti, että seurakunnan keskellä. Silloin antaudumme myös hänen paimenuutensa alaisuuteen mielellämme.

Johannes 14:18-21

En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä elän ja tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.

Jeesus lupasi, ettei hän jätä meitä orvoiksi. Eikö ole lohduttavaa, koska tiedostamme, ettei Jumala koskaan voi valehdella? Me emme todellakaan ole orpoja, koska hän lähetti meille Pyhän Henkensä asumaan sisällämme. Pyhä Henki tahtoo kirkastaa meille sen, että me todella kuulumme Jumalan perheeseen ja kun sitoudumme siihen, meille tulee syvä tarve ja halu olla kuuliaisia Jumalan tahdolle ja näin miellyttää häntä. Kun olemme oppineet täyttymään jatkuvasti Isän täydellisellä rakkaudella, silloin alamme oppia, että se mihin Pyhä Henki johtaa meitä, on todella meidän parhaaksemme!

Itselläni tämän ymmärtäminen on kestänyt varmaan 27 vuotta :D. Nimittäin viime päivien aikana olen saanut siitä kirkkaan ilmestyksen sisäiseen olemukseeni, että oikeasti Herra tahtoo vain minun parastani, joka ikinen kerta. Olen tankannut Raamatun jakeita parin vuoden ajan, joissa tämä totuus on ilmaistu, mutta vasta nyt olen saanut siitä voimakkaan vakuuden, syvän rauhan, niin pinttyneitä vääriä, Jumalan sanan vastaisia ajatuksia, paholainen on syöttänyt elämääni. Annan esimerkin:

Jeremia 29:11

Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Meillä ei siis ole mitään hätää! Jumalan ajatukset sinua kohtaan ovat aina positiivisia! Hän on ylpeä juuri sinusta. Hän rakastaa sinua valtavasti ja tahtoo sinun elävän hänen yhteydessään jatkuvasti, jotta hän voi vakuuttaa sinut, että paras on aina edessäpäin! Sinulla on ikuinen toivo, joka ei ikinä horju, hän on pelastajasi Jeesus. Rukoilen, että voit tänään omaksua tämän opetuksen elämääsi Jumalan sanana, eikä Murtosen Jukan ajatuksina, koska ei ole kyse minusta, vaan Jumalasta, joka tahtoo johdattaa sinua aina! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Omanarvontunto?

11.3.2017 Raamatusta

Kun olin sairaana perjantaina ja katsoin jakson ohjelmasta nimeltä ”hurjat rakkauskilot”, psykologi vei naisen peilin eteen ja hänen piti katsoa lempeästi ja suopeasti itseään. Sitten psykologi kysyi mistä sä tykkäät peilikuvassa, mitä sä ihailet? Vastaus: En oikeesti mitään. Hän sai tehtävän sanoa olen hyvä tyyppi ja sitä piti harjoitella myös kotona, jotta hän voisi hyväksyä itsensä ja nähdä tapahtunut todella merkittävä positiivinen muutos itsessään, silti hän ei koko aikana pystynyt siihen. Ajatus jäi minua vaivaamaan siinä määrin, että päätin kirjoittaa siitä tällä kertaa. Mietin, että miten näen itseni? Pystynkö minä rakastamaan itseäni terveellä tavalla, kuten Raamattu opettaa?

Psalmi 139:13-18

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

Eikö ole hoitavaa tekstiä? Ainakin minun mielestäni näin on. Jos lukisi säännöllisesti tämän jaejakson, väitän, että jokainen alkaisi eheytymään kaikista haavoista, joita saamme elämämme aikana, koska identiteettimme perustuisi silloin siihen, mitä rakastava Jumala meistä ajattelee, kuinka sinut ja minut on luotu ylen ihmeellisesti ja olemme hänen lähellään jatkuvasti. Sinun Luojasi saa määritellä sinut, koska hän omistaa sinut. Niin meidän pitäisi ajatella. Ajattele, miten täynnä rakkautta Jumala on sinua kohtaan, kun hän on ollut ja on aina lähelläsi koko elämäsi ajan ja tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi?! Kuinka on mahdollista, että Jumala voi olla kaikkien luomiensa ihmisten elämässä jatkuvasti? Järkemme ei yllä siihen, mutta meidän on hyväksyttävä, että hän on kaikkivaltias ja hänelle se on mahdollista.

Miksi meidän kannattaisi lukea tällaista jaejaksoa päivittäin? Mielestäni siksi, että juuri silloin kuin ahdistus ja masennus meinaavat saada meistä otteen elämämme hankalissa olosuhteissa, ojentautuisimme Jumalan oman sanan mukaan ja julistaisimme sitä omaan elämäämme! Mieti, että silloin tunteemme eivät saisi meitä otteeseen ja hallitsisi meitä, vaan Jumala saisi vakuuttaa meille, että hän on läsnä silloinkin, kun tunteet eivät vahvista sitä! Katsotaanpa Daavidin kirjoittaman psalmin alkuosaa seuraavaksi, nähdäksemme mitä hän kävi läpi elämässään:

Psalmi 139:1-12

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni. Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

Sanovat tunteemme mitä tahansa, Jumalan sana, jonka Pyhä Henki on inspiroinut ei valehtele. Monesti meidän maailmassa uskotaan enemmän ihmisiin, jotka osaavat artikuloida selvästi ja perustella vakuuttavasti, enemmän kuin Raamatun selvään ilmoitukseen. Mutta sinä ja minä, jotka sanomme itseämme Jeesuksen seuraajiksi, meidän pitäisi pitää kiinni viimeiseen asti Raamatusta koko elämämme ohjenuorana ja totuutena, joka ei horju.

Mieti, mitä Daavid sanoo ensimmäisessä lauseessa: Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Koko jaejakson loppuosa tiivistyy tähän, eikö totta? Vaikka teemme virheitä, vaikka yritämme piilottaa joskus pahoja tekojamme ja asenteitamme, mikään ei tule Herrallemme yllätyksenä, eikä hän joudu paniikkiin; ”mitä ihmettä Jukka sinä nyt teit!”. Annammeko luvan Jumalalle tutkia itseämme ja osoittaa, miten muuttua hänen kaltaisikseen? Luulen, että Daavid antoi Jumalalle luvan tutkia itseään ja ilmoittaa, jos oli aihetta muutokseen. Siksi häntä kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.

Meidän on syytä muistuttaa itseämme siitä, että vaikka teemmekin syntiä, saamme luottaa Jumalan valtavaan armoon, joka kantaa meitä, kun asennoidumme niin, että tahdomme tehdä mielenmuutoksen ja opetella tottelemaan Pyhää Henkeä. Kun alamme käsittämään, että jokainen ihminen on Jumalan kuva, alamme rakastamaan heitä. Kun olin työreissulla Saarijärvellä muutama päivä sitten, Herra muutti asenteeni kahteen ulkomaalaistaustaiseen rouvaan kaupassa ja parkkipaikalla. Aloin siunaamaan heitä, koska ymmärsin, että Jumala rakastaa heitä valtavasti! Jos näkisimme itsemme niin kuin Jumala näkee meidät ja vastaanottaisimme hänen armoaan ja rakkauttaan omaan elämäämme, voisimme rakastaa tuolla rakkaudella kaikkia lähimmäisiämme, eikö totta? Siunatkoon Herra sinun ensi viikkosi!

Sieluni janoaa Jumalaa

4.2.2017 Raamatusta

Psalmi 42:1-7

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: Missä on Jumalasi? Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa. Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Tämä psalmi ponnahti silmilleni, kun joku aamu sitten luin sen. Siinä on valtava jano Jumalan puoleen. Meidän täytyy myös muistaa se fakta, että vanhassa liitossa israelilaiset eivät vaan voineet suoraan rukoilla ja näin lähestyä Jumalaa niin kuin me tänään, koska saamme nauttia uuden liiton eduista: Siitä, että Jeesuksen tähden meillä on oikeus ja mahdollisuus missä ja milloin tahansa lähestyä pyhää Jumalaa! Osaammeko arvostaa sitä oikealla tavalla, vai pidämmekö sitä itsestäänselvyytenä?

Tuolloin kun israelilainen tahtoi päästä kosketuksiin Jumalan kanssa, hän meni temppeliin, joka oli erotettu heidän Jumalalleen. Pappi uhrasi pässin tai vastaavan ihmisen syntien sovitukseksi ja hän koki anteeksiannon sen kautta. Nuo uhrit olivat esikuva Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista koko maailman edestä. Israelilaiset kokivat jollain tavalla varmasti Jumalan läsnäolon temppelissä käydessään, mutta se oli silti vain varjo ja esikuva tulevasta. Siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme, joka rukoilee ja edustaa meitä Isän edessä! Tämän tiedon pitäisi saada meidät – joskus kankeat suomalaisetkin – hyppimään ja tanssimaan siitä riemusta, että olemme saaneet syntimme anteeksi, eikä meitä rangaista ansiomme mukaan, koska Jeesus kantoi jo syntimme, häpeämme ja syyllisyytemme ja antoi meille voiton näistä!

On lohduttavaa huomata, että psalmin kirjoittaja tunnustaa olevansa masentunut. Niin minulle ja sinulle joskus käy kun katselemme elämäämme. Mutta kun kirjoittaja siirtää katseensa itsestään ja olosuhteistaan Jumalaa kohti, hän kokee, että Herra on hänen auttajansa!

Psalmi 63:1-9

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Daavid puhuu tässä koko sydämestään ja siksi on niin timanttia nähdä, kuinka Pyhä Henki on saanut hänet ymmärtämään, kuinka koko hänen elämänsä perustuu Jumalan armon varaan. Ilman sitä ei ole mitään. Jospa mekin ymmärtäisimme sen omalle kohdallemme ja janoaisimme todella läheistä yhteyttä Jumalan kanssa. Vasta armon ymmärtäminen antaa meille uskalluksen tulla Herraa lähelle vailla pelkoa rangaistuksesta. Silloin voimme sanoa:

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.

Meille tulee alituinen nälkä päästä hänen läsnäoloonsa ja ymmärtää, että meillä on jo kaikki, kun saamme olla hänen lähellään. Silloin alamme todella heijastamaan Jumalan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja levitämme Jumalan tuntemisen tuoksua, joka kutsuu pelastukseen ihmisiä. Jumalan armo on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa:

Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Pyydä koko sydämestäsi, että Pyhä Henki valaisee sinulle totuuden Jumalan armosta, silloin voimme päästä vielä syvemmälle siihen merkitykseen, josta Daavid tässä Psalmissa runoilee. Kun me opimme lepäämään Jumalan armossa, silloin paholaisen valheet haihtuvat elämästämme, emmekä stressaa tai murehdi turhia! Tahtoisitko elää tuosta armosta käsin? Ajattele miten läheinen suhde Jumalaan Daavidilla oli: ”Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.” Jos rakastat jotakin henkilöä, ajattelet häntä jatkuvasti. Sellainen suhde voi olla Taivaan Isäänkin! Silloin uskaltaudumme luottamaan koko painollamme häneen, kuten Daavid sanoo jakeessa 9.

Kun alamme käsittämään, että saamme jatkuvasti olla kuin parhaissa pidoissa ja ylistää Jumalaa riemuitsevin huulin, olemuksemme muuttuu. Emme enää kaipaa sellaista pikanautintoa, jota maailma ja paholainen tyrkyttää, vaan käsitämme, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme Jeesuksessa! Saamme lähestyä Herraa jatkuvasti ja vuodattaa sydämemme hänelle.

Saamme osoittaa koko olemuksellamme, että hän on meidän elämämme Herra, ja tahdomme kasvaa hänen tuntemisessaan ja kertoa muillekin, miten uskollinen ja kärsivällinen hän on ollut! Silloin lähimmäisemmekin heräävät siihen todellisuuteen, että ehkä heillä on ollut väärä käsitys uskosta Jeesukseen. Se ei olekaan jotain rituaalien tiukkaa suorittamista vaan rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, joka saa heidät vakuuttumaan Jumalan suuresta armosta, joka kantaa halki jokaisen vastoinkäymisen ja ongelman. Moni alkaa silloin myöntämään sen faktan, ettei ole elänyt niin hyvin kuin voisi ja tunnustaa oman syntisyytensä. Silloin Jumalan ihmeellinen armo tulee ja puhdistaa kaikesta synnistä ja muuttaa ihmisen elämän kokonaan: Hän siirtyy kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, jossa hallitsee hyvä Kuningas, joka tahtoo vain ja ainoastaan parastamme. Eikö ole ihanaa olla Jumalan lapsi ja oppia joka päivä siitä identiteetistä, että olemme armahdettuja, ainutlaatuisia Isän silmissä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi :D