Selaat arkistoa kohteelle Jumalan valinta.

Jumalan valinta 

25.10.2015 Raamatusta

2. Aik. 16:9

Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. 

”Tämä jae kuuluu Kuningas Jaakon käännöksessä näin: ”Jumala katsoo niihin, joiden sydän on täydellinen Häntä kohtaan.” Mitä täydellisellä sydämellä tarkoitetaan? Se tarkoittaa, että meidän on sydämestämme toivottava tekevämme oikein ja miellyttävämme Jumalaa. Jos ihmisellä on ehyt sydän, hän rakastaa Jumalaa vilpittömästi, vaikkei itse olekaan täydellinen. Hänessä saattaa yhä olla lihallisuutta, joka vaatii hoitoa. Hänen suunsa voi yhä saattaa hänet vaikeuksiin. Hän voi tehdä erehdyksiä tai menettää malttinsa. mutta kun niin käy, hän katuu nopeasti ja sopii asian Jumalan kanssa. Jos hän on loukannut jotakuta toista, hän nöyrtyy ja pyytää anteeksi. Kun Jumala etsii ihmistä käyttöönsä, Hän ei etsi henkilöä, joka käyttäytyy täydellisesti, mutta on sydämen asenteeltaan väärämielinen. Hän etsii ihmistä, joka ei ehkä käyttäydy täydellisesti, mutta jolla on Häntä kohtaan oikea sydämen asenne. Jumalalla on Valtakunnassaan avoinna kaikenlaisia työtehtäviä. Näiden paikkojen täyttämiseksi Hän alentaa jonkun ihmisen ja korottaa toisen. Ellemme osaa käyttäytyä ja ellei asenteemme ole oikea, emme voi saada tehtävää, jossa Jumala voisi käyttää meitä haluamallaan tavalla. Hän voi korottaa meidät, mutta Hän voi myös alentaa. Kun järjestömme valmistautuu antamaan työntekijöille ylennyksen, emme etsi kaikkein lahjakkaimpia. Etsimme niitä, joilla on oikea sydämen asenne ja jotka ovat valmiita tekemään vähän ylimääräistä, kun heitä pyydetään. Näin Jumala toimii. Nimenomaan ehyttä sydäntä Hän etsii, kun Hän haluaa jonkun korottaa.”

-Joyce Meyer: Uusi päivä, uusi sinä (s. 278-279)

1.Kor. 1:26-31
Katsokaa omaa kutsumistanne veljet (ja sisaret). Ei ole monta inhimmillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi niin kuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.”

Miksi on yhdentekevää, minkälainen menneisyys sinulla on? Ensiksi: Menneisyytesi ei määritä tulevaisuuttasi. Toiseksi: Koska Jumala valitsee ihmisiä, jotka ihmisten (itsensä ja muiden) silmissä eivät ole mitään. Miksei sitten ole merkitystä? Koska jakeessa 30 sanotaan, että Jeesus on annettu meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 

Nöyrät Jumalan ihmiset pyytävät viisautta (kuten viime blogissa esimerkkinä ollut Salomo) Jumalalta. Jeesus on saattanut meidät jotka uskomme häneen vanhurskaiksi oman uhrikuolemansa kautta. Eli olemme tulleet oikeaan asemaan Jumalan edessä, emme enää ole syntisiä, jotka ovat matkalla iankaikkiseen eroon hänestä. Jeesus on pyhityksemme. Tätä aihetta olemme tutkineet aiemminkin, mutta sanotaanko vaikka niin, että Jumala pyhittää meitä, jotka olemme tulleet uskoon. Hän tahtoo osoittaa meille, että kun Jeesus on elämämme herra, ja alamme osoittaa vastarakkautta, me muutumme hänen kaltaisikseen! Mikä valtava ilo, että emme enää ryve synnissä kuten joskus, vaan tahdomme pyhittyä Jeesuksen kaltaiseksi, erottua tästä pahasta maailmasta. Jeesus on lunastuksemme. Hän osti meidät vapaiksi synnin orjuudesta. Lunastus osoittaa, kenen omaisuutta olemme. Kun elämämme täällä maan päällä päättyy, koko olemuksemme lunastetaan ja saamme olla aina Herran kanssa. 

Huomaa, ettei Jumalan sana sano, ettei hän valitse niitä, jotka ovat inhimmillisesti viisaita, mahtavia tai jalosukuisia. Jumala tahtoo pelastaa heidätkin, ja tämän päivän seurakunnassa näemme koko yhteiskuntamme kirjon: Siellä on yksinhuoltajaäitejä, työttömiä, työssäkäyviä, sinkkuja, perheellisiä, opiskelijoita, lääkäreitä, yritysjohtajia jne. Pelastus ei ole suljettu myöskään heiltä pois. Kun nämä ihmisten silmissä menestyneet nöyrtyvät tunnustamaan oman syntisyytensä, tulevat elävään uskoon, he voivat esimerkiksi palvella varoillaan Jumalan valtakuntaa tehokkaasti. On totta, että Jeesus sanoi, ettei rikkaan ole helppo päästä Jumalan valtakuntaan, mutta ei se mahdotonta ole. Hän sanoi, että kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan pelastua. Kun opetuslapset hämmästelivät, etteivät rikkaat voi päästä taivaaseen ja kysyivät, kuka sitten voi pelastua, Herramme vastasi: Se mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Jopa rikkaatkin voivat pelastua! Kaikki ihmisethän tarvitsevat Jeesusta elämänsä herraksi riippumatta sosiaaliluokastaan. 

Opetuslasten CV:t eivät olleet kaikista parhaimmat. Kuten huomasimme, Jumala valitsee sellaisia, jotka eivät välttämättä ole kaikista kyvykkäimpiä, vaan nöyriä, ja valmiita alistumaan hänen auktoriteettinsa alle ja oppivat virheistään. 

Jeesus valitsi kaksitoista opetuslasta hengellisiksi johtajiksi. Tai paremminkin: Hän valitsi heidät olemaan lähellään, ja opiskelemaan ”hänen yliopistossaan”, jonka päämääränä oli heidän varustamisensa ja valtuuttamisensa, niin että he voivat tavoittaa silloisen maailman ilosanomalla. 

Ehkä syy oli oikea sydämen asenne johtajalleen. Jos sitä ei oo, ei jää oikeestaan mitään. Jeesus ei etsinyt ja valinnut supertiimiä, vaan miehiä, jotka ovat aitoja omia itsejään, kaikkineen puutteineenkin, mutta pystyivät ja halusivat muodostaa tiimin Jeesuksen ympärille. Jeesus ei etsi sooloilijoita, vaan joukkue pelaajia! Näillä kavereilla ei ollut suuria auktoriteetti ongelmia, vaan halu oppia (vaikka joskus se kesti tuskallisenkin kauan), ja alistaa järki Jumalan alle sen sijaan, että olisivat torjuneet kaiken näkemänsä Jumalan valtakunnan demonstroinnin hullutukseksi. 

Kun suuri joukko jäi pois Jeesuksen vaatiessa kokonaisvaltaista antautumista muun kustannuksella, nämä kaksitoista jäivät. Kaikki olisi ollut turhaa, jos nämä miehet eivät olisi enää seuranneet. Jeesuksen työllä ei olisi ollut enää tulevaisuutta. Jumala tarvitsee niitä veljiä ja sisaria, jotka eivät luovu koskaan uskostaan. Herramme täytyy voida luottaa meihin, ettemme vaikeuksien keskellä luovuta, vaan kävelemme myrskyjen läpi Jeesuksen kanssa yhdessä! Näissä koettelemuksissa joihin meidät on pantu (1. Tess. 3:3) uskomme pääsee kasvamaan, ja meistä kasvaa hengellisiä esikuvia ja johtajia. Tottakai Luojamme tuntee meidät kuten huomaamme:

Psalmi 139:1-6
Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni. Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää. 

Miten rajallinen, Luojan luoma ihminen voi käsittää, että Jumala tuntee meidät täysin? Järkemme ei alistu tällaiseen, koska moni selittää itselleen, ettei kukaan tunne minua paremmin kuin minä itse. Mutta Luojamme tuntee, kuten selkeästi näemme. Raamattu ei valehtele. Miten tämä liittyy Jumalan valintaan? Siten, että hän kutsuu meidät palvelemaan itseään, mutta ei pakota meitä siihen. Hän odottaa, että vapaaehtoisesti annamme hänen olla elämämme Herra. Hän tahtoo johtaa elämäämme, jos vain suostumme. Hän näkee ominaisuutemme, jotka hän on antanut meille sitä varten, jotta hän voisi kirkastaa itsensä muille meidän kauttamme. Hän antoi ne meille, koska tahtoo käyttää meitä valtakuntansa kasvamiseksi. Ominaisuutemme ja lahjamme toimivat parhaiten, kun käytämme niitä Jumalan kunniaksi. Ne toimivat Jumalan rakkauden kautta ihmisten parhaaksi. 

Ilman, että apostolit olisivat olleet uskollisia loppuun asti, meillä ei olisi tänään suhdetta Jumalaan. Jokaisella päätöksellämme on vaikutus. Joko positiivinen tai negatiivinen. He olivat Jumalan valtakunnan periksiantamattomia taistelijoita. Voidaanko meistä sanoa samaa? Olemmeko valmiita kärsimään uskomme tähden? He olivat. Monet heistä kuolivat marttyyreina (tiettävästi vain Johannes kuoli luonnollisen kuoleman). 

He päättivät miellyttää Jumalaa, sen sijaan, että ensisijaisesti miellyttäisivät ihmisiä. Siksi maailma piti heitä hulluina, koska olivat alistuneet Jumalan tahtoon, eikä ihmisten. Usko ei koskaan tule olemaan muodikasta, vaan siihen liittyy aina Jeesuksen häpeän kantaminen. Jeesusta pidettiin hulluna, samoin apostoleja, alkuseurakuntaa ja myös meitä. Maailma ei tule koskaan ymmärtämään meitä, koska emme jaa samoja arvoja heidän kanssaan. Seurakunnan ja maailman välillä tulee aina olemaan tietty jännite, joka johtuu suhteesta Jeesukseen. Jos seurakunta maallistuu, niin, ettemme enää julista täyttä evankeliumia, kerro synnistä ja iankaikkisesta helvetistä, taivaskaan Jeesuksen kanssa ei tunnu miltään. Meidän täytyy pystyä sanomaan synti synniksi, ja korostaa, että juuri siksi Jeesus tuli maailmaan pelastamaan meidät, jotka emme ikinä omilla ansioilla voi ansaita paikkaa taivaassa. Risti ei saa menettää voimaansa koskaan, kuten Linda Bergling julisti tovi sitten Seinäjoella vieraillessaan. 

Jos syntiä ei sanota enää synniksi, vaan puhutaan mieluummin inhimmillisestä heikkoudesta, joka voidaan voittaa esimerkiksi tahdonvoimalla, mihin Jeesusta ja ristiä silloin enää tarvitaan? Ei mihinkään. Jumalan omistaman seurakunnan on aika julistaa kuten Jeesus itse julisti, samoin alkuseurakunta. Synti on turmellut ihmiskunnan ja ainoa lääke on Jeesus. Käsitys, joka kieltää perisyntiopin (ihminen on erossa Jumalasta Aadamin lankeemuksen tähden, ja siksi kaikki ihmiset syntyvät syntisinä maailmaan) on harhaoppi. Sillä osoitetaan, ettemme tarvitse pelastajaa, eikä ole Jumalaa. Meidän tulee pysyä Raamatun ilmoituksessa kirjainmellisesti loppuun asti, eikä muokata teologiaamme ihmismielen mukaiseksi, koska Jumalan Sana ei muutu sellaiseksi kuin ihmiset toivovat. Jos Jumala on auktoriteettimme, silloin kunnioitamme hänen Sanaansa, emmekä ala etsimään omia tulkintoja, jotka eivät kunnioita häntä. 

Voinko perustella edellisen jotenkin? Katsotaanpa.

2.Tim. 4:1-5
Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita ja kehota, kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti. 

Paavali tunnetaan siitä, kuinka hän julistaa Jeesus keskeistä armon evankeliumia. Mutta tässä hän jättää perintöä rakkaalle työkaverilleen Timoteukselle. Huomaa, että jo alkuseurakunnan aikaan oli ongelmia näillä alueilla, samoin kuin tänäänkin. Jos mahdollista, nyt vielä enemmän, siksi, että puhutaan suvaitsevaisuudesta isoin kirjaimin. Nämä ohjeet käyvät jokaiselle uskovalle, joita voimme soveltaa omassa elämässämme: Meidän tulee rakastaa Jumalaa, tuntea Raamattu ja soveltaa sitä silloinkin, kun se ei ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa. Siitä Jeesuksen seuraajat tunnetaan. Jos emme toimi Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, seurakunnat voivat pahoin ja ihmiset alkavat määrittelemään, mitä tahtovat kuulla. Silloin ollaan eksytty pahasti. Paavali kehottaa Timoteusta olemaan raitis kaikessa. Timoteuksen tulee siis opettaa täyttä Jumalan sanaa, jos joku pahoittaa mielensä siitä, että pastori puhuu niin kuin Jumala on käskenyt, se ei ole hänen ongelmansa. Jonain päivänä tämä eksynyt lammas voi palata takaisin ja kiittää häntä, että opetti Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, eikä ihmisten korvaasyyhyyn. Miksi näin? Koska Jumalan Sana ei palaa tyhjänä. Ihmisten sanat katoavat ja menettävät merkityksensä, mutta Raamattu pysyy aina. 

Kiitos teille lukijat, jotka jaksoitte lukea tänne asti. Pahoittelen, että tästä tuli näin pitkä. Jumala valitsee ystävikseen ja työtovereikseen, niitä jotka ovat koeteltuja. He rakastavat Jumalaa ja hänen Sanaansa. He ovat sitoutuneet Herraansa. Siksi he tottelevat häntä. Apostolit olivat juuri tällaisia. Riippumatta siitä, millainen lapsuus, nuoruus ja elämäsi on ollut, sinä olet hänelle erittäin rakas. Siksi hän lähetti oman Poikansa. Jos vain tahdot antaa elämäsi kokonaan hänen käyttöönsä tee se nyt. Se on paras päätös minkä voit tehdä. Sitoudu seurakuntaan, palvele ja ole lämminhenkinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Pitäydy Raamatussa ja seurakunnan opetuksessa, joka opettaa koko Raamattua. Älä luovu Jumalan periaatteista, vaan pidä kiinni loppuun asti. Sinä olet tärkeä, sinä olet arvokas ja rakastettu. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)