Selaat arkistoa kohteelle Jumalan rakkaus.

Jeesuksen arvovalta ja rakkaus

13.8.2017 Raamatusta

Jesaja 42:1-3

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen. Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Näissä jakeissa on todella paljon profeetallista Jumalan sanaa! Jesaja sai ilmestyksen, jossa hän kertoo Jeesuksen palvelutyöstä monta sataa vuotta ennen hänen syntymäänsä! Jeesusta kutsutaan palvelijaksi. Hän on siis samaistunut ihmiseen todella voimakkaalla tavalla. Hän ei tullut kuninkaana, vaan nöyränä palvelijana, johon Jumala mielistyi. Siinä esimerkki meille.

Jeesuksen palvelutehtävä oli toimia messiaana, ei poliittisena, vaan kärsivänä, uhrautuvaa rakkautta osoittavana messiaana, joka on kärsivällinen, osoittaa lempeyttä ja empaattisuutta heikoille ihmisille, mutta myös auktoriteetin omaavana nöyränä kuninkaana. Koska Jumala oli mielistynyt Poikaansa, hän voiteli hänet Pyhällä Hengellä palvelutehtävään. Kaikki Vanhan Testamentin kuninkaat voideltiin öljyllä Pyhän Hengen vertauskuvana, jolloin Henki annettiin heille.

Jeesus ei käyttänyt maan päällä ääntään kuten fariseukset: Hän ei vaatinut erityiskohtelua ja kehumista, vaan palveli nöyrästi, niin kuin orja. Hän antoi esimerkin opetuslapsilleen ja meille, jotka voimme lukea evankeliumeista hänen toimintatavoistaan. Kun hän toimi rakkauden motivoimana, hän sai ihmiset todella kiinnostumaan itsestään! Hänen aitoutensa veti syntisiä puoleen, jotka eivät koskaan voineet täyttää fariseusten vaatimia tiukkoja perinnäissääntöjä ja lakia. Siksi ihmiset olivat ihmeissään ja lähtivät seuraamaan häntä, koska hän julisti hyviä uutisia ihmisille, jotka olivat todella väsyneitä suorittamiseen ja siihen, etteivät he voineet koskaan täyttää lakia. Sen lisäksi hän paransi sairaita jatkuvasti.

Hän vietti aikaa Isänsä kanssa rukoillen öisin ja ollen kuuliainen kaikessa. Noissa hetkissä hän ymmärsi, mitä hänen tulee tehdä ja toteutti sitä tarkasti.

Markus 1:22

Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Koska Jeesus oli aito ja välitön, eikä torjunut ihmisiä, monet tahtoivat kuulla hänen opetustaan. Ja tästä syystä monet lähtivät seuraamaan häntä. Hän ei korottanut itseään, vaan hän antoi aina kunnian Jumalalle. Siksi Jumala asetti hänet auktoriteettiasemaan, siksi hänen puheensa heijastivat tuota asemaa.

Mitä voisimme oppia tästä? Jumala näkee sydämemme vaikuttimet. Hän huomioi sen millä asenteella tahdomme toimia, tahdommeko muuttua hänen kaltaisekseen ja kasvaa nöyryydessä. Meidän tulisi siis palvella kokosydämisesti Herraamme, jolloin Herra saa kaiken kunnian elämässämme. Sen kautta Jumala johdattaa meitä kasvamaan vastuussa, kun hän näkee meidän kasvavan uskossa. Vaikka jokainen on enemmän tai vähemmän rikki, hän ei muserra meitä, siksi myös meidän tehtävämme on rohkaista ja siunata lähimmäisiämme.

Luukas 19:5-10

Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastaman sitä, mikä on kadonnut.”

Mieti tätä tilannetta. Jeesus matkustaa kansanpaljouden keskellä ja yhtäkkiä hän pysähtyy. Hän on saanut rukouksessa tiedon tästä kohtaamisesta suoraan Isältään. Siksi hän sanoo pohjalaisen suoraselkäisesti, että hän tahtoo viettää aikaa todella vihatun veronkerääjän luona! Mikä skandaali! Kaikki kansa vihaa miestä, jonka luokse Jeesus haluaa tulla, koska hän kerää veroja oman kansan jäseniltä vihatuille roomalaisille. Tämän lisäksi hän kerää ylimääräistä, jolla tulee itse toimeen. Varmasti yksi vihatuimmista ammateista mitä voi vain kuvitella tuohon aikaan.

Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesus rakastaen kohtaa Sakkeuksen? Hänen sydämensä muuttuu. Hän ei tahdo olla enää riistäjä, vaan antaja. Hän tahtoo pitää huolta toisista. Hänen sanansa kuvastavat sitä muutosta, mikä on tapahtunut kohdatessaan Jumalan suuren armon. Vaikka kansa vihaa häntä, Jeesus rakastaa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tämän muutoksen jälkeen Jeesus ei vain kerro hänen saaneen syntejään anteeksi, vaan sanoo merkittävän ilmaisun: Abrahamin poika. Abraham oli uskon esikuva ja juutalaisten patriarkka, jota kaikki kunnioittivat syvästi. Nyt Jeesus nostaa Sakkeuksen aseman vihatusta miehestä korkeaan asemaan, hän ei ole enää syntinen, vaan hän on uskon esikuvan jälkeläinen, jolla on arvo Jumalan edessä. Lopuksi Jeesus alleviivaa palvelutehtävänsä: Hän ei ole tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan etsimään ja pelastamaan kadonneet!

Koko tämä kohtaus pistää kansan valinnan paikalle: Miten suhtaudumme Jeesukseen, joka ennalleen asettaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun he nöyrtyvät tunnustamaan oman syyllisyyden?

Oletko pistänyt merkille, että meillä jokaisella on omat heikkoutemme, jossa kamppailemme? Toisella se voi olla valehteleminen, toisella syvä arvottomuuden tunne, koska kokee jatkuvasti itsensä likaiseksi. Juuri silloin tarvitsemme Jumalan armoa, joka tulee meitä kohti. Hän näkee sydämemme motiivimme, ettemme tahdo elää tietoisessa synnissä ja kun tahdomme vilpittömästi elää läpinäkyvästi hänen edessään, hän antaa voiman sanoa ei synnille. Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan ja saamme luottaa siihen, että hän ei jätä työtään koskaan kesken. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

ILTA Weekend

14.5.2017 juhlat, Raamatusta

Olen sanattoman kiitollinen jokaisesta nuoresta, nuoresta aikuisesta ja vanhemmistakin, jotka palvelivat ja osallistuivat tapahtumaan perjantaina ja eilen. Kun kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen tulin perjantai iltana rakkaaseen kotiseurakuntaani ja ILTA cafeeseen, mietin, että kuinka paljon moni nuori on jo nähnyt vaivaa tapahtuman eteen? Päivän selvää on, että rakkaat lavatiimin jäsenet, tekniikka tiimi, somistus tiimi, kahvila tiimi ja monet muutkin olivat jo tehneet arvokasta työtä, ennen kuin etkot ennen Northwind Collectiven levyjulkkari keikkaa olivat alkaneet.

Sen lisäksi moni seurakuntalainen oli rukoillut läpimurtoa tapahtuman ylle, jotta mahdollisimman moni saisi kokea taivaan Isän rakkauden ja sen kautta alkaa eheytymään ja vapautumaan. Aistin Jumalan voimakkaan läsnäolon alusta lähtien kun astuin pääsaliin. Kun rukoilimme yhdessä Northwindin jäsenten ja tiimiläisten kanssa yhdessä, koin kuinka Herra puhdisti kaikesta turhasta itseäni, ehkä muitakin. Kaikki mitä kulunut viikko olikin sisältänyt pyyhittiin pois ja saimme lähestyä rakastavaa taivaan Isää luottamuksella.

Koko ylistyskonsertin fokus oli rakastavassa taivaan Isässä, joka tahtoo hoitaa lapsiaan. Saimme mahdollisuuden siunata halukkaita konsertin jälkeen. Sama teema tuntui jatkuvan myös lauantaina. Oli suuri ilo palvella yhdessä seurakuntamme kokeneempien rukouspalvelijoiden kanssa iltapäivä tilaisuuksien päätteeksi ja huomata, kuinka moni tahtoi tulla siunattavaksi. Myös illan tilaisuudessa saimme palvella. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen näistä rakkaista rukouspalvelijoista, jotka ovat niin sitoutuneet palvelemaan täydestä sydämestään Herraa ja ihmisiä, käyttämään rohkeasti armolahjojaan ja rohkaisemaan! En voisi olla ylpeämpi näistä rakkaista sisarista ja veljistä, joiden sydän palaa täysillä Herralle!

Sydämeni palaa jatkuvasti enemmän Herralle, kun näen, kuinka vilpittömästi nuoret tahtovat uudistua uskossaan ja juurtua Herraan! On suuri etuoikeus palvella ihmisiä tässä palvelutyössä. Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen panosta ja sen vaikutusta tapahtumaan, uskon vilpittömästi, ettei taivaan Isä jätä huomiotta, millä sydämen palolla jokainen on palvellut häntä!

Koko sen ajan (kohta kuusi vuotta) minkä olen saanut asua Seinäjoella ja palvella Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa ja erityisesti nuorten työssä, olen pistänyt merkille kuinka monet nuoret vilpittömästi kaipaavat päästä lähelle Jumalaa, palvoen ja ylistäen häntä täysillä. Se saa oman sydämeni palaamaan Herraa kohtaan ja rohkaisemaan muitakin kasvamaan lähemmäs häntä jatkuvasti! Itse ajattelen, että se on tunnusomaista Seinäjoen illalle ollut nämä vuodet.

Aina löytyy uusia sitoutuneita nuoria ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat tehdä mitä tahansa, jotta Jeesus saa kaiken ylistyksen ja palvonnan. Eikä ole kyse siitä, että kaikki tiimit joissa voi palvella olisivat näkyviä, vaan moni palvelee Herraa ikään kuin taustalla. Silti jokaisen työpanos on yhtä arvokas! Ei ole yhtään Jumalan seurakunnan jäsentä, jonka työpanos olisi suhteessa näkyvämpiin töihin vähemmän arvokasta.

Mikä on erityisesti Seinäjoen illan salaisuus? Mielestäni se on yhteys. Kun aloin käymään nuorten illoissa, tutustuin nuoriin, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään. Minkä merkityksen Raamattu antaa yhteydelle?

1 Johanneksen kirje 3:23-24

Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Ennen kuin voi olla yhteyttä, täytyy olla jotain yhteistä. Meillä on usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut ja lahjoittaa jokaiselle, joka nöyrtyy mielenmuutokseen hänen edessään. Huomaa, että Johannes yhdistää uskon Jeesukseen ja keskinäisen rakkauden. Aivan kuten Herra on rakastanut meitä, meidänkin tulee rakastaa! Ja kun päätämme olla kuuliaisia Herrallemme, silloin kasvamme uskossa ja Pyhä Henki iloitsee, kun rakastamme Jumalan rakkaudella kaikkia ihmisiä.

1 Johanneksen kirje 4:9-10

Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Kun mietimme sitä hintaa, jonka Jeesus maksoi synneistämme, meille ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia rakastaa sekä lunastajaamme Jeesusta, että kaikkia ihmisiä, jotka ovat hänelle niin rakkaita! Jos me täytymme Jumalan rakkaudella, tahdomme jatkuvasti muuttua Jeesuksen kaltaiseksi.

1 Johanneksen kirje 4:11

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Kun mietin näitä vuosia Seinäjoen Helluntaiseurakunnan keskellä, tapaan siellä rakkaita siskoja ja veljiä, jotka aidosti rakastavat lähimmäisiään. Kun mietin nuoria, jotka tulevat viikko toisensa jälkeen yhteen palvomaan Jumalaa, kuulemaan Jumalan sanan opetusta, näen sukupolven, joka tahtoo vilpittömästi olla Jumalan työtovereita, eikä vain palvelijoita, vaan ystäviä, jotka tuntevat läheisellä tavalla Herransa ja valitsevat kuuliaisuuden.

Siksi en ole yhtään huolestunut Seinäjoen ja koko Suomen tulevaisuudesta, koska ILTA Weekendissä moni antautui Jumalan tahtoon, omistautui hänelle ja teki päätöksen panostaa Jumalasuhteeseen entistä enemmän. Kun näen nuoria, jotka saavat vastuuta jo varhain, he oppivat hengellisen elämän lainalaisuudet ja näkevät, miten kasvetaan Jumalaa lähellä, hekin juurtuvat syvälle Raamatun arvoihin ja seurakuntaruumiiseen. Kun heillä on terveitä esikuvia elämässään, he ymmärtävät, että Jeesuksen seuraaminen maksaa, mutta heillä on tukiverkosto lähellä, joka siunaa heitä. Jokainen oppii silloin ymmärtämään yhteyden arvon aivan uudessa valossa.

Sydäntäni liikutti paljon lyhyt kohtaaminen ILTA cafessa lauantaina, kun arvioni mukaan noin viisitoista vuotias nuori mies, jonka muistan nähneeni viimeksi ILTA Conferencessa viime lokakuussa, tuli juttelemaan ihan yllättäen. Kysyin kuulumiset ja aistin hänessä syvän janon Jumalan puoleen. Kun siunasimme rukouspalvelijoina lauantai iltana nuoria, näin hänet edessä ja sain siunata häntä. Tiedän, että tällaisista nuorista Jumala varustaa sellaisen armeijan, joka palaa hänelle. He eivät väisty haasteiden edessä, vaan kasvavat Jumalan armon kautta ja oppivat vetoamaan Jumalan lupauksiin ja tulevat voittamaan! Rukoukseni on, että olitpa minkä ikäinen tahansa, rakas lukijani, voisit vihkiytyä tänään vilpittömästi taivaalliselle Isällesi ja antaa hänen johdattaa sinne, minne hän tahtoo viedä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Identiteetistä Kristuksessa ja sielunvihollisen valheista

8.4.2017 Raamatusta

Efesolaiskirje 1:17

Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan…

Miksi Paavali rukoilee Efesolaisten ja myös muiden kirjeen lukijoiden puolesta, että saisimme ilmestyksen Pyhän Hengen kautta Jumalan tuntemisessa?

Efesolaiskirje 1:3

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.

Identiteettimme täytyisi rakentua totuudelle, eikä valheelle. Yllä oleva jae on valtava totuus. Sinä olet siunattu ylenpalttisesti Jeesuksessa. Jumala siis tahtoo meidän tulevan tietoiseksi hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan!

Efesolaiskirje 1:4-7

Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.

Yksi valhe minkä sielunvihollinen pyrkii heittämään säännöllisesti Jumalan lasten mieliin on: Sinä et kelpaa pyhälle Jumalalle, olet tuollainen luuseri, joka lankeilet kaiken aikaa. Perkele haukkuu jatkuvasti, hän pyrkii saamaan Jumalan lapset pois heidän todellisesta asemastaan Kristuksessa, koska he ovat hänen kilpailevalle valtakunnalleen suuri uhka. Paholainen tietää, että Jumalan valtakunta tulee eräänä päivänä hallitsemaan, ja hänen valtakuntansa tuhoutuu. Siksi sillä on niin kiire käännyttää kaikki mahdolliset ihmiset Jumalaa vastaan ja saamaan eksytettyä myös mahdollisimman monta Jumalan lasta, joita hän vihaa Jeesuksen tähden.

Jos jäämme kuuntelemaan valheen isän alaspainavia sanoja, emmekä irtisanoudu niistä ja valheista, joita hän syöttää ajatuksiimme, alamme uskomaan niitä totuutena. Siksi on todella tärkeää opiskella ja soveltaa Raamattua omassa elämässä, koska se kertoo totuuden identiteetistämme: Se on peili, joka paljastaa todellisen luontomme. Emme ole avuttomia kissanpoikasia, vaan kun Pyhä Henki asuu meissä, Juudan Leijona, Jeesus Kristus, asuu sydämessämme!

Pirun valheet eivät pure niihin, jotka ymmärtävät ja soveltavat Jumalan sanan totuutta elämäänsä. Siksi perkele pyrkii pitämään meidät erossa Sanasta, koska jos se saa meidät pois sen vapauttavasta totuudesta ja nautimme mieluummin lihamme ruokkimisesta, meistä kasvaa hiljakseen lihallisia. Jos sen sijaan ruokimme henkeämme Sanalla jatkuvasti, silloin hengellinen ihminen vahvistuu sisällämme. Kumman me tahdomme vahvistuvan? Ymmärrämmekö me todella mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?

Nyt kun tiedostamme mikä on sielunvihollisen strategia muistuttaa synneistämme, käännymme Jumalan sanan totuuksiin:

Yksi. Sinä olet siunattu, etkä kirottu Jeesuksessa Kristuksessa. Kaksi. Jumala valitsi sinut Kristuksessa olemaan pyhä ja nuhteeton. Kolme. Jumala on määrännyt sinut rakkaudessaan jatkuvaan yhteyteen kanssaan, nauttimaan Jumalan lapsen oikeudesta Jeesuksen kautta, jotta ymmärtäisit hänen armonsa suuruuden. Neljä. Tuo armo tulee uskon perusteella Jeesukseen, ei hyvien tekojesi ansiosta. Viisi. Jumalan suuren armon ja Jeesuksen uhrin tähden sinut on lunastettu pois pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan. Saat vastaanottaa Jumalan armon silloin, kun olet tehnyt syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen.

Helpottiko? Minua ainakin. Nyt kun tiedämme totuuden asemastamme pyhän Jumalan edessä, Herra tahtoo, että sisäistämme nämä totuudet. Siksi, jos tahdot helpottaa elämääsi kirjoita itsellesi muistiin (esim. kännykkään) tuo Raamatun jakso (Ef. 1:2-7) ja lue se päivittäin ääneen. Silloin alat omaksumaan oikeaa identiteettiäsi. Niin minä teen, kun tahdon muistuttaa asemastani, että luen ääneen minulle tärkeitä jakeita, jotta ne tulevat osaksi minua.

Mitä muuta Herramme tahtoo meille sanoa:

Efesolaiskirje 1:18-19

Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.

Herra tahtoo siis valaista Pyhän Hengen kautta sydämemme silmät, jotta ymmärtäisimme mihin toivoon hän on meidät kutsunut. Pyhä Henki tuntee täysin Jumalan, koska he ovat yhtä. Ano, että Pyhä Henki kirkaistaisi sinulle jatkuvasti asemasi Kristuksessa, koska silloin jaksat koettelemustenkin keskellä eteenpäin, etkä luovuta, koska katseesi on suunnattu pysyvään totuuteen.

Sinä ja minä loistamme Herraa ja hänen perintöään. Se loistaa meistä, kun ymmärrämme sen! Meillä ei ole sellaisia huolia, jotka voisivat musertaa meidät, koska meillä on yhteys Jumalan kanssa ja tulemme perimään hänet Kristuksen kanssa! Herran väkevä voima, Pyhän Hengen kautta asuu meissä, jota ei kannata aliarvioida koskaan, sanoivat tunteemme tai olosuhteet mitä tahansa.

Efesolaiskirje 1:20-22

Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle.

Pyhä Henki joka asuu meissä, herätti Kristuksen. Pyhä Henki on siis todella voimakas, ja siksi meidän on turha selitellä, ettei meillä on muka voimaa vastustaa paholaista, kun Herran oma Henki asuu meissä! Halleluja! Jeesus Kristus on kaiken yläpuolella, kuten näemme. Hän on seurakuntansa pää, joka johtaa ruumista, sinua ja minua ja koko maailmanlaajuista seurakuntaansa.

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Vaikka paholainen olisi (ainakin mun elämässä on) saanut meidät uskomaan valheisiinsa ja olisimme rikkinäisiä, se ei ole ongelma Herrallemme. Kun olemme rikki, saamme tulla rakastavan Isän syleilyyn ja vastaanottaa hänen apunsa. Se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi. Silloin tahdomme opetella tuntemaan hänet entistä paremmin, koska hän on aidosti luotettava. Iloitse tänään täydestä sydämestäsi, että sinulla on valtavan armon tähden suhde Taivaalliseen Isääsi ja elä elämääsi tästä totuudesta käsin, silloin se on helpompaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Arvostelemisen armolahja?

15.5.2016 Raamatusta

Tunnetaanko Raamatussa arvostelemisen armolahjaa? Tänään tuntuu siltä, että kristityt ovat löytäneet uuden armolahjan, jota alkukristityt eivät mainitse armolahjaluetteloissa.

Kiekkostudiossa sanottiin legendaariset sanat lauantaina: Rakentaminen on hankalampaa kuin hajottaminen.

Kuka tahtoo hajottaa kristittyjen yhteyden? Kuka tahtoo, että uskovat riitelevät? Kuka pyrkii nostamaan tunteet pintaan, jotta vähintään toinen osapuoli loukkaantuisi ja jättäisi typerän riidan takia seurakunnan taakseen ja lähtisi maailmaan? Kuka nauttii siitä, kun aidosti uskoon tulleiden pelastumista epäillään? Kuka persoona nauttii siitä, kun Jumalan miestä tai naista arvostellaan perusteetta ja sen työn tuloksia ei pidetä aitoina? Yksi persoona: Saatana, valheen isä.

Kenellä on oikeus tuomita tässä maailmassa? Kenellä on suvereeni auktoriteetti ja näkemys kaikista tapahtumista? Kuka ei ole puolueellinen? Kuka on aina oikeudenmukainen? Kenen ei tarvitse koskaan mielistellä kenenkään edessä? Kenelle jokainen ihminen tekee tilin sanomisistaan, ajatuksistaan, asenteistaan? Ketä meidän tulee syvästi kunnioittaa? Kuka on antanut sinulle kielen, jolla puhut? Kuka antoi ainoan Poikansa kuolemaan, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus päästä taivaaseen? Vastaus: Kolmiyhteinen Jumala.

1.Kor. 12:4-11

Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.

Kuka armolahjat antaa? Jumala. Vaikka hän antaa meille lahjat, olemme yhtä inhimillisiä ihmisiä senkin jälkeen. Niitä ei kukaan ansaitse, siksi niitä kutsutaankin armolahjoiksi. Ne on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi seurakunnalle. Kenen kunniaksi käytämme armolahjoja? Jumalan. Kenelle vastaamme siitä, miten olemme käyttäneet niitä? Loppujen lopuksi Jumalalle. Tuleeko hengellisten auktoriteettien valvoa seurakunnassa julkituotuja sanomia? Ehdottomasti. Mutta kenenkään ei pidä pelätä käyttää armolahjoja ihmisten takia. Jos emme uskalla käyttää Jumalan antamia armolahjoja arvostelun pelossa, olemme ihmisten orjia.

Miksi tänään sitten arvostellaan, joskus kärkkäästikin, kaikenlaisia Jumalan käyttämiä henkilöitä? Joskus takana voi olla kateus siitä, että Jumala käyttää heitä voimallisesti, ja oma palvelutyö tai uskonelämä on kuihtunut. Jos arvostellaan, huomio kohdistuu toiseen, eikä kukaan keskity arvostelijaan. Paholainen on niin ovela, että tahtoo saada Kristuksen ruumiin arvostelemaan ja kinastelemaan, jotta tärkein unohtuisi: Ihmisten pelastuminen. Mietipä tältä kannalta: Jos uskovat keskittyvät arvostelemaan toisiaan, kuka saa viedä ihmisiä helvettiin sillä aikaa?

Johannes 17:20-21

Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Tässä Jeesus, meidän ylipappimme, rukoilee oman maailmanlaajuisen seurakuntansa puolesta, jotta me olisimme yhtä Jumalassa. Itse asiassa hän ei ole lakannut rukoilemasta tätä rukousta. Miksi yhteys Jumalan ja uskovien välillä on niin tärkeä? Jae itse vastaa: jotta ihmiset, jotka eivät vielä usko Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen. Jos paholainen saa hajottaa uskovien keskinäisen yhteyden, se tuhoaa heidän suhdettaan Jumalaan, emmekä eroa riitelevistä ihmisistä, jotka eivät usko. Sen sijaan, jos me täytymme Jumalan rakkaudella, voimme rakastaa toisiamme ja yhteys uskovien välillä voi eheytyä ja rakentua. Silloin tuo rakkaus saa muut ihmiset vakuuttumaan, että Jumala on todellinen, koska tällaista rakkautta maailma ei tarjoa.

1.Kor 13:1-2

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Jumala, Henkensä kautta on inspiroinut sanansa. Hän sanoo selkeästi, että meidän tulee käyttää armolahjoja rakkaudessa. Tehtävämme on siis todella toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti: Olla rakkaudellisia niitäkin kohtaan, jotka eivät ole meidän kanssamme aina samaa mieltä. Se vaatii todellista kärsivällisyyttä, jotta voimme oppia käyttämään tätä taitoa, josta meidät tulisi tuntea Jumalan lapsiksi.

Jaakob 3:1-2, 7-10

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni!

Jae yksi asettaa korkean kynnyksen jokaiselle, joka tahtoo opettaa muita. Meidän pitäisi muistaa tämä, kun astumme Jumalan seurakunnan eteen opettamaan ja valmistautua, jottemme johtaisi harhaan niitä, jotka kuuntelevat. Toinen jae kuvastaa erinomaisesti mikä valta on meidän kielellämme. Jos löytyisi henkilö, joka ei koskaan puhuisi väärin, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumiinsa. Sellaista henkilöä ei vaan löydy tästä maailmasta. Seuraavat jakeet pistävät pienelle paikalle. Millaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan? Puhummeko lohdutusta, rohkaisua vai negatiivisesti? Miten ihmeessä voimme välttää järkyttävän tilanteen, niin, ettemme puhuisi sekä kiitosta että kirousta? Täyttymällä Pyhällä Hengellä, naulitsemalla jatkuvasti lihamme ristille. Sitä mitä sydämemme on täynnä, sitä suumme puhuu. Jos vietät aikaa Jumalan lähellä, kielesi puhuu Jumalasta ja voi tuoda rohkaisua monille. Jos vietät aikaa tämän maailman lähteillä, mielesi saastuu ja kielesi jakaa sitä mitä sydämesi sisältää. Jumala armahtakoon meitä, ettemme pidä halpana hänen Sanaansa, joka johtaa meidät totuuteen.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumalan sanaa käyttää Jumala. Tuo sanan miekka paljastaa kaikki mitä meidän sisällämme on. Mikään ei jää häneltä huomaamatta ja hänelle olemme vastuussa sanoistamme, ajatuksistamme, asenteistamme, käyttäytymisestämme. Jos kerran jokainen on eräänä päivänä yksin kaikkitietävän Jumalan edessä vastuussa omasta vaelluksestaan, onko meillä varaa keskittyä tutkimaan toisen elämän hedelmää ja alkaa arvostelemaan häntä? Olisiko sittenkin viisaampaa pyytää Herraa auttamaan meitä itseämme, jotta kulkisimme elämämme taipaleen jumalanpelossa, ja niin miettisimme, minkälaisesta kielen käytöstä meidät tunnetaan. Jos me olemme armottomia toisillemme, Jumala on armoton myös meille. Jos emme anna anteeksi, emme itsekään saa anteeksi. Antakoon Jumala meille sen armon, että laskemme ainakin kymmeneen, ennen kuin sanomme jotain harkitsematonta, jolla voimme haavoittaa syvästi lähimmäistämme, josta hän on maksanut täyden hinnan ristillä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi :)

Rakkaus on toimintatapa

27.3.2016 Raamatusta

Johanneksen evankeliumin luvussa kolmetoista on merkittävä tapaus, johon tällä viikolla olen törmännyt kolme kertaa. Herra muistutti minua tästä tilanteesta alkuviikosta, kiirastorstaina emerituspastori Martti Kallionpää kertoi tästä, kuinka se on häntä puhutellut ja viimeiseksi pitkänäperjantaina Lauri Petäjämäki Alajärvellä Arvokas 2016 tapahtumassa viittasi myös tähän. En usko sattumiin. Tässä jaejakossa (1-17) on jotain todella sydähdyttävää, jotain sellaista, mikä on täysin vierasta tämän päivän maailmalle. Suuri opettaja, pesee seuraajiensa jalat. Täysin ennenkuulumatonta! Katsotaanpa Johanneksen intro tälle tapahtumalle:

Johannnes 13:1-3

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.

Tästä voi päätellä, että koska Jeesuksella oli erittäin läheinen suhde Isänsä kanssa, Isä oli ilmoittanut hänelle, että hänen aikansa maan päällä päättyy pääsiäiseen. Sitä en tiedä, oliko tämä asia jo päätetty taivaassa, ennen Jeesuksen ihmiseksi tuloa. Niin voisi arvella, koska Jumala on kaikkitietävä. Seuraava asia jonka Johannes ilmaisee pistää minut pienelle paikalle. Hän kuvaa Jeesusta erittäin osuvasti. Hän kertoo Jeesuksen rakkaudesta opetuslapsiaan kohtaan, mikä valtava totuus. Sekin vielä, että Jeesus ei vain joskus rakastanut, vaan jatkuvasti ja loppuun asti!

Seuraava jae järkyttää. Koska kaiken kokemansa jälkeen Juudas ei ollut ymmärtänyt omaa asemaansa Jeesuksen opetuslapsena, jotka saivat viettää kaikista ihmisistä eniten aikaa Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän oli paatunut sydämeltään, koska oli antanut paholaisen laittaa hänen sydämeensä voimakkaan ajatuksen, että hän pettäisi Mestarinsa. Tätä on erittäin vaikea käsittää. Mutta tästä näemme, ettei auta, vaikka kuinka näyttelisimme kunnon uskovaista, mutta elämämme ei todistaisi sen puolesta, se olisi aivan turhaa. Juudashan oli varastanut Jeesuksen palvelutyön kassasta rahaa alusta asti, koska hänen vastuullaan. Kolmannessa jakeessa apostoli kertoo, kuinka Jeesus oli täysin tietoinen asemastaan ja suhteestaan Isän kanssa. Kaikki oli hänelle selvää. Mikään ei tulisi yllättämään häntä, mutta helppoa se ei tulisi todellakaan olemaan. Hän tiedosti, että ennen paluutaan Isän luo korotettuna kuninkaana, hänen täytyi kärsiä paljon, jotta meillä olisi tänä päivänä mahdollisuus lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa.

Johannes 13:4-11

Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” Jeesus vastasi: ”Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Näissä jakeissa on jotain valtavaa dynamiikkaa. Se mitä Jeesus teki kutsumilleen kahdelletoista apostolilleen, joista yksi oli vieläpä petturi, on jotain sanoinkuvaamatonta. Jos itse olisit saanut olla tuossa hetkessä ja vastaanottaa Jeesukselta jalkojen pesun, kuinka paljon arvostaisit sitä? Pietarin kiivas luonne heijastuu dialogista voimakkaasti, Jeesus oli sen oppinut tuntemaan varmasti vuosien aikana, mutta on lohdullista, että tällainen temperamenttinen apostoli kuului Jeesuksen lähimpiin ystäviin, jotka tulisivat muuttamaan maailman historian pysyvästi. Se kertoo Jumalan valtavasta armosta! Minulle kaikki nämä jakeet kertovat Jeesuksen valtavasta kärsivällisyydestä. Varmasti oli ollut tilanteita, joissa Jeesus oli miettinyt, että jaksanko näitä miehiä opettaa, kun he eivät meinaneet ymmärtää ja oppia oikeaa Jumalan valtakunnan periaatteiden toimintatapaa. Dialogissa näemme, kuinka ymmärtäväinen ja rakastava hän oli koko keskustelun ajan, Pietari sen sijaan kävi kuumana.

Matteus 20:28

Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.

Tässä näemme, kuinka nöyrä Jeesus oli. Vain orjat pesivät ihmisten jalkoja. Tämä kertoo jostain mielettömästä rakkaudesta, hänen toimintatapansa oli täysin poikkeuksellinen, siksi syntiset uskalsivat lähestyä häntä, ja tämä rakkaus joka näkyi koko hänen palvelutyönsä ajan sai fariseukset ja kirjanoppineet raivon valtaan, kun hän vastaanotti syntisiä ja rakasti heitä!

Johannes 13:12-17

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.

Palveleva johtajuus. Sitä Jeesus opetti apostoleille reilut kolme vuotta käytännössä. Sitä jokaisen uskovan tulisi harjoittaa. Kaikki eivät ole pastoreita, mutta voimme johtaa omalla elämällämme ihmisiä. Huomaa, että Jeesus tunnustaa oman identiteettinsä, ja käytti asemaansa velvoittamaan jokaisen seuraajansa sitoutumaan palvelevaan mielenlaatuun, Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Maailmassa jossa elämme ei kaikki ole rakastettavaa, mutta meidän tulee silti valita rakkaus toimintatavaksemme. Ei ole aina helppoa kohdata ihmisiä, jotka ovat aivan eri mieltä asioista, mutta heidänkin tähtensä Jeesus kuoli. Se määrittää ihmisen todellisen arvon. Meidän tulee nähdä ihmiset Jeesuksen ristin kautta, kuinka kallisarvoisina Herramme heitä pitää. Se auttaa meitä ojentautumaan Herramme tahtoon. Meidän tulisi siis osoittaa rakkautta konkreettisesti kaikille ihmisille, koska kun osoitamme pyyteetöntä rakkautta muille, monesti ihmiset alkavat kysymään miksi toimimme niin. Se avaa oven evankeliumin vastaanottamiselle heidän elämässään. Siksi Jeesus halusi pestä opetuslastensa jalat, jotta he päättäisivät sitoutua maailmanvalloitukseen, jonka tärkein ase oli rakkaus. Jeesus  opetti, että jos hengelliset johtajat päättävät osoittaa rakkaudellista toimintatapaa, siitä tulee koko seurakunnan toimintakulttuuri. Sitä me todella tarvitsemme tänä päivänä.

Tahdon jakaa vielä yhden näkymän tähän tapaukseen. Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Mistä se kertoo? Siitä, että hän tahtoo palvella meitä jokaista yksilöinä! Hän tahtoo osoittaa rakkautensa juuri sinulle. Hän ei ole pelkästään Herramme ja auktoriteettimme, vaan ystävä, joka rakastaa kaikista parhaiten. Annatko hänelle luvan osoittaa rakkautensa ja myötätuntonsa, ilman hintaa? Miksikähän minusta tuntuu, etten ole montakaan puhetta kuullut siitä, kuinka paljon Jeesus tahtoo palvella omiaan? Emmekö uskalla kertoa ilosanomaa kokonaisuudessaan? Luulemmeko, että Jeesuksen rakkauden osoitukset saavat ihmiset tekemään syntiä entistä enemmän, kun he huomaavat, että hänen rakkautensa on pyytetöntä, eikä vaadi vastaanotajalta kuin avoimen sydämen? Emme kai luule, että voimme jollain keinoin ansaita hänen rakkautensa?

Uskon, että olisimme paljon armollisempia, ystävällisimpiä, puhuisimme rohkaisua paljon enemmän, jos antaisimme taivaan Isän rakkauden vallata oman sydämemme ja se saisi alkaa vuotaa meidän kauttamme muillekin. Miksi Suomessa on niin helppoa opettaa siitä, miten pitää varoa karismaattista liikehditää, joka ulkomailla vaikuttaa, sen sijaan, että keskittyisimme opettamaan Jumalan täyttä ilosanomaa siitä, kuinka paljon hän rakasti maailmaa, jokaista luotuaan, ja lähetti rakkaan poikansa meidän edestämme kuolemaan? Kumpi tapa vie lähemmäs Jeesusta, hengellinen tuomarointi vai keskittyminen evankeliumiin? Jos me itse täytymme Jumalan armolla ja rakkaudella, tahdomme tehdä hänen tahtonsa. Kun alamme käsittämään, miten hyvä ja uskollinen Isä meillä on, hengelliset aistimme harjaantuvat näkemään terveen ja väärän opin sen seurauksena selkeästi. Kun keskitymme Jeesukseen, alamme tuomaan taivasta maan päälle oman elämme kautta ja Isä alkaa muuttaa kansaamme, mutta kaikki lähtee aina ensin meistä. Olemmeko oikeasti nöyriä ja vastaanotamme koko Raamatun totuuden omalle kohdallemme? Saako Jumalan sana muuttaa ensin meidät, jonka jälkeen voimme muuttaa maailman? Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Nöyryys edeltää kuuliaisuutta

24.1.2016 Raamatusta

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näitä jakeita ei voi ottaa kevyesti. Kun näitä tutkii, joutuu kysymään itseltään: Onko minulla sama mieli, siis sama asenne, kuin Herrallani, että olisin valmis nöyrtymään ja kuolemaan syyttömänä toisten edestä? Puhutaan Kristuksen itsenöyryytyksestä. Siitä on todellakin kysymys. Hän tiesi tehtävänsä tullessaan maailmaan syntyen ihmiseksi. Silti hän päätti suorittaa tehtävän, jota kukaan muu ei todellakaan halunnut. Kelaa nyt vähän. Juutalaiset odottivat poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta. Mutta profetiat kertoivat kärsivästä Messiaasta, joka tulisi vapauttamaan synnin orjat todelliseen vapauteen. Ei ollut kyse juutalaisten Messiaasta, joka toisi rauhan poliittisessa merkityksessä, vaan aivan toisenlainen: Hän vapauttaisi koko ihmiskunnan todelliseen, pysyvään vapauteen synnistä ja saatanan vallasta.

Jeesus ei ollut kuin kuka tahansa kuningas, niin että hän olisi alistanut kaikki valtansa alle väkivallalla. Sen sijaan sanotaan: Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli siis ihmiseksi, jolla oli mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Tätä valintaa seurasi selkeä missio: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä päätös ei millään muotoa ollut helppo. Hän eli normaalin ihmisen elämän, mutta tiesi sydämessään, mitä varten eli. Hän ei kapinoinut Isän tahtoa vastaan milloinkaan, koska rakasti niin paljon ihmistä, jonka oli ollut suunnittelemassa ja luomassa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Jeesus ei koskaan kapinoinut Isää vastaan. Jos hän olisi kapinoinut, mihin hänellä ihmisenä oli mahdollisuus, tehtävä olisi täydellisesti epäonnistunut. Jeesus on siis paras esimerkki meille todellisesta nöyryydestä, alamaisuudesta auktoriteetilleen: hän ei tehnyt mitään, mitä hän ei olisi nähnyt Isänsä tekevän. Hän kunnioitti Jumalaa ja hänen sydämensä oli täynnä Herran pelkoa.

Nöyryys ja alamaisuus ilmenee myös kykynä ja haluna kuunnella ja toimia täsmällisesti informaation mukaan. Se ei ole itsestäänselvää ollenkaan! Jotkut ihmettelevät syytä epäonnistumisiinsa ja/tai kärsimyksiinsä. Joskus on kyse kuuliaisuuden puutteesta kuulla Herran tai hänen palvelijansa ohjeet ja totella niitä. Toiset ovat sen luontoisia, että mieluummin toimivat ensin ja vasta jälkikäteen arvioivat onnistuiko se vai ei. Vaatii nöyryyttä olla täsmällinen tällä alueella ja tätä osa-aluetta Herra varmasti kouluttaa koko elämämme ajan, kun hän lempeästi ojentaa lapsiaan: ”mitä jos tekisit juuri niin kuin minä sanon, etkä toimisi lihan mukaan?”

Mikä seuraus Jeesuksen itsenöyryytyksellä oli, sen lisäksi, että me synnin orjat pääsimme vapauteen?

Filippiläiskirje 2:9-11 (Elävä Uutinen)

Sen tähden Jumala nosti hänet taivaan kunniaan ja antoi hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä suurempi. Jeesuksen edessä on jokaisen sekä taivaassa että maan päällä ja sen alla olevan polvistuttava ja tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Näemme, että Jumala palkitsi Poikansa. Jeesushan sanoi lähetyskäskyssä ylösnousemuksen jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta”. Huomaa, että ne, jotka rakkaudesta Herraansa kohtaan palvelevat häntä vilpittömästi, saavat siitä palkan. Sillä ei ole merkitystä, mitä kukin tekee Jumalan valtakunnan parhaaksi, koska kyse on kuuliaisuudesta. Huomaa, että eräänä päivänä jokaisen ihmisen on tunnustettava Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on Jumala, jonka monet elämänsä aikana kieltävät. Mutta tulee päivä, jolloin sekin muuttuu.

Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa luvussa kolmetoista kerrotaan Jumalan miehestä joka saa sanoman kuningas Jerobeamille ja vanhasta profeetasta. Se on surullinen. Jakeissa 1-10 Jumalan mies toimii täsmällisesti Herran tahdon mukaan, eikä hyväksy kuninkaan lahjonta yritystä, vaan korostaa, että hänen täytyy totella Jumalaansa tarkasti. Mutta jakeissa 11-32 tulee seuraava koettelemus. Vanha profeetta tapaa hänet ja kutsuu luokseen ruokailemaan, ja kun hän ei aluksi meinaa tulla, jostain syystä profeetta valehtelee ja saa hänet tulemaan luokseen. Tarina päättyy Jumalan miehen kuolemaan. Voit lukea itse tarinan yksityiskohtineen halutessasi. Meidän ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä tarinasta, koska se tapahtuu vanhan liiton aikana, mutta on asioita, joita meidän on hyvä huomioida. Jerobeam oli jumalaton kuningas. Hän sai kansan palvelemaan epäjumalia. Siksi Jumala lähetti miehensä profetoimaan sen loppumisesta. Ja koska Jumala vihaa epäjumalia, hän ilmeisesti tahtoi, ettei Jumalan mies viivy tuon kansan keskuudessa, vaan palaa viivyttelemättä Juudeaan, josta oli tullut.

Herran antamat ohjeet olivat yksiselitteiset. Jumalan miehen ei pitänyt poiketa matkaltaan ja vaikka profeetta sanoi Herran puhuneen hänelle, ja sen perusteella hän suostui ja kuoli hetken päästä, jokainen vastaa itse Herran edessä kuuliaisuudestaan. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että minä palvelen tuossa seurakunnassa ja toinen tietää palvelutehtävänsä olevan toisessa, turha hänen on siirtyä toiseen seurakuntaan ihmisten mielipiteiden takia, vaan hänen tulee olla uskollinen Herralleen. Vaikka Jumalan voimakkasti käyttämä henkilö tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, mitä minun tulisi tehdä, minun täytyy itse koetella se joka kerta. Tämä piti paikkansa tuon Jumalan miehen kohdalla vanhassa liitossa, ja se pätee myös uudessa liitossa. Jumalan voimakkaasti käyttämä henkilö ei oo vastuussa minun päätöksistäni Jumalani edessä eräänä päivänä vaan minä itse olen. Tämän Herra laski sydämelleni, ettemme olisi ihmisten, vaan hänen palvelijoitaan koko sydämisesti.

Mikä saa meidät nöyrtymään, kunnioittamaan ja olemaan uskollisia Jumalalle? Kokemus hänen valtavasta armostaan ja rakkaudestaan. Muistatko, kun vastaanotit pelastuksen vastaan? Muistatko miten palavasti rakastit Jeesusta? Et välittänyt ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että sait viettää aikaa rakkaimpasi kanssa ja tahdoit kertoa hänestä kaikille, kuinka hyvä hän on! Meidän tulee siis palata ensirakkauteen: alkaa etsiytymään hänen läsnäoloonsa ja nauttia, kun hän puhuu henkeemme tavalla, jota me ymmärrämme. Meidän ei siis pidä tappaa intohimoa Jeesusta kohtaan analysoimalla asioita järjen avulla, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa päivittäin rakkauttamme häntä kohtaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä. T. Jukka

Jeesus ylipappimme

8.11.2015 Raamatusta

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. 

Jeesus on ylipappimme. Mitä se tarkoittaa? Ylipapin tehtävä on edustaa ihmisiä Jumalan edessä. Olla kärsivällinen, ymmärtäväinen ja rakkaudellinen ihmisiä kohtaan, jotka tahtovat kääntyä Jumalan puoleen ja rohkaista heitä. Hän eroaa juutalaisista ylipapeista paljon. Leeviläiset papit olivat ihmisiä kuten mekin. He erehtyivät, tekivät syntiä ja kuolivat. Jeesus on täydellinen ylipappi meille, koska hän pystyy edustamaan sekä Jumalaa, että ihmistä. Jumala asetti uuden armoliiton Jeesuksen uhrikuoleman kautta vanhan lakiliiton sijaan, joka jatkuvasti osoitti ihmisten syntejä. Laki ilmaisee Jumalan tahdon tänäänkin, mutta koska Jumala tiesi, ettei ihminen koskaan itse voi täysin noudattaa sitä, hän lähetti Jeesuksen, joka tuli täyttämään lain! Mikä ilo, että Jeesus edustaa nyt meitä, ja uskomalla häneen, Jumala lukee hänen syyttömyytensä meidän eduksemme! Siinä on ilosanoma jokaiselle syntiselle! Jeesuksen pappeus on ylivertainen verrattuna leeviläiseen pappeuteen kaikilla mittareilla, hän voitti paholaisen ja kuoleman ja sai aikaan iankaikkisen liiton, jota mikään eikä kukaan voi koskaan kumota. Meidän ei siis tarvitse koskaan kuunnella paholaisen valheita, että Jumalan rakkaus raukeaisi tyhjiin kohdallamme, koska se ei perustu meidän ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Muista se, kun sielunvihollinen seuraavan kerran tulee syyttämään sinua. 

Jeesus on siis tullut taivaasta maan päälle vapaaehtoisesti. Joskus ajattelemme, voiko Jeesus ymmärtää meitä, kun paholainen syyttää meitä, masennumme, valitamme ja lankeamme. Mutta tässä selkeästi Jumalan Sana osoittaa valtavan totuuden: Jeesus todellakin samaistuu jokaisen ihmisen taisteluihin, hätään, koettelemuksiin, koska hän eli ihmisen elämän kaikkien näiden kärsimysten läpi, tekemättä syntiä. Siksi hän ymmärtää sinua ja minua paremmin kuin kukaan muu! Sen tähden voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa Jeesuksen kautta, joka voi edustaa sekä Jumalaa, että ihmistä ja saamme kokea hänen valtavan armonsa suuruuden omassa elämässämme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä kautta ohjeet, kuinka voimme vastustaa paholaista uskossa, jottemme lannistu taistelussa matkalla taivaaseen. 

Heprealaiskirje 5:5-9

Niinpä ei Kristuskaan korottanut itseään tullakseen ylipapiksi vaan sai kunnian häneltä, joka sanoi: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja toisessa kohdassa hän sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. 

Isä koroitti Poikansa ylipapiksi, ja Jeesus antoi meille esimerkin elää läheisessä yhteydessä Isän kanssa. Jeesus vietti aikaa jatkuvasti Isän lähellä rukoillen ja ohjasi näin opetuslapsiaan olemaan riippuvaisia Jumalasta. Hän eli elämänsä jumalanpelossa, ollen kaikessa kuuliainen Isän tahdolle. Ylösnousemuksen jälkeen Isä asetti Jeesuksen oikealle puolelle hallitsemaan ja hän odottaa meidän olevan kuuliaisia Pojalleen. Isä odottaa ja toivoo meiltä, että Jeesus ei ole meille vain pelastaja vaan myös suvereeni auktoriteetti, jota kunnioitamme tottelemalla häntä mielellämme. 

Kun olin töissä Ähtärissä muutama päivä sitten, vierailin muistomerkin luona joka oli pystytetty vuonna 1918 kaatuneiden muistolle. He olivat valmiita maksamaan kovan hinnan siitä, että meillä on itsenäinen Suomi. He osoittivat käytännössä, mitä rakkaus isänmaata kohtaan on. Syvä kunnioitus heräsi siinä hetkessä. 

Roomalaiskirje 5:6-8

Kun olimme vielä heikkoja, Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Tuskin kukaan on valmis kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta, hyvän ihmisen puolesta joku kenties uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. 

Saakoon nämä jakeet muistuttaa meitä Jumalan suuresta rakkaudesta ja antakoon Pyhä Henki ilmestyksen meille Jumalan käsittämättömän suuresta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Sodassa kuolleet ja Jeesus. Heissä on jotain samaa. Molemmat osoittivat konkreettisesti mitä on rakkaus. On kyse uhrautuvasta rakkaudesta toisia kohtaan, joka ei etsi omaa etuaan. Sitä me tarvitsemme tänään kipeästi elämäämme, ettei meistä kasva kyynisiä, itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Jeesuksen omat tulisi tuntea ensisijaisesti rakkaudesta, kuten Jeesus tunnettiin. Ajattele nyt: Silloin kun me olimme vailla mitään mahdollisuutta päästä suhteeseen pyhän Jumalan kanssa, Isä lähetti Poikansa kuolemaan vihollistensa edestä! Siinä on jymy jytky. Kukaan ei ole tehnyt mitään vastaavaa ennen sitä, eikä sen jälkeen. Se on aitoa, jumalallista agape rakkautta, joka määrittää ihmisarvon, ei mikään muu. 

Liian usein itse olen ehdollistanut rakkauteni ajattelemalla: ”hyväksyn tän ihmisen, jos…” Jumala otti todella suuren riskin rakastaessaan syntisiä. Hän päätti rakastaa, vaikka ihminen vapaassa tahdossaan voi päättää torjua tuon rakkauden. Mieti nyt, miten taivaallinen Isä itkee niiden vuoksi, jotka eivät usko hänen armonsa ja rakkautensa olevan todellista siksi, että heidän elämässään on ollut isompia tai pienempiä pettymyksiä, tuskaa ja ahdistusta. Hän on koko ajan vierellä, odottaa vain ihmisen antamaa lupaa tulla ja alkaa parantamaan sisäisiä haavoja, joita kukaan muu ei välttämättä tiedä. 

Ilman Jumalan rakkautta en olisi tänään uskossa. Ilman hänen varjelustaan olisin maailmassa. Annan esimerkin: Kun asuin Kokkolassa, en jonakin ajanjaksona hoitanut jumalasuhdettani, ja maailma veti kovasti puoleensa. Minulla oli muutamia kavereita, jotka kävivät baareissa. Kerran heitin erään neidin ja hänen ystävänsä baariin. He pyysivät minua mukaan, mutta sanoin, että on aikainen herätys, että pitää mennä nukkumaan. Kun he olivat menneet baariin, hetken mielijohteesta päätin mennä itsekin. Kävelin sisälle ja katsoin baaritiskiä. Silloin koin, ettei tää ilmapiiri ole kutsuva. En kokenut itseäni kotoisaksi. Käännyin ja menin kotiin. Eilen aamulla Pyhä Henki nosti tämän muiston ja osoitti, kuinka Herra varjeli minut tuona iltana, etten jäänyt tuohon paikkaan. Se on suurta Jumalan armoa ja rakkautta. Hyvin todennäköisesti en olisi tänään uskossa, jos olisin antanut paholaisen viedä minua kuin pässiä narussa. Syvä kunnioitus nousee Jumalalle, että tänään saan olla hänen rakkautensa kohde :). 

Anna taivaan Isälle lupa olla rakastava Abba Isä sinulle. Meistä jokainen tarvitsee sitä jatkuvasti. Jokaisella meillä on syvä tarve tulla hyväksytyksi, ymmärretyksi, kuulluksi. Kaikki nämä tarpeet taivaallinen Isämme voi täyttää, ei kukaan muu. Voimme kokea uskovien keskellä yhteyttä. Tätä olen kokenut 4.5 vuoden ajan Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Siksi olen eheytynyt ja voin vailla häpeää kertoa ilosanomaa Jeesuksesta siellä missä menenkin. 

Seinäjoen ILTA on minulle kuin perhe. Palvelemme, olemme läpinäkyviä, siunaamme, rohkaisemme, ylistämme Herraa, opimme yhdessä Jumalan Sanaa, sovellamme sitä arjessa, kerromme toisille miten Jumala on käyttänyt meitä, kun jollakin on tuska päällä, kuuntelemme ja vapautamme hänet Herran voimalla. Siunaamme vanhempaa sukupolvea. Tahdomme kokea Hengen yhteyttä heidän kanssaan ja rakentaa yhdessä, samassa rytmissä, Jumalan valtakuntaa. Iloitsemme seurakuntana läpimurrosta joka on alkanut. Pyydä Jumalalta ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa, rakentua ja kasvaa uskossa vahvaksi. Sellaisia me todella tarvitsemme. Herra olkoon sinun apusi alkavalla viikolla kaikissa elämäntilanteissa ja rukoilen, että saat kokea, että Jeesus on rakastava ylipappisi, joka aina rohkaisee. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Jumala etsii sinua läheiseen yhteyteensä

19.4.2015 Raamatusta

Morjensta :) Kiireitä on ollut, joten pienen tauon jälkeen täällä taas. Pyydän, lue ajatuksen kanssa nämä jakeet ja ajatukset, jospa niistä olisi matkaevästä matkallesi kohti taivasta :)

Efesolaiskirje 3:16-20

Rukoilen, että hänen Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne. Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa. 

Paavali rukoilee tässä todella tärkeitä rukouksia seurakuntalaisten puolesta. Ja voimme uskoa, että se on Jumalan tahto myös meidän kohdallamme jotka elämme tämän päivän maailmassa, koska se on tallennettu Raamattuun. Lähtökohta kaikelle on, että olemme yhteydessä Pyhään Henkeen, joka asuu jokaisessa Jumalan lapsessa, jossa pääsemme Jumalan kirkkauden läsnäoloon. Se on valtava totuus, että olemme Pyhän Hengen temppeleitä Kristuksen tähden. Apostoli rukoilee, että sisäinen uudestisyntynyt henkemme, sisäinen ihmisemme, voisi kasvaa vahvaksi. Se on todella tärkeä pointti, koska ilman kasvua näivetymme uskonnollisiin muotomenoihin, joissa ei ole mitään voimaa. 

Paavali rukoilee myös, että uskomme perustuisi rakkauteen, jonka Jumala vaikuttaa, jotta sen kautta ymmärtäisimme asemamme, avautuisimme Jumalan valtakunnalle ja alkaisimme ymmärtämään Jeesuksen rakkauden suuruuden, joka sai hänet menemään ristille meidän edestämme. Kun täytymme Jumalan rakkaudella ja asemamme vahvistuu hänessä, tulemme hänen kanssaan läheisiksi, usko alkaa näkymään elämästämme ja alamme heijastamaan Jumalaa. Kun alamme olemaan avoimempia Jumalan vaikutukselle elämässämme, Jumala tulee yllättämään meidät totaalisesti, kuinka rajaton hän on! Hän ei asetu mihinkään ihmisen asettamiin rajoihin, vaan osoittaa jatkuvasti elämässämme tilanteita, johdatusta ja ihmeitä, joita emme pysty kertakaikkiaan selittämään :). 

Varmasti itse kunkin elämässä on tilanteita joissa Herra on osoittanut hyvyyttään ja uskollisuuttaan. Meidän on hyvä muistella sellaisia hetkiä ja kiittää Herraa niistä, silloin usko virvoittaa henkeämme ja alamme näkemään elämäntilanteemme Jumalan näkökulmasta käsin. Kun alamme kiittäämään, avaamme kanavan Herran ylistykselle, ja keskitymme häneen, emmekä itseemme ja ongelmiimme. Kun viivymme Jumalaa lähellä, hän pääsee muuttamaan meitä Sanansa, uskovien yhteyden, palvelemisen ja rukouksen kautta. Herra tahtoisi meidän ymmärtävän sen, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas, sen tähden mitä Jeesus teki. Itsetunto alkaa paranemaan kun mietiskelemme Jumalan sanaa ja sovellamme sitä elämässämme. 

Tiedätkö millaisia ihmisiä Jumala etsii?

Hän etsii omiaan, jotka ovat kokonaan antautuneet. Jotka eivät välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat heistä, vaan tahtovat aina tehdä sen, mihin Herra on kutsunut. He eivät etsi ihmiskunniaa vaan tahtovat tuottaa ylistystä, kiitosta ja kunniaa ainoalle jolle kaikki tämä kuuluu! Vaikka heidän uskoaan koetellaan monissa ahdistuksissa, he eivät koskaan luovuta, sillä he tuntevat valtuuttajansa. Entistä enemmän he koetuksissa etsivät Jumalaa, turvaavat hänen sanaansa ja kulkevat niiden läpi voittoihin. 

He pelkäävät enemmän Jumalaa, kuin ihmisiä. He vahvistuvat jatkuvasti kutsumuksessaan (2. Piet 1:10) ja rohkaisevat vaikutusalallaan olevia sisaria ja veljiä olemaan tottelevaisia Herralle, koska palkkamme on suuri taivaassa, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka on esikuvamme (Hepr. 12:2).

Nämä Jumalan miehet ja naiset ovat liian hyviä tälle maailmalle: Heidät ymmärretään monesti väärin, heitä pilkataan ja kirotaan, mutta he eivät koskaan luovuta, sillä he tietävät kuka on heidän tukenaan joka hetki: Kolmiyhteinen Jumala. He saavat kuulla Jumalan salaisuuksia ja Pyhä Henki lohduttaa, rohkaisee, kehottaa heitä. He ovat niin läheisiä hänen kanssaan, että he ovat sydänystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Kukaan ei voi riistää Jumalan omia hänen yhteydestään (Room. 8:39): He tuntevat identiteettinsä Kristuksessa, se pitää heidät perustuneina häneen, kalliolle, siksi talo ei sorru koskaan. Tunteet ja olosuhteet voivat vaihdella, mutta sana kestää. Tee päätös satsata elämässäsi asioihin jotka kestävät. Jumalan Sana kestää ikuisesti, mikset avautuisi tuolle Jumalan aarreaitalle, josta virtaa elämä välillä voimattomaankin ruumiiseesi? Ole siunauttu :)