Selaat arkistoa kohteelle Jumalan läsnäolo.

Matka ILTA Conference 2017 tapahtumaan

26.10.2017 juhlat, Raamatusta, Yleinen

Aloin valmistautua tapahtumaan noin kaksi kuukautta ennen tapahtuman alkua rukoilemalla sen puolesta aina silloin tällöin, sen lähestyessä tuli tarvetta lisätä luonnollisesti rukousta ja asiasta puhuttiinkin nuorten tiimijohtajien palaverissa, ja silloin aloin määrätietoisesti anomaan, että voisi tapahtua seuraavia asioita: Odotan, että nuoret ja nuoret aikuiset rakastuvat syvästi Jeesukseen ja antautuvat hänelle kokonaisvaltaisesti. Odotan, että moni pelastuu. Odotan, että moni löytää toivon, rauhan ja ilon. Näitä asioita rukoilin tapahtuvan. Ja sain myös kiittää rukousvastauksista.

Nuorten tiimijohtajien palaverin jälkeen ajattelin lähteä kotiin, mutta sitten Herra pysäytti minut. Näin, että kirkkomme vellamosalissa oli rukouskokous menossa. Se oli alkanut reilu 10min sitten. Olin jo menossa pois, kunnes koin syvän kutsun mennä vanhemman sukupolven kanssa rukoilemaan. Tuona iltana tapahtui jonkinasteinen läpimurto, näin Pekka kertoi tiimi-illassa. Itsekin kyynelin rukoilin monien muiden kanssa tuona iltana ja Herra laski sydämelleni, ettei ILTA konffa ole nuorten, vaan koko seurakunnan tapahtuma, sillä me tarvitsemme rukousarmeijan, joka taistelee kanssamme!

Kun viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme tiimi iltaan, jossa vapaaehtoiset olivat koolla, rakas pastorimme Pekka ohjasi rukoilemaan tiimeissä tapahtuman puolesta. Meitä oli kolme rukouspalvelussa palvelevaa paikalla ja näin näyn, jossa kaikkien rukouspalvelijoiden päällä oli Pyhän Hengen voima, ja se alkoi ilmetä, kun laskimme kädet ihmisten päälle. Olimme yhtä tiimiä, jolla on yhteinen palo siunata jokaista. Ja se välittyi voimakkaasti.

Tapahtumaviikon torstai-iltana kokoonnuimme tiimijohtajien, opetuslapseuskoululaisten ja seurakunnan vanhimmiston jäsenten kanssa kuulemaan opetusta tapahtuman pääpuhujalta Matt Kingiltä. Ennen kuin hän pääsi jakamaan sydäntään, ylistimme yhdessä Arttu Koskenrannan johdolla. Silloin alkoi tapahtua. Koin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain keskittyä palvomaan Jumalaa. Kun keskityimme Herraan, hän alkoi siunaamaan meitä. Sitten pastori Pekka, seurakunnan työntekijät ja Matt ja Elisabeth King lähtivät siunaamaan meitä. Oli valtavan voimaannuttava hetki! Matt jakoi puheessaan siitä, että meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan kirkkautta juuri sinne, missä olemme arkena: kouluihin, työpaikkoihin ja missä liikummekin. Siellä Jumala tahtoo ilmestyä, koska hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta siinä vaikutusalassa, jonka hän on antanut meille.

Kun perjantai koitti ja aloimme ylistäjien kanssa palvoa, aloin iloitsemaan hengessäni siitä, että olemme pikku hiljaa ymmärtäneet, kuinka tärkeää on valmistautua rukouksin näihin tapahtumiin, ilman sitä emme koe voittoja. Muutama viikko sitten keskustellessani kahden Jumalan läsnäoloa kantavan tiimijohtajan, Emilian ja Ani-Sofian kanssa, he totesivat, että tärkeämpää kuin on puhua ja tehdä päätöksiä tiimijohtajien palavereissa on yhteinen rukous palaverin päätteeksi, koska ainoastaan siellä saavutetaan todelliset läpimurrot. On ihanaa nähdä, kuinka vilpittömästi nuoret tapahtuman aikana tahtoivat palvoa Jeesusta ja keskittyä häneen. Hän on syy siihen, miksi kokoonnumme yhteen. Hän yhdistää meidät. Kiitos Herralle siitä, että ilmeisesti noin kolmekymmentä antoi tapahtuman aikana elämänsä Jeesukselle! Sen lisäksi Herra paransi sairaita, eheytti ja vapautti monia. Uskon ja toivon, että tapahtuma antoi voimaa arkeen, niin, ettemme häpeä Jeesuksen nimeä siellä missä elämme. Rukoilen, että uskoon tulleet saavat juurtua syvälle Jeesukseen ja hänen armoonsa ja löytää seurakunnan yhteyteen ja saada hyviä ystäviä, jotka auttavat kasvamaan.

Yksi merkittävä asia oli myös lauantaina brunssin jälkeen klo 14 alkanut kohtaaminen, kuten nimitämme näitä tilaisuuksia. Siinä Houm seurakunnan johtava pastori Niklas Niemelä opetti. Kerroin omasta prosessistani Houm seurakuntaani ja sen aktiiveihin keväällä blogissani. Oli todella vapauttavaa kokea yhteyttä houmilaisten kanssa ja palvoa Jumalaa. Kyynel taisi tirahtaa, kun koin, kuinka eheydymme tässä keskittyessämme Herraamme. Olemme yhtä Kristuksessa!

Kun mietin tapahtumaa kokonaisuutena, mieleen nousee syvä kiitollisuus Jumalalle siitä, kuinka hän kohtasi ihan jokaista, joka tahtoi kohdata häntä. Tuo jano hänen puoleen kasvaa joka kerta, kun tahdomme vain astua hänen parantavaan läsnäoloonsa. Eikä sen tarvitse todellakaan jäädä siihen, että hieno tapahtuma ja sitten alkaa karu arki. Vaan voimme kokea syvää yhteyttä Jumalan kanssa arjessa, kun pysähdymme kohtaamaan häntä. Hän odottaa ja kaipaa sitä valtavasti!

Kun heräsin lauantai aamuna, koin Herran puhuvan minulle siitä, ettei meidän tule pitää mitään itsestäänselvyytenä. Meidän tulee arvostaa lähimmäisiämme. Meillä on aina syytä ylistää ja palvoa Jumalaamme, koska hän teki jotain, mistä meidän pelastumisemme on täysin riippuvainen! Pidämmekö itsestään selvänä timanttia pastoritiimiämme, joka on tehnyt valtavasti töitä, jotta Jumalan valtakunta leviäisi tässä kaupungissa, maassa ja ympäri maailmaa?

Ennen tätä tapahtumaa sadat ihmiset ovat rukoilleet tapahtuman puolesta, monet ovat vuosikymmeniä rukoilleen herätystä. Me saamme kiittää heistä kaikista Jumalaa! Seurakuntamme näkylauseke tiivistää asian hienosti: Olemme Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset löytävät saman armon, minkä me olemme jo vastaanottaneet. Se saa meidät liikkeelle. Kaikki se vaivannäkö mitä vapaaehtoiset, esirukoilijat ja työntekijät ovat tehneet ei ole ollut turhaa. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että saan vielä tänäkin päivänä palvella nuorten työssä ja vieläpä Pekka ja Neea Perhon paimenuuden alla. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pekka ja Neea elävät Jumalan läsnäolon todellisuudessa, ja he tahtovat olla nostamassa nuorta sukupolvea rohkaisten heitä jatkuvasti. He eivät vain ole paikalla, vaan aina läsnä. He katsovat silmiin ja siunaavat. Olen myös todella kiitollinen jokaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, joka tahtoo palvella Seinäjoen illassa. Ilman heitä tämä tapahtuma ei olisi onnistunut. Kaikesta saamme kiittää Jumalaa, joka johdattaa meitä Kristuksen voittosaatossa myös tulevaisuudessa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Kivet huutavat

2.7.2017 Raamatusta

Kun tulin viime maanantaina töistä kotiin, katsoin UskoTV:n taltioinnit kahdesta Juhannuskonferenssin tilaisuudesta, ensimmäinen oli lauantain nuorten ilta, jossa Fuel Worship, Lari Launonen, Markus Särkkä ja Neea Perho palvelivat. Toinen oli samalta päivältä Raamattutunti, jossa palvelivat ylistyksessä Petri ja Caroline Kosonen yhdessä bändin kanssa, sekä opetuksesta vastasi Mika Yrjölä. Molemmissa Jumalanpalveluksissa välittyi voimakas Jumalan läsnäolo. Se sai aikaan janon ja nälän Jumalan puoleen.

Huomasin sunnuntaina päästyäni reissusta kotiin, että on helppo olla palava kun on samanhenkisiä Pyhällä Hengen voitelun alla eläviä ihmisiä ympärillä, mutta kun tulen yksinäisyyteen, paholainen hyökkää heti. Miksi? Koska se vihaa sitä, mitä Herra on saanut tehdä minussa viime viikonlopun aikana. Kun sunnuntai aamuna koin vahvasti, että minun täytyy katsoa torstain nuorten illan taltiointi, murruin täysin loppuylistyksen aikana. Nämä sanat jäivät polttamaan minua:

”Ja jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala. Jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala.”

voit tsekata myös koko videon (myös sanat mukana):

https://www.youtube.com/watch?v=al8Gi8VuqEo

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Mitä tässä tapahtui? Uskon, että Jumala antoi opetuslapsille ilmestyksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ketä hän on ilmentänyt palvelutyöllään ja alkoivat nähdä hänet Jumalana. Sitä seurasi halu ylistää, kunnioittaa ja palvoa häntä, joka ansaitsee sen. Osa fariseuksista, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Jeesuksen jumaluutta, reagoivat täysin päinvastoin. Koska Jeesus tiedosti oman asemansa, hän vastaanotti tuon ylistyksen mielellään ja muistutti, että Jumala vastaanottaa mielellään palvontaa pelastamiltaan ihmisiltä. Opetuslapset pakahtuisivat, jos eivät saisi osoittaa kunnioitustaan Herralleen.

Uskon, että Jumala tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle hänen lapselleen, niin että todella käsitämme, että hän on omassa luokassaan, että kunnioittaisimme häntä. Jos vietämme aikaa Herran kanssa, mekin saamme jatkuvasti ilmestyksiä siitä, että hän on erotettu, pyhä Jumala. Pyhä Henki puhuu meille henkilökohtaisesti, sekä Jumalan sanan kautta, että ilmestysten kautta, ettemme unohtaisi kuka on Jumala.

Näin myös tällaisen kuvan, jossa minä lävistin Jeesuksen miekalla hänen riippuessaan ristillä syntieni tähden. Hän sanoi, että tein sen sinun tähtesi Jukka. Tämä mursi sydämeni. Tämä on henkilökohtaista. Jos todella ymmärrän, että Jeesus kuoli minun omien syntieni tähden, en tahdo enää elää synnissä, vaan kääntyä pois koko sydämestäni! Minä tiedän, että ansaitsen rangaistuksen syntieni tähden, mutta hän sanoo, että kuoli minun tähteni! Tätä on Jumalan valtava armo! Emme saa sitä mitä ansaitsemme, vaan sen mitä emme ikinä ansaitse. Se saa halun elää hänen tahdossaan ja rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi takaisin.

Jesaja 6:1-8

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun luin tämän jaejakson muutama päivä sitten purskahdin itkuun, koska se kuvaa osuvasti tämänkin päivän Jumalan lapsille kohtaamisia Jumalan pyhyyden kanssa. Eikö totta, että kun koemme Jumalan pyhyyden, se saa itsemme pienelle paikalle? Niin on tarkoituskin, jotta pysyisimme nöyrinä hänen edessään.

Kun tutkimme jakeita 1-4, huomaamme, että Jumalamme on erotettu korkeammalle kuin kukaan muu. Hänen läsnäolossaan serafitkin jatkuvasti ylistävät häntä. Jotakin siitä palvonnasta kertoo ilmaisu: ”Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.” Tämä antaa käsityksen, että kukaan ihminen, joka saa todella ilmestyksen Kuninkaastamme, käsittää, miten kunnioitusta herättävä Jumala on!

Ilmestystä seuraa tunnustaminen: ”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

Jumalan pyhyyden edessä meidän tekomme, ajatuksemme, motiivimme ja sanamme paljastuvat likaisiksi. Me tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta, jotta voimme kulkea oikeaa tietä, hänen tahdossaan. Kun Herra näkee, että tahdomme elää hänen tahdossaan, puhdistuen hänen sovintoverellään jatkuvasti, hän tahtoo lähettää meidät:

”Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun itse tahdomme elää riippuvuussuhteessa Herran kanssa, hän tahtoo sytyttää meidät Pyhän Hengen tulella ja käyttää ihan jokaista. Hän voisi käyttää enkeleitä, mutta koska viestimme täytyy tavoittaa muut ihmiset, hän tahtoo käyttää heidän kaltaisiaan, jotka ymmärtävät heidän heikkoutensa ja tarpeensa, koska ovat olleet monesti samanlaisissa tilanteissa itsekin, ja voivat samaistua heidän elämäänsä. Raamatun kohta kertoo, että Jesaja ilmaisi heti tahtonsa olla Jumalan käytössä. Miten meidän kohdalla? Olemmeko me olleet kuuliaisia, kun Herra on kutsunut meitä palvelemaan? Jos emme, ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme lähestyä häntä ja sanoa, että tahdomme tänään antautua hänen tahtoonsa, tuli sitten mitä vaan.

Tämä blogikirjoitus jää tällä erää viimeiseksi tältä kaudelta koska kesälomani alkoi eilen, eli seuraava ilmestyy todennäköisesti elokuun alussa. Tahtoisin vain sanoa sinulle rakas lukijani, että ole tänä kesänä avoin Jumalalle. Mieti omaa suhdettasi Herraan ja pyydä häntä johdattamaan elämääsi, se on parasta mitä oman kokemukseni mukaan voin sanoa. Vietä aikaa Jumalan läsnäolossa ja voimaannu olemaan hänen käytössään ihan arkisissa tilanteissa. Siunattua kesää sinulle :D

ILTA Weekend

14.5.2017 juhlat, Raamatusta

Olen sanattoman kiitollinen jokaisesta nuoresta, nuoresta aikuisesta ja vanhemmistakin, jotka palvelivat ja osallistuivat tapahtumaan perjantaina ja eilen. Kun kohtuullisen raskaan työviikon jälkeen tulin perjantai iltana rakkaaseen kotiseurakuntaani ja ILTA cafeeseen, mietin, että kuinka paljon moni nuori on jo nähnyt vaivaa tapahtuman eteen? Päivän selvää on, että rakkaat lavatiimin jäsenet, tekniikka tiimi, somistus tiimi, kahvila tiimi ja monet muutkin olivat jo tehneet arvokasta työtä, ennen kuin etkot ennen Northwind Collectiven levyjulkkari keikkaa olivat alkaneet.

Sen lisäksi moni seurakuntalainen oli rukoillut läpimurtoa tapahtuman ylle, jotta mahdollisimman moni saisi kokea taivaan Isän rakkauden ja sen kautta alkaa eheytymään ja vapautumaan. Aistin Jumalan voimakkaan läsnäolon alusta lähtien kun astuin pääsaliin. Kun rukoilimme yhdessä Northwindin jäsenten ja tiimiläisten kanssa yhdessä, koin kuinka Herra puhdisti kaikesta turhasta itseäni, ehkä muitakin. Kaikki mitä kulunut viikko olikin sisältänyt pyyhittiin pois ja saimme lähestyä rakastavaa taivaan Isää luottamuksella.

Koko ylistyskonsertin fokus oli rakastavassa taivaan Isässä, joka tahtoo hoitaa lapsiaan. Saimme mahdollisuuden siunata halukkaita konsertin jälkeen. Sama teema tuntui jatkuvan myös lauantaina. Oli suuri ilo palvella yhdessä seurakuntamme kokeneempien rukouspalvelijoiden kanssa iltapäivä tilaisuuksien päätteeksi ja huomata, kuinka moni tahtoi tulla siunattavaksi. Myös illan tilaisuudessa saimme palvella. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen näistä rakkaista rukouspalvelijoista, jotka ovat niin sitoutuneet palvelemaan täydestä sydämestään Herraa ja ihmisiä, käyttämään rohkeasti armolahjojaan ja rohkaisemaan! En voisi olla ylpeämpi näistä rakkaista sisarista ja veljistä, joiden sydän palaa täysillä Herralle!

Sydämeni palaa jatkuvasti enemmän Herralle, kun näen, kuinka vilpittömästi nuoret tahtovat uudistua uskossaan ja juurtua Herraan! On suuri etuoikeus palvella ihmisiä tässä palvelutyössä. Kun mietin jokaisen vapaaehtoisen panosta ja sen vaikutusta tapahtumaan, uskon vilpittömästi, ettei taivaan Isä jätä huomiotta, millä sydämen palolla jokainen on palvellut häntä!

Koko sen ajan (kohta kuusi vuotta) minkä olen saanut asua Seinäjoella ja palvella Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa ja erityisesti nuorten työssä, olen pistänyt merkille kuinka monet nuoret vilpittömästi kaipaavat päästä lähelle Jumalaa, palvoen ja ylistäen häntä täysillä. Se saa oman sydämeni palaamaan Herraa kohtaan ja rohkaisemaan muitakin kasvamaan lähemmäs häntä jatkuvasti! Itse ajattelen, että se on tunnusomaista Seinäjoen illalle ollut nämä vuodet.

Aina löytyy uusia sitoutuneita nuoria ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat tehdä mitä tahansa, jotta Jeesus saa kaiken ylistyksen ja palvonnan. Eikä ole kyse siitä, että kaikki tiimit joissa voi palvella olisivat näkyviä, vaan moni palvelee Herraa ikään kuin taustalla. Silti jokaisen työpanos on yhtä arvokas! Ei ole yhtään Jumalan seurakunnan jäsentä, jonka työpanos olisi suhteessa näkyvämpiin töihin vähemmän arvokasta.

Mikä on erityisesti Seinäjoen illan salaisuus? Mielestäni se on yhteys. Kun aloin käymään nuorten illoissa, tutustuin nuoriin, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään. Minkä merkityksen Raamattu antaa yhteydelle?

1 Johanneksen kirje 3:23-24

Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Ennen kuin voi olla yhteyttä, täytyy olla jotain yhteistä. Meillä on usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut ja lahjoittaa jokaiselle, joka nöyrtyy mielenmuutokseen hänen edessään. Huomaa, että Johannes yhdistää uskon Jeesukseen ja keskinäisen rakkauden. Aivan kuten Herra on rakastanut meitä, meidänkin tulee rakastaa! Ja kun päätämme olla kuuliaisia Herrallemme, silloin kasvamme uskossa ja Pyhä Henki iloitsee, kun rakastamme Jumalan rakkaudella kaikkia ihmisiä.

1 Johanneksen kirje 4:9-10

Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Kun mietimme sitä hintaa, jonka Jeesus maksoi synneistämme, meille ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia rakastaa sekä lunastajaamme Jeesusta, että kaikkia ihmisiä, jotka ovat hänelle niin rakkaita! Jos me täytymme Jumalan rakkaudella, tahdomme jatkuvasti muuttua Jeesuksen kaltaiseksi.

1 Johanneksen kirje 4:11

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

Kun mietin näitä vuosia Seinäjoen Helluntaiseurakunnan keskellä, tapaan siellä rakkaita siskoja ja veljiä, jotka aidosti rakastavat lähimmäisiään. Kun mietin nuoria, jotka tulevat viikko toisensa jälkeen yhteen palvomaan Jumalaa, kuulemaan Jumalan sanan opetusta, näen sukupolven, joka tahtoo vilpittömästi olla Jumalan työtovereita, eikä vain palvelijoita, vaan ystäviä, jotka tuntevat läheisellä tavalla Herransa ja valitsevat kuuliaisuuden.

Siksi en ole yhtään huolestunut Seinäjoen ja koko Suomen tulevaisuudesta, koska ILTA Weekendissä moni antautui Jumalan tahtoon, omistautui hänelle ja teki päätöksen panostaa Jumalasuhteeseen entistä enemmän. Kun näen nuoria, jotka saavat vastuuta jo varhain, he oppivat hengellisen elämän lainalaisuudet ja näkevät, miten kasvetaan Jumalaa lähellä, hekin juurtuvat syvälle Raamatun arvoihin ja seurakuntaruumiiseen. Kun heillä on terveitä esikuvia elämässään, he ymmärtävät, että Jeesuksen seuraaminen maksaa, mutta heillä on tukiverkosto lähellä, joka siunaa heitä. Jokainen oppii silloin ymmärtämään yhteyden arvon aivan uudessa valossa.

Sydäntäni liikutti paljon lyhyt kohtaaminen ILTA cafessa lauantaina, kun arvioni mukaan noin viisitoista vuotias nuori mies, jonka muistan nähneeni viimeksi ILTA Conferencessa viime lokakuussa, tuli juttelemaan ihan yllättäen. Kysyin kuulumiset ja aistin hänessä syvän janon Jumalan puoleen. Kun siunasimme rukouspalvelijoina lauantai iltana nuoria, näin hänet edessä ja sain siunata häntä. Tiedän, että tällaisista nuorista Jumala varustaa sellaisen armeijan, joka palaa hänelle. He eivät väisty haasteiden edessä, vaan kasvavat Jumalan armon kautta ja oppivat vetoamaan Jumalan lupauksiin ja tulevat voittamaan! Rukoukseni on, että olitpa minkä ikäinen tahansa, rakas lukijani, voisit vihkiytyä tänään vilpittömästi taivaalliselle Isällesi ja antaa hänen johdattaa sinne, minne hän tahtoo viedä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Hengellisestä kasvusta

2.10.2016 Raamatusta

Alttius Jumalan läsnäolon etsimiselle. Miksi se on tärkeetä? Eikö juuri siksi, ettei ole olemassa harmaata, neutraalia, aluetta hengellisessä maailmassa? Joko me kasvetaan Jeesukseen tai erkaannuumme hänestä ja maailma pääsee määrittelemään identiteettimme.

Johannes 15:1-5

Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.

Mikä on sinun ja minun identeetti? Kuka voi sen määritellä? Identeettimme määrittelevät monesti ne ihmiset, jotka ovat lähellämme, joiden kanssa vietämme aikaa. Jos me vietämme aikaa Jumalan lähellä, hän saa määritellä sen. Meidän tahtotilamme tulisi näiden jakeiden valossa olla jatkuvasti yhteydessä viinipuuhun, Jeesukseen, koska emme voi tuottaa hedelmää ilman häntä.

Jos oksa irtoaa viinipuusta, se kuivettuu ja kuolee, mutta jos se pysyy siinä kiinni ja sitä hoidetaan puutarhurin toimesta, se alkaa tuottamaan ajan myötä hedelmää. Ymmärrämme varmaan, että Jumala, meidän puutarhurimme, tahtoo, että me kannamme hedelmää ja tuemme muidenkin oksien kasvua häneen. Jos me päätämme antautua täysillä hänen tahtonsa tekemiseen, se rohkaisee myös muita tekemään saman päätöksen! Meidän tehtävämme on ainostaan antautua kokosydämisesti Jeesukselle, siis viinipuuhun, silloin se elämä, joka viinipuussa virtaa, tulee myös oksiin! Eihän yksikään oksa voi itsessään kasvaa, vaan sen kasvu tai kuolema johtuu yhteydestä puuhun.

Tämä rukous tai paremminkin julistus, joka on myös Nortwind Collectiven taivas keskellämme levyllä nimellä ”Pyhä Henki tulee” on sydämeni murtanut monia kertoja. Se kuvastaa sitä intohimoa, jota nuori, nouseva sukupolvi, huutaa sydämestään. Olkoon se kaikkien uskovien sydämestä nouseva tahtotila!

”Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme /Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme

Isä meidän, taivas huutaa kunniaas/Täytä meidät ylistykselläs, voimallas/Kuulla saamme kun taivaan ääni valtaa maan/Kun taivas maata koskettaa/Isä meidän, taivas huutaa kunniaas/Täytä meidät ylistykselläs, voimallas/Kuulla saamme kun taivaan ääni valtaa maan/Kun taivas maata koskettaa

Mä löysin susta sen/Sen mitä kadotin, puuttuvan palasen/Niin kai vois sanoo sen/Sä oot enemmän kuin mitä mä nään/Oot enemmän ku mitä tajuun sisällä pään/Siks tänään, tänään/ja mä tunnen tän tuulen,/sä kutsut, mä kuulen ja mä tulen Sun luo/ja mä tulen Sun luo koska Sä tulit mun luo/Annoit Sun kruunusi/Tulit tomuksi maan/vaan sen takii että rikotun astian omaks saat/Saat mut omistaa/Mä haluun olla vaan Sun/Saanko todistaa, Sä pesit sydämen mun/Enkä mä vaihtais pois päivääkään/Ilman sua ei oo onnee tääl/Kaikki entinen taakse jää/Me ollaan ruumis, Sä oot pää/Taivas on tääl/Taivas on tääl

Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme

Herra Jeesus, nimeäs korotamme/Kirkkautesi ravistelee maatamme/Tahdomme nähdä valtakuntas päällä maan/Herätyksen alkavan/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee

Taivas keskellämme/Pyhä Henki, me huudetaan/Sytytä nää soihdut, sytytä tää maa/Pyhä Henki, me huudetaan/Anna taivaan täällä maata koskettaa/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme/Pyhä Henki tulee/Murtamaan muurimme/Pyhä Henki tulee/Taivas keskellämme”

Ymmäränkö minä ja ymmärrätkö sinä, että jokainen uskova on tahtomattaankin esimerkki maailmassa eläville Jeesuksesta? Meillä on vastuu siitä, miten elämme uskoamme todeksi. Ari Roclin sanoi joskus osuvasti ajatuksen, että sinä voit olla paras ihminen kertomaan ilosanoman Jeesuksesta lähimäisellesi. Ei ole todellakaan aina helppoa elää uskoa todeksi käytännössä, ja siksikin on hyvä opetella olemaan läpinäkyvä ihmisille kertomalla, että minäkin teen virheitä. Mutta tahtotila on se, että minä tahdon elää Jumalan tahtomalla tavalla, enkä esimerkiksi tahallani tahdo loukata ihmisiä, joita rakastan.

Jumala on armossaan puhdistanut minua itsekkyydestä, ja varmasti sillä saralla Herralla on vielä työmaata edelleenkin. Muutamia vuosia sitten ihmettelin, kun Raamatun tutkiminen ja soveltaminen elämääni ei ollut prioriteettijärjestyksessä oikealla paikalla. Syy tähän oli yksinkertainen: koska en ollut sitoutunut tutkimaan Sanaa säännöllisesti, siis päivittäin, se ei päässyt vaikuttamaan sydämeeni ja sitä kautta päätöksiini. Silloin muut asiat olivat rakkaampia minulle, kunnes näin tämän lihallisuuden hedelmän tulokset: aloin erkaantua uskovien vaikutuksesta pikku hiljaa. Kun aloin huomata sen, huusin Herran puoleen, etten tahtonut enää elää sillä tavalla. Meni vielä monta kuukautta, kunnes elämäni alkoi tervehtymään hiljalleen. Herra vastasi rukoukseeni ja aloin nauttimaan Sanan tutkimisesta.

En ikinä kirjoittaisi tätä tekstiä sinulle, ellen olisi tehnyt parannusta synneistä ja väärästä arvojärjestyksestä. Kotiseurakunnassani sanottiin pari viikkoa sitten tällainen ajatus: Se mikä on sinulle arvokasta, sen kanssa vietät eniten aikaa. Mikä meille jokaiselle on tärkeää? Onko Jumala elämämme Herra? Tiedän, että olemme vasta matkalla ja tulen tekemään syntiä, mutta tahdon tehdä aina parannusta ja hyljätä synnin, etten loukkaisi itseäni ja muita. Tahtotilan tulisi siis olla sellainen, että minä tahdon kasvaa Hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, olla kärsivällinen jne. Silloin ihmiset näkisivät, että olen muuttunut. Ja he alkaisivat ymmärtämään, että kun he keskustelevat kanssani, että muutos on mahdollinen heillekin Jeesuksen ansiosta. Tahdotko sinäkin olla historian tekijä Jeesuksen kanssa? Runsasta Jumalan siunausta elämääsi :)

ILTA Talvileiri: Ruurikkala, Evijärvi

28.2.2016 matkustaminen, Raamatusta

Bussi saapui perjantaina ennen puolta seitsemää rauhan tyyssijaan, Ruurikkalaan! Aistin täällä Jumalan rauhan ja läsnäolon. Odotan tältä viikonlopulta paljon. Tiedän, että Herra tahtoo ilmestyä keskuudessamme voimallisella tavalla! Paikalla olevat Ruurikkalan ihmiset (YWAM Finland ry:n työntekijät) toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja ohjasivat oikeisiin huoneisiin. Tämän viikonlopun puolesta on rukoiltu ja Ruurikkala on siunattu paikka keskellä metsää, järven rannalla. Tänään kahdeksalta pastori Pekka Perho opettaa ensimmäistä kertaa riihikirkossa ja odotan voimakasta Hengen täyttämää iltaa. Uskon, että nuoret jotka ovat saapuneet leirille osoittavat janoa Herran puoleen, kun timantti ILTA Live (Seinäjoen illan ylistysbändi) johdattaa meidät palvontaan. Iloitsen suunnattomasti, että saan osallistua tälle leirille, koska koen vahvasti, että Herra tulee yhdistämään meitä voimakkaalla tavalla. Uskon, että moni saa eheytyä, vapautua ja löytää oman kutsumuksen tämän viikonlopun aikana. Ja monien kutsumus vahvistuu entisestään. Rukoilen, että Herra saa vapaasti johtaa koko tämän viikonlopun ajan ja saamme myös pitää hauskaa!

Psalmi 63:2-5

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. Minä katselin sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua. Minä ylistän sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni sinun nimessäsi.

Psalmi 42:2-3, 6

Niin kuin peura kaipaa vesipururoille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot? Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

Mikä saa minut janoamaan Jumalaa? Joskus se, että olosuhteet ajavat minut etsimään hänen kasvojaan. Kun huomaan, että mieli on maassa, tai koen vihollisen hyökkäävän elämääni, minulle tulee välittömästi tarve päästä Herran läsnäoloon, kokemaan hänen rakkautensa ja armonsa suuruus. Kun tulen hänen pyhään läsnäoloonsa, silmäni kiinnittyy häneen. Koen hänen voimansa. Kun Isä vuodattaa läsnäoloaan, alan entistä palavammin janoamaan häntä. En tee kokemuksestani tärkeintä, vaan keskityn hänen persoonansa palvontaan. Kun aamuisin kohtaan Herraa, siitä tulee osa identiteettiäni Kristuksessa. En tahdo jättää niitä välistä, vaan kohdata hänet syvällisellä tavalla. En pärjää ilman aamuhetkiä hänen kanssaan. Hän on saanut minut ikään kuin saaliikseen, ja minä tahdon viipyä hänen lähellään, en pakene pois. Saan päivittäin ylistää ja palvoa häntä siitä, että hän kuoli puolestani ja tahtoo johdattaa elämääni.

Perjantai-iltana vietimme aikaa Herran hoitavassa läsnäolossa. Pastoreidemme Pekan ja Villen lyhyet opetukset, voimakas ylistys ja lopussa rukouspalvelu koskettivat monia. Jotain murtui aivan varmasti. Itse näin tällaisen näyn: Kun palvoimme Jeesusta, hän iloitsi syvästi ja muutuimme hänen läsnäolossaan.

Roomalaiskirje 8:11

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Siis wau mikä jae! Tässä ei sanota, että Pyhä Henki vain vierailee, vaan hän asuu meissä! Aivan mieletön totuus! Tämän totuuden pitäisi saada meidät ymmärtämään ja hyväksymään, että koska Jumala asuu meissä, voimme tehdä asioita, mitä ”normaali” ihminen ei koskaan voisi tehdä. Nyt ei ole pätkääkään kyse siitä, että ihminen on rajoittunut, vaan siitä, että kaikkivaltias Jumala asuu meissä ja hän tahtoo toimia uskomattomilla tavoilla, mihin itse emme ikinä kykenisi omassa voimassa. Toiseksi, tässä rinnastetaan voimakkaasti Kristuksen kuolleistaherääminen meihin. Sama Pyhän Hengen voima asuu ja vaikuttaa elämässämme. On kyse jostain sellaisesta, mitä ei sanoin voi kuvata. Tuo voima oli mieletön, se sai Jeesuksen herämään elämään jälleen ja tuo voima vaikuttaa meidän sisällä! Hän on persoona, ei mikään persoonaton voima! Hän tekee meidät eläviksi, jos vain suostumme siihen. Jumalalla on niin paljon enemmän annettavaa kuin me koskaan voimme kuvitella, koska hänellä todellakaan ei ole rajoja, kuten meillä ihmisillä. Pyhä Henki tahtoo herättää meissä jotain eläväksi, mitä emme uskalla edes toivoa tai odottaa. Hän tahtoo vallita elämämme jokaista osa-aluetta ja tehdä sanan eläväksi, jotta saisimme intohimon kytkeytyä Jumalan virtaan jatkuvasti.

Perjantai-iltana kun palvoimme Jeesusta, Herra näytti minulle kuvan, jossa katseemme siirtyi itsestämme ja olosuhteistamme häneen ja välittömästi kasvomme alkoivat loistaa ja iloitsimme syvästi, kun kohtasimme Jeesuksen ja hänen valtavan rakkautensa.

1.Kor. 2:14

Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.

Tästä jakeesta opetettiin, että Jumalan läsnäolon voi kokea ensisijaisesti hengellämme ja siksi meidän tulee harjaantua ajan kanssa tunnistamaan se. Se taas ei ole kovinkaan helppoa meille rationaalisille länsimaalaisille, koska luotamme mieluummin järkeemme kuin Jumalan Henkeen. Mutta jos janoamme  Jumalaa syvällisellä tavalla, tulemme oppimaan!

Heprealaiskirje 5:14

Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.

Myös tähän jakeeseen viitattiin, kuinka meidän tulee janota kasvua uskossamme. Siitä seuraa se, että kun kasvamme uskossa, opimme erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. Tarvitsemme vahvaa ruokaa, Sanaa, päivittäin, jotta uskomme ei perustu ihmisten mielipiteisiin vaan Raamattuun.

Perjantai-iltana juttelimme huonekaverini, Akun kanssa ja huomasin, kuinka lähellä Herraa tää mies elää. Koin alusta pitäen huoneessa Jumalan läsnäolon voimakkaasti. Siellä oli vaan todella helppo olla! Kun aloimme rukoilla, olimme välittömästi samalla aaltopituudella Hengessä. Sitä on mahdoton selittää: En tuntenut kaveria ollenkaan ennestään, mutta hänen rukouksessaan aistin syvällisen suhteen Herran kanssa. Tällaisia miehiä ja naisia Ruurikkala on täynnä! Jos sinulla on mahdollisuus, lähde opiskelemaan DTS:ään tai aktioon! He palavat Jumalan tulta ja saavat muutkin syttymään. Kun rukoilimme siinä, mieleeni nousi (Herran vaikutuksesta?), että Herra antaa meidän nuorille palon lähetystyötä kohtaan.

Se Jumalan tuli, joka näistä miehistä ja naisista loistaa, heijaistuu kaikessa mitä he tekevät. He huolehtivat viimeistä piirtoa myöten meistä: He heräsivät aamuisin laittamaan aamupalaa, kahvia, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Sen lisäksi he lämmittivät saunat, tekivät avannon ja pitivät kahvilaa. Kaiken tämän he tekivät sydämestään, kaikella rakkaudella. Tällaisten ihmisten lähellä on todella helppo vaan olla! Heidän elämänsä todistavat hyvin hoidetusta jumalasuhteesta ja he voivat neuvoa erilaisissa tilanteissa varmasti. Kiitos Roope Laukkonen! Sinulla on aivan timantti tiimi!

Aamupalan jälkeen pääsimme kolmen nuoren kans palvelemaan keittiöllä. Minua ja Mikkoa onnisti, saimme tiskata astioita ja löytyi tehokas tapa tehdä homma hyvin! Tiimi toimi näin: joku tiskasi, toinen kuivasi, kolmas toimitti astioita oikeille paikoille ja neljäs pyyhki pöytiä :). Yhdessä tekemisen meininkiä parhaimmillaan! Opetushetkissä Pekka opetti Jumalan äänen kuulemisesta ja toimimisesta erittäin hyvin, Markus, Neea ja Ville kertoivat omat todistuksensa ja lopuksi rukoiltiin toistemme puolesta tiimeissä. On vaan niin timanttia olla täällä!

Tänä aamuna kun heräsin ja kohtasin Jumalaa, näin näyn, jossa ymmärsin olevan meidän leiriläiset yhdessä soihdut kädessä, itsevarmoina siitä, että Herra on puolellamme. Tuliarmeija lähti liikkeelle Pyhän Hengen voimassa levittämään tulta ja rakastamaan.

Näky sai minut iloitsemaan näistä rakkaista, joiden sydämet ovat kokosydämisesti antautuneet Herralle tänä viikonloppuna! Ai että!

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä leirillä oli se, kun lauantai-iltana yksi nuori mies, Markus, kävi heittää, että kiitti kun oot nuorten työssä mukana. Se merkkas todella paljon! Tämmöisten timanttien kanssa kun saa tehdä nuorisotyötä yhdessä, se on itsessään sellainen palkka, miksi edelleen jaksan jatkaa. Viikonlopun aikana, mutta erityisesti tänään, opetussessiossa koin Herran vahvistavan kutsuani palvella tässä työssä. Kaikki meistä tarvitsevat rohkaisua, ja kun Herra vielä vahvistaa kutsumustamme, kaikki on kunnossa. Kun jonakin päivänä tulee minun aika jatkaa matkaa jossakin muussa työmuodossa, tiedän Herran vahvistavan sen niin selkeällä tavalla, ettei siitä ole epäselvyyttä. Olen niin kiitollinen tästä nuorten ryhmästä ja jokaisesta ILTA liideristä, etten voi sanoin kuvailla! Sanoin pastori Pekalle eilen illalla kun katsoin, kuinka voimakkasti Herra toimi keskellämme ja tunsin hänen valtavan rakkaudellisen läsnäolonsa, että nää nuoret tulee tekemään mitä tahansa mihin Herra kehottaa. Se puhuttelee isosti, kun näkee, kuinka he siunaavat toisiaan, eivätkä pelkää käyttää armolahjoja, jotka he ovat saaneet. Kiitos Jeesus ja rakkaat leiriläiset! Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka

Maailman vai Jumalan juhlat?

29.11.2015 Raamatusta

Esitän väitteeni: Maailman juhlat eivät tuo aitoa iloa. Kun söimme eilen alkuillasta uskonveljeni Timon kanssa Seinäjoen Amarillossa, saimme hetken odottaa pääsyä pöytään. keski-ikäinen nainen istui baaritiskillä ja näin hänen kasvoiltaan turhautumisen. Mielestäni moni ihminen, joka ei ole löytänyt pysyvää iloa Jeesuksessa, on turhautunut. He voivat ajatella esimerkiksi, että ”juhlat on pelkkää feikkiä, ei mitään aitoa. Onkohan mitään aitoa olemassakaan? Olen väsynyt teeskentelyyn!” Se, mitä tämä maailma kutsuu juhliksi, voi tuoda lyhytaikaisen nautinnon illaksi, mutta seuraavana päivänä moni on todella väsynyt ja pettynyt. Jumalan juhlissa on aina kyse aidosta ilosta, joka kumpuaa sydämestä, jonka Jeesus on saanut muuttaa! Maailman ilon ja juhlan aihe nousee ulkoisista asioista. Uskovien ilon ja juhlan aihe on Jumala itse. Hän on syy pysyvään iloon ja juhlaan.

Kun juutalaiset juhlivat häitä, joista kerrotaan Vanhassa testamentissa, he saattoivat helposti juhlia viikon ajan. Mielestäni israelilaiset ymmärsivät, että Jumalakin iloitsee heidän kanssaan, ja on soveliasta juhlia useita päiviä! Kun me iloitsemme, me muutumme positiivisemmiksi ja ilo voittaa murehtimisen. Meidät tulisi tuntea siitä, että iloitsemme Jumalan läsnäolossa ja meidät tunnetaan positiivisiksi, koska Jeesus on tuo aidon ilon! 

Mieleeni nousee yksi muisto. Opiskelin silloin Oulaisissa merkonomiksi ja olin työharjoittelussa kaupassa. Pyrin tekemään työni hyvin ja kun muutaman viikon harjoittelujakso oli päättymässä, sain arvosanat esimieheltä. Iloitsin sydämestäni, että tuli hyvät arvosanat ja näytin sen :) No, annas olla, niin yksi mies työntekijä tuli rauhoittelemaan iloani, että ”arvosanat voi vielä muuttua”… Ehkä hän ei ymmärtänyt mitä onnistuminen teki heikohkolle itsetunnolleni eikä perisuomalaisena ollut tottunut äänekkäisiin ilonpurkauksiin työpaikallaan… Mutta tulipahan vaan mieleen. Joskus kun sinä iloitset, joku voi yrittää vaientaa sinut, mutta anna palaa vaan! Katsotaanpa Vanhaan testamenttiin ja kuningas Daavidiin:

1.Aikakirja 15:25-29

Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät liikkeelle ja toivat riemuiten Herran liitonarkun Oobed-Edomin talosta. Kun leeviläiset Jumalan avulla kantoivat Herran liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä. Daavid oli pukeutunut hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan. Samoin olivat pukeutuneet kaikki leeviläiset, jotka kantoivat liitonarkkua, ja laulajat sekä Kenanja, joka johti kantamista. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka. Näin koko Israel toi Herran liitonarkun ylös Jerusalemiin. Sofar-torviin puhallettiin, ja riemuhuudot raikuivat pasuunoiden, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa. Kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi tätä sydämessään.

Katsotaan muutama kohta. Meidän on hyvä muistaa, että liitonarkku kuvastaa Jumalan läsnäoloa. Huomaatko, että Daavid ja muut kantoivat riemuiten liitonarkkua ja näin iloitsivat Jumalan läheisyydestä. Sen pitäisi herättää kaikissa uskovissa suurta iloa. Mieltäni lämmittää, että sana sanoo selkeästi, että koko kansa oli tuomassa liitonarkkua Jerusalemiin, ja että kansa riemuitsi valtavasti ja iloinen musiikki soi! Tänä päivänäkin Jeesuksen opetuslasten tulisi yhtyä iloon ja juhlaan, kun Jeesus Kristus on keskellämme Pyhän Henkensä kautta! Se on Raamatullista! Mutta oli yksi henkilö, joka vain katseli (oli passiivinen) ja halveksi toisten juhlimista Herran läsnäolossa. Miikal, Daavidin vaimo, oli tämä henkilö. Ikävä kyllä tänäkin päivänä seurakunnan keskellä on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät ymmärrä mikä aarre on olla Jumalan läsnäolossa ja päätyvät valittamaan ja arvostelemaan. Sillä on omat ikävät seurauksensa, ellei Pyhä Henki saa kirkastaa Jumalan palvomisen ja iloitsemisen merkitystä. Meidän tulisi sen sijaan yhtyä koko olemuksellamme hyppimään ja jopa karkeloimaan, koska Jumalamme on niin hyvä ja uskollinen, kuten kuningas Daavid teki ja johdatti koko kansan palvomaan Jumalaansa. Daavidin sydän oli todella Jumalan mielenmukainen, kun hän palvoi häntä koko olemuksellaan. 

Psalmi 37:4, 97:11-12

Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää.

Vanhurskaalle koittaa valo ja oikeamielisille ilo. Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Kiittäkää hänen pyhää nimeään!

Jesaja 51:11

Herran vapaiksi lunastamat palaavat, he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

Tutki näitä jakeita. Mieti ja maiskuttele. Voi valtava mikä ilo ja riemu olla Jumalan lapsi puhtaasta armosta! Ai että! Halleluja! Katso nyt mitä Jumalan sana lupaa meille: Kun me iloitsemme Herrassa, hän antaa mitä sydämemme pyytää!! Mikä mieletön lupaus! Kun sinä ja minä päätämme iloita Jumalasta, vaikka välillä olosuhteet eivät antaisi aihetta siihen, hän täyttää kaipauksesi ja tarpeesi! Kun me päätämme keskittyä siihen, mikä on iankaikkista, Herraan ja hänen hyvyyteensä, emme voi kuin kiittää ja iloita. Silloin pääsemme eroon murehtimisesta ja iankaikkinen, Herran ilo valtaa meidät. Eikö meillä ole mahtava Jumala? Katso nyt tuota Psalmin 97 jakeita. Kun me olemme Herran läsnäolossa, Pyhä Henki kirkastaa meille sen toivon, jossa lujasti pysymme. Silloin on erittäin helppo ylistää koko elämällämme Herraa. Kun aika ajoin muistutamme itseämme mistä Jumala on vapauttanut, silloin todellakin murhe ja huokaukset pakenevat.

2.Kor. 3:17

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

Kun mietimme tätä päivää, mielemme helposti masentuu ikävien, negatiivisten, uutisten voimasta. Ei ihme, jos uskosta osattomat masentuvat, kun heillä ei ole toivoa, johon kiinnittää mielensä, vaan jäävät paholaisen satimeen. Se on varmaan syy, miksi monet raskaan työviikon jälkeen lähtevät ”juhlimaan” ja juovat itsensä humalaan, jotta unohtaisivat helvetin, jossa joutuvat elämään. Tätä monen elämä on monen monta vuotta, ellei koko elämä. Mutta meidän tulee muistaa Raamatun opetus, ettei meidän tule kiinnittää mieltämme maallisiin vaan taivaallisiin! Kuinka helposti unohdamme tämän. Ajattele, jos sinä ja minä päättäisimme tänään keskittää mielemme Jeesukseen, hänen täydelliseen työhänsä ristillä, ymmärtäisimme, ettei meillä oikeasti ole koskaan mitään hätää kun olemme Jumalan lapsia armosta. Ilo ja riemu loistaisivat kasvoiltamme, nuo ihmiset, jotka eivät tiedä mitään aidosta ilosta ja juhlista, jotka Jumala on järjestänyt kaikille ihmisille, huomaisivat, kuinka kasvomme loistavat iloa ja riemua ottaisivat hihasta kiinni ja suorastaan vaatisivat, että ”kerro mistä sä noin iloitset”. Siitä se lähtee! Halleluja! Ole siunattu :)

 

Miksemme ano Jumalalta suuria?

22.11.2015 Raamatusta

Tulin eilen kotiin Seinäjoen illasta (Seinäjoen Helluntaiseurakunnan nuorisotyö). Koin jotain taivaallista Jumalan läsnäolossa. Iloitsen koko sydämestäni siitä, mitä Herra on tehnyt seurakuntamme nuorissa ja koko seurakunnassa. ILTA Conference tapahtumassa tapahtui jotain mahtavaa, mutta se oli vasta alku. Jumala tahtoo tehdä tässä maassa jotain sanoinkuvaamattoman suurta, jos Jeesuksen seuraajat ovat valmiita antamaan koko elämänsä hänelle, ilman ehtoja. Jos teemme palvelutyötä seurakunnan keskellä osittaisella sydämellä, tulokset eivät ole suuria. Jos päätämme antaa koko elämämme Jumalan käyttöön vapaasti, tulokset ovat myös sen mukaisia. Aina palveleminen ei tunnu ihanalta, mutta kun päätän palvellla ja ylistää häntä, sydän muuttuu. Mitä Jumalalla on varattuna sinulle ja minulle?

Efesolaiskirje 3:14-21

Tämän vuoksi minä notkistan polveni Isän edessä, hänen, josta kaikki isyys taivaissa ja maan päällä saa nimensä. Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne. Rukoilen, että että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunannassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen.

Näissä jakeissa on valtavia hengellisiä totuuksia, joita todella täytyy miettiä. Tällä hetkellä mieleeni nousee tällaisia ajatuksia. Paavali sanoo notkistavansa polvensa Isän edessä, josta kaikki isyys periytyy. Siinä on mielestäni jotain todella mahtipontista. Kenen edessä polvistutaan? Auktoriteetin. Jumala on Isämme, jota me palvomme ja kunnioitamme tekemällä päätöksen alistua hänen tahtoonsa. Se tuottaa kunniaa hänelle, kun hänen lapsensa, jotka hän on ostanut Poikansa kalliilla sovintoverellä, alistuvat hänen tahtoonsa vapaaehtoisesti. Tässä kuvassa on jotain kaunista, kun me päätämme osoittaa vastarakkautta taivaalliselle Isällemme!

Jumala tahtoo jatkuvasti meidän vahvistuvan sisäisen olemuksemme puolesta, jotta hänen Poikansa Jeesus saa hallita sitä ja koko elämäämme. Meitä kehotetaan vahvistumaan Herran voimassa ja se onnistuu, kun päätämme antautua täysillä hänelle. Miksi Paavali rukoilee, että sisäinen olemuksemme, joka on tehty uudeksi vastaaottaessamme pelastuksen lahjan, vahvistuisi Hengessä? Koska jokainen Jumalan lapsi on Pyhän Hengen temppeli. Mihin kaikkivaltias Jumala on yhteydessä sinun ja minun kohdalla? Henkeen, joka on tehty uudeksi. Miten uskova voi kasvaa vahvaksi hengelliseksi aikuiseksi? Siten, että Pyhä Henki saa hallita elämämme kaikkia osa-alueita. Pyhä Henki on erittäin hienotunteinen, eikä väkisin ota tilaa, vaan kun me annamme luvan hänelle hallita elämäämme, hän ottaa sen iloiten vastaan. Miten tätä voisi kuvailla?

Kuvitteleppa, että sinulla on omakotitalo ja sinulla on sopimus vartiointiliikkeen kanssa, että he vastaavat yläkerran huoneiden turvallisuudesta. Murtovarkaat tulevat taloosi ja ryöstävät kaiken alakerrasta ja kun alat selvittämään, mitä ihmettä on tapahtunut, sinulle selviää, että mikään vakuutus ei korvaa vahinkoja, koska vartiointiliike vastaa ainoastaan yläkerrasta.

Esimerkki on vailinainen, mutta meidän todellakin kannattaa antaa Pyhän Hengen hallita koko elämäämme, koska kolmiyhteinen Jumala hoitaa homman parhaiten. Jos siis tahdomme kasvaa uskossa, antautukaamme Herran alaisuuteen kympillä :). Pyhän Hengen kautta voimme oppia ymmärtämään Jumalan valtakunnan periaatteita ja näkemään asiat aivan eri tavalla kuin inhimmillisesti katsottuna. Pyhä Henki tahtoo ilmaista meille kuinka paljon Jeesus rakastaa meitä, joka on paljon enemmän, kuin kukaan ihminen voisi koskaan kuvailla. Meidän on turha verrata sitä johonkin inhimilliseen, koska se ylittää ne kirkkaasti. Kun päätämme olla avoimia Pyhälle Hengelle, alamme näkemään hengessä, kuinka vähän me aiemmin ymmärsimmekään. Hän ylittää jatkuvasti kaikki standardit, koska on Jumala! Emme voi asettaa Jumalallemme jotain rajoja, koska olemme niin rajoittuneita ihmisiä. Kun päätämme alistua hänen tahtonsa tekemiseen, palvoa ja ylistää häntä elämämme Herrana, hän paljastaa jatkuvasti meille, kuinka suuri, pyhä, kunnioitettava hän todella on. Sen hän tekee ystävilleen, jotka rakastavat viettää aikaa hänen lähellään. Etsiydy säännölllisesti siis Jumalan läsnäoloon palvoen, rukoillen, puhuen kielillä, tutkien Jumalan sanaa ja soveltaen sitä omaan elämääsi arkesi keskellä.

Jakeessa 20 sanottiin, että Jumala voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan joka meissä vaikuttaa.

Nyt alkaa olla todella syvällistä :) Se mitä me järjellä voimme kuvitella, hän ylittää sen joka kerta. Se mitä me kuvittelemme, että voikohan Herra tehdä sen, hän ylittää sen reilusti. Tässä viitataan taas siihen voimaan, joka meidän sydämessä asuu ja vaikuttaa. Rajoitteet ovat meissä ihmisissä, ei Jumalassa. Meidän tulee siis jatkuvasti vain olla avoimia Jumalan Hengelle ja odottaa suuria! Siihen tässä apostoli kehottaa. Päättäkäämme siis olla janoisia Jumalan puoleen jatkuvasti, jotta hän voi ylittää toiveemme ja odotuksemme monin verroin. Sitähän Isämme toivoo, että antaisimme hänen toimia vapaasti elämässämme ja näkisimme, että hän osaa johtaa elämäämme paljon paremmin kuin koskaan itse voisimme!

Miksi ihmeessä me uskovat pelkäämme anoa Jumalalta suuria? Onko meidän käsityksemme hänestä niin pieni? Vai luulemmeko, että se on nöyryyttä, ettemme tohdi anoa. Se on nöyristelyä, eikä nöyryyttä. Taivaan Isä odottaa vain, että kunpa nyt lapseni anoisi suuria, että voisin näyttää kuinka suuri Jumala oikeasti olen! Jos emme ikinä ano suuria, emme myöskään saa. Jos emme uskalla anoa suuria sen takia, että pelkäämme pettyvämme, sen takana voi vaikuttaa pelko, ja se ei ole Jumalasta, vaan sielunvihollisesta, joka pelkää radikaaleja uskovia. Mitä menetettävää siinä on, jos me anomme Seinäjoen kaupungin voittamista Jeesukselle? Minusta ei mitään. Jumala asettaa monesti meidän sydämiimme unelmia ja haaveita, joita emme itse olisi koskaan anoneet. Annetaan siis ohjat Herralle :). Ehkä (lue: kyllä) me tarvitsemme uudistumista ajattelutapoihimme, jotta jumalallinen aivotoiminta saa hallita meidän elämässämme eikä mikään muu.

Kaikki tiivistyy jakeeseen 21, jossa apostoli osoittaa, että kaikki kunnia kuuluu Jumalallemme ja hän todella tahtoo, että ymmärrämme, ettei kyse ole meidän erinomaisuudestamme, vaan hänestä, joka on pelastanut meidät puhtaasta armosta. Se mitä me saamme kokea taivaan Isän lähellä on armoa armon päälle. Emme ansaitse sitä ollenkaan. Kun muistamme kaiken keskellä, että Jeesus on elämämme Herra ja kunnian Kuningas, pysymme nöyrinä.

Jaakob 4:6

Mutta vielä suurempi on armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.

Tehdään päätös olla tänään aidosti nöyriä, odottaa suuria Jumalalta ja olla avoimia Pyhälle Hengelle, niin saamme olla todistamassa suurta muutosta rakkaassa kotimaassamme, vaikutusalassamme ja omassa elämässämme. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Rukous = hengittäminen

11.10.2015 Raamatusta

Juha Alatalo, Joona ja Hilda Rantanen, Antti ja Sirpa Haataja, Juha Kaukonen, Marjatta Koskela, Henry ja Anu Seilonen, Jouni ja Tiina Seilonen, Heikki Seilonen, Petri Seilonen, Kari Niemi, Tomi Kivilompolo, Toivo Haataja, Timo Syrjälä, Jukka Myllymäki, Tero Koivuniemi, Hanna ja Marko Aarnio, Sebastian Tynkkynen, Juha ja Susanna Metso, Ilmari Mäkisalo, Arto ja Kaija Pöllänen, Liisa Kähkönen, Martti Kallionpää, VP ja Tuija Isohella, Jacob ja Johanna Huttunen, Ville Pitkänen, Kirsi ja Johannes Pöllänen, Pentti Pihkakoski, Joona Väärämäki, Mirja Autio, Jukka Eskola, Einari ja Hilja Kähkönen, Irja Murtonen, Mikko ja Annika Ojala, Markku Tuppurainen, Janne Maunumäki, Tomi Ritola, Markus ja Sanni Särkkä, Risto Salo, Arttu ja Laura Koskenranta, Pekka ja Neea Perho, Marko Selkomaa, Timo Närhi, kaikki solulaiseni ja jokainen kotiseurakunnassani rukouspalvelussa palveleva ja Seinäjoen illan tiimijohtajat.

Kuhmo, Kärsämäki, Oulainen, Kokkola ja Seinäjoki. Jokainen näistä asuinpaikoista on muuttanut minua, koska siellä ovat suurin osa edellämainituista vaikuttaneet. 

Kun rukoilemme, tartumme Herran käteen ja antaudumme hänen talutettavakseen. Tän määritelmän Herra laski sydämelleni. Se ei ole sitä, että pidämme itsellämme murheemme ja syntimme, vaan luottamuksen osoituksena heitämme ne Herran päälle, sillon hän pitää meistä huolen. 

Elämässäni on ollut Jumalan armosta paljon Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun isosti. Näkemässäsi luettelossa on vain pieni osa heistä, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni. Kuten huomaamme, listassa välillä on aviopuolisoita, mutta ei aina. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että olen manitun henkilön kanssa viettänyt enemmän aikaa rukouksessa kuin toisen, joskus vain vähän hänen, jota ei ole mainittu. 

Tämän listan tarkoitus ei ole arvostaa joitain ihmisiä korkeammalle kuin toisia, vaan nostaa esille muutamia, joilla on ollut merkittävä rooli kasvussani rukouksen mieheksi ja palvelutyöhöni Seinäjoen Helluntaiseurakunnan rukouspalvelijana ja Seinäjoen illan (=nuorisotyö) rukouspalvelun yhdeksi johtajaksi. Olkoon tämä pohjustuksena tälle kirjoitukselle, jonka otsikko liittyy rukouksen voimaan ja merkitykseen elämässäni. 

On lukemattomia hetkiä, joilloin olen rukoillut näiden Jumalan miesten ja naisten kanssa, ja ne ovat minua muuttaneet ja muovanneet. Siksi tahdon aivan ensimmäisenä muistuttaa meitä jokaista Jumalan lasta, että jos tahdomme rakentua terveeseen uskoon, rakastua Jeesukseen ja kasvaa Jumalan valtakunnan hyvinä huoneenhaltijoina, rukous on todella tärkeä asia. Sanon sen koko sydämestäni. Jeesus ei sanonut Isä meidän rukouksessa opetuslapsilleen, että ”jos teitä joskus huvittaa, voitte rukoilla näin” vaan ”kun rukoilette”. Joten ymmärrämme varmaan, miksi se on jokaiselle Jumalan lapselle tärkeää. Rukous muuttaa meitä ja maailmaa. 

irja Murtonen, Einari ja Hilja Kähkönen

He ovat taivaan Isän kodissa tällä hetkellä. He ovat minun rakastamiani isovanhempia, joilla on ollut merkittävä rooli rakastuessani Jumalaan ja rukoukseen elämäntapana. Jo pienenä poikana äitini puolen suku on tullut läheiseksi ja siksi Einari ja Hilja olivat minulle rakkaita. Minulla on kuva kotona ukista ja minusta kotonani Miilurannasta, jossa olen hänen kainalossaan tyytyväisenä. Minulle, joka en ole saanut nauttia biologisen isäni läheisyydestä, voit ehkä jotain ymmärtää, kuinka merkittävää oli saada olla hyväksytty ja rakastettu Einarin ja Hiljan puolesta. Muistan Einarin aina positiviisena, rakastavana ja rukoilevana pappana. Parempaa en voi toivoa. Se tyydytti Isän ikävää pienen, aran pojan sydämessä. Rakas tätini (Liisa Kähkönen) muistutti, että mummu ja ukki rukoilevat suvun puolesta. Se jäi sydämeeni asumaan ja muistutti mikä on tärkeää. Monet kerrat kun ajoimme Kärsämäeltä lomien aikana Kuhmoon ja vietimme päiviä siellä, muistan aina ennen kotiinlähtöä todella tärkeäksi ja turvallisiksi loppurukouksen. Sitten oli mukava lähteä paluu matkalle ja yleensä taisimme ottaa lähtökuvankin ja monesti mummun leveä hymy muistutti rakkaudesta :)

Irja-mummun kanssa tapasimme harvemmin, mutta silloin kun tapasimme, muistan hänet aina positiivisena ja rohkaisevana. Jumala armossaan antoi minulle tällaiset positiiviset ja rakastavat esikuvat, jotka todella rakastivat Jumalaa suurella sydämellä. Kun vuosia sitten olin jo nykyisessä työpaikassani ja työmatkalla pääkaupunkiseudulla, sain mahdollisuuden vierailla hänen luonaan kerrostaloasunnossa. Lukijani, et voi uskoa miten rohkaistuneena lähdin sieltä joka kerta! Varmaan molemmin puolin rohkaisimme toisiammekin, mutta Irja-mummu tuntui olevan Pyhässä Hengessä samalla aaltopituudella kanssani. Sitä ei voi selittää tyhjentävästi sellaiselle, joka ei ole uskossa Jeesukseen, mutta koin sellaista yhteyttä hänen kanssaan, mikä joko vain on tai sitä ei ole. Sitä kutsutaan kristittyjen yhteydeksi, joka voi olla toisten uskovien välillä todella voimakkaampi kuin toisten. Muistan kuin eilisen päivän, kun eräänä kauniina syksyn päivänä menin Irja-mummon luokse ja vastassani oli siunattu ilme rakkaan mummon kasvoilla. Kuinka hän arvosti sitä, että tulin piipahtamaan kiireiltäni häntä. Sen hän osoitti konkreettisesti: Oli jos minkälaista herkkua pöydällä ja piti vähän toppuutella, että nyt ei ennää mahu :) Sitten keskustelimme värikkäästi eri hengellisistä aiheista ja ymmärsimme toisiamme. Puhuimme muistaakseni seurakuntayhteyden merkityksestä ja rakkaussuhteesta Herraan. Silloin mummoni silmät loistivat niin kirkkaasti. Siinä todistus meille, mitä on vaeltaa Jeesuksen kanssa vuosikymmenet ja ymmärtää, että rakkaussuhteesta on todella kysymys. Syvälle sydämeeni painui hänen sanansa: Minun ja sinun yhteys perustuu siihen, että uskomme Jeesukseen ja meillä on paljon yhteistä sen tähden ja koemme sen. Siihen ei voinut sanoa muuta kuin aamen. Tälläkin kertaa rukoilimme yhdessä, ja koimme kuinka Jumalan Pyhä Henki tuli lähelle konkreettisesti. Kun sain siunata Irjaa, koin, kuinka Jumala hoiti minua syvällisellä tavalla samalla. Lähdön hetki koitti ja halasimme. En tiennyt, etten tule enää maan päällä häntä tapaamaan tämän jälkeen. Onneksi on jälleennäkemisen toivo sydämessäni ja tiedän, että Jeesus jota hän lähti seuraamaan kauan sitten, piti hänestä huolta loppuun asti, koska hän on luotettava.

Tahtoisin sanoa Einariin, Hiljaan ja Irjaan liittyen yhden ajatuksen sydämestäni. Ilman tämän pian Herran luokse pääsevän sukupolven esirukouksia ja elämäntapaa rukoilla, tämä kotimaamme olisi jo vajonnut syvälle syntiin. Ilman rukousta presidentin ja eduskunnan puolesta emme ehkä saisi näin vapaasti tunnustaa uskoamme ja todistaa Jeesuksen muuttavasta voimasta. Ilman rukousta ja Jumalan sanan esilläpitämistään itse kunkin perhe ei olisi oppinut tärkeintä: Antamaan koko elämää Jeesukselle ja katumaan aidosti syntejään, elämään pyhää, Jumalalle kokonaisvaltaista elämää. Ilman heidän rohkaisujaan, en itse olisi tänään se joka olen. Heidän elämänsä puhuu vielä nytkin, kun he ovat päässeet perille.

Kun viime talvena sain kutsun Seinäjoen Helluntaiseurakunnan päiväviiriin puhumaan Jumalan sanaa, syvä kiitollisuus nousi sydämeeni. Nämä Jumalan naiset ja miehet ovat olleet perustamassa 80 vuotta täyttänyttä kotiseurakuntaani ja kuinka kiitollinen olemme heille tänään, että Seinäjoella on tänään kasvava, ”Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen seurakuntaperhe (seurakuntamme näkylauseke).” Kun olin puhunut ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen toisen luvun jaejaksosta, monet tulivat kiittämään ja rohkaisemaan minua ja olivat aidosti kiinnostuneita mitä nuorten työhön kuuluu. He iloitsivat sydämestään, kuinka Jumala on pitänyt seurakunnan nuorista hyvää huolta. Se rohkaisee minua luottamaan, että Jumalan työ jatkuu niin minun kuin sinunkin elämässäsi. Ihan oma lukunsa vaatisi Pekka ja Neea Perho plus nuorten työn tiimijohtajat, joiden kanssa olen kokenut sanoinkuvaamatonta Jumalan läsnäoloa ja me-henkeä, kun olemme kokoontuneet yhteen ja tehneet päätöksiä ja ymmärtäneet, että meidän tulee etsiä ensin Jumalaa ja sitten käydä työhön :D Kiitos siitä heille :)

Jaakob 5:15-18

Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan. Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Kun hän rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä. 

Huomatko, ettei tässä sanota: ”Uskon rukous parantaa joskus sairaan” tai ”…mahdollisesti” vaan parantaa! Mikä valtava Jumalan lupaus sinulle ja minulle, kun ojentaudumme uskossa rukoilemaan. Siksi meidän tulee kunnioittaa Jumalaa, ja rukoilla, eikä voivotella. Ihmeitä ei tapahdu, jos emme rukoile ja julista terveyttä Jeesuksen nimessä. Mutta kun sen teemme, Jeesus toimii meidän vajavaisten opetuslapsiensa kautta, koska hän on päättänyt käyttää meitä. Jos me emme tee omaa osaamme (ojenna kättämme ja rukoile) ei hän tee omaa osuuttaan (paranna sairasta). Hyvin yksinkertainen totuus, eikö vaan? Pastori Ville Pitkänen opetti joskus: Uskoa ei voi puristaa itsestämme vaan se aktivoituu, kun kytkeydymme (rukouksessa) Jeesukseen, joka on voiman lähde. Miksi emme siis voisi palvella lähimmäisiämme, kun tapaamme heitä ja näemme tai kuulemme heidän sairastavan tai kantavan jotakin taakkaa. Jeesus luottaa meihin. Meidän on aika toimia. Ja kun hän parantaa, hänelle kuuluu siitä myös kaikki ylistys ja kunnia, ei meille, jotka välitämme parantumista. 

Herramme kehottaa tunnustamaan syntimme toisillemme ja rukoilemaan, että parantuisimme. Jokainen uskovakin on armahdettu syntinen, ja joskus kaadumme ja teemme syntiä. Silloin on hyvä tunnustaa jolle kulle ystävälle ja tuoda se Herran eteen avoimesti, silloin hänen rakkautensa vuotaa meidän päällemme ja koemme levon ja rauhan, jonka Jumala lupaa. Tarvitsemme toisiamme. Kukaan uskova ei pärjää ilman Jeesusta, ei seurakuntayhteyttä eikä uskonveljiä ja -sisaria. Jumalan lapseksi synnyttään Jumalan perheeseen ja seurakunta, joka on Kristuksen ruumis, on se perhe johon meidät liitetään. Siksi sielunvihollinen yrittää tuhota uskovien välit, koska se vihaa uskovien yhteyttä, joka on suuri todistus tälle maailmalle. Sellaista ei ole maailmassa. 

Sovellus Eliasta on tärkeä. Hän on yksi Vanhan testamentin tärkeimpiä profeettoja ja silti Jumala sanoo sanassaan, että hän ei ollut superihminen, vaan normaali, vajavainen ihminen, niin kuin mekin. Jos rukoilet rukoilemalla, se tarkoittaa paljon rukousta, eikö totta? Elia ymmärsi omakohtaisesti riippuvuussuhteensa Herraan ja rukoili uskollisesti. Tunnetaanko meidät Jumalan lapset siitä, että toteutamme Isän tahtoa ja kasvamme uskossa vahvoiksi, niin että meidät tunnetaan niiksi, jotka rukoilevat toisten puolesta ja Jumala armossaan toimii kauttamme? Oppikaamme tästä se, että me riitämme Jumalalle. Hän tahtoo käyttää meitä jokaista. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Syvä yhteys Jumalan kanssa

4.7.2015 Yleinen

Mikä merkitys on ylistyksellä, kiitoksella ja palvonnalla, kun lähestymme Jumalaa? Jos saamme ilmestyksen henkeemme siitä, mitä Jeesus on tehnyt edestämme, se saa henkemme salpautumaan. Hänen valtava rakkautensa saa meidät murtumaan. Jos ymmärrämme sen hinnan suuruuden, emme tahdo elää synnissä. Tahdomme vain palvoa ja koroittaa häntä koko elämällämme.

En tahdo rajoittaa Herraa millään tavoin, vaan olla jatkuvasti hänen läsnäolossaan, jotta voin muuttua hänen kaltaisekseen. Kun lähestyn Herraani palvoen, koen hänen läsnäolonsa, ikäänkuin hän ottaisi minut Isän syliin, jossa saan olla juuri niin haavoittuvainen, rikkinäinen ja avoin kuin en koskaan uskaltaisi olla. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä. 

Joskus ei tarvita musiikkia ollenkaan, kun olen opetellut tavan lähestyä häntä rukoillen ja kiittäen. Toisinaan minua auttaa paljon Pyhässä Hengessä syntyneet biisit, joissa palvotaan Jeesusta avoimesti. Jos sanat eivät ole tutut, voin rukoilla kielillä ja hengessäni yhtyä palvontaan. Toisinaan Herra näyttää ilmestyksiä kun tulen hänen vaikutusalaansa. Se lohduttaa, rohkaisee, saa rakastumaan syvemmin häneen. Saan ilman rangaistuksen pelkoa lähestyä kunnian Kuningasta, koska Jeesus on pyhittänyt kertakaikkisesti verellään minut. Koska olemme Jumalan lapsia, meillä on aina vapaa pääsy hänen pyhään läsnäoloonsa. Tahdommeko käyttää tätä mahdollisuutta, jonka Herra on antanut meille?

Hyvä esimerkki biisistä joka puhuttelee juuri nyt on Jesus Culturen come away:

”Come away with Me, Come away with Me

It’s never too late, it’s not too late

It’s not too late for you

I have a plan for you

I have a plan for you

It’s gonna be wild

It’s gonna be great

It’s gonna be full of Me

Open up your heart let Me in”

Tässä huomaamme, kuinka Herra on antanut ilmestyksen biisin kirjoittajalle itsestään. Hän kehottaa päästäämään irti hänen kanssaan, rohkaisee luottamaan hänen suunnitelmaansa, kutsumukseensa, johon hän kutsuu, joka ylittää kaikki rajat mitä ihmisellä voi olla! Se on täynnä Häntä. Avaa sydämesi ja päästä Hänet sisälle. 

Tässä kutsutaan todella läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jostain syystä kaikki Jumalan lapset eivät uskalla antautua hänelle, niin kuin hän toivoisi. Hän joka on täydellinen rakkaus, miksemme tahtoisi ystävystyä hänen kanssaan, rakastua häneen syvästi? Hän odottaa vain sitä, että avaamme sydämemme hänelle päivittäin ja annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin tämä kansa muuttuu, kun uskovat täyttyvät Herran läsnäololla, rakkaudella joka vuotaa yli lähimmäisten elämiin. Se muuttaa paikkakuntamme, jokaisen kohtaamisen ihmisten kanssa. Emme kai tahdo pidättää suurta pelastusta vain itsellämme? Eikö se olisi jotain todella surullista, jos niin päättäisimme toimia? 

Jeremia 29:11-13

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. 

Eikö ole lohduttavat sanat suoraan Herralta? Hän tahtoo, että tunnemme hänen hyvät ajatuksensa, suunnitelmansa ja tahtonsa elämällämme. Silloinhan me rohkaistumme todella viipymään hänen lähellään, olemaan läpinäkyviä kaikessa, kysymme kaikissa asioissa hänen tahtoaan ja hän vastaa meille Sanansa mukaan! Rakastumme häneen itseensä ja luottamussuhde vahvistuu päivä päivältä. Se on Isän tahto juuri sinun elämääsi. Usko ja luota siihen sataprosenttisesti ja elämäsi tulee olemaan jotain mieletöntä, koska hänen ajatuksensa ovat paljon korkeammat kuin meidän :).

Tiedätkö mikä on osa Jumalan timanttia suunnitelmaa elämäämme, jos luovutamme elämämme ohjat hänen käsiinsä? Se, että kun palvelemme häntä lahjoilla jotka hän on antanut, ystävystymme hänen kanssaan, hän alkaa osoittamaan luottamustaan meihin ja meistä kasvaa hengellisiä johtajia. Ei ole kyse siitä, että he kaikki johtavat seurakuntia, vaan heistä kasvaa Jumalan ystäviä, jotka kasvavat hengelliseen aikuisuuteen. He ottavat vastuuta mielellään, tahtovat seurata Jeesusta kokosydämisesti ja ovat esimerkkeinä yhdelle tai useammalle ihmiselle, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa osoittaakseen rakkautensa Herraansa kohtaan. 

Jumalan läsnäolossa

21.6.2015 Raamatusta

Zau :) Vietin juhannusta Keuruulla Juhannuskonferenssin 70 vuotisjuhlilla. Lauantai aamuna kun ajelin kohti aluetta, yhdyin ylistykseen Petri Kosonen & Undivided Heartsin kanssa. Biisi joka mursi minut matkalla oli Apa Ali-Löytyn sanoittama Sun läsnäolossas. Sanat menevät näin:

”Sun läsnäolossas mun sydän huokaisee: ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Ja arkuus pelko vaihtuu Sun täyteytees, ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani, kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani!” 

Palvoaessani Herraa, sydämeni alkoi murehtia, koska tiedostin Herran puhuvan henkeeni etteivät kaikki tule ylistävällä, palvovalla mielellä juhille, vaan toiset tulevat riitojen keskeltä, sydän rikki ja ajatukset sekaisin. Siinä tapauksessa on hankala keskittyä hengelliseen antiin. Herra tahtoisi antaa meille niin paljon enemmän, jos vain me olisimme vastaanottavaisia. Ei ne rajoitteet oo koskaan olleet Jumalan puolella, vaan meissä ittessämme. Jostain syystä liian helposti annamme Jumalan Hengelle vain tietyn alueen elämässämme jossa hän saa toimia, ja sitten sanomme stop. Nyt on aika uudistua ja täyttyä Hengellä, antaa koko elämämme hänen hallintavaltansa alle ja virrata arkemme keskellä Jumalan rakkautta. 

Kelaa uudestaan noita sanoja, mitkä Apa Pyhässä Hengessä on kirjoittanut. Siis aivan timantti biisi! Siinä on palanen Herran läsnäolon kirkkautta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kun me tulemme poteroistamme ulos ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtään meidän sisällämme, alamme eheytymään, parantantumaan ja vapautumaan. Se mitä tämä maailma tarjoaa on täysin päinvastaista: Huolia, murheita ja ahdistusta niin paljon kuin vain vastaanotat. Kumman valitset: Rauhan vai ahdistuksen? Olemmeko menettäneet yksilöinä ja seurakuntina janomme päästä syvälle Jumalan läsnäoloon? Herra tahtoo uudistaa meidät. Avaammeko sydämemme hänelle? Osoita janoa olosuhteiteistasi riippumatta. Ole periksiantamaton – Herra palkitsee sellaiset aina. 

2. Kor. 3:17-18

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 

Näissä raamatunjakeissa on sanottu paljon. Tahdommeko tulla Herran läsnäoloon kasvot peittämättöminä? Onko meillä jotain pois laitettavaa, ennen kuin lähestymme häntä ja kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin? Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä kun tunnustamme ja hylkäämme ne. Saamme lähestyä häntä rohkeasti, koska hän on lunastanut meidät omikseen ja hänen kauttaan meillä on rohkea luottamus lähestyä Kuningastamme. Kun lähestyt Jumalaa rukoillen, palvoen, laulaen, tanssien – miten tahansa itsesi ilmaisetkin, alat elämään, koska tulet hänen vaikutusalaansa jossa on todellinen, pysyvä vapaus. Mikä valtava totuus ystäväni! Ja tuossa pyhässä kohtaamisessa me aina muutumme hänen kaltaisekseen vähän kerrallaan. 

Kun huomaat kuinka rakastava ja hyvä Isä sinulla on, nautit tulla hänen lähelleen päivittäin, eikä se tunnu vastenmieliseltä ollenkaan. Kyse on rakkaussuhteesta Isääsi, joka nauttii siitä, että saa viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Hän iloitsee sydämestään sinusta, kun alat näkemään hänen valtavan rakkautensa omalle kohdallesi.  Se saa sinut palvelemaan ja antamaan koko elämäsi hänelle uhrina. Hänen rakkautensa suuruus ei riipu meidän hyvistä teoistamme, vaan koska hän yksinkertaisesti on hyvä. Mutta ne, jotka todella tahtovat palvella häntä kokosydämisesti, niille hän tahtoo tulla läheiseksi ystäväksi ja ilmaista salaisuuksiaan. Niitä ei paljasteta muuta kuin läheisille ystäville joihin luotetaan, Jumala toimii itsekin siis tämän periaatteen mukaisesti. 

Pelkäätkö kohdata taivaallisen Isäsi? Traumamme voivat tulla esteeksi läheiselle suhteelle Jumalamme kanssa ellemme anna hänelle oikeutta parantaa meitä. ”Miksi hän salli sen ja sen asian tapahtua mulle, jos hän muka rakastaa?” Jokaiseen miksi-kysymykseen emme saa vastausta täällä elämämme aikana, mutta voimme luottaa Jumalamme hyvyyteen silti. Jeesus ymmärtää meitä täydellisesti, koska hän eli ihmisen elämän aivan niinkuin mekin, sisältäen kaikki mahdolliset tunteet ja koetukset joiden läpi kuljemme. Siksi hän voi auttaa meitä, koska voi samaistua meihin täysin. Eikö tämän pitäisi saada meitä rohkaistumaan, että hän on aina kanssamme, rukoilee puolestamme ja asuu meissä Pyhän Henkensä kautta?

Uskommeko tunteitamme ja kokemuksiamme enemmän kuin Jumalan Sanaa? Toisin sanoen, meneekö omat vaikuttimemme yli Jumalan arvovallan? Sallimmeko sen, että meidän omat vaikuttimet määrittelee identiteettimme vai tahdommeko omaksua sen identiteetin, joka meillä on Jeesuksessa? Näitä on toisinaan hyvä pohtia ja pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan, jos identiteettimme rakentuu väärälle perustalle. Silloin kasvamme terveeseen uskoon ja kasvamme vahvoiksi Jumalan miehiksi ja naisiksi, joita mitkään olosuhteet eivät voi horjuttaa, koska luottamuksemme kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Isäämme on saanut määritellä keitä me todella olemme. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä :)