Selaat arkistoa kohteelle Jumalan armo.

Kuka saa hallita meitä

24.8.2017 Raamatusta

Roomalaiskirje 6:12-14

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Eikö olekin lohduttavaa, ettemme enää ole lain vaan Jumalan armon alla? Se antaa mahdollisuuden siihen, että voimme sanoa ei synnilliselle luonnollemme sekä paholaisen valheille, ja tahdomme elää Jumalaa kunnioittaen. Saamme itse päättää, antaudummeko lihamme mielihaluihin ja annamme paholaisen tulla sotkemaan ja rikkomaan elämäämme vai omaksummeko uuden Jumalan lapsen identiteetin pikku hiljaa elämäämme, jolloin annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin voimme kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa.

Kumman puolen valitsemme: Annammeko ruumiin jäsenemme Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyvää tahtoaan ja kokemaan iloa, rauhaa itsellemme ja lähimmäisillemme vai annammeko ruumiimme tietoisesti paholaisen käyttöön, jolloin puhumme negatiivisesti, antaudumme himoillemme ja toimimme ihmisten tavoin, jotka eivät tunne Jumalaa?

Jumalan lapset tulisi tuntea siitä, että he tahtovat vilpittömästi tehdä Herransa ja ystävänsä tahdon. Ystävyyden tasosta kertoo se, kuinka rehellisiä olemme suhteessamme häneen. Vaikka hän on kaikkitietävä, hän iloitsee siitä, että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu. Itse asiassa me tarvitsemme paljon enemmän sitä, että olemme yhteydessä häneen ja läpinäkyviä, koska se vapauttaa meitä elämään hänen tahdossaan. Jos piilottelemme sydämemme motiivejamme, luullen, ettei Jumala näe niitä, petämme vain itseämme.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä aktiivisesti pääsemään eroon riippuvuuksista? Koska Jumala rakastaa meitä. Riippuvuus kertoo pohjimmiltaan siitä, että tahdomme olla riippumattomia hänestä ja annamme jonkun asian tulla elämämme määrääväksi tekijäksi. Jos koemme Jumalan läheisellä tavalla, tulemme vapautumaan riippuvuuksista, koska hänen rakkautensa ympäröi meidät. Maailma ei voi tarjota mitään, mihin sitä voisi verrata. Se on monen uskovan ongelma, että luulemme, että ”sunnuntaikristillisyys” riittää. Ei riitä, jos opimme tuntemaan hänet todella! Se on uskonnollisuutta, jos teemme ihan mitä mielemme ja lihallinen luontomme haluaa muina päivinä, ja ”pyhitymme”, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon.

1 Korinttolaiskirje 8:3

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Pieni jae, jossa on syvyyttä enemmän kuin uskommekaan! Jos katsomme asiayhteyttä, siinä Paavali puhuu korinttolaisille epäjumalille uhratun lihan syömisestä, siis siitä, että meidän ei pitäisi antautua tietoiseen synnin tekemiseen. Myös sen tähden, ettei joku heikompi näe meidän tekevän niin ja sen takia päättelee, että hänenkin pitäisi.

Jumala tuntee sydämemme läpikotaisin. Hän tahtoo opettaa meitä tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, ja kun opimme hyväksymään hänen armonsa ja rakkautensa, hän alkaa opettamaan meitä kuinka elää vapaana Jumalan lapsena. Silloin alamme oppia kuinka rakastava hän todella on ja hän pistää merkille, että meistä kasvaa sydämeltämme hänen mielensä mukaisia.

Heprealaiskirje 12:1-2

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Keihin heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa todistajien pilvellä? Luvussa 11 hän kertoi uskon sankareista, eli heihin jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Meidän tulisi siis katsoa eteenpäin kohti voittopalkintoa, iankaikkista elämää Jumalan ja ystävien luona! Kun keskitymme Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen, silloin synti ei saa meistä enää otetta yhtä helposti, eikä se saa meitä pysähtymään raskaan omantunnon takia. Niin kauan kun keskitymme omiin synteihimme ja puutteisiimme, emme pääse eteenpäin, mutta kun keskitymme Jeesukseen ja hänen täydelliseen työhönsä saamme toivoa! Jeesuksen ei tarvitse enää toista kertaa tulla sovittamaan ihmiskunnan syntivelkaa, koska hänen uhrinsa oli täydellinen. Hän hallitsee tänä päivänä ja hänen luokseen saamme jättää kaiken mikä meitä painaa. Silloin oikea identiteettimme Jumalan lapsina vahvistuu ja synnin voima heikkenee elämässämme.

Yksi alue on vielä sydämessäni. Mikä saa meidät lankeamaan syntiin? On yksi alue, jota sielunvihollinen on käyttänyt alusta alkaen ihmistä vastaan. Tämän takia hän itsekin lankesi syntiin ja joutui pois Jumalan edestä. Ylpeys. Se kietoutuu helposti elämäämme ja vaikuttaa helposti motiiveihimme, asenteisiimme, ajattelutapaamme ja niiden kautta puheeseemme ja käytökseemme. Moni meistä tietää, että, iso osa viestinnästä tapahtuu elekielellä ja pienempi osa sanoilla. Oikeastaan sanat alleviivaat sen, mitä elehdimme ja toisaalta, vaikka sanoisimme toista ja olemuksemme kertoisi muuta, sanaton viesti kertoo totuuden.

Siksi onkin niin tärkeää oppia muuttumaan mielen uudistuksen kautta kohti todellista identiteettiämme, että viestimme olisi selvä: Jeesus on todella minun elämäni Herra. Ylpeys on varmasti se alue, jossa Herran täytyy tehdä minussa työtä paljon edelleen, koska syntiinlankeemuksessa ylpeys oli yksi paholaisen keinoista saada ihminen saaliikseen: Jos Aadam ja Eeva olisivat valinneet nöyryyden ja Jumalan pelon, he olisivat vähintään tarkistaneet suoraan Jumalalta, pitivätkö käärmeen väittämät paikkansa. Mutta ihminen päätti olla riippumaton Luojastaan ja lankesi saman tien.

Sen jälkeen ylpeys on tahrannut maailmaamme, ja sitä vastaan Jeesus taisteli koko palvelutyönsä ajan: ihmiset jotka pitivät kiinni ylpeydestään, hylkäsivät Jumalan armon ja koska juutalaisten hengellinen johtajisto ei tahtonut nöyrtyä, riippumatta lukuisista todisteista, he olivat valmiit tappamaan ilosanoman tuojan, kärsivän Messiaan, koska heidän asenteensa esti heitä näkemästä Jumalaa hänessä.

Tänään meidän on hyvä rukoilla rakastavaa ja armollista Isää, että saamme muuttua jatkuvasti hänen kaltaisikseen, silloin synti, valhe, ylpeys ja riippuvuudet sulavat elämässämme. En sano, että se olisi todellakaan aina helppoa, mutta olen kokenut, että se on ainoa keino päästä nauttimaan todellisesta vapaudesta, jota koko maailmamme kaipaa! Meillä on vastaus, antaudutaan päivittäin tähän prosessiin ja mennään eteenpäin Jumalan armossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Huuda Jumalaa, hän tahtoo auttaa juuri sinua!

31.3.2017 Raamatusta

Olen tällä viikolla tutkinut Psalmia 34 ja siitä on tullut ehdottomasti yksi lempipsalmeistani, joka sattuu vielä olemaan Daavidin kirjoittama. Raamattu kansalle käännöksen Psalmin introssa sanotaan: Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois. Daavid pakeni henkensä edestä Saulia, joka oli vielä kuninkaana ja etsi turvaa. En todellakaan tiedä miksi hän päätti tekeytyä mielipuoleksi, eikö hän tahtonut jäädä Abimelekin luokse, niin voisi luulla. Mutta tässä Psalmissa on todella syviä Daavidin mietteitä, jotka soveltuvat loistavasti meille jokaiselle, kun koemme epätoivoa elämässämme.

Psalmi 34:2-7

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Wau mitä settiä! Daavid on siis tehnyt sydämessään päätöksen kiinnittää katseensa Jumalaan ja ylistää häntä jatkuvasti! Mieti, missä elämäntilanteessa hän on kirjoittanut nää sanat! Kuinka helposti itse kukin katsoo elämän olosuhteisiin ja ajattelee, että ”ei minulla ole syytä olla kiitollinen, saati palvoa Jumalaa”. Se on inhimillistä, mutta mieti, että Daavid oli paennut ties kuinka kauan Saulia ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös keskittyä Jumalaan ja palvoa häntä, koska ilman sitä hän olisi nopeasti katkeroitunut, kaikki olosuhteet olivat sen puolesta. Daavid oli esikuva monelle ja siksi hänestä tuli hyvä johtaja, koska hän päätti kokosydämestään etsiä Jumalan tahtoa elämässään.

Huomaa, että millainen suhde hänellä oli Jumalaan: Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Hän kasvoi jatkuvasti Jumalasuhteessaan ja kuuli Herran äänen, joka rohkaisi ja tuki häntä juuri silloin, kun hän sitä tarvitsi! Muistammeko itse, että Herra todella kaipaa syvää yhteyttä kanssamme ja tahtoo meidän kokevan hänen suuren armonsa? Koska hän on täydellinen rakkaus. Kun tulemme Jumalan läsnäoloon, maailman murheet unohtuvat ja alamme ”säteilemään”, koska uskomme ei perustu tunteisiimme vaan rakkaussuhteeseemme Herran kanssa. Olosuhteet muuttuvat kun opimme luottamaan Herraamme ja heitämme murheemme hänen kannettavakseen.

Psalmi 34:8-15

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät. Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Kuten huomaamme, yksi teema näissä jakeissa, mikä korostuu voimakkaasti on Herran pelko ja sen soveltaminen elämäämme. Herran pelolla tarkoitetaan Jumalan kunnioittamista, toisinaan käytetään lauseparia, jossa puhutaan Herran rakastamisesta, sekä Herran pelosta ja kuinka luontevaa se onkaan, koska jos todella rakastamme jotakin, kunnioitamme häntä myös! Tässä Psalmissa Daavid yhdistää kunnioituksen rukoukseen. Voisi hyvin sanoa näin: Tahdon rakastaa Jumalaa koko sydämestäni ja kunnioittaa hänen auktoriteettiaan syvästi ja siksi rukoilen. Miksi? Koska silloin ojentaudun hänen herrautensa alle. Ylpeä ei koskaan tahdo rukoilla, mutta nöyrät rukoilevat mielellään ja tietävät, että kun teemme sen kunnioittaen, hän vastaa meille!

Toinen teema joka paljastuu näistä jakeista on selkeästi Jumalan uskollisuus ja hyvyys. Herran enkeli varjelee meitä, osaammeko kiittää siitä? Meidän on syytä kiittää häntä, koska hänen huolenpitonsa kattaa kaikki elämämme osa-alueet. Siinä onkin jo suuri syy luovuttaa kaikki elämämme osa-alueet Pyhän Hengen johtoon, koska Jumala tahtoo aina meidän parastamme ja siunata meitä: Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

Kun me päätämme antautua Jumalalle, etsiä hänen kasvojaan, vuodattaa toisinaan sydämemme ja heittää ne hänen kannettavakseen, hän siunaa meitä ylenpalttisesti. Mistä on kysymys? Luottamussuhteen vahvistumisesta. Sinä ja minä voimme vedota näihin Jumalan omiin lupauksiin, kun meillä on hankalaa ja osoittaa, että luotamme häneen kuin vuoreen. Oletko kokeillut? Itse olen julistanut viime päivinä näitä jakeita elämäni ylle ja huomannut niiden tehon konkreettisesti. Jumalan Sana ei valehtele, koska se on Hänen sanansa ja tahtonsa!

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Nämä jakeet auttavat meitä soveltamaan Jumalan kunnioitusta elämässämme: Silloin tahdomme opetella puhumaan oikein ja tekemään hyvää lähimmäisillimme ja rakentamaan rauhaa, eikä vihaa.

Psalmi 34:16, 18-19

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Mitä balsamia meille, jotka olemme niin rikkinäisiä! Maslowin tarvehierarkiassahan mainittiin tarve tulla kuulluksi. Koska olet hänen rakas lapsena, hän tahtoo aina kuulla sinua, ottaa syliinsä ja rakastaa sinua! Hän odottaa sitä, että sinä lähestyt häntä, rukoilet, palvot ja vain nautit olostasi hänen lähellään, vailla yhtään suorituksia! Hän ei pakota meitä olemaan lähellään, koska silloin se ei tulisi vapaasta sydämen halusta, vaan olisi jotain epäaitoa. Hän tahtoo aidon suhteen kanssamme! Hän tahtoo jatkuvasti osoittaa olevansa rakastava Isäsi ja korjaa rikkoutuneen sydämesi. Hän on kaikki mitä tarvitset.

Silloin kun elämässäsi on myrskyjä lue tätä Psalmia ääneen ja usko. Silloin kun tarvitset Herran apua elämäsi olosuhteissa, lue tätä Psalmia ja vetoa Jumalan lupauksiin, koska ne ovat totta juuri sinulle. Tätä rakastava Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Nöyryys ja itsevarmuus

12.2.2017 Raamatusta

Kun saan tänään tehdä omalta osaltani nuorten parissa työtä kotiseurakuntani keskellä, olen havainnut, että tällä nuorella sukupolvella on kasvanut terve itsevarmuus. On varmasti myös poikkeuksiakin, ja moni kamppailee itsetuntonsa kanssa siksi, että täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi koulussa. Terveeseen itsevarmuuteen mielestäni liittyy oikea nöyryys sekä oman identiteetin sisäistäminen. Kun Seinäjoen illassa pastori Pekka Perho opettaa, mielestäni hän opettaa vahvasti oikeasta identiteetistämme Jumalan lapsina ja siksi tuloksetkin ovat hyvät! Mutta katsotaanpa mitä Raamattu opettaa tärkeimmästä esikuvastamme:

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Mihin tekstiyhteyteen Paavali kirjoitti tämän jaejakson? Kun katsomme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua, käy selville, että apostoli muistuttaa Filippiläisiä heidän asemastaan Kristuksessa ja sen sisäistämisen seurauksista: Siellä vilahtaa esimerkiksi tällaisia ilmauksia: pyhille Jeesuksessa Kristuksessa, olette osallisia armosta, ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa ja uskaltavat yhä enemmän puhua Jumalan sanaa ilman pelkoa, pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta. Välitön konteksti, jakeet juuri ennen Jeesuksen työn ylistystä sanoo vielä näin:

Filippiläiskirje 2:1-4

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Mitä näistä pitäisi ajatella? Mihin Paavali meitä kehottaa, ennen kuin hän suuntaa katseemme Jeesuksen nöyryyteen, uskollisuuteen ja korottamiseen? Mielestäni jokaisen Jumalan lapsen on erittäin tärkeä hyväksyä totuus: Me olemme pyhiä Jeesuksessa. Perustus on vahva, eikä siitä pidä luopua paholaisen valheiden edessä. Olemme saaneet kokea Jumalan armon ja sen tähden tahdomme tehdä mielellämme hänen tahtonsa. Silloin emme pelkää kertoa ilosanomaa elämällämme arkemme keskellä, vaikka kohtaisimme toisinaan vastustustakin. Kun päätämme seurata Jeesusta kokosydämisesti, se saa aikaan muissakin halun toimia samoin, niissä, jotka ovat lähipiirissämme. Kun me kerromme, että ihmiset eivät tyrmänneet minua kun kerroin seuraavani Jeesusta, vaan joku jopa antoi rukoilla puolestaan, koska näki, että identiteettimme on vahva, jolloin muutkin saavat rohkeutta.

Huomatkaamme, että Paavali rohkaisi Filippiläisiä ja nyt myös meitä, toimimaan Jumalan rakkauden kanavina, rohkaisten, lohduttaen, päättäen keksittyä yhdistäviin tekijöihin eikä riitaa haastaen, niin kuin Jeesus. Silloin Jumalan valtakunta leviää varmasti, koska se ilmenee hänen lastensa motiiveissa, asenteissa ja käytöksessä! Kun teemme päätöksen sydämessämme rakastaa ja rohkaista, silloin on helpompi myös osoittaa empaattisuutta käytännössä, eikä toimia itsekkäästi. Mihin tää kaikki johtaa? Kristuksen heijastumiseen elämässämme:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Nämä jakeet kertovat jostain aivan käsittämättömästä rakkaudesta ja nöyryydestä. Sellaista ei tavata tässä maailmassa. Kysykäämme itseltämme: Jos minä asuisin Taivaassa ja minulle ehdotettaisiin, että voisitko lähteä maan päälle, pelastamaan nuo syntiset ihmiset, jotka ovat meidän vihollisia, kuinka moni suostuisi? Luulen, ettei kukaan. Mutta Jeesus suostui siihen! Mikä ilouutinen meille, jotka olimme syntiemme vankeja, vailla mahdollisuutta päästä takaisin yhteyteen pyhän Jumalan kanssa. Siksi Jeesuksen täytyi inkarnoitua, siis syntyä ihmiseksi ja elää ihmisen elämä, jotta hän voi samaistua jokaiseen ihmiseen, joka syntyy tähän maailmaan. Ja ainoastaan hänen ansiostaan meillä on tänään lapsen asema Jumalan edessä! Kiitos ja ylistys Jeesus!

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Ilman Jeesuksen nöyryyttä, päättäväisyyttä, kuuliaisuutta myös Getsemanessa tuskan keskellä hän päätti suorittaa tehtävänsä loppuun asti, vaikka hän hetkeksi menetti yhteytensä rakastavaan Isäänsä meidän tähtemme. Kun Jeesus sanoi, tapahtukoon Sinun tahtosi, silloin hän suostui kantamaan meidän kaikkien syntivelkamme, ja koska Jumala ei voi olla yhteydessä syntiseen pyhyytensä tähden, hän menetti sen joksikin aikaa. Siksi Jeesus huusi Isälleen ristillä, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit. Siksi, että hänet tehtiin synniksi meidän edestämme! Eikö tämä totuus saa meidät polvistuen palvomaan Jeesusta koko elämällämme? Jos joku ei täällä maan päällä eläessämme polvistu ja nöyrry vastaanottamaan Jumalan kallista lahjaa, pelastusta, eräänä päivänä jokainen ihminen polvistuu hänen edessään ja joutuu tunnustamaan Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kaiken tämän jälkeen kysymys kuuluu meille jokaiselle: Jos Jumala rakasti meitä niin paljon, miten sen ymmärtäminen heijastuu elämässämme? Saako hän hallita elämäämme, niin että valitsemme nöyryyden ja epäitsekkyyden, kun Jeesus? Enkä tarkoita sitä, että meidän pitäisi rangaista itsemme ja ruoskia itseämme elämään nöyristellen, vaan käsittäen, että koska Jeesus pelasti minut, tahdon tehdä hänen tahtonsa mielelläni. Pyhä Henki tulee auttamaan meitä elämään Jumalan lapsen asemasta käsin ja haluten rakastaa kaikkia ihmisiä, jotta Jumalan tahto saisi tapahtua. Jumalan runsasta siunausta sinulle :D

Sieluni janoaa Jumalaa

4.2.2017 Raamatusta

Psalmi 42:1-7

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: Missä on Jumalasi? Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa. Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Tämä psalmi ponnahti silmilleni, kun joku aamu sitten luin sen. Siinä on valtava jano Jumalan puoleen. Meidän täytyy myös muistaa se fakta, että vanhassa liitossa israelilaiset eivät vaan voineet suoraan rukoilla ja näin lähestyä Jumalaa niin kuin me tänään, koska saamme nauttia uuden liiton eduista: Siitä, että Jeesuksen tähden meillä on oikeus ja mahdollisuus missä ja milloin tahansa lähestyä pyhää Jumalaa! Osaammeko arvostaa sitä oikealla tavalla, vai pidämmekö sitä itsestäänselvyytenä?

Tuolloin kun israelilainen tahtoi päästä kosketuksiin Jumalan kanssa, hän meni temppeliin, joka oli erotettu heidän Jumalalleen. Pappi uhrasi pässin tai vastaavan ihmisen syntien sovitukseksi ja hän koki anteeksiannon sen kautta. Nuo uhrit olivat esikuva Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista koko maailman edestä. Israelilaiset kokivat jollain tavalla varmasti Jumalan läsnäolon temppelissä käydessään, mutta se oli silti vain varjo ja esikuva tulevasta. Siitä, että Jeesus on meidän ylipappimme, joka rukoilee ja edustaa meitä Isän edessä! Tämän tiedon pitäisi saada meidät – joskus kankeat suomalaisetkin – hyppimään ja tanssimaan siitä riemusta, että olemme saaneet syntimme anteeksi, eikä meitä rangaista ansiomme mukaan, koska Jeesus kantoi jo syntimme, häpeämme ja syyllisyytemme ja antoi meille voiton näistä!

On lohduttavaa huomata, että psalmin kirjoittaja tunnustaa olevansa masentunut. Niin minulle ja sinulle joskus käy kun katselemme elämäämme. Mutta kun kirjoittaja siirtää katseensa itsestään ja olosuhteistaan Jumalaa kohti, hän kokee, että Herra on hänen auttajansa!

Psalmi 63:1-9

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Daavid puhuu tässä koko sydämestään ja siksi on niin timanttia nähdä, kuinka Pyhä Henki on saanut hänet ymmärtämään, kuinka koko hänen elämänsä perustuu Jumalan armon varaan. Ilman sitä ei ole mitään. Jospa mekin ymmärtäisimme sen omalle kohdallemme ja janoaisimme todella läheistä yhteyttä Jumalan kanssa. Vasta armon ymmärtäminen antaa meille uskalluksen tulla Herraa lähelle vailla pelkoa rangaistuksesta. Silloin voimme sanoa:

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.

Meille tulee alituinen nälkä päästä hänen läsnäoloonsa ja ymmärtää, että meillä on jo kaikki, kun saamme olla hänen lähellään. Silloin alamme todella heijastamaan Jumalan rakkautta lähimmäisiämme kohtaan ja levitämme Jumalan tuntemisen tuoksua, joka kutsuu pelastukseen ihmisiä. Jumalan armo on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa:

Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

Pyydä koko sydämestäsi, että Pyhä Henki valaisee sinulle totuuden Jumalan armosta, silloin voimme päästä vielä syvemmälle siihen merkitykseen, josta Daavid tässä Psalmissa runoilee. Kun me opimme lepäämään Jumalan armossa, silloin paholaisen valheet haihtuvat elämästämme, emmekä stressaa tai murehdi turhia! Tahtoisitko elää tuosta armosta käsin? Ajattele miten läheinen suhde Jumalaan Daavidilla oli: ”Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.” Jos rakastat jotakin henkilöä, ajattelet häntä jatkuvasti. Sellainen suhde voi olla Taivaan Isäänkin! Silloin uskaltaudumme luottamaan koko painollamme häneen, kuten Daavid sanoo jakeessa 9.

Kun alamme käsittämään, että saamme jatkuvasti olla kuin parhaissa pidoissa ja ylistää Jumalaa riemuitsevin huulin, olemuksemme muuttuu. Emme enää kaipaa sellaista pikanautintoa, jota maailma ja paholainen tyrkyttää, vaan käsitämme, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme Jeesuksessa! Saamme lähestyä Herraa jatkuvasti ja vuodattaa sydämemme hänelle.

Saamme osoittaa koko olemuksellamme, että hän on meidän elämämme Herra, ja tahdomme kasvaa hänen tuntemisessaan ja kertoa muillekin, miten uskollinen ja kärsivällinen hän on ollut! Silloin lähimmäisemmekin heräävät siihen todellisuuteen, että ehkä heillä on ollut väärä käsitys uskosta Jeesukseen. Se ei olekaan jotain rituaalien tiukkaa suorittamista vaan rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, joka saa heidät vakuuttumaan Jumalan suuresta armosta, joka kantaa halki jokaisen vastoinkäymisen ja ongelman. Moni alkaa silloin myöntämään sen faktan, ettei ole elänyt niin hyvin kuin voisi ja tunnustaa oman syntisyytensä. Silloin Jumalan ihmeellinen armo tulee ja puhdistaa kaikesta synnistä ja muuttaa ihmisen elämän kokonaan: Hän siirtyy kuoleman valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, jossa hallitsee hyvä Kuningas, joka tahtoo vain ja ainoastaan parastamme. Eikö ole ihanaa olla Jumalan lapsi ja oppia joka päivä siitä identiteetistä, että olemme armahdettuja, ainutlaatuisia Isän silmissä? Jumalan runsasta siunausta elämääsi :D

Nyt on aika nousta!

29.1.2017 Raamatusta

Sain perjantaina jakaa Jumalan Sanaa Lapuan Helluntaiseurakunnan nuorille Flame-illassa. Eilen sain osallistua Seinäjoen iltaan. Olen niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus on tekemässä näiden rakkaiden nuorten elämissä! Näen suuren mahdollisuuden heidän kauttaan evankeliumin leviämiselle Suomessa ja aina maailman äärin asti, koska kun he syttyvät Pyhän Hengen tulesta, he tahtovat jatkuvasti syvemmälle. Heillä ei ole ennakkoluuloja samalla tavalla kuin ehkä kauemmin aikaa uskossa olleilla henkilöillä. Kun he syttyvät jostain, se leviää nopeasti. Se minua inspiroi todella paljon.

Puhuin Lapualla Roomalaiskirjeen kuudennen luvun jakeista 1-11, jossa vakuutetaan, että voimme elää vapaana synnistä, kun olemme kuolleet sille Jeesuksen kanssa. Toisin sanoen, kun pelastuimme, silloin siirryimme Jumalan rakkauden valtakuntaan ja meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa. Siitä alkoi pyhitysprosessi ja päivittäin valitsemme tahdommeko kasvaa siinä. Pyhä Henki asuu jokaisessa Jumalan lapsessa ja se mahdollistaa sen, että voimme päättää elää Jumalan tahdossa. Kun käsitämme, että Jeesus kuoli ristillä ja vanha lihallinen luontomme on myös ristiinnaulittu hänen kanssaan, päätämme vaeltaa uuden identiteettimme mukaisesti! Tämä on totuus asemastamme.

Psalmi 40:1-6

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät. Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Tämä Psalmi on minulle todella rakas. Nyt kerron rehellisesti miksi. Olen näissä blogi kirjoituksissani viitannut helmasyntiini, mutten ole koskaan tohtinut nimetä sitä. Kun seurakuntamme uudenvuoden juhlissa tapasin Lapuan Helluntaiseurakunnan seurakuntapastorin Huhtalan Jimmyn, ja hän pyysi minua puhumaan nuorille, tiesin jaejakson josta minun tulee puhua. Seuraavana aamuna koin Herran kehottavan puhumaan myös avoimesti riippuvuudestani pornoon ja siitä prosessista, jossa hän on eheyttänyt minua viimeisten vuosien aikana, jottei se enää hallitse elämääni samalla tavalla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Prosessi on edelleen kesken, ja opettelen elämään vapaudessa. Minun ongelmani on siis ollut porno noin 17 vuotta. Jollakin toisella Jumalan lapsella voi olla taistelu alkoholin liiallista käyttöä vastaan, valehtelemista tai mitä tahansa vastaan, joka alkaa määrittämään hänen identiteettiään. Herra on opettanut minua viimeisen vuoden aikana paljon siinä, kuinka hänen avullaan voin omaksua oikeaa identiteettiäni Kristuksessa, enkä enää anna periksi kiusauksen tai hyökkäyksen tullessa. Voin siis hänen avullaan elää pyhityksessä ja muuttua Kristuksen kaltaiseksi jatkuvasti. Se on täysin mahdollista!

Mutta palataanpa nyt tähän Psalmiin. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Nää sanat osuvat syvälle sydämeeni. Ne kuvaavat sitä epätoivoa, jota pahimmillaan olen kokenut, kun olen ollut aivan rikki siitä, että olen niin kiinni riippuvuudessa! Mutta juuri tässä tulee ilmi Jumalan uskollisuus, kärsivällisyys ja armollisuus. Hän ei hylkää meitä, kun kaadumme, vaan näkee sydämemme läpikotaisin ja näkee, kun sydämestämme kadumme syntiä, josta omassa voimassa ei ole ulospääsyä. Juuri silloin ymmärrämme, ettei meillä itsellämme ole aseita voittaa syntiä, koska olemme vajavaisia. Juuri silloin Pyhä Henki tulee rinnallemme ja nostaa katseemme Jeesukseen, joka on voittanut synnin ja sovittanut meidät Jumalan edessä. Silloin käsitämme kuinka suuri armo on kohdannut meitä.

Joku voisi sanoa, että nämä jakeet kuvaavat ihmistä, joka on juuri pelastunut, mutta mielestäni voimme uskovinakin omistaa ne itsellemme, koska taistelemme lihallisuutta vastaan koko elämämme ajan. Juuri silloin kun Jumalan lapsi huomaa langenneensa syntiin ja saamme tehdä parannuksen, muistamme, että vapaus synnistä ei perustu koskaan omiin ansioihin vaan ainoastaan Jeesukseen! Tätä minä olen saanut opetella. ”Asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni” kuvaa minulle sitä, kuinka vahva perustus Jeesus elämässämme on, riippumatta siitä miten rakennamme sen päälle. Perustus ei horju vaan pysyy aina vahvana.

Paholaisen yksi strategiahan on muistuttaa epäonnistumisistamme ja iskeä meidät maan rakoon, jotta masentuisimme ja kokisimme tuomionalaisuuden päällämme. Pyhä Henki sen sijaan tuo synnintunnon uskovalle, muttei koskaan tuomitse ja syyllistä meitä. Sen sijaan hän osoittaa katumuksen jälkeen meille Jumalan armon suuruuden, hän kirkastaa, kuinka suuren hinnan Jeesus maksoi, ettemme tietoisesti jatkuvasti tahdo enää tehdä syntiä. Hän johtaa meidät toisin sanoen elämään pyhityksessä, jotta opimme vastustamaan hyökkäyksiä hänen antamillaan hengellisillä aseilla.

Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan.

Jae kuvaa minulle sitä sydämen suurta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkauden ja armon suuruuden elämässämme, tällaisen ihmisen luonnollinen reaktio on palvominen. Ja kun me annamme kunnian Jumalallemme ja osoitamme, että sydämemme on muuttunut ja käytöksemmekin alkaa heijastaa muutosta, muut näkevät sen ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan turvautuvat häneen.

Autuas se mies, joka panee luottamuksensa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

Huomaamme, että Daavid vertaa Jumalan lasta jumalattomaan ja asettaa ne vastakkain sillä perustella, että kristitty nojautuu kokonaan Jumalaan ja opettelee luottamaan häneen. Jumalan lapsen täytyy siis ymmärtää mikä hänen oikea ja todellinen identiteettinsä on, jottei hän ylpistyisi, eikä eksyisi valheeseen. Jeesus on täydellinen esimerkkimme nöyrästä ja totuudellisesta, mutta myös rakastavasta tavasta toimia.

Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi –niitä tahdon julistaa ja niistä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea.

Jae paljastaa, kuinka Daavid palvoo nyt oikeaa kohdetta ja hämmästelee, kuinka suuri Jumala onkaan! Kuinka rakastava Taivaan Isä on, jonka ajatukset meistä ovat aina hyviä. Armo saa aikaan siis Jumalan suuruuden käsittämisen ja halun rakastaa takaisin.

Roomalaiskirje 8:28

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.

Kuulostaa karulta, mutta olen melko varma siitä, että ilman tätä riippuvuutta en ikinä olisi nyt näin läheisessä suhteessa Herran kanssa. Se johtuu siitä, että olen niin kipeästi tarvinnut apua jatkuvasti häneltä. Sen kautta olen oppinut, ettei minun kannata luottaa itsekuriini, koska lihani on heikko. Mutta kun ymmärrän turvautua Jumalaan ja etsiä hänen kasvojaan, tutkia Sanaa säännöllisesti, palvella Jumalaa ja viettää aikaa uskovien yhteydessä, vahvistun uskossani.

Luin joskus Joyce Meyerin kirjasta, että kun Herra puhui hänelle siitä, että ilman vaikeuksia jotkut uskovat eivät rukoilisi edes sitä vähää, mitä nyt rukoilevat. Muuttaako rukous Jumalaa? Ei, vaan rukous muuttaa meitä ja se muuttaa myös olosuhteita. Mutta lihamme on niin itsekäs ja ylpeä (ainakin minun), että joskus en olisi rukoillut ollenkaan, jos minulla ei olisi ollut jotain haastetta elämässäni – elin siis riippumattomana Jumalasta, vaikka olin hänen lapsensa! Riippumattomuus Jumalasta johtaa aina syntiin, mutta kun näemme oman heikkoutemme, käsitämme, etten voi auttaa itseäni.

Saarnaajien Ruhtinas, Spurgeon: Laki on ylvästelijöitä varten, että he nöyrtyisivät; evankeliumi on eksyneitä varten, että heidän syyllisyytensä pyyhittäisiin pois.

Rukoukseni on, että voisimme olla läpinäkyviä suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea Jumalaan. Silloin voimme vaeltaa valossa, eikä synti pääse sitomaan meitä. Kun käsitämme Jumalan armon oikein, se saa meidät kunnioittamaan syvästi Jumalaa ja sitoutumaan häneen. Nyt on aika nousta ja loistaa Jumalan kunniaksi, olla esimerkki siitä, miten valkeudessa vaelletaan ja nähdään, kuinka seurakuntamme uudistuvat ja Jumala saa kaiken kunnian! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Elämämme perustus

11.12.2016 Raamatusta

Mille perustalle rakennat? Jumalan sanalle vai fiiliksille ja ihmisten mielipiteille? Voiko ja kannattaako tunteisiin ja ihmisiin luottaa enemmän kuin Jumalaan, joka loi molemmat sinuun?

Luukas 6:46-49

”Miksi te huudatte minulle: ”Herra, Herra”, mutta ette tee, mitä minä sanon? Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.”

Jos kutsumme jotakin Herraksi, se tarkoittaa auktoriteettia. Jeesus tekee suorastaan ikävän toteamuksen meidän lihallemme: Jos emme tottele häntä, miksi sitten kutsumme häntä auktoriteetiksemme? Tämä vetää todella nöyrälle paikalle jälleen kerran. Itse asiassa jae 46 on mielestäni avainjae koko tälle vertaukselle, jotta voisimme ymmärtää mikä on Jeesuksen pointti.

Mielestäni tämän jaejakson voi ymmärtää ja soveltaa kahdella tavalla: Ensimmäiseksi näen tässä uudestisyntyneen ja uskosta osattoman rooleissa. Jos emme ole rakentaneet elämäämme Kristuksen varaan, joka on pelastuksemme luja kallio, elämämme tuhoutuu siinä kohtaan, kun elämämme täällä ajassa päättyy. Oletko miettinyt, että jos me Jeesuksen seuraajat emme kerro ilosanomaa Jeesuksesta lähimmäisillemme, he eivät pääse taivaaseen? Sinulla ja minulla on vastuu miten elämme omaa uskoamme todeksi. Mutta Jeesus käski meitä kertomaan ilosanoman myös kaikille ihmisille. Tämä jae pomppasi, kun opiskelin eilen Raamatun tulkinnan periaatteita – kurssia:

Matteus 25:46

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Mitä nämä jakeet sinun sydämessäsi herättävät? Minun mielestäni nämä jakeet herättävät, että kuinka moni lähimmäisemme todella käsittää, että jos emme ole täällä ajassa valinneet uskoa Jeesukseen, olemme hylänneet hänet. Tuota hylkäämistä seuraa iankaikkinen rangaistus yhdessä perkeleen ja demonien kanssa helvetissä, josta ei voi päästä pois. On syytä muistuttaa samalla, ettei meidän missään tapauksessa tulisi evankelioida sillä motiivilla, että ”minäpä pelottelen helvetillä”, että ihmiset tekisivät parannuksen. Ei. Tuhat kertaa ei!

Jeesus antoi meille täydellisen esimerkin: hän rakasti syntisiä. Siksi syntiset tahtoivat viettää aikaa hänen lähellään ja kun Jeesus kertoi, ellette tee parannusta, tuhoudutte, osa ihmisistä käsitti, että hän kertoo sen takia asiasta, että hän tahtoo pelastaa heidät! Hänen motiivinsa oli rakastaa ihmisiä ja tuoda oikeaan jumalasuhteeseen. Vasta kun me opimme rakastamaan ihmisiä, olemaan empaattisia, silloin he suostuvat kuuntelemaan meitä. He tietävät, että koska rakastamme heitä aidosti, tahdomme heidän parastaan. Siinä on opettelemista varmasti koko loppuelämäksi.

Mikäs se toinen sovellus sitten oli noille kahdelle rakentajalle? Katsotaanpa tarkasti:

Minä osoitan teille, kenen kaltainen on se, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tuli tulva, virta syöksyi taloa vastaan mutta ei saanut sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Mutta se, joka kuulee eikä tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa maan pinnalle, ilman perustusta. Kun virta syöksyi taloa vastaan, se sortui heti ja tuhoutui kokonaan.

Käsitän, että jakeet voisi tulkita myös niin, että toinen rakentaja rakentaa kestävistä materiaaleista ja toinen ei. Voimme olla uskovia, mutta se, miten rakennamme uskoamme, ratkaisee sen, millaisen palkan vaelluksestamme saamme kerran taivaassa.

1 Korinttolaiskirje 3:10-15

Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentajaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

On syytä huomata, että Jumalan armosta itse kukin pelastuu, ei omista ansioista, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on seurakuntansa pää. Jae 15 muistuttaa meitä siitä, että kenelläkään meillä ei ole oikeutta alkaa vaatimaan toiselta suorituksia uskon näkymisestä, vaan se on Pyhän Hengen työ. Itse kukin jossakin elämän tilanteessa on kompuroinut. Toinen useammin, toinen harvemmin. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tulla syyttämään toista sanoen, että ”eikö sinun pitäisi lukea Raamattua ja rukoilla säännöllisesti? Kai tiedät, ettei uskosi kestä, jos et vahvistu siinä!”

Myönnän suoraan, että tämä esimerkki kuvasi minua vuosia sitten. Sen jälkeen Jumala on armossaan saanut koulinut minua paljon. Se on tehnyt minusta nöyremmän. Eilen Seinäjoen illassa Laukkosen Roope Ywam Ruurikkalasta (Evijärvi) opetti ja kun illan päätteeksi menimme kebabille hän rohkaisi minua valtavasti sanoen, että kompuroinnit tekevät nöyräksi. Se on osa prosessia. Herra opettakoon meille viisautta miten käytämme kieltämme. Ihan selvennykseksi vielä, että todellakin rohkaisen kaikkia tutkimaan Sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja säännöllisesti, mutta päätöksen täytyy lähteä omasta sydämestä ja tahdon päätöksestä. Vahvemmat uskovat voivat rohkaista toisia ja kulkea aidosti vierellä ja antaa vinkkiä, mutta ei syyttäen, vaan rakkauden hengessä.

Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Se tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.

On siis kyse materiaalivalinnoista. Vaikken ole kätevä käsistäni, vaan ”kynämies”, ymmärrän, että kulta, hopea ja jalokivet ovat kestäviä, kun taas puu, heinät ja oljet palavat tulessa, joten tässä esimerkissä ne ovat heikkoja materiaaleja. Itse päätämme siis omilla valinnoillamme, miten uskomme kasvaa, vai kasvaako se. Jos rakennamme maailman arvojen mukaisesti, työ on heikoista materiaaleista. Jos taas päätämme totella Jumalaa, seurata häntä kokosydämisesti ja olla kuuliaisia, silloin uskomme kasvaa ja kestää myös koetuksissa.

Jeesus Kristus on uskomme perusta. Uskomme perustuu vain ja ainoastaan hänen täytettyyn työhönsä, ei meidän ansioillemme. Emme ansaitse teoillamme pelastusta, vaan se tulee puhtaasta armosta. Se herättää oikeanlaista Jumalan pelkoa, jotta tahdomme alistua hänen tahtoonsa koko sydämestämme. Mieti, millaisia elämän valintoja olet tehnyt menneen viikon aikana ja jos koet, että olisit voinut tehdä parempia päätöksiä, älä masennu. Pyydä rukouksessa taivaan Isältä voimaa vaeltaa hänen tahdossaan, tekemään oikeanlaiset päätökset jatkossa. Älä ruoski itseäsi vaan anna Jumalan armon kasvattaa sinua kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Vanhurskautuksesta

10.4.2016 Raamatusta

Vanhurskaus. Ei kovin arkisanastoa meille? Mitä se meinaa? Iso Raamatun Tietosanakirja kuvaa esimerkiksi sanaa näin: Se ilmaisee Jumalan tuomion johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Vanhurskaus on myös sitä käytöstä, toimintaa ja vaellusta, joka on oikeaa Jumalan edessä, hänen mielensä mukaista ja hänen tunnustamaansa, toisin sanoen lähinnä samaa kuin oikeamielisyys. Tähän oikeamielisyyteen liittyy myös Jumalan pelko ja sisäinen antautuminen Jumalan tahdolle. Vanhurskaat tietävät olevansa kokonaan riippuvaisia Jumalan armosta, joka vaikuttaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Nyt, kun olemme hiukan selvittäneet, mitä vanhurskaus pitää sisällään, lähdetään tutkimaan Sanaa:

Roomalaiskirje 3:21-26

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Tämän Jumala teki osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Jakeessa 20 sanotaan pohjaksi tälle jaejaksolle: Eihän yksikään ihminen tule hänen edessään vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto.

Fakta on siis se, että jokainen ihminen on väärässä asemassa suhteessa pyhään, täydellisen oikeudenmukaiseen Jumalaan, joka määrittää, miten ihmisen tulee elää. Syntiinlankeemuksen seurauksena yksikään ihminen ei kykene elämään oikein Jumalan tahtoon nähden. Kukaan ihminen ei kykene täyttämään Jumalan lain vaatimuksia, lain tehtävä on kasvattaa ihmiset hyväksymään oma syntisyytensä Jumalan edessä, jotta hyväksyisimme Jumalan armon Jeesuksessa elämäämme.

Ihmiset ovat kaikkina aikoina yrittäneet elää hyvää elämää, luullen, että Jumala hyväksyy heidät taivaaseen sen perusteella, että he ovat eläneet hyvin, tehneet mielestään vähemmän pahaa kuin hyvää. Mutta Jumalan tahtoa ei kukaan ihminen kykene täyttämään omilla teoillaan, kuten näimme. Vasta kun ihminen nöyrtyy, ja myöntää, että olen syntinen ja tarvitsen apua, jotta pääsen tästä eroon, Jeesus voi tulla apuun. Kun ihminen alkaa ymmärtää Jeesuksen täydellisen uhrin seuraukset, hän alkaa kunnioittamaan häntä syvästi ja tahtoo elää hänen tahdossaan koko elämänsä.

Jakeet 22-24 eivät jätä paljonkaan tulkinnan varaa: Ensimmäinen asia, jotta ihminen saa syntinsä anteeksi ja ennalleen asetetaan oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, on Jumalan lahjoittama usko. Jumala vetää ihmistä pelastukseen ja hyväksyttyään sen, hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa (2.Kor. 5:17). Tässä ei ole muita ehtoja: Ihmisen täytyy vain hyväksyä Jumalan armo omalle kohdalleen, jolloin hänet vanhurskautetaan, julistetaan syyttömäksi, Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Ihmisen osana on vain vastaanottaa ja se on siinä! Mutta se vaatii oikeasti nöyryyttä myöntää olevansa hukassa, synnin orja ja vasta silloin hän voi aidosti vastaanottaa Jumalan ilmaisen lahjan. Ikävä kyllä ihmiset ovat liian monesti ihmisten orjia ja miettivät, että mitä ihmettä ystävät ja tutut sanovat, jos tuun uskoon?! He eivät ymmärrä, että eräänä päivänä he seisovat yksin oikeamielisen Jumalan edessä vastaamassa elämästään, eivätkä naapurin elämästä. Silloin on liian myöhäistä pyydellä uutta mahdollisuutta.

Jakeet 23-24 osoittavat selkeästi, ettemme ansaitse Jumalan armoa, vaan se on hänen suuri rakkaudenosoituksensa meille. Se perustuu Jeesuksen ansaitsemaan lunastukseen, kun hän sovitti täydellisesti jokaisen ihmisen syntivelan Golgatalla. Kaikessa on kysymys siitä, mitä Jeesus teki. Jae 25 jatkaa apostolin Kristus-keskeistä saarnaa siitä, että Jumala on asettanut Jeesuksen sovituksen välineeksi (armoistuimeksi) uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen oikeamielisyytensä. Mistä on kyse? Mielestäni siitä, että Jeesuksen veri on puhdistanut jokaisen joka turvaa häneen. Ainoa asia, mikä voi puhdistaa ihmisen synnit on Jeesuksen kallis veri. Siinä ei ollut mitään epätäydellistä. Ainoastaan se riitti Jumalalle, jotta hän voi oikeutetusti antaa anteeksi jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Miksi on näin? Koska täytyi olla todella virheetön, täydellinen uhri, jotta oikeamielinen Jumala voi antaa anteeksi kaikki synnit.

Jae 26 alleviivaa vielä kuinka oikeudenmukainen Jumala on. Hän itse on personoitunut oikeudenmukaisuus, täydellinen. Ja hän lukee Jeesuksen syyttömyyden ja oikeamielisyyden meidän eduksemme! Mikä valtava ilouutinen! Ei oo mitään vastaavaa olemassakaan! Onko sinun ja minun hankala hyväksyä tätä? Maiskuttele näitä vielä:

Roomalaiskirje 4:25, 5:1, 8.

Hänet annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Herää kysymys, mitä nämä vanhurskautuksen siunaukset saavat uskovissa aikaan? Sen tulisi saada meidät arvostamaan Jumalaa syvästi. Sen tulisi saada meidät palvomaan koko elämällämme häntä, joka antoi kalleimman lahjan, minkä kukaan voi antaa. Meidän tulisi sisäistää asemamme Jumalan rakkaina lapsina, jotka tulevat perimään Jumalan valtakunnan. Miksi tämä identiteetin sisäistäminen on niin tärkeetä? Mielestäni siksi, että miten ihmeessä voimme opetuslapseuttaa uusia Jumalan lapsia, ellemme itsekään sisäistä asemaamme. Jos Pyhä Henki saa meidät pikku hiljaa ymmärtämään asian elämässämme, voimme johtaa muitakin terveeseen uskovien kasvuun. Siksi on niin tärkeetä pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan meille, mitä Jeesus on todella tehnyt!

Olin muutamia päiviä sitten lenkillä ja kuuntelin erään gospelbändin biisiä Jeesuksen verestä. Jumala kuiskasi henkeeni, että ”minä puhdistan sinut nyt Jeesuksen verellä”. Se oli täynnä armoa ja rakkautta. En voinut kuin aamuhämärissä hölkätessä kiitellä Herraa, että hän tahtoo pyhittää minua joka päivä hänen kaltaisekseen. Ajattelen, että tuo hetki muistutti minua siitä, kuinka tärkeetä on jatkuvasti tulla tietoiseksi Jeesuksen veren valtavasta voimasta, joka uudistaa päivittäin, kun olemme avoimia Herralle. Kun vastaanotin puhdistusta, koin, kuinka Jumalan rakkaus täytti koko olemukseni ja aloin kunnioittamaan häntä entistä enemmän. Pyhitys on siis erittäin tarpeellista meille kaikille, jotta voimme kasvaa Jumalan lapsina.

Näin myös tällaisen näyn: Näin Jeesuksen ristiinnaulittuna minun tähteni. Se sai minut polvistumaan ja nöyrtymään. Se murtaa sydämeni, kun mietin, että minä ansaitsin tuon rangaistuksen synneistäni, mutta Jeesus täysin syyttömänä rakasti minua syyllistä niin paljon, että kantoi syntieni rangaistuksen Golgatalle, jotta minun ei tarvitse enää olla synnin orja, vaan vapaa, koska hän lunasti minut täydellisesti.

Uskovinakin meillä on jatkuva taistelu syntiä vastaan vanhan syntiä rakastavan luontomme tähden. Mutta meidän tarkoitus ei ole elää enää orjina, vaan vapaina. Lue ajatuksella seuraavat jakeet, tällä kertaa Elävän Uutisen mukaan:

Roomalaiskirje 6:5-11

Me ja Kristus olemme yhtä: me kuolimme hänen kanssaan. Nyt olemme osallisia hänen uudesta elämästään ja kerran nousemme kuolleista niin kuin hän. Meidän vanha minämme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, jotta emme enää olisi synnin hallittavina emmekä synnin orjia. Koska olemme kuolleet synnille, sillä ei ole ylivaltaa elämässämme. Vanha, syntiä rakastava minämme on kuollut Kristuksen kanssa, ja niin uskomme saavamme myös elää ikuisesti hänen kanssaan. Jeesus nousi kuolleista, eikä hän enää koskaan kuole. Kuolemalla ei ole enää valtaa häneen. Hän kuoli kaikkien puolesta murtaakseen synnin vallan, ja nyt hän elää ikuisesti Jumalalle. Pitäkää siis tekin itsenne synnille kuolleina ja eläkää Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, tähden.

Miten siis elämme Kristuksen voittosaatossa omassa elämässämme? Pitämällä vanhan luontomme ristiinnaulittuna, jonka seurauksena synnin ylivalta Jeesuksen ansiosta on murtunut. Aivan kuten Jeesus eli kuuliaisena Jumalan tahdolle koko elämänsä, mekin täydellisessä riippuvuussuhteessa häneen, voimme elää vapaina synnin orjuudesta :D Jos elämme lähellä Jeesusta, synnin valta väistyy päivä päivältä kirkkaammin! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

 

 

 

Kuka saa hallita elämäämme?

31.1.2016 Raamatusta

Tällä kertaa mieleni tuntuu melko raskaalta aiheen tähden, josta kirjoitan. Pyysin Herralta äsken viisautta ja nöyryyttä kirjoittaa tästä alueesta, koska kukaan ihminen ei ole oikeutettu ”saarnaamaan” ja osoittamaan toisten syntejä, koska jokaisella Jumalan lapsella on omat heikkoutensa. En siis pyri kirjoittamaan ylhäältä päin, ikäänkuin itse olisin synnitön, vaan pyrin asettumaan itse yhtälailla lukijan asemaan.

Aihe ei ole mukava, sen myönnän. Mutta totean, että totuus ei ole aina ihanaa ja mieltä ylentävää, koska jokainen meistä on syntinen pyhän Jumalan edessä. Kukaan ei ansaitse Jumalan mielisuosiota omilla teoillaan, koska monesti vaikuttimemme ovat väärät. Teemme syntiä ennakkoluuloin, ajatuksin ja teoin. Mistä aiheista nyt puhun? Vain muutaman mainitakseni: Jooga, horoskoopit ja ennustajat. Jostain syystä uskovatkin sekoittavat asiansa monta kertaa sekaantumalla esimerkiksi tällaisiin. Miksi horoskooppien lukeminen tai ennustajille soittaminen on huono asia? Tai miksi jatkuvasti yleistyvä jooga-kursseille osallistuminen on muka väärin? En pysty perustelemaan hienoin argumentein kantaani, lähestyn asiaa siltä kannalta, miksi Jumalan tulee olla elämämme valtaistuimella ja esimerkiksi edellämainitut asiat syrjäyttävät hänet siltä. Tiedän yhden ainoan kirjan, jota uskallan suositella jos tahdot perehtyä esimerkiksi joogaan ja mitä Jumala on siitä mieltä. Se on Pekka Reinikaisen noituuden paluu lääketieteeseen. Lisätietoa:

http://www.kuvajasana.fi/tuotteet?selProduct=94&selGroup=29

Mikä sai minut päättämään, että tällä viikolla näiltä alueilta kirjoitan? Jumala näytti minulle hiukkasen inhottavalta tuntuvan näyn: Näin ilkeän demonin, jonka ymmärsin kuvaavan henkivaltaa, joka vaikuttaa esimerkiksi joogan, horoskooppien, enkelien palvonnan, ja ennustajien taustalla. Henkivalta tahtoo orjuuttaa ihmiset pikku hiljaa ja viedä paholaisen orjiksi uudelleen. Taivaan Isä itkee kun hänen lapsensa alkavat leikkimään näiden kanssa.

Katsotaanpa miten Jeesus toimi fariseusten kanssa.

Matteus 15:7-9, 12-14

Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

Hesekiel 33:31-32

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa. Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan.

Meidän tulee lukea nämä jakeet huolellisesti ja ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Millainen ihminen on tekopyhä? Sellainen, joka näyttelee olevansa jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Ikävä kyllä tekopyhyyttä on ilmennyt siitä lähtien kun ihminen lankesi syntiin. Tekopyhyys ilmenee näissä Matteuksen evankeliumin sanoissa niin, että fariseukset osaavat puhua viisaasti ja ihmiset ajattelevat heidän todella palvelevan Jumalaa, mutta heidän suhteensa Jumalaan on kuollut synnin tähden. Mitä Jeesus tahtoo meidän tekevän? Ettei meistä tule samanlaisia! Ettemme yrittäisi näytellä ihmisille ja Jumalalle, että kaikki on kunnossa, vaikka kulissit olisivat jo kaatumassa. Jeesus tahtoi opettaa opetuslapsiaan irtisanoutumaan näennäisestä Jumalan palvelemisesta ja seuraamaan häntä kokosydämisesti. Jos alamme tekemään kompromissejä maailman arvojen kanssa, me eksymme ja ainoa tapa palata takaisin Jumalan luo on tehdä reilusti mielenmuutos. Mielenmuutos ei tarkoita sitä, että minäpä nyt pyydän Herralta anteeksi ja huomenna taas jatkan entiseen malliin, tullen pikku hiljaa flegmaattiseksi, veltoksi, todellisen mielenmuutoksen kanssa. Ei, Jeesus sanoi selkeästi, että se täytyy juurineen repiä pois, jotta voi aidosti nähdä muutoksen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkaa olla tilivelvollinen jollekin luotettavalle Jumalan miehelle tai naiselle elämästään. Fariseuksillakin oli täysi mahdollisuus tehdä parannus ja olen ymmärtänyt, että muutamat heistä aidosti tekivätkin parannuksen ja tunnistivat Jeesuksessa luvatun Messiaan.

Miksi tekopyhyys on niin vaarallista? Koska Hesekielin jaejaksossa näemme, että kuka tahansa voi näyttää olevansa messissä täysillä, mutta sydän on jo paatunut synnin tähden. Miksi on niin vaarallista, jos elämme Jumalan lapsen elämää muille, mutta todellisuudessa emme noudata Jumalan sanaa elämässämme? Siinä ei ole mitään voimaa ja tällainen uskova kyllästyy uskoon ajan saatossa. Miten sitten tulisi toimia joogan tai horoskooppien kohdalla? Jos ajattelemme, että horoskooppien lukemisessa ei voi olla mitään pahaa, me alamme vähättelemään sen vaikutusta mieleemme, ajatuksiimme ja tahtoomme. Sehän on yksi perkeleen juoni. Jos harrastamme joogaa, se tuntuu varmaan hyvältä ja voimme rentoutua arjen keskellä. Itse asiassahan jooga-liikkeissähän ei ole mitään pahaa, mutta henkivalta mikä vaikuttaa sen taustalla sitoo ihmisiä paholaisen orjiksi. Paholaisen juoni on siinä, että alamme vähätellä syntiä, se tuottaa jonkinlaista nautintoa, kunnes Pyhä Henki osoittaa meille synnin ja tulee morkkis. Jos aidosti teemme parannuksen, emmekä jää miettimään mikä tässä on niin väärää, koemme Jumalan armon. Jos taas perustelemme itsellemme synnin tekemistä, se alkaa vaikuttaa salakavalasti koko päähämme ja teemme kompromissejä, sen sijaan, että aidosti katuisimme. Jos jatkamme tässä kehässä kuukaudesta toiseen alamme uskoa enemmän fiiliksiä ja paholaisen valheita kuin Jumalan sanaa. Se on todella vaarallista. Puhun omasta kokemuksesta. Jos emme enää tahdo tehdä parannusta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi ja hän hiljenee. Jossain kohtaa voi käydä niin, että huomaamme, ettei usko enää kiinnosta enää ollenkaan, uskovat ystävät ovat pois ja tilalla on uusi kaveriporukka joilla on sama arvomaailma kuin itsellä.

Miten voimme sitten varjella itsemme puhtaana tämän syntisen maailman keskellä, niin ettemme lankea pois Jumalasta? Yksinkertaista: Mitä enemmän rakastut Jeesukseen, uskon elämäsi pysyy fressinä, eikä mikään muu tuota vastaavaa iloa ja nautintoa kuin läheisyys Herramme kanssa. Miten saan pidettyä suhteen Herran kanssa fressinä? Hoitamalla rakkaussuhdetta hänen kanssaan päivittäin. Aika-varkaat vievät keskittymisemme pois hänestä liian helposti. Meidän täytyy siis perustaa elämämme Jumalan sanan varaan ja antaa sen tulla osaksi ajattelu-, toiminta ja tahtomaailmaamme. Silloin emme varmasti eksy pois hänen läheltään. Miten tämän voi pistää käytätöön? Voit alkaa pyytää Herralta yksinkertaisesti syvää halua tutkia Sanaa päivittäin. Siitä minä lähdin monta vuotta sitten, kun tahdoin uudistua uskossa. Kun rukoilin sitä päivittäin, huomasin yhtäkkiä, kuinka Herra tuli rakkaaksi ja tahdoin todella oppia tuntemaan Jeesusta. Siitä on kysymys.

Matteuksen 15 luvun jakeessa 8 sanottiin, että ”tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” Tää kertoo minulle sitä, että jos sydämemme täyttyy Herran pelolla, me ei eksytä ja silloin sydän pysyy lähellä Herraamme, koska rakastamme häntä.

Psalmi 34:10-12

Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan.

Näissä Daavidin kirjoittamissa sanoissa, jotka Pyhä Henki vaikutti hänessä, näemme miten tärkeää on etsiä ja kunnioittaa Herraa. Jae 10 on suora Jumalan lupaus, että kun me kunnoitamme häntä, hän todellakin pitää meistä huolen. Kun kunnioitamme ja rakastamme Jumalaa, meistä tulee halukkaita viettää aikaa hänen lähellään. Ja kun taivaan Isä tahtoo opettaa, sen parempaa ei voi olla :) Kun lähestymme häntä kunnoittaen, huomaamme, että hän täyttää kaikki tarpeemme ja rakastumme häneen päivä päivältä enemmän.

Tehkäämme siis päätös tänään antaa elämämme jokainen osa-alueemme Jumalalle, viettää aikaa hänen lähellään, satsata ihmissuhteisiin, jotka saavat meidät rakastumaan Jeesukseen enemmän ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Sen parempaa elämää ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) T. Jukka