Selaat arkistoa kohteelle joulu.

Hyvää uutta vuotta 2018!

1.1.2018 Yleinen

Päätin heti vuoden vaihtumisen jälkeen juhlistaa sitä kirjoittamalla uuden artikkelin!

Viime yönä tosiaan tuli valvottua, niin kuin uutenavuotena kuuluukin! Telkkarista myöhään illalla tuli samanaikaisesti jääkiekkoa ja koripalloa, joita katseltiin veljen kanssa. Veli häippäsi ja vietin vielä jonkin aikaa kuunnellen musiikkia. Tai no, musiikkiahan minä melkein kuuntelen aina hereillä ollessani. Joskus myös nukkuessani, ja silloin tällöin musiikki tulee uniini. En vain oikein pääse siitä eroon! Muistan, että lapsena minua aina jotenkin nolotti kuunnella musiikkia. Jotenkin kai ajattelin, että se on liian tunteellista.

Heräsin sitten yhden maissa äidin soittoon. Hän kyseli, että menisinkö hänen kanssaan katsomaan mummoa. Olin vielä niin väsynyt, että sanoin etten vaan jaksa. Harmittaa, tottahan MUMMOLLA pitäisi vierailla! Nukahdin heti uudestaan ja herättyäni 15:30 lähdin pienelle kävelylle. Olin noin tunnin ulkona ja tullessani kotiin lämmitin ja söin pakastepizzan. Vähän ajan päästä äiti tuli piipahtamaan.

Musiikista puheen ollen, tein tuossa pari päivää sitten uuden kappaleen. Yritin tehdä tällä kertaa pelimusiikkia pelejä varten – veljen kanssa odotellaan yhden sovelluksen ilmestymistä, jolla luultavasti osaisimme tehdä ainakin jonkin sortin pelejä. Toivon kovasti, että suunnitelmamme toteutuu.

Joulukin meni tuossa vähän aikaa sitten. Pelattiin lahjaksi ostamaani uutta versiota Sega Mega Drivestä pikkuveljen kanssa. Oli ihan hauskoja pelejä! Viime aikoina olen muutenkin pelannut aika paljon – lähinnä shakkia ja ajopelejä. Suosikkini on tällä hetkellä GRID 2, joka alkuun tuntui aika vaikealta, mutta pikku hiljaa sain juonesta kiinni. Siinä on sellainen kiva ominaisuus, että jos ajaa pahasti väärin, voi aikaa kelata taaksepäin ja ajaa uudestaan paremmin. Shakkia olen pelannut hyvin heikkoa vastusta vastaan (tietokonetta), mutta tuntuu, että olen silti kehittynyt paremmaksi pelaajaksi. Yritän saada selkeät virheet pois pelitavastani.

Toinen lahja, jonka ostin itselleni on uudet hienot langattomat kuulokkeet. Oli tosi järkevä ostos!

Vuoden vaihtuessa minulla on tapa lukea yksi tietty Don Rosan Aku Ankka -kirja. Muutenhan noita sarjakuvia tulee luettua miltei olematon määrä. :)

Odottelen tässä kovasti maaliskuuta, koska silloin tulee teattereihin kauan odottamani elokuva Ready Player One! Mielenkiinnolla odotan myös uutta Putous-kautta, joka alkaa tämän kuun 20. päivä.

Loppuun vielä veljeni runo, jonka hän keksi katsellessamme koripallo-ottelua. Se menee näin!

Hei, sinä lyhyt pelaaja!
Kentän pienin!
Tee itsestäsi vielä lyhyempi!
Kyyristymällä!

Klap! Klap! Klap! =)

Harri Nykänen – Raidin joulu (äänikirja ja e-kirja ilmaiseksi)

22.12.2017 Yleinen

Eli Elisa Kirjasta löytyy Harri Nykäsen Raidin joulu ilmaiseksi sekä äänikirjana että e-kirjana.

E-kirjan saat täältä:
https://kirja.elisa.fi/ekirja/raidin-joulu

Äänikirjan saat täältä:
https://kirja.elisa.fi/aanikirja/raidin-joulu

Toivon, että kyseessä on hieno jouluntunnelmainen kirja. Ajattelinkin lukea sen jouluaattona.

01.12.2017

1.12.2017 Yleinen

Se on sitten joulukuu jo! Katsoin heti herättyäni DVD:ltä ensimmäisen jakson The Joulukalenteria. The Joulukalenteri on jo ollut muutaman vuoden ajan tapanani katsoa, joulukuussa aina oikea jakso oikeana päivänä tietenkin. Heti perään vetäisin suklaajoulukalenterista ensimmäisen suklaan. Nami nami! The Joulukalenterihan tulee nyt taas telkkarista, tänään ensimmäinen jakso kello 18:50 Subilta. Jokaisen jakson pituus on muistaakseni jonkin verran päälle 10 minuuttia. Juulian joululevyä kuuntelin sitten jonkin aikaa, siinä on muutama aikas hieno kappale. Kiitos pikkuveljelle sen hankkimisesta minulle. Löytyyhän se nykyään Spotifystä, mutta on se hienoa omistaakin noin hieno levy.

Käytiin juuri äsken isoveljen kanssa Gigantista ostamassa Playstation VR. Olin oikeastaan valmis pettymään. Asentelemisessa meni jonkin aikaa ja sitten veli kokeili niitä vr-laseja ensin ja kyselin ihan malttamattomana, että miltä se näyttää? Saanko minäkin kokeilla? Veli ajatteli, että olen joku 10-vuotias. :) Minulla ei ollut mitään käsitystä, miltä virtuaalitodellisuus näyttäisi ja tuntuisi. Valitsimme Youtube VR:stä jonkin virtuaalivideon, jossa oli Paul McCartney. Ilman 3D-efektiä tosin. Katselin sitä ja ajattelin, että onpa erikoista, ihan kuin olisin videon sisällä itse! Itse asiassa tuli mieleen se, kun joskus näin hyvin realistisia selkounia. Mietin, että jos nyt olisi joku jyrkänne ja siitä pitäisi hypätä alas, niin en ehkä uskaltaisi! Vielä mielenkiintoisemmaksi meininki meni, kun kokeilin ”syvänmerensukellusta”. Kuva oli aika realistinen ja huutelin vaan, että ”mahtavaa, mahtavaa!”. Ajattelin, että tätä systeemiähän voisi soveltaa vaikka mihin hienoon. Esim. elokuva jossa itse olisi mukana, eli katsella ympärilleen ja näin, voisi tuntua tosi hienolta elämykseltä.

Sitten iskäkin tuli käymään ja hänkin kokeili uutta laitettamme ja taisi tykätä kovasti. Kysyin häneltä, ja hän vastasi, että ihan kiva. Virtuaalitodellisuus tuntuu jo nyt hienolta, vaikka se maailma on vielä lapsenkengissä. Ja tämähän on vasta halvin vaihtoehto, ehkä muut VR:t ovat vielä parempia! Minulla on laadukas pyörivä tuoli, jonka päällä on kiva istua virtuaalilasit päässään. Mutta ei siis ollut lopulta pettymys. Luulen, että tämä on hieno laite! Suosittelen ostamaan, jos on ylimääräistä rahaa! Vielä kun tosiaan tulisi paljon materiaalia, pelejä ja elokuvia. Haluan pyytää anteeksi äidiltä, joka ei halunnut, että ostamme PS VR:n. Tule joskus kokeilemaan niin huomaat, ettei se ole niin paha juttu!

Parin kuukauden aikana olen taas muuten vähän urheillut. Kerran viikossa olen käynyt pelaamassa sählyä ja se on ollut kivaa. Edellisestä kerrasta oli ollut joku puolitoista vuotta jo. Lenkkeillytkin olen melkein joka päivä, joten eiköhän kunto tässä pikkuhiljaa taas kohene.

Joulua odottelen innolla. Olen ostanut jo muutaman lahjan itselleni, ja suunnitelmissa oli ostaa vielä pikkuveljelle ja itselleni ainakin yksi kalliimpi lahja. En tiedä onnistuuko nyt, kun tähän PS VR:ään meni niin paljon mania. Esko Valtaojan Kohti ikusuutta vois olla yksi mihin rahat vielä hyvin riittäisivät. Itsenäisyyspäiväkin on ovella. Suunnittelin vähän, että syötäisiin pizzaa isoveljen ja äitin kanssa silloin. Ja katsottaisiin TV:stä linnan juhlia.

jouluaato

7.1.2017 Yleinen

Menimme kolme päivää ennen jouluaattoa mummon luokse jonne tuli myös serkkuja. Pelasimme geometry dashhia serkkuni kanssa. tässä pelissä pitää painaa sormella kun tulee este. Kävimme myös ulkona illalla. Kun vihdoin oli jouluaatto olin ihan innoissani. minä löysin mantelin puurosta ja se oli ekakerta  kun saan mantelin ja voitin sen avulla suklaajoulupukin. kävimme illalla hautausmaalla ja siellä oli tosi monta kynttilää kun tulimme takaisin niin joulukuusen alla oli lahjoja. Meillä ei käynyt joulupukki koska pienimmät pelkäsivät sitä. Minä sain näppäimistö, hiiren, matkalaukun ja karkkia. Tein videon kun avasin näppäimistön ja hiiren voit katsoa sen tästä linkistä–)lahjojen avausta

Joulu tuli. Joulu meni.

26.12.2016 Yleinen

Niin siinä sitten kävi. Nyt on juhlat juhlittu. Itse vietin ne maaseudun rauhassa, hyvässä seurassa. Seuraavaksihan juhlitaan vuoden vaihtumista, ja Suomikin on pian 100-vuotias. Ikkunasta olen kyennyt seuraamaan viime vuosien ilotulitukset, toivottavasti tälläkin kerralla. Omia raketteja en osta. En ole koskaan ostanut. Uudenvuodenlupauksia en tee. Ei ole tarvetta.

Katselin tapani mukaan The Joulukalenterin DVD:ltä joulua odotellessa, jokaisen jakson juuri oikeana päivänä. Se on hauska vanha sarja vuodelta 1997, joka on uusittu TV:ssä 1998 ja 2007. Ostakaa nyt jouluihmiset hieno perinne joulunodotukseen. Halpakin se on, tällä hetkellä CDON:ssa alle 8 euroa! Tässä linkki sinne:

http://cdon.fi/elokuvat/the_joulukalenteri_(2_disc)-29750894

Iskänä olemista

26.12.2016 Yleinen

Tässä kun vietettiin ensimmäistä joulua iskänä niin ehkä siitä jo voi hieman avautuakin.

Minun kohdalla ei voi hirveästi kertoa, kun aika sivusta seuraava olen ollut vaikka mitä nyt välillä vaippaa vaihdan.

Hieman kertomusta lauantailta vaippaa vaihtaessa:  Peban kun sain pestyä ja aseteltua Linnean takaisin alustalle niin uutta kusta alkaa jo tulemaan ja siinä sitten hamuilet hädissään uutta vaippaa ja kappas lyötkin käden suoraan vanhan vaipan paskaan :D

Onneksi ei nyt ihan näin paha mutta kuitenniin.

kivaahan se on seurailla ja ostella kaikkea järkevää lapselle.

Tässä Linnea sovittamassa uutta Tiikeri pukua :) vähän iso se on vielä, mutta kovaa se kyllä kasvaakin.

Joulu vietettiin Haminassa/Kotkassa.

Ei ollut ainakaan ruuasta pulaa pikemminkin allekirjoittanut ei jaksanut syödä enempää.

On sillä Korvatunturin valkoparralla ollut taas kantamista, että on saanut kaikki lahjat vietyä, kun meillekin tuli useita paketteja.

Kotiteatteri saa vihdoin vähän jatkoa kun KEF:n takakaiuttimet tulee jatkoksi.

Tarkoitus olisi saada kaiuttimet sekä vitriinit seinään kiinni, mutta oikein tuo oma taito ei taida riittää. En oikein tiedä pitäisikö vitriinit ensin pultata toisiinsa kiinni ja sen jälkeen seinään vai ensin seinään joku levy/lauta mihin sitten pultattaisiin vitriinit kiinni?

Kaiuttimet saan kyllä seinälle kun tiedän vain missä kohtaa koolaukset menee.

 

Pakko oli ottaa Katan vaasista vai mikä toi on kuva kun oli niin hieno ja sopii hyvin sisustukseen.

 

 

Eteiseen tuli tuollainen penkki, joka tosin ei kestä sitten yli 100kg eli navetassa punnittavat eivät sitten siihen istu tai kyllähän minä tiedän että paskaksihan sen joku vielä vetää.

loppuun Linnea Elisabeth Maria Kiviharju ja muutama kummi ja sukulainen ja perhetuttu :)

Hyvää joulua vaan kaikille..

22.12.2016 Fiilikset matalalla

Aivan mahtava fiilis. (Valitan jos sarkasmi ei korostunut edellisessä tarpeeksi.) Ensin eilen vietin kaupungil kolme tuntii tänää toisen samanlaisen (joululahjoja yms.). Eilen pääsin kotiin viiden jälistä. Piti ystäville tehdä joulukortteja ja pari lahjaa kääräistä paperiin, joten en jaksanut ja kerinny koiran kans lenkil. Menin nukkumaan puoli kolmelt yöl.

 

Tänään tulin kotiin puoli kolmen paikkeilla, söin ja hiukan chillasin. Siin kohdas jo tuli valituksii, ku kestää nii mahdottoman kaua lähtee lenkil. Kun aloin veljen kans tosissani tekeen lähtöä tuli useita pikkuhommia mitä piti tehdä. Onneks pääsin koirien kans lenkil, nii ei tarvinnu ol kotona. Meen oman ja naapurin koiran kans kierrettiin tunnin lenkki ja ainaki puolet siitä pimeessä mettässä välil ilman minkäänlaista polkua =ei ihan kevyimmästä päästä. Jo kun tulin kaupungist olin väsyksis, lenkillä en ainakaan piristyny. Yhteens päivän aikan kävelyä kertyi useita kilsoja, joten jalat ja koko kroppa hiukan pakostaki haluaa nukkumaan. Olin varsinki lenkin jälkeen siin kuosis, et olisin nukahtanu pystyyn.

 

Koitin jotain siivoomis juttui tehä, sen vertta mitä jaksoin. Mm. Kissan oksennukset, roskien vieminen, ison villamaton tamppaamine, mattoje lattial laittamine, yleist tavaroiden paikalleen vientiä. Juu tiedän ei oo ollenkaan pahoja, mut mulle täl haavaa ovat. Oon tosi väsynyt. Voisin nukkua viikon.

 

Tuos äsken kun otin lepotauon, äiti näki sen töiden pakoiluna. Sanoi veljeni tehneen töitä reippaasti (oli kauemmin kotonaki), mutta mä olin ollu se laiska ja saamatoin, en ollu tehny mitään tärkeet ja hyödyllist. Jes-fiilikseni oli mahtava. Tein sen verra mitä jaksoin ja se ei ollu mitään. Ei sitä muiskaan asiois voi tehdä enemmä kuin parhaansa, antaa enempää kuin pystyy.

 

En kuulemma sais yhden yhtään lahjaa. Sanoin etten tarviskaan. En välittäis tippaakaan. Etten siivois huomennakaan yhtään mitään niin kuin en tänäänkään. Valituksethan siitä tuli kuinka 20v. käyttäytyy kuin 6v. Ei jaksanut paljoo nyppiä.   Ihan ketun sama mitä joku (esim. joka lukee tätä) ajattelee siit miten käyttäydyn. Oon liian väsynyt, en vaan kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään. Sain myös kuulla siitä miten asiat olis, jos äitiä ei olis. Tiedän kaikki olis viel enempi päin jotakin. Tuskin muakaan siin tapaukses olis.

 

Tiedän et joulu stressaa äitiä, tilanteest tekee triplasti pahemman kun isä on nyt randomil asunu meil viikon vertta. Isän läheisyys kuulemma saa ressaan enempi. Tekisin ja auttaisin mielelläni enempi, mutten vaan millää repee. Huokaus.

 

Pakostakin tuli olo ettei mul oo mitään väliä, ei sil oo merkityst paljonko teen ja mitä. Tietenkin puolikkaan “en ole mitään”-ajatuksen kohdal itsetuhoiset ajatukset heräsivät ja keräsivät voimansa. Milloin nää piinaavat ajatukset oikeen lakkaavat? En jaksa ajatella itseni satuttamista, tappamista.

 

Tiedän puhuminen aika varmaan auttas, sitä mulle ei tarvitse kertoa. Muttei se tarkoita sitä et jaksaisin tehdä hommia. Ei työt hoidu puhumal.

 

Mikä hiiskatin lapsellinen valitus purkaus tästäkin oikein tuli?

 

Asiast hiukan toiseen: eilen yks äiti kysyi voisko mun (partio)ryhmäni tehdä pienen työkeikan ja tulla heille aattona vetämään joulupukin roolin. Me ei siis oltu mitenkään mainostettu, et voidaan tulla, vaan tää yhen sudarilauman vetäjä keksi kysyy meit. Heille piti tulla joku muu joulupukin virkaa hoitamaan, mutta hän joutui yllättäen perumaan.

Aluks homma näytti toimivan, sitten tuli yksi mutka matkaan, pian kolmas ja neljäskin. Koska lapset aika varmaan tuntevat mut ja ryhmäläiseni, saimme erään lapsille täysin vieraan ihmisen vetämään pukin roolin. Kuten arvata saattaa hän perui, koska ei sittenkään kerkii ku tää perhe asuu jossain perämettäs nii reissuun menis liikaa aikaa.

 

Tää joulu menee nii hyvi. Tästä tulee niin mahtava joulu.

 

 

-Elina

Lentävä matto

20.12.2016 Yleinen

Toistuvat ylä- ja alamäet ovat ehkä vaikeimpia, mutta kuitenkin taudinkuvaa parhaiten vastaavia ilmiöitä. On vaikeaa käsitellä sitä, miten parempien kausien jälkeen tulee taas huonoja jaksoja. Mitä pienimmätkin vastoinkäymiset voivat laukaista jyrkkiä alamäkiä, ja niiden seurauksena on poikkeuksetta vielä itse alamäkeäkin pahempi romahdus. Se romahdus tulee tunteesta joka syttyy kun huomaan, että suunta on jälleen kääntynyt. Jokaisen paremman jakson aikana uskon sinisilmäisesti siihen, että pahuus on ohi ja suunta on vain ylöspäin. Siksi sen pahuuden paluu on jotakin sellaista, johon en koskaan näytä tottuvan. Tuntuu kuin Anoreksia leikittelisi tunteillani. Se kutoo minulle kauniin maton ja houkuttelee minut astumaan siihen. Sitten se nauraa ilkeästi ja vetää sen maton altani.

Huonot jaksot saavat minut joka kerta ajattelemaan kulunutta aikaa. Sitä, miten vuosien jälkeenkin tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Totuus kuitenkin on, että asiat ovat kuin ovatkin muuttuneet: Olen näiden vuosien varrella oppinut paljon elämästä. Opitut asiat ehkä antavat kaikelle tapahtuneelle merkitystä, mutta sitä on vaikeaa ajatella alamäkien aikana. Edes suurempi merkitys ei tuo minulle uskoa siihen, että jonain päivänä tämä kaikki on ohi.

2.9.2012, Sunnuntai klo 20:16
”Kun lähdin kävelemään poispäin työpaikalta, kyyneleet alkoivat valumaan poskiltani ja minusta tuntui taas että olin rikki. Hajosin käsiin… Omiin käsiini. Taas.”

6.10.2013, Sunnuntai klo 10:03
”En osaa päättää onko turhauttavaa, kamalaa, surullista vai typerää, että olen pyörittänyt samoja pirun ajatuksia mielessäni jo monta vuotta, eikä loppua silti näy? Onkohan sitä koskaan tulossa…”

3.2.2014, Maanantai klo 19:50
”Turhauduin taas siihen samaan lauseeseen. ’Sä olet sairas’. Eniten turhauduin sairauteen. Pian se turhautumisen itku kääntyi pääni sisälle ja kaikki ajatukset jotka ovat jo ainakin vuoden pysyneet taka-alalla huusivat päässäni eri asioita ja se sattui. Ne käskivät satuttaa, olla ottamatta lääkkeitä, huutaa täysillä apua ja samalla pysyäkin hiljaa lukkojen takana. Pieni valkoinen yläkerran vessa oli kuin suoraan painajaisistani. Tällä kertaa olin kuitenkin hereillä. En tiennyt että näin voisi enää tapahtua. Näin monen vuoden jälkeen… Voiko olla että mitä kauemmas pääsen sairaudesta, sitä harvemmin, mutta tiukemmin se kiristää otettaan päässäni? Sisälläni on edelleen jotain hullua, täysin hullua, mikä ei kuulu sinne. Pelkään itseäni taas.”

 18.4.2014, Perjantai klo 10:59
”En voinut tietää vuosi sitten että tilanne ei ole vieläkään parantunut. En ikinä ajatellut että tämä kestäisi näin kauan. Halusin uskoa että se menee pian ohi ja sitten taas jaksan. Sana ’sairas’ sattuu niin paljon… ’Sä olet sairas.’ Sairas. Kaiken tämän jälkeenkin… Olen yhä sairas.”

 14.12.2014, Sunnuntai klo 23:13
”Tuntuu kuin kaikki olisi palaamassa ennalleen. Sillä väärällä tavalla: Ei siihen mitä oli ennen kuin kaikki alkoi, vaan juuri siihen mistä kaikki alkoi. Aivan kuin saisin toisen mahdollisuuden valita nyt sen toisen tien mitä en valinnut viimeksi… Sen ’oikean tien’. Mutta miksi se on yhä niin hankalaa? Tiedän täsmälleen, liiankin tarkasti, mihin se väärä johtaa… Tiedän sen ja tiedostan sen kaikella mahdollisella tavalla, ja silti se kuulostaa ihanteellisen houkuttelevalta päässäni. Se ei ole sitä, tiedän sen! Silti en suostu tietämään sitä 100% ja kun ajattelen tätä tietämisen ja tiedostamattoman tietämättömyyden välistä sekavaa massaa, en saa selvää enää mistään.
Tuntuu kuin olisin kirjoittanut sen kaiken jo kertaalleen. Kaiken sen miltä nyt tuntuu… Hallinnan tunteesta, syömättömyydestä, ja siitä miten pystyn kyllä syömään mutta en vaan halua. Siitä että on paha olla ja missään ei ole hyvä, ja että näkee mielikuvia juustoraastimesta repimässä ihoa koska sen aiheuttama jälki voisi uskottavasti olla peräisin kompastumisesta asfaltilla.
Ainoa ero on haamu tämän kaiken yllä. Se haamu on menneisyys, joka häilyvästi muistuttaa että olen kokenut tämän jo. Mutta en tiedä kenen puolella se haamu on. En halua ottaa lääkettä, se ei johda mihinkään. Haluan olla normaali… Enkä halua että äiti ja muut alkaa taas vahtia että syön ja pysyn ehjänä. Sekään ei johda mihinkään. Tämä on minun taisteluni nyt enemmän kuin koskaan. Vanhenen päivä päivältä, ja joka päivä minulla on enemmän vastuuta päätöksistäni.
Taina sanoo että minulla on tahdonvoimaa enemmän kuin monella muulla, ja että nyt se täytyy vaan kääntää oikeaan asiaan. ’Sä tiedät mitä sun pitää tehdä.’ Ja minä tiedän. Mutta en tajua miksi se on niin vaikeaa… Minulla ei ole enää hyvä olla kotona. haluan vaan pois, ja kun lähden, en tiedä minne menisin. Olen yksin mielessäni ja nyt kun se yksinäisyys taas konkretisoituu, se tunkee myös elämään pääni ulkopuolella. Joskus oikeasti mietin että ottaisin viinapullon, ostaisin röökiä ja unohtuisin niihin huoneeni ikkunalaudalla. Heittäisin kaikki ajatukset ikkunasta. Mutta sekään ei johda mihinkään. En tiedä mikä johtaa. Reitti ulos tästä kaikesta… Ennen kuin putoan taas syvemmälle, sinne missä olen jo ollut ja minne olen taas matkalla. Suunnittelen teräviä juttuja kunnes havahdun ja tiedän että se katkeaa lääkkeellä, jonka jälkeen unikin tulee vaikka se onkin painajainen, mutta en halua ottaa sitä lääkettä. Koska kuten sanottu; se ei johda mihinkään.”

 25.12.2014, Torstai klo 22:05
”Joulu, ja se että syö vaan pysyäkseen pystyssä, on huono yhdistelmä. Olen pettynyt itseeni. En vain mennyt omaan kuplaani, vaan myös itkin vessassa. ’Kasvaisit jo yli tästä’ –ajattelin.”

 23.1.2015, Perjantai klo 11:23
”Tänään olin lääkärissä vaikka näiden käyntien piti jo loppua… Ajattelin että tämä on vain tsekkaus ja kaikki on hyvin, vaikka jokaisen sellaisen ajatuksen takana oli selkeä kuva siitä mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä tapahtui. Paino oli laskenut monta kiloa ja seuranta on aloitettava heti, vaikka vielä varmistin useaan kertaan onko se tarpeellista… En halua takaisin sinne! Sinne mistä lähdettiin. Vaikka siellähän minä jo olen. Nyt näyttää siltä että ainoa ero entiseen ja tähän päivään on totuuden ja valheen ero. Jos en pysty syömään, en enää valehtele vaan vastaan jos kysytään. Se on oikeasti ainoa oikea suunta, ja vaikka en nyt pystykään olemaan iloinen siitä askeleesta jonka otin eteenpäin mennessäni lääkäriin, niin tiedän että sen myötä tulleet 10 askelta taaskepäin eivät jää sinne. Taistelen ne takaisin kaksinkertaisesti koska haluan elää. Oikeasti haluan, vaikka olen kuoleman väsynyt tähän kaikkeen.”

 14.6.2016, Tiistai klo 16:40
”Viimeinen nuorten puolen psykiatrikäynti. Hän kyseli enemmän kuin koskaan vaikka olisin vaan halunnut saada ne paperit ja päästä ulos sieltä. Eikö hän nähnyt kuinka vaikeaa se minulle oli? Vai kyselikö hän juuri sen takia että hän huomasi sen? Itkuani hän ei ainakaan huomannut; kyyneleet valuivat vasta kun käänsin selkäni. Tuntui että kaikki sanat sattuivat. Omani ja sen lääkärin. Sen kertominen että lääkevähennyssuunnitelmat ei tule onnistumaan ja kaikki on huonosti taas. Kysymyksiin vastaaminen… Ja ne kommentit: ’Sähän olet kohta jo 21’ ja ’Kyllä mä huomaan että sä olet vielä ihan eksyksissä’. Siinä tilanteessa ne sattuivat ja tuntuivat kuin joku kertoisi ne ensimmäistä kertaa vaikka niin ei todellakaan ole. Jälkeenpäin haluaisin vain huutaa että ’Mä tiedän, okei? Sun ei tarvitse sanoa sitä, mä tiedän sen.’ Se tuntui niin pahalta koska se on niin totta. Täytän 21 ja tilanne pääni sisällä on edelleen se, että en tiedä mitä tekisin tämän kaiken kanssa. Olen eksyksissä. Sekin on totta. Minun ei vaan tarvitse kuulla sitä koko ajan. Kuulen sen kun koitan selvittää ajatuksiani, näen sen kun katson kuntosalin jälkeen peiliin ja muutos on epätodellinen, kiroan sitä joka kerta kun arvon vaihtoehtojen välillä ja kaikki tuntuvat huonoilta.”

 30.11.2016, Keskiviikko klo 14:07
”En halua sairaalaan. Mitä tämä on? Olen jo elänyt tämän ajan yli. Odotan vain että herään painajaisesta, niin kuin joka aamu ja monia kertoja yössä. Pahoin pelkään, että tämä kaikki on kuitenkin totta.”

Kuten päiväkirjani kertoo, se Anoreksian kutoma matto on lähtenyt altani joka vuosi. Vuodet vaihtuvat, mutta alamäkien aikana kirjoittamani tekstit pysyvät yhtä yllättyneinä, väsyneinä ja epäuskoisina. Nyt kun luen niitä, minun ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla lainkaan yllättynyt siitä, miten matto on lähtenyt altani tänäkin vuonna. Järki on kuitenkin se yksi asia, mitä tässä kaikessa ei ole. Olen jälleen yllättynyt. Mietin, miten kaikki elämääni palannut hyvä on voinut taas haihtua hitaasti pois? Suurin järkytys on se, miten syvälle olen pudonnut tällä kertaa. Luulin että näin syvälle ei voisi enää mennä. Luulin että sellaista ei voisi enää tapahtua.

Kaikki romahtaa kun pahuus iskee pitkän hyvän jakson jälkeen. Se tuntuu joka kerta lopulliselta. Siltä, kuin mitään ei saisi enää korjattua. Romahduksiin kai kuuluu se, että unohdan miten kaikki tulee ajan myötä taas olemaan paremmin. Jos muistaisin sen, ei alamäki olisi koskaan niin vaarallinen mitä se pahimmillaan on. Minun on hankalaa hyväksyä sitä, että vuosi vuodelta huomaan edelleen olevani sairas. Se on kuitenkin fakta, että alamäkiä tulee aina olemaan. Ne kuuluvat paitsi tähän sairauteen, myös elämään yleisesti ottaen. Ehkä taas seuraavien kuuden vuoden päästä olen oppinut olemaan yllättymättä mistään negatiivisesta. Ehkä silloin olen liimannut jalkani siihen mattoon ja kun joku koettaa vetää sen altani, minä lähden mukana. Siinäpä saa Anoreksia heitellä minua ja mattoa, koska minua ei enää haittaa. Se tekee minulle vain lentävän maton jonka kyyti on töyssyistä huolimatta elämää parhaimmillaan.

 

Joulu alkaa askartelusta!

14.11.2016 Yleinen

Taas on se aika vuodesta jolloin askartelun aiheetkin saavat jouluisia piirteitä. Omaan projektiini löysin inspiraation Pinterestistä. Se on vaarallinen paikka! Sieltä löytyy ideoita enemmän kun kerkää tekemään. Suosittelen tutustumaan jos ei ole entuudestaan tuttu. Tarvikkeet tähän mun tauluun löydät Sinellistä!

tmp_15058-picsart_11-14-04-16-211516287907

 Tarvitset lisäksi; Kuumaliima pyssyn ja jotain jolla maalaat. Itse käytin kaapissa valmiina olleita  ylimääräisiä käyttämättömiä meikkisieniä.

tmp_15058-picsart_11-14-04-26-28-2141006021Tähtitaivaita on yhtä erilaisia kun on ihmisiäkin, eli tässäkin toteutustapa on vapaa. Itse töpöttölin vuorenperään sinistä ja valkoista maalia kunnes lopputulos oli omaa silmää miellyttävä. Laitoin myös kerroksien väliin muutaman lumihiutale tarran jonka päälle töpöttelin maalia. Näin sain hienot hiutale kuviot aikaiseksi.

tmp_15058-20161113_221013-2096765581

Seuraavaksi oli tekstin vuoro.  Päädyin Näin sydämeeni joulun teen -laulun yhteen säkeistöön. Tämän toteutin ensin valkoisella puuvärikynällä tekstiä hahmotellen, jonka jälkeen levitin tekstin päälle Pop Up kohoväriä. Kohovärillä voit koristella useita eri materiaaleja kuten mm. kangasta, paperia, puuta, kiveä ja savea. Anna värin kuivua 24 tuntia. Kohota väri kuivumisen jälkeen uunissa 150 asteessa 1-3 minuuttia.”

Koska taulupohjaa ei voi uuniin laittaa, niin kohotin värin kuivumisen jälkeen tekstiä hiustenkuivaajalla mikä toimi hyvin.

tmp_15058-picsart_11-14-06-58-51-1534413703

Ja sitten on valojen vuoro. Kiinnitykseen käytin kuumaliimaa. Ensin askarteluveitsellä pieni viilto haluttuun kohtaan, lamppu läpi takapuolelta ja lampun muoviseen osaan vähän kuumaliimaa jolla lamppu pysyy paikoillaan. Lamputhan voi kiinnittää myös ilman kuumaliima, mutta halusin että varmasti pysyvät.

tmp_15058-picsart_11-14-07-07-0136275328

tmp_15058-20161114_1451062067741914

Lopuksi patterikotelon liimasin taulun alareunaan myöskin kuumaliimalla.

tmp_15058-picsart_11-14-07-22-241601944121

tmp_15058-picsart_11-14-07-30-20-630369600

tmp_15058-picsart_11-14-07-34-251143304419

Meinasin tätä ensin lahjaksi, mutta kun siitä tuli niin ihana niin pidänkin sen itselläni!

Iloista joulun odotusta!

Joulun odotusta

31.10.2016 Yleinen

Pahoittelut jälleen siitä, että blogi on ollut kovin hiljaa viime aikoina. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua koneelle ja kirjoitella. Aika poitsun kanssa on mennyt vauhdilla. Viikonloppuna juhlimme 6kk synttäreitä. Meidän pikkukirppu on kasvanut hurjaa vauhtia. Viime viikolla neuvolassa paino siirtyi jo kaksinumeroiselle luvulle ja pituuttakin on tullut syntymästä lisää kohta 25cm. Poika on luonteeltaan iloinen ja kovin nauravainen, oikea hurmuri. ”Flirttailee” kaikille uusille ihmisille, varsinkin jos sen saa tehdä jostain turvallisesta paikasta kuten äidin sylistä. Mutta eipä ole tainnut olla kauppareissua, ettei joku tuntematon olisi hymyillyt pojalle leveästi takaisin. On jotenkin ihana nähdä miten poika levittää ympärilleen iloa ja hyvää mieltä. Isovanhemmat ja muut sukulaiset on seonneet. Niistä ei kannata edes enempää kertoa. :)

Arki rullaa siis hyvin. Kampurajalanhoito sujuu mainiosti ja juuri käytiin hakemassa uudet isommat kengät. Kuukausi sitten saimme myös kirurgilta luvan vähentää kenkien käyttöä, ja nyt kengät on käytössä 16tuntia/päivä. Käytännössä silloin kun poitsu nukkuu. Mutta me on nyt pidetty kenkiä niin että yöunien jälkeen pidämme vielä sen aikaa että tunteja tulee n.9-11. Ja illalla sitten laitamme kengät jalkaa klo n. 18-19. Päivällä sit saatamme kerryttää vielä tunteja jos on pidempiä automatkoja jne. Mutta lattialla leikkiessä on pääosin ilman kenkiä ja sekös vasta kivaa on. Melkoiset voimat tuon pojan jaloissa on noiden tankokenkien ansiosta. meillä on olohuoneen lattia pieniä lommoja täynnä, kun poika nostaa jalat ylös ja paiskaa jalat suoraan lattiaan. Täytyy vahtia, että jalkojen alla ois kokoajan jotain pehmeää, mutta valitettavasti se ei enää ole niin helppoa kun poika liikkuu.

Niin, ja meidän pojalla on nyt sitten virallisesti kaksi huoltajaa. Vajaa puolivuotta siihen meni, että saatiin adoptio asia hoidettua. Tai eihän se niinkään meistä ollut kiinni vaan näistä muista tahoista. Mutta pääasia, että se asia on nyt sitten kunnossa. Puolisoni on pitänyt nyt pari viikkoa isyyslomaa ja on ollu kyllä kiva lomailla koko perheen voimin. Mulla äitiysloma jatkuu helmikuun puoleen väliin. Sen jälkeen pidän kertyneet kesälomani pois ja puolisoni on tuolloin isäkuukaudella. Kesäloman jälkeen sitten jään kotiin toukokuuhun 2019 saakka. Tai ainakin töistä olen pois sinne asti. Keväällä pitänee selvitellä noita opintoja, että mitähän sitä niiden kanssa sitten tekisi. No, se on sitten kevään murhe, nyt nautin arjesta pojan kanssa ja valmistelemme pikkuhiljaa pojan ensimmäistä joulua. <3 eilen puolisoni muistuttikin minua, että viimeiseen kahteen jouluun en ole voinut ottaa viiniä, kun olen ollut raskaana. Mutta tänä jouluna aion nauttia jouluruoan kanssa pari lasia punaviiniä. :)

Minä haluan toivottaa teille kaikille jo nyt hyvää joulun odotusta, rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2017! (kun en tiedä milloin tässä taas ehtii istahtaa koneelle)