Selaat arkistoa kohteelle jotain uutta.

Enhän minä muuten, mutta kun se oli pinkkiä..

10.8.2015 Yleinen

puijo

Tavis on nyt saanut uuden kipinän lenkkeilyyn! Tai ei siis varsinaisesti lenkkeilyyn, mutta rappureeniin. Jostain syystä nyt vetää mieli jatkuvaan portaisiin, vaikka pohkeet on ku kivet.. Tosin joka kerta se on vaan helpompaa ja helpompaa päästä ne raput ylös, edelleen kahta askelmaa kerrallaan kävellen, juosta jaksan vaan puoliväliin :D .

Mutta on se muuten kumma, miten sitä tulee puhtia, ku pieneen pitäjään siinä vaiheessa, kun saat jotain uutta! Ensin investoin kompressio sukat. En tosin tiedä, onko niistä juurikaan hyötyä ollut minulle, kun sain pohkeet jo aiemmin jumiin, mutta on ne kyllä ainakin hienot :) . Seuraava ostos olikin sitten uudet lenkkarit. Leikkasin yksi päivä tässä varpaankynteni ja huomasin, että toisesta pottuvarpaasta on kynsi lähtenyt hieman halkeemaan pystysuunnassa ja reunoilla oli havaittavissa hienoista irtoamista. Tästähän minä sain ihan kauhean slaakin ja hyvä, ettei pitänyt varvasta teipata kunnolla pakettiin, että kynsi pysyy paikallaan (ei se siis todellakaan ollut mitenkään irtoomassa). No siis tämähän riitti syyksi siihen, että tarvitsen uudet lenkkarit. Kenkien vika, ei mahda mitään (eihän mulle siis tosin muutenkaan paha mieli tullut, et jouduin uudet popot ostamaan..). Edelliset tosin olikin tuntunut aina hieman naftille, mutta ei mitenkään varsinaisesti pienille. Mutta ehkäpä se on ihan oikeasti oltava hyvät kengät, teki sitten mitä tahaan, nämä minunkaan koivet kun ei nyt muutenkaan ihan kunnossa ole.

Yllättäin jouduin taas pulittamaan pitkän pennin lenkkareistani, mutta kylläpä sen vaan huomaa eron, miten erilaisia lenkkareita on ja miten tuet vaikuttaa. Heti tunsin, että nyt on ”tutun oloset” kengät jalassa, kun näitä sovitin. Värillähän ei ollut osuutta asiaan mitenkään. En minä sentään mikään välineurheilija ole.. ;) Siis toki eihän sillä mitään väliä ole, mitä päällään on urheillessa, kunhan nyt jotain sentään on, mutta onhan se välillä saada pientä piristystä :) Ja, että se on pinkkiä.

Portaista suoraan sitten vielä salille ja uskokaa tai älkää, pystyin taas tekemään haboja! Tämähän alkaa vaikuttaa suorastaan loistavalle! Ei se kyynärpää toki kunnossa ole, mutta kestää jo jonkin verran nökkääntymättä. Varovasti olen yrittänyt nyt pienemmillä painoilla, mutta lisäämällä toistoja, tuntuu aika mukavasti tämäkin, siis ihan siellä missä pitääkin.

Mutta oletteko muuten koskaan huomanneet, miten hankala joistakin urheilurintsikoista on päästä ulos? Sopivasti kun hikoilet, ni pitää tosiaan olla akrobaatti saadakseen ne pois päältä.. Lähden nyt nauttimaan ulos aurinkoon olostani, sikäli jos pääsen eroon reenivaatteistani ja pääsen käymään suihkussa.. Moro! :)