Selaat arkistoa kohteelle jokirapupasta.

Veljen häät vol. 2

18.7.2015 Yleinen

Veljen häiden toinen päivä lähti käyntiin itkun sekaisena. Lapseni lähtivät taas aamusta isänsä matkaan ja seuraavan kerran näemme vasta lokakuussa. Ei tämä varmaan koskaan muutu helpommaksi, ei vaikka lapset kasvavat. Ainoastaan muistamalla aikanaan tehneensä päätöksen lasten parhaaksi jaksaa eteen päin. Vaikkakin nykytiedoilla olisin kyllä valinnut toisin. Etä-äiti ei voi kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa elämäänsä, vaikka kuinka sattuisi ja ikävä sekä huoli kalvaisivat sisintä. Jos kuitenkin koko ajan vain murehtii ja voivottelee osaansa, niin se satuttaa eniten juurikin niitä lapsia. Kun menee eteen päin, nauttii niistä pienistä hetkistä yhdessä ja tekee muusta ajastaan itselleen parasta mahdollista, niin kaikilla on paljon parempi olla.

Ennen veljen häiden toisen osan alkua kävimme mieheni kanssa vielä Hämeenlinnan keskustassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen miehelle uusi paita ja kaksi solmiota. Nyt pitäisi hänen juhlavaatetuksen olla kunnossa myös ensi kesän juhliin. Paluumatkalla serkulle mieheni ehdotti käyntiä terassilla. Suostuinkin siihen, mutta sanoin että Reskalle emme jää, vaan menemme sitten vaikka Vaakunan terassille, koska voin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä että isäni on jollain Reskan terasseista kaljalla. Eipä mennyt arvioni kauhean vipuun. Isäni käveli vastaan, enkä kehdannut vaan mennä ohi. Pysähdyin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan vaikken ole pitänyt häneen mitään yhteyttä yli neljään vuoteen. Kuten arvelinkin niin hän oli menossa kaljalle, vaikka sanamuoto olikin, että täytyy keksiä jotain tekemistä ettei menisi kaljalle. Alkoholisti on alkoholisti ja kaljaa on saatava. Serkkuni oli tehnyt meille ihanan aterian ja kattanut sen terassille. En ole ennen syönyt jokirapupastaa, mutta voin taata että teen sitä myös kotona.

 

Jokirapupasta

Jokirapupasta

Taas saimme aikaiseksi hirveän hopun kun olimme luvanneet siskolleni olevamme veljeni luona kahden aikaan. Nopeasti kamat kuntoon ja menoksi. Onneksi matkaa oli vain vajaa kilometri ja se taittui kävellen. Veljelläni hyppäsimme siskoni autoon ja suuntasimme kohti Hattulan Pyhän ristin kirkkoa, jossa veljeni avioliiton siunaus tapahtui. Kirkko on vanha ja erittäin kaunis. Erityisesti vanhat seinämaalaukset ovat hienoja ja hyvin säilyneitä. Tämän päivän juhlaan oli kutsuttu vain perhe ja ystäviä ja juhla oli ilmoitettu lapsettomaksi. Kirkossa pappi puhui kauniisti ja oli hienosti ottanut veljeni ja hänen vaimonsa tarinat mukaan. Yllätyksekseni ainoan virren aikana ihmiset myös lauloivat niin lujaa ettei kanttorin ääni ollut ainoa mikä kuului. Seremonia oli lyhyt ja hauska. Siunaustilaisuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle. Juhlat jatkuivatkin sitten aamuneljään asti ja meillä oli todella mukavaa. Mukana oli myöskin muutama koomikko ja saimme nauttia stand up -esityksestä.

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Hattulan Pyhän ristin kirkko

Seuraavana aamuna herätys oli jo aamu kahdeksalta ja juna lähti kohti Tikkurilaa yhdeksän aikaan. Tikkurilassa junan vaihto ja kohti lentokenttää. Vielä loppumatka lentäen ja autolla. Kotiin saavuimme hiukan kuuden jälkeen illalla. Viikonloppu oli mukava. Sain viettää aikaa lasteni, sisarusteni, äitini ja mieheni kanssa. Ainoa mitä olisin ehkä muuttanut, niin olisin valinnut hiukan väljemmän matkustusaikataulun. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan ole mahdollista, koska töissäkin on käytävä.