Selaat arkistoa kohteelle järkytys.

Järkytys

1.10.2015 Yleinen

Nyt on ollut vuorokausi aikaa toipua tuosta eilisestä uutisesta. Kyllä oli muuten viime yönä uni hukassa. Valvoin varmaan puoli yötä miettien miten tässä käy, ja miten tässä kävi näin. En oo vieläkään asiaa oikein hyväksynyt, vaan jotenkin edelleen on ihan sekava olo. Aamulla koitin sitten keräillä itteeni ja ajatuksiani kasaan, että pystyisin tekemään kouluhommia. Olin kuitenkin asennoitunut siihen, että tänään tai huomenna otan tyhjennys lääkkeet ja sitten elämä jatkuu (olin suunnitellu ottavani viikonloppuna myös reilusti viiniä). Mutta ei sitten. Soittelin aamulla klinikallekin kyselläkseni vähän, että mitäs nyt. Hoitaja olikin aikonut soittaa minulle, sillä lääkärini oli heti halunnut ottaa puhelinajan ja puhua kanssani jatkosta. Siinä sitten käytiin vielä tän hetken fiiliksiä läpi ja jäin odottelemaan lääkärin puhelua.

Iltapäivällä sitten lääkäri soitti. En oikein tienny, että mitä ois pitäny sanoa. Lääkäri oli tietenkin kovin iloinen, mutta edellinen raskaus huomioon ottaen ja nyt tämän sikiön kokoa ajatellen, ei halunnut turhia juhlia. Hissukseen mennään eteenpäin. Oli kuitenkin sitä mieltä, että sitä kokoa ei nyt kannata miettiä. Että mennään seuraavaan ultraan ja katsotaan mikä tilanne. Hän suositteli myös, että pääsisin nyt niihin NIPT- kromosomitutkimuksiin, jossa siis tutkitaan sikiön kromosomeja mutta se tehdään minun verestäni. Tämä on uutta ja huomattavasti turvallisempi tutkimus kuin istukka- tai lapsivesinäytteet. Yksityisellä tuo koe on kuulemma sen verran kallis, että jos kunnallinen ei suostu sitä ottamaan niin sitten mennään perinteisellä seulalla, tosin jos löytyy jotain, niin kukaan ei tule pistämään minkäänlaista piikkiä minun kohtuuni.

Kysyin lääkäriltä, että miksi se sikiö ei näkynyt viikko sitten. Siihen lääkärillä ei tietenkään ollut mitään yhtä oikeaa vastausta, vaan se on voinut olla jossain piilossa niin ettei se vaan näkynyt. Näin voi kuulemma käydä myös myöhäisemmilläkin viikoilla, mistä syystä yleensä tehdään uusi ultra reilun viikon jälkeen. Jotenkin omaa oloa ainakin vähän helpotti se, kun puhuimme edellisestä raskaudesta ja siitä, että kun tilanne on nyt sama, mutta miten kävi viimeksi. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä sikiön kokoa voi yhdistää siihen miten viimeksi kävi. Nyt kaikki voi mennä hyvin, tai sitten ei. Saa nähdä miten tässä käy. Elämä on ihmeellistä ja yllättävää. <3

Oli soitettava tänään muuten taas sinne neuvolaan ja kerrottava tilanteesta. Nyt on varattu neuvola-aika ultran jälkeiselle viikolle, jotta ehdin sitten saamaan lähetteet verikokeisiin oikeilla viikoilla jne. Melkosta rumbaa tämä näyttää olevan.

Throw back

25.2.2015 Yleinen

Hiihtoloma on nyt ohi ja koulu on taas alkanut. Hiihtoloman kolme viimeistä päivää olin Messilässä laskettelemassa. Kun lähettiin sinne nii mä vaa kuuntelin musiikkia ja loin tän blogin ja söin vähän karkkii ja taisin käyä myös instagramis. (@minimonsterii) Ajomatka kesti sellasen tunnin. Kun lopulta päästiin rinteisiin, vuokrasin sukset ja laskin niillä ekan illan. Tokana päivänä käytin mun suunnitelmaa, eli otin laudan, ja laskin sillä. Aluks luulin et tää ei onnistu ikinä, mut sittelounaan jälkeen mä tajusin et mul onki tarpeeks taitoo, itsevarmuutta ja haluu mennä isoon rinteeseen. (siihen loivempaan, vaik seki oli jyrkkä) Se meni paaaaljon odotettua paremmin. Vähänkö mä olin tyytyväinen mun laskuihin ku osasin. :) Se oli muuten yllättävän raskasta ja mua sattu pohkeisiin sen loppuillan ja mun nilkkaki oli kipee. Mun Kolmannen päivän suunnitelma oli et ottasin taas sukset alle, mut olin niin tyytyväinen mun lautailu taitoihin et päätin sit ottaa laudan. Sitä paitsi lautailu on paljon makeenpaa ku suksilla meno. ;)

Minä laudalla valmiina laskemaan mäkeä alas

Minä laudalla valmiina laskemaan mäkeä alas

Seki päivä oli hyvä ja laskut onnistu paremmin ku olin oottanu. Ennen ku lähettiin kotimatkalle, päätettiin paistaa nuotiolla makkarat. Autossa sai viel syyä leipää ja napostella karkkeja. Sil matkal kuuntelin myös musiikkii ja kävin instas ja yritin kirjottaa tän varmaa jotai viis kertaa ja eilen mä sain tän jopa valmiix mut sitku yritin tallentaa sitä varmuuden vuoks, nii tää melkei koko juttu katos. Täs oli 217 sanaa ennen tallennusta ja tallennuksen jälkeen enää 72 sanaa. :(  Mut pysytään aiheessa. d;  Kun lopulta päästiin kotiin, alko melkei heti arkeen valmistautuminen. Mun viikko ei alkanu mitenkää kevyesti ku kouluu oli sellasen 7 tuntii. (08.15-15.00)  Kaiken lisäks sain kuulla et yks meiän koulun tyyppi oli kuollu hiihtolomal. Se oli suht järkyttävä tieto  );

Mut kiitos ku jaksoitte lukee ja hiihtolomast tulee viel ainaki yks tällanen ja mun muutki kirjotukset saattaa olla aika pitkii. :)