Selaat arkistoa kohteelle IVF.

IVF vol 3

6.8.2015 Yleinen

No niin, taas ollaan pisteessä 0 ja kaikki on vielä avoinna. Tänään kävin ultrassa, menossa kp3 ja sain luvan aloittaa piikitykset. Muutaman tunnin kuluttua vatsanahkaan tuikataan ensimmäinen annos munarakkuloita kypsyttävää lääkettä ja toivotaan että ensi viikon lopussa niitä ois niin paljon, että homma etenisi punktioon asti. Lääkäri oli kovin luottavainen ja kun annosta on nyt nostettu viime vuodesta niin toiveissa parempi saalis sitten punktiossa.

Kaikki meni siis hyvin. Itsellä on jotenkin sekavat fiilikset. Jännitin tämän päiväistä käyntiä (näin yöllä untakin käynnistä) melko paljon. Nyt on jotenkin outo fiilis… rento, stressitön, ehkä vähän tyhjäkin. En tiedä johtuuko tämä fiilis menneistä tapahtumista vai onko sitä vuosien varrella vaan kasvanut näihin hoitoihin niin, ettei ne oikein tunnu enää miltään. Pieni haikeus on myös tällä kertaa mukana, jotenkin on koko ajan ihan semmonen olo, että voisin muutaman kyyneleen vierittää. Ehkä se itku tuleekin sitten, kun ensimmäisen piikin on ihon alle pistänyt.

On muuten jotenkin jännää kirjoittaa hoidosta reaaliaikaisesti, aiemmat hoitoihin liittyvät kirjoitukset on kirjoitettu kuitenkin jälkikäteen. Mutta ehkä tämä helpottaa omaa oloa, kun hoito tästä etenee.

Yhdessä toisessa lapsettomuusblogissa minut haastettiin miettimään niitä positiivisia kommentteja joita klinikalta on saanut. Tällä hetkellä mielessä on se mitä tänään kuulin ja itselle ne sanat ei ehkä olleet niin tärkeitä vaan tsemppaavaksi ”kommentiksi” muodostui halaus jonka lääkäri antoi minulle lähtiissä. <3 Harva lääkäri sitä potilaitaan taitaa halata. Tai itse en ainakaan ole moista kokenut muualla kuin tuolla klinikalla. Niitä sanoja on kyllä tullut vuosien varrella paljonkin. En muista, että sieltä olisin mitään negatiivista koskaan kuullut. Ehkä palauttelen niitä tässä mieleeni ja kirjoittelen niitä sitten myöhemmin lisää ja nyt voin ainakin jokaisen käynnin jälkeen kirjoitella niitä positiviisia asioita. :)

”katse eteen ja suun pielet ylöspäin” – tällä asenteella mennään. <3

Uusia tuulia <3

6.7.2015 Yleinen

Terveiset helteisestä Italiasta. Tuo reissu tuli kyllä niin tarpeeseen. Molemmat rentouduttiin ja nautittiin elämästä. Kaikki se talven tuska tuntui kadonneen eikä lähestyvä laskettuaikakaan ahdistanut yhtään. Mieli on nyt täynnä iloa ja hyvää fiilistä. Reissu oli siis hyvin voimaannuttava.

Nyt sitten näyttäisi vähän siltä, että kiertoni on sen verran jälkijunassa, että uusi hoito päästäisiin aloittamaan jo heinäkuun lopulla. Ihanaa. Kaikki alkaa olla valmiina seuraavaan IVF-hoitoon, vain parit labrat pitäisi käydä ottamassa. Eniten ehkä jännittää se, että meidän oma lääkäri on vielä tuolloin lomalla, joten edessä on hoito jonkun toisen  lääkärin kanssa. Olen kyllä erittäin iloinen jos tämä menee nyt näin hienosti, että hoitoon päästään jo tässä kuussa. Minä nimittäin pääsin sinne kouluun ja opinnot alkaa elokuun lopussa, joten siihen mennessä sitten olisi punktiot, siirrot ja piinapäivät ohi. Voisi keskittyä täysillä koulun aloitukseen. Se, missä tilanteessa koulu sitten alkaa onkin eri juttu. Toivon tietenkin kovasti, että plussalla mennään jo siinä vaiheessa, mutta parempi mennä nyt vaan hetki kerrallaan.

Puolisoni kanssa tuossa yksi päivä puhuttiin siitä, miten talvella tuntui siltä, että tätä kesää ei edes tule. Välillä tuntui, että elämä loppui siihen paikkaan kun vauvamme syntyi. Mutta niin vaan siitäkin on selvitty ja tänäkin kesänä on aurinko paistanut, kaikesta huolimatta. Tällä viikolla aion käydä hautausmaalla ja viedä muistolehtoon vauvallemme kynttilän ja kotipihasta poimittuja kukkia. Olisihan meidän vauvamme nyt jo täysiaikainen. <3 Ikävä on edelleen kova.

Uusi IVF-hoito

16.6.2015 Yleinen

No niin, jälleen olemme askeleen lähempänä seuraavaa hoitoa. Lääkäri soitteli tänään ja tehtiin suunnitelma seuraavaa hoitoa ajatellen. Nyt siis aikataulut on kiinni minun omasta kierrosta joka näyttää liikkuvan siellä 40päivän tietämillä. Minulle se on siis aivan loistava juttu, mutta mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu niin seuraava kierto alkaa juuri kun klinikka on kiinni kaksi viikkoa. Siihen kiertoon hoitoa ei sitten voida tehdä ja seuraava kierto menee sitten elokuun lopulle. Juttelin lääkärin kanssa siitä, että onko hoidon kannalta väliä mennäänkö omaan kiertoon vai käytetäänkö esimerkiksi Terolutia. Lääkäri valoitti sitten tilannetta sen verran, että omaa kiertoo suosittelee sillä jos lähdetään omaa kiertoa sörkkimään Teroluteilla niin silloin munasarjat voivat toimia eri syklissä mitä vuoto ja näin ollen stimulaatio ei ala munasarjojen kohdalla nollasta. Heitän siis aikataulu toiveeni romukoppaan ja nyt mennään kroppani ehdoilla. Muuten jatkamme hoitoa lyhyellä kaavalla ja samoilla lääkkeillä tosin Gonal-f annosta nostetaan 250 yksikköön tai jopa korkeammaksi. Jospa sitten alkaisi tapahtumaan ja saataisiin parempi satsi munasoluja. Infektioverikokeet on käytävä uusimassa ennen seuraavaa punktiota. Nyt odottelen soittoa klinikan hoitajilta jotta saadaan tehtyä donor-varaus. Sitten alkaisi kaikki olla kunnossa seuraavaa hoitoa varten.

Eilen kävin tapaamassa pappia, toistaiseksi viimeistä kertaa. Nämä kolme tapaamista papin kanssa ovat olleet toipumiseni kannalta parasta antia. Ne tunteet mitä minulla oli kun ensimmäisen kerran tapasimme, on vaihtunut ja tilalle on tullut jotain muuta. Toki ikävä on kova, mutta surua ja pettymystä en tunne enää paljoakaan. Nyt on jotenkin toiveikas olo tulevaisuuden suhteen, toivottavasti se on hyvä merkki. Marraskuussa (isänpäivän) aikoihin seurakuntamme järjestää Tyhjän sylin messun jonne aion osallistua. Pappi kysyi minulta mitä toivoisin tuolta tilaisuudelta. Oli vaikea vastata, kun en tiedä mitä niissä yleensä on. Mutta itse toivoisin, että se olisi tilaisuus, jossa minä voisin hetken muistella meidän vauvaa. Sytyttää kynttilän hänen muistolleen ja keskittää ajatukset häneen, meille niin tärkeään ja rakkaaseen vauvaamme. <3

Pahoittelen muuten, että nyt kesällä blogissa voi olla hieman hiljaisempaa, kun olemme milloin missäkin ja tuntuu vaikealta löytää aikaa kirjoittamiseen. Mutta jospa sitä välillä ehtisi kirjoittaa edes jotain. :) Nyt odottelemme kovin innoissamme lähestyvää Italian matkaa, jossa paikkaillaan viimeisetkin haavat joita talven aikana tuli. <3