Selaat arkistoa kohteelle itsetuho.

Ahdistaa ja enkun koe saa kyyneleet silmiini

2.2.2015 pohjalla jälleen

Meinaan purskahtaa itkuun. Ahdistus valtaa kehoni. Enkun koe odottaa keskiviikko aamuna suurena mustana peikkona. Pelkään. Vapisen.

En pysty keskittymään sekuntiksikaan lukemaan kokeiseen. Lukusuunnitelmankin tein ja annoin jo siinä paljon itselleni anteeksi: ”Luen nyt vain nuo kaikkein pakollisimmat sanat, ja kappaleet…” Mutten taaskaan pysty keskittymään ollenkaan.

Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa, mut en pysty keskittyyn yhtään kokeeseen lukemiseen, en hetkeäkään. Koe stressaa mua ihan kauheasti, mua pelottaa vaan koko ajan etten pysty lukeen kokeeseen yhtää, ja vuoksi en osaa kokeessa mitään. Kaikki muu on paljon mielenkiintoisempaa puuhaa kuin enkun kokeeseen lukeminen. En saa lainkaan otetta, mitä lukisin. En ole pystynyt oppimaan yhtikäs mitään. Meinaan koko ajan vaan purskahtaa itkuun, kun lukemisesta ei tule mitään, enkä kokeessa tule muistamaan sanaakaan. Ahdistaa ihan hirveästi! Mun oloani ei yhtään paranna se, että yksi inhottava opettaja valitti mulle yläasteella, et keksin koko ajan typeriä tekosyitä, välttyäkseni epämielluisilta asioilta. No nyt mun mieleni väittää koko ajan, minun kerjäävän vain sääliä, ettei mun tarvitsisi tehdä koetta. En tiedä olen vain niin hukassa tämän kanssa..

 

Tämän illan pahaolo pääsi valloilleen, kun samalla bussilla kaupungista kotiin päin tuli yksi ikäiseni tuttu. Olen viimeiset pari vuotta vältellyt häntä parhaan taitoni mukaan, sillä en kestä sitä huonommuuden tunnetta, joka valtaa minut aina kuin vain näenkin hänet. Olin siis ala-asteella hänen kanssaan suht läheisissä väleissä, mutta koska Heidi on näitä oppilaita, jotka vetävät kympin aineesta kuin aineesta, en jaksa katsella hänen vaivatonta menestystää, sillä itse joutun näkemään todella paljon vaivaa pelkästään enkun tai ruotsin sanakokeisiin. Varsinkin nyt masennusta sairastaessani en ole jaksanut keskittyä kouluun senkään vertaa mitä vielä muutama vuosi sitten. Tiedän, tämä kuullostaa todella selvästi kateudelta, en väitä ettenkö olisi lainkaan Heidille ja muille minua paremmille kateellinen, mutta paha olo ja masennus valtaavat minut aivan liian herkästi, joten yritän parhaani mukaan ehkäistä masennuksen täyteisiä päiviä ja iltoja, joten siksi välttelen tiettyjä tilanteita ja henkilöitä.

 

Haluan juosta ja juosta itseni näännyksiin, kaatua kuoliaana maahan.

 

Kyyneleisin silmin ja ahdistuksen täyteisin katsein

-Elina