Selaat arkistoa kohteelle itseluottamus.

Ei veteen voi hukkua

31.1.2017 Yleinen

Otsikon mukaisen lauseen kuulin erään sukeltajan sanomana. Se on hieno lause ja pitää sisällään aikamoisen asenteen sukeltamista kohtaan. Minä hallitsen sukellusta eikä se minua. Vesi ei pysty minua nujertamaan. Osaan tämän homman niin hyvin että mitään ei kertakaikkiaan voi sattua. Aivan mahtava itseluottamusta ja asennetta kuvaava lause.

En tiedä voiko tuolla motolla todellisuudessa parantaa omaa suorituskykyään, mutta tuskinpa siitä mitään haittaakaan on. Itseasiassa sehän on analyyttisesti epätosi lause, antonymiaa esimerkillisimmillään. Kyllä veteen voi hukkua. Lausujalleen se on kuitenkin statement, ilmaisu muille ja itselleen että uskoo hyvin vahvasti asiaansa. Ihan samaan tapaan voisi kasvattaa omaa itsetuntoaan monessa muussakin asiassa. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi nuohoojan ”Katolta ei voi pudota” tai eläintenkesyttäjän ”Leijona ei pure ikinä”. Tyhmältähän ne vaikuttavat irrallisina lauseina, mutta heidän itsensä sanomana niissä on väkevä viesti ja asenne käy ilmi.

 

 

 

 

 

Maastaveto -uuu tuntuipas mukavalta

3.2.2015 Yleinen

Eilinen jalkpäivä oli kyllä jotensakin mahtava. Aamusta asti oli huippu vire päällä. Katselin aamupalaksi Super Bowlin nauhalta kun en yöllä jaksanut sitä varten valvoa. Amerikkalaisesta jalkapallosta saa kyllä todella paljon virtaa ja puhtia päivään. Sitä on upea katsella kuinka omistautuneita pelaajat ovat omalle lajillee, kropallee, joukkueelleen ja yleisölle. Koskaan ei anneta periksi vaan kaikki juoksut, kopit ja heitot viedään viimeiseen asti. Aina kannattaa yrittää ja vaikka kaikki menisi vikaan niin silti yritetään uudestaan ja uudestaan. Omistaudutaan täysin sille pallolle ja pelille ja vaikka ollaan häviöllä niin uskotaan voittoon. Olis mukavaa saada edes murto-osa tuollaista itseluottamusta ja tahtoa. Jalkapäivä salilla on kyllä ihan mahti päivä, koska silloin tuntuu, että jotain tapahtuu oikeasti.

Kyykkyjen jälkeen tehtiin koukistajaa ja sen jälkeen ”yleisön pyynnöstä” maastavetoa. Ah mikä ihana liike. Ihana lämmin allto pyyhkii koko kropan läpi ja iso osa vartalon lihaksista tekee työtä. Voimat vietiin taas äärirajoille ja sykemittari hälytteli jo yli 180… siinä vaiheessa puhisin ja puhkuin jo aika paljon ja itkukaan ei ollut kaukana. Tosin en ollut surullinen vaan iloinen siitä että jotain noin hienoa tapahtuu. Mitä hittoa siinä taisi tulla 10x40kg ja 10x50kg nostettua. Eilinen oli ensimmäinen kerta kun kyseistä liikettä tein joten jää nähtäväksi pidänkö siitä vielä seuraavilla kerroilla vai oliko tämä tällaista alku huumaa.

Mieli on korkealla. Tosin illalla mulla alkoi kamala kurkku kipu ja jouduin ottamaan kunnolla särkylääkkeitä. Aamullakin vielä jomotti kurkkua, mutta en oikein tiedä mikä sielä on. Ei muuten vaikuta flunssaiselsta olo oikeastaan lainkaan. No mutta saa nähdä mitä tapahtuu illalla…