Selaat arkistoa kohteelle itella.

Jahtaus

29.10.2014 Yleinen

On tämä meno meillä Suomessa taas kummallista. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun eräskin uutisointi ja tapahtumaketju päättyi siihen, että kauppaneuvos Soili Suonoja ”oma-aloitteisesti” erosi neljän valtionyhtiön hallituksesta. Tyytyväisiä ovat ainakin media, joka sai kolmen-neljän päivän lööpit aiheesta ennen ja jälkeen. Ja erityisen tyytyväisiä ovat ne poliitikot, jotka kilvan kehuvat Suonojan ratkaisua. Kukaan ei tosin rohjennut eroa vaatia, mutta arvaan että jälkikäteen kaikki toteavat että olivat sitä mieltä.

Minun mielestäni Soili Suonoja ei ole käytettävissä olevien tietojen mukaan tehnyt mitään eriskummallista tai sellaista, jonka pitäisi johtaa eroihin yhtään missään. Mutta on toisaalta ymmärrettävää, että juuri 70 vuotta täyttänyt henkilö toteaa tämän riittävän. Kohu tuli ikään kuin tilauksesta työuran päättymisen merkiksi. Toki tyylikkäämmin olisi ollut kiva työelämä jättää. Kukaan toimittaja ei muuten varmaankaan halua erityisesti tehdä juttua siitä, miten uutterasti ja pitkään rouva Suonoja on yhteiskuntaa palvellut ja verojaan maksanut.

Uutisten perusteella Soili on junaillut mm tyttärelleen työpaikkoja oman hallitusasemansa avulla. Samoin on tehnyt uutisten mukaan myös kummipojalleen. Ja kyseessä on siis yrityksiä, joiden hallituksessa Soili on istunut. Minun on vähän vaikea kyllä uskoa näitä ”nimettömiä sisäpiirilähteitä” ja ”sivusta seuranneita” yhtiössä työskenteleviä, jotka tiedot laskevat liikkeelle. Miksi ihmeessä vaikuttavaa uraa tekevä ihminen alkaisi useiden organisaatiotasojen yli opastaa yhtiöiden rekrytointia? Siis menisi sisään näiden yritysten vakiintuneiden ja suunnitelmien mukaan tehtyjen rekrytointiprosessien sisälle vaikuttamaan henkilövalintaan.

Se on taas helppo uskoa ja hyvin todennäköistäkin, että Soili on kysellyt lopputyöpaikkoja ja rekrytointimahdollisuuksia näistä yrityksistä. Ja tehnyt ilman muuta selväksikin sen, että tarvittaessa haluaa vaikuttaa asiaan ja suositella jotain henkilöä. Kukapa niin ei tekisi? On mukavaa, jos voi vaikuttaa läheisten elämään positiivisella tavalla. Ja erityisesti tyttärensä osalta Soili saattaa tuntea hänen suorituskykynsäkin varsin hyvin. Lienee seurannut päivittäin ihmisen oppimista ja kasvamista.

Olen suositellut työelämäni aikana muutamaa tuttavaa töihin kysyttäessä ja joskus ihan kysymättäkin. Mutta vain silloin, jos olen ollut vakuuttunut siitä että kyseinen henkilö suoriutuu tehtävistä ja ei tee suositustani kyseenalaiseksi. Siinä se raja menee. Kaikkia en ole pyynnöistä huolimatta suositellut. En siis usko että Soilikaan on ihan tyhjään kyselyjään perustanut. Siksi menettelytavassa ei ole mielestäni mitään väärää. Se, mitä tässä on väärää, liittyy yleiseen jahtauskulttuuriin, mikä meillä vallitsee. Se on minusta vastenmieleisempää kuin nämä uutiset.