Selaat arkistoa kohteelle isoviha.

Suomen sota vuosina 1808-1809

6.11.2015 Historia

FM Mauri Junttila

Suomen sota

Suomen sota nimen saanut sota käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1808-1809. Rauhansopimus allekirjoitettiin Haminassa 17.9.1809. Syntyi autonominen Suomi. Alkoi pitkä tie itsenäisyyteen.

Sodan taustalla oli merkittävimmin ollut Tilsitin sopimus (7.7.1808). Napoleon I ja Aleksanteri I olivat solmineet keskinäisen liittosopimuksen. Se liittyi ns. mannermaa sulkeemukseen ja Englannin kauppasaartoon. Aleksanteri I painosti myös Ruotsia liittymään siihen. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei ollut kiinnostunut siitä.

Venäjän keisari Aleksanteri I esitti asiasta Ruotsille uhkavaatimuksen 17.2.1808. Se ei tehonnut. Venäjä hyökkäsi Ruotsin alueelle ylittäen Suomen Kymijoen 21.2.1808. Heidän hyökkäyssuuntansa jatkui sisämaahan.

Euroopan silloinen ylin voimahahmo keisari Napoleon oli antanut kehoituksen siihen, että Venäjä miehittäisi Suomen. Venäjän sotaretki alkoi tulipalopakkasilla ja paksujen lumikinosten aikana. Syynä poikkeukselliseen talviseen sodanaloitukseen oli ollut se, ettei Ruotsi kykene tuomaan lisää sotaväkeä – ainakaan laivoilla.

Suomen sodan jatkumisen myötä Venäjän asenne muuttui. Sen miehitys Suomessa jäi pysyväksi. Ensin oli ollut tarkoitus vain miehittää Suomi, pitää jotain kurinpalautusta Ruotsille. Ruotsi menetti tyystin Suomen vuosien 1808-1809 sodan seurauksena.

Suomen sodan aikana maaliskuusssa 1809 Venäjän keisari Aleksanteri I oli kutsunut koolle Porvoon valtiopäivät. Siellä Suomen säädyt olivat vannoneet uskollisuuttaan keisarille. Autonomiselle Suomelle taattiin itsehallinto, omat lait, valtiopäivät sekä senaatti. Suomalaiset kohotettiin keisari Aleksanteri I:n sanoin: ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.

Ruotsin Suomessa ollut ruotsalainen armeija perääntyi jatkuvasti venäläishyökkääjien edessä. Vasta kesällä 1808 se alkoi tehdä vastarintaa, saaden jopa voittoja esimerkiksi heinäkuussa 1808. Pienistä voitoistaan huolimatta armeija jatkoi perääntymistään Suomesta emämaa Ruotsiin.

Suomen sota jatkui vielä syyskesällä 1808 Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikolla. Talvi 1808-1809 oli ollut rauhallista sotimisten suhteen Venäjän ja Ruotsin kesken. Viimeiset Suomen sotaan liittyneet sotatoimet käytiin Ruotsin Skellefteåssa 15.5.1809 ja 5.7.1809 Hörneforssissa.

Suomen sotaa Pohjois-Pohjanmaalla

Ruotsin Suomessa ollut armeija koostui suomalaisista ruotusotamiehistä. He olivat olleet ns. ruotujen kustantamia, ylläpitämiä sotilaita. Ruotujakolaitos oli ollut vuonna 1680 Kaarle XI toimittama sotaväkilaitosuudistus Ruotsissa. Sillä tapaa oli saatu vakituista sotaväkeä Ruotsiin ja myös Suomeen. Silloisista maatiloista 2-6 olivat muodostaneeet ruodun, joka oli velvoitettu ylläpitämään sotilaan ja hänen perheensä. Tavallisesti ruotusotilaan perhe sai elantonsa sotilastorpastastaan. Suomessa olleet Ruotsin armeijan upseerit olivat olleet ruotsalaisia. Heillä oli ollut palkka ja sotilasvirkatalo. Usein lähistön talonpojat maksoivat heille veroja.

Komentokielenä oli ollut ruotsi yhteisissä harjoituksissa tai sotatilanteissa. Sotilaille oli annettu sotilasnimet, kun heitä oli merkitty armeijan kirjoihin eli rulliin. Monille armeijan vääpelin antama sukunimi oli ollut miehen ensimmäinen sukunimi. Nimi oli ollut Ruotsin ruotujakolaitoksen aikana ruotsalainen. Myöhemmin autonomian aikana se oli ollut suomalainen. Usein sotilasnimi oli kuvannut sotilaan ominaisuuksia.

Ennen vanhan oli nimikäytäntö, että oli ollut Antinpoikia, Pekanpoikia, Juhonpoikia ja Jaakonpoikia jne. Naisten nimissä oli myös käytetty muotoa, että Antintytär, Iikantytär, Jaakontytär jne. Tapa oli tullut ruotsinkielestä (Anderssdotter =Antintytär).

Temmes Suomensodan aikana

Temmeksen kautta kulki niinä aikoina Rantsilasta lähtenyt ja Mankilankylän kautta sinne tullut ”paaritie” niminen tie. Tie oli ollut osa silloista Suomen tieverkostoa. Toinen Temmekselle tullut tie oli lähtenyt Kestilästä ja Piippolasta kulkenut Kärsämänkylän kautta. Temmekseltä oli edelleen ollut eri tieyhteyksiä Ouluun, Liminkaan, Revonlahdelle ja Siikajoelle. Kyllä, venäläisten ja ruotsalaisten sotilaiden kulku ja liikkuminen nähtiin kovastikin Temmeksellä Suomen sodan aikana.

Temmeksellä oli ollut ruotsalaisten sotajoukkojen sotasairaala kirkonkylän kirkko-Pekkalassa. Sairaalassa kuolleiden Ruotsin armeijan sotilaiden muistokivi on pystytetty Temmeksen kirkkomaalle. Sen puuhasi sinne vuonna 1963 Tyrnävän yhteiskoulussa opettajana ja rehtorina toiminut Urho Merenheimo.

Temmeksellä ei ollut taisteluita. Mutta, oli siellä tehty valmisteluja mahdollisten sotatoimien varalta esimerkiksi ampumalinjojen suunnitteluja, jopa raivausiakin niitä varten oli ollut. Muutamissa Temmeksen lähikunnissa oli taisteltu ruotsalaisten ja venäläisten sotajoukkojen kesken verissäpäin. Esimerkiksi Pyhäjoella oli ollut taistelu 16.4.1808. Siikajoella oli taisteltu 18.4.1808. Revontahden taistelu oli ollut 27.4.1808. Pulkkilassa oli taisteltu 2.5.1808. Viimeinen Suomen sodan taistelu Suomessa oli ollut Rantsilan Kerälänkylässä 21.11.1808.

Ruotsin ruotujakolaitos oli toiminut Temmeselläkin. Siellä oli ollut ruotusotilaita. Veikko Perttunen on laatinut tilastoja internettiin esimerkiksi Temmeksellä ripillä käyneistä. Heissä on ollut myös sotilaita. Luetteloissa on henkilöitä, jotka ovat voineet olla mukana sotilaina Suomen sodassa: Anders Erwing, Matts Hjelte Siirilä, Pehr Spjut, Olof Törnström krigsman, Erik Liten Enqvist, Pehr Johansson Hägg Malinen, corporal Adam Pard, Michel Makrill Grabb, Johan Wåg Wasenius, Matts Henricksson soldat, corporal Pontan, Anders Granat, corporal Johan Siik, corp Erik Diuswall, corporal Trumpett, Lars Palatz, Johan Laukka, Jacob Sevon ja Isak Åström.

Yksittäisestä temmesläisestä henkilöstä kertova tarina Suomen sodan ajalta, kertoo Juho Jaakonpoika Sillankorva-Junttilasta (vv. 1790-1856). Hän ei ollut sotilaita. Noin 18-vuotias Juho oli joutunut Temmeksen kautta kulkeneitten ja/tai siellä majailleitten venäläisten sotilaiden vangiksi. Juho oli laitettu pönkän taakse Vitalin talon saunaan.

Talossa oli majaillut silloin venäläistä sotaväkeä. Venäläiset olivat suunnitelleen viedä Juhon mukanaan vangiksi Venäjälle. Hänen äitinsä oli juossut hädissään pappilaan silloisen Temmeksen kappalaisen Hildenin luo (Carl Konstantin s. 14.1.1741 Kemi). Hilden oli kirjoittanut anomuksen Juhon puolesta venäläisten sotapäälliköille. Kirjeessään hän oli maininnut siitä, ”että kuinka väärin oli ollut viedä leskiäidin ainoa poika”. Nokkelaksi mainitun Juhon oli onnistunut paeta avustettuna melko pian venäläisiltä sotilailta.

Suomen sodan vaikutuksia

Välitön vaikutus sodalla oli ollut se, että Ruotsi menetti Suomen. Aleksantei I oli laittanut Porvoon valtiopäivillä ruotulaitoksen ”jäihin”. Suomi sai olla pitkän aikaa rauhassa sodilta. Vasta vuosina 1854-1855 oli ollut ns. Oolannin sota. Englantilaiset kävivät Ahvenanmaalla sotaa venäläisiä vastaan. He kävivät myös peloittelemassa laivatykeillään, maihinousuveneillään muutamia Pohjanlahden rannikkokaupunkeja.

Se oli ollut valtava taloudellinen helpotus suomalaisille, kun vuosisatoja kestäneet sodat Ruotsin kuninkaiden alaisuudessa ensin Novgoronia ja sittemmin Venäjää vastaan päättyivät. Se oli ollut kallista toimintaa, kun varustettiin ja kustannettiin aseita, hevosia ja sotamiehiä monen moniin Ruotsin käymiin sotiin.

Taloudellista elpymistä alkoi näkyä autonomisessa Suomessa pian. Jo, yksistään siksi, kun kalliit sodat päättyivät. Suomi oli imetty kuiviin Ruotsin monien sotien takia. Venäjän keisari Aleksanteri I olikin epäröinyt Ranskan keisari Napoleonille Suomen valtaamista juuri maan köyhyyden, kurjuuden takia. Hän oli nähnyt Suomen tulevan vain taakaksi.

Suomessa oli sahateollisuus alkanut elpyä jo 1800-luvun alussa. Euroopassa oli tarvittu sahojen tuottamaa puuta. Tamperreella alkoi Finlayson toimia 1820-luvulla.

Maatalous alkoi myös elpyä, kun oli miehiä peltotöihin. Mutta vaivansa oli toistuvista halloista. Maanviljelys oli niinä aikoina ollut myös tehotonta ja vanhankantaista. Hallat olivat olleet usein vaivana. Vuonna 1807 oli esimerkiksi ollut hallavuosi. Venäläiset sotilaat olivat joutuneet rahtaamaan viljaa itselleen ja hevosilleen kaukaa Vuokkiniemestä Oulun varastoihinsa. Hallaa oli ollut Suomessa edelleen vuosina 1810 ja 1830. Yhden hallavuoden vaikutus oli tavanomaisesti ollut monivuotinen vaiva.

Suomen vuonna 1797 Turkuun perustettu Suomen talousseura piristyi automiassa. Perustettiin talousseuran konttoreita läänien pääkaupunkeihin. Ne aloittivat paljon kiitosta saaneet valistus – ja neuvontatyöt maanviljelijöille. Heitä opastettiin esimerkiksi hampun-, perunanviljelyyn ja lampaiden kasvatukseen sekä karjan jalostustyöhön. Maatalojen pihamaille ja ”ryytimaille” alettiin istuttaa kukkia ja monenmoisia tärkeitä keittiökasveja.

Joskus on vertailtu isoavihaa ja Suomen sotaa. Eivät ne ole vertailukelpoisia. Isonvihan aikana venäläisten tavoite oli hävittää asutus Suomesta. Autio, asumaton, poltettu musta maa oli heidän mielestään ollut kauneinta Suomea. Maatamme olikin käsitelty sen mukaisesti isonvihan aikana kasakoiden toimesta. Ammattimiehiä he olivat olleet. Isonvihan yhteydessä puhuttiin kansanmurhasta.

Eivät venäläiset olleet Suomen sodan aikana, kuin esimerkiksi kauheat hunnilaumat hävittäen kaiken elävän, jopa kasvavan ruohonkin maasta. Venäläiset ja ruotsalaiset sotajoukot kulkivat Suomen sodan aikana pääosin vain silloisilla vaatimattomilla teillä pysytellen. He taistelivat joillakin tietyillä historiaan jääneillä paikkakunnilla.

Sangen vähän oli ihmisiä paennut Suomen sodan aikana metsien piilopirtteihin. Isonvihan aikana sitä vastoin ihmisillä oli ollut kiire paeta metsien suojiin. Isonvihan jälkeen venäläiset poistuivat. Suomen sodan jälkeen maamme jäi venäläisille. Syntyi autonominen Suomi. Kasakoita jäi jonkin verran vuosien 1808-1809 sodan jälkeen. Epäloogiselta vaikuttaakin, että venäläiset olisivat hävittäneet kaiken entuudestaan köyhästä maasta, heidän haltuunsa jäävästä maasta.

Se oli ollut vaivansa ruotsalaisille ja venäläisille sotajoukoille myös Suomen sodan aikana, ettei ruokahuolto pelannut kaikin ajoin. Sotajoukoilla on ollut tapana ottaa ruoka ympäristöstään, kun armeijan huolto ei ole pelannut. Siihen liittyvää ikävää väärinkäytöstä voi uskoa tapahtuneen myös Suomen sodan aikana. Esimerkiksi kookas, hyvinsyönyt ruotsalaisupseeri vei leivän pieneltä kuivakkaalta mökinakalta kädestä. Leivän, jota hän oli ollut juuri antamassa nälkäisille räkänokka pennuilleen.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotujakolaitos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota

http://www.eskoff.net/suomsota/suomsota.htm

http://www.narc.fi/1809opetusaineisto/

http://www.1808.fi/tapahtuma/pdf/Suomen%20sodassa%20kaatuneet,%20haavoittuneet%20ja%20vammautuneet%20kevyt.pdf

http://www.kirjastovirma.fi/muistomerkit/revonlahti/01

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/sotamuistot

http://www.geni.com/people/Karl-Hild%C3%A9n/6000000007588414422

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasnimi

http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=temmes_rk1788

http://koti.kapsi.fi/~perttuveikko/doku.php?id=temmes_rk1795

http://hiski.genealogia.fi/hiski/6ir0ej

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Talousseura

Isonvihan tarinoita lakeudelta

13.10.2014 Historia

FM Mauri Junttila

Isonvihan aikaa Pohjois-Pohjanmaan Tyrnävällä

Isoviha nimen saanut sota käytiin vuosina 1713-1721. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (vv. 1700-1721). Pitkä sotakausi päättyi Uudenkaupungin rauhaan (30.8.1721). Silloin päättyi myös Ruotsin suurvaltakausi ja Itämeren herruus siirtyi venäläisille.

Isonvihan aikana Suomi oli vuosia venäläisten miehittämä. Myöhemmin isoviha nimen saaneesta sodasta puhuttiin niinä aikoina ”venäläisten ylivallan aikana”. Heillä oli useina vuosina sotilashallinto Suomessa.

Venäläiset kohtelivat suomalaisia julmasti. He kiduttivat, tappoivat, raiskasivat ja ryöstivät. He tappoivat taloista karjan. Polttivat kylät ja talot.

Tuhansittain vietiin vähäisestä Suomen kansasta lapsia ja nuoria orjiksi rakentamaan Pietaria tai heitä vietiin muualle Venäjälle orjiksi ja/tai jalkavaimoiksi. Lapsia vietiin sinne koulutettavaksi venäläisiksi lapsisotilaiksi. Heitä saattoi myöhemmin tulla entisille kotiseduilleen ortodoksiuskoisina ryssänsotilaina.

Venäläiset olivat tehokkaita hävitystyössään toimiessaan esimerkiksi noin 50-60 ratsumiehen sotilasosastoina. Heillä oli ollut myös henkilökohtaisia ruutiaseita. Pienet vastarintaan nousseet, usein vain puisilla henähangoilla ja pienillä puukonnysillä  aseistautuneet talonpoikaisosastot olivat voimattomia heitä vastaan.

Tehokkaita olivat venäläiset hävitystyössään. Limingan lakeuden kappeleissa, kylissä vaihtui monet asukkaat isonvihan menetysten takia. Tyhjille lakeuden talonpaikoille tuli hiljalleen uusia asukkaita esimerkiksi kaukaa eteläisemmästä Suomesta. Sisä-Suomen mittaamattomilla erämaa-alueilla sekä valtavassa järvien ja vesien Savonmaassa oli säilynyt jonkin verran asujamistoa. Heistä tuli hiukan korvaavaa väestöä autioille lakeuden alueille. Hyvin hitaasti nousivat silloin Suomen asukasmäärät. Isonvihan ajoista on puhuttu myös kuin suomalaisten kansanmurhasta.

Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut tilastoja vuonna 1721 Limingan kylien menetyksistä isonvihan aikana. Hänen tilastonsa kertoivat vuosien 1715-1716 menetyksistä. Noiden kahden vuoden aikana Limingan kappelikunnista ja kylistä oli murhattu 2094 henkilöä ja vangiksi oli otettu 454 ihmistä.

Pieni oli isonvihan aikoina Suomen kansa. Se koki kovia jo ”suurten kuolonvuosien” (v.1695-1697) katovuosista johtuneitten nälkäkuolemien johdosta. Niinä aikoina Euroopassa oli ollut pieneksi jääkaudeksi sanottu sääilmiö. Esimerkiksi Hollannin kanavat olivat jäässä. Siellä maalailtiin lumisia talvimaisemamaalauksia.

Vertauksena pienistä asukasmääristä voi mainita, että vuonna 1605 perustetun Oulun asukasluku oli ollut vuonna 1721 vain noin 400 henkilöä.

Isonvihan menetyksiä lisäsi se, että ennen armeijat saivat elantonsa ryöstösaaliista He ryöstivät ympäristöistään myös jokapäiväisen ruokansa. Heidän suuret ratsujen määrät tarvitsi paljon heinää, olkea ja viljaa. Ne myös ryöstettiin ympäristöistä.

Säätyläiset, sotilaat, papit ja monet porvarit pakenivat emämaahan Ruotsiin. Papit hylkäsivät seurakuntalaisensa. Pakolaisia meni esimerkiksi Pohjanlahden kapean Merenkurkun yli. Monet menivät Perämeren pohjukan, Tornion kautta.

Kansa turvautui metsiin. He asuivat metsissä useiden vuosien ajan metsäsaunoissa, piilopirteissä ja -tuvissa. Usein heidän piilopirttinsä oli ollut vain hatara havu-, risu- tai turvemaja.

Kirkkoja Tyrnävällä

Tyrnäväläisessä tarinaperinteessä kerrotaan Kirkkokursusta Ängeslevänjoen törmällä Toppisen luona. Tarinoidaan myös Ängeslevän Ylipään Kirkkoharjusta. Ensimmäinen tiedetty Tyrnävän ”kirkko”, vaatimaton saarnahuone oli rakennettu maaherra Soopin aikana vuonna 1647. Nähtävästi se oli sijainnut Tyrnävän ”Vanahalla hautuumaalla”.

Tyrnävästä tuli suuren emäpitäjä Limingan kappeli vuonna 1655. Alettiin mietiskellä näyttävämmän kirkon rakentamista pienen vaatimattoman saarnahuoneen tilalle. Se nähtävästi pystytettiin myös ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1665. Sen vieressä oli seissyt kellotapuli erillisenä rakennuksena kirkonkelloineen.

Tämä puinen kappelin kirkko tuhoutui noin puolivuosisataa myöhemmin isonvihan aikana vihavenäläisten toimesta. Helppoa heidän oli polttaa puiset rakennukset. Pieni puinen kirkko tai saarnahuone oli jo yhdellä tykinlaukauksella entinen. Sekin vaikutti kirkkojen hävittämisiin, että venäläiset olivat vankkumattomia ortodoksiuskon miehiä. Mielellään he tuhosivat harha-, vääräoppisten saarnatuvat, kappelit ja kirkot.

Talonpojat olivat olleet voimattomia venäläisten edessä. Ryssät olivat liikkuneet vahvoina 50-60 hengen sotajoukkoina. He olivat tehokkaita ratsuineen, sapeleineen ja pistinkeihäineen. Venäläisillä oli ollut mukana myös pieniä tykkejä. He käyttivät Pohjois-Pohjanmaalla ns. poltetun maan taktiikkaa. Vääräuskoisten, harhaoppisten asumaton, autio, poltettu musta maa oli heidän mielestään kauneinta katseltavaa!

Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän miehet olivat ottaneet isonvihan aikana Tyrnävän kylän kappelin kellotapulista kellot alas ja upottaneet ne viereiseen Tyrnävänjokeen. Niitä ei enää löydetty sieltä. Ne olivat vajonneet joen pohjaliejuun. Vai, olisivatko ne siirtyneet kevätjäiden mukana? Ne, kuulemma ääntelevät siellä huonon edeltä.

Kirkkoharjun kirkko

Eräs kyläläistarina kertoo Ängeslevän Ylipään Honkakosken Kirkkoharjusta. Siellä olisi joskus ollut kirkko ja hautausmaa. Vaikeaa on uskoa siihen, että siellä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, mikä olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Helpompi on uskoa siihen, että siellä oli ollut isonvihan aikana – piilokirkko.

Luultavasti venäläissotilaat olivat kulkeneet isonvihan aikana Ängeslevän Ylipään kylässä akselilla: Tihinen, Purkunen, Laitinen ja Ängeslevän Ylipään entinen kansakoulu. Mutta, eivät olleet menneet sieltä eteenpäin Honkakoskelle. Piilokirkko sai olla siellä rauhassa. Se oli ollut ehkä jotenkin, kuin niin syrjässä loputtomien metsäin sylissä. Ängeslevän Ylipään kylän pelloista on löytynyt vanhoja rahoja.

Honkakosken seudulla ja läheisellä Haisunnevalla on voinut olla useampia perheitä pakoilemassa isonvihan ajan vihavenäläisiä. Heille oli noussut esille ajatus kirkon rakentamisesta. Heillä oli mahdollisesti ollut siellä myös hautausmaa kirkon vieressä.

Niinä isonvihan aikoina seurakunnallinen toiminta oli ollut kovastikin vakiintunutta. Heillä olivat olleet vakiintuneina sunnuntaiset jumalanpalvelukset, kirkonmenot. Oli ollut kinkereitä ja lukkareiden kouluja. Oli ollut häitä ja hautajaisia sekä ristiäisiä.

Kirkkokursun kirkko

Suomessa on tyypillistä, että kirkko seisoo keskellä kylää ja tavanomaisesti se on seissyt pitäjän suurimmassa kylässä. Tyrnävän nykyinen kirkko käy siitä esimerkkinä. Se jopa seisoo neljäntien risteyksessä.

Huonoa on uskoa, että Ängeslevällä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, että se olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Luultavasti Toppisen luona ollut vaatimaton Kirkkokursun kirkko oli myös ollut eräitä isonvihan ajan piilokirkkoja? Kyseinen saarnahuone oli kyhätty suojaisaan kursuun kuin piiloon vihavenäläisiltä.

Mahdollista on sekin, ettei Ängeslevän kylän Kirkkokursu nimisesä paikassa ollut ensinkään kirkkorakennusta! Sinne oli vain kokoonnuttu silloin tällöin kirkollisten ja/tai seurakunnallisten asioiden vuoksi. Ihmiset istuivat taivasalla. He istuivat vaatimattomasti kivien ja kantojen, muutaman puunrungon päällä. Seurakuntalaisten koontumispaikka, suojaisa kursu jäi elämään tarinoihin – Kirkkokursuna.

Isoviha kesti Suomessa noin kahdeksan vuotta. Vihavenäläisten tavoite oli ollut tuonkin Pohjois-Pohjanmaan seudun täysi tuhoaminen ja hävittäminen. Vanhukset ja sylilapset, joilla ei ollut arvoa orjina eikä jalkavoimoina iskettiin yksinkertaisesti hengiltä. Talot ja kylät poltettiin.

Luultavasti tuohon monivuotiseen isonvihan nimen saaneeseen sotakauden vuosien joukkoon mahtui myös rauhallisempia aikoja ja kausia. Ihmiset saattoivat silloin harrastaaa uskonnollista ja seurakunnallista toimintaa kaiken hävityksen keskellä.

Uskonnollista heräämistä vanhaan aikaan

Ennen suurta Pohjan sotaa Suomessa oli ollut luterilaisen kirkon sisälle syntynyttä uskonnollista heräämistä. Oli ollut esimerkiksi herrnhuutilaisuutta ja pietismiä. Eräinä akateemisinä yltiöpietisteinä niiltä ajoilta mainitaan Lars Ulstadius (vv.1650-1732) ja Petter Schaefer (vv. 1660-1729). Heillä oli ollut radikaaleja, uusia ajatuksia ja mielipiteitä. Esimerkiksi silloinen Suomen ja Turun piispa olisi mielellään nähnyt Lars Ulstadiuksen roikkuvan hirttoköyden jatkona.

Pohjois-Pohjanmaan seuduilla oli kiertänyt niinä vanhoina aikoina saarnamiehinä esimerkiksi kaksi entistä Ruotsin armeijan sotilasta. Tyrnävällä ja muualla Limingan lakeudella oli niinä aikoina ollut myös omia maallikkosaarnaajia.

Ennen isoavihaa lukutaito oli lisääntynyt kansan parissa vauhdilla. Kiitos siitä oli ns. lukkarinkoulujen ja lukkareiden (vrt. Aleksis Kivi; Seitsemän veljestä). Lukutaito oli niinä vanhoina aikoina ollut tärkeämpi kuin kirjoitustaito. Kansaa alettiin opettaa kirjoittamaan vasta paljon myöhempinä aikoina.

Se oli ennen vanhaan ollut huonoa, että kirjat ja kaikki kirjalliset julkaisut olivat olleet kalliita. Vain harvoilla oli ollut niihin varaa.

Mutta, oli niinäkin vanhoina isonvihan aikoina ollut pitäjissä lukutaitoisia miehiä. He lukivat Raamattua, postillaa sekä muuta uskonnollista kirjallisuutta seuroissa eli konventikkeleissä tai piilosaarnatuvissa, -kirkoissa. Esimerkiksi metsäsaunoissaan, piilopirteissään asuneet Tyrnävän uskovaiset olivat toimittaneet kristillisiä ja seurakunnallisia toimituksia pappien ollessa pakosalla Ruotsissa. Nämä syvien kansan rivien piilopirttien uskovaiset pitivät Kristuksen kirkon yllä Suomessa!

Konventikkeliplakaatti

Venäläismiehittäjät lähtivät raunioituneesta, hävitetystä Suomesta. Ihmiset alkoivat palailla metsien piilopirteistään. Uudenkaupungin rauhan jälkeen (v.1721) myös pappeja alkoi palailla Ruotsista.

Maallikkojen hoidettua seurakunnallisia tehtäviä, seurakunnallisiin toimintoihin oli tullut mukaan konventikkeleitä. Ne olivat olleet kodeissa tai kansalaisten kyhäämissä pienissä saarnatuvissa, rukoushuoneissa, kirkoissa pidettyjä seuroja.

Sellainen seurakunnallinen toiminta oli Ruotsista piileksimästä tulleiden pappien mielestä väärää toimintaa. He hankkivat ns. konventikkeliplakaatin. Se kielsi kodeissa pidettävät seurat. Konventikkeliplakaatin hyväksyi Ruotsin kuningas vuonna 1726.

Ehkä sekin oli ollut Ruotsista paosta tulleille papeille huono, paha asia, kun herätysliikkeet kannattivat hyvänä asiana henkilökohtaista uskokokemusta – sydämen uskoa. Sydämen usko nousi tärkeäksi koettavaksi.

Kansan syvien rivien uskonnollisen herätyksen kokeneilla miehillä oli mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, ettei kirkoissa opetettu, opittu usko ei ehkä oikeinta, parasta ollut. Se oli vain ulkokullattua hurskautta, ei se ollut sydämen uskoa.

Ruotsista paosta tulleet papit hankkivat konventikkeliplakaatin. Sillä iskettiin julmasti luu puhdasta sydämen uskoa halajavien kurkkuun!

Leipäpappeja olivat ennenkin. Tavanomaisesti papin vuoden kohokohta oli se, kun hän lähti keräämään kyliltä papinsaatavia suurten vankkureiden, vihaisten koirain ja häijynnäköisten renkiensä kanssa. Toisssijaisia asioita olivat papeille seurakunnan uskonelämään liittyvät kysymykset verrattuna mammonan hankintaan.

Häikäilemättömiä olivat papit ahneudessaan. Tuostakin talosta oli maksettu papin kymmenykset vuosittain. Emäntä kuoli. Jouduttiin taluttamaan runsasmaitoisin lehmä pappilan navettaan emännän hautaansaattamismaksuna.

Lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/isonvihan_perinto_ulottui_sukupolvien_paahan/7089180

https://www.muhos.fi/kunta-tietoa/muhoksen-historia/asutus.html

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2012/07/25/ajoist-ankarin-pohjanmaan-historiassa/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://maailmanhistoria.net/artikkelit/miehittaja-kohteli-suomea-kaltoin/

http://yle.fi/uutiset/isovihan_vaino_vei_lapsetkin_sylista/7110889

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.tyrnavanseurakunta.fi/katsaus_tyrnavan_seurakunnan_historiaan/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kirkko

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5053

http://fi.sciencegraph.net/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudenkaupungin_rauha

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansanopetus

http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c9dbc24e-f1f5-4d6f-9d69-670fc65a73ff

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

http://www.laitasaari.fi/isoviha-laitasaaressa/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/9A26B7C583A7E8A9C22573360040588A/$file/Kirkollisveron%20historiaa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

http://www.kirjastovirma.net/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

http://books.google.fi/books?id=U9jZiW3x-PoC&pg=PA220&lpg=PA220&dq=papin+palkka+hautaamisesta&source=bl&ots=oPOrrprOnz&sig=vngcLwSAcgZHqwwUmDNVeQAFI18&hl=fi&sa=X&ei=Kn86VIb6KYOBywOI-oGABw&ved=0CB4Q6AEwAA#v=onepage&q=papin%20palkka%20hautaamisesta&f=false sivu 220)

http://www.loppi.fi/Loppi/Palvelut/Kuntapalvelut/Vapaa-aikapalvelut/Kulttuuri/Opaskurssi/6088/

http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/hautaustoimi__kirkon_vai_yhteiskunnan_tehtava/#.VDqBzMk0_Ts

http://www.elore.fi/arkisto/1_11/ajank_koski.pdf

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24291/5.pdf

Ruotsi pienentyi Uudenkaupungin rauhan myötä

Ruotsi pienentyi Uudenkaupungin rauhan myötä

Isonvihan uhrien muistomerkki Limingassa

Isonvihan uhrien muistomerkki Limingassa

Isonvihan tarinoita lakeudelta

11.10.2014 Historia, Sotahistoria

FM Mauri Junttila

Isonvihan aikaa Limingan lakeudella

Isoviha nimen saanut sota käytiin vuosina 1713-1721. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (vv. 1700-1721). Pitkä sotakausi päättyi Uudenkaupungin rauhaan (30.8.1721). Silloin päättyi myös Ruotsin suurvaltakausi ja Itämeren herruus siirtyi venäläisille.

Isonvihan aikana Suomi oli vuosia venäläisten miehittämä. Myöhemmin isoviha nimen saaneesta sodasta puhuttiin niinä aikoina ”venäläisten ylivallan aikana”. Heillä oli useina vuosina sotilashallinto Suomessa.

Venäläiset kohtelivat suomalaisia julmasti. He kiduttivat, tappoivat, raiskasivat ja ryöstivät. He tappoivat taloista karjan. Polttivat kylät ja talot.

Tuhansittain vietiin vähäisestä Suomen kansasta lapsia ja nuoria orjiksi rakentamaan Pietaria tai heitä vietiin muualle Venäjälle orjiksi ja/tai jalkavaimoiksi. Lapsia vietiin sinne koulutettavaksi venäläisiksi lapsisotilaiksi. Heitä saattoi myöhemmin tulla entisille kotiseduilleen ortodoksiuskoisina ryssänsotilaina.

Venäläiset olivat tehokkaita hävitystyössään toimiessaan esimerkiksi noin 50-60 ratsumiehen sotilasosastoina. Heillä oli ollut myös henkilökohtaisia ruutiaseita. Pienet vastarintaan nousseet, usein vain puisin henähangoin ja pienten puukonnysäin kanssa aseistautuneet talonpoikaisosastot olivat voimattomia heitä vataan.

Tehokkaita olivat venäläiset hävitystyössään. Limingan lakeuden kappeleissa, kylissä vaihtui asujamistoa isonvihan menetysten takia. Tyhjille lakeuden talonpaikoille tuli hiljalleen uusia asukkaita esimerkiksi kaukaa eteläisemmästä Suomesta. Sisä-Suomen mittaamattomilla erämaa-alueilla sekä valtavassa järvien ja vesien Savonmaassa oli säilynyt jonkin verran asujamistoa. Heistä tuli hiukan korvaavaa väestöä autioille lakeuden alueille. Hyvin hitaasti nousivat silloin Suomen asukasmäärät. Isonvihan ajoista on puhuttu myös kuin suomalaisten kansanmurhasta.

Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut tilastoja vuonna 1721 Limingan kylien menetyksistä isonvihan aikana. Hänen tilastonsa kertoivat vuosien 1715-1716 menetyksistä. Noiden kahden vuoden aikana Limingan kappelikunnista ja kylistä oli murhattu 2094 henkilöä ja vangiksi oli otettu 454 ihmistä.

Pieni oli isonvihan aikoina Suomen kansa. Se koki kovia jo ”suurten kuolonvuosien” (v.1695-1697) katovuosista johtuneitten nälkäkuolemien johdosta. Niinä aikoina Euroopassa oli ollut pieneksi jääkaudeksi sanottu sääilmiö. Esimerkiksi Hollannin kanavat olivat jäässä. Siellä maalailtiin lumisia talvimaisemamaalauksia.

Vertauksena pienistä asukasmääristä voi mainita, että vuonna 1605 perustetun Oulun asukasluku oli ollut vuonna 1721 vain noin 400 henkilöä.

Isonvihan menetyksiä lisäsi se, että ennen armeijat saivat elantonsa ryöstösaaliista He ryöstivät ympäristöistään myös jokapäiväisen ruokansa. Heidän suuret ratsujen määrät tarvitsi paljon heinää, olkea ja viljaa. Ne myös ryöstettiin ympäristöistä.

Säätyläiset, sotilaat, papit ja monet porvarit pakenivat emämaahan Ruotsiin. Papit hylkäsivät seurakuntalaisensa. Pakolaisia meni esimerkiksi Pohjanlahden kapean Merenkurkun yli. Monet menivät Perämeren pohjukan, Tornion kautta.

Kansa turvautui metsiin. He asuivat metsissä useiden vuosien ajan metsäsaunoissa, piilopirteissä ja -tuvissa. Usein heidän piilopirttinsä oli ollut vain hatara havu-, risu- tai turvemaja.

Kirkkoja Tyrnävällä

Tyrnäväläisessä tarinaperinteessä kerrotaan Kirkkokursusta Ängeslevänjoen törmällä Toppisen luona. Tarinoidaan myös Ängeslevän Ylipään Kirkkoharjusta. Ensimmäinen tiedetty Tyrnävän ”kirkko”, vaatimaton saarnahuone oli rakennettu maaherra Soopin aikana vuonna 1647. Nähtävästi se oli sijainnut Tyrnävän ”Vanahalla hautuumaalla”.

Tyrnävästä tuli suuren emäpitäjä Limingan kappeli vuonna 1655. Alettiin mietiskellä näyttävämmän kirkon rakentamista pienen vaatimattoman saarnahuoneen tilalle. Se nähtävästi pystytettiin myös ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1665. Sen vieressä oli seissyt kellotapuli erillisenä rakennuksena kirkonkelloineen.

Tämä puinen kappelin kirkko tuhoutui noin puolivuosisataa myöhemmin isonvihan aikana vihavenäläisten toimesta. Helppoa heidän oli polttaa puiset rakennukset. Pieni puinen kirkko tai saarnahuone oli jo yhdellä tykinlaukauksella entinen. Sekin vaikutti kirkkojen hävittämisiin, että venäläiset olivat vankkumattomia ortodoksiuskon miehiä. Mielellään he tuhosivat harha-, vääräoppisten saarnatuvat, kappelit ja kirkot.

Talonpojat olivat olleet voimattomia venäläisten edessä. Ryssät olivat liikkuneet vahvoina 50-60 hengen sotajoukkoina. He olivat tehokkaita ratsuineen, sapeleineen ja pistinkeihäineen. Venäläisillä oli ollut mukana myös pieniä tykkejä. He käyttivät Pohjois-Pohjanmaalla ns. poltetun maan taktiikkaa. Vääräuskoisten, harhaoppisten asumaton, autio, poltettu musta maa oli heidän mielestään kauneinta katseltavaa!

Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän miehet olivat ottaneet isonvihan aikana Tyrnävän kylän kappelin kellotapulista kellot alas ja upottaneet ne viereiseen Tyrnävänjokeen. Niitä ei enää löydetty sieltä. Ne olivat vajonneet joen pohjaliejuun. Vai, olisivatko ne siirtyneet kevätjäiden mukana? Ne, kuulemma ääntelevät siellä huonon edeltä.

Kirkkoharjun kirkko

Eräs kyläläistarina kertoo Ängeslevän Ylipään Honkakosken Kirkkoharjusta. Siellä olisi joskus ollut kirkko ja hautausmaa. Vaikeaa on uskoa siihen, että siellä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, mikä olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Helpompi on uskoa siihen, että siellä oli ollut isonvihan aikana – piilokirkko.

Luultavasti venäläissotilaat olivat kulkeneet isonvihan aikana Ängeslevän Ylipään kylässä akselilla: Tihinen, Purkunen, Laitinen ja Ängeslevän Ylipään entinen kansakoulu. Mutta, eivät olleet menneet sieltä eteenpäin Honkakoskelle. Piilokirkko sai olla siellä rauhassa. Se oli ollut ehkä jotenkin, kuin niin syrjässä loputtomien metsäin sylissä. Ängeslevän Ylipään kylän pelloista on löytynyt vanhoja rahoja.

Honkakosken seudulla ja läheisellä Haisunnevalla on voinut olla useampia perheitä pakoilemassa isonvihan ajan vihavenäläisiä. Heille oli noussut esille ajatus kirkon rakentamisesta. Heillä oli mahdollisesti ollut siellä myös hautausmaa kirkon vieressä.

Niinä isonvihan aikoina seurakunnallinen toiminta oli ollut kovastikin vakiintunutta. Heillä olivat olleet vakiintuneina sunnuntaiset jumalanpalvelukset, kirkonmenot. Oli ollut kinkereitä ja lukkareiden kouluja. Oli ollut häitä ja hautajaisia sekä ristiäisiä.

Kirkkokursun kirkko

Suomessa on tyypillistä, että kirkko seisoo keskellä kylää ja tavanomaisesti se on seissyt pitäjän suurimmassa kylässä. Tyrnävän nykyinen kirkko käy siitä esimerkkinä. Se jopa seisoo neljäntien risteyksessä.

Huonoa on uskoa, että Ängeslevällä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, että se olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Luultavasti Toppisen luona ollut vaatimaton Kirkkokursun kirkko oli myös ollut eräitä isonvihan ajan piilokirkkoja? Kyseinen saarnahuone oli kyhätty suojaisaan kursuun kuin piiloon vihavenäläisiltä.

Mahdollista on sekin, ettei Ängeslevän kylän Kirkkokursu nimisesä paikassa ollut ensinkään kirkkorakennusta! Sinne oli vain kokoonnuttu silloin tällöin kirkollisten ja/tai seurakunnallisten asioiden vuoksi. Ihmiset istuivat taivasalla. He istuivat vaatimattomasti kivien ja kantojen, muutaman puunrungon päällä. Seurakuntalaisten koontumispaikka, suojaisa kursu jäi elämään tarinoihin – Kirkkokursuna.

Isoviha kesti Suomessa noin kahdeksan vuotta. Vihavenäläisten tavoite oli ollut tuonkin Pohjois-Pohjanmaan seudun täysi tuhoaminen ja hävittäminen. Vanhukset ja sylilapset, joilla ei ollut arvoa orjina eikä jalkavoimoina iskettiin yksinkertaisesti hengiltä. Talot ja kylät poltettiin.

Luultavasti tuohon monivuotiseen isonvihan nimen saaneeseen sotakauden vuosien joukkoon mahtui myös rauhallisempia aikoja ja kausia. Ihmiset saattoivat silloin harrastaaa uskonnollista ja seurakunnallista toimintaa kaiken hävityksen keskellä.

Uskonnollista heräämistä vanhaan aikaan

Ennen suurta Pohjan sotaa Suomessa oli ollut luterilaisen kirkon sisälle syntynyttä uskonnollista heräämistä. Oli ollut esimerkiksi herrnhuutilaisuutta ja pietismiä. Eräinä akateemisinä yltiöpietisteinä niiltä ajoilta mainitaan Lars Ulstadius (vv.1650-1732) ja Petter Schaefer (vv. 1660-1729). Heillä oli ollut radikaaleja, uusia ajatuksia ja mielipiteitä. Esimerkiksi silloinen Suomen ja Turun piispa olisi mielellään nähnyt Lars Ulstadiuksen roikkuvan hirttoköyden jatkona.

Pohjois-Pohjanmaan seuduilla oli kiertänyt niinä vanhoina aikoina saarnamiehinä esimerkiksi kaksi entistä Ruotsin armeijan sotilasta. Tyrnävällä ja muualla Limingan lakeudella oli niinä aikoina ollut myös omia maallikkosaarnaajia.

Ennen isoavihaa lukutaito oli lisääntynyt kansan parissa vauhdilla. Kiitos siitä oli ns. lukkarinkoulujen ja lukkareiden (vrt. Aleksis Kivi; Seitsemän veljestä). Lukutaito oli niinä vanhoina aikoina ollut tärkeämpi kuin kirjoitustaito. Kansaa alettiin opettaa kirjoittamaan vasta paljon myöhempinä aikoina.

Se oli ennen vanhaan ollut huonoa, että kirjat ja kaikki kirjalliset julkaisut olivat olleet kalliita. Vain harvoilla oli ollut niihin varaa.

Mutta, oli niinäkin vanhoina isonvihan aikoina ollut pitäjissä lukutaitoisia miehiä. He lukivat Raamattua, postillaa sekä muuta uskonnollista kirjallisuutta seuroissa eli konventikkeleissä tai piilosaarnatuvissa, -kirkoissa. Esimerkiksi metsäsaunoissaan, piilopirteissään asuneet Tyrnävän uskovaiset olivat toimittaneet kristillisiä ja seurakunnallisia toimituksia pappien ollessa pakosalla Ruotsissa. Nämä syvien kansan rivien piilopirttien uskovaiset pitivät Kristuksen kirkon yllä Suomessa!

Konventikkeliplakaatti

Venäläismiehittäjät lähtivät raunioituneesta, hävitetystä Suomesta. Ihmiset alkoivat palailla metsien piilopirteistään. Uudenkaupungin rauhan jälkeen (v.1721) myös pappeja alkoi palailla Ruotsista.

Maallikkojen hoidettua seurakunnallisia tehtäviä, seurakunnallisiin toimintoihin oli tullut mukaan konventikkeleitä. Ne olivat olleet kodeissa tai kansalaisten kyhäämissä pienissä saarnatuvissa, rukoushuoneissa, kirkoissa pidettyjä seuroja.

Sellainen seurakunnallinen toiminta oli Ruotsista piileksimästä tulleiden pappien mielestä väärää toimintaa. He hankkivat ns. konventteliplakaatin. Se kielsi kodeissa pidettävät seurat. Konventikkeliplakaatin hyväksyi Ruotsin kuningas vuonna 1726.

Ehkä sekin oli ollut Ruotsista paosta tulleille papeille huono, paha asia, kun herätysliikkeet kannattivat hyvänä asiana henkilökohtaista uskokokemusta – sydämen uskoa. Sydämen usko nousi tärkeäksi koettavaksi.

Kansan syvien rivien uskonnollisen herätyksen kokeneilla miehillä oli mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, ettei kirkoissa opetettu, opittu usko ei ehkä oikeinta, parasta ollut. Se oli vain ulkokullattua hurskautta, ei se ollut sydämen uskoa.

Ruotsista paosta tulleet papit hankkivat konventikkeliplakaatin. Sillä iskettiin julmasti luu puhdasta sydämen uskoa halajavien kurkkuun!

Leipäpappeja olivat ennenkin. Tavanomaisesti papin vuoden kohokohta oli se, kun hän lähti keräämään kyliltä papinsaatavia suurten vankkureiden, vihaisten koirain ja häijynnäköisten renkiensä kanssa. Toisssijaisia asioita olivat papeille seurakunnan uskonelämään liittyvät kysymykset verrattuna mammonan hankintaan.

Häikäilemättömiä olivat papit ahneudessaan. Tuostakin talosta oli maksettu papin kymmenykset vuosittain. Emäntä kuoli. Jouduttiin taluttamaan runsasmaitoisin lehmä pappilan navettaan emännän hautaansaattamismaksuna.

Lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/isonvihan_perinto_ulottui_sukupolvien_paahan/7089180

https://www.muhos.fi/kunta-tietoa/muhoksen-historia/asutus.html

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2012/07/25/ajoist-ankarin-pohjanmaan-historiassa/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://maailmanhistoria.net/artikkelit/miehittaja-kohteli-suomea-kaltoin/

http://yle.fi/uutiset/isovihan_vaino_vei_lapsetkin_sylista/7110889

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.tyrnavanseurakunta.fi/katsaus_tyrnavan_seurakunnan_historiaan/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kirkko

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5053

http://fi.sciencegraph.net/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudenkaupungin_rauha

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansanopetus

http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c9dbc24e-f1f5-4d6f-9d69-670fc65a73ff

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

http://www.laitasaari.fi/isoviha-laitasaaressa/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/9A26B7C583A7E8A9C22573360040588A/$file/Kirkollisveron%20historiaa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

http://www.kirjastovirma.net/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

http://books.google.fi/books?id=U9jZiW3x-PoC&pg=PA220&lpg=PA220&dq=papin+palkka+hautaamisesta&source=bl&ots=oPOrrprOnz&sig=vngcLwSAcgZHqwwUmDNVeQAFI18&hl=fi&sa=X&ei=Kn86VIb6KYOBywOI-oGABw&ved=0CB4Q6AEwAA#v=onepage&q=papin%20palkka%20hautaamisesta&f=false sivu 220)

http://www.loppi.fi/Loppi/Palvelut/Kuntapalvelut/Vapaa-aikapalvelut/Kulttuuri/Opaskurssi/6088/

http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/hautaustoimi__kirkon_vai_yhteiskunnan_tehtava/#.VDqBzMk0_Ts

http://www.elore.fi/arkisto/1_11/ajank_koski.pdf

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24291/5.pdf

Isonvihan uhrien muistokivi Limingassa

Isonvihan uhrien muistokivi Limingassa