Selaat arkistoa kohteelle iso koiranpentu.

Iso koira tuli taloon

15.9.2014 Yleinen

Kohta siitä on vuosi kuin iso toive toteutui ison pennun myötä, sen kunniaksi sen aiheinen postaus. Laumamme hauska kokoonpano on herättänyt kiinnostusta ja ulkona vähän huvitustakin, varsinkin kun mieheni taluttaa yleensä chihut ja minä Lilyn! :)

Olen saanut monenlaisia kysymyksiä koskien ison koiran tulemista pienten koirien talouteen: mistä tiedät että rotu on sopiva pienille koirille? Entä jos ne ei tule toimeen? Mitä jos iso koira satuttaa pieniä? Vietkö ne kaikki samaan aikaan ulos? Miten totutit ne toisiinsa? Voiko niitä sitten pitää samassa tilassa keskenään? Eihän bullmastiffi tykkää saman sukupuolen edustajista? Teidän chihuillahan on huonoja kokemuksia isoista koirista? Jaan mielelläni meidän omat kokemukset tiedonjanoisille.

Muistan vieläkin sen syksyisen pimeän illan kun tulimme kotiin niin oudon uuden tuttavuuden kanssa. Koira oli pieni pentu mutta chihuahua kokoinen! Siinä oli itse emännällekin totuttelemista, saati meidän neideille. Koska oli jo myöhäinen ilta niin päätimme että näytämme koirat vain toisilleen koirahuoneen portin takaa ja menin kodinhoitohuoneeseen touhuamaan pennun kanssa koska siitä paikasta tulisi Lilyn oma huone. Siihen se sitten leikin ja syönnin jälkeen nukahti, minun jaloilleni. Siirsin sen pieneen petiin ja hipsin hiljaa pois..

Seuraavana päivänä aloitimme tutustumisen talon muihin koiriin! Yllätyksekseni chihut eivät haukkuneet yhtään, haistelivat kovasti. Kaikki oli yhdessä lattialla jolloin ajattelin vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti syöttämällä heille nakkeja vuorotellen. Siitä se sitten lähti. Vähitellen myös ulkoiltiin yhdessä, nukuttiin yhdessä jne.

1396854_660584757300123_1487536401_o

1399841_660586227299976_730184349_o

1404657_660586630633269_1816192410_o

Meidän chihut eivät koskaan ottaneet Lilyä yhdeksi ”chihuksi”. Lilyn erilainen käyttäytyminen ja koko ajan kasvava olemus on pitänyt ne kaikki aina hieman etäämmällä toisistaan. Lily on pennusta asti osannut kunnioittaa kuitenkin niitä kaikkia ja niiden välinen kieli ja kommunikaatio on ollut mielenkiintoista seurattavaa.

Itse olen vakaasti sitä mieltä että rotua enemmän itse koira yksilönä, muut lauman koirat persoonineen sekä ympäristö (omistajien ”taidot” ja viitseliäisyys) vaikuttaa enemmän tähän asiaan kuin rotu? Aiheesta tuskin on suoraa tilastotiedettä, mikä rotu olisi suopein pienten koirien talouteen. Mikä taas olisi paras rotu isojen koirien laumaan otettavaksi? On ollut hauskaa seurata mm. chihujen kautta millaisia kokoonpanoja muilla harrastajilla ja kasvattajilla on. Itse olen luovuttanut yhden chihukasvattini tätä nykyää 3 ison koiran laumaan (alla kuva heidän yhteisistä touhuistaan, jossa myös mukana pieni soopeli chihuahua). Yhteiselo on sujunut moitteettomasti ja on ollut hauska saada kuvia joissa chihu nukkuu muiden koirien päällä jne. Meillä yhteiselo ei ole niin tiivistä koirien kesken, asia olisi varmasti eri jos chihumme olisi nuorempia ja niillä ei olisi niin paljoa huonoja kokemuksia isoista koirista. Ne eivät todellakaan arvosta Lilyn suurta massaa ja osaavatkin onneksi olla se fiksumpi osapuoli joka väistää, koska Lily ei osaa väistää ja varoa.

12506_10152343310094372_989005056965921446_n

Sitähän kukaan ei tiedä mitkä koirat tulee toimeen ja mitkä ei. Sama kysymys joka tapauksessa joudutaan esittämään minkä tahansa kokoisen ja rotuisen koiran yhdistämisessä uuteen laumaan. Kärjistetysti voisi kuitenkin sanoa että tällaiset asiat on voi olla tottumiskysymyksiä ja ehkäpä oman lauman koirat hyväksytään mutta koirapuiston muiden koirien kanssa voi mennä tappeluksi? Lily on vielä nuori, mutta tällä hetkellä luonteeltaan kaikkia koiria ja ihmisiä rakastava. Bullmastiffihän ei perinteisesti ole ns. koirapuistokoira, mutta meidän sosiaalinen ja alistuva höpelö on!

Niin, mitä jos iso koira satuttaa pieniä koiria? Riski on aina olemassa. Eläinten ollessa kyseessä kaikki on mahdollista. Meillä lähinnä Lilyn roikkuvat huulet ovat saaneet osumaa hieman tulisesta toiseksi vanhimmasta chihunartusta joka kerran jos toisen on roikkunut Lilyn huulissa. Kerron kuitenkin taas meidän kokemuksistamme, heti alussa chihut osasivat kyllä antaa kyytiä Lilylle jos se yritti käpälöitä käyttäen leikkiä. Pentu tottakai koostaan huolimatta kunnioitti vanhempia. Luistaan ja leluistaan chihut ovat aina osanneet pitää huolta eli ärinämurina piti Lilyn poissa eikä se nyt vuotiaanakaan ole koskaan kyseenalaistanut minkään luun tai lelun sen hetkistä mutustajaa. Sama toimii toisinpäin, paitsi että Lily ei murise lainkaan, se vain on ja mutustaa itsevarmasti. :) Eläimestä ei koskaan voi sanoa mitään varmasti, mutta vihainen koira Lily ei kyllä ole. Se jopa nöyrtyy omasta tahdostaan joskus näille röyhkeille.. Meillä yleinen näky on se, että kaikki neljä on vuorollaan jonkin luun mutustajana (vaikka jokaiselle olisi kyllä omatkin). Ja se joka hetkellisesti luun luota pois lähtee niin seuraava saa jatkaa.. Lilyn mutustaessa luuta, yksi chihu seuraa vierestä ja toinen yrittää hivuttautua lähemmäs. Kolmas kärkkyy ympärillä ja se vierestä seuraaja murisee tälle kolmannelle jos lähestyy luuta joka kuitenkin on vielä Lilyllä. Sekalainen soppa! :D

Talvella Lilyn saadessa vauhtia alle ja kokoa kroppaan sen meno oli taannoin aika villiäkin. Chihut eivät todellakaan arvostaneet sen rallia kotona tai sitä kuinka se haukkua louskutti nurkassa nukkuvalle chihulle, kutsuessaan tätä leikkiin tai saadakseen vain liikkeelle. Tässäkin vaiheessa oma toiminta oli suuressa roolissa! Meidän oli oltava se leikkivä osapuoli pentukoiralle ja toisaalta taas osattava puuttua tiettyyn käytökseen. Joka tapauksessa aika korjaa, nimenomaan sen liian pentumaisen käytöksen. Tuolloin chihut varmaan tajusi että ”voi luoja, tuo on tullut tänne jäädäkseen”: aikamoinen riesa mutta siedettävä sellainen eli ylimpiä ystäviä heistä ei koskaan tullut mutta helliä hetkiä on aina välillä havaittavissa. Minulle oli alusta asti myös selvää että Lilyä ei olla hommattu meille chihujen leikkikaveriksi. Meillä oli myös selvät sävelet sen suhteen, että kotona ei rallata ja chihuja ei jahdata ulkona. Se minkä nuorena opettaa koiralle, kantaa hedelmää aikuisena. Meillä koirien oleminen ja eläminen on siis tätä nykyä helppoa ja rauhallista.

Meidän talossa koirat ovat aina samassa tilassa. Lilyn paikka kuitenkin on lattialla vaikka chihut pääsisivätkin sohvalle. Tälläkin periaatteella on helppo torjua sitä riskiä että joku koirista jää 50 kilon alle. Jos lähdemme töihin tai muuten pidemmäksi ajaksi pois niin Lily ja chihut eivät jää samaan tilaan. Meillä on onneksi puitteet siihen, että molemmille ”puolueille” löytyy talosta omat siivet.

Läheltä piti-tilanteilta ei olla säästytty, mutta ne ovat minimissään. Yksi päivä kaikkien koirien ollessa piha-aitauksessa chihut juoksivat yhdessä tuumin haukkumaan jotakin mielenkiintoista toiseen päähän aitaa ja Lily seuraa tietenkin perässä, 50 kiloa jyräsi täysin meidän pienimmän 2 kilon chihun. Onneksi kaveri pyöri vain jaloissa muutaman kerran ympäri vinkuen, mitään ei tapahtunut. Toisena päivänä taas useamman koiran kertyessä vieraan lähelle Lily tallasi vanhimman chihun varpaille, voi sitä huudon määrää, mutta kaikki hyvin! :)

Meillä oli yksi chihupentuekin talvella, niiden kanssa oli heti selvää että pienet 500 gramman pennut eivät tule olemaan samassa tilassa kuin Lily. Se kuitenkin oli hyvin hienosti pentujen kanssa meidän vahtiessa.

Lyhyesti kiteytettynä voisin sanoa että näin ison koiran oleminen ja eläminen näin pienten koirien laumassa vaatii hieman hienosäätöä mutta olemme hyvin onnellisia siitä kuinka laumamme toimii ja on nyt viimeinkin on kokonainen. Ja oli meillä ehkä vähän sattuman suomaa onneakin, Lily oli ja on hyvä yksilö juuri meille!

Jasu & Mindy, Fanny, Cissy sekä Lily

10369198_834630073228923_240779526624112851_n