Selaat arkistoa kohteelle introvertti.

Täysin turha valitus kun ei mikään muutu

6.6.2014 Yleinen

Mä en pysty, mä en halua, mä en uskalla. Jokainen asia ahistaa, jokainen pieni tai iso teko saa mut paniikkiin. Entä jos menen lääkäriin? Hän kertoisi sen saman mitä kaikki muutkin tähän asti: olen sairas, tarvitsen apua, mieleni ei ole terve. Mutta tiedän itse etten ole sairas, olen vain ajatteleva. Se on toisinaan todella rankkaa, oikeastaan joka päivä on mielen taistelu. Pitäisi tehdä töitä, opiskella, olla kavereiden kanssa, keskustella asioista. Miksi en vain saisi olla? Miksi mun täytyy olla osa tätä yhteiskuntaa jos en halua? Miksi mun täytyy olla sosiaalinen ja olla kokoajan tekemässä jotain? Enkö vain saisi olla rauhassa omien ajatuksieni kanssa.. En koska valtio tarvitsee veronmaksajia, jos ei maksa, leimataan ja sorretaan, kerrotaan kuinka huono ihmisenä olet.

Tahdon vapauden. En vain vapautta vaan rauhan. Paljon pyydetty, mitä olen valmis tekemään sen eteen? Satuttamaan läheisiäni, pettämään kannustavan ja mukavan pomoni, hylkäämään ystäväni, tuhoamaan kaiken. Olisin valmis tekemään sen jos tietäisin varmasti että saan sen rauhan ja vapauden mitä haluaisin.

Se ei vain ole mahdollista. Vaikka lopettaisin opiskelut ja työni, mitä sitten? Eläisin sossun rahoilla kuvitellen että olen vapaa? Ei se niin mene.. Olisin silti sidoksissa tähän systeemiin, en olisi sen vapaampi kuin nytkään. En saisi olla rauhassa, pitäisi käydä työkkärissä, täytyisi ruikuttaa sossuille kuinka paskaa elämä on että saisi rahaa. Onko se vapautta? Ei ole vaikka moni niin kuvitteleekin.

Miten siis päästä irti kaikesta? Kuolemalla. Se on ainoa vaihtoehto. Niin kauan kun elät, olet osa tätä kansakuntaa. Karu fakta meille jotka ajattelevat maailmankaikkeutta ja elämää laajemmassa skaalassa. Yksilöt on katoamassa massaan. Kaikkien täytyy tehdä asiat samalla tavalla, jos olet erilainen, sinua katsotaan kuin kulkukoiraa. Ainakin omasta kokemuksesta. Nuorille jauhetaan että täytyy olla oma itsensä, mutta mites vittu voit olla jos samaan aikaan kerrotaan kuinka sinunkin täytyy tulevaisuudessa olla osa tätä kaikkea! Tulee ristiriita: paha olo, haetaan lääkkeet ja vaivutaan aivopesun vietäväksi. Lopputulos on pahoinvointivaltio ja itsemurhat. 

Jotkut haukkuvat näin ajattelevia, ole sitten introvertti, hippi, toisin ajattelija. Tuijotamme omaa napaa, pelkäämme ihmisiä, olemma erakoita, olemme kylmiä sisältä, voimme mukamas muuttaa itseämme niinkuin joku haluaisi. Ei! olemme normaaleja! Emme ole sairaita, meille on vain luotu oma mieli. Ajattelemme jatkuvasti, kokoajan. Itse en tahdo pahaa kenellekkään kuten aikaisemmassa tekstissä kirjoitin. Tahtoisin vain olla rauhassa. Ymmärtäkää se rakkaat ihmiset!

Yritän aina joka kerta kirjoittaa lyhyesti että kyllästyneimmätkin yksilöt jaksaisivat lukea tekstin kokonaan mutta nämä ovat sellaisia asioita joihin liittyy asiahaara jos toinenkin ja ei vaan voi lyhyesti sanoa mitään. Kun tekee mieli kirjoittaa niin minähän kirjoitan. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta itse en jaksaisi keskittyä niin pitkään tekstiin enkä tahtoisi toistaa itseäni. Yksinkertaisesti:

En jaksa ymmärtää enää maailmaa, annan olla, yksilönä en voi tehdä mitään kenenkään eteen. Täytyy olla normaali ja maksaa verot jotta saataisiin pidettyä isot herrat päättämässä mitä meille tapahtuu. Yhtä ja samaa paskaa koko elämä.