Selaat arkistoa kohteelle intercitybussi.

Kypros vol.3

24.6.2015 Yleinen

Viimeiset neljä yötä Kyproksella vietimme Pafoksessa. Matka starttasi aamulla puoli kahdeksan aikaan bussilla kohti Ayia Napaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa intercitybussiin Paralimni-Pafos. Ayia Napassa bussia odotellessa kohdalle osui Larnacan intercitybussi, jonka kuskilta sitten kysäisin, että onkohan sitä Pafoksen bussia tulossa. Kuski kertoi ettei kyseistä vuoroa enää tänä vuonna liikennöidä ollenkaan. Hyppäsimme siis Larnacan bussiin, koska se sentään oli menossa samaan suuntaan. Hiukan kyllä jäi harmittamaan Pafoksen yhteyden puuttuminen, koska olin sen mukaan ilmoittanut seuraavan huvilan omistajalle saapumisaikamme. Nyt aiheutui kova päänvaiva, kuinka Larnacasta eteen päin. Bussikuskimme oli todella ystävällinen ja avulias sekä ehdotti meille pariakin vaihtoehtoa: jatkaa Larnacasta seuraavalla intercitybussilla joko Limassoliin tai Nikosiaan ja sieltä sitten suoralla bussilla Pafokseen. Tutkailimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa ehtiä sovittuun aikaan huvilalle, kuin ottaa taksi Larnacasta. Kallista lystiä, mutta minkäs teet, niin matka-aika pysyy kohtuullisena eivätkä lapsetkaan ala suunnattomasti kitisemään. Tämä oli ainoa kupru Kyproksen bussimatkailussa meidän osalta ja suosittelen kyllä siellä bussilla liikkumista. Cyprusbybus.com on erittäin hyvä nettisivu Kyproksen bussiaikataulujen tarkasteluun, vaikkei sieltä vielä ollutkaan poistettu Paralimni-Pafos linjaa, niin muuten se oli erittäin hyvä apuväline.

Larnacassa etsimme taksiasemaa, joita muuten oli melko hankala löytää. Löysimme kuitenkin jonkin taksitolpan muttemme ainoatakaan taksia. Taksitolppaa vastapäätä oli kauppa, jonka myyjältä kävin kysymässä voisiko hän soittaa meille taksin. Myyjä soittikin suoraan jollekin omalle tutulle taksikuskille, joka lupasi tulla kahdeksan minuutin päästä. Meni siinä ehkä hiukan yli kahdeksan minuuttia kunnes hän saapui minibussillaan johon koko meidän seitsemänhenkinen porukka mahtui rinkkoineen. Minibussilla matka Pafokseen oli oikein mukava ja joutuisa. Taksikuski hiljensi jopa moottoritiellä vauhtia niin että saimme rauhassa ihailla Afroditen syntymäkiveä. Kaikesta säätämisestä huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin huvilalle sovittuun aikaan.

Villa Paradise

Villa Paradise

Takapihan viiniköynnös

Takapihan viiniköynnös

Toinen huvila (Villa Paradise) oli aivan mahtava: isot huoneet, iso allas, kolme kylpyhuonetta, lasten vesileluja ja upea vihreä ympäristö ilman naapureita. Ainoa miinus molemmille huviloille on annettava keittiövälineistä. Varsinkin paistinpannut olivat tosi surkeat. Tämän toisen huvilan ympärillä kasvoi ainakin viiniköynnöksiä, persikka-, granaattiomena-, appelsiini- ja sitruunapuita. Teinit viihtyivät pääsääntölisesti huvilalla lukuun ottamatta kauppareissujaan. Koko porukalla kävimme kerran syömässä läheisessä italialaisessa Pepperoni Pizza ravintolassa, jossa palvelu ja ruoka olivat todella hyvät. Kävimme yhtenä aamuna miehen kanssa rantaa myöden kävellen Kato Pafoksessa ja muutaman kerran koko porukalla iltakävelyllä, toteamassa etteivät Pafoksen rannat ainakaan ole kovin kummoiset, mikäli siis rantalomaa kaipaa niin suosittelen Protarasta.

Pafoksen linna

Pafoksen linna

Nuorimpien lasten kanssa kävimme vielä viimeisenä kokonaisena päivänä retkellä Troodosvuorille. Huvilaa vastapäätä sattui olemaan autovuokraamo, josta järjestettiin myös retkiä, joten siitä varasin meille retken. Mukavampihan se olisi ollut vuokrata auto, muttei meitä kumpaakaan kamalasti houkuttanut ajatus lähteä ajamaan vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan. Retkellä pysähdyimme ensin Omodoksen kylään, jossa oli mahdollisuus myös maistella paikallisia viinejä. Sieltä matka jatkui Olymposvuoren kautta kohti Kykkos:n luostaria. Luostarin kirkko oli kyllä sisältä näkemisen arvoinen, kuten taitavat olla lähes kaikki ortodoksikirkot. Kykkos:n luostarilta matka jatkui vielä Chrysoroyiatissa luostarin kautta takaisin Pafokseen. Matkalla bussi kulki myös Pafoksen metsän läpi, jossa oli mahdollista nähdä saarella kasvavia erilaisia kasveja. Meidän retkellämme opas oli hyvin perillä asioista ja selosti asiat hyvin tarkasti ja selkeästi.

Näkymä Troodosvuorilla

Näkymä Troodosvuorilla

Kaiken kaikkiaan loma oli viiden lapsen kanssa hyvin onnistunut, ilman suuria kahnauksia. Teinit ovat jo niin isoja että pystyvät kulkemaan ominensakin eikä pienempiäkään tarvitse enää ihan koko ajan olla vahtimassa. Vielä kun lomaksi sulkee silmänsä siltä ettei kukaan siivoa jälkiään ja huoneet ovat kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, niin hyvin menee. Me kyllä tykästyimme Kyprokseen suunnattomasti. Saarella on todella paljon tarjottavaa ja ainakin Protaraksen ja Pafoksen alueet eroavat toisistaan erittäin paljon. Lämmöstä ja auringostakaan ei todellakaan ollut puutetta vaikka lähdimme lomalle heti koulujen päätyttyä. Niin se vierähti 12 päivää Kyproksella ja oli aika aloittaa kotimatka…

Kypros vol 1

18.6.2015 Yleinen

Wienissä suuntasimme aamupalan jälkeen kohti lentoasemaa. Olimme kentällä hyvissä ajoin ja kaikki sujui jälleen kerran todella hyvin. Hiukan yllätti, että Kyprokselle oli passin tarkastus, vaikka se on EU-maa, ja turvatarkastus oli juuri ennen porttia, kuinkas siinä ostat mitään tuliaisia kentältä?? No ei kylläkään edes testattu, että olisiko kentältä ostetun pullon tai hajuveden saanut viedä turvatarkastuksen läpi. Kentällä ollessamme olin todella kiitollinen, että tavarat oli jo edellisenä päivänä selvitetty Larnacaan, niin oli yksi ohjelmanumero kentällä vähemmän. Wienistä matkamme jatkui FlyNikillä.

Vaikka kone lähtikin Wienistä hiukan myöhässä, niin perille Larnacaan saavuimme lähes ajoissa. FlyNikin lentoemännillä oli mukava työasu: kauluspaita ja farkut. Pohdin siinä, että varmaan paljon mukavampi työskennellä rennoissa vaatteissa. FlyNikillä oli myös hyvä palvelu, ruoka, tai paremminkin välipala, lämmitetty leipä kuului hintaan, samoin kuin kaikki alkoholittomat juomat, mistä taas viisilapsinen perhe kiittää. FlyNikillä myöskin penkit olivat mukavat, nahkapäälysteiset ja tilavat, ainakin minun mielestäni.

Larnacassa odottelimme tavaroita ja kaikkien muiden rinkat, paitsi minun, tulivatkin hihnalle aivan kuten pitikin. Käväisin sitten kysymässä palvelupisteestä rinkkaani ja he totesivat sen tulevan erikoismatkatavarahihnalle. Eipä siinä mitään. Sieltähän se sitten löytyi, mutta logiikka oli hiukan hukassa, koska kaikki muut rinkat kuitenkin tulivat normi hihnalle ja olivat samalla lailla pussissa kuin minunkin rinkkani. Pääasia, että tuli perille. Nyt koko köörille rinkat kantoon ja ulos terminaalista. Ulkona vastassa oli kuumuus. Ihanaa, vihdoin lämmintä! Seuraava urakka oli etsiä bussi, jolla pääsisimme Larnacan keskustaan ja vaihtamaan bussiin kohti Paralimniä. Oikea bussipysäkki löytyi kysyttyämme tietä kahdelta hampaisiin asti aseistetulta poliisilta. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, koska kuski kertoi sen menevän sinne mistä intercitybussit lähtevät. Taksilla tietysti olisi ollut helpompaa kulkea, mutta halusimme kerrankin matkustaa julkisilla ja samalla nähdä vähän todellista Kyprosta. Kyproksella bussilla matkustaminen on halpaa. Kertalippu kaupungissa aikuiselta 1,50€ ja lapselta alle 12v sekä opiskelijalta 0,75€. Intercitybussi Larnaca-Paralimni, Larnaca-Limasol, Limasol-Pafos aikuiselta 4€/väli ja lapselta puolet siitä. Paralimnissä jouduimme vaihtamaan vielä kerran paikallisbussiin Protarakseen ja saavuimme huvilalle noin klo 18 aikaan. Lapset syöksyivät huvilan altaaseen uimaan ja me miehen kanssa lähdimme kauppaan ostamaan ilta- ja aamupala-ainekset…

Huvila Protaraksessa

Huvila Protaraksessa