Selaat arkistoa kohteelle imetys.

Onnenkyyneleet <3

28.2.2016 Yleinen

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. :D

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. :) Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. :) Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3

Kuka päättää mitä oma lapsi syö?!

1.5.2015 Yleinen

Munkkia ja sokeria naamaan. Kyllä pojan pitää munkkia saada syödä. Ja otahan tästä sokeripalaa. Siinä aihe josta haluan kirjoittaa. Kuka päättää mitä lapseni syö ja milloin syö? Mielestäni minä ja lapsen isä. Mutta aina se ei tunnu siltä. On vanhemman sukupolven edustajia, jotka ovat ehkä antaneet rakennusaineet lapsilleen lehmänmaidosta ja lämpimistä nisuista. Ja toki tänä päivänäkin monet lapset saavat ravintonsa mm. eineksistä. Se on kuitenkin jokaisen vanhemman oma valinta, miten ruokkii ja kasvattaa lapsensa. Jokaisen vanhemman OMA päätös, jota tulisi kunnioittaa vaikkei itse asiasta samalla tavoin ajattelisikaan. Ruokinnaksi lasken myös imetyksen, mikä myöskin on asia, joka ei kuullu muille, vaan on jokaisen äidin ja lapsen välinen asia. Mutta sekin asia tuntuu puhuttavan vähän turhan paljon ihmisiä, joiden ei tarvitsisi asiaa pohtia pätkääkään. Ja etenkin ihmiset, jotka eivät tiedä imetyksen viimeaikaisista tutkimuksista omaavat vahvan näkökannan.

Väitän, että nyky-yhteiskunnassa kuitenkin ruoan suhteen kaikilla on aikalailla tiedossa mikä on terveellistä ja mikä ei niinkään. Joten se on valintakysymys, mitä haluaa syöttää lapselleen, mihin haluaa opettaa lapsensa. Eli kyseessä erittäin iso asia, jota lähdetään rakentamaan viimeistään lapsen ollessa puolivuotias. Siksi mielestäni on tärkeää pohtiakin asiaa. Ei ole kyseessä pikku juttu. Kuinka paljon helpompaa onkaan lapsen elämä, jos hänet on totutettu maistelemaan laajalti eri ravinnonlähteitä. Uskoisin, että on paljon helpompaa. Ei tarvitse kakoa päiväkodissa, eikä tarvitse olla päivää nälässä, jaksaa paremmin ja on tietoinen eri ruoka-aineista ja lajeista.

Meillä kun Murusella tuli yksi vuotta täyteen, niin etenkin siitä lähtien olen miettinyt millaisia ruokatottumuksia haluan kehittää hänelle. Meillä allergiat rajoittavat kyllä syömistä jonkin verran, mutta onneksi tänä päivänä on korvaavia tuotteita tilalle. Haluan taata lapselleni mahdollisimman laajat makuelämykset. Ja suosin kotitekoista ruokaa. Se onkin helpointa, koska tietää mitä ruoka sisältää tarkalleen. En ole mikään luomuviherpiipertäjä todellakaan. Mutta olen kyllä einesvastainen piipertäjä. :D Päivän reissuilla on pärjätty omalla ruokapurkeilla, kun ne on pakastettu. Säilyy hyvin. Hyvä kikka. ;) Toki hätätilanteissa saatan heltyä antamaan purkkimuonaa. Kerran on ollut hätähätä, kun olimme laivalla. Ei ihan mun pakastepurkit säilyneet koko Tukholman reissua. Ja voin kehua, että kyllä Murusen makuelämykset ovat laajat, vaikkakin osittain rajoittuneet allergioiden takia.

Ja se mistä sain kimmokkeen tähän aiheeseen on seuraava: Sukupolvien erot ovat saaneet lähiaikoina aikaan konflikteja lähipiirissäni. Vanhimman sukupolven edustajat tuputtavat ruokaa ja herkkuja. Vaikka heilläkin tasan tarkkaan on tieto mikä on terveydelle hyväksi ja mikä ei. Mutta jotenkin se sota-ajalta kantautuva ruokafanaattisuus piilee yhä. Siksi heidän on ehkä hankala aina ymmärtää valintojani. En ehdoin tahdoin halua tuputtaa sokeria lapselleni. Kyllä hän sitä vielä ehtii syödä. Ja saakin välillä maistaa. Mutta rajansa kaikella. Asia vaatii ymmärrystä puolin ja toisin.

Sellaisia ajatuksia mulla ravitsemuksen suhteen. Ja haluan vielä perään kuuluttaa, että jokaisen vanhemman käsissä on lapsensa ruokatottumukset. Valitkaa ja hyväksykää jokaisen omat päätökset.

Mukavaa viikonloppua lukijat!

Terkuin: vissii ruokanatsimama ;D

Ei kiitos!

Ei kiitos!