Selaat arkistoa kohteelle ilta.

Rommia, hunajaa ja limeä.

4.7.2016 Yleinen

Istuin koneeni ääressä ja selailin ties mitä. Ei saatana. Tämä elämä on kyllä omituista. Kaunis ja ihmeellinen maailma avautuu ikkunan takana ja silti tämä välkkyvä ruutu vie siitä voiton. Onko täällä muka jotain parempaa? Jotain intelektuaalista tai tärkeää? Onko ulkona jotain sellaista? Paitsi tietenkin se ihka aito maailma ja elämä. Mieleni teki lähteä ajamaan. Jonnekkin. En tiedä minne. Aivan sama. Mutta pelko puhallusratsiasta piti minut kotona. Juopumistila lukitsi sisään tänne jumalan hylkäämään korpeen.Kaipasin jotain menoa! Orgiat, juhlat, huumeita. Edes hieronta joltain naiselta, josta tykkäisin. Ottaisin sen vastaan kiitellen ja palauttaisin palveluksen moninkertaisesti. Mutta ei. Yksin.
Tykkään viihdyttää itseäni tilanteilla, joita en ikinä koe. Tilanteilla, jotka voisin kokea, jos uskaltaisin tarttua härkää sarvista ja sanoa mitä missäkin tilanteessa mietin. ”Otatko kuitin?” No totta kai otan, jos siinä on neidin puhellinnumero. Ystävällinen ja kaino hymy ohikulkevalta kauniilta naiselta. ”Hei arvoisa neito. Työvuoroni loppuu tämän puun jälkeen ja hymystäsi päätellen pidät minua viehättävänä, joten miten olisi jos menisimme kahille ja katsoisimme mihin se johtaa?” Minulla menee huonosti, sillä olen joutunut tylsämielisyyden loukkuun ja siihen loukkuun jouduin vain koska minulla menee huonosti. Voi helvetti kuinka minä tähän päädyin!? Ennen olin iloluontoinen ja menevä. En jäänyt turhia murehtimaan elämää tai eroa. Vedin kännit, runkkasin kerran tai pari ja se oli siinä. Nyt olen hukassa. Ehkä menettäminen on aina vaikeampaa, mitä vanhemmaksi elää. Tässä iässä menetys jättää jo jäljen, sillä ymmärrän kaiken olevan rajallista ja loppuvan joskus. Ei nuoret mieti minkään loppumista. Kaikkihan on vasta alussa. Lupaan itselleni joka ikinen päivä, että ”huomenna sitten” ja seuraava päivä kuluu kuten edellinenkin. Uskon silti parempaan. Ei tässä muutakaan voi. Ilman uskoa helvetti voi olla missä vain.