Selaat arkistoa kohteelle ihastuminen.

Ihastuminen?

7.6.2017 Yleinen

Oon viime aikoina miettinyt paljon ihastumista ja miten se muuttaa mun käytöstä. Tällä hetkellä itse oon siis ihastunu ja onhan tää ihan mielenkiintosta mietittävää. Mulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että ihastus tykkää takaisin joten laitan tähän vain asioita huomioiden sen. En nyt kirjoita yksipuolisesta ihastumisesta.

Ehkä tää on ihan turhaa, mutta tästä mä halusin kirjottaa.

Huonoja puolia:

Mä en pysty enkä oikeastaan edes halua keskittyä muuhun kuin ihastuksenkohteeseen, esimerkiksi kävin oys:ssa eilen tapaamassa toivottavasti mun tulevaa traumapsykoterapeuttia. Koitin keskittyä, mutta ajatukset ihan selvästi oli muualla.

Unohtelen entistä enemmän asioita, koska keskityn ihastukseen enkä niihin asioihin jotka on just nyt tärkeämpiä.(Mutta toisaalta saahan sitä nauttia vähän aikaa pää pilvissä.)

Pelottaa, että toinen kyllästyy ennen kuin mitään edes tapahtuu.

Jännittää paljon varsinkin, jos ihastus haluaa soittaa puhelimella tai skypessä. (Samalla se on hyvä asia, kun pääsee ylittämään itseään. Mä en ikinä soita edes kavereille, koska jokin siinä pelottaa.)

Itsesuojeluvaisto ainakin itselläni tuntuu olevan paljon päällä. (Huonot kokemukset ihmisten kanssa laukaisee tämän, tiedän ettei mun ihastus satuttais mua tarkotuksella.)

Kaipaa normaalia enemmän toisen kosketusta lähes jatkuvasti.

Hyviä puolia:

Ihastuminen piristää, jännittää ja hymyilyttää.

Sitä haaveilee niin paljon kun ehtii kunnes itse pistää sille stopin ja koittaa pysyä realistisena. (Koitan suojella itseäni pettymykseltä.)

Itse olen päässyt ylittämään itseäni monissa asioissa esimerkiksi olen ensimmäistä kertaa ikinä itse kertonut tunteistani ihastukselleni.

On jotain mitä odottaa kun on joku joka oikeasti tahtoo nähdä sut ja kuulla sun äänen, olo tuntuu halutulta ja kaivatulta. (Näin en oo tuntenut pitkään aikaan.)

Itsevarmuus saattaa päästä kasvamaan kun sut hyväksytään semmosena ku oot.

Tässä on nyt kaikki mitä mieleen juolahti.

Hyvää pinkki pilvistä kesää kaikille! <3

 

 

 

 

Soivia hetkiä

14.4.2017 Yleinen

Musiikki tarjoaa minulle haaveita ja heittää tielleni jopa paineita, mutta samalla se on avun ja lohdun lähde. Musiikissa hienointa on sen tapa muokkautua kuulijaansa varten. Tietyn tyylinen musiikki ei voi miellyttää kaikkia, ja aluksi musiikin onkin läpäistävä kuulijan portti, jota vartioi kaiketi musiikkimauksi leimattu hahmo. Kun vastaanottavaisuus on saavutettu, muuttuu kappale ihmisen sisällä uudeksi tarinaksi. Artistin kirjoittaessa kappaletta, sillä on vasta yksi muoto. Se on yhden ihmisen näkökulma tarinasta. Kuulijoiden määrä muuttaa tarinan kirjaksi ja kertoo kuinka monta näkemystä yhdestä laulusta voi syntyä.

Hieno esimerkki musiikin ulottuvuuksista on Sara Bareillesin kappale Gravity. Se kertoo epätoivoisesta ja epäterveellisestä rakkaudesta, joka on epäilemättä alun perin sijoitettu kahden ihmisen välille. Kappale on kirjoitettu parisuhteen toisen osapuolen näkökulmasta. Henkilö kamppailee tunteidensa kanssa eikä osaa päästää irti vaikka tietää, että suhde painaa häntä painovoiman tavoin alas.
Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, rakastuin sen herkkään ja haavoittuvaiseen melodiaan. Sanat muodostuivat heti minun näkökulmaani sopivaksi: Suhteen epäterveellinen osapuoli on Anoreksia, ja vaikka kuinka yritän edetä eteenpäin, se hallitsee minua kieron rakkauden tavoin.

Something always brings me back to you
It never takes too long
No matter what I say or do
I’ll still feel you here ’till the moment I’m gone

 You hold me without touch
You keep me without chains
I never wanted anything so much than to drown in your love
And not feel your reign

 Set me free, leave me be
I don’t want to fall another moment into your gravity
Here I am, and I stand
So tall, just the way I’m supposed to be
But you’re on to me and all over me

 Oh, you loved me ’cause I’m fragile
When I thought that I was strong
But you touch me for a little while
And all my fragile strength is gone

 I live here on my knees as I try to make you see
That you’re everything I think I need here on the ground
But you’re neither friend nor foe though I can’t seem to let you go
The one thing that I still know is that you’re keeping me down
You’re on to me, on to me, and all over

– Sara Bareilles, ”Gravity”, 2004

Artisti pystyy tuskin itsekään aavistamaan mihin hänen lyriikkansa mahdollisesti taipuvat. Rivit kuuntelevat elämäntilanteita kuulijoidensa korvien välissä ja muuttavat muotoaan tavoitellen samaistuttavuutta. Se koskettaa. Harmonia ja melodia säestävät sanomaa ja kuljettavat sitä korvakäytävien kautta sydämeen. Minulle useat epätoivoisessa valossa näyttäytyvät rakkauslaulut muovautuvat Anoreksiaan päin. Musiikki on ainoa asia joka koskee Anoreksiaa muuttumatta sairaaksi, ja siksi sen vaikutus on niin voimaannuttava. Se tiedostaa sairauteni läsnäolon, mutta saa aikaan vain oikeanlaisia kyyneleitä, lohtua ja voimaa.

Musiikki osaa esittää elämän koettelemuksia eri värisissä valoissa. Se on hienoa, sillä musiikin avulla kokemuksia pääsee myös käsittelemään uudella tavalla. Tämä ei koske ainoastaan negatiivisia muistoja. Parhaimmillaan musiikki vahvistaa unohtumattomia hetkiä ja kykenee palauttamaan ne myöhemmin jokaista tunnetta myöten takaisin. Tajuttuani sen takaumia käsittelevän voiman, olen alkanut tietoisesti yhdistää biisejä hetkiin. Sen myötä minulle on kerääntynyt soittolistallinen musiikkia, joka on erikoistunut muistojeni soittamiseen. Minulla on kappaleita hyville ja huonoille oloille, eroille ja ihastumisille. Tietyille hetkille.

3.8.2016, Keskiviikko klo 21.45
”Luulen että vielä vuosienkin päästä tämä levy soi minulle kesänä 2016. Vähän niin kuin Olavi Uusivirran Ollaanko tämä kesä näin on ikuisesti kesä 2015. Ne fiilikset kun kaiken muuttuminen on vain muutamien askelten päässä… Kaikki se palautuu tuon biisin myötä. Tämä Years & Yearsin albumi tulee palauttamaan minut maisemaan jonka äärellä kirjoitan nyt. Kaikkeen lohduttomaan, mutta myös kaikkeen toivoon mitä tässä kesässä on. Tyhjyyteen ja liian moniin fiiliksiin yhtä aikaa. Ja siihen miten tämä musiikki nimenomaan tuo minulle lohtua niihin asioihin ja tunteisiin, joissa sitä ei muuten ole. Se sanoo että lopulta kaikki on hyvin. Vaikka siihen loppuun menisi koko elämä. Ja niinhän siihen menee, mutta haluaisin ehtiä elämään sitä onnellista loppua ennen kuin se todella loppuu.”

 

Ihastumista ilmassa

6.11.2014 Treeniblogi, Yleinen

Tänään on ollut yksi mahtavimmista päivistä lasten kanssa. Ensin aamupäivän siivoilin pikkumiehen kanssa ja välillä tanssahdeltiin musiikin tahtiin. Sit kokkailtiin ja pikkunen on kyllä mailman paras apukokki, kertoo rehellisesti onko ruoka hyvää vai pahaa. Sitten haettiin isompi koulusta jaoli ihana huomata hänen ja yhden tytön välillä nuorta lempeä. Poika moikkasi ujosti tyttöä. tyttö viiletti hiuksethulmuten potkulaudalla ohi ja vasta pienen matkan päästä moikkasi takaisin. Pojalle tuli hymy kasvoille ja  minulle vakavasti alkoi selittää että onneksi Emmi harjasit eilen suihkun jälkeen hiukseni ettei ne nyt ole pystyssä. Huomenna haluan viedä hänelle kukan, tyttö on niin kaunis. Minulle nousi hymy kasvoille ja vieläkin kun tätä muistelen niin lämmin tunne valtaa minut ja hymy nousee kasvoilleni. Se oli jotenkin niin aitoa ja varmastikkin uusi tunne pojalle, Ensimmäinen Ihastus. Muistan itsekin vielä ensimäisen ihastukseni.

Kun tulimme kotiin vanhempi poika sanoi minulle että Emmi tämä on todella hyvää ruokaa ja syön varmasti kaiken. Erilainen kiitos ja sai minut todellakaan iloiseksi. Pikkumies meni päiväunille ja me aloimme vanhemman kanssa katsoa telkkaria ja hän halusi minun syliin istumaan, ihanaa aikaa yhdessä. Iltapäivällä menimme ulos syömään eilen tehtyjä pannukakkua ja sitten alkoikin mahdoton temmeltäminen. Ensiksi jalkapallon parissa, sitten juostiin, pompittiin, pyörittiin maassa ja naurettiin. Saatiin hieman katseita muilta vanhemmilta, mutta se ei meitä haitannut ja hekin nauroivat hyväntahtoisesti meidän touhuille. Käytiin sitten vielä laskemassa liukumäkeä yhdessä ja sekös se kivaa olikin. ”Työpäivä” ohi.

käytiin vielä kyllä ostoksilla ja wau täällä ollaan jo niin joulutunnelmissa. Hienoksi koristeltu ostoskeskus ja liikkeet valloitti sydämeni ja joulumieli on edelleen tallessa. En malta odottaa joulua! Pari tuntia siellä pyörähti, mutta sen jälkeen oli virtaa vielä lähteä lenkille.

Juoksin ihan pienen lenkin, välillä spurtteja ja muutamat portaatkin oli vastassa. Juoksemisesta on tullut ihan erilainen nautinto minulle, se on jopa kivaa! Kylmäilma vain vaikeuttaa hieman hengittämistä ainakin minun kohdalla. Tai ei se sitä vaikeuta, mutta hengittäminen tuntuu hieman ikävältä. Ehkä siihenkin tottuu ajan kanssa. Nyt vähän evästä naamariin, venyttelyä ja olen valmis nukkumaan.

 

Vauhtia riitti, kaunis syksyinen sää.

Vauhtia riitti, kaunis syksyinen sää.

imageimage

-normaalia onnellisempi

-normaalia onnellisempi

Perhosia

22.5.2014 Yleinen

Jotenkin asiat vain ajautui siihen että mä kaipasin toista ihmistä, sellaista jonka kanssa voi keskustella. Kaipasin perhosia vatsaan, suudelmia niskaan. Kaipasin jännitystä. Näistä korkeintaan suudelmia niskaan voin saada mieheltäni, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.

Mä liityin yhdelle sivulle, jossa varatut ihmiset hakevat seuraa. En todellakaan aikonut tavata ketään, ajattelin vain katsella ja ehkä jutella. Tokihan mä sain treffipyyntöjä heti alusta alkaen, pyydettiin kuvaa jne. No, kävi selväksi että seksiä siellä haetaan, en mä nyt kovin paljon muuta odottanutkaan. Vähän kuitenkin toivoin että jos löytyisi yksi jolle riittäisi juttelu ja pieni flirtti.

Päätin että seuraavana päivänä poistan profiilini. Yön aikana tuli kuitenkin yksi viesti joka jostain syystä kiinnitti mun huomioni. Oon lukenut sitä nyt jälkikäteenkin, eikä se ole kummoinen. Mutta joku siinä ja kuvassa sai mut vastaamaan. Juteltiin, tein selväksi että ihan piristystä arkeen oon hakemassa, en jakele kuviani tai sovi tapaamisia keskustan hotelliin iltapäiväksi. Tämä sopi toisellekin. Löysinkö siis kuitenkin sen mitä etsin….?

Mua alkoikin kiinnostamaan, ja sovittiin tapaaminen. Epäilin vielä mennessäni paikalle, jo senkin takia että omaa kuvaani en ollut antanut. Jospa toinen ei pitäisikään. Tosin, tarkoitus oli vain tavata,ei tehdä tästä sen kummempaa.

 

Se tapaaminen, meidän ensimmäinen tapaaminen. Mä ajattelin että jos olen tilanteessa missä mulle tulee mahdollisuus pettää, mä peräännyn…en kykene siihen.

Toisen miehen kosketus, pieni hellä hipaisu selkään, kädestä kiinni ottaminen. Miten se saakaan perhoset vatsaan ja kylmät väreet kulkemaan pitkin kroppaa. Miten mahtavalta se tuntuikaan! Ja mä unohdin olevani naimisissa, mä unohdin arjen, kiireen, kaiken. Mies suuteli mua, se halu mikä toisen suudelmasta paistaa läpi….sitä mä kaipasin. Tällä miehellä on jotain haluttavaa, minä. Ja sen huomaa kosketuksesta, suudelmista. Tuntui mahtavalta, ja toivon että mä sain toiselle saman olon.