Selaat arkistoa kohteelle identiteetti.

Seurakunnan merkityksestä

9.11.2017 Raamatusta

Näin unta jossa tapasin tuntemiani Jumalan miehiä ja naisia vuosien takaa. Uni oli erittäin latautunut. Yksi kohta sulatti sydämeni. Minulle on luonnollista halata ihmisiä, erityisesti uskon veljiä ja sisaria. Kun unessa halasin rakasta ihmistä, seuraavana vuorossa oli jo eläkkeellä oleva oikein sydämellinen uskon veljeni Veikko, joka elää tiettävästi Kokkolassa. Sekä minun että hänen kasvonsa ilahtuivat suuresti, kun tapasimme toisemme, ja halasimme pitkään. Olen saanut tavata tätä rakasta uskon veljeäni viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, ennen kuin muutin tänne Seinäjoelle Kokkolasta.

Mitä seurakuntaan sisältyy, miksi se on niin tärkeä ja rakas paikka minulle? Ihmiset, jotka eivät käy aktiivisesti seurakunnan keskellä eivät ehkä ymmärrä miksi seurakunta on niin tärkeä juttu. Kun mietin suhdettani Veikkoon, juttelimme monia kertoja hänen kanssaan, kun istuin hänen takanaan monesti ennen tilaisuuden alkua. Hänen sydämellään oli vähäosaiset ihmiset, joita hän kohtasi palvellessaan yhdessä seurakunnan työmuodossa. Hänen rakkautensa kosketti ihmisiä. Kun mietin uskoon tuloa ja sen vaikutusta ihmisen elämässä, mieleen tulee ajatus siitä, että sisäinen päätös muuttuu käytökseksi.

Gracecard elokuva on tästä erittäin hyvä esimerkki. Kun mies tuli uskoon, hän tahtoi heti tavata poikansa, jota hän oli loukannut usein. Hän ei selitellyt, vaan pojan sairasvuoteen äärellä meni suoraan asiaan ja pyysi anteeksi sydämestään ja pyysi, että myös poika antaisi hänelle anteeksi. Kyynelten tippuessa poika antoi anteeksi. Kun uskovat tulevat yhteen seurakuntana, siellä on armahdettuja syntisiä. Kukaan ei väitä, että meistä tulee päätöksen myötä pyhimyksiä, jotka ovat immuuneja vihalle tai loukkauksille, mutta sydämemme on saanut muuttua oikeaan asentoon suhteessa Luojaamme, joka loi meidät yhteyteensä.

Kun seurakunta sitten alkaa palvomaan Jumalaa, joka on ostanut meidät omikseen Jeesuksen kalliilla verellä, ja saamme ilmestyksen siitä, miten suuri armo on ollut meidän itsemme kohdalla, syntyy aitoa iloa ja rauhaa. Tuon rauhan ja ilon pitäisi näkyä jokaisen uskovan arjessakin. Meidät on pelastettu, jotta mekin kertoisimme kukin omalla tyylillämme Jumalan rakkaudesta niille, jotka eivät vielä ole sisällä siinä. Meidän ei tarvitse ketään väkisin pelastaa, mutta voimme olla läsnä, kuunnella ja olla rehellisiä.

Kun mietin omaa työtäni, kohtaan paljon eri ammattiryhmissä olevia ihmisiä. Kun olen luonut asiakassuhteen, useamman tapaamisen jälkeen syntyy jo sellaisia keskusteluja, mitä ihmettelen jälkikäteen. Eikä siihen aina tarvita monia. Joku saattaa olla valmis jo ekalla kerralla puhumaan pahasta olostaan ja minun tehtäväni on kuunnella. Toinen kysyy miten olemukseni on muuttunut viime kerrasta ja kerron lyhyesti laihduttaneeni melkein 20kg vajaassa vuodessa. Sitten hän kertoo oman elämän tuskasta ja lopuksi minä voin rohkaista häntä, antaa toivoa, että sinä pystyt siihen.

Sitten autolle kävellessä ihmettelen, miten Herra on antanut minulle tällaisen duunin, jossa voin tavata ihmisiä ja herkkyyteni onkin voimavara eikä rajoite. Kun ala-asteella minua yllytettiin tappelemaan, vihasin sitä. Minua se ei kiinnostanut. Ihmettelin mistä se johtuu. Vuosien saatossa olen hyväksynyt sen, että minä toisinaan itken ja olen herkkä. Nyt kun palvelen rukouspalvelussa, ymmärrän, että se onkin ominaisuus, jota Herra käyttää minussa. Kun kohtaan ihmisiä, ehkä hekin kokevat sen.

Jumalan seurakunnan pitäisi siis vaikuttaa paikallisseurakunnissa sitä, että jokainen on aidosti tervetullut. Tarkoitan, että olemme aidosti iloisia siitä, kun uusia ihmisiä tulee seurakunnan keskelle. Ja meidän tulisi pyytää läheisiämme mukaan. Milloin viimeksi olemme kutsuneet ystävän tai työkaverin, joka ei oo uskossa seurakunnan tilaisuuteen? Ihmiset kaipaavat, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita! Eikä tarvii pelätä, että mitä jos hän sanoo ei. Silloin hän ei ole vielä valmis. Voimme rukoilla hänen puolestaan ja kysyä uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Miksi sitten seurakuntayhteys on niin arvokas? Oletko huomannut, että elämässä tulee aika ajoin vastaan myrskyjä, jotka koettelevat uskomme perustusta?

Roomalaiskirje 8:16-18

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

Sisällämme on siis todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, jotka kerran tulevat perimään Taivaallisen Isämme yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun kohtaamme myrskyjä, Pyhä Henki muistuttaa meitä tulevasta perinnöstä ja identiteetistämme Kristuksessa. Sen kautta on helpompi kiinnittää mieli Jeesuksen voittoon, ja voimme säilyttää hankalissakin olosuhteissa oikean asenteen.

Voimme kokea syvää rauhaa, jota ei voi selittää, koska ihminen, joka ei ole tullut uskoon, ei näe mitään syytä pysyä rauhallisena vaikeissa olosuhteissa, vaan alkaa hermostumaan, kun ei voi itse hallita tilannetta. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu luottamaan kokosydämisesti Jumalaan, nojaamaan häntä vasten ja sanomaan: ”minä päätän luottaa sinuun Herra, vaikka tunteet sanovat ettei siinä ole yhtään järkeä.” Silloin alistamme tunteet Jumalan sanan auktoriteetin alaisuuteen ja voimme kokea läpimurron.

Seurakuntaperheessä voimme kertoa rakkaille veljillemme ja sisarillemme mitä meille oikeasti kuuluu, saada rohkaisua ja esirukousta. Vaikkei uskovan elämä todella ole aina ruusuilla tanssimista, on se helpompaa, kun voi kertoa sydämensä tuntemukset ystäville ja Herralle. Aivan kuten Paavali opetti galatalaisia (Gal. 6:2): Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Sinäkin voit olla rohkaisuksi monelle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Jumala on rakkaus!

7.9.2017 Raamatusta

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Identiteetistä

31.8.2017 Raamatusta

Tämä aihe tuntuu olevan tärkeä. Niin ainakin luulen, koska kun sain idean tästä teemasta kirjoittaa blogiin, olen kokenut monia hyökkäyksiä paholaisen suunnalta. Miksi? Koska olen kokenut, että tämän vajavaisen kirjoituksen kautta Herra tulee vapauttamaan meitä näkemään terveen Jumalan lapsen identiteetin merkityksen. Ja mitä se tarkoittaa paholaiselle? Sitä, että hänen otteensa elämissämme heikkenee, hän ei saa otetta enää meistä niin helposti, kun alamme ymmärtämään asemaamme Jumalan lapsina.

Miksi terve ja oikea identiteetti on niin tärkeä? Koska väärä identiteetti vie näkökyvyn ja vie harhaan. Se on yksi paholaisen strategia. Otetaan esimerkki. Oli mies joka oli yksi kahdestatoista valitusta apostolista, joka kulki kolme vuotta Jeesuksen lähellä, hän sai kuulla mestariopettajaa jatkuvasti, sekä julkisesti, että yksityisesti. Puhun Juudaksesta. Hän näki ihmeitä, kuuli Jeesuksen sanat fariseuksista, etteivät tekopyhät voi periä Jumalan valtakuntaa. Silti hän päätti alkaa ottamaan itselleen varoja Jeesuksen palvelutyön kassasta, koska siihen hänelle tuli mahdollisuus rahastonhoitajan tehtävässä. Hänellä oli aina mahdollisuus tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja kokea Jumalan armo, mutta hän ei jostain syystä katunut. Katsotaan kohtaus hänen elämästään:

Luukas 22:1-6

Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

On todella surullista, että petollisuus, jota Juudas harjoitti johti siihen, ettei hänen omatuntonsa enää reagoinut, kun hän koki kiusausta kavaltaa Jeesuksen. Koska hän oli harjoittanut syntiä, hän ei huomannut, kun perkele istutti hänelle halun pettää Mestarinsa. On totta, että Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme tähden jotta meillä on tänään uusi Jumalan lapsen identiteetti, mutta tapa jolla hänet kavallettiin on synkkä. Juudas oli Jeesuksen lähimpiä ystäviä, moni olisi tahtonut tuon aseman, joka hänellä annettiin. Lopulta kun Juudas kuuli, että Jeesus kuolee, hän joutui ristiriitaan, koska osittain myös hänen rahanhimonsa tähden Jeesus kuolisi pian syyttömänä. Kun hän ei kestänyt tätä ristiriitaa, hän päätyi tappamaan itsensä. Tästä näemme ikävän esimerkin, mitä voi seurata, kun tietoinen synti ja identiteetin hämärtyminen vievät harhaan Jumalalle rakkaan ihmisen.

Toisenlaisesta identiteetin ymmärtämisestä löytyy esimerkki Jobin tarinasta.

Job 2:3-10

Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.” Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.” Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

Tätä kuvausta ei voi ohittaa näkemättä ihmiselämän kärsimyksen läsnäoloa. Emme voi alkaa selittämään sitä, koska joku toinen voi kokea elämänsä aikana paljon kipua, jota kukaan ei voi ymmärtää, saati selittää. On paljon kysymyksiä, mihin emme osaa antaa vastausta täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona voimme mahdollisesti saada niihin vastauksen. Mutta nyt keskitymme Jobin suhteeseen Jumalaan ja hänen terveeseen identiteettiinsä. On merkittävää, että itse Jumala antaa todella positiivisen kuvauksen palvelijastaan, koska hänellä on läheinen suhde hänen kanssaan. Siksi Jumala kutsuu häntä nuhteettomaksi ja oikeamieliseksi. Hän on todella oppinut tuntemaan elämänsä Herran.

Ja miten tuo oikeamielinen käytös ilmenee? Syvänä kunnioituksena Jumalaa kohtaan ja haluna elää hänen tahdossaan. Saatana näyttää olevan varma siitä, että kun Jobia painostetaan entistä enemmän, hän hylkää Jumalan, kun hän on menettänyt omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Jopa hänen vaimonsa kehottaa kaiken kärsimyksen keskellä tekemään niin, kun näyttää siltä, että Jumala on lopullisesti hyljännyt heidät. Mutta Jobin asenteesta kertoo se, ettei hän alkanut heti syyttämään Jumalaa onnettomuuksista, vaan pystyi käsittelemään niitä tasapainoisesti. Hän koki, että Jumala on ollut uskollinen hänelle ja hänen perheelleen ja joskus hän sallii elämäämme pahaa, mutta silti hänen olemuksensa ei muutu hyvästä Jumalasta pahaksi.

Kysymys jonka joudumme esittämään nyt itsellemme voi tuntua ikävältä: Se paljastaa meistä paljon. Mihin keskitymme, annammeko olosuhteiden määrittää identiteettimme vai uskomme määrittää identiteettimme?

Jeremia 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sano Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kun ajoin sunnuntaina kohti Saarijärveä ja näin tien vieressä iäkkään miehen kävelevän rauhallisesti, mietin, että hänen vasen lonkkansa saattaa olla kipeä, mutta se ei estänyt häntä liikkumasta. Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikki. Mutta se ei ole este, jos katseemme on Jeesuksessa ja rakennamme identiteettimme häneen. Paholainen pyrkii muistuttamaan meitä menneisyydestämme ja haavoistamme, mutta meidän tulee katsoa eteenpäin.

Miten meidän siis tulisi rakentaa identiteettiämme? Opettelemalla tuntemaan Jumalan Sanaa, koska se on ainut asia jolle voimme sen rakentaa kestävästä materiaalista. Kun opimme tuntemaan hänen ajatuksensa meistä, vahvistumme hengessä, opettelemme luottamaan häneen kaikilla elämämme osa-alueilla ja muistutamme itseämme säännöllisesti hänen lupauksistaan, jotka ovat edelleen voimassa! Jos näin säännöllisesti rakennamme identiteettiämme Herramme tahtomalla tavalla, silloin kannamme paljon hyvää hedelmää, niin että muutkin sen huomaavat ja kiinnostuvat, koska kaikki kaipaavat tasapainoa tämän maailman rauhattomuuden keskellä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Uskommeko yliluonnolliseen Jumalaan?

17.8.2017 Raamatusta

Heprealaiskirje 11:1-3

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heräsin muutama päivä sitten unesta, kun koin Herran puhuvan uskosta sydämelleni. Yritin kirjoittaa sen ylös: Usko koskettaa näkymätöntä maailmaa. Se on yliluonnollista. Se on kosketus meille näkymättömään Jumalaan, joka on aivan yhtä todellinen kuin se, mitä voimme havaita luonnollisilla silmillämme. Kosketamme sitä, mikä muuttuu uskon kautta näkyväksi maailmassamme. Se taas vaatii aina rohkeutta olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, koska he alkavat pitää meitä järjettöminä helposti tämän johdosta, koska ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta, perustavat havaintonsa aina omille kokemuksilleen ja sille, mitä heidän mielestään viisaat ihmiset sanovat.

Se on todella surullista, koska ihmisiä on todella helppo tänä päivänä johtaa harhaan. Jos joku kertoo ihmisläheisesti, vakuuttavasti ja suostuttelevasti omia totuuksiaan, sitä uskotaan, eikä viitsitä itse ottaa selvää. Tarvitsemme siis tänä päivänä paljon lähdekriittisyyttä, koska ilman sitä alamme uskomaan asioihin joita pidetään totuutena, vaikka monet asiat ovat vastoin Jumalan sanan totuuksia. Mihin meidän pitäisi sitten uskoa ja luottaa? Jumalan omaan sanaan, kun se kertoo uskon esikuvista:

Heprealaiskirje 11:5-6

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Mitä voisimme oppia Henokista? Ainakin sen, että hän tahtoi vilpittömästi oppia tuntemaan Jumalan ja olla hänen ystävänsä, ollen kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle puhui. Siksi hänen sanotaan eläneen Jumalan tahtomalla tavalla. Jakeessa kuusi meitä kutsutaan toimimaan samoin: Ojentautumaan Jumalan sanan perusteella ja valitsemaan kuuliaisuus, tottelemattomuuden sijasta. Usko haastaa. Se ei ole välinpitämätön, vaan tahtoo kunnioittaa koko luomakunnan ainoaa Kuningasta, joka on tuonut pelastuksen Jeesuksessa ihmisen vastaanotettavaksi.

Eikö meidän tulisi syvästi kunnioittaa häntä sen tähden? Eikö meillä olekin täysi syy pitää häntä luotettavana, koska hän on luonut jokaisen ihmisen? Hän odottaa, ettemme vaadi häntä ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, miltä meistä tuntuu parhaalta. Koska hän on jo ilmaissut itsensä niin selkeällä tavalla: Hän on luonut maailmankaikkeuden, voimme katsoa tähtiin ja kiittää, että vaikka hän on kaikkivaltias, hän tahtoo olla yhteydessä ihmiseen, luomakunnan kruunuun, johon hän puhalsi Eedenissä elämän hengen, ilman sitä ihminen ei eroaisi eläimistä. Hän ei tahtonut ihmisestä kasvotonta robottia, joka sekoittuu massaan, vaan loi meistä yksilöllisiä, joilla on vapaus valita, mitä tahdomme tehdä elämällämme.

Hän tiedosti, että salliessaan ihmiselle vapaan tahdon, siitä seuraa mahdollisuus torjua Luoja ja synti voisi tulla turmelemaan maailmamme, mutta ymmärrämme, että ilman tätä mahdollisuutta ei olisi myöskään luovuutta, jota näemme ihmisissä päivittäin. Tämän päivän ihmisen ongelma on selkeä: Tahdomme olla vapaita, mutta emme tahdo kantaa vastuuta synneistämme, joten koko tietoyhteiskuntamme tekee kaikkensa, että Jumala poistetaan ja ihmisestä tehdään oman elämänsä jumala.

Jos katsomme tänään koulumaailmaan yhteiskunnasamme, oppikirjat tehdään sellaisiksi, että ihminen voi valita vapaasti mihin uskoo, lapset opetetaan tottumaan noituuteen ja tehdään siitä houkuttelevaa. Enää ei saa puhua tytöistä eikä pojista, koska jokaisen täytyy saada itse määritellä oma sukupuolensa. Mihin tämä kaikki johtaa? Entistä syvempiin identiteettiongelmiin. Nuoret, jotka miettivät omaa identiteettiään, eivät saa enää tukea, vaan heidät ohjataan valitsemaan itse miten pukeutuvat ja jos joku poika kokee itsensä tytöksi, tehdään leikkaus. Ihmisistä tulee entistä rikkinäisempiä, koska heidän pitäisi tehdä päätöksiä, joista Jumala aiemmin päätti.

Miksi ihminen tekee tänään kaikkensa, ettei tarvitsisi uskoa Jumalaan, joka loi meidät yhteyteensä? En toki osaa vastata tyhjentävästi, eikä se on päämääräni, mutta kun katsomme mihin suuntaan maailmamme kehittyy, tulee mieleen tämä kohta:

Johannes 12:9-11

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

Jälleen törmäämme tosiasiaan, jota juutalaisten hengellinen johto ei pystynyt kieltämään: Lasarus oli todistettavasti kuollut ja Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista. Vaikka maailmamme huutaisi kuinka kovalla äänellä, että Jumala on kuollut, niin silti Jumalaa ei voi kieltää, koska hän edelleen toimii ja muuttaa ihmisten elämiä! Niin kauan kun minä saan elää tässä maailmassa, en koskaan lakkaa todistamasta omaa todistustani Jumalan muuttavasta voimasta, joka on eheyttänyt minua valtavasti! Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla aina valmis kertomaan todistuksensa Jumalan kunniaksi.

Huomaa, miksi juutalaiset jättivät fariseukset: He näkivät ja kuulivat omilla silmillään ja korvillaan, että Lasarus oli todella noussut kuolleista! Fariseusten tarjoama uskonto ei antanut järkevää selitystä, mitä oli tapahtunut, vaan yritti poistaa ihmeen läsnäolon, koska kun ihmiset kuulivat mitä miehelle oli tapahtunut, sitä useampi päätti lähteä seuraamaan Jeesusta! Tätä saa aikaan elävä usko Jumalaan, joka ei ole kuollut, vaan elää tänäkin päivänä, riippumatta siitä mitä ihmisten mielestä tämän maailman viisaat sanovat!

Rohkaisen sinua rakas lukijani olemaan rohkea ja luja, koska sinä olet näkymättömän Jumalan elävä todiste siitä, että hän on todellinen, sanoi maailma mitä tahansa. Nyt ei ole aika perääntyä ja pelätä, kun maailma sekoaa, vaan olemaan Jumalan sanansaattaja, niin että mahdollisimman moni ihminen löytää katkenneen yhteyden Luojaansa, joka kuoli jokaisen heidän puolestaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Kaksi erilaista rakentajaa

2.6.2017 Raamatusta

Pro Fiden levyttämä ja Jukka Ikosen sanoittama biisi nimeltä ”kun kulta ei maksa mitään” sai minut miettimään asioita.

”Tulee aika jolloin kulta ei maksa mitään/aika jolloin lainat raukeaa/kun kaiken rakennetun päälle/sateet lankeaa

Kun aukeavat taivaat/vie vesi kaiken mukanaan/Vain kalliolle rakennettu pysyy/se kestää sään

Auta meitä rakentamaan/kun vielä aikaa on/Anna nähdä tulevaan/ikuiseen maailmaan

Olen elänyt hyvän elämän/paljon nähnyt oon/Monet hankkeet päättyneet/ovat tappioon

Tärkein kaiken yllä/olet Sinä kuitenkin/Kun kaatuu kaikki ympärillä/pohja pysyy…/se olet Sinä

Olemme rakentaneet hauraan maailman/ja silti luotamme siihen/Uskomme vain itseemme/ja siihen mitä teemme

Kerran kaikki kuitenkin/murtuu pirstaleiksi/On hyvä niin/se mikä ei kestä…/saa mennä.”

Aloin todella miettimään omaa elämääni ja päätöksiäni. Moni niistä on ollut väärä ja harkitsematon, mutta on niin lohdullista tiedostaa, että Jumalan runsaasta armosta monet tappiotkin ovat kääntyneet voitoksi, koska olen saanut oppia epäonnistumisista ja tehdä sydämestäni parannusta. Yllä olevassa biisissä on eletyn elämän maku, eikö vain?

Matteus 7:24-27
Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.

Jotta voisimme ymmärtää tämän kuvauksen kahdesta rakentajasta, meidän tulee ymmärtää teksti- ja asiayhteys. Jeesuksen vuorisaarna päättyy tähän kuvaukseen, siksi uskon hänen kuvailleen ihmisiä viisaiksi tai tyhmiksi sen mukaan, miten he suhtautuivat tähän vuorisaarnaan, joka on erittäin selkeä. Ei ole olemassakaan mitään harmaata aluetta, jossa ihminen voisi kikkailla, vaan joko hän päättää valita kuuliaisuuden Jumalan tahdolle ja vastaanottaa pelastus puhtaasta Jumalan armosta tai torjua sen, muuta ei ole tarjolla. Jos ihminen luulee, ettei tarvitse Jumalan pelastavaa armoa, tai armon ymmärtäminen ei saa kasvamaan hyviä hedelmiä ajan saatossa, sellaisen loppu on todella surullinen.

Matteus 7:15-20
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Kovia sanoja? Rehellisyys ei kuulosta eikä aina tunnu hyvältä, siksi Jeesuksesta sanotaankin, että hän oli täynnä armoa ja totuutta. Hän tahtoi pelastaa kaikki ihmiset, mutta jokainen oli vastuussa omasta elämästään. Koska Jeesus rakastaa omiaan, hän varoittaa meitä kiinnittymästä vääriin ihmisiin, jottei heidän negatiivinen vaikutuksensa tarttuisi meihin. Jälleen on muistettava, että sellaisia kun lähimmät ystävämme ovat, sellaiseksi me itse muutumme. Se pitää paikkansa.

Voimme siis todeta, että hyvä perustus Kristus kalliolle on kaiken perusta uskollemme. Mutta sen jälkeen jokainen vastaa siitä, miten siihen rakentaa. Jos tahdomme kantaa hyvää hedelmää, meidän tulee elää Herraa lähellä ja ruokkia uutta luontoamme ”oikeanlaisella ruokavaliolla”. Tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka rakastavat Herraa täysillä, rohkaisevat lähimmäisiään kasvamaan uskossa ja kantamaan hedelmää päämäärätietoisesti. Ei niin, että luulisimme, että ansaitsemme Jumalan mielisuosion sillä, vaan koska tahdomme rakastaa häntä takaisin koko elämämme ajan! Jos sinä vahvistut, myös lähelläsi olevat nuoremmat Jumalan lapset saavat terveen esikuvan. Hyvä hedelmä synnyttää halun myös lähellä olevissa elää samansuuntaisesti.

Matteus 5:13-16
Te olette maailman suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Identiteetti on todella tärkeä, sitä Jeesus tässä tahtoo opettaa, millaisiksi Jumala on suunnitellut omat lapsensa: Maailman suolaksi ja valoksi! Kuka tahtoisi käyttää suolaa, josta maku on lähtenyt pois? Ei kukaan! Jos valo menettäisi valovoimansa, olisiko siitä mitään hyötyä? Ei olisi. Meidät on siis luotu erottumaan tästä maailman ajasta, tuottamaan aivan erilainen maku ja valkeus kuin maailman tarjoama. Miten se on mahdollista? Siten, että me tahdomme vahvistua Jumalasuhteessamme, viettäen aikaa tutkien Sanaa, ylistäen ja palvoen ja imien hänen läsnäolostaan kaiken tarvitsevamme.

Miksi minä viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksan aina painottaa sitä, kuinka tärkeää on hoitaa Jumalasuhdetta ja vahvistua identiteetissämme?

Jos uskon perusta ei ole rakennettu vahvaksi, identiteetti on epävarma. Paholainen pelkää eniten Jumalan lapsia, jotka ovat varmoja asemastaan Jumalan edessä, sellaisia ei saa helpolla horjumaan. Kun tällaiset uskovat rohkaisevat muita vahvistumaan, paholainen häviää jatkuvasti enemmän vaikutusalaa ihmisten elämissä!

Pari aamua sitten näin kuvan, jossa paholaisen lähettämät henget yrittivät sitoa minua valheilla, mutta kun näin Pyhän Hengen avulla mitä oli tapahtumassa, käskin niitä lähtemään Jeesuksen auktoriteetilla. Nuo henget peljästyivät käyttämääni nimeä; ne hätääntyivät suunnattomasti ja Herran enkelit ajoivat ne tiehensä.

Koin, kuinka Jeesuksen kallis sovintoveri puhdisti minut ja kotini. Koin, kuinka Herra tahtoi opettaa minulle, ettei hän ole kaukana vaan aina lähellä ja hän tahtoo voimakkaasti auttaa niitä, jotka koko sydämestään ojentautuvat hänen tahtoonsa ja näin kunnioittavat häntä. Ymmärsin, että auktoriteetti on Jeesuksen, ja hän tahtoo vapauttaa jokaista Jumalan lasta elämään hänen tahdossaan ja vapaudessaan!

Rukoukseni on, että voisimme vahvistua päivittäin Jumalan rakkaina lapsina ja ymmärtää, että se maksaa, mutta ei ole mitään parempaa kuin elää Jumalan tahdossa ja olla valona juuri siellä, minne Herra on meidät asettanut. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

ILTA Talvileiri: Ruurikkala, Evijärvi

28.2.2016 matkustaminen, Raamatusta

Bussi saapui perjantaina ennen puolta seitsemää rauhan tyyssijaan, Ruurikkalaan! Aistin täällä Jumalan rauhan ja läsnäolon. Odotan tältä viikonlopulta paljon. Tiedän, että Herra tahtoo ilmestyä keskuudessamme voimallisella tavalla! Paikalla olevat Ruurikkalan ihmiset (YWAM Finland ry:n työntekijät) toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja ohjasivat oikeisiin huoneisiin. Tämän viikonlopun puolesta on rukoiltu ja Ruurikkala on siunattu paikka keskellä metsää, järven rannalla. Tänään kahdeksalta pastori Pekka Perho opettaa ensimmäistä kertaa riihikirkossa ja odotan voimakasta Hengen täyttämää iltaa. Uskon, että nuoret jotka ovat saapuneet leirille osoittavat janoa Herran puoleen, kun timantti ILTA Live (Seinäjoen illan ylistysbändi) johdattaa meidät palvontaan. Iloitsen suunnattomasti, että saan osallistua tälle leirille, koska koen vahvasti, että Herra tulee yhdistämään meitä voimakkaalla tavalla. Uskon, että moni saa eheytyä, vapautua ja löytää oman kutsumuksen tämän viikonlopun aikana. Ja monien kutsumus vahvistuu entisestään. Rukoilen, että Herra saa vapaasti johtaa koko tämän viikonlopun ajan ja saamme myös pitää hauskaa!

Psalmi 63:2-5

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. Minä katselin sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua. Minä ylistän sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni sinun nimessäsi.

Psalmi 42:2-3, 6

Niin kuin peura kaipaa vesipururoille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot? Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

Mikä saa minut janoamaan Jumalaa? Joskus se, että olosuhteet ajavat minut etsimään hänen kasvojaan. Kun huomaan, että mieli on maassa, tai koen vihollisen hyökkäävän elämääni, minulle tulee välittömästi tarve päästä Herran läsnäoloon, kokemaan hänen rakkautensa ja armonsa suuruus. Kun tulen hänen pyhään läsnäoloonsa, silmäni kiinnittyy häneen. Koen hänen voimansa. Kun Isä vuodattaa läsnäoloaan, alan entistä palavammin janoamaan häntä. En tee kokemuksestani tärkeintä, vaan keskityn hänen persoonansa palvontaan. Kun aamuisin kohtaan Herraa, siitä tulee osa identiteettiäni Kristuksessa. En tahdo jättää niitä välistä, vaan kohdata hänet syvällisellä tavalla. En pärjää ilman aamuhetkiä hänen kanssaan. Hän on saanut minut ikään kuin saaliikseen, ja minä tahdon viipyä hänen lähellään, en pakene pois. Saan päivittäin ylistää ja palvoa häntä siitä, että hän kuoli puolestani ja tahtoo johdattaa elämääni.

Perjantai-iltana vietimme aikaa Herran hoitavassa läsnäolossa. Pastoreidemme Pekan ja Villen lyhyet opetukset, voimakas ylistys ja lopussa rukouspalvelu koskettivat monia. Jotain murtui aivan varmasti. Itse näin tällaisen näyn: Kun palvoimme Jeesusta, hän iloitsi syvästi ja muutuimme hänen läsnäolossaan.

Roomalaiskirje 8:11

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Siis wau mikä jae! Tässä ei sanota, että Pyhä Henki vain vierailee, vaan hän asuu meissä! Aivan mieletön totuus! Tämän totuuden pitäisi saada meidät ymmärtämään ja hyväksymään, että koska Jumala asuu meissä, voimme tehdä asioita, mitä ”normaali” ihminen ei koskaan voisi tehdä. Nyt ei ole pätkääkään kyse siitä, että ihminen on rajoittunut, vaan siitä, että kaikkivaltias Jumala asuu meissä ja hän tahtoo toimia uskomattomilla tavoilla, mihin itse emme ikinä kykenisi omassa voimassa. Toiseksi, tässä rinnastetaan voimakkaasti Kristuksen kuolleistaherääminen meihin. Sama Pyhän Hengen voima asuu ja vaikuttaa elämässämme. On kyse jostain sellaisesta, mitä ei sanoin voi kuvata. Tuo voima oli mieletön, se sai Jeesuksen herämään elämään jälleen ja tuo voima vaikuttaa meidän sisällä! Hän on persoona, ei mikään persoonaton voima! Hän tekee meidät eläviksi, jos vain suostumme siihen. Jumalalla on niin paljon enemmän annettavaa kuin me koskaan voimme kuvitella, koska hänellä todellakaan ei ole rajoja, kuten meillä ihmisillä. Pyhä Henki tahtoo herättää meissä jotain eläväksi, mitä emme uskalla edes toivoa tai odottaa. Hän tahtoo vallita elämämme jokaista osa-aluetta ja tehdä sanan eläväksi, jotta saisimme intohimon kytkeytyä Jumalan virtaan jatkuvasti.

Perjantai-iltana kun palvoimme Jeesusta, Herra näytti minulle kuvan, jossa katseemme siirtyi itsestämme ja olosuhteistamme häneen ja välittömästi kasvomme alkoivat loistaa ja iloitsimme syvästi, kun kohtasimme Jeesuksen ja hänen valtavan rakkautensa.

1.Kor. 2:14

Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.

Tästä jakeesta opetettiin, että Jumalan läsnäolon voi kokea ensisijaisesti hengellämme ja siksi meidän tulee harjaantua ajan kanssa tunnistamaan se. Se taas ei ole kovinkaan helppoa meille rationaalisille länsimaalaisille, koska luotamme mieluummin järkeemme kuin Jumalan Henkeen. Mutta jos janoamme  Jumalaa syvällisellä tavalla, tulemme oppimaan!

Heprealaiskirje 5:14

Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.

Myös tähän jakeeseen viitattiin, kuinka meidän tulee janota kasvua uskossamme. Siitä seuraa se, että kun kasvamme uskossa, opimme erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. Tarvitsemme vahvaa ruokaa, Sanaa, päivittäin, jotta uskomme ei perustu ihmisten mielipiteisiin vaan Raamattuun.

Perjantai-iltana juttelimme huonekaverini, Akun kanssa ja huomasin, kuinka lähellä Herraa tää mies elää. Koin alusta pitäen huoneessa Jumalan läsnäolon voimakkaasti. Siellä oli vaan todella helppo olla! Kun aloimme rukoilla, olimme välittömästi samalla aaltopituudella Hengessä. Sitä on mahdoton selittää: En tuntenut kaveria ollenkaan ennestään, mutta hänen rukouksessaan aistin syvällisen suhteen Herran kanssa. Tällaisia miehiä ja naisia Ruurikkala on täynnä! Jos sinulla on mahdollisuus, lähde opiskelemaan DTS:ään tai aktioon! He palavat Jumalan tulta ja saavat muutkin syttymään. Kun rukoilimme siinä, mieleeni nousi (Herran vaikutuksesta?), että Herra antaa meidän nuorille palon lähetystyötä kohtaan.

Se Jumalan tuli, joka näistä miehistä ja naisista loistaa, heijaistuu kaikessa mitä he tekevät. He huolehtivat viimeistä piirtoa myöten meistä: He heräsivät aamuisin laittamaan aamupalaa, kahvia, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Sen lisäksi he lämmittivät saunat, tekivät avannon ja pitivät kahvilaa. Kaiken tämän he tekivät sydämestään, kaikella rakkaudella. Tällaisten ihmisten lähellä on todella helppo vaan olla! Heidän elämänsä todistavat hyvin hoidetusta jumalasuhteesta ja he voivat neuvoa erilaisissa tilanteissa varmasti. Kiitos Roope Laukkonen! Sinulla on aivan timantti tiimi!

Aamupalan jälkeen pääsimme kolmen nuoren kans palvelemaan keittiöllä. Minua ja Mikkoa onnisti, saimme tiskata astioita ja löytyi tehokas tapa tehdä homma hyvin! Tiimi toimi näin: joku tiskasi, toinen kuivasi, kolmas toimitti astioita oikeille paikoille ja neljäs pyyhki pöytiä :). Yhdessä tekemisen meininkiä parhaimmillaan! Opetushetkissä Pekka opetti Jumalan äänen kuulemisesta ja toimimisesta erittäin hyvin, Markus, Neea ja Ville kertoivat omat todistuksensa ja lopuksi rukoiltiin toistemme puolesta tiimeissä. On vaan niin timanttia olla täällä!

Tänä aamuna kun heräsin ja kohtasin Jumalaa, näin näyn, jossa ymmärsin olevan meidän leiriläiset yhdessä soihdut kädessä, itsevarmoina siitä, että Herra on puolellamme. Tuliarmeija lähti liikkeelle Pyhän Hengen voimassa levittämään tulta ja rakastamaan.

Näky sai minut iloitsemaan näistä rakkaista, joiden sydämet ovat kokosydämisesti antautuneet Herralle tänä viikonloppuna! Ai että!

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä leirillä oli se, kun lauantai-iltana yksi nuori mies, Markus, kävi heittää, että kiitti kun oot nuorten työssä mukana. Se merkkas todella paljon! Tämmöisten timanttien kanssa kun saa tehdä nuorisotyötä yhdessä, se on itsessään sellainen palkka, miksi edelleen jaksan jatkaa. Viikonlopun aikana, mutta erityisesti tänään, opetussessiossa koin Herran vahvistavan kutsuani palvella tässä työssä. Kaikki meistä tarvitsevat rohkaisua, ja kun Herra vielä vahvistaa kutsumustamme, kaikki on kunnossa. Kun jonakin päivänä tulee minun aika jatkaa matkaa jossakin muussa työmuodossa, tiedän Herran vahvistavan sen niin selkeällä tavalla, ettei siitä ole epäselvyyttä. Olen niin kiitollinen tästä nuorten ryhmästä ja jokaisesta ILTA liideristä, etten voi sanoin kuvailla! Sanoin pastori Pekalle eilen illalla kun katsoin, kuinka voimakkasti Herra toimi keskellämme ja tunsin hänen valtavan rakkaudellisen läsnäolonsa, että nää nuoret tulee tekemään mitä tahansa mihin Herra kehottaa. Se puhuttelee isosti, kun näkee, kuinka he siunaavat toisiaan, eivätkä pelkää käyttää armolahjoja, jotka he ovat saaneet. Kiitos Jeesus ja rakkaat leiriläiset! Ole siunattu Jeesuksen nimessä! T. Jukka

Valloita maa!

17.1.2016 Yleinen

Kielillä puhuminen ja laulaminen, palvonta ja ylistys ja Raamatun tutkiminen ja soveltaminen omaan elämään. Kaikki nää on rakkauden osoituksia Jeesukselle. Sen sivutuotteena kasvamme uskossa. Oletko miettinyt asiaa tästä näkökulmasta? Jumala odottaa, että kun alamme ymmärtämään vanhurskautuksen siunaukset elämässämme, me osoitamme vastarakkautta häntä kohtaan. Se on luonnollinen reaktio, kun alamme ymmärtämään hänen armonsa suuruuden.

Psalmi 103:1-5

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. 

Daavid oli Jumalan mielenmukainen, koska ymmärsi oman pienuutensa ja Herransa suuruuden. Hän todella tahtoo muistuttaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä itseään ja meitä. Jos me todella näemme Jumalan hyvyyden ja uskollisuuden, meillä on aina syytä antaa palvonta kuninkaallemme. Daavid kiinnittää katseensa Jumalaan, ja tahtoo, että hänen koko olemuksensa palvoo häntä. Vaikka emme kiellä vaikeita olosuhteita elämässämme, katsomalla Jumalaan, voimme astua näkyvän todellisuuden yläpuolelle. Sielunvihollisen strategia on saada uskovatkin katsomaan itseensä ja olosuhteisiin, jotka ovat toisinaan pahat. Siinä tapauksessa pahat ajatukset alkavat kiertää päässämme ja emme näe ja koe Herramme hyvyyttä. Mitä enemmän ihminen keskittyy luonnolliseen maailmaan, sitä enemmän hänestä tulee toivottomampi, rauha katoaa ja paholaisen valheet saavat tilaa mielessämme. Mikä siis avuksi?

Älä keskity siihen, mitä näet luonnollisilla silmilläsi, vaan katsele Jeesusta hengen silmillä ja ota vastaan taivaan Isän rakkaus! Miten voit alkaa katsomaan hengen silmien avulla? Tekemällä päätöksen yksinkertaisesti palvoa häntä! Ylistys ja palvonta lähtee päätöksestä keskittyä siihen mikä ylittää näkyvän todellisuuden. Tiedätkö miksi ihmiset, jotka eivät elä elämäänsä Jeesuksen seuraajina, pitävät uskovia hulluina? Koska heidän järkensä vastustaa yliluonnollista. He näkevät vain luonnollisilla silmillään. Jos uskovainen alkaa toimimaan pelkästään tässä näkyvässä todellisuudessa, hän alkaa unohtaa kuka hän on Kristuksessa. Siihen paholainen pyrkii. Hän pyrkii saamaan ihmiset niin kiireisiksi, etteivät he ehdi miettiä Jumalaa, vaan keskittävät huomionsa kaikkiin sinänsä normaaleihin asioihin. Jos uskovien identiteetti Jumalan lapsina alkaa hämärtymään, mitä jää jäljelle? Uskonnollisuus, jossa ei ole mitään voimaa! Uskonnollisuus tappaa suhteen Jeesukseen, kaikki intohimo Jumalaamme kohtaan vähenee ja vähenee, kunnes jää vain kuoret. Silloin monet tekevät päätöksen jättää uskovan elämän, jossa ei ole mitään aitoa enää jäljellä ja ajattelevat, ettei koko Jumalaa ole olemassakaan varmaan. Ja sielunvihollinen nauraa, kun on saanut petetyksi jälleen yhden ihmisen, joka uskoo enemmän tunteitaan ja luonnollisia silmiään, kuin Jumalan Sanaa, jolle uskomme perustuu. 

Muutamien viime päivien aikana Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa järjestettiin Hyvä Sanoma ry:n jokavuotinen Valloita maa konferenssi. Sivuan sitä vain hiukan tällä kertaa soveltuvin osin. Ben Fitzgerald ja Chris Overstreet kertoivat monia käytännön esimerkkejä Jumalan voiman ilmestymisistä arkipäivän keskellä. Yhden mainitakseni, heidän arkensa voi olla vaikka sitä, että hän näkee ruokakaupassa keppiä käyttävän miehen, jonka liikkuminen on hidasta ja vaivalloista. Hän lähestyy ja alkaa keskustelemaan hänen kanssaan ja mies kertoo reiden olevan halvaantunut. Aivan luonnostaan kaveri kysyy lupaa rukoilla hänen puolestaan ja kun hän käskee kipua väistymään Jeesuksen nimessä ja sen jälkeen testaamaan ilman keppiä sen toimivuutta, mies kertoo iloisena, että kaikki kipu on poissa! Tämän seurauksena hänen ei  enää tarvitse käyttää tuota keppiä ja kysyy kaverilta, että missä seurakunnassa hän käy ja lupaa tulla käymään siellä. Tällaisia ihmeitä Jumalamme tekee jatkuvasti niin Suomessa, skandinaviassa kuin kaikkialla maailmassa, koska hän rakastaa ihmistä niin paljon. 

Uskonnollisuus torjuu tällaisen toimintavan, he kritisoivat sitä. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät tunnusta Jumalan olemasaoloa, yhtäkkiä ovat valmiita vastaanottamaan pelastuksen Jeesuksessa, koska Jumala osoittaa ihmein ja merkein rakkautensa heitä kohtaan. Mutta palataanpa takaisin tuohon Psalmiin. Meidän on siis todella tarpeellista osoittaa kunniotusta Jumalaamme kohtaan palvoen häntä, koska hän todellakin ansaitsee sen. Hän on kaikkivaltias Jumala, joka parantaa ja pelastaa tänäänkin. Hän tahtoo käyttää jokaista omaansa välittämään parantumista ja johdattamaan eksyneet takaisin yhteyteen itsensä kanssa. Se on hänen intohimonsa. Kyse on siitä, että tahdommeko nöyrtyä hänen tahtoonsa ja olla kuuliaisia, kun hän antaa meille tehtävän lähestyä jotakin ihmistä ja kertoa hänestä. 

Jos me alamme kokemaan omassa jumalasuhteessamme hänen hyvyyttään, se saa meidät ihan oikeasti liikkeelle. Emme tahdo pitää tätä muilta salassa. Liian kauan Suomenkin kristityt ovat totuttaneet itsensä toimimaan mukaavusvyöhykkeellä: Kerran viikossa kirkkoon ja arjessa ei puhuta, eikä tunnusteta uskoamme. Kuukaudet ja vuodet vaihtuvat ja ihmettelemme missä se herätys viipyy Herra? Herra tahtoisi niin kovasti, että me emme olisi enää ihmispelon vankeja vaan Jumalan pelko täyttäisi sydämemme, niin, että tottelemme hänen Pyhää Henkeään kuuliaisesti. Silloin hän todella ennallistaisi ensirakkautemme kanssaan ja alkaisimme kertomaan kuinka hyvä, rakastava ja uskollinen Jumalamme on! 

Ihmiset vain odottavat paikkakunnillamme, että me heräisimme ja kertoisimme hyvät uutiset Jumalasta, joka todella rakastaa jokaista luotuaan. He odottavat, että olisi joku, jolla olisi aikaa olla aidosti kiinnostunut heidän elämästään ja välittää parantumista heille. Silloin heidän sydämensä kääntyisivät Herran puoleen uudelleen. 

1.Kun. 18:36-39

Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskysi mukaan. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.” Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

Huomaa, että Elia oli oppinut tuntemaan Jumalaa vaeltaessaan uskossa hänen kanssaan ja luottamaan häneen sataprosenttisesti. Mielestäni nämä jakeet paljastavat paljon Jumalan luonteesta. Huomaa kuinka ystävyys Jumalan kanssa heijastuu tässä profeetan rukouksessa. Hän tuntee Herran ja hänen sydämensä halun. Hän anoo, että Jumalan ilmaisisi itsensä näkyvällä tavalla tässä hetkessä, osoittaisi Elian olevan todellinen profeetta, eikä väärä profeetta. Lopuksi hän vetoaa Jumalan sydämeen, että hän tämän merkin kautta kääntäisi Jumalan kansan takaisin puoleensa. Juuri sitä Herra tahtoi koko sydämestään ja näin tapahtui. Jumalan pelko valtasi israelilaiset ja he tunnustivat Herran suuruuden. 

Toisin sanoen, koska Jumala on muuttumaton, hän tahtoo ilmaista valtakuntansa maan päällä edelleen. Siksi Jeesus opetti Isä meidän rukouksen opetuslapsilleen, jossa myös anotaan, että Jumalan valtakunta tulisi todellisuudeksi maan päällä. Aina kun Herramme parantaa, vapauttaa, ja pelastaa, on kyse Jumalan valtakunnan ilmentymisestä. Hän todella tahtoo pelastaa jokaisen, koska hän on luonut meidät. Hän tahtoo intohimoisesti olla yhteydessä kanssamme, eikä meillä ole oikeutta estää muita hänen luotujaan pääsemästä sisälle hänen rakkautensa syleilyyn. Sen sijaan meidän tulee tehdä oma osamme Pyhän Hengen voimassa, sisäistäen auktoriteetti asemamme Kristuksessa, demonstroida Jumalan valtakunnan todellisuutta, niin että lähimmäisemme näkevät, että Herra on tosi Jumala tänäänkin. Lähdetään liikkeelle ja nähdään, että Herra varustaa kansansa, jotta Suomen kansa tekee parannuksen. Tämä maa todellakin kuuluu Jeesukselle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) T. Jukka

Uskon sankarit ja Jeesus 

27.12.2015 Raamatusta

Heprealaiskirje 12:1-3 (Raamattu kansalle)

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Hepr. 12:1-3 (Elävä Uutinen)

Koska elämämme katsomossa on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut. Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella. Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

Kun olin joulun Kuhmossa ja tapasin ystävän vuosien takaa, hän mainitsi jonkin sanan tästä jaejaksosta (en muista enää mikä), ja päätin tutkia sitä. Meidän tulee ottaa heti huomioon Heprealaiskirjeen yhdestoista luku, koska näissä jakeissa viitataan suureen todistajien pilveen tai uskovien joukkoon, jotka näkevät vaelluksemme taivaasta. Itse aivan innostuin ja rohkaistuin valtavasti, kun luin kyseisen luvun, huomatessani, kuinka he pitivät kiinni uskostaan lujasti ja odottivat pääsevänsä kohtaamaan tulevan Messiaan ja vaihtamaan uskonsa taivaan kirkkauteen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja, jota toiset arvelevat Paavaliksi, kehottaa meitä uskon sankareiden esikuvan mukaisesti heittämään kaiken mikä painaa, stressaa tai masentaa, sekä synnin pois. Paavali mainitsee, että synti kietoutuu helposti jalkoihimme, hidastaen vaellustamme uskossa. Eikö ole lohdullista, että Raamattu ei kaunistele maailmaa, jossa elämme? Se ei väitä, että uskovan vaellus olisi pelkästään ruusuilla tanssimista sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen vapahtajaksemme. Mutta kiinnitä huomiota, että Raamattu käyttää tarkoituksella sanaa ”mekin”. Mitä tarkoitan? Sitä, että myös uskon sankarit joista edellinen luku kertoi, kamppailivat myös samojen ongelmien kanssa, säilyttivät uskonsa ja nyt he ovat perillä! Raamattu tuo toivon meille, jotka joskus murehdimme, että miten jaksan kilvoitella tällä uskon kilparadalla maaliin asti.

Miten nämä uskon sankarit pääsivät perille? Kiinnittämällä katseensa Voittajaan. Jumala rohkaisi heitä olemaan uskollisia hänelle, niin he tulisivat pääsemään hänen luokseen kuoltuaan. Meitä kehoitetaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen, koska hän on paras mahdollinen henkilökohtainen valmentaja :). Kun keskitymme häneen, ja toteutamme hänen tahtoaan elämässämme mielellämme, hän saa uskomme kasvamaan! Mikä valtava lupaus siitä, että Jeesus saa uskomme kerran täydelliseksi kun pääsemme taivaan kotiin, siihen asti meidän kannattaa ottaa vastaan ja totella hänen ohjeitaan tarkasti. Miksi näin? Jottei synti pääse kampittamaan meitä, sillä synnin juuri on kapinoinnissa eli tottelemattomuudessa.

Jos minä tahdon saada itseni kuntoon, ja päätän hankkia personal trainerin, niin minun todella kannattaa totella hänen ohjeitaan tarkasti. Siinä tapauksessa, etten noudata hänen ohjeitaan tarkasti ja alan valittamaan kuukausien päästä, ettei mikään ole muuttunut, ja hän sattuu kysymään, että oletko noudattanut kaikkia ohjeita ja erehdyn myöntämään, ettei minun mielestäni ole välttämätöntä kaikkia noudattaa, työ on ollut siltä osin turha. Jumala on antanut meille erittäin selkeät suuntaviivat Raamatussa, ja jos päätämme elää sen todeksi arjessamme, silloin menestymme. Jos emme tottele ja sovella Raamattua elämäämme, lienee turha odottaa myönteistä kehitystä jumalasuhteessamme ja taistelussamme syntiä vastaan?

Jakeessa kaksi viitataan Jeesuksen olleen iloinen, vaikka hän kärsi ristin häpeästä välittämättä ja istuvan valtaistuimellaan Isän vierellä. Mikä sai hänet iloitsemaan? Hän iloitsi niistä, jotka hän pelasti. Raamattuhan selkeästi osoittaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, taivaaseen ei ole pääsyä yhdelläkään ihmisellä omin ansioin. Toisin sanoen Vanhan testamentin uskovat pelastuivat yhtälailla Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Mikäli Jeesus ei olisi maksanut koko ihmiskunnan rangaistusta synneistä, Vanhan testamentin uskovat eivät olisi päässeet taivaaseen. Heidän shekkinsä olisi ollut mitätön, koska se tuli voimaan Jeesuksen veren kautta. On myös merkittävää, että Jeesus istuu valtaistumeilla, koska se kuvaa hänen työnsä täydellisyyttä. Homma on todella hoidettu! Halleluja!

Jakeessa kolme jälleen meitä kehoitetaan ajattelemaan Pelastajaamme. Kun tutkimme Sanaa ja hänen elämäänsä, näemme jatkuvasti kuinka paljon häntä koeteltiin matkalla kohti ristiä. Hän ei ollut superihminen, joka liiteli ohi kaikki kärsimykset, vaan hän samaistuu meihin täydellisesti. Jos alamme pohtia kuinka paljon hän kärsi syntiemme tähden vastarintaa, meidän omat koettelemukset alkavat pienenemään huomattavasti.

Hepr. 2:14-18

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen. Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Jeesukseen siirtyi kaikki minun haavani, lankeemukseni ja loukkaukseni. Hän samaistuu minuun kokonaisvaltaisesti. Hän kulkee rinnalla ja rakastaa. Hän sanoo, lapseni, kuljetaan yhdessä näiden läpi, en hylkää sinua koskaan. Kun tunnen kipua, hän tuntee sen kanssani. Kun koen sielunvihollisen hyökkäyksen, hän tuntee sen myös. Hän on antanut meille hengellisen taisteluvarustuksen, jolla torjumme paholaisen palavat nuolet. Hän on paras mahdollinen personal trainer :) Kun kohtaamme kiusauksia, tulivat ne sitten langenneesta luonnostamme tai paholaisesta, hän neuvoo katsomaan Raamattuun, hengen peiliin, joka ilmaisee todellisen identiteettimme hänessä. Silloin tunnistamme ja torjumme hyökkäykset. Kun luemme Sanaa, Isämme iloitsee, koska hän puhuu sen välityksellä elämäämme, jonka hän on varannut ystävilleen. Pyhä Henki, joka on inspiroinut kirjoittajat, avaa Sanaa ymmärryksellemme, niin, että voimme lukea selkeästi mitä Herra tänään tahtoo meille jokaiselle sanoa. Olen todistanut tämän kymmeniä kertoja omassa elämässäni.

Viimeksi perjantain joulupäivän jumalanpalveluksessa Kuhmon Helluntaiseurakunnassa. Kun aamulla heräsin rukoilemaan ja lukemaan Sanaa, vuorossa oli Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista luku viisi. Siellä Jeesus sanoi närkästyneille fariseuksille, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Herra teki tuosta Sanasta minulle elävän ja vaikken aiemmin suunnitellut liittäväni sitä puheeseeni, sain varmuuden, että se täytyy ottaa siihen, osoittamaan Jeesuksen palvelutyötä ja hänen rakkauttaan syntisiä kohtaan.

Viimeiseksi meidän on hyvä tsekata vielä viimeiset sanat. ”Ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne”. Miksi näin? Koska sielunvihollinen pyrkii saamaan meidät väsymään ja luovuttamaan, keskittyen oman itsemme mahdottomuuteen ja jättämään vaelluksemme kesken. Hepr. 2 luvussa viitattiin myös ihmisiin, jotka olivat olleet orjuudessa kuoleman pelon tähden. Kaikki nämä ovat paholaisen strategioita: Saada ihminen ansaan, hänen orjikseen, joko uskovainen uudelleen tai ne, jotka ovat luonnostaan erossa Jumalasta, niin etteivät he pääse vapaaksi. Jeesuksella on siis kaikki valta tänä päivänä, hän istuu valtaistuimella, ja hän tahtoo, että ihmiset eläisivät hänen yhtedessään ja voisivat siksi kokea olevansa vapaita paholaisen orjuudesta, pelosta, ahdistuksesta ja synnistä. Hän on avannut oven, josta voimme käydä sisään, todelliseen ja pysyvään vapauteen! Riittää, että tunnustamme hänen herruuteensa ja anomme koko sydämestämme, että Jeesus, ole minun herrani tänä päivänä ja opeta vaeltamaan sinun voittosaatossasi. Silloin perkeleen täytyy aina väistyä, kun sisäistämme asemamme Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) T. Jukka

Uskollisuudesta Jumalalle

6.9.2015 Raamatusta

Seuraavat ajatukset nousivat Apostolien tekojen neljännen luvun pohjalta, joissa apostolit Johannes ja Pietari olivat syytettyinä kauniinportin edessä kerjäävän miehen parantamisen johdosta. Meillä on paljon opittavaa näiden Jumalan miesten ja alkuseurakunnan toimintatavoista, koska he eivät vähääkään välittäneet miten hengelliset johtajat yrittivät tukkia heidän suunsa puhumasta Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan.

Apt. 4:13-14

Kun hallitusmiehet ja vanhimmat näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään myös parannetun miheen seisovan apostolien kanssa he eivät kyenneet sanomaan mitään vastaan. 

Neuvosto piti heitä idiootteina, pelastukseen kelpaamattomina kalastajina, koska eivät voineet noudattaa lakia. Silti heidän kauttaan oli tapahtunut ilmeinen ihme. Sitä he nyt ihmettelivät ja tahtoivat saada apostolien suut tukittua, jottei heidän mielestään harhaoppi leviäisi ja uhkailivat heitä. Tässä kohtaa ei kerrota apostolien joutuneen kokemaan ruoskimista, mutta myöhemmin näin tapahtui. Apostolit suhtautuivat kärsimykseen positiivisesti, he hyväksyivät sen osaksi tehtäväänsä. Ihmiset voivat pitää uskovia hihhuleina, jotka turvaavat Jumalaan, mutta kun Jumala alkaa käyttämään heitä rakkautensa, armonsa ja ihmeiden välittäjinä, ihmiset hiljenevät. Älä koskaan anna ihmisten määrittää sitä, kuka sinä todella olet. Anna Jumalan kertoa todellinen identiteettisi ja voit olla historiantekijä! Älä masennu kun sinua arvostellaan ja mollataan uskosi tähden, vaan kiitä Herraa, että saat olla hänen lapsensa, jota hän rakastaa ja käyttää. Pietari ja Johannes sanoivat neuvostolle, että ”päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla enemmin teitä kuin Jumalaa!” He sanoivat myös, etteivät voi olla vaiti siitä mitä he omin silmin ovat nähneet ja kuulleet. He eivät voineet olla tottelemattomia suhteessa Jeesuksen käskyyn kertoa ilosanomaa kaikille. Jeesus itse sanoi, että apostolit ovat hänen ylösnousemuksensa todistajat. He päättivät siis olla kuuliaisia Jumalalle riippumatta siitä, seurasiko siitä jotain rangaistusta.

Pyhä Henki on rohkaisija. Hän oli täyttänyt heidät rohkeudella, jotta he uskalsivat sanoa näin. Kun miettii, että kannattaako olla kuuliainen loppukädessä ihmisille vai Jumalalle, meidän täytyy ymmärtää, että valinta kertoo ketä palvomme. Emme voi palvoa sekä Jumalaa että ihmisiä, jos nämä kaksi ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Uskovat ovat kutsutut tottelemaan Jumalaa, joka on ostanut heidät omikseen Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. He eivät ole enää itsensä omat, vaan ovat Jumalan omaisuutta. Siksi Jumala palkitsee ne, jotka eivät tahdo mielellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, ja käyttää heitä voimallisesti. Ne, jotka päättävät yrittää palvella molempia tai loppukädessä tottelevat ihmisiä, eivät ole antautuneet kokosydämisesti Jumalalle, jota Herramme niin syvästi kaipaa. Heidän elämänsä menee hukkaan siinä merkityksessä, että Jumala tahtoisi antaa niin paljon enemmän kuin kukaan muu voi tarjota. 

Olemmeko siis ihmisten vai Jumalan palvelijoita? Siitä on kysymys. Apostolit ja alkuseurakunta päättivät olla Jumalan palvelijoita sataprosenttisesti. Heidän antautumisensa ja uskollisuutensa tähden sinulla ja minulla on mahdollisuus kuulua Jumalan perheeseen. Jos he eivät olisi tahtoneet olla kuuliaisia, emme mekään olisi koskaan kuulleet Jeesuksesta. Valinnoillamme on siis rajujakin seurauksia, tehkäämme siis päätös olla kuuliaisia Jumalalle ja elää ilosanoma Jeesuksesta todeksi arjessamme ja osoittaa elämällämme että rakastamme Jumalaa kaikella mitä meillä on. Silloin saamme nähdä kuinka monet ihmiset löytävät toivon Jeesuksessa. 

Elämässämme tulee jatkuvasti eteen valintoja, joissa päätämme joko olla Jumalan tai ihmisten palvelijoita. Ei todellakaan ole väärin kuunnella ihmisiä ja heidän mielipiteitään ja olla kohteliaita, mutta meidän täytyy nostaa ylimmäksi auktoriteetiksemme Raamattu ja Jumalan tahto. Emme saa tehdä kompromisseja maailman arvojen kanssa, kuulostivat ne miten trendikkäiltä ja oikeutetuilta tahansa, sen kustannuksella, että olemme törmäyskurssilla Jumalamme kanssa. Jos tahdot reseptin menestyksekkääseen elämään (ei aina tarkoita taloudellisesti), päätä olla kuuliainen Jumalalle, kunnioittaa häntä enemmän kuin ketään muuta. Kun päätät kunnioittaa, arvostaa Jumalaa, kaikki muukin annetaan. 

Matteus 6:31-34

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? tai mitä juomme? tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa. 

Nämä ovat Jeesuksen sanoja, ja hän on sitoutunut sanoihinsa. Tämä lupaus Jumalan huolenpidosta on siis voimassa jokaisen elämässä. Kun päätät priorisoida Jumalan tahdon korkeimmalle elämässäsi, opit luottamaan Herraan päivä päivältä enemmän, huomaat, kuinka ongelmat kutistuvat ja näet hänen huolenpitonsa kaikilla elämäsi osa-alueilla. Se vaatii nöyryyttä, ja jos olemme kovapäisiä (niinkuin itse olen), Herra kouluttaa meistä sellaisia, ellemme käännä hänelle selkää ja katkeroidu. Päätös on meidän. Luin pienen lehtijutun hetki sitten jossa vanhat avioparit antoivat tärkeitä neuvoja avioliiton kestämiseksi. Viimeinen kohta oli, että he murehtisivat vähemmän. Voimme varmasti allekirjoittaa tämän. Opetellaan siihen ystävät! Siunausta! 

Jumalan läsnäolossa

21.6.2015 Raamatusta

Zau :) Vietin juhannusta Keuruulla Juhannuskonferenssin 70 vuotisjuhlilla. Lauantai aamuna kun ajelin kohti aluetta, yhdyin ylistykseen Petri Kosonen & Undivided Heartsin kanssa. Biisi joka mursi minut matkalla oli Apa Ali-Löytyn sanoittama Sun läsnäolossas. Sanat menevät näin:

”Sun läsnäolossas mun sydän huokaisee: ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Ja arkuus pelko vaihtuu Sun täyteytees, ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo! Kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani, kohtaa mua taas Jumalani, Sun rakkautes on voimani!” 

Palvoaessani Herraa, sydämeni alkoi murehtia, koska tiedostin Herran puhuvan henkeeni etteivät kaikki tule ylistävällä, palvovalla mielellä juhille, vaan toiset tulevat riitojen keskeltä, sydän rikki ja ajatukset sekaisin. Siinä tapauksessa on hankala keskittyä hengelliseen antiin. Herra tahtoisi antaa meille niin paljon enemmän, jos vain me olisimme vastaanottavaisia. Ei ne rajoitteet oo koskaan olleet Jumalan puolella, vaan meissä ittessämme. Jostain syystä liian helposti annamme Jumalan Hengelle vain tietyn alueen elämässämme jossa hän saa toimia, ja sitten sanomme stop. Nyt on aika uudistua ja täyttyä Hengellä, antaa koko elämämme hänen hallintavaltansa alle ja virrata arkemme keskellä Jumalan rakkautta. 

Kelaa uudestaan noita sanoja, mitkä Apa Pyhässä Hengessä on kirjoittanut. Siis aivan timantti biisi! Siinä on palanen Herran läsnäolon kirkkautta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kun me tulemme poteroistamme ulos ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtään meidän sisällämme, alamme eheytymään, parantantumaan ja vapautumaan. Se mitä tämä maailma tarjoaa on täysin päinvastaista: Huolia, murheita ja ahdistusta niin paljon kuin vain vastaanotat. Kumman valitset: Rauhan vai ahdistuksen? Olemmeko menettäneet yksilöinä ja seurakuntina janomme päästä syvälle Jumalan läsnäoloon? Herra tahtoo uudistaa meidät. Avaammeko sydämemme hänelle? Osoita janoa olosuhteiteistasi riippumatta. Ole periksiantamaton – Herra palkitsee sellaiset aina. 

2. Kor. 3:17-18

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 

Näissä raamatunjakeissa on sanottu paljon. Tahdommeko tulla Herran läsnäoloon kasvot peittämättöminä? Onko meillä jotain pois laitettavaa, ennen kuin lähestymme häntä ja kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin? Jeesuksen kallis sovintoveri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä kun tunnustamme ja hylkäämme ne. Saamme lähestyä häntä rohkeasti, koska hän on lunastanut meidät omikseen ja hänen kauttaan meillä on rohkea luottamus lähestyä Kuningastamme. Kun lähestyt Jumalaa rukoillen, palvoen, laulaen, tanssien – miten tahansa itsesi ilmaisetkin, alat elämään, koska tulet hänen vaikutusalaansa jossa on todellinen, pysyvä vapaus. Mikä valtava totuus ystäväni! Ja tuossa pyhässä kohtaamisessa me aina muutumme hänen kaltaisekseen vähän kerrallaan. 

Kun huomaat kuinka rakastava ja hyvä Isä sinulla on, nautit tulla hänen lähelleen päivittäin, eikä se tunnu vastenmieliseltä ollenkaan. Kyse on rakkaussuhteesta Isääsi, joka nauttii siitä, että saa viettää aikaa juuri sinun kanssasi. Hän iloitsee sydämestään sinusta, kun alat näkemään hänen valtavan rakkautensa omalle kohdallesi.  Se saa sinut palvelemaan ja antamaan koko elämäsi hänelle uhrina. Hänen rakkautensa suuruus ei riipu meidän hyvistä teoistamme, vaan koska hän yksinkertaisesti on hyvä. Mutta ne, jotka todella tahtovat palvella häntä kokosydämisesti, niille hän tahtoo tulla läheiseksi ystäväksi ja ilmaista salaisuuksiaan. Niitä ei paljasteta muuta kuin läheisille ystäville joihin luotetaan, Jumala toimii itsekin siis tämän periaatteen mukaisesti. 

Pelkäätkö kohdata taivaallisen Isäsi? Traumamme voivat tulla esteeksi läheiselle suhteelle Jumalamme kanssa ellemme anna hänelle oikeutta parantaa meitä. ”Miksi hän salli sen ja sen asian tapahtua mulle, jos hän muka rakastaa?” Jokaiseen miksi-kysymykseen emme saa vastausta täällä elämämme aikana, mutta voimme luottaa Jumalamme hyvyyteen silti. Jeesus ymmärtää meitä täydellisesti, koska hän eli ihmisen elämän aivan niinkuin mekin, sisältäen kaikki mahdolliset tunteet ja koetukset joiden läpi kuljemme. Siksi hän voi auttaa meitä, koska voi samaistua meihin täysin. Eikö tämän pitäisi saada meitä rohkaistumaan, että hän on aina kanssamme, rukoilee puolestamme ja asuu meissä Pyhän Henkensä kautta?

Uskommeko tunteitamme ja kokemuksiamme enemmän kuin Jumalan Sanaa? Toisin sanoen, meneekö omat vaikuttimemme yli Jumalan arvovallan? Sallimmeko sen, että meidän omat vaikuttimet määrittelee identiteettimme vai tahdommeko omaksua sen identiteetin, joka meillä on Jeesuksessa? Näitä on toisinaan hyvä pohtia ja pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan, jos identiteettimme rakentuu väärälle perustalle. Silloin kasvamme terveeseen uskoon ja kasvamme vahvoiksi Jumalan miehiksi ja naisiksi, joita mitkään olosuhteet eivät voi horjuttaa, koska luottamuksemme kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Isäämme on saanut määritellä keitä me todella olemme. Ole siunauttu Jeesuksen nimessä :)