Selaat arkistoa kohteelle hyvyys.

Vinkkejä itsensä rakastamiseen

14.1.2017 Yleinen

11.6.2015, Torstai klo 21:21
”Päätän vuorotellen joko olla tyytyväinen itseeni tai parantua lopullisesti, mutta ne kaksi asiaa eivät korreloi keskenään ja herään siihen yhä uudelleen niin kuin se olisi joku uutinen. Saatan tajuta sen monta kertaa päivässä, ja monta kertaa päivässä päätän lähteä tiettyyn suuntaan joka sitten voi vaihtua tunnin sisällä koska tajuan tekeväni jotain mikä ei saa minua onnelliseksi. Mutta mikä sitten saa? Katson peiliin ja niin monena kertana inhoan sitä mitä näen. Joskus on hyvä päivä, se on aika mieletöntä… Ja pitäisi kai olla iloinen että edes on hyviä päiviä, vaikka joskus tuntuu että uurastan ja näen vaivaa mutta se ei vaan näy. Välillä mietin, onko minussa joku rakenteellinen vika? Joskus ajatukseni menee niin pitkälle että minun elimistössäni on joku salainen ihme asetus joka lihottaakin minua liikunnasta, tai että jotenkin nesteet kertyvät vatsaani kun istun kauan paikoillani. Ja sitten tunnistan että ne on sitä äärimmäisen vammaista ajattelua josta pitäisi pyrkiä eroon niin pian kuin mahdollista koska nuo äsken luettelemani hölynpölyt ovat vaarallisia. Tosi vaarallisia… Ei tarvita kuin naks, ja unohdan edellisen lauseeni ja alan uskoa niitä. Siis täysin, täyspäiväisesti ja koko älykapasiteetillani. Se raja on hiuksenhieno. Silti tajuan myös sen monesti päivässä, että minähän olen ollut siellä, siinä jossain hämärässä paikassa, kuilussa jossa vaa’an lukema näyttää alle 40 kiloa enkä silloinkaan ollut tyytyväinen itseeni. Mikä muuttuisi nyt? Mitä tekisin toisin, jotta en päätyisi sinne mistä olen ponnistellut ylös, mutta jotta voisin hymyillä kun katson peiliin? Onko mitään siltä väliltä edes olemassa?”

Hetket joina tuntee itsensä kauniiksi, on käytettävä hyväksi. Voisi ajatella että kaikki oman ulkonäön ympärillä pyörivä on pinnallista ja turhaa, ja mitä nopeammin sen kaiken miettimisen lopettaa, sen parempi. Anoreksian kanssa se ei kuitenkaan toimi niin.

Minun virheideni kautta opittu filosofia on yksinkertainen: Jos tunnet olosi huonoksi, älä katso peiliin. Kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä, ja kun hyvä päivä viimein koittaa, on täysin oikeutettua peilata kunnolla ja nauttia siitä. Siinä ei ole mitään omahyväistä. Se on tilanteen ymmärtämistä ja hyvien hetkien hyödyntämistä. Onneksemme nykyaika mahdollistaa myös selfiet. Niitä ei tarvitse postata minnekään tai näyttää kenellekään, mutta hyvinä päivinä niitä kannattaa ottaa, ja ne kannattaa säilyttää. Miksi? Kun hyvä päivä taas jää kauas taakse ja itsensä tuntee huonoksi, on peiliin katsominen jälleen turhaa. Niinä päivinä heitetään peilin eteen pyyhe tai lakana, ja jos Anoreksia ei tyydy siihen, katsotaan peilin sijaan hyvien päivien selfieitä. Kukaan ei liho yhdessä päivässä. Hetkinä joina tuntuu siltä, on hyvän päivän selfie oikeassa. Ei peili.

Ulkopuolelta tulevat kommentit vaikuttavat meihin enemmän kuin monet myöntävät. Aiheettomat, negatiivissävytteiset lauseet jäävät helposti päähän pyörimään eikä minulla ole antaa niiden ohittamiseen vinkkejä, joita joku ei olisi jo joskus sanonut ääneen. On tietysti totta, että niiden latelijat ovat usein epävarmoja itsestään, ja motiivit kommentteihin ovat mitä todennäköisemmin jotakin aivan muuta kuin mitä niiden sisältö antaa ymmärtää. Nämä faktat eivät kuitenkaan ole auttaneet minua, sillä minun sairauteni on ilmennyt muodossa, jossa ulkopuolelta tuleva negatiivisuus on yhdentekevää. Olen itse ollut itseni pahin vihollinen, ja olen itse arvostellut, leimannut ja loukannut itseäni pahemmin kuin kukaan muu voi koskaan tehdä. Sisältäpäin tuleva negatiivisuus on hyvin rikkovaa, mutta sen kanssa selviytymiseen minulla on neuvoja.

Minua auttaa ulkopuolelta tulevaan positiivisuuteen keskittyminen ja sen säilyttäminen. Moni ihminen ei tiedä miten suuria asioita heidän minulle osoittamansa kauniit sanat saattavat olla. On varmaa, että sosiaalisissa tilanteissa ilmenneet positiiviset kommentit ovat merkityksellisiä kenelle tahansa. Minulle ne ovat sanojen lisäksi kauniita luoteja jotka lentävät sairauttani kohti, sekä siemeniä joista hitaasti kasvaa se kadotettu rakkaus ja välittäminen omaa itseä kohtaan. Tämä on minun itseni välinen taistelu, se on totta. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö sairauteni ulkopuolistamat ihmiset kykenisivät tietämättään tarjoamaan minulle apua.

Kun minulle osoitetaan positiivisia sanoja, haluan kirjoittaa ne muistiin ja tallettaa ne. Uskon, että tällöin ne saavat sijaa sisältäni ja pääsevät kasvamaan. Talletuksen voi tehdä kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti, mutta pointtina on positiivisissa sanoissa vellominen. Se on täysin sallittua, eikä siinäkään ole mitään ylimielistä. Muistelen henkilöä joka osoitti minulle kauniita sanoja. Ajattelen tilannetta, jossa ne lausuttiin, ja mietin sanojen sisältöä. Tärkeintä on yrittää uskoa se sisältö. Lopulta ihminen itse päättää mihin uskoo, eikä uskominen Anoreksian mielipidettä vastaisiin väitteisiin ole helppoa, mutta niinhän se on kehonkuvankin kanssa. Kun oppii uskomaan omaan hyvyyteen, on Anoreksia saanut jo monta kuolettavaa iskua.
Neuvoni ulkopuolelta tulevien kommenttien hyödyntämiseen on siis myös hyvin yksinkertainen: Älä ulkoista itseäsi sinulle osoitetuista kauniista sanoista. Usko ja muista ulkopuolelta tuleva positiivisuus, ja käytä se parhaasi mukaan energiana syrjäyttämään sisältä tuleva negatiivisuus.

13.6.2012, Keskiviikko klo 13:26
”Oltiin mumman ja vaarin luona. Mumma hieroi kipeitä hartioitani ja sanoi: ’Voi sulla on oikeen joutsenen kaula!’. Se tuntui hirmu kivalta ja jäi mieleen… En tiedä miksi. Joutsenet on kauniita.”

 5.7.2013, Perjantai klo 8:43 – Kroatiassa –
”Levottomuuden tilalle on tullut väsynyt, mutta ei nukuttava olo joka tuntuu lähes pirteältä. Kävin suihkussa, sheivasin jalat, katselin rusketusraitojani peilistä ja olin pitkästä aikaa tyytyväinen siihen mitä näin. En siis rusketuksen kannalta, minulla on ihan yhden tekevää olenko ruskettunut. (Äidin sanoin: ’Oooh, sä et näytä enää kuoleman kalpealta, nyt oot enää vaan sairaalloisen kalpea!’) …Mutta siis yleisesti. Pyörähdin pari kertaa ympäri, hymyilin, ja menin pyyhe päällä parvekkeelle lukemaan.”

Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä.

Hellyyttävä Joulu. 10 päivä Joulukuuta

10.12.2014 Lehti juttu poikii, Yleinen

Työmiehet kokoontuivat jälleen Sykerön pihaan. Irenelle oli tullut illalla eräs ajatus mieleen jonka hän päätti selvittää heti aamupäivällä lastentarhan kanssa. Mutta ensin keskusteltiin aamulla laatikoihin tulleesta lehdestä. Varsin mittava juttu oli saatu aikaiseksi. Koko aukeama on vain Sykerön Alman ja Jaskan remontista. Kuinka kaikki lähti oikein käyntiin ja miksi tähän ollaan tultu. Välittäminen ja toisten auttaminen on niin lähellä Irenen ja Taavetin sydäntä, että he saavat aikaan kaikkea kaunista ja hyvää. Alma luki lehteä kun työväki asteli sisään. Hän ei voinut pitää kyyneleitään sisällä vaan purskahti oikein kunnon itkuun. Ja kun ketään tutumpaa ei ollut aivan vierellä hän otti Anestesialääkärin halausotteeseen. Tilanne oli niin herkkä, että lääkäri Karri Tohmosenkin piti muutamat kyyneleet vuodattaa. Kukaan ei pystynyt heti alkamaan töihin vaan kaikki seisoivat paikallaan salaa silmiään pyyhkien.

Lopulta Alma päästi Karri Tohmosen irti otteestaan että pääsi kuivaaman silmänsä. Anteeksi pyytäen hän meni Irenen luo ja halasi häntäkin oikein kovaa. Se oli kunnolla pitämisestä jonka Irene sai tuntea ropassaan. Mutta toinen asia vaisasi Ireneä ja hän lähti käymään lastenterhassa kylän keskustassa. Tarhan johtajan löytyikin nopeasti ja pyysi päästä kertomaan eräästä asiasta joka hänen mieltään alkoi vaivaamaan. Hän kertoi tuosta suuresta remontista jota ollaan tekemässä Sykerön vanhuksille. Ja kuinka häntä on ihmetyttänyt Alman ja Jaskan niin suuri hyvyys jota he päästävät kaikille työmiehillekkin. Kaikki miehet ovat kuin heidan rakkaita lapsiaan. Kysyisin vain, että voisiko Alma tulla tänne tarhalle kertomaan vaikka entisestä elämästään Ja voihan Jaskakin tietenkin tulla. Myös heistä tarha saisi Joulupukin ja Muorin sangen pienellä vaivalla. Johtaja tuli varsin kiinnostuneeksi tästä tapaamisesta. Me olemme koittaneet saada lasten vanhemmita, että jos heidän vanhemmista tulisi joku käymään tarhalle. Me voisimme leipoa vaikka pipareita tai sitten kertoilla vanhasta ajasta kun nämä vanhukset olivat nuoria. Ja joulupukki, Muori juttu olisi vallan hieno asia. Meillä ei ole ollut pukkia vielä koskaan. Pussit on vaan jaettu jokaiselle kun ohjelmat on suoritettu. Tarhan johtaja oli erittäin kiinnostunut näistä tapaamisista. Eikä leipomis- asiaa tarvitse yhtenä päivänä tehdä. Mummo voi tulla tänne useampana päivänä, aivan vaan kuinka hän jaksaa ja viitsii.

tonttu 2

Irene lähti viemään tietoa Sykerölle. Itsekseen hän mietti, että tämä voisi olla Almalle ainakin erittäin mieluinen asia. Hänessä on vielä puhtia vaikka kuinka paljon vielä ja juttuakin tulee ihan riittämiin.

Irma meni hiukan sivummalle kertomaan Almalle tätä uutta juttua. Alma oli niin otettu tästä tehtävästä, että ei tahtonut jaksaa pystyssä olla. Hän istahti sängylleen ja kädet ojossa hän pyysi Ireneä hänen kättensä väliin. Taas halattiin ja Alma koitti samalla vaikeroiden kertoa, kun ei omia lastenlapsiakakaan ole vielä nähnyt, niitä minä niin kaipaan. Haluaisin niin heitä pitää sylissäni ja kertoilla niille omia juttujani. Minä lähden vaikka joka päivä tarhalle, ja Jaska saa myöskin sinne lähteä. ”Voi miten minä voisin Teitä oikein kiittää kaikesta näistä asioista jotka on Teidän kautta meitä koskeneet. Minulla on niin hyvä olla. Olen jo ajatellut, että eikö minulla ole enään mitään muuta tehtävää kun katsella tuota omaa miestäni. Onhan hänkin hyvä ja kaipasin kun hän sairaalassa oli mutta jotain kuitenkin on minunkin elämästäni jäännyt puuttumaan. Mutta nyt olen saannut kaiken takaisin ja vähän enemmänkin. Kyllä Te olette sitten hyviä ihmisiä. Teillä on valtavan suuri sydän. Minä kerron kun joskus lähden taivaaseen, että Teidän pitää tulla sitten samalle puolelle missä minäkin olen silloin kun se hetki tapahtuu.

Punasilmäiset naiset tulivat makuukammarista takaisin keittiöön. Suikkasen niilo tuli tapaamaan Ireneä. ”Kuuleppas kun minulla on varastossa sellainen noin vuoden verran käytössä ollut keittiön alakaapit ja yläkaapit. Sain ne kerran työpalkkana mutta mulla ei ole niille oikein käyttöä. Saisitte ne 100 €urolla jos sopii. Ja jos tähän keittiöön tulee vielä kylmä ja lämmin vesi niin niissä olisi kaksi allastakin. Ei tarvitse enään pesuvadeissa tiskata astioita”. Irene nyppäsi myöskin Taavetin kuuntelemaan ja he olivat samalla ostamassa kaapiston kun siihen kohtaan päästään

Nyt on lattia valettu ja putki on vedetty sisälle sekä viemäriputki ulos. Huomenna taas jatketaan kun valu kerkiää kuivaamaan.

Työmiehet lähtivät kotiin ja Irene jäi vielä Taavetin kanssa hetkeksi istumaan. Irenen puhelin alkoi soimaan. Hän vastasi siihen. Eräs mies sieltä kyseli remontin teosta. Irma otti kaikki ylös mutta ei oikein osannut vielä vastata tähän pyyntöön, vaikka hän kertoikin, että näitä hommia tehdään täysin avustusten voimalla. Puhelimen kun hän sai kiinni soitti kirkonkylältä erän LVI firma. He halusivat lahjoittaa tähän projektiin rahaa 1000 €uroa. Hän kyseli tilinumeroa johon voisi summan lähettää. Irenellä ei ollut pankkitilin numeroa mukana ja hän lupasi soittaa heti kun pääsee kotiin.

joulun odotusta

Irma ei tietenkään voinut tätä asiaa kertoa ja otti vaan Taavettia kädestä kiinni. Mutta lehmät varmaan alkoivat taas odottelemaan iltalypsyä. Ja niin Jokiset lähtivätkin taas kotiin. Matkalla he puhuivat lahjoituksesta. Mihinkä me voimme sen rahan laittaa, omalle tilille vai pitääkö olla jokin toinen tili. Meillähän ei ole mitään yritystä, kuinkahan  tässä oikein menetellään. Onko tässä lähdettävä pankkiin suunnittelemaan asioita vai tietäisikö meidän edunkuntaehdokas Irmeli Pahtonen tästä jotain. Mutta ensin hoidamme lehmät.

Illalla Irene soitti Irmelille, mitä tässä tiliasiassa pitäisi tehdä. Hänkään ei suoralta kädeltä osanut auttaa mutta lupasi lähteä Irenen kanssa pankkiin kyselemään.

Päivä oli ollut taas tapahtumarikas. Irene kertoili lastentarha asiat Taavetille ja miten Alma oli niihin reakoinnut. Kyllä he ovat niin sydämmellisiä ihmisiä, sellaisia kun kaikki olisi niin ei varmaan sotiakaan olisi. Mutta nyt jo väsytti, oli mentävä sänkyyn.

Jatkuu huomenna

piki