Selaat arkistoa kohteelle Hyvinvointivaltio.

Mätänevä maailmamme!

20.5.2014 Yleinen

Voin tunnustaa etten ymmärrä politiikast yhtää mitää enkä mistää muustakaa.

Tiedän vaan että mulla on mun mielipiteet eikä niit pysty kumoomaa joku päättäjä suljettujen ovien takana. Ne kusee meijän silmää ja me vaa tyytyväisenä kyselemättä auktoriteetteja kumarretaa niitä! Miks vitussa?! Koska me ollaa nii idioottei ettei osata ajatella omilla aivoilla. Helpompaa antaa päätösvalta niille isoille herroille jotka sen muka ansaitsevat. Missä on vittu ihmisten mielipiteet! Ne on tukahdutettu herrojen aivopesulla!

Faktaahan on se että harva uskaltaa ajatella näin. Me tyytyväisenä kumarrellaa päättäjiä ja väitetää niitten mukana välittävän meistä! Paskat ne mitää meist yksilöist välitä, raha on niille tärkeintä! Me vittu maksetaa niitten palkat! Eikö niitten kuuluis olla meijän palvelijoita koska palkanha ne saa meijän rahapussista! Mut ei.. Maailma on yksinkertaisesti helvetin mätä!!

Jos ymmärrät mistä puhun, ota herranjumala jotain kantaa tähä asiaa ni mun ei tartte elää tiedos et täs maailmas ei oo ihmistä joka uskaltais mielipiteensä kertoa.

Me jotka ajatellaan näin, meidät leimataan. Me ajatellaa omilla aivoilla ja meillä on mielipiteet. Sen takia isot herrat päättää että just me ollaa sitä paskasakkii joka kuuluis lakasta maton alle, koska ne pelkää meitä! Ne pelkää et niitte aivopesu ei auta meihin ja me ryhdyttäis kyseenalaistaa niitten menetelmiä. Mutta me ollaa iha hyvä tahtosia ihmisiä jotka vaa on kyllästyneet tähä systeemii. Emmä ainakaa kellekkää haluu mitää pahaa! Rakastan ihmisiä, luontoa, eläimia ja kaikkia eläviä olentoja, enkä haluu suututtaa ketää. En haluu riidellä, maailmas on tarpeeks vihaa ettei sitä tarvittais enää yhtää. Kerron oman mielipiteeni ja jos jotakuta ei miellytä lähettäkää valkotakkiset hakee. Niihä tääl asiat hoidetaan.

Mä voin tunnustaa et poltan pilvee, moni muukin, mut se saa mut pitää ajatukset kasassa tääl ”hyvinvointivaltiossa”. Joo moni on savui vastaa ja jauhaa että se on ’vaarallista’ jnejne. Mut mitä sit jos joku polttelee sitä et saa mielenrauhan? Fakta on ettei se sovi kaikille. Sitä ei kuulu käyttää et sais pään sekasi, vaan siihe et sais pään taas kasaa ku päättäjät yrittää aivopestä meitä. Meitä syrjitää sillä et väitetää meijän olevan niit pahiksii jotka hajottaa maailmaa, mut tässäki päädytää siihe et ne isot herrat mukamas meijän kaikkien yläpuolelle suoltaa tota paskaa jota te uskotte!

Emmä tuu koskaa muuttaa maailmaa koska yksilö ei merkkaa enää mitää, mut yritän parhaani. Opetelkaa ajattelee ite, älkää perkele nöyristelkö päättäjien edessä, sillä me ollaa niitten herroja eikä alaisia joita voi kohdella miten vaan! Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa sananvapautta koska se joka uhmaa niitä päättäjiä, pyyhitään pois tai hiljennetään. Lahjonta, kiristys ja sopimus. Niistä on tää paska systeemi tehty!

Kiitos ei mulla muuta. Tää on niiiiiiiiiiin laaja skaala etten jaksa mitää romaanii tähä kirjottaa mut kerron toki lisää jos jotakuta kiinnostaa mutta kukapa tääl uskaltaa omii ajatuksia kertoa ku ne leimataa heti.

Olen erilainen ja ylpeä siitä! Olkaa tekin! Mielipiteet on iha helvetin jees mutta ne ei merkkaa mitää jos niitä ei kerro ääneen!! Eipä täs muuta, kiitos ja kumarrus.

Päiväni ihmisenä

30.4.2014 Yleinen

Vähintäänkin elämäni tärkein valinta on edessä. Tehdä näin vai tehdä noin? Kukaan ei kerro, en voi kysyä, pelkään liikaa enkä tahdo valita. Edessä ihmisiä, takana ja sivuilla, kaikki odottavat vastaustani. Luon katseen kattoon, huokaisen syvään ja kerron etten tiedä. Nään pettyneet ilmeet, myötähäpeä paistaa heidän sielusta. Tahdon vajota maan alle ja jäädä sinne. Kaikki nousevat seisomaan ja kävelevät ovesta ulos jättäen oven auki huoneeseen jossa istun nyt, yksin. Ovesta näen valkoisen seinän ja mietin missä värit ovat, tälläisellä hetkellä mietin missä ovat maailman värit jotka tuovat kauneuden. Kävelen pitkin jalkakäytävää ja nään ruuhkautuneet kadut, turhautuneet ja vihaiset ihmiset autojen ratissa. Miksi he ovat vihaisia? Katseeni harhailee ympäristössä, pelkkää surua ihmisten silmissä.  Mikseivät he huomaa pientä kukkaa joka sitkeästi päivästä toiseen yrittää kasvaa läpi asfaltin halkeaman? Mikseivät he huomaa maailman pieniä kauniita asioita vaan keskittyvät vihaan ja suruun?

Ehkä olen erilainen, ehkäpä juuri minä olen se omituinen joka poikkeaa massasta. Minulla ei ole kiire, istuudun puiston penkille ja katson merta. Se voima aalloissa on pelottava mutta vähintäänkin kiehtova. Pieni tuulen puuska saa pääni kääntymään sivulle, nään miehen, hänellä on koira mukanaan. Koira haluaisi haistella puiston puita ja nurmikkoa, mies huutaa ettei hänellä ole aikaa pysähdellä. Miksi hänellä on kiire? Miksei hän arvosta koiraansa että antaisi tämän haistella maailmaa?

Kerrostalon rappukäytävässä kuulen kuinka naapurin mies huutaa vaimolleen. Ovi aukeaa ja vaimo juoksee silmä mustana, itkien ulos. Siirryn syrjään ettei mies satuttaisi minua. Miksi mies on noin vihainen vaimolleen? Miksen minä uskaltanut astua riidan väliin?

Eksyin omassa  yksiössäni huoneisiin, pitkän etsinnän jälkeen istun sohvalle ja avaan telkkarin. Saippuasarjoja, Mainoksia, ihmediettejä, tosi-tv:tä, julkisuuden henkilöitä. OSTAOSTAMYYMYY, Miksi meitä aivopestään tuollaisella paskalla? Miksi meidän päähän ängetään tuollaisia asioita?

Kaupan kassalla kassaneiti kertoo ostosteni summan, katson häntä silmiin, huomaan väsymyksen. Maksan ostokseni ja annan hänelle ostamani tikkarin, toivon että edes tuo vaatimaton karkki piristäisi häntä edes vähän. Hänen naamalleen nousi hymy ja toivotin hyvää päivänjatkoa iloisesti vaikka sisälläni myrsky yltyi. Taas kadulla mietin miksi jätinkään ainoan ostokseni tuolle väsyneelle kassaneidille.. Koska jokaisen tulisi arvostaa kaikkea mitä hänellä on. Arvostin löytämääni 20senttistä ja päätin lahjoittaa sen eteenpäin toivoen että vielä tuo pieni ele lähtisi kiertämään ja muuttuisi suureksi.

Kävelen ohi leikkipuiston ja nään nuoren naisen kahden lapsen kanssa. Se viaton hymy lasten naamalla kertoo ilosta. Pysähdyn hetkeksi, katson jälleen ympärilleni. Nään vanhan miehen viinapullo kädessään sammuneena leikkipuiston reunalle. Mikä on saanut tuon lapsen noin iloiseksi? Onko hänellä rakastava perhe? Mikä on saanut tuon vanhan juopon tuohon tilanteeseen? Onko hän joutunut kokemaan liikaa vaikeita asioita?

Jos ihmiset pysähtyisivät ja katsoisivat ympärilleen mitä kaikkea heillä onkaan! Kaunis luonto, koira joka rakastaa sinua vaikket sinä arvostaisi tuota upeaa eläintä. Ja tärkeintä, muita ihmisiä! Jos pysähtyisit ja katsoisit kuinka moni ympärilläsi voi huonosti, voisit auttaa. Joskus pelkkä hymy vastaantulijalle saattaa pelastaa hänen ankean päivänsä. Mikseivät ihmiset hymyile toisille? Onko se tosiaankin niin vaikeaa? Koska et tunne häntä, ei sinun tarvitse huomioida häntä? Vihaamme toisiamme ja annamme sille liikaa valtaa. Ihmettelemme miksi elämä on epäreilua. Mietimme miksi maailma on näin kylmä paikka. Tahdomme kaiken mutta emme tahdo luopua mistään. Miksi? Koska olemme vain ihmisiä..

Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa

Kaija Koo – Yhtä kaikki