Selaat arkistoa kohteelle hyvinvointi.

Hyvinvointiviikko koulussa

18.11.2016 Yleinen

Tämän 46 viikon aikana meillä on hyvinvointiviikko. Koulussa on erillaisia  pajoja joissa käymme.  Tunteja meillä on viikolla saman verran kuin aina (eli 24 tuntia). Viikko on ollut tosi mukava kun on oppinut paljon uusia asioita. Kaikki pajat ovat olleet tosi mukavia. Meillä on ollut erillaisia pajoja urheiluun, askateluun ja muita mukavia pajoja.

Hyvinvointiviikko

18.11.2016 Yleinen

Hei! Olen ”swaggman” ja tänään kerron teille meidän koulun hyvinvointiviikkosta. Hyvinvointi viikolle me saimme tehdä omat lukujärjestuksemme. (24h) Hyvinvointiviikolla koulussame oli erilaisia työpajoja. Työpajoja piti joku opettaja tai sitten joku muu urheilija tai seurakunnan jäsen. Työpajoissa saatettiin harjoitella vaikka kaveritaitoja tai sitten joitain liikunnalllisia taitoja. Mielestäni paras työpaja oli ”soveltavan liikunnan välineet” työpaja, koska siellä sai testailla pyöratuoleja ja pelata erilaisia pallopelejä esim. petanki. Tykkäsin kovasti, että meillä oli tällainen viikko, koska opin paljon uusia asioita ja taitoja.

Kohti terveempää mieltä

13.3.2016 mielenterveys

Moikka kaikille ja tervetuloa seuraamaan matkaani kohti psyykkistä hyvinvointia.

 

Heti varoituksena, että ensimmäinen postaukseni tulee olemaan rönsyilevä! :) Seuraavissa postauksissa aloitan keskittymään yhteen aihe-alueeseen kerrallaan, jolloin tekstiä on miellyttävämpi ja helpompi lukea. Better times are ahead siis tässäkin suhteessa haha!

 

En tiedä miten aloittaisin elämäni ensimmäisen blogipostaukseni! Mutta kuten otsikkokin jo kertoo, tänä vuonna aion tehdä sen; päästä masennuksesta eroon ja oppia hallitsemaan ahdistustani ilman lääkkeitä. Perustin blogin, jotta voin jakaa omia ajatuksiani ja kokeilujani masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidossa ja toivon, että muut saisivat tästä apua myös omaan elämäänsä, jos kärsivät samantyyppisistä ongelmista.

 

Aloitan siis esittelemällä itseni ja hieman taustaani – matkani tähän missä olen nyt.

Olen 22-vuotias korkeakouluopiskelija Helsingistä. Olen aina ollut kova jännittämään ja punastelun pelkääminen on ensimmäinen muistoni ahdistuksesta ja siitä, kuinka ihanan vapauttavaa oli olla menemättä kouluun, koska sai tuntea itsensä vapaaksi ahdistuneisuudesta ja punastumisen pelosta.

Kerron vaiheistani myöhemmin enemmän, mutta tällä hetkellä tilanteeni on siis se, että olen 22-vuotiaana riippuvainen rauhoittavista lääkkeistä.

 

Kyllä, luit aivan oikein. Riippuvainen lääkkeistä. Saatat ajatella, kuka ihme hörhö siellä kirjoittelee. Omaan korvaani lääkeriippuvainen kuulostaa niin hirveältä, että en edes pidä itseäni lääkeriippuvaisena, vaan kuvittelen olevani joku erityistapaus, joka nyt vaan sattuu nauttimaan lääkkeiden popsimisesta. Mutta, että lääkeriippuvainen! Enhän minä voi olla, eihän se sovi ollenkaan siihen päässäni olevaan ihanteeseen menestyneestä ja onnellisesta ihmisestä.

 

Nyt osalla saattaa putkahtaa mieleen stereotyyppinen mielikuva lääkeriippuvaisesta narkkarista, joka viettää elämäänsä eristyksissä ulkomaailmasta rasvaisine hiuksineen ja notkuvine pizzalaatikkoineen.

 

Onko onnea vai ei, että tätä ei minusta päällepäin huomaa? Sen ymmärsin vasta viime viikolla, kun kerroin miehelle (olemme tapailleet 1,5 vuotta) ahdistuneisuudestani ja mielenterveysongelmistani. Hän ei vieläkään voi uskoa niiden pitävän paikkansa ja epäilee niiden todenperäisyyttä. Lääkkeistä en uskaltanut kertoa mitään. Sitten tajusin, että ei tietenkään kukaan huomaa ahdistuneisuuttani, syönhän joka päivä kaksin- ellei jopa kolminkertaisen määrän rauhoittavia lääkkeitä suositeltuun päiväannostukseen verrattuna, jotta en tulisi hulluksi sisällä olevan ahdistukseni kanssa.

 

Se ihana tunne, kun rauhoittavien lääkkeiden vaikutus alkaa tuntumaan, ja pakottavat ja syyllistävät ajatukset alkavat vaimentua päässä, hengitys rentoutuu, alkaa naurattamaan, kasvojen ja koko kehon jännitys katoaa. Olen vapaa. Tiedostan kuitenkin takaraivossani olevan pienen pienen vaimennetun ajatuksen, joka muistuttaa siitä todellisuudesta, joka palaa kun lääkkeiden vaikutus lakkaa.

 

Mutta takaisin oman itseni kuvaukseen, sillä varmasti kiinnostavampaa seurata matkaa, kun tietää hieman minkälainen ihminen täällä ruudun takana kirjoittelee. Olen 22-vuotias korkeakouluopiskelija Helsingistä, tulen varakkaasta perheestä, pidän itsestäni huolta käymällä salilla ja syömällä terveellisesti, minua on siunattu (ainakin ulkomaailman kommenttien perusteella) hyvillä geeneillä, millä tarkoitan siis sitä, että ulkonaiseti poikkeava en ole, vaan ulkonäön puolesta minulla on kaikki edellytykset elämään normaalia elämää. Pyrin antamaan itsestäni mahdollisimman siistin, sosiaalisen ja normaalin vaikutelman niin uusille tuttavuuksille kuin aivan läheisemmilleni. Ehkä perfektionismi juuri onkin kaikkien ongelmien takana. Vaikeutta hyväksyä epätäydellisyyttä itsessä ja sitä kautta myös muissa. Ajattelen usein kaikkea mikä on vialla sen sijaan, että keskittyisin siihen mikä on hyvin ja mistä olen kiitollinen. Tämä virheellinen ajattelumalli on siis saatava muuttumaan ja olen onnellinen siitä, että olen huomannut ja tiedostanut sen (haha heti positiivista ajattelutapaa kehiin ;) ).

 

Eräs päivä vanhempieni kanssa keskustellessani sain lopullisen romahduksen, kerroin lääkeriippuvuudestani ja maailmanlopulta tuntuneiden itkupotkuraivareiden jälkeen menin YTHS:lle (Ylioppilaiden Terveydenhoito Säätiö) hakemaan sairashoitokertomukseni (tai mikä lie onkaan) ja marssin terveyskeskukseen toimittamaan asiakirjat sinne, koska sieltä olin saanut ajan lääkärille reilun viikon päähän. YTHS:llä minulle todettiin kylmän viileästi, että mielenterveysosasto on minuun yhteydessä kuukauden sisällä. MIETTIKÄÄ KUUKAUDEN! Jos olisin aikeissa tappaa itseni, niin tuo kuukausi olisi todellakin liian pitkä aika. Olen aikaisemmin hakenut useasti apua monien eri tahojen kautta, muun muassa YTHS:n kautta ja mistään en ole saanut tarvitsemaani apua. Aina vain uusi masennuslääkeresepti kouraan ja kotiin. Hyi, en aio enää kertaakaan pilata yhtään päivää elämästäni masennuslääkkeiden kauheiden sivuvaikutusten kourissa. Tällä kerralla aion itse ottaa vastuun parantumisestani ja jatkan yrittämistä kunnes pääsen tavoitteessani; terve mieli.

 

Terveyskeskuksessa minut otettiin vakavasti ja kuin sattuman kaupalla psykiatrinen sairaanhoitaja sattui olemaan vapaana ja pääsin heti hieman jutustelemaan hänen kanssaan, mikä oli parasta mitä minulle on koko tämän vuoden aikana tapahtunut. Sairaanhoitaja oli itsevarma, lämmin ja tsemppaava ja loi minuun heti uskon, että tästä selvitään yhdessä. Hän varoitteli etukäteen, että, on varmasti vaikea ja uuvuttava prosessi edessä, mutta loppujen lopuksi palkinto odottaa tien päässä. Hän käytti kuvausta, että psykoterapia (hän ei siis ole laillistettu psykoterapeutti vaan oman tiensä kulkija, ja auttaa ihmisiä maalaisjärjellä) on ikäänkuin kirja –jokainen sivu on käytävä läpi, mutta sitten kun jokainen asia on käsitelty, voidaan kirja sulkea.

 

Tätä tavoitetta kohti lähden siis etenemään päättäväisemmin kuin koskaan.

 

Viikkoja takana 20, fiiliksiä

24.1.2016 Yleinen

20160124_141027

Viikkoja on tosiaan nyt takana kokonaista 20! Mitä olen siinä ajassa oppinut? Itsestäni todella paljon ja tahdonvoimasta ja hyvinvoinnista vielä enemmän. Syömisestä on tullut sujuvampaa ja terveellisempää. Jaksan paremmin ja olen hyvällä tuulella. Myös tipattomuus tuntuu luontevalta ja huomaan jaksavani senkin takia paremmin. Vaikka paino on nyt jumahtanut 76-77 kg, en jaksa stressata. Kyllä se siitä liikahtaa taas. Olisi tosin ollut kiva tässä 20 viikon kohdalla kertoa, että painoa on tippunut 20 kg. Mutta tärkeintä on nyt se, että voin hyvin.

Tässä kohdin tulee muutakin muutosta. Aloitan huomenna työt. Olen ollut marraskuun 2014 alusta työttömänä ja minulla on ollut aikaa vain itselleni. Arvokasta aikaa. Se on tullut niin henkisesti kuin fyysisessti tarpeeseen. Nyt työrupeamani kestää näillä näkymin pääsiäiseen, joten jännitän kovasti, miten se vaikuttaa jaksamiseeni ja painooni. Onko opitut asiat miten syvällä päässä ja osaanko noudattaa niitä? Jaksanko noudattaa niitä hektisen arjen keskellä? Tiedän, moni jaksaa ja noudattaa, mutta miten käy minun. Nähtäväksi jää.

Tänään on satanut paljon lunta. Pakkasta on vain muutama hassu aste ja ulkoilu oli ihanaa tuossa säässä. Mukavaa alkavaa viikkoa teille jokaiselle :)

2016-01-24 13.35.48

Back to eskari

8.1.2016 Yleinen

Eskari alkoi kevätlukukauden 2016 osalta lyhyellä kahden päivän viikolla. Käytimme nämä päivät kuitenkin hyväksemme vaihtamalla lomakuulumisen, muistelemalla mennyttä joululomaa, tekemällä pieniä YYA-harjoituksia (ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa) sekä tietenkin leikkimällä joulupukin tuomilla leluilla.

Lomakuulumiset

Paikanvaihtoleikki

Istuimme piirissä tuoleilla ja leikin ohjaaja esitti väittämiä siitä, mitä olimme saattaneet tehdä lomalla, esim. ”Kävin joululomalla luistelemassa.” Mikäli oli tehnyt kyseistä asiaa lomalla, piti vaihtaa paikkaa.

Lomahaastattelu

Lomahaastattelua varten ryhmä jaettiin pareiksi, joille annettiin muutama minuutti aikaa vaihtaa lomakuulumiset. Tärkeää oli painaa mieleen, mitä toinen kertoi. Lopuksi kuulumiset vaihdettiin yhteisesti siten, että jokainen sai kertoa sen, mitä pari oli tehnyt loman aikana.

image

Joululomabingo

Jokaiselle lapselle jaettiin bingoalusta, johon oli tavoitteena kerätä mahdollisimman monta nimikirjoitusta eri kavereilta. Bingoalustan kanssa käytiin siis kiertämässä ryhmäläisten luona ja kyselemässä mitä oli tehnyt lomalla. Jos oli esim. nähnyt ilotulituksen lomalla, kirjoitti nimensä sen kuvan kohdalle.

image

Uuden vuoden selfiet

Tehtävänämme oli ottaa itsestämme leikki-selfiet eli omakuvat valmiille älypuhelinmonisteelle. Tämä tapahtui tietenkin piirtämällä. Halutessaan saattoi lisätä kuvansa taustalle ilotulituksen tai päähänsä hauskan hatun.

image image image

Snapshotit joululomasta

Piirsimme joululomastamme myös snapshotteja eli tilannekuvia. Näin pääsimme samalla muistelemaan sitä, mitä olimme eri kohdissa lomaa tehneet. Muisteltavana oli mm. 1. lomapäivän ja jouluaaton tapahtumat sekä mieluisin lahja. Näistä mielikuvista lasten tuli kehitellä yhteen kuvaan sopiva snapshot…

image image

YYA-harjoituksia

Ystävällisyys, yhteistyö ja avunanto -teemaa aloittelimme myös näin heti loman jälkeen. Näillä kokoontumiskerroilla yhdistelemme materiaali hieman eri lähteistä. Mukana on harjoituksia MLL:n ”Muumien malliin” -paketista, jossa harjoitellaan sosiaalisia taitoja. ”Muumit löydät halutessasi täältä: http://www.mll.fi/kasvattajille/tapakasvatus/ Lisäksi tehtäviä ja leikkejä on sovellettu ”Häyjyherneitä ja lempeyslientä” kirjasta, jossa on erilaisia ideoita lasten ristiriitatilanteiden ehkäisyyn. Mukana on myös Serilaisia draamaleikkejä ja -harjoituksia. Tässä ensimmäisellä harjoituskerralla käsiteltyjä aiheita ja leikkejä.

lempeys

Tutustuminen

Aloitimme leikkimällä nimi- ja tutustumisleikkejä. Ensin pelasimme kopittelua, jossa pallon kiinnisaanut pelaaja sanoi aina oman nimensä. Vaativampana versiona lisäsimme leikkiin ”vuorosanat” tähän tapaan. ”Olen _______ ja heitän pallon sinulle ______.” ”Kiitos ______ pallosta. Olen ________ ja heitän pallon sinulle _______ .” Lisäksi teimme piirissä nimi ja liike -harjoitusta, jossa piti sanoa oma nimi ja liittää siihen jokin liike. Näin jatkoimme muutaman kierroksen. Paikanvaihtoleikistä leikimme versiota, jossa piti vaihtaa paikkaa, esim. lauseen: ”Haluan tutustua ihmisiin, jotka pitävät kissoita” perusteella. Eli jos halusi tutustua tälläiseen ihmiseen, tuli etsiä uusi paikka.

Kaikki otetaan mukaan

Johdatteluna aiheeseen katsoimme ”Muumien malliin” -materiaalipaketin ensimmäisen videopätkän, jossa käsitellään leikkiä, eritoten leikkiin mukaan ottamista. Voit katsoa kaikki ”Muumien malliin” videoklipit täältä:

Tämän jälkeen keskustelimme ensin yhteisesti siitä, mitä Muumivideolla tapahtui. Kuka oli reilu ja kuka epäreilu? Pohdimme miksi muumipeikon käytös tuntui reilulta ja Haisulin epäreilulta. Mietimme myös leikkiin mukaan ottamista omasta näkökulmasta – oliko joku joskus ollut Haisuli? Miltä tuntuu jäädä leikin ulkopuolelle? Jatkoimme tysökentelyä pienryhmissä, joissa pohdimme keinoja saada kaikki halukkaan mukaan leikkiin ja keksimme kaikielle sopivia leikkejä. Lopuksi keräsimme ryhmien aikaansaannokset taululle.

Jatkoimme teeman käsittelyä muutamalla leikinomaisella harjoituksella. Ensin leikimme ”Tulva Muumilaaksossa” -leikkiä, jossa piti aina tulvan tullessa yhteistyöllä saada koko ryhmä mahtumaan lautalla. Lauttaa pienennettiin aina vähitellen, jolloin tehtävä vaikeutui. Pienien neuvotteluiden ja open palautteen jälkeen leikki onnistuikin kerta kerralta paremmin.

image

Toisena leikkinä aloitimme valmistautumisen ”Salainen ystävä” tehtävään. Jokainen kirjoitti oman nimensä lapulle, joka taitettiin ja laitettiin salaisuuspussiin. Lisäksi juttelimme siitä, mitä ”salainen” ja ”ystävä” sanat tarkoittavat..

image

Mitä vuoden aikana on tapahtunut?

1.11.2015 Yleinen

KreikkaruokiaTänään tuli tasan vuosi täyteen virallista työttömyyttä. Eli siirryn kastiin ”pitkäaikaistyöttömät”. Ei ole herkkua, mutta tilanteelle vaan ei voi mitään. Laitan viikossa 5-10 työhakemusta. Vastauksen saan joistain paikoista. Yleensä vain, että ovat valinneet jo kiinnostavat haastatteluihin tai ovat jo tehneet valinnan ja se ei kohdistunut minuun. Olen hakenut laajasti töitä ja esim. myyjän tehtäviin haettaessa on sanottu minun olevan ylikoulutettu. Sitä en ymmärrä. Töitä haluaisin tehdä, mutta mihinkään ei huolita.

Alkuun olo oli todella ahdistunut ja tulevaisuus huoletti. En tiennyt paljonko tulen saamaan ansiosidonnaista ja miten pärjään sillä. Kun kuulin, että 20 vuoden työhistoriasta sen saan korotettuna, olin helpottunut. Kuitenkin kävi ilmi, että työkokemus pitää olla ansaittu täysi-ikäisenä. Multa jäi puuttumaan 10 viikkoa!

Pikkuhiljaa asiat sutviintuivat ja yritin sopeutua. Meni varmaan 3 kk, kun aloin terveellä tavalla tottua siihen, että olen kotona. Keksin tekemistä ja menemistä vastapainoksi kotona makaamiselle. Kesän nautin niistä vähäisistä aurinkoisista päivistä, joita suotiin.

Monet kaverit sanoivat ”helppohan sinun on, kun on puoliso”. Kyllä joo, mutten halua elää toisen rahoilla. Ja myös kulut on kahdella, eli enemmän rahaa menee kuin sinkkuna. Kun käteen saa päälle tonnin kuussa ja omalta osaltani asumiseen menee yli puolet siitä, ei naurata!

Asioita, joista en ole tinkinyt on mm. matkailu. Työttömyyden aikana olen käynyt Wienissä pitkän viikonlopun vietossa sekä Kreikassa viikon matkalla. Parin kuukauden kuluttua lähdemme jälleen pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle. Yksin kertaisesti masentuisin, jos joutuisin jättämään tämän takia matkoja väliin.

Toinen asia on oma ja eläinten hyvinvointi. Lääkäriin ja muuten hoitoa saamaan on päästävä, jos tarve tulee. Yksi näistä ”hoidoista” on rakennekynnet. Ne minulla ovat olleet vuodesta 1999 enkä ilman osaisi olla.

Jotta pysyttäisiin aiheessa vielä, eli painonpudotuksessa. Tämän vuoden aikana painoni on tippunut huikeat 29 kg!!! Vuosi sitten vaaka ilmoitti 112 kg ja tänään se näytti 83 kg. Onnellinenko, kyllä! Terveyden kannalta siis olen elämäni kunnossa.

Näihin mietteisiin ja tunnelmiin. Jossain vaiheessa se oma paikka työelämässä löytyy toivottavasti minullekin.

K

Huhtikuu 2015

24.4.2015 Yleinen

Päätin aloittaa bloggaamisen tänään vihdoin, ( hieman väsyneenä ) mutta ollut haaveissa jo pitkään eli katotaan mitä tästä tulee !

Ensinnäkin voisin vähän kertoa itestäni. Olen 23-vuotias nuori nainen Helsingistä. Olen seurustellut nyt kaksi vuotta, asumme pk-seudulla koiran ja mieheni kanssa, odotamme ensimmäistä lasta tällä hetkellä ( jo rv 38 meneillään eli h-hetki lähestyy, laskettu aika kahden viikon päästä). Niin ja hei olen naimisissa!! Mentiin muutama päivä sitten avioon maistraatissa, myöhemmin pidetään sitten kunnon juhlat ja järjestetään ne ”oikeat häät” siitäkin siis mahdollisesti postausta myöhemmin.

Olen myös erittäin kiinnostunut kauneudesta, hyvinvoinnista ja tietenkin shoppailusta! Rakastan meikkausta, hiusten laittoa ja vaatteita vaikka tyyli välillä meneekin hieman rokahtavan puolella, tyyini on aikalailla kytköksissä mielialoihini eli fiilispohjalla mennään lokeroimatta! Biletykset on jääneet nyt raskauden ja tulevan lapsen myötä, mutta sanotaanko että olen hyvistä bileistä oman osani saanut niistä reissuista juttua ehkä myöhemmin.

Sadistinen hieroja

19.3.2015 Yleinen

Hallehelevetinlujaa!! Tää hieroja-setä, jolla kävin tiistaina oli melkonen tapaus. Jo siinä vaiheessa, kun hän alko levittää öljyä selkään, mä älähdin! Se ei todellakaan ollu mitään pientä hivelyä hänen käsittelynsä, hetkeekään en paikallaan, saati hiljaa siinä laverilla ollu, rentoutumisesta puhumattakaan.. Koko kropan käsittely 50 minuuttiin ja alottaessa kysy vaan, et tuleeks sulle helposti mustelmia? Itseasiassa hyvin vähillä mustelmilla mä selvisin siitä, olin nimittäin jo melko epäileväinen, että selviänkö edes hengissä sieltä..

Ja uskomatonta kyllä, eilisen olin tosi nuutunut ja olo oli jotain jyrän ja höyryvetyrin alle jääneen väliltä, mutta tänä aamuna koin sen suurimman hämmennyksen. Eilen huomasin kyllä jo, että niska/hartiakivut jäi sille tielle, ja käsienkin puutuminen on huomattavasti vähäsempää, kun normaalisti. Yleensä mä sängystä noustessa oon hyvin kankee, ollu jo monta vuotta ja oon pistäny sen vaan vanhenemisen piikkiin, käydäänhän tässä jo hyvää matkaan kolmattakymmentä. Tänäkin aamuna kumarruin hyvin varovasti nostamaan paitaa sängyn vierestä lattialta, mutta ei hitto, mikä fiilis, ku ei sattunutkaan mihinkään, eikä ollu jäykkyyttä missään!! Sain myös loikoilla sängyllä mahallaan nojaillen kyynärpäihin ilman, että siitä kierähtäminen alas olis ollu taiteilua ja irvistelyä, niinkun yleensä alaselän takia.

Tosin se setä sano mulle, että vaikka mulla oli lihakset ihan jumissa, niin mulla on sellanen lihastyyppi, et se antaa myös helposti periks. No, ainakin hänen käsittelyssään.. Jäin vaan miettimään, että mahtaako se lihastyyppi olla myös sellanen, että se meneekin sit helposti jumiin? Ei kyllä nyt yhtään ois sellanen fiilis, et ihan heti ens viikolla olisin hänen käsittelyynsä takasin menossa.. Sen verran tuskaa se oli, että mieluummin kärsisin melkein tattoon ottamisesta aiheutuvaa kipua sen tunnin, ku sitä hieronnasta johtuvaa kipua :D

Ääriajattelua ja palapelin palasia

8.3.2015 Yleinen

Sisäministeriö julkaisi sopivasti yhteishaun alkaessa raportin toisen asteen oppilaitoksissa ilmenevästä väkivaltaisesta ääriajattelusta. Lööpit saatiin aikaan lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten vertailusta. Itse ilmiö, sen laajuus ja selvityksen hyvä pohdintaosuus  jäivät valitettavasti sivurooliin. Tämän viikon lopussa julkaistiin nuorisobarometri, jonka viesti oli nuorten syrjinnän kokemusten yleisyys. Koulut ja oppilaitokset havaittiin syrjinnälle erityisen otollisiksi ympäristöiksi. Näillä kahdella toisistaan erillisillä selvityksillä on selkeä yhteys ja ne heijastavat koko yhteiskunnan tilaa. Oppilaitokset eivät ole yhteiskunnan ilmiöistä irrallisia keitaita. Samoja ilmiöitä on luettavissa työelämäbarometreissa, väestön terveyttä ja hyvinvointia käsittelevissä raporteissa ja tutkimuksissa sekä lehtien yleisönosastoissa ja internetin keskustelupalstoilla.

Ongelmien esiin tuominen ja tiedostaminen on hyvä asia, mutta se on vasta ensimmäinen askel, mikäli asiaan haluaan muutosta. Minä ainakin haluan ja omassa työssäni minulla on mahdollisuus siihen muutokseen vaikuttaa. Oma mottoni on, että ongelmasta puhuminen ei poista ongelmaa, vaan on puhuttava ratkaisuista. Ajankohtaisiin esille nostettuihin ongelmiin on jo olemassa ratkaisuja, joten niiden keksimiseen ei tarvita selvityskomiteoita eikä valmistelevia työryhmiä. Tarvitaan käytännön toimia hyvien käytäntöjen soveltamiseksi erilaisiin tilanteisiin, käytäntöjen edelleen kehittämistä ja tehokasta levittämistä.

Väkivaltaisen ääriajattelun, syrjinnän ja kiusaamisen ennaltaehkäisyn, puuttumisen ja vähentämisen ratkaisu on osallisuutta ja suvaitsevuutta korostavan opiskelu- ja työympäristön kehittäminen. Valtakunnalliset tulokset syntyvät paikallistason toiminnan tuloksista. Kunnissa ja oppilaitoksissa ei tarvitse lähteä etsimään omia toimintatapoja tyhjältä pöydältä, sillä ongelma ei ole uusi eikä se ole tullut yllätyksenä. Tätä faxia osattiin odottaa.

ESR-rahoituskauden 2007 – 2013 Paremmat arjentaidot ja opintojen kautta töihin
-ohjelman useassa OPH:n rahoittamassa hankkeessa kehitettiin nuorten hyvinvointia ja osallisuutta sekä monikulttuurista suvaitsevuutta lisääviä menetelmiä ja tuotettiin aiheisiin liittyvää materiaalia. Lisäksi Turun seudulla perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheohjauksen kehittämishankkeissa kiinnitettiin erityistä huomiota maahanmuuttajanuorten ohjaukseen. Kaikkien OPH:n rahoittamien PAT 2007-2013
-hankkeiden (27 kpl) tulokset on koottu Arjen arkki -menetelmäpankkiin. Tulokset ovat avoimesti käytettävissä, sovellettavissa ja edelleen kehitettävissä.

Arjen arkin menetelmäpankki paisuu edelleen, kun sinne tallennetaan kuluvan vuoden aikana myös Läpäisyn tehostamisen ohjelmaan kuuluvien hankkeiden tulokset. Oppilaitosten ohella mm. Työterveyslaitos hyödyntää pankkia kaikkien ammatillisen koulutuksen kentälle suunnattujen hyvien käytäntöjen ja materiaalien levittämiseen. Materiaalipankkiin onkin tällä hetkellä tallennettu lähes 300 hyvää käytäntöä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ammatillisissa oppilaitoksissa. ESR-hankkeissa kehitettyjen mallien ulkopuolelta keinovalikoimaan voidaan nostaa RAY:n tuella kehitetty, jo 15 vuotta toiminut Verso – vertaissovittelu. Mielenkiinnolla seuraan myös Omnian ammattiopistossa Espoossa käynnistynyttä vapaaehtoistyön kokeilua.

Aikaisemmin kehitettyjen mallien hyödyntäminen ja niiden jatkojalostus on yksi lempiteemoistani. Yleensä oma roolini erilaisissa kehittämishankkeissa onkin toimia jo keksityn ruudin ja olemassa olevien työkalujen tuojana tai niiden kartoittajana. Yhtenä työni parhaista puolista pidän työskentelyä eri alojen ammattilaisten kanssa. Viimeisen kahden viikon aikana olen kohdannut oppilaitoksissa opetus- ja ohjaustyötä tekeviä Inarista Helsinkiin. Koulutusalan ihmisten kanssa on käyty keskusteluja opetuksesta, opiskeluhuollosta ja henkilöstön työhyvinvoinnista. Oppilaitoksissa tapahtuvan toiminnan kehittämiseen on hyvä hakea käytäntöjä, malleja ja erityisesti yhteistyökumppanuutta myös erilaisista organisaatioista. Niinpä kulunut kaksiviikkoinen on pitänyt sisällään asiantuntijatapaamisia mm. koulutuksen ja liikunnan tutkijoiden sekä pappien kanssa.

Kuten aikaisemminkin olen pohdinnoissani kirjoittanut, työni saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta itse koen sen palapelin kokoamiseksi. Aina käsissä oleva palanen ei löydä paikkaansa juuri sillä hetkellä, mutta yleensä tiedossa on palasen liittyminen kuvaan työn edetessä. Hyvinvoivan oppimisympäristön palapelin kokoaminen jatkuu ensi viikolla parin uuden palasen testaamisella muutaman kehittämishankkeen suunnittelulla.

Aamu

21.2.2015 Yleinen

Kuva kertoo aamun tunnelmista. Aamuun kuuluu sitruunaveden hörppiminen. Se on hyvä päivän aloitus. Miksi sitruunaveden juonti kannattaa? Tukea vastustuskyvylle, tekee kehon emäksiseksi, auttaa ruuansulatusta, kirkastaa ihoa, edistää paranemista, nesteyttää ja energisoi. Yksi hyvä tapa aloittaa aamu! :)

sitruunaveden valmistus

sitruunaveden valmistus