Selaat arkistoa kohteelle Hyväksyminen.

Vetovoimanlaki

2.6.2015 Yleinen

Toukokuun koulutuspäivillä teimme paljon tunnetyöskentelyä ja opimme vetovoimanlaista. Olen kuullut aiemmin ja tiennyt, että se mihin kiinnittää huomiota, lisääntyy elämässä. MUTTA voi härregyyd oikeasti noita vetovoimanlain pikatilauksia. Terassilta vapautuu pöytä, parkkipaikka löytyy, ilmainen lounas tipahtaa taivaasta, pyykkitupa on vapaa just silloin kun haluan. Kaikki todella helposti ja vaivattomasti..Mihinköhän kaikkeen tästä uskaltaa testata?? :)

Lisäksi minuun teki suuren vaikutuksen unelmakartan tekeminen. Siitä tuli niin ihana ja hieno, eikä ole mitään mahdollisuutta olemassa etteikö se kaikki toteutuisi!! Tämä on toki suurempi kuva kuin pyykkitupavuoro. Luotto on silti vahva, että nämä asiat tulevat minulle, yhä #helpostijavaivattomasti!

Unelmakartta

Pidän tällä viikolla ensimmäisen unelmakarttavalmennuksen itse. Siitä tulee niin hauskaa ja siistiä! :) Varsinkin kun pidän sen ystäville ja sitten heidän unelmansa käyvät toteen. Voiko parempaa työtä olla olemassa? Minulle ainakaan? ;)

Me itse luomme omalla ajattelulla ja energiallamme ympäristöstämme juuri sellaisen kuin se tällä hetkellä on. Ulkoiset olosuhteet ovat suoraa seurausta siitä, mitä olemme ajatelleet. Moni saattaa tässä kohtaa suuttua tai tuntea ikäviä fiiliksiä. Enpä silti peru sanojani. Meidän tietoinen ja tietoisessa mielessä oleva ajattelu on vain 5-10% siitä kaikesta mitä oikeasti on. Toimimme siis aika suurelta osin alitajuisesti. Joskus saatat ihmetellä, että miksi ihmeessä yhtäkkiä ärsyttää?! Et keksi mitään, mikä sen aiheuttaa, mutta kun vaan ärsyttää!! Se ärsytys on 100%:sti totta juuri sinulle.

Tällöin saattaa olla, että alitajunnassasi olevat uskomukset ovat aktivoituneet jollakin tavalla. Saatat syyttää jotain toista ihmistä siitä, että hän on ärsyttävä. Onko tämä kuitenkaan totta? Sinulle kyllä, mutta todellisuudessa mikään tai kukaan ei oikeasti ole ärsyttävä muualla kuin omassa mielessämme. Usein ärsyttävät asiat saattavat olla jotain sellaista, mitä emme hyväksy itsessämme. Oletko saanut lapsena itkeä ja raivota bussissa tai ruokakaupassa? Jos et, niin saattaa olla, että sinua ärsyttää bussissa itkevät ja raivoavat lapset. Saako sinun maailmassasi suuttua ja näyttää tunteita julkisilla paikoilla? Jos ei, niin saatat helposti ahdistua ja ärsyyntyä ihmisestä, joka raivostuu sinulle. Mitä jos sallisitkin itsellesi nämä tunteet ja niiden ilmaisun? En tarkoita, että riehuminen julkisilla paikoilla olisi hyvä juttu ja sitä pitäisi lisätä. Tarkoitan vain, että mitä jos se ei olisikaan kiellettyä? Voisit hyväksyä itsessäsi sen, että suutut ja sinussa on vihaa. Me, suomalaiset varsinkin, käyttäydymme todella korrektisti ja kohteliaasti, varomme pahoittamasta toisten mieltä ja häiritemästä muita. Rajoitamme itseämme muiden takia. Mitä tuokin nyt ajattelee, jos tässä pillahdan itkuun?? Pitääkö muut minua heikkoja? Herkkiksenä? Kaikki tämä tulee meidän omasta uskomusjärjestelmästämme.

Uskomuksien purkaminen ja tunnetyöskentely vapauttaa meidät. Yhtäkkiä saankin olla herkkä. Saankin tuntea vihaa. Oho. En edes aluksi ymmärtänyt, että se on uskomus. Ymmärsin vain sen, että tunteiden ilmaisu ärsyttää minua aika perustavaalaatua olevalla tavalla. Nyt se lähinnä naurattaa. Jokainen meistä tuntee erilaisia tunteita, erilaisten syiden takia. Hyväksyn sen itsessäni, joten minun on helppo hyväksyä se myös muissa.

Jokainen ihminen unelmoi, jokainen ihminen tavoittelee unelmiaan. Usko unelmiisi ja unelmoi suuria! Siinä matkan varrella, kun purkaa uskomuksiaan, niin avot!! Tämänhetkisen uskomusjärjestelmäni mukaan minä uskon, että voin oikeasti vaikuttaa siihen, millaisen ympäristön itselleni luon.

dreambig

Päiväni ihmisenä

30.4.2014 Yleinen

Vähintäänkin elämäni tärkein valinta on edessä. Tehdä näin vai tehdä noin? Kukaan ei kerro, en voi kysyä, pelkään liikaa enkä tahdo valita. Edessä ihmisiä, takana ja sivuilla, kaikki odottavat vastaustani. Luon katseen kattoon, huokaisen syvään ja kerron etten tiedä. Nään pettyneet ilmeet, myötähäpeä paistaa heidän sielusta. Tahdon vajota maan alle ja jäädä sinne. Kaikki nousevat seisomaan ja kävelevät ovesta ulos jättäen oven auki huoneeseen jossa istun nyt, yksin. Ovesta näen valkoisen seinän ja mietin missä värit ovat, tälläisellä hetkellä mietin missä ovat maailman värit jotka tuovat kauneuden. Kävelen pitkin jalkakäytävää ja nään ruuhkautuneet kadut, turhautuneet ja vihaiset ihmiset autojen ratissa. Miksi he ovat vihaisia? Katseeni harhailee ympäristössä, pelkkää surua ihmisten silmissä.  Mikseivät he huomaa pientä kukkaa joka sitkeästi päivästä toiseen yrittää kasvaa läpi asfaltin halkeaman? Mikseivät he huomaa maailman pieniä kauniita asioita vaan keskittyvät vihaan ja suruun?

Ehkä olen erilainen, ehkäpä juuri minä olen se omituinen joka poikkeaa massasta. Minulla ei ole kiire, istuudun puiston penkille ja katson merta. Se voima aalloissa on pelottava mutta vähintäänkin kiehtova. Pieni tuulen puuska saa pääni kääntymään sivulle, nään miehen, hänellä on koira mukanaan. Koira haluaisi haistella puiston puita ja nurmikkoa, mies huutaa ettei hänellä ole aikaa pysähdellä. Miksi hänellä on kiire? Miksei hän arvosta koiraansa että antaisi tämän haistella maailmaa?

Kerrostalon rappukäytävässä kuulen kuinka naapurin mies huutaa vaimolleen. Ovi aukeaa ja vaimo juoksee silmä mustana, itkien ulos. Siirryn syrjään ettei mies satuttaisi minua. Miksi mies on noin vihainen vaimolleen? Miksen minä uskaltanut astua riidan väliin?

Eksyin omassa  yksiössäni huoneisiin, pitkän etsinnän jälkeen istun sohvalle ja avaan telkkarin. Saippuasarjoja, Mainoksia, ihmediettejä, tosi-tv:tä, julkisuuden henkilöitä. OSTAOSTAMYYMYY, Miksi meitä aivopestään tuollaisella paskalla? Miksi meidän päähän ängetään tuollaisia asioita?

Kaupan kassalla kassaneiti kertoo ostosteni summan, katson häntä silmiin, huomaan väsymyksen. Maksan ostokseni ja annan hänelle ostamani tikkarin, toivon että edes tuo vaatimaton karkki piristäisi häntä edes vähän. Hänen naamalleen nousi hymy ja toivotin hyvää päivänjatkoa iloisesti vaikka sisälläni myrsky yltyi. Taas kadulla mietin miksi jätinkään ainoan ostokseni tuolle väsyneelle kassaneidille.. Koska jokaisen tulisi arvostaa kaikkea mitä hänellä on. Arvostin löytämääni 20senttistä ja päätin lahjoittaa sen eteenpäin toivoen että vielä tuo pieni ele lähtisi kiertämään ja muuttuisi suureksi.

Kävelen ohi leikkipuiston ja nään nuoren naisen kahden lapsen kanssa. Se viaton hymy lasten naamalla kertoo ilosta. Pysähdyn hetkeksi, katson jälleen ympärilleni. Nään vanhan miehen viinapullo kädessään sammuneena leikkipuiston reunalle. Mikä on saanut tuon lapsen noin iloiseksi? Onko hänellä rakastava perhe? Mikä on saanut tuon vanhan juopon tuohon tilanteeseen? Onko hän joutunut kokemaan liikaa vaikeita asioita?

Jos ihmiset pysähtyisivät ja katsoisivat ympärilleen mitä kaikkea heillä onkaan! Kaunis luonto, koira joka rakastaa sinua vaikket sinä arvostaisi tuota upeaa eläintä. Ja tärkeintä, muita ihmisiä! Jos pysähtyisit ja katsoisit kuinka moni ympärilläsi voi huonosti, voisit auttaa. Joskus pelkkä hymy vastaantulijalle saattaa pelastaa hänen ankean päivänsä. Mikseivät ihmiset hymyile toisille? Onko se tosiaankin niin vaikeaa? Koska et tunne häntä, ei sinun tarvitse huomioida häntä? Vihaamme toisiamme ja annamme sille liikaa valtaa. Ihmettelemme miksi elämä on epäreilua. Mietimme miksi maailma on näin kylmä paikka. Tahdomme kaiken mutta emme tahdo luopua mistään. Miksi? Koska olemme vain ihmisiä..

Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa

Kaija Koo – Yhtä kaikki

Epäonnistuminen vahvistaa

13.4.2014 Yleinen

Mitä on elämä? Mitä on rakkaus? Mitä on onnellisuus? Miltä tuntuu hymyillä aidosti? Olenko tieni päässä? Saanko luovuttaa pitkän taistelun jälkee? Onko tässä maailmassa tilaa minulle?

Paljon on maailmassa kysymyksiä.. Kuka kertoisi vastaukset? Totuus on ettei mitään voi ennustaa, kaikki asiat vain tapahtuvat mutta sinä itse voit päättää omasta elämästäsi! Pelkät faktat eivät merkitse mitään, täytyy uskaltaa unelmoida ja uskoa että vielä joskus sinäkin saat kokea upeita asioita. Vaikka nyt tuntuisi että mikään ei suju niin kuin haluaisi, muista että vielä tulee aika jolloin jopa sinä saat edes hetken elää omaa unelmaasi! Se vaatii paljon aikaa, työtä ja todella monta epäonnistumista.

 Mun elämä on taistelua päivästä toisee, aamusta iltaa, illasta aamuun. Pelkkää taistelua itseni kanssa, mutta arvatkaa mitä rakkaat ystävät! Kaikki epäonnistumiset jotka olen joutunut yksin käymään läpi, ovat vahvistaneet minua ja nyt vihdoin 4 vuoden jälkeen olen valmis uskomaan itseeni, olen tarpeeksi vahva uskomaan että vielä joku kaunis päivä minäkin saan kokea oman unelmani!

Olen tehnyt tuhansia virheitä, satuttanut muita, ottanut iskut vastaan nöyrästi, elänyt muiden asettamassa muotissa, elänyt niin että en ole ollu hetkeäkään onnellinen, mutta edelleen jaksan uskoa että jokainen löytää oman paikkansa mutta se vaatii sisua ja tahtoa että jaksaa rämpiä ongelmien läpi. Itse jouduin käymään helvetissä, olin aivan yksin, kukaan ei kuullut vaikka yritin huutaa, tähänkään mennessä ei ole apua siunautunut vaikka olen pyytänyt. Enää en pyydä muilta apua, päätin puoli vuotta sitten että pärjään yksin, jos en hyvin niin huonosti sitten mutta ainakin tahdon yrittää ja uskoa että vielä minäkin nään maailman kauneuden ja osaan vieläpä nauttia siitä.

Jos minä, typerä lapsi, idiootti nuori nainen jaksan katsoa joka päivä peiliin ja sanoa itselleni että olen kaunis ja vahva. Niin uskon ja luotan siihen että juuri SINÄ voit olla oman elämäsi sankari! Kokemuksesta kerron että itsesääli ei johda mihinkään, jos tunnet samaa tunnetta mitä minäkin ja ymmärrät mistä puhun. Kysy itseltäsi miksi sinä luovuttaisit jos minäkään en sitä vielä ole tehnyt! Olen nähnyt paljon pahaa, paljon surua ja itkua, toivottomuutta ja asioita joita kenenkään ei kuuluisi nähdä, mutta mitään en vaihtaisi pois. Kokemukset ovat kasvattaneet minut, ja opettaneet elämään.

Oon tälläne herkkä ja tosi syvälline mut arvatkaapa vaa häpeenkö sitä (: En missää nimessä! Jos jotakuta häiritsee mun ajattelutapa tai sanat ni voi mennä pois, koska minä en pyydä anteeksi sitä että olen oma itseni!

Sinä joka jaksoit lukea koko tekstin, sinulla on varmasti paljon ajatuksia ja mietit mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Ajattele että olet kaunis niin sisältä kuin ulkoa, juuri sellaisena kuin olet, et koskaan tule olemaan mitään muuta kuin sinä, aina voi esittää mutta onko siitä loppupeleissä hyötyä? Ei ole.. Olet ihana juuri noin, älä hukkaa itseäsi. Ikinä!

Arvostan kommenttiasi, sinun mielipidettä ja sinua jos vain uskallat olla oma itsesi. Kerro mikä on sinun unelmasi, sinun virheesi tai taistelusi. Tiedän etten ole ainoa tässä maailmassa jolla on vaikeaa, siksi tahtoisin kuulla muiden ajatuksia, yrittää ymmärtää myös muiden oloa ja jos vain pystyn niin autan. Kiitos että sain ajastasi pienen hetken ja kertoa tämän kaiken sinulle. Toivottavasti heräsi edes jotain asioita mieleen (:

Ei muutaku ihanaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti tottakai! (: