Selaat arkistoa kohteelle hyvä mieli.

Ystävänpäivä 2017

16.2.2017 jotain positiivista, Kuulumisia

Aamuni oli lievästi sanottuna ihan paska. Ainakaan minä en osaa olla aurinkoinen ja ystävällinen herätessäni myöhässä. Hyvää mieltä ei nosta, kun koin etten saanut ymmärrystä, huoltani ei jaettu. Huoltani siitä selviänkö bussille asti vai pyörrynkö matkalla. Okei olen useamman kerran ollut paljon kuolleemmassa kunnossa jätettyäni pyörän kololle ja käveltyäni pysäkille. Nimim. Pari kertaa muistan kirkkaasti, kun en pystynyt istumaan bussissa sitä 10-15 minsan matkaa vaan jouduin pakosti ottamaan aikalisän vaakatasossa bussin käytävällä. Vastaavissa tilanteissa mulla on tasan kaks vaihtoehtoa: a) jatkaa istumista ja pudota lattialle kiitos painovoiman tai b) hyväksyä tilanne ja laskeutua vapaaehtoisesti lattialle ja nostaa jalat koholle.

 

Eli siis selvisin kouluun ja onneksi aamusta huolimatta päiväni parani pikkuhiljaa. Varsinkin illalla mulla oli hyvä fiilis, koska juttelin hyvän ystävän kanssa tai oikeastaan kahden. Sain hymyillä paljonkin ja hiukan jopa nauraa. Varsinkin toisen ystäväni kanssa sain jutella mukavia ja puhua asioista joista mulla oli paljon sanottavaa. Ei se tarvitse olla maailman ihmeellisin asia mistä jutella, mutta silti se voi olla se päivän tärkein juttu.

Kuten monet tietävät partio, Lappi ja vaeltaminen kuuluvat asioihin joita rakastan ja joista jaksan puhua tuntikausia. Myös itsensä telominen (en tarkoita itsetuhoisuutta vaan ”tekevälle sattuu” -tyylistä) on asia josta voin puhua tunnin jos toisenkin. Vaikka siinä nimenomaisessa hetkessä olisikin sattunut, olo ollut kurjaakin kurjempi jne., voi jälkikäteen nauraa ja muistella mistä mahtavasta syystä se hammas lohkesikaan ja mitä kaikkea seurasi luistelusta tai muutamasta juoksuaskeleesta. Aika kultaa muistot kuten eräs ystäväni minulle tässä taannoin sanoi. Kultakehyksiin vain kipsit, lääkekuurit, kylmäpussit ja ne kaikki miljoonat uudet kokemukset, joiden ansiosta elämästäni on tullut rikkaampaa. Kuten joku joskus sanoi: ”Jos ei koskaan tee mitään, ei mitään voi sattuakaan”/”Jos et ole koskaan loukannut itseäsi et mitään ole tehnytkään”. Viisaus on täysin oikeassa, kuinka moni on juossut/ pyöräillyt yms., eikä ole kertaakaan kaatunut ja saanut naarmua? Niin mitä vaarallisemmaksi ja riskialttiimmaksi homma menee sitä varmemmin jotain ikävää sattuu, mutta virheistä voi oppia (ellei menetä henkeään). Kaikissa asioissa on riskejä, monet asiat aiheuttavat syöpää päihteet, punainen liha, uv-säteily jne. jne. Jos haluat pysyä hengissä älä syö, älä matkusta, älä käytä päihteitä, äläkä ainakaan ole kotona, älä tee mitään ei kunhä hetkinen kuolet siltikin.. Niin että jos kuitenkin eläisit ja ottaisit elämästä mahdollisimman paljon irti, matkusta, näe ja koe maailmaa, syö simppelisti elä kuolethan kuitenkin johinkin.

 

Hieman äsken hairahdin sivuraiteille, mutta sekin on elämää. Jollain konstilla kaikista arvistaankin pitäisi olla ylpeä, edes sillä perusteella että on vielä elossa. Jotain kumman syystä kyynerpäähän murtuman hoidon yhteydessä laitettujen ruuvien tekemistä arvista on helpompi olla ylpeä kuin niistä kun sua on viillellyt joku, vieläpä joku muu kuin sinä itse. Noi molemmat arvet tulevat varmaan pysymään nahkassani siihen asti kun pääsen hautaan. Kaikilla arvilla on jokin tarina, oli se sitten pienemmässä tai suuremmassa roolissa se on osa sinua, halusit tai et juuri se arpi tekee sinusta juuri sinut.

 

 

 

Illalla viimesimpiä biisejä radiost enne kuin nukahdin oli Lauri Tähkän ja Elastisen Lempo. https://youtu.be/VImBwlInGpo  Hyvällä mielellä hymyillen sain nukahtaa, kerrankin..

Juu, olis se nukkumine voinu men samaa rataa, mut ei pakol. Ensmäine n. 45min jälleen painajaista. Sen verran hereil havahduin et katoin kellonajan. Paljoo mitään en muista, ainoat hämärät muistikuvat ovat: joissain kohdissa en päässyt liikkumaan ja ahdistus ja pelko olivat läsnä. Miettiessäni tuota kun en päässyt liikkumaan, mieleeni tuli sen vastakohta vapaus ja mitä Haloo Helsingin biisissä ”Vapaus käteen jää”  https://youtu.be/6IhnydCct80  lauletaankaan: ”Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa…” Mutta entä jos sulta viedäänkin vapaus, mitä sulle sitten jää? Tätä olen pohtinut usein miettiessäni niitä kertoja kun multa on riistetty vapauteni

 

 

 

Vielä paluu positiiviseen: kaikkein parasta on päästä sanomaan hyvää ystävänpäivää face to face ja halaten kiittää ihanasta ihmisestä elämässä, mutta luonnollisesti on mahdotonta nähdä kaikkia eritoten tuona yhtenä päivänä vuodessa, silloin kortti on toisteks paras vaihtoehto. Kuten usein sanotaan tehdessäsi jollekin hyvää, palaa se hyvä joskus takaisin luoksesi, niin minulle kävi. Ystäväni ei ollut lainkaan odottanut korttia ja onnistuin ilahduttamaan häntä, hyvä mieli palasi luokseni kuullessani asiasta. Se ihana tunne kun onnistut piristämään toista vain pienellä hyvällä eleellä, vieläkin hymyilyttää ja tulee hyvä olo. Ilo, onnellisuus, ystävyys. ❤

 

 

 

 

 

-Elina

Joulu tulee! O_o

16.12.2016 Yleinen

MOIKKA! :)

Ihan super kauan aikaa siitä, kun on viimeks kirjottanu ja mun piti kirjottaa monet kerrat ja heittää kuviakin mukaan vähä siitä, missä meitsi on tässä loppuvuoden aikana käyny, mutta noh, ei jotenkin ollu ihan hirveesti ”ylimäärästä aikaa” ja tää syksy on kyllä menny ihan hurjan nopeesti ja aika menee kyllä ihan jäätävää vauhtii, huhhuh… Mutta joo, voisin vähä kertoilla mitä mun syksyyn on kuulunu :)

No lähetää vaikka ihan perusjutusta; syksyllä oli parit yo-kirjotukset ja ne meni oikeestaan tosi kivasti :) Kirjotin psykologian ja ruotsin ja meni molemmat kyllä sillain, että olin tyytyväinen molempiin, erityisesti ruotsin tulos oli oikeestaan positiivinen yllätys, joten jäi hyvä maku niistä kummastakin aineesta :)
No sitten, jutska mitä oikeestaan jännitin ihan hirveesti, vaikka samalla odotinkin, niin olin pikkusen reilu viikon Ranskassa :) Se oli vähän kun sellanen vaihto-oppilas tyyppinen keissi, vaikka se olikin vaan sen 8 päivää kestävä juttu, kun se oli kouluprojekti, mutta oli kyllä ihan mahtava reissu! :)
En ite ees osaa ranskan kieltä ja sen puolesta vähän jännitti ja kun tiesin, että sen mun host-perheen vanhemmat ei puhu ollenkaan englantia niin se alustavasti ja etukäteen vähän jänskätti, mutta sit se host-isä osaskin edes ihan vähän niin siitäkin oli kyllä apua aina, kun se mun vaihtari ei ollu paikalla :)
Ja siihen liittyen, että jos joku miettii, että uskaltaako lähtee johonkin reissuun, niin uskaltakaa ihmeessä! Mä sitä itekin mietin, että mitä ihmettä mulle tapahtu tai on tapahtunu, kun mulla olis ollu vaihtoehtona lähtee turvallisesti luokkakavereiden kanssa yhteiselle lukion 2. luokkalaisten opintomatkalle, mutta sitten loppujenlopuks päätin repästä ja lähtee sinne Ranskaan ”ihan itekseni”. Mutta uskaltakaa lähtee ja matkustaa, jos teille tulee siihen vaan mahdollisuus :)

Ja vielä olis muutama koulupäivä tän vuoden puolella jäljellä ja sitten alkais kauan odotettu joululoma, vaikkakin väkisin joutuu ja pitääkin valmistautua kevään kirjotuksiin jo pikkuhiljaa :) Ens kerralla voisin kertoo vähän jatko-opiskelusta ja sen erilaisista jutskuista ja siihen liittyvistä asioista :) Mutta nyt, oikein hyvää viikonloppua kaikille ja rentoutukaa, jos vaan voitte! :) Loppuun voisin heittää vähän kuvamateriaalia Ranskan reissusta! :)
Heippa :)

– A

 

Päivä 137, tapaaminen ja shoppailua

21.1.2016 Yleinen

2016-01-21 18.11.10Aamutoimien jälkeen oli jälleen tärkeä tapaaminen. Siitä jäi todella hyvä mieli ja sain hyvää palautetta :)

Suuntasin seuraavaksi Itikseen, jossa näin äidin jälleen. Mä hengailen hänen kanssaan näemmä joka päivä. :D Käytiin syömässä ja shoppailtiin. Tarkoituksena oli ostaa pöytäliina, muttei missään ole sellaista kuin haluaisin.

Otin kauan haaveilemani farkkushortsit! Olivat vielä alennuksessa. Ja tuollaiset ihanat villaiset leggarit :) Me like <3

Eniten tänään on huvittanut äitini kommentti. Kävimme hautausmaalla ja kyykin siinä laittamassa kynttilää, kun hän totesi ”Kyllä toi sun perse on aika paljon pienentynyt” :D

Ateriat

  • klo 9.40 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.10 Rasvaton latte, 94 kcal
  • klo 14.30 Lohisalaatti, 200 kcal
  • klo 19.30 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 21.45 Chocolate Velvet, 153 kcal

Parasta juuri nyt

11.1.2016 Yleinen

11012016Ihan parasta tällä hetkellä on

  • Pakkasta on niin vähän (-6), että pääsi ulkoilemaan
  • Ulkona on ihana ilma ja mieli tuulettui hyvin
  • Uudet toppahousut todella toimivat, ei ollut kylmä yhtään
  • Ostin salille 10 kertaa, entisen työnantajan piikkiin
  • Luistelu, siitä haaveilen. Pitäisi vain löytää luistimet
  • Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen, ehkä eilisen kaltaisia päiviä tarvitaan, jotta osaa arvostaa hyviä asioita!

Ja liikunnan tärkeys taas tuli huomattua. Pakkasella (yli -20) en halunnutkaan ulos ja tuntui huonolta. Heti kun päästi ulos, mielikin lepää <3

Ensimmäinen yritys

28.7.2015 Yleinen

Kävin tänään ekalla lenkillä. Pitkään aikaan. Se oli tuskaa, kärsimystä itseinhoa, kiukkua ja hikeä. Jaksoin hetken ja sitten piti vaihtaa kävelyksi. Tuskastuminen omaan itseensä ja taas juoksuksi. Jaksoin kaiken kaikkiaan 45 minuuttia.

Mikä sitten vie eteenpäin kun ei millään jaksaisi ottaa enää yhtään juoksuaskelta? Tieto siitä, että on ennen pystynyt samaan ja parempaan. Ja että tulevaisuudessakin pitää pystyä. Eikä koskaan saa luovuttaa.

Aina pitää löytää asioista hyviä puolia. Nautin luonnossa liikkumisesta ja saaristossa ollessa se on kauneimmillaan. Tänään sää oli mitä mahtavin ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Vaikka tänään oli vaikeaa, tiedän, että seuraavalla kerralla on hiukan helpompaa. Lenkki, sauna ja hyvä ruoka, voiko olla parempaa yhdistelmää! Huomenna taas uusia tuulia ja polkuja!