Selaat arkistoa kohteelle hymy.

Ystävänpäivä 2017

16.2.2017 jotain positiivista, Kuulumisia

Aamuni oli lievästi sanottuna ihan paska. Ainakaan minä en osaa olla aurinkoinen ja ystävällinen herätessäni myöhässä. Hyvää mieltä ei nosta, kun koin etten saanut ymmärrystä, huoltani ei jaettu. Huoltani siitä selviänkö bussille asti vai pyörrynkö matkalla. Okei olen useamman kerran ollut paljon kuolleemmassa kunnossa jätettyäni pyörän kololle ja käveltyäni pysäkille. Nimim. Pari kertaa muistan kirkkaasti, kun en pystynyt istumaan bussissa sitä 10-15 minsan matkaa vaan jouduin pakosti ottamaan aikalisän vaakatasossa bussin käytävällä. Vastaavissa tilanteissa mulla on tasan kaks vaihtoehtoa: a) jatkaa istumista ja pudota lattialle kiitos painovoiman tai b) hyväksyä tilanne ja laskeutua vapaaehtoisesti lattialle ja nostaa jalat koholle.

 

Eli siis selvisin kouluun ja onneksi aamusta huolimatta päiväni parani pikkuhiljaa. Varsinkin illalla mulla oli hyvä fiilis, koska juttelin hyvän ystävän kanssa tai oikeastaan kahden. Sain hymyillä paljonkin ja hiukan jopa nauraa. Varsinkin toisen ystäväni kanssa sain jutella mukavia ja puhua asioista joista mulla oli paljon sanottavaa. Ei se tarvitse olla maailman ihmeellisin asia mistä jutella, mutta silti se voi olla se päivän tärkein juttu.

Kuten monet tietävät partio, Lappi ja vaeltaminen kuuluvat asioihin joita rakastan ja joista jaksan puhua tuntikausia. Myös itsensä telominen (en tarkoita itsetuhoisuutta vaan ”tekevälle sattuu” -tyylistä) on asia josta voin puhua tunnin jos toisenkin. Vaikka siinä nimenomaisessa hetkessä olisikin sattunut, olo ollut kurjaakin kurjempi jne., voi jälkikäteen nauraa ja muistella mistä mahtavasta syystä se hammas lohkesikaan ja mitä kaikkea seurasi luistelusta tai muutamasta juoksuaskeleesta. Aika kultaa muistot kuten eräs ystäväni minulle tässä taannoin sanoi. Kultakehyksiin vain kipsit, lääkekuurit, kylmäpussit ja ne kaikki miljoonat uudet kokemukset, joiden ansiosta elämästäni on tullut rikkaampaa. Kuten joku joskus sanoi: ”Jos ei koskaan tee mitään, ei mitään voi sattuakaan”/”Jos et ole koskaan loukannut itseäsi et mitään ole tehnytkään”. Viisaus on täysin oikeassa, kuinka moni on juossut/ pyöräillyt yms., eikä ole kertaakaan kaatunut ja saanut naarmua? Niin mitä vaarallisemmaksi ja riskialttiimmaksi homma menee sitä varmemmin jotain ikävää sattuu, mutta virheistä voi oppia (ellei menetä henkeään). Kaikissa asioissa on riskejä, monet asiat aiheuttavat syöpää päihteet, punainen liha, uv-säteily jne. jne. Jos haluat pysyä hengissä älä syö, älä matkusta, älä käytä päihteitä, äläkä ainakaan ole kotona, älä tee mitään ei kunhä hetkinen kuolet siltikin.. Niin että jos kuitenkin eläisit ja ottaisit elämästä mahdollisimman paljon irti, matkusta, näe ja koe maailmaa, syö simppelisti elä kuolethan kuitenkin johinkin.

 

Hieman äsken hairahdin sivuraiteille, mutta sekin on elämää. Jollain konstilla kaikista arvistaankin pitäisi olla ylpeä, edes sillä perusteella että on vielä elossa. Jotain kumman syystä kyynerpäähän murtuman hoidon yhteydessä laitettujen ruuvien tekemistä arvista on helpompi olla ylpeä kuin niistä kun sua on viillellyt joku, vieläpä joku muu kuin sinä itse. Noi molemmat arvet tulevat varmaan pysymään nahkassani siihen asti kun pääsen hautaan. Kaikilla arvilla on jokin tarina, oli se sitten pienemmässä tai suuremmassa roolissa se on osa sinua, halusit tai et juuri se arpi tekee sinusta juuri sinut.

 

 

 

Illalla viimesimpiä biisejä radiost enne kuin nukahdin oli Lauri Tähkän ja Elastisen Lempo. https://youtu.be/VImBwlInGpo  Hyvällä mielellä hymyillen sain nukahtaa, kerrankin..

Juu, olis se nukkumine voinu men samaa rataa, mut ei pakol. Ensmäine n. 45min jälleen painajaista. Sen verran hereil havahduin et katoin kellonajan. Paljoo mitään en muista, ainoat hämärät muistikuvat ovat: joissain kohdissa en päässyt liikkumaan ja ahdistus ja pelko olivat läsnä. Miettiessäni tuota kun en päässyt liikkumaan, mieleeni tuli sen vastakohta vapaus ja mitä Haloo Helsingin biisissä ”Vapaus käteen jää”  https://youtu.be/6IhnydCct80  lauletaankaan: ”Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa…” Mutta entä jos sulta viedäänkin vapaus, mitä sulle sitten jää? Tätä olen pohtinut usein miettiessäni niitä kertoja kun multa on riistetty vapauteni

 

 

 

Vielä paluu positiiviseen: kaikkein parasta on päästä sanomaan hyvää ystävänpäivää face to face ja halaten kiittää ihanasta ihmisestä elämässä, mutta luonnollisesti on mahdotonta nähdä kaikkia eritoten tuona yhtenä päivänä vuodessa, silloin kortti on toisteks paras vaihtoehto. Kuten usein sanotaan tehdessäsi jollekin hyvää, palaa se hyvä joskus takaisin luoksesi, niin minulle kävi. Ystäväni ei ollut lainkaan odottanut korttia ja onnistuin ilahduttamaan häntä, hyvä mieli palasi luokseni kuullessani asiasta. Se ihana tunne kun onnistut piristämään toista vain pienellä hyvällä eleellä, vieläkin hymyilyttää ja tulee hyvä olo. Ilo, onnellisuus, ystävyys. ❤

 

 

 

 

 

-Elina

Maanantai avautuminen part 7327467

23.1.2017 Yleinen

Tänään oli jälleen semmonen aamu, että ois vaan tahtonu jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan. Mutta ei se auta ku vaan nousta ylös. Onneksi kuitenkin pääsee kouluun ku on siellä ihan kivaa ja tarkotan nyt opiskelua enkä kavereita. Opiskelu on ihan kivaa. Keittöllä on kivaa varsinkin, jos saa tehä itsenäisesti.

On tää aamu ollu ainaki rauhallinen.  Kuuntelen musiikkia ja koitan herätä. Mä jopa meikkasin. Kahvia joisin, jos ois maitoa. :( Mut onneks koulussa on aina jälkiruokana kahvia!

Aikalailla kaikki on valmiina asuntolaan ja kouluun lähtöä varten. Vielä ois tunti aikaa ennen kuin linja-auto tullee. Maanantait on kivoja ku koulu alkaa vasta 12:15. Meillä on tänään varmaanki äidinkieltä/ruotsia/englantia. Sitten päästään noin kello 15:30 koulusta. Sen jälkeen meen nopeaa apteekin kautta asuntolaan ja sieltä tukihenkilö hakee joskus kello 16:00.

Kun selviän asuntolaan niin sieltä sit suoraan koululle syömään. Toivon et ois samanlainen viikko ku viime viikolla. Mä oikeesti viihdyin keittiöllä ja sain tehä hommia itsenäisesti. Otin etäisyyttä muista opiskelijoista ja se teki hyvää.

Mä oon ottanu niistä nyt jonkin aikaa etäisyyttä ja se on hyvä juttu. En koe kuuluvani niiden joukkoon. Ne on lähentyny keskenään ja mä keskityn opiskeluun. Aina ei jaksa höpöttää eikä kuunnella asioita poikaystävistä. Oon ainut sinkku ja homo, joten siinä varmaan syy miks oon kaikkien asioiden ulkopuolella. Kaikki näyttää aina kiusaantuneilta ku puhun tytöistä eikä niitä tunnu kiinnostavan muuta kuin mun vitsit, jos nekään. Mä oon ehkä vähä niitä räväkämpi enkä pelkää puhua asioista, joista yleensä ei puhuta. Ne taas ei halua puhua semmosesta. Tuntuu et ne haluaa vaan höpöttää ja mä haluan oikeitaki keskusteluja.

Kivaa viikkoa kaikille!

Alex

Something small for everyone

5.12.2016 Yleinen

cutecat2

cutiecat

cutecat4ever

 

 

Cats are so adorable.

I hope this makes someone smile.

Hope you all are okay and happy. <3 (it’s okay to not be happy too and you can’t always be okay).

Love from Alex.

 

Oman mielen hallinta

8.6.2016 Yleinen

Moikka,

Olen monesti miettinyt miten pitää oma mieli korkealla ja fiilis hyvänä, kun mediassa top 10 uutisotsikon joukossa ainakin 8 on jollain tavalla negatiivisia. Olen myös huomannut Facebookissa ihmisten julkaisevan negatiivisia päivityksiä enemmän kuin positiivisia. Joskus jos laitan Faceen päivityksen missä kerron todella hyvästä päivästä, siitä tykkää ehkä muutama muu :) Mutta jos sanon että olipa paska päivä ja kaikki meni pieleen, saan heti runsaasti tykkäyksiä. Sama myös uutisten kanssa, negatiiviset uutiset kerää eniten kommentteja ja herättää keskustelua. Miksi me tykätään enemmän negatiivisista asioista ja muiden epäonnistumisesta kuin positiivisista asioista ja onnistumisista. On niin helppoa olla katkera tai kateellinen ja vaikeaa aidosti iloita muiden hyvistä asioista. Miten tämä kaikki vaikuttaa omaan mieleen, voiko mieliala olla kovin korkea jos ensimmäisenä aamulla luet negatiivisia uutisia ja Facebook päivityksiä. Huomasin tämän itsessäni ja lähdin muuttamaan sitä. Ensin poistin Facebookin ja sitten lopetin myös uutisten lukemisen, koska miksi antaa asioiden jotka eivät juurikaan vaikuta sinun elämääsi niin vaikuttaa mielialaasi. Työteho parani välittömästi ja hymyilen myös enemmän kun vuosiin. Mieti miten hymy vaikuttaa omaan mielialaan ja muiden myös. Jos hymyilet ja katsot silmiin niin pelastat monen huonon päivän lisäksi oman huonon fiiliksen. Jos et pysty luopumaan Facebookista, niin kokeile päivittää vain iloisia asioita ja kommentoida jotain positiivista muiden negatiivisiin päivityksiin :) Katso miten tämä vaikuttaa mielialaasi, minuun se toimii. Oma mieli on ainut asia mitä me voidaan hallita ja kontroloida. Mustasukkaisuus, katkeruus, kateus, suru, ilo kaikki lähtee omasta mielestä ja siihen voi vaikuttaa itse. Tulen kirjoittamaan ja syventymään näihin kaikkiin asioihin vielä enemmän jatkossa. Tämä oli ensiaskel Blogimaailmaan. Tehdään yhdessä jokaisesta päivästä parempi!

 

Terv. Ville

Se on kevät

4.5.2015 Eläimet ja ihmiset heräävät, Yleinen

”Se on kevät,” huusi Mäkitalon piika Maija. Maija oli pirteä tyttö jonka olivat monet kylän pojat jo huomanneetkin. Maijalla hiukan hihna luisti, ja sitä vapaat poikamiehet tietenkin käyttivät hyväkseen. Ei se hihna paljon luistanut mutta sen verran kuitenkin, että kaikki hänessä oli vapaasti käytettävissä jos vai älysi kysyä.

Ja nyt oli kevät, sen oli Maija taas huomannut. Karja oli lypsetty ja nyt oli Maijalla vapaata. Hän poimi kukan ja haisteli kukkaa astuessaan pienelle metsäpolulle. Näin oli hän jo monena vuonna tehnyt. Ja sen olivat jo vapaat poikamiehetkin huomanneet. Joka kerta oli Maija miehet metsästä löytänyt, oli sitten metsässä lunta tai ei. Pienet pälvetkin riittivät moiseen hullutteluun.

Maija käveli metsään ja aukaisi ylimmäisen nappinsa. Tai se olikin irronnut, että piti aukaista se seuraava nappi. Ei sillä tietenkään mitään väliä ollut sillä hän oli erittäin vapaa pukemisessaan. Oliko yksi nappi auki tai kaikki napit auki. Hän olisi kuulemma metsään mennyt aivan alastikkin mutta pojat tykkäsivät riisumisesta. Täysi alastomuus sai sellaisen tunnut että tällä naisella luistaa liiankin paljon, ja voi olla siksi vaarallinenkin. Koskaan ei Maija tiennyt, että oliko metsässä ketään mutta aina hän kuitenkin oli löytänyt sieltä suuren onnensa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin oli polku taas tänäkin vuonna saannut iloisen naisen kävelemään metsään. Naisella oli suuret odotukset ja se loi hänen kasvoilleen viettelyksen hymyn. Tyttö käveli ja kävellessään hän otti pieniä tanssiaskeleitakin. Se sai koko kehon keinahtelemaan. Se huomasivat linnutkin, jotka Maijan metsään tulo sai nuo pienet lentävät rakkauden lähettiläätkin huomaamaan kevään. Siritys oli aivan valtava. Korvat oikein huumaantui tuosta konsertista.

Mäkitalo oli suuri tila. Siellä oli renkejäkin yli kymmenen ja piikoja saman verran. Maijaa piti aina jonkun pyytää jotain tekemään, itse hän ei oikein siihen vielä ollut valmis. Ehkä se johtui hänen hihnan luistamisesta. Mutta Maija käveli ja käveli, eikä ketään vielä näkynyt.

002

Mutta tuntui, että joku oli kuitenkin Maijan lausahduksen kuullut tilan pihalla, kun hän kovempaa oli huutanut, SE ON KEVÄT. Joku metsässä kuitenkin hiippaili kun kuusen oksat selkeästi heilahtivat. Maijakin oli nähnyt jo ohkaisessa hangessa saappaan jäljet. Hän lisäsi keinahteluita, että koko vartalo leijui kuin tyhjä vene aallokolla. Nyt tuli jokin hahmo kuusikon seasta jo lähelle Maijaa. Maija ojensi kätensä tätä miehistä miestä kohden ja keinui lähemmäksi tuota sulhoaan. Tämä mies oli löytänyt hyvän paikan jossa kevään ensimmäinen kohtaus on hyvä tehdä. Tähän oltiin heti valmiita. Siihen ei kenenkään tarvinnut sanoa mitään. Molemmat olivat tietoisia mitä tulossa on. Maija oli pihalla antanut tiedoitteen muille jotka halusivat hänen kanssaan ottaa tämän tapahtuman vastaan. Ja siihen oli korvansa höröön laittanut yksi renki. Hyvä kuiva paikka oli valmiiksi katsottuna ja sen vierellä he nyt seisoivat. Pienet halaukset ja imaisut nenän alta tietenkin piti tehdä ja sitten alkoi se kuuma vääntö. Siksi renki oli hakenutkin tämän pälven tarpeeksi pitkältä tilan päätalosta. Maija kun osasi suustaan päästää niitä vaikertajan ääniä jotka eivät saa kantautua kartanon herran korviin. Hän ei pitänyt siitä, että palvelusväki liikuttelee lanteitaan turhan päiten. Kaikki tarmo oli annettavan tilan pelloille, eikä käytettävä turhiin hekumoihin.

005

Tämä renki tuntui tietävän Maijan korkeista äänistä kun hän heti huomasi laittaa oman kätensä Maijan huulille ja sai näin äänen hiljaisemmaksi. Eivätkä linnutkaan noista korkeista äänistä liiemmin tykänneet vaan lensivät pesästään hiukan kauemmalle. Mutta palasivat kuitenkin takaisin pesälle munia lämmittelemään,kun äänit kävivät matalammiksi. Nyt alkoivat äänet saada paljon nopeutta, ne nopeutuivat entisestään kun sitten Maijan suu jäi auki ja ääntä ei tullut enään lainkaan. Renki oli lähtemässä pois mutta Maija puristi käsillään selästä renkiä itseään vasten ja halusi olla vielä siinä asennossa mihinkä viimeksi jäätiin. Mutta viimein nousi renki istumaan ja hän vetäisi Maijan kolttua hiukan alemmaksi. Renki nousi jo seisomaan ja lähti astelemaan tyytyväisenä kohti tilaa. Maija vielä halusi huohottaa selällään ennenkuin nousi haparoiden pystyyn. Hänen jaloistaan oli voimat menneet. Vielä ei pystynyt kävelemään vaan oli istuttava kannon nokkaan huilaamaan. Viimein jalat taas kantoivat Maijan painon vaikka pieni tärinä vielä kutittelikin ihoa.

Maija taitteli koivusta oksia, että saatiin maljakkoon laitettua tulevia pieni lehtiä varvuista. Jokin syy piti naisella olla kun tähän aikaan metsässä kävi, ettei kukaan olisi ajatellut mitään muuta.

006

Renki oli jo kerennyt väen tupaan. Ei hän mitään puhunut mutta oli kuitenkin hiukan iloisempi kuin aikaisemmin. Tämä renki oli yleensä aika jörrikkä naamaltaan ja nyt kun vähän iloisuuttakin kasvoilta löytyi, niin johan toisetkin rengit sen arvasivat mistä se johtui. Maijasta ei oikein mistään löytynyt mitään erilausuutta. Hän oli aina yhtä iloinen ja katseli hiukan altakulmien, mikä tekikin tämän katseen kovin luokseen vetäväksi.

Emäntä oli huomannut, että Maijalta oli jäännyt maitotonkat pesemättä. ”Mihinkäs tuollainen kiire on taas ollut, että tonkat on pesemättä jätetty”. Ehkä emäntä oli jo liian vanha enään ymmärtämään. Kyllä sitä pitää silloin lähteä kun siltä tuntuu. Ja kun talvella ei ole sellaista paikkaa missä voisi tätä harrastusta suorittaa, niin keväällä kun sen tarve tulee niin silloin on heti lähdettävä. Ja muutenkin kesällä pitää tämän asian ympärillä paljon olla, tehtävä vähän kuin varastoon mieluisia asioita. Se on kuin viljaa laittaisi laariin. Tai kuin lanttuja säilöisi kellariin. Mukavahan sitä on talvella edes ajatuksissa siellä varastossa käydä.

007

Huomenna on taas uusi päivä ja kukahan renki kuulee seuraavaksi Maijan huudon ”Se on kevät”. Näin päivät etenevät ja hauskuutta laitetaan varaston hyllylle. Sieltä sitä voi käydä aina pitkinä talven päivinä muistelemassa.

 

piki

 

 

 

 

 

Sama virne

26.3.2015 Yleinen

Mitä sen virneen taakse kätkeytyy..

imageimage

Kuvien aikaväli on se 12 vuotta, mutta sama vitun virne on ja pysyy :D Aika kultaa muistot! Ihana aina välillä pysähtyy hetkeksi ja katsella koneelta vanhoja, siis todella vanhoja valokuvia. Löytyy aikamoisia aarteita. Mieleen muistuu hyvät hetket kavereiden kanssa ja vanhat ajat. On mullakin kerenny tässä elämässä olemaan jo monenlaisia ajan jaksoja. Valitettavasti kaikkien kanssa ei enää tule oltua tekemisissä niin paljoa, osa on nukkunut pois ja joidenkin kanssa ei pidetä yhteyttä ollenkaan ihan muista syistä. Tulipa kaipuu vanhaan, vaikka ei minun nykyisessäkään tilanteessa ole vikaa. Olisi vaan niin mahtava pitää eri kaveriporukoiden kanssa semmonen jälleen näkeminen/ vanhojen muistelu ilta. Eri elämän tilanteiden takia on kuitenkin aika mahdotonta kasata vanhoja porukoita kokoon. Tän virneen taakse kätkeytyy paljon. Kuolemaa, riitoja, tappeluita, kieroilua niin itseltä kuin muilta, masennusta,eroja, pelkoa, auto-onnettomuuksia, alkoholismia, lääkkeiden väärinkäyttöä, särkyneitä sydämmiä,sairastelua, väkivaltaa, huumeita ja yksinäisyttä. Elämääni on mahtunut kaikenlaista, kaikenlaisia ihmisiä ja tapahtumia mahtuu 21 ikä vuoteen. Mutta elämässäni on ollut niin paljon hyvää onnea, rakkautta, voittoja, ystäviä, luottamusta, rakastumista, syntymisiä, seikkailuja, perhe, hauskuutta ja kaikke mitä ihminen vaan saattaa toivoa. Olen elänyt mahtavan elämän ja toivon että se jatkuu yhtä mahtavana. Kaikesta huolimatta jaksan edelleen virnuilla, jotkut kutsuvat sitä hymyksi. *Syvä huokaus* Olen onnellinen siitä mitä minulla on ollut ja mitä minulla on nyt, koska kaiken sen ansiosta olen juuri nyt täällä ja olen juuri tällainen kuin olen. Ne jotka ei minua kestä tällaisena niin voi poistua elämästäni, en tarvitse kieroilevia paskan jauhajia elämääni. Koska olen Onnellinen!

mun sisarukset ja edesmennyt mikko <3

mun sisarukset ja edesmennyt mikko <3

Mikko oli vähän kun mun veli. Se jopa asu meillä. Ikävä <3

Mikko oli vähän kun mun veli. Se jopa asu meillä. Ikävä <3

Kiitos! =) <3

image

-Emmi

Posin kautta

8.3.2015 Yleinen

Seuraan Maaret Kallion blogia ”Lujasti lempeä”. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa ja usein kirjoitukset herättävät hyviä ajatuksia. Esimerkiksi tämä kirjoitus http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1422420142893 on mainio. Pohdin sen perusteella ihan yleensäkin sitä, miksi on helpompi nostaa esille mieluummin negatiivinen näkökulma, kuin postitiivinen. Siis ihan jokapäiväisessä elämässä, mediassa, politiikassa, työelämässä jne. Virhe, puute, ongelma tai inho. Mediassa tietenkin ongelmat myyvät jostain syystä paremmin ja otsikoista saadaan raflaavampia.

Luulen, että useimmat kuitenkin ajattelevat kuten itsekin, että negatiivisuus tai synkät asiat eivät ole voimaannuttavia, energiaa lisääviä. Ja toisin päin – hyvät asiat ja positiivisuus taas tsempittävät enemmän. Se, että pystyisi hakemaan heikkoinakin hetkinä jotain myönteistä kulloisestakin vallitsevasta tilanteesta on tietenkin haastavaa. Monesti ihminen saattaa myös vaikuttaa vähän haihattelijalta tai höperöltä, jos alkaa liian positiiviseksi. Olen alkanut kuitenkin uskomaan, että pienin askelin positiivisuutta voi kehittää.

Yksi ihan keskeinen juttu mielestäni on se, että vaikka joku asia herättää ihan ensiksi kielteisiä tunteita tai vastenmielisyyttä, niin pitäisi heti pystyä katsomaan ja etsimään niitä myönteisiä juttuja. Vaikka puoliväkisin. Sillä kyllähän niitä on. Ja siihen liittyen tietenkin ymmärtää, että ei yksittäinen negatiivinen juttu ole yleensä asian koko kuva. Sama juttu ihan arvioidessa ihmisiä tai jotain suurempaa suoritusta. Kokonaiskuva muodostuu sekä negatiivisista että positiivisista seikoista. Tuskin pari negatiivista seikkaa muuttaa koko asian tai ihmisen negatiiviseksi. Olen onnistunut ainakin omissa arvioissani ihmisistä muuntamaan näkökulmaani niin, että kokonaisuus muodostuu ensisijaisesti niistä hyvistä jutuista ja ne minulle ei niin-sopivat piirteet vain sitten värittävät tai sävyttävät kokonaiskuvaa, mutta eivät muuta sitä vielä negatiiviseksi.

Toinen seikka, millä positiivisuutta saa aikaan ihan itsekseen, on kiitollisuus. Siis se, että muistaa olla kiitollinen ja kiittää silloin, kun sen paikka on. Uskon, että kiitoksissa ei voi olla liian ylenpalttinen. Ainakin meillä suomalaisilla on taipumus pitää asioita liian paljon itsestäänselvyyksinä ja silloin se kiitoksen antaminen tuppaa unohtumaan. Kiitosten kautta positiivisuus kasvaa. Kolmas positiivisuutta lisääva juttu on myös ihan itsestäänselvyys minun mielestäni: hymy ja huumori. Uskalla olla leikkisä ja hymyilevä. Huumori ei synkistä ja hymyily saa aikaan hymyä.

Hymyile ihminen hymyile

17.1.2015 Yleinen

Smile my boy, it’s sunrise! Teddy Rooseveltin ja Robin Williamsinkin viimeiset lauseet. Siinähän se on. Eikä tarvita edes sitä auringonnousua syyksi. Hymyileminen kannattaa ja on kaunista. Kaikki näyttävät paremmilta hymyilllessään. Hymy tarttuu myös muihin.

Ei tarvitse hymyillä silloin jos on äärimmäisen vihainen, surullinen tai sairas. Se on vaikeaa. Liian teennäistä. Mutta jos ei tiedä mikä tunnetila itsellään on, niin kannattaa hymyillä. Ja vaikka olisit yksin. Silloin  kannattaa mennä jopa peilin eteen niin saattaa itseään katsellessa tulla vaikka oikeasti hyvälle tuulelle.

On helppo tyrmätä tällainen ajatus vaikka perisuomalaisella logiikalla että ”mitäpä sitä tyhjää nauramaan?”. Silti – millaista ilmettä katsot mieluummin? Tai mieluiten?

Ei siitä hymyilemisestä ainakaan mitään haittaa ole. Olen huomannut että saat huomattavasti paremman vastaanoton kaikissa tilanteissa hymyn voimalla. Ja myös olen huomannut ärsyyntyväni ihmisistä, joiden kommunikaatioon tai elekieleen ei hymy kuulu ollenkaan. Tai kuuluu vain silloin jos on hauska aihe. Lisää hymy joka tilanteeseen. Ainakin itse yritän niin tehdä.

 

Hellyyttävä Joulu. 14 päivä Joulukuuta

14.12.2014 Onnellisuus valtasi mielet, Yleinen

Aamulla kun Muljakan väki heräsi, oli äänettömän monella kaunis hymy kasvoillaan. Muljakan kylän oli pyyhkäissyt rakkauuden henkäys. Rakkauuden henkeyteen ja ihan vain siihen, että Muljakan kylän yhteisten asioiden ja auttamisen siivellä oli herännyt uudelleen tuo sanomaton tunne jota jopa vanhemmatkin vielä harrastavat. Vauhti ei ole enään sellaista kun nuoremmilla mutta aikaa vanhemmat käyttävät tähän ilon tunteeseen paljon kauemmin kuin nuoret. Nuorilla kun on aina kiire niin tähänkin tekemiseen se kiire sekoitetaan. Ensin sitä yhteistä yhdessäoloa odotetaan ja odotetaan, monet sitä vonkaamiseksi lausuvat. Ja sitten kun paikka luvalle tulee ja avautuu se pieni paikka ihmisessä jolla tämä ihanuus hoidetaan, hupsis se onkin sitten jo ohi.

Mutta kun Irene ja Taavetti heräsivät, tuli molemmilta hymyä kuin Kelloggs- mainoksessa. Vaikka ei silloin aikaisin aamulla kerittykkään paljon sängyssä loikoilemaan ja pienia suukkoja antamaan kun suurisuiset rouvat jo navetassa odottelivat utareiden tyhjentäjiä. Mutta muistivat nämä ihmiset kuitenkin mitä edellisenä iltana olivat saunan jälkeen tehneet. Irene varsinkin odotti kiinnostuneena merkkejä jos vaikka olisi onnellinen perhetapahtuma tulossa. Mutta sitä tietenkin piti vielä jonkin aikaa odotella ennen kuin se selviää. Kuitenkin he olivat olleet jo kymmenen vuotta naimisissa ja yrittäneet saada lasta. Kokeissa oli käyty ja anomukset adoptio lapsen saamiseksi oli sisällä. Lasta ei vaan tuntunut löytyvän.

soittava enkeli

Tänään oli vapaapäivä rakentamisessa. Tämä aika vankistettiin omaa perheelämää. Tehtiin yhdessä niitä kaikkia asioita jotka ennen olivat jäänneet vain toisen tehtäväksi. Molemmat olivat tekemässä yhteisesti ruokaa. Ja taas välillä käytiin siivoamassa kellaria ja kaikkia muitakin yhteisiä asioita laitettiin kuntoon. Yhdessä mentiin siihen tyhjään huoneeseen johon oli tarkoitus syntyä uusi pieni lapsi kun he olivat avioon menneet, Irene halusi niin kovasti tyttöä, että huoneen väritkin tapailivat vaaleanpunaista. Tänne huoneeseen oli aina yhtä vaikeaa tulla. Jotenkin se vain aina riipaisi rinnasta kun ovenkahvaan tarttui. Tähän apua ei hän itse mistään kyläläisten auttamishalustakaan saannut. Sitä oli vain käsiteltävä itse miehensä kanssa.

Himmelin Liisan luota heräsi Hokkasen Vilho. Heillä tuo rakkauuden kyyhkynen oli istunut sängyn reunalla pitkään. Heillä ei ollut kiirettä, heillä oli aikaa rakastella kauan ja hartaasti. Illallakin vielä kaiken hyvän jälkeen oli supatettu hiljaa rakastavaisten juttuja. Ja aamulla kun raukeasta unesta he heräsivät oli jumalattoman hieno olo. Sängyssä haluttiin vielä loikoilla ja viettää ensimmäistä yhteistä  aikaa. Mutta nyt sentään sieltä oli pois päästy ja istutiin kahvipöydän vieressä nauttien kahvista ja hiivaleivästä. Heillä tuntui tämä yhteinen taival alkaa hyvinkin mieluisasti.

Kaikilla Muljakan kylällä oli vapaapäivä. Tai ei aivan kaikilla kuitenkaan. Tohmosen Karri oli hälyytetty sairaalaan kun leikkaus oli alkamassa. Illalla nuorison kaahailut autolla ja koivunrunkoon törmäilyt olivat saanneet apumiehen paikalla istuneen ja ulos lentäneen pojan elämän menemään kriittiseen tilaan. Leikkaus piti suorittaa välittömästi ja Karrin piti tämä loukkaantunut poika nukuttaa. Kuljettajalle ei käynnyt oikein kuinkaan kun hän käytti turvavyötä. Mutta tällä toisella pojalla ei vyö ollut kiinni ja niinpä hän lensikin tuulilasista ulos. Pahtosen Irmeli tietenkin jäi kotiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamista äänestäjien kanssa. Eri yhteisöt halusivat eduskuntaehdokkaalta kysellä tarkemmin asioista ja hänen mielipiteistä. Ensi viikko onkin aika kiireinen kun eri kauppujen pihoilla pitää käydä äänestäjiä tapaamassa.

lunta sataa

Alma ja Jaska olivat myöskin heränneet. Heillä ei rakkauden kyyhkysen siipi edes hipaissut kuin tietenkin Jaskaa. Mutta niin huonosti tämä kyyhkynen oli lentänyt, että sen siipi ei ollut koskettanut Almaan lainkaan. Näin sai Jaska pyytää ja olla ilman. Mutta ylös sängystä kuitenkin noustiin ja sitä kahvia juotiin täälläkin. Ei aivan yhtä iloisia kasvoja täällä tietenkään ollut kuin noissa edellisissa paikoissa mutta ei Jaskakaan mitään kaunaa kantanut vaikka ei saannutkaa rakkauden tunteissa pyöriä.

Almalla kun ovat ne jalat kipeänä. Säryt tekevät liikkumisen välillä kovinkin vaikeaksi. Hän oli jo käynyt lääkärissä linja-autolla ja oli kokeitakin tehty. Nyt hän odotti vain tietoa sairaalasta koska hän pääsisi leikkaukseen. Hän oikein toivoi, ettei sinne tarvitse lähteä ennen Joulua kun pojan perhe tulee useammaksi päiväksi kylään. Olisi sääli makailla sairaalassa kun pienetkin lapset ovat heillä.

Sankka lymipyry saapui Muljakan kylän päälle illalla. Lunta säätiedoitus oli luvannut kaksikymmentä senttiä. Alma oli mielissään, että miehet saivat jätekaivon kuntoon ja kannen päälle. Nyt ei tarvitse enään mennä tekemään pihatöitä. Lunta satoi koko ilta ja vasta seuraavan päivän iltapäivällä piti sateen loppua.

Monessa perheessä jo paistettiin jouluisia pikkuleipiä. Hyvät tuoksut levisivät huoneistoissa aina viimeisintä nurkkaa myöden. Äidit lastensa kanssa leipoivat ja tekivät joulun odotuksesta jännittävän. Nyt alkoi joulun odotus oikein kunnolla. Lapset kirjoittivat joulupukille kirjeitä lahjatoivomuksista. Kirjeet suljettiin ja laitettiin näkyvälle paikalle josta tontut sitten ne hakivat. Yleensä aina seuraavana aamuna oli lasten kirjeet kadonneet. Se oli sellainen mystinen tapahtuma johonka ei kukaan osannut oikein kunnollista vastausta antaa. Tontut kun vaan ovat sellaisia, että voivat päästä sisälle ja noutaa ne lasten kirjeet. Vai tulevatko tontut sisälle jo edellisenä päivänä kun ovet ovat vielä auki. Ja sitten ne ovat huoneissa piilossa odottaen lasten kirjeitä. Ja kun kirjeet on kirjoitettu nappaavat tontut kirjeet mukaansa ja poistuvat ovesta ulos.

Joulu siis lähenee joka päivä. Sitä odottavat tietenkin lapset jo kovinkin malttamattomina. Mutta löytyy niitä joulunodottajia aikuisistakin. Jouluhan on kuitenkin kaikkein suurin juhlapyhä. Ja aikuisista löytyy niitäkin jotka odottavat vain joulupukin tuloa, mutta se onkin taas ihan toinen juttu.

Jatkuu huomenna.

piki

 

Synkistellään

31.7.2014 Yleinen

Olen käynyt aika monessa erilaisessa kesätapahtumassa lomani aikana. Ilmat ovat suosineet ulkoilua, konsertteja, festivaaleja, urheilua ja kaikkea muuta kesään ja lomaan liittyvää. Tapahtumia, missä ihmisten pitäisi olla iloisia ja myös näyttää siltä. Turhan usein olen kuitenkin pistänyt merkille, kuinka vaikeaa joillekin on näyttää ilonsa ja hyväntuulisuutensa.

Johtuuko se meistä suomalaisista kansana, että näytämme neutraaleilta tai jopa vakavilta tilanteissa, missä odottaisi näkevänsä iloa ja onnea olemuksesta? Kun hyvä bändi soittaa ja on mukava kuunnella ja hengata mukana, saattaa silti ilme olla sellainen että voisi kuvitella ihmisen olevan matkalla hammaslääkäriin.

Vaikuttaa siltä, että jotkut ajattelevat menettävänsä uskottavuuttaan tai asemaansa jos hymyilevät. Sen täytyy olla yksi selitys. ”Enpähän ole tyhjännauraja”. ”Turha hymyily on niin amerikkaa”. Varsin suomalainen piirre poliitikkoja myöten. Katsokaapa joskus vaikka uutislähetystä ilman ääntä ja verratkaa sitä sitten vaikkapa länsinaapurin vastaavaan tai jopa amerikan uutisiin.

Kaikille on kuitenkin selvää, että kohdatessamme hymyilevän ihmisen, tulemme itsekin hyvälle tuulelle. Tai ainakaan emme tule huonommalle tuulelle. Hymy kasvoilla pelastaa tilanteita. Ja se kaunistaa myös. Miehiäkin. Sanotaan että ensivaikutelma syntyy 3-5 sekunnin sisällä. Ensimmäisen sekunnin sisällä vain nähdään siis olemus. Kumman ilmeen haluat näyttää?

Erityisesti myynti- ja asiakastyötä tekeville tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta ei meillä Suomessa vaan niin ole. Kävin kuukauden sisällä kahdessa muussa euroopan maassa ja kyllä täytyy valitettavasti sanoa, että olemme kyllä aika kaukana näistä. Suomalaisen autokauppiaan hymy lienee yhtä harvinaista kuin virkamiehen hiki.

Olin ystäväni kanssa konsertissa. Ympärillämme oli satoja ihmisiä, mutta tunnelma oli hillitty koska oli tovi aikaa ennen musisoinnin alkua. Yleisö oli keski-ikäistä ja hyvin pukeutunutta. Sanoin ystävälleni, että katsopa ympärille. Montako hymyä näet kymmenessä sekunnissa? Omaani ei saa laskea. Hän tunnisti kaksi. Nauroimme makeasti asialle ja saimme huomiota. Ja epäileviä katseita luonnollisesti. Siitä huolimatta annan iloni ja hyväntuulisuuteni näkyä kasvoiltani vastedeskin. Nimittäin vaikuttaa siltä, että en ole menettänyt vielä uskottavuuttani ja hymyilemällä näytän synnyttävän uusia hymyjä.