Selaat arkistoa kohteelle Huoli.

Ajatuksia tällä hetkellä

12.1.2015 Sekavaa

Huokaus!!

Mun elämästäni loppuu aika, sillä tehtäviä asioita on aivan liikaa eivätkä aikani saati mielenterveyteni riitä alkuunkaan. En tiedä milloin jälleen koittaa se aika kun romahdan totaalisesti. Se voi koittaa minuutin tai viikon päästä, en tiedä.  Stressipesäkkeitäni ovat Wanhojentanssit pe 13.2., Wanhojen lavasteet, enkku, ruotti, ja pahimpana ystäväni E:n mielenterveys. En ole huomannut omien mielenterveysongelmieni vuoksi kuinka pahaan tilaan olen E:n asettanut. Hän itsekin myönsi kesän 2013, kun hän omien sanojensa mukaan joutui vahtimaan minua, etten tekisi itselleni mitään, romahduttaneen hänen terveytensä. Koen tietenkin valtavaa syyllisyyttä, mutta kuitenkin puolustaudun, etten silloin ole ollut terve ja olisihan hän voinut minut valkotakeille luovuttaa. Sitä paitsi kukaan ei vielä tuolloin tietänyt masennuksestani, en tosin ole varma tarkoittaako E viime kesää 2014 vai 2013. Hän myösi myöskin, ettei tunne minua kohtaan mitään, ”En varmaan edes itkisi jos listisi ittesi”, hän minulle totesi hetki sitten. E sanoi, ettei usko raiskaus juttujani todeksi, vaikka monesti vannoi tappavansa exäni, jos se uskaltaisi katsoakaan mua päin. Olen hukassa näiden valheiden ja totuuden kietoutuneessa verkossa. Olen jumissa.

 

 

 

Pelastakaa E!

Joku siellä TEE SE!!

 

 

Jossittelu ja itsesyytökset alkakoon:

Miksi en ole kertonut E:n huonosta voinnista, saattamalla hänet hoidon piiriin?   Miksi minun piti olla niin heikko ja mennä kertomaan E:lle itsekkäästi aivan liian paljon raskaita juttuja?   Olen tässä vain tärkeän ystäväni terveyden vuoksi, en kestä tätä. Kuolisin paljon mieluummin ja antaisin E:lle paremman tulevaisuuden, pyyhkimällä kaikki muistoni itsestäni. Edes joku saisi siedettävän elämän, eihän minua edes koskaan pitänyt olla, olen vain harhaa, en ole oikeasti olemassa. Olen ilmaa, eikä ilma ole mitään.

 

 

muhun sattuuÄlkää koske muhun. Kuolen kuitenkin syytöksiin.

-Elina