Selaat arkistoa kohteelle hinta.

Myynnissä vähän käytettyjä muistoja alehinnoin

19.4.2017 Aikakausi kaksi lasta, Yleinen

Edessäni on lattialla kasa pieniä kenkiä, enkä tiedä mitä niille tehdä. Osa niistä on melko kuluneita ja rantasannan likaamia. En osaa päättää, ovatko ne matkalla myyntiin, kierrätykseen vai aarrelaatikkoon. Kuinka tuotteelle voi kirjoittaa hintalapun, silloin kun se ei ole vain kesäpaita tai muovisandaalit, vaan muisto rakkaasta hetkestä?

Käyn läpi lasten vaatteita kirpputorille. Osa vaatteista on jo toisella kierroksella, eivät ole menneet kaupaksi, mutta jotenkin en osaa niitä kierrätykseenkään vielä laittaa. Jos jostakin vielä ilmaantuisi joku, joka arvostaisi ja innostuisi niin kuin minä.

Olen ostanut ja myynyt paljon lasten vaatteita ja tarvikkeita kirpputorilla. Osa on tullut hankittua siksi, että yöpukuja vaan sattuu sillä hetkellä olemaan liian vähän ja äkkiä on ollut saatava vain joku tyhjää kohtaa vaatekaapissa paikkaamaan. Niistä luovun mielihyvin. Mutta sitten ne, joita ostaessani olen seissyt minuutti kaupalla kaupan myyntitiskillä, huokaillut ja hypistellyt. Tuntenut onnea siitä, että tuo vaate päälläni lapseni näyttää aivan ihanalta. Ollut onnellinen, että minulla on mahdollisuus pukea heidät niin kauniisti. Toki he näyttävät ihanilta ihan itsenäänkin, mutta täydellisesti valittu vaate kruunaa kokonaisuuden. Tällaisesta vaatteesta luopuminen on vaikeaa. Vielä murskaavampaa on, kun itse aivan uskomattoman ihanana pitämäni vaate ei kelpaakaan kenellekään. Jos collagetakki maksaa kolme euroa tai nahkaiset rusettisandaalit kaksi euroa, hinnasta se tuskin on kiinni.

Ymmärrän kyllä, että makuja on monia, mutta silti. Olen tarjonnut pieneksi käyneitä myös ystävilleni, mutta kerta toisensa jälkeen he käyvät kasan läpi todeten, että kiitos, mutta ei.

Olen aina säilönyt muistojani tavaroihin. Kun katson niitä, muistan ja tulen onnelliseksi. Siksi kyse ei ole vain siitä, että mieleni tekisi mieli huutaa, että MINULLA ON HYVÄ MAKU, OSTAKAA MINUN LAPSENI VANHOJA VAATTEITA, vaan myös siitä, että en halua, ettei rakkaita muistojani sivuutetaan olan kohautuksella.

Olen toki saanut lastenvaatteita käytettynä myös omilta ystäviltäni. Varmasti syyllistyn ihan samaan tietämättäni, kun olen joskus katsonut heidän rakkaitaan lähinnä käyttöesineinä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että saan 300 kappaleen tuote-eräästäni kaupaksi ehkä viidenneksen ja palkaksi usean illan pesu-lajittelu-hinnoittelu-ja tarroitustyöstä korkeintaan sata euroa, sillä valikoimani ei kata juurikaan merkkivaatteita. En silti siedä ajatusta, että rakkaudella valitsemani vaatteet valuisivat hukkaan.

Tein joskus päätökset, että kahden tyttäreni muistot pitää saada mahtumaan kahteen pieneen pahvisalkkuun. Sinne saisi arkistoida vain ne kaikkein rakkaimmat vauva-ajan asut. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan taltioida. Mutta silti. Mitä minä tee noille kesäsandaaleille, joita ihastelin kaupassa jo talvella ja joita hehkutin puhelimessa äidilleni sopivaa kokoa pohtien? Ja entä nuo, joihin rakastuin saman tien, ja joita kävin ihastelemassa myymälässä moneen otteeseen, ennen kuin sain mielessäni synninpäästön niiden hankinnasta? Ne olivat sinä kesänä kai aika monennet kengät kyseiselle tytölle. Tai nuo, joiden kanssa isä yllätti ostamalla ne juuri kävelemään opettelevalle tyttärelleen Thaimaasta? Tai nuo, jotka löysin talonyhtiömme kierrätyshuoneesta, ennen kun olin edes raskaana ajatellen, että ehkä joskus tulisi vielä toinen tyttö?

Mikä on sinun tai lapsesi pahiten väärinymmärretty aarteesi, josta sinun on ollut hankala luopua?

Pakkasta ja purkutöitä

9.1.2016 kierrätys, Kierrätys, kilpailuttaminen, LVI-työt, remontointi, remontti, remonttiblogi, säästäminen, Tee-Se-Itse, Yleinen

Pikapäivitys ennen kuin nappaan uuden piikkauskoneen käsiin ja lähden piikkaamaan saunan ja kylmiön välissä ollutta kynnystä ja laattoja irti. Päädyimme ostamaan itselle kyseisen laitteen sen sijaan että olisimme maksaneet 50 euron päivävuokraa. Meillä on kuitenkin edessä mm. kellarissa lattian piikkausta, kun alamme valurautaputkia uusimaan ja muutenkin pitää viemäreitä varten uutta reikää saada tehtyä.

Laite hommattiin Biltemasta, puhtaasti tämän nettikeskustelun pohjalta: Onko joku hankkinut Motonet/Biltema piikkauskoneen? 

Katsotaan iltapäivällä, että tekeekö tuolla mitään.

Siinä piikkauskoneelle ensimmäinen kohde.

Siinä piikkauskoneelle ensimmäinen kohde.

Saimme vintiltä vaurioituneen palkin korjattua ja saunan kattoon uudet laudat. Toisena purkupäivänä oli muutaman tunnin ajan talkoolaisia ja heti kun useampi käsipari on touhuamassa, niin hommatkin etenee eri tahtiin!

Yhdeltä osalta purut poistettu ja villat väliaikaisesti lämpöä pidättelemässä.

Yhdeltä osalta purut poistettu ja villat väliaikaisesti lämpöä pidättelemässä.

Moni tuttu on kysellyt, että meinasimmeko uusia laatatkin kylpyhuoneesta ja saunasta. Huuli pyöreänä ollaan kysymystä ihmetelty, mikä kylpyhuoneremontti se sitten on jos niitä ei uusita, tai mitä siellä sitten tehdään…maalataan katto vai vaihdetaanko jopa lauteet? No, tarkoitus ei ole kuulostaa sarkastiselta, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että pelkkiä maalaushommia ei voi vielä remontiksi kutsua.

Lähtökohta

Lähtökohta.

Saunan takana oli vielä tilaa. Siellä oli nimittäin kylmiö joka otetaan saunakäyttöön.

Saunan takana oli vielä tilaa. Siellä oli nimittäin kylmiö joka otetaan saunakäyttöön.

Loppiainen vietettiin kahdestaan juurikin tuota purkaessa. Saimme todeta että kylmiön seinien sisältäkin löytyi sydämmentykytyksiä aiheuttanutta homejälkeä…vapisevin käsin revimme pahveja ja muoveja irti. Onneksi kuitenkin saimme todeta, että vauriot oli vain näissä kylmiön seinissä…ei siis ulkoseinässä. Kylmiö oli eristetty muovilla ja styroksilla ja rakenteiden välissä oli tila josta kondensoitunut vesi ei ollut päässyt pois.

Ei näyttänyt tässä vaiheessa hyvältä.

Ei näyttänyt tässä vaiheessa hyvältä.

 

Kiukaan kohta "lauteilta" katsottuna.

Kiukaan kohta ”lauteilta” katsottuna.

WP_20160106_15_04_26_Pro

Sen verran tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselle tuo valmis sauna ja kylppäri, että jopa minä olin sitä mieltä, että nyt ei vanhoja lautoja ja muuta puutavaraa sahailla polttopuuksi vaan kippasimme kaikki takapihalle ja puutavara lastattiin naama jäässä pakettiautoon…tämän kuorman kävin kippaamassa kaatopaikalle ja koska oli kyseessä vain puutavaraa, niin se lystihän ei maksa mitään. Vielä ei Riikinnevan kaatopaikka ole yhtä edistynyt kuin Kuopiossa, jossa on lähes joka materiaalille omat lavat ja näin ollen sinne lajiteltuna ei tarvitse jätteistä maksaa mitään. Muutenhan tuo sekajätteen vieminen onkin aika tyyristä, ainakin näin köyhälle.

Miten paljon voikaan tulla pienestä tilasta purkujätettä.

Miten paljon voikaan tulla pienestä tilasta purkujätettä.

Nyt minä lähden aloittelemaan lauantaipäivää ja jossakin vaiheessa tulee vuoronvaihto. Vielä kun saisi putkimiehen kytkemään kylppärin vedet pois niin pääsisi sieltäkin laattaa purkamaan rankemmalla kädellä. Sen verran hankalassa paikkaa kulkee nuo putket, että itse en uskalla alkaa tulppailemaan, kun ei ole kunnon työkaluja eikä sitä ammattitaitoa noihin hommiin.

/Jarkko

Korjausleikkauksen hinta julkisella puolella

26.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

EDIT!

Murphyn lain tai muun vastaavan mukaan tietenkin sain vielä näin myöhemmin toisen laskun, kun olin jo päässyt hintoja hehkuttamasta (luulisi, että ne olisi voinut samaan laskuun laittaa, mutta ei…). Päivitän muutoksen tähän artikkeliin nyt saman tien ja pahoittelen, että olen silloisella ymmärrykselläni antanut väärää tietoa hintoihin liittyen.

Minulta on useamman kerran kysytty korjausleikkauksen hintaa, mutta en halunnut kommentoida siihen mitään ennen kuin olin konkreettisesti nähnyt laskun silmieni edessä. Nyt viimein sain laskun loppuarkiviikosta, joten tässä on lista siitä, kuinka paljon olen tähän asti maksanut tissieni korjauttamisesta:

  • Noin 100 euroa yksityisestä gynekologista
  • 29,30 euroa poliklinikkakäynnistä
  • 29,30 euroa yöstä sairaalassa
  • 69,60 euroa leikkauksesta

– Yhteensä siis 228,20 euroa –

Siinä kaikki. Jopa tuo gynekologi oli ns. ”ylimääräistä”, koska halusin nimenomaan tietylle lääkärille vastaanotolle. Lähetteen voi saada ihan julkisen puolenkin gynekologilta. Poliklinikkakäynti oli se ensimmäinen tapaaminen kirurgin kanssa, missä minut tutkittiin ja otettiin leikkausjonoon. Sairaalayö ja leikkaus ovat aika itseselitteisiä.

Eli periaatteessa tähän asti pakollista hintaa korjausleikkauksen hankkimiseen ja siinä käymiseen on kertynyt vain 128,20 euroa. En tiedä tuleeko jatkoleikkauksia vielä yksi vai kaksi, mutta korkeintaan niistä kertyisi vähän päälle 250 euroa tuon kaiken päälle. Eli alle viisisataa euroa koko projektista, jos mitään ylimääräisiä yllätyksiä ei ilmaannu. Varmaan voi päästä alle neljänsadan, jos ei mene yksityiselle gynekologille tai joudu useampiin rasvansiirtoihin kuten minä.

Loppujen lopuksi ei siis tule paljon hintaa korjausleikkauksille, joista yksityisellä saisi pulittaa parhaimmillaan kymmeniä tuhansia euroja. Varsinkin, kun rasvansiirtokertoja tulee näillä näkymin useampia. Tämän tajuaminen pistää nöyräksi ja erittäin kiitolliseksi joka ikinen kerta, kun katselen uusia rintojani.