Selaat arkistoa kohteelle Hilton.

Kotimatka

25.6.2015 Yleinen

Loma lusittu ja kotimatka alkoi. Olimme tilanneet jo edellisenä päivänä taksin aamuksi viemään meidät huvilalta bussiasemalle. Intercitybussi Limassoliin lähti 09:00 ja ehdimme siihen todella hyvin. Teinit rynnivät bussin takaosaan ja me jäimme etuosaan. Bussimatka Limassoliin kesti noin tunnin ja vartin. Limassolissa oli bussin vaihto Larnacaaan menevään intercityyn. Limassolissa oli aika mukavan näköinen pitkä, mutta kapea ranta. Matka Larnacaan kesti noin puolitoista tuntia. Larnacassa kävimme rannan lähellä syömässä souvlakit, jotka olivat kyllä maistuvia. Tulimme siihen tulokseen, mikäli vielä matkustamme Kyprokselle, niin kohteet sillä kertaa tulevat olemaan Larnaca ja mahdollisesti aivan länsirannikko tai sitten kokonaan Pohjois-Kyproksen puoli, koska ne alueet jäivät vielä näkemättä. Larnacasta matkasimme vielä paikallisbussilla lentokentälle.

Jos joku ei reissullamme mennyt putkeen, niin se oli kotimatkan lentokenttä toiminta. En ole koskaan tavannut niin hidasta lähtöselvitystä kuin Larnacassa. Olimme hyvissä ajoin kentällä, eli boardaukseen oli aikaa yli tunti. Pääsimme pois lähtöselvityksestä vasta kun boardaus lipun mukaan oli jo alkanut ja paikat koneessa olivat yksittäisiä ja aivan eri puolilla konetta. Kaiken lisäksi se ainoa epämiellyttävä ihminen, jonka Kyproksella koko matkan aikana tapasin, sattui samaan lähtöselvitysjonoon meidän kanssamme. Tämä kyproslainen mummeli etuili sumeilematta, vaikka hänelle sanottiin asiasta ja jopa hänen oma miehensäkin hänelle siitä huomautti, muttei hän välittänyt tuon taivaallista. Onneksi kuitenkaan yksi etuileva mummeli ei voi pilata koko lomaa. Flynikin lento lähti melkein tunnin myöhässä, joten aivan hoppu ja hätä ei kuitenkaan tullut. Lähtöselvityksestä emme myöskään saaneet jatkoboardareita Wienistä Helsinkiin, vaan meitä ohjeistettiin menemään Wienissä uudelleen lähtöselvitykseen. Vaihtoaika Wienissä oli tunti 40 minuuttia ja koska kone lähti myöhässä Larnacasta se tiesi melkoista kiirettä Wienin kentällä viiden lapsen kanssa, joista kolme on epämiellyttävässä teinilonnimisiässä.

Kuten arvata saattaa Wienissä sitten juostiin. Ensin hirveällä kiireellä passintarkastuksen läpi, ulos saapuvien puolelta ja lähtöselvitykseen, joka oli juuri mennyt kiinni. Virkailija sanoi, että meidän olisi pitänyt mennä suoraan portille, johon totesin että eihän meillä ollut boardareita sille lennolle, koska emme saaneet niitä Larnacasta. Sitten virkailija hoksasi että olimme tulleet toisen yhtiön koneella, vaikkakin saman allianssin, ja tulosti meille boardarit, sekä ilmoitti vielä portille että olemme tulossa. Ei kun kauhealla kiireellä eteen päin: ensin transit-alueelle, sitten nopeasti turvatarkastukseen ja joka välissä täytyi tarkastaa, että kaikki lapset pysyvät edelleen mukana. Kun saavuimme portille niin Finnair oli juuri aloittamassa boardaamaan. Siinä jäi Mozartin kuulat ja Sacherkakku hankkimatta tuliaisiksi. Kaikki kuitenkin päädyttiin kunnialla koneeseen ja kuviteltiin voivamme huokaista helpotuksesta. Mitä vielä! Koneen lähdettyä nuorempi poikani huomasi jättäneensä lompakkonsa Flynikin koneeseen ja siitä hänelle syntyi suuri suru ja huoli, koska KELA-kortti oli lompakossa. Vieressämme istunut mieshenkilö kuuli keskusteluni poikani kanssa, ja ilmeisesti myös huomasi kuinka murheellinen hän oli, koska puuttui keskusteluun kertomalla käyvänsä usein töiden takia Wienissä, ja että itseasiassa hänen kollegansa on lähdössä Wieniin töihin seuraavalla viikolla, ja hän voisi selvitellä asiaa. Annoin hänelle yhteystietoni ja ajattelin että noinkohan tämä selviää, mutta yllätys yllätys, viikko loman jälkeen hän ilmoitti kollegansa tuoneen poikani lompakon Suomeen ja postittavansa sen hänelle kunhan palaa lomalta töihin. Laupiaita samarialaisia on siis vielä olemassa.

Noin puoli yhdentoista aikaan illalla koneemme laskeutui Helsinkiin ja pääsimme vihdoin yöunille Hilton Airportiin. Matka oli pitkä, raskas ja täynnä monen laista mutkaa, säätöä ja häsläystä. Kunnialla saimme kuitenkin koko katraan Helsinkiin asti ja nukkumaan. Seuraavana aamuna Hiltonin mahtavan aamupalan jälkeen suuntasimme uudelleen lentoasemalle ja kohti kotikenttää. Odotellessamme boardauksen alkamista kuulutettiin koneen olevan ylibuukattu ja osan porukasta täytyy jäädä pois. Onneksi kuitenkin vapaaehtoiset löytyivät ettei matka pidentynyt meidän osaltamme vielä päivällä.

Wien

17.6.2015 Yleinen

Toukokuun viimeisenä päivänä alkoi meidän hartaasti odottama loma. Onneksi miehen tytön lakkiaisista selvittiin ajoissa kotiin, joten seuraavan aamun herätys koneelle ei ollut paha. Lapsille aamupala, koirien, kissojen ja hiirien viimeiset hoidot ja tarkistus että hoitajille jää kunnon ohjeet ja varusteet. Kolme lasta autoon ja kohti lentokenttää. Miehen vanhin lapsi tosiaan ilmoitti ettei lähde matkaan. Hän lähti kesätöihin Tampereelle ja meinaa kuulemma muuttaakin sinne poikaystävänsä kanssa pysyvästi. Toivottavasti hakee myös johonkin kouluun. Hiukan kyllä hirvittää, kun ei tytöllä taida olla työpaikkaakaan tiedossa kesän jälkeen, mutta siinäpä oppii.

Hilton Vienna Danube Waterfront

Hilton Vienna Danube Waterfront

Lentomatka Helsinkiin sujui hyvin. Suuren jännitysmomentin aiheutti vielä, että Helsingistä piti sitten löytää minun pojat kyytiin ennen kuin jatkolento Wieniin lähtee. Onneksi meidän lento Helsinkiin ei olut myöhässä, etteivät minun poikani päätyneet kahdestaan Wieniin, meidän jumittaessa Helsingissä. Myöskään lennolla Wieniin ei ilmennyt ongelmia. Wieniin saavuimme suurinpiirtein aikataulussa. Matkatavarat olimme saaneet selvitettyä jo lähtökentällä perille Larnacaan asti, joten niitä ei tarvinnut Wienissä lähteä mihinkään kuskaamaan. Wienin lentoasemalta matkustimme CAT:lla Wienin keskustaan ja sieltä edelleen parilla metrolla hotellille. Meillä kävi niin hullu tuuri, että olimme Wienissä sunnuntaina, jolloin alle 15-vuotiaat matkustavat julkisilla ilmaiseksi. Niinpä siis viiden lapsen kanssa liikkuminen julkisilla oli suhteellisen kätevää ja järkevää.

Hofburg Wien

Hofburg Wien

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme iltakävelylle Wienin keskustaan. Ensin taas metrolla Schottentorille ja siitä kävellen Hofburgille, jonka läpi jatkettiin Mäkkärin kautta kohti Stephansplatzia ja lopulta päädyimme Stubentorin metroasemalle. Sieltä suuntasimmekin metroilla takaisin kohti hotellia. Wien oli kaikin puolin mukava ja erittäin kaunis kaupunki. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin lasten kanssa liikkuminen on helppoa ja vaivatonta. Julkinen liikenne on nopea ja helppo tapa liikkua. Metrot ja metroasemat olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Mielelläni voisin lähteä Wieniin uudestaankin lomalle. Varsinkin kun hotellimme Hilton Vienna Danube Waterfront oli kauniilla paikalla Tonavan varrella ja pihassa oli vielä uima-allaskin. Ainoa asia, mikä Wienissä vietetyssä ajassa jäi kaihertamaan oli etten ehtinyt käymään Wienin Hard Rock Cafesta hakemassa magneettia kokoelmiini. Yritys kyllä oli hyvä, mutta lapset alkoivat illalla olemaan jo melko väsyneitä kävelemiseen ja matkustamiseen, joten päätimme jättää sen hakemisen väliin.