Selaat arkistoa kohteelle hiljaisuus.

Hidasta elämää Hiljaisuuden retriitissä

24.11.2015 Masennuksesta toipuminen, Yleinen

Viime viikonloppuna minulla oli mahdollisuus osallistua Hiljaisuuden retriittiin Heponiemessä. Kokemus oli huikea. Hiljaisuus alkoi perjantai-iltana kello kahdeksan ja päättyi sunnuntai-iltapäivänä puoli kahdelta. Havaitsin jo ensimmäisenä iltana mielessäni käynnistyneen sisäisen prosessin: Kiinnitin huomiota siihen, kuinka hyvältä vapaasti valittu hiljaisuus tuntuu. Tätä retriittiä ennen olin viimeksi ollut täysihoidossa Auroran sairaalassa ollessani. Tuolloin, kuten joka kerta masentuneena ollessani, hiljaisuus on johtunut siitä, että mieleni on ollut lukossa ja etten ole kyennyt keskustelemaan. Ei ole ollut mitään sanottavaa. Tuolloin hiljaisuus on ollut ahdistavaa. Nyt ollessani vapaavalintaisesti hiljaa tuntui hiljaisuus vapauttavalta ja mieli kevyeltä. Aistit olivat avoinna: musiikki tuntui kohottavalta, meditaatio rauhoittavalta, jooga kehon läpi kulkevalta ja omien tavoitteideni työstäminen vaivattomalta. Ihana yksityiskohta oli, kun kumpanakin aamuna meidät herätettiin laululla kitaran säestämänä. Tahdin hidastaminen oli retriitissä parasta.

Heponiemi (Karjalohjalla) on paikkana hiljaisuuden harjoittamiseen täydellinen: luonto on kaunis yhdistelmä metsä- ja järvimaisemaa. Jokaiselle on oma huone varustettuna wc:llä ja suihkulla. Ruoka on erinomaista ja henkilökunta ystävällistä ja palvelualtista. Paikasta löytyy myös pieni putiikki, josta voi ostaa lahjatavaraa tai pientä tuliaista kotiin. Osallistun retriittiin ilomielin uudestaan, jos mahdollisuus vielä eteeni tulee.

Heponiemi

Sählypeli lauantai 14.03 osa 2

14.3.2015 Sählymatka

Aamulla heräsin sitten klo 6.30, olin heränny yöl 3, enkä meinannu unta saada. Nyt sit nukuttiin tunti bussissa ja hereillä taas :] Kotoota oli siis30 minuutin matka bussil..

 

Mutta nyt on matka alkanut tasan tunti sitten:) Toistaiseksi rauhallista, mutta Mandi saattaa vielä räjähtää…

Ollaan nyt siis Aurassa ja Noormarkkuun  ois tarkotus päästä. Olen ehtiny lukee ja kuunella musiikkii XD Listalta soi Nickelbackiä ja kädessä ”Lempeä jättiläinen”-heppa kirja.

Kuva postausta tulee sitten ekalta tauolta =3

Paluu arkeen… vihdoinkin!

7.1.2015 Yleinen

Aivan kuten otsakekin jo sanoo. Vihdoinkin koitti arki!

Uhmakas 4 vuotias laitettu isänsä kyydillä päiväkotiin pitkän loman jälkeen. Kaksoset pääsee taas tuttuun rytmiin. ylös klo 7,  unta palloon klo 9->12/13, vauvojen juttuja, unta palloon klo 15-16/17, vauvatouhuja ja iltapuuhat.

On ollut kaikilla rytmit mitä sattuu kolmisen viikkoa. Mies nukkui koko joulun, miesflunssa iski tähän talouteen. Esikoisella asiaa kokoajan ja juoksentelee rappusia alas ja ylös keksien mitä kummallisempia selityksiä. jano, vessahätä, iltahali, iltapusu, kaksosillekin, tulin vaan tarkastamaan että sitä tätä ja tuota. *Huoh* Monesti vierähtänyt jopa puoli kahteentoista se nukkumaan meno. Kaksosilla sentään aikaistunut nukkumaan meno tunnilla. Eli nykyjään saa jo nukkumaan klo 21 ja viimeisen viikon ajan ihan hereillä sänkyyn vieden. Päiväunia ei oikein ulkona olo voinut ottaa. Vesisade, lumisade, myrskylukemissa vellova tuuli sekä viereinen työmaa…  Sisällä eivät ole nukkuneet kunnolla kun esikoinen ei ole tottunut olemaan hiljaa. eihän se näiden aikana näin pitkään ole kotosalla ollutkaan.

Kaksoset oppinut tämän loman aikana kääntymään, ottamaan konttausasennon ja A typykkä mennyt hieman jo eteenkin päin. Molemmat sujuvasti takaperin. B poika yrittää karhukävelyä ja neiti A aloitti eilen istumaan meno harjoitukset.  Koittaisi nyt vaan pysyä hetken vielä paikallaan.

Päästiin mieheni kanssa ensikertaa sitten kaksosten syntymän jälkeen kahdestaan pakoon. Menimme Helsinkiin hotelliin yöksi. Illalla hyvää ruokaa ja vähän juomaa. Huoneessa vetäistiin imelästi shampanjaa, vaahtokarkkeja ja mansikoita. Juteltiin pikkutunneille saakka kuulumisista, toiveista, tulevasta ja menneestä. Nykyhetkeä unohtamatta. Taas tuntuu siltä että olemme löytäneet toisemme uudestaan. Aivan kun olisi rakastunut ensikertaa samaan ihmiseen. Samalla vietimme 3 vuotis kihlajaispäivää. Tikusta asiaa ja syytä juhlaan :) Sovittiin että koitetaan saada lapset hoitoon kerran kuussa tai joka toinen kuukausi, että saadaan aikaa kysyä toiselta miten menee. Arkena ja kotosalla ei vaan jotenkin saa kiinni siitä hetkestä. Vaikka lapset on rikkaus ja rakkaus, niin aina ei meinaa muistaa kuinka toista epähuomiossa jättää huomioimatta.

Mutta nyt pakko liputtaa tätä hiljaisuutta. Mies lähti töihin. Esikoinen päiväkodissa. Kaksoset nukkuvat omissa sängyissään. Vain jylisevä työmaa. Pyörivä pesukone. Sekä tietokoneen hurina. Kahvia napaan ja napunapu tekstiä koneelle. Tämänkin ajan voisin toki käyttää muutoin hyödyksi. Kuten pyykkien viikkaus ja astiapesukoneen tyhjennys. Tai miksei vaikka käsitöitä. Muutama projekti kesken. tuubihuivia ja villasukkaa. Tai vaikka kirjaa lukien. Taisin viimeksi lukea oikein kunnolla sairaslomalle jäätyäni huhtikuussa.

Nyt alkaa jopa miettimään töihin paluuta. Vaikka onhan tämä kotona olo ihan mukavaa, mutta jotenkin tuntuu kaipaavansa ”aikuista” seuraa. Esikoisen kohdalla palasin töihin kun oli 6kk. Ja palasin täysipäiväisesti yrittäjäksi. Nyt tuntuu ettei minulla ole paikkaa minne mennä. Myin yrityksen pois huhtikuussa. Olen siis työtön kotirouva! MINÄ?! Mutta mikä musta tulis isona? Mainonta kiinnostaa, leipominen kiinnostaa. kampaajan hommat kiinnostaa. Verotoimiston hommat kiinnostaa. Kampaajan töitä teen kyllä tulevaisuudessakin tavalla tai toisella. Minulle onkin lupailtu muutamia vuoroja silloin tällöin paikallisen oppilaitoksen työssäoppimiskeskuksesta.

Jotenkin outoa että nyt voisi aloittaa elämänsä niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Kaikki tiet ovat avoinna. Haluanko olla konttorirotta vaiko ihmisten parissa? Tuohon leipomiseen taas hurahtanut ihan täysillä. Markkinointia tuli yrityksen aikana harrastettua aika paljonkin. Kampaajan hommia tehnyt vuodesta 2000.

Verotoimistoon lähinnä siksi kun on säännölliset työajat, ei pyhiä töissä. Ei pakko yrittäjyyttä. Ja olisihan se hyvä siihenkin laitokseen edes yksi asioista jotain tietävä saada. Yrittäjänä huomasin ettei kukaan sano juuta eikä jaata. Niille piti asia ilmaista aina ”olisiko näin” johon vastasi että niinhän se varmaan on mutta tarkasta vielä kirjanpitäjältäsi. Ja yrittämisen loputtua se paperisota ja verohelvetti vasta alkaakin. Paljonko sait, paljonko sijoitit, liite X ja Y siihen ja siihen päivään mennessä ja vielä lomake 9. Kauppakirjat  kuuden vuoden takaa ja viime kuulta. Yksityisotot joka vuodelta ja tulokset ja taseet. Ja parastahan tässäkin episodissa oli se kun entinen yhtiökumppani oli jo ne toimittanut edellisellä viikolla. Reagoivat heti saataviin kun tuli tieto että lopetan, mutta omistussuhteet 50/50 piti kolmena vuonna ilmoittaa kolmella lomakkeella kahdessa erässä. Kovasti koittivat yhden äitiysloman jälkeen tarjota kokoajan 27/73. Ja taas mentiin ohi aiheen sujuvasti :)

Nyt jos palaisi kotiaskareisiin. Ne kun ei tekemättä saatikka tekemällä lopu. Seuraavaksi ajattelin tänne laittaa jonkinmoisia ohjeisia taas mitä tullut kokeiltua. Appelsiini-tyrni-kakkua. karjalanpiirakoita. Karjalanpaistia :) kuhan jaksaisi nekin näpytellä :D

Palaillaan taas :D