Selaat arkistoa kohteelle hiihtoloma.

Paluu arkeen, vaikka loma edessä

16.2.2017 Fiilikset matalalla

Penkkarit. Hei hei abit, tuli jo nyt ikävä, koska joudun tyytymään kakkosiin ja ykkösiin.. Huokaus.

Olin kotona jo ennen kahtatoista, hiukan katselin tv:tä peittoon käpertyneenä. Ramasi ja lopulta ”lähdin pilkille”. Siirtyminen sohvalle, edelleen peittoon kietoutuneena. En kai ole tulossa kipeäksi? Tää hiihtolomaa edeltävä aika on niin mun surmanloukkuni, jos keväällä sairastan, sairastan useimmiten tässä välissä..

Alku viikko on mennyt yllättävän hyvin, mutta nyt taisi tapahtua paluu arkeen. Tapahtui paluu ”ei huvita olla sosiaalinen, ei huvita mikään muukaan, en jaksaisi tehdä mitään, voisin vain nukkua yms.” Toivottavasti kovin moni ihminen ei ota just tänään yhteyttä, ei vaan kiinnosta tänään.

 

Jotenkin outoa, vaikka enää yksi ns. koulupäivä jäljellä ja senkin ohjelma on wanhojen tanssiesitys eli ei mitään raskasta ja silti mieli maassa. Virta aikaslail lopus

 

 

 

Lisätään nyt vielä, että äsken tajusin, olevani aika varmaan menossa talvileirille ainoana vaeltajana. Ei ihan kauheesti inspis. Todella mukava leirin ohjelman kehittelijän kannalta, kun kerrankin vaeltajat on otettu ohjelmassa huomioon muutenkin kuin mahdollistajina, eikä liki ketään saavu paikalle. Muutenkin kun fiilis sattuu olemaan mitä on en tiedä yhtään mitä tekisin leirin kanssa.. Vastaus tarvis keksiä huomiseksi, sepä helpottaakin tilannetta kummasti. On jotenkin niin surullista kun masennus vie multa partionkin. En millään meinaa jaksaa.. Jos vaan tekisin ruususet ja nukkuisin 100 vuotta, miltähän maailma silloin näyttäs..

 

 

-Elina

Ihan tavallinen sunnuntai

28.2.2016 Yleinen

Hellurei!

Se olis sunnuntai 28. helmikuuta :)
Hyvillä mielin ja uutta puhtia täynnä on taas tähänkin sununtaihin herätty.
Talviset maisemat Etelä-Suomessa saa aikaan kauan odotetun talviloman tuntua.
Nyt voi rauhassa vähän mietiskellä ja nukkua seuraavan viikon pidempään, eikä tarvitse herätä niin aikaisin herätyskellon pirinään. En kuitenkaan ajatellut nukkua puolillepäivin, sillä siinä vaiheessa on jo päivä mennyt hukkaan.

Tällä kertaa en ole onnistunut hankkimaan itselleni röykkiöittäin ”must to do”- listaan asioita. Liian suunnitemallinen lomanvietto ei ole lomaa. Päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä lomasta tulee. Turha miettiä liikaa tekemistä, joita pitäisi tehdä. Siitä aiheutuu vaan aivan turhaa stressiä, ja kuka sitä nyt lomalla kaipaa? :)
Vaikkakin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset jo kummittelee aivan lähiviikkoina, en aio ottaa liikaa stressiä siitäkään. Toki se jännittää, kun menee ensimmäistä kertaa hikoilemaan 6 tunniksi pulpetin ääreen, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kaikki ajallaan.

Nyt, kun kerrankin on arkena vapaata, jää enemmän aikaa sellaisille asioille, joita ei välttämättä ehdi normaalisti arkena tehdä. Siispä aion viettää aikaa itseni kanssa ja tehdä asioita mistä tykkään, mutta joille ei ole tavallisesti aikaa, kuten valokuvaus, piirtäminen, spontaanit kävelylenkit ja yleinen ajavietto perheen kesken.
Toivottavasti Teillä on aikaa kaikkeen siihen, mistä tykkäätte ja mitä haluatte tehdä, vaikka Teillä ei nyt olisikaan lomaa. Kyllä arkenakin täytyy osata ottaa iisisti ja joskus täytyy osata myös hemmotella itseään. Mutta muistakaa viettää aikaa perheidenne kanssa ja laskea luurit pois käsistä, oikea maailma ei löydy sosiaalisesta mediasta ja erilaisista profiileista, vaan ympäriltä, välillä täytyy vain avata silmät ja katsoa ympärilleen :)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaa nauttia, kevät sieltä kovaa vauhtia jo tulee.
Muistakaa olla ahkeria, mutta rajansa kaikella :)
Heissan :)

Throw back

25.2.2015 Yleinen

Hiihtoloma on nyt ohi ja koulu on taas alkanut. Hiihtoloman kolme viimeistä päivää olin Messilässä laskettelemassa. Kun lähettiin sinne nii mä vaa kuuntelin musiikkia ja loin tän blogin ja söin vähän karkkii ja taisin käyä myös instagramis. (@minimonsterii) Ajomatka kesti sellasen tunnin. Kun lopulta päästiin rinteisiin, vuokrasin sukset ja laskin niillä ekan illan. Tokana päivänä käytin mun suunnitelmaa, eli otin laudan, ja laskin sillä. Aluks luulin et tää ei onnistu ikinä, mut sittelounaan jälkeen mä tajusin et mul onki tarpeeks taitoo, itsevarmuutta ja haluu mennä isoon rinteeseen. (siihen loivempaan, vaik seki oli jyrkkä) Se meni paaaaljon odotettua paremmin. Vähänkö mä olin tyytyväinen mun laskuihin ku osasin. :) Se oli muuten yllättävän raskasta ja mua sattu pohkeisiin sen loppuillan ja mun nilkkaki oli kipee. Mun Kolmannen päivän suunnitelma oli et ottasin taas sukset alle, mut olin niin tyytyväinen mun lautailu taitoihin et päätin sit ottaa laudan. Sitä paitsi lautailu on paljon makeenpaa ku suksilla meno. ;)

Minä laudalla valmiina laskemaan mäkeä alas

Minä laudalla valmiina laskemaan mäkeä alas

Seki päivä oli hyvä ja laskut onnistu paremmin ku olin oottanu. Ennen ku lähettiin kotimatkalle, päätettiin paistaa nuotiolla makkarat. Autossa sai viel syyä leipää ja napostella karkkeja. Sil matkal kuuntelin myös musiikkii ja kävin instas ja yritin kirjottaa tän varmaa jotai viis kertaa ja eilen mä sain tän jopa valmiix mut sitku yritin tallentaa sitä varmuuden vuoks, nii tää melkei koko juttu katos. Täs oli 217 sanaa ennen tallennusta ja tallennuksen jälkeen enää 72 sanaa. :(  Mut pysytään aiheessa. d;  Kun lopulta päästiin kotiin, alko melkei heti arkeen valmistautuminen. Mun viikko ei alkanu mitenkää kevyesti ku kouluu oli sellasen 7 tuntii. (08.15-15.00)  Kaiken lisäks sain kuulla et yks meiän koulun tyyppi oli kuollu hiihtolomal. Se oli suht järkyttävä tieto  );

Mut kiitos ku jaksoitte lukee ja hiihtolomast tulee viel ainaki yks tällanen ja mun muutki kirjotukset saattaa olla aika pitkii. :)