Selaat arkistoa kohteelle herkuttelu.

Ihminen ilman itsehillintää

9.11.2015 Yleinen

Minäpä kerron salaisuuden: laihduttaminen on perseestä (kyllä, ihan suoraan sanoen).  Missähän minä mahdoin olla siinä vaiheessa, kun itsekuria jaettiin? Varmaan siellä ruokapöydässä mättämässä napa rutisten herkkuja naamariin. Tuolikin on todennäköisesti hajonnut alta ja housut ratkenneet takamuksesta siinä vaiheessa. No, eipähän siihen syömiseen tuolia ole ennenkään tarvittu. Eikä housuja.

Niin, tämä ajatushan siis lähti tällä kertaa siitä, että kävin tänään ratsastustunnilla. Ei varsinaisesti ollut laihdutus siellä mielessä, mutta erittäin hyvin tuli havaittua tuo korvien välin vaikutus asioihin. Minähän siis kuvittelen heti, jos hevoselta puuttuu yksikin karva, että sehän on vähintäänkin läpikotaisin rikki, poikki ja pinossa. Jalka puuttuu, suolet on solmussa, kapikin on iskenyt ja selkäänkin sillä rassukalla koskee. Joten satulan kanssa, kun hevosen viereen kävelin, niin samantien on korvat luimussa ja alkaa irvistely (siltä siis puuttui oikeasti iso lämpäre karvaa sään kohdalta, tämä ei tosin ratsastaessa tuntunut haittaavan hevosta yhtään) ja tadaa, hevonen sai kusettaa minua ihan kympillä (normaalisti en olisi sitä antanut tahdä). Ja kun näiden ihanien säiden vuoksi kenttä oli löllöä, niin eihän siinä minun korvienvälin mielestä voi tehdä mitään, koska se on liukas. No paskan marjat se mitään oikeasti niin liukas ole, mutta kerropa se siinä vaiheessa itselle. Että siihen meni sekin tunti vähän niinkun harakoille, kun en vaan saanut itsestäni sitä kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Lopulta olo oli ihan kakka, olin niiiiiin pettynyt itseeni.. (+sukat oli ihan märät, koska astuin kuralammikkoon /#&)&¤”¤&)

Vaadin tälläisissä tilanteissa itseltäni paljon. Haluan onnistua ja olla paras (tai ainakin tehdä vähän enemmänkin kun parhaani). Ymmärrän toki, ettei se ole aina mahdollista ja itselle pitäisi välillä antaa hieman armoa, mutta ei tälläisissa asioissa. Ja sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että missä se täydellisyyden tavoittelu on tässä laihdutus asiassa? Kaikki armo on kyllä kasaantunut siinä vaiheessa päälleni, kun on kyse sohvasta, mässystä ja laiskottelusta. En osaa oikein edes potea huonoa omaatuntoa siitä. Pieni pussi irtsariakin palautukseksi, tietenkin. Meinasin tilata erään ihanuusmekon ensi kesäksi minulle tavoitemekoksi, mutta taitaapa olla ihan turha. Onhan mulla nuita tavotemekkoja tuolla vaatehuone jo pullollaan, olen niihin joskus jopa mahtunutkin (mahdun toki vieläkin, mutta ei ne kyllä kovin paljon makkarankuorelle kalpene), että olisiko vaikka aiheellista alottaa tavotteet niistä? No, kun ei ole sitä miestä minkä viereen mennä pötkölleen, ni onneksi on rakas vatsani. Niin. Ettäs tiedätte.

Tein tosin itselleni tavoitteen. 45 penkkipunnerrusta minuuttiin, 45kilon painoilla. Eipä se 45 kiloa loppuunsa paha edes ollutkaan, kun sitä vaan uskaltautu kokeilemaan, tosin nuiden toistojen kanssa saattaa tulla ongelmaa, mutta sisäinen itäsaksalainen painonnostajani on päättänyt onnistua.

Ps. Jos joku tietää supertäydellisen ja pomminvarman kikan, jolla saan itsehillinnän kohdilleen, ni infotkaa toki minuakin..

Ei se mun vika ollut..

28.4.2015 Yleinen

Punkero ja Säpikäinen taas salilla! Ei hitto, mä olen nyt kyllä raihnanen.. Viikonloppuna olin lentopallopelissä, joka imas kyllä kaikki mehut aika railakkaasti ja sen päätteeks vielä ratsastus, ni kylläpä tuli uni lauantai-iltana hyvin. Lentopalloilu vaan sai mun olkapään taas hieman vihottelemaan, mutta mukana menossa se kuitenkin vielä kulkee :) . Viime viikolla jo kyynärpäässä oli joku vika, ettei koukistajia kärsinyt tehdä, sama jatku hieman tänäänkin, mutta nyt en kyllä suostunut kuuntelemaan sitä. Jumissa koko eukko, mutta onneks parin päivän päähän sain hierojalle ajan.

Salilta lähtiissä yksi meidän salin pt:itä alko höpötellä kaikkee (mielestäni täysin turhanpäiväistä) siitä, että hän oli laskenut, et jos joka päivä syö kaksi domino-keksiä, niin niistä tulee vuodessa niin paljon kaloreita, että pitäs juosta 14 ja puoli maratoonia, jotta sais kaiken kulutettua. Tuumattiin siinä, että kyllä sulla kuule on ihan vinksahtanut ajatusmaailma; kuka sitä nyt kerralla juoksee koko vuoden syömisten edestä, ku voi päivittäin vaikka kävellä sen puoli tuntia tms. Ihmekään, että ihmisille tulee syömishäiriöitä, kun nuin vääristyneesti asiat aattelee :D ! (Sitäpaitsi mä syön kyllä sen puoli pakettia ainakin kerralla, et kehtaa nyt paria vaan päivässä natustaa.. tosin en mä niitä joka päivä sit syökään. Muina päivinä ne korvataan ehkä suklaalla..)

Viikonloppuna mä sain taas ahaa-elämyksen, että maanantaina alkaa uusi elämä ja terveellinen ruokavalio. Sitten siihen tuli pari muuttujaa.. Kaveri tuli kylään pannarin kanssa, illalla oli kokous, jossa oli pullaa tarjolla ja iltapalaksi söin vielä vähän lisää pannaria. Mäkkärin mä kyllä vältin, kattelin vaan vierestä, ku kaveri söi herkkuja :D . Enkä mä kuitenkaan epäkiitollinen halunnut olla, joten pakkohan ne herkut oli syödä.

Hmm.. tänään mä oon tainnut kyllä päästä ilman herkkuja tän päivän. Mitä nyt pari sipsiä natustin aamulla.. Mut niitä ei lasketa, eiks niin, ku niitä oli oikeesti tosi vähän vaan ;) ?

 

Myötähäpeää puntilla

7.3.2015 Yleinen

Tiedättekö sen ultimaattisen myötähäpeän tunteen kuntosalilla, kun joku (yleensä mies) ähkii ja puhkii niin, että luulet sen pian tulevan?! Jos toisinaan en näkisi, mitä kyseinen (tai kyseiset) kaverit oikeasti tekee, niin melkein omia poskiakin alkaisi jo punottaa, sen verran se epämääräiseltä kuulostaa. Ja oikeasti se on todella epämiellyttävää olla samassa tilassa tälläisen kaverin kanssa, joka kuulostaa siltä, kun se rakkauden huumassaa ihan juuri saavuttaisi nautinnon huippunsa. Kiitos, oli tosi kiva tietää, mille makuukamarissasi kuulostat.. Onneksi en asu naapurissasi.

Kerran törmäsin kyseiseen kategoriaan kuuluvaan hemmoon kaupassa ja tsiding! heti ensimmäisenä siitä tuli mieleeni tämä ähinä. En pääse siis siitä mielikuvasta eroon muuallakaan.. Mielestäni kun sillä hepulla ei ole edes mitkään järisyttävän dramaattiset painotkaan, että se varsinaisesti kaipaisi tuollaista ähinää.. Mutta tietenkin, jokaisellahan on se oma tyylinsä, ilmeensä ja.. niin no toisilla se epämiellyttävä ähinänsä salilla, joten kai siihen on vaan totuttava. Vaikka se kuinka harhauttavaa omalla tavallaan olisikin :D

Säpikäisen kanssa ollaan suunniteltu omaa kuntosalia. Siis jos nyt satutaan voittamaan lotossa. Siellä on ainakin tosi paljon pinkkiä. Ja mustaa. Silleen sopivasti kivoja värejä, että tila tuntuu jollekin muulle, kun pelkälle kurjalle ja kaikuvalle hallille. Laitteet valitaan silleen, että rullien, penkkien jne päällysteet ovat jotain hyvää väriä, ettei ne näytä heti kulahtaneilta. Ei siitä sentään mitään tyttöluolaa ole tarkotus tehdä, miehet ovat toki myös suotavia salillamme :) . Inhottavat painojen kolistelijat ja muiden kuurouttajat, sekä haisunäädät käännytetään ovelta. Nenänvartta pitkin töllistelijät myös. Meillä on niiiiiin miljoona hienoa ideaa, mutta eihän niitä kaikkia voi täällä paljastaa, tiedä, vaikka joskus voitetaankin siinä lotossa ;D .

Yleisesti ottaen tämä päivä on näistä hienoista ideoista huolimatta ollut ihan arsesta. Mikään liikuntahomma yhtä lukuunottamatta ei ole onnistunut tänään ja alkoi suorastaan sanoen ketuttaa, ku pientä oravaa, niin en mennyt edes salille. Vaikka pidin eilenkin rokulia puntista. Sen sijaan törmäsin namihyllyllä Lion-patukoihin. Pettymys oli tosin niistäkin hienoinen, koska eihän nekään ole enää sitä, mitä ne ennen oli. Voisin sanoa, että tämä päivä voisi pian olla minun puolestani ainakin lopuillaan..

Mieron tiellä

3.3.2015 Yleinen

Tänään jouduin rankaisemaan itseäni, koska eilen hukkaannuin mieron tielle ja salin sijaan meninkin herkuttelemaan ravintolaan.. Inhottavia ystäviä mulla, houkuttelee tuollaisiin haureuksiin! Mutta kyllä ne mozzarella-tikut ja suussa sulava hamppari olivat sen arvoisia.. Todellakin sen arvoisia! Eli siis toisin sanoen kukon pierasun aikaan (no ok, kahdeksan aikaan aamulla) olin kiltisti salilla viettämässä käsipäivää. Mitäpä mulla muutakaan tälleen aamulla olisi tekemistä, kun seiskan jälkeen kerran herään ilman herätyksiä. Ja iltapäivällä uusiksi Säpikäisen kanssa, sillon jalkahommia. Kerkeshän siinä välissä tehdä vähän ns. oikeitakin hommia.

Suhteellisen hiostavaa oli taas, kun yritti kyykkäillä niin syvään, ku vaan pääsee. Mullahan on siis ollu joku ihmeen kammo siihen, ettei polvet saa mennä alle ysikympin, et se tekis jotenkin huonoo niille. Nyt ajattelin, jos sitä kuitenkin kokeilis. Tosin mun jaloilla se ei ole kyllä kovinkaan syvään, koska mulla irtoo aina kantapäät lattiasta tai jos yritän ne pitää lattiassa, ni pyllähdyshän se on samantien. Ei ois tainnu musta taitoluistelijaa tulla (muistan joskus luistelija kaverini kanssa penskana niitä kyykkäilyjä ja liukuja kokeilleeni.. no kyllähän se persiilläkin liuku onnistuu..). Ei siis toinna vapailla painoilla paljon yrittää kovin syvälle kyykkyyn ilman pönkkää kantapäiden alla :D . Ei ehkä muutenkaan, kukas mut sieltä tunkkaa sit ylös, jos jalat ei ennee jaksakaan suoristua?!

Yhteen harmittavaan asiaan kiinnitin kyllä tällä kerralla huomiota. Näin sinkkuna olisin kyllä sitä mieltä, että saleilla tulisi miehillä olla hanska kielto. Jos siellä nyt sattuu vahingossa joku edes hieman potentiaalinen yksilö olemaan, niin olisihan se nyt vähintään oikeus ja kohtuus, että voisi nähdä onko sormusta vai ei :D . Ai miksi minä kävinkään salilla :D :D ?

Ps. ei kannata syödä pistaasipähkinöitä kovin paljon kerralla.. kirveltää ihan suhteellisen tymäkästi ylähuulta se suola.. Tosin kannattaisi muistaa syödä vähän useammin muutenkin päivässä. En tiiä, mikä mulle taas on tullut, kun huomasin puoli kuuden maissa, salilla siis, että niin tosiaan, olin syönyt kaksi kertaa päivän aikana (ateriakorvikepirtelö aamulla ja pari leipäpalaa) plus yhden protskupatskun. Hienoa Punkero, pitäisikö muistaa välillä katsoa kelloakin, miten paljon se jo on?

 

Out of energia

20.2.2015 Yleinen

Mitä hittoa! Ei olla vielä edes helmikuun lopussakaan ja ulkona näyttää aivan.. no jätän sanomatta, mutta olin ajatellut ilmaisuni jonnekin vyötärön ala- ja takapuolelle. Ei vissiin tarvii miettiä sitä hiihtämistäkään enää tänä talvena, jos säät tämmösenä jatkuu.

Toissailtana herkuttelin reilulla kädellä suklaata, eilen sitten vähän riisisuklaata ja tänään loput. Ettei ne enää huuda mulle tuolta kaapista. Miksi sitä ihminen turhaan itseään kiusaisi sillä, että jättäisi jämät kaappiin odottamaan ensi viikon herkkupäivää? Hemmetin kovaääniseks ne ainakin mun kaapissa äityy. Sitä paitsi mulla on menossa taas masennuskausi. Vaikka kuin oon yrittänyt syödä terveellisemmin, tehnyt rahkaa ja kanasalaattia, jättänyt hampparit vähemmälle jne, ni puntari (minulla on aika hieno hello kitty-vaaka) ei suostu tulemaan 80kg:n alapuolelle. Itseasiassa se pitää sitkeesti kiinni vielä siitä kolmesta neljästä lisäkilostakin tuohon päälle. Juuri tällä hetkellä en jaksa nähdä edes muutoksia muutenkaan itsessäni, koska ne ovat niin minimalistisia. Jos oikeen jaksaa pinnistää ja tiristää, niin optimaalisessa valossa ja varjossa saan jonkun lihaksen näkymään kädessä ja etureidessä. Mutta toi pelastusrengas tossa vyötäröllä ottaa niin pattiin. Ja noi tissit selässä, hitto isommat, ku edessä!! Edessäpä ei paljoo kyllä olekaan.. Mielellään mä pitäisin vaikka läskit ahterissani, jos saisin noi makkarat tosta vyötäröltä ja takaa siirrettyä tohon vähän ylemmäs eteen. Mikähän mun vanhemmilla on menny pieleen mua suunnitellessa?

Monet sanoo, etten mä ole lihava. No enhän mä kai olekaan lihava sanan varsinaisessa merkityksessä, pidän itseäni ennemminkin punkerona, ku lihavana. Mutta toi vyötärölle kertynyt ”pehmytkudos” on oikeesti todella ärsyttävä. Monet ei sitä kai silleen huomaakaan, koska osaan sen kätkeä aika hyvin vaatteilla. Nykyään mulla on paidatkin enemmän sellasia lököjä, kun en tunne olooni hyväks tiukemmissa. Vielä ne kivatkin vaatteet on tuolla vaatehuoneessa oottamassa sitä päivää, että ne päälle taas pääsee. Jospa se päivä tuliskin vielä joskus.. Nää makkarat on oikeesti tiellä. Ne häiritsee mun elämää, koska ne ei oo ennen ollu tossa samanlaisena kertymänä. En mä tahdo illalla halailla läskejä, vaan olla polvet suussa kauhuissani leffaa kattoessa illman, et tarvii miettiä, et kulkeeko enää henki vai ei! AAAARGHHH!!

Ja tatadadaa! Kello on puoli kuus ja mä oon syönyt tänään kaksi kertaa (ja herännyt aamulla kuitenkin jo kasilta).. Juuri näin.. Tosin mä simahdin tossa vaille neljä, ku oottelin Säpikäisen viestiä, et nyt mennään salille. Olin syönytkin kyseistä hetkee silmällä pitäen juuri sopivasti päiväruuan, mutta se huruakka unohti, et meidän piti mennä salille! Se unohti minut, yhyhyhyy!

Mun pitäs varmaan kattoa taas yksi jakso Juttaa, jos sais puhtia taas hetkeks hillitä ittensä. Juuri tälläkin hetkellä söisin ehkä ennemmin jotain muuta, ku jäistä mansikkasurvosta sekotettuna rahkaan.. Ei tää sinällään pahalle maistu, kun tätä on jo oppinu syömään, mut nää jääkiteet rapsahtelee hampaissa aika mukavasti. Tosin oon miettiny, et liekö mun makuaistissakin on jotain vikaa, ku yhtenä lisukkeena päivässä mä otan msm:ää jauheena. Kaikki sanoo, et se maistuu ihan kauheelle, mädäntyneelle kananmunalle, mut mä maistan sen ennemminkin vissynä. Tai se on lähimpänä, miten mä sitä kuvailisin. Säpikäinen ei saanut röhönauruja, ku sitä ekaa kertaa maistoin, ku en irvistellytkään :D . Tästäkö se siis johtuu, et mun makureseptorit maistaa kaiken vähänkin normaalinkin ruuan herkkuna, jos mä en maista edes mätää kananmunaa pahana?

Ei se auta kai itku markkinoilla, salille se on suunnattava, ettei koko päivä mee harakoille. Oiskohan tänään nappikorvapäivä, eli ärinämusat kaakkoon? Ei ehkä kuitenkaan, mä unohtaisin kuitenkin olevani salilla ja alkaisin laulaa jotain mongerrusta, ku en muistais sanoja kuitenkaan ja hytkyä muiden näkökulmasta aivan ihmeellisiä liikkeitä..

 

Suklaa vs. rusina. Suklaarusina.

18.2.2015 Yleinen

Suklaapatukka: 13 sokeripalaa, rusinapaketti: ainakin sata sokeripalaa.

Törmäsin aamulla facebookissa erääsen ajatuksia herättävään kuvaan, johon oli kerätty joitakin perustuotteita ja niiden viereen ladottu sokeripaloja paketin/ tölkin ilmoittaman määrän verran. Kyseisessä kuvassa ei ollut eroteltu erikseen erilaisia sokereita, vaan se oli vaan suuntaa antava ajatuskuva siitä, ettei kaikki terveellisenä pitämämme olekaan loppujen lopuksi kovin terveellistä. Näin niinkun sokeripitoisuuksiensa kannalta.

Tästäpä sitten innoittuneena (yhtään ei tietenkään sen takia, että saisin itselleni synninpäästön) laittamaan ystävälleni Sali Säpikäiselle viestiä kuvan kera, että katsoppas tätä. Hänen askeettinen ruokavalionsa ei salli herkkuja, mutta se sallii rusinoita, minusta nähden sen verran, että hän muuttunee jossain vaiheessa itsekin rusinaksi. Perustelu, mikä häneltä tuli kuulosti enemmän siltä, että se olisi tullut minun suusta; ”rusinat ei ole karkkia”. Muahahahhahaaaa, anna mun kaikki kestää :D . Hän ei kuulemma ole rusinalakossa, vaan herkkulakossa, mutta herkkunälkään täytyy saada sokeria. Öö..? Ihanaa, hänkin on vain ihminen :D ! Välillä olen epäillyt, että miten nainen pystyy hillitsemään itsensä nuin rautaisesti, jos se on lihaa ja verta. Itsehän en siis tietenkään tälläisiin tekosyihin ole koskaan sortunut. En ikinä. Paitsi ehkä kerran, kun olin namilakossa, mutta onneksi keksihyllyltä löytyi siihen aikaan kismet-keksejä ;). Sittemmin en ole sortunutkaan herkkulakkoon. Ainakaan semmoiseen, joka olisi lyöty lukkoon ”aikuisten oikeasti”..

Miksen siis söisi ennemmin sitä suklaapatukkaa, onhan siinä paljon vähemmän sokereita, kun rusinoissa? Kyllä minä ainakin saan ennemmin tyydytyksen siitä, että syön suklaapatukan, kun kurppasia rusinoita. Mä en vaan tajuu!

Tosin olisiko tässä vaiheessa paljastettava spesiaaliherkkuni: suklaarusinat.. :D Omnomnom!!

Ps. Eilen minua kohtasi ultimaattinen suklaahimo. Pitkään mietin kauppaan lähtöä, mutta onneksi olen sen verran laiskaa tekoa, etten jaksanutkaan. Korvasin sen vaniljajäätelöllä (vain makujäätelöissä on kaloreita, vanilja nyt on niin tavallista, ettei siihen ole osannut edes kaloreita eksyä) ja mansikkasurvoksella (ihan itse tehtyä, ei lisättyä sokeria) ja lakritsi strösselillä. Aika hyvin, eikös? ;) Ai niin, ja kaikkihan sen tietää jo ennestään, että elimistö kuluttaa energiaa lämmittääkseen jäätelön, joten sehän oli siis silkkaa laihdutusta. Makujäätelön kanssa se olis saattanut mennä pari kaloria plussan puolelle.

 

Herkku helmikuu

16.2.2015 Yleinen

Aika monella ihmisellä on menossa toi herkuton helmikuu mut mulla se on jotenkin kääntynyt herkuttelu helmikuuksi. Päättäväisesti mä vielä tammikuussa ajattelin et ensi kuussa en syö yhen yhtä herkkua. Mutta sehän on käytännösää mahdotonta!! Helmikuussa on ystävänpäivä ja mikä ihanampaa kuin hemmotella itseään ja ystäviä suklaa kakun tai leivoksien parissa? Sit on heti perään laskiainen ja ei laskiainen oo mitään jos et saa edes yhtä pullaa jossa on paljon hilloa ja kermavaahtoo. Nam! Sit ku oon täällä niin lapsilla sattuu nyt vaan olemaan synttäreitä ja et halua kieltäytyä kauniista leivoksista ja kakuista mitä äidit ja isät on vaivan kanssa leiponut. Sehän olisi epäkohteliasta eikö totta? Ja sit vielä ihana Nelly ystäväni jättää meidät ja Sveitsin ensikuun alussa niin pitää nyt käydä kahviloissa ja maistella kaikkia ihania herkkuja siinä sivussa. Ihan vaan sen kunniaksi että toinen lähtee. Joten herkuttelu helmikuu sallittakoon minulle !

Synttärisuklaakakku <3

Synttärisuklaakakku <3

Synttärisitruunakakku. <3

Synttärisitruunakakku. <3

Elämä ranttaliksi. Sillävälin kun lapset nukkuu syön sohvalla telkkaria katsoen herkkuja. Kaikkea mitä ei saisi tehdä. :p

Elämä ranttaliksi. Sillävälin kun lapset nukkuu syön sohvalla telkkaria katsoen herkkuja. Kaikkea mitä ei saisi tehdä. :p

Palataan sit tähän iltaan. Aateltiin laittaa Nellyn kanssa elämä ihan ranttaliks! Eli sen sijaan että oltaisi menty tähän minun kylän kahvilaan niin päätettiinkin mennä suurcity Nyoniin. Ja siellä löydettiinkin itsemme mccafen mahtavien herkkujen äärestä. Tuli sitten suunniteltua elämää eteenpäin ihan huolella ja ihmeteltyä mailman kaikkeutta. Tavoitteet läksiäis illallekkin on tehty, siitä tulee mahtava ilta. Ihan pelottaa et mitä käy… Iltaamme tulee kuulumaan ainakin tequila, ystävät, nauru, konttaus ja mäkkäri. Pitää sit kertoilla et miten käy! Hauskaa oli ja naurua riitti, kiitos! Haikee on kyl fiilis kun toinen lähtee, mut uusiatuulia kohti ja me jatketaan seikkailuja kyl sit suomessakin. <3

Kahville, mars! Oli ihana laittautuu pitkästä aikaa.

Kahville, mars! Oli ihana laittautuu pitkästä aikaa.

Tiramisu, chai latte nam!

Tiramisu, chai latte nam!

Nelly, chai latte ja suklaakakku <3 pienet asiat tekee niin onnelliseksi. <3

Nelly, chai latte ja suklaakakku

Blogihaastetta tältä päivältä ei tule, koska en omista autoa. Lankku haaste tehty 90 sekunttia ja viimeset 15 sekunttia oli yhtä tuskaa. Mut tein sen, voittaja fiilis! Tältä erää onkin sit hyvä lopettaa ja käydä nukkumaan.

image

– Haikeen onnellinen

 

p.s. Huomenna testissä uus laji! Oon kuullu et se on aika haastava, mutta testataan ja katsotaan selviinkö hengissä!

p.p.s. Onneksi kohta saan tietokoneen, oon niin kyllästyny tähän kännykällä räpeltämiseen!

Team PPSS suuntaa salille

16.2.2015 Yleinen

Team PPSS, eli Puntti- Punkero ja Sali- Säpikäinen pääsi taas salille yhtäaikaa. Tällä kertaa tekemisestäkin tuli jotain, ei menny koko aika pelkästään tarinoimiseksi, tosin onhan se elintärkeää kahden naisen hihitellä typerille jutuille ja vaihtaa kuulumiset ja nauraa räkättää toisilleen. Tultiin siihen tulokseen, että me ollaan varmaan niitä kuuluisien sali ällötys-listojen äänekkäitä henkilöitä :D Mutta meidän huumori kohdistuu kyllä lähinnä itseemme, tarkotus ei ole koskaan olla kenellekään ilkeä. Tosin joskus silleen vaivihkaa ihmetellään joitakin tyyppejä..

Säpikäinen, eli tämä ystäväni, noudattaa minusta nähden hyvinkin askeettista ruokavaliota, näkee itsellään makkaroita, joita muut ei näe ja kohta luulee varmaan takapuolensakin roikkuvan polvissa. Tai polvitaipeissa, takapuolellahan se perpendeeros on. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä ei ole pahalla sanottu, hieman vaan tälleen kieroon katsottuna sellaisen ihmisen näkökulmasta, jota kuvaillessa itsehillintä on vihoviimeinen sana, jota voi käyttää ;). No enivei, tänään sain kokea hienoista mielihyvää siitä, että Säpikäinen oli lipsunut ruokavaliostaan ja syönyt viikonloppuna ja tänään epäterveellistä ruokaa.. Joten siksipä sallin itselleni hyvinkin todennäköisesti tänään vohveleita <3. Tokihan minäkin voin, jos toinenkin on lipsunut? (Ihan kun toisen lipsumisella/ lipsumattomuudella olisi jotain osaa tai arpaa sen suhteen, miten minun herkkunälkäni yllättää ;).) Mutta voin silti vähän paremmalla omalla tunnolla syödä vohvelin. Tai kaksi. Tai ehkä kolme..

Ruuasta puheenollen; pitäskö munkin alkaa vihdoin noudattaa tota ruokavalioo, mikä mulle tehtiin jo melkein vuosi sitten..? Ei se loppujen lopuksi ollut edes vaikea, suurin ongelma siinä ois se, etten mä ole oppinut ehkä vieläkään syömään tarpeeksi useasti päivässä. Ruokavaliosta ollaan saliohjaajan kanssa puhuttu tämänkin jälkeen ja mä en oikeen tiiä, mitä ne nuilla jutuilla ajaa takaa. Tai meillä on ainakin aivan erilaiset käsitykset siitä, mikä on esim. kourallinen pähkinöitä. Mun mielestä kourallinen tarkottaa sitä, et pistetään käsi kuppiin, siihen kaadetaan niin paljon pähkinöitä, et pari tippuu ja sit laitetaan toinen käsi päälle, et mahtuu enemmän. Ohjaajan mukaan kourallinen pähkinöitä on n. 10kpl. SIIS, ETTÄ ANTEEKSI, SANOTKO UUDELLEEN?? Haista sä vaan home ja mä syön ainakin oikean kourallisen pähkinöitä. Niin!

Ja tänään vohveleita. Kiitos. Nam.