Selaat arkistoa kohteelle herkut.

27.08.2017

27.8.2017 Yleinen

Eilenpä loppui sitten karkkilakko. Söin heti aamulla yhden patukan verran Twixiä, ja myöhemmin vedin vähän limsaa (suosikkejani ovat Mountain Dew ja Jaffa appelsiini), sipsejä (tulee usein ostettua Pringlessejä, tällä kertaa hot paprika chilliä) ja karkkeja (ostin ennen irtokarkkeja Makuunista, mutta sitten minulle sanottiin, että se ei ole kovin hygieenistä [jotkut lapset saattavat pistää niitä suuhun, sanoa yök, ja laittaa takaisin karkkiastiaan], nyt ostin suosikkejani Mix up -karkkeja, koska niissä on aika paljon samoja karkkeja, mitä olin ostanut irtokarkkeina, turkinpippuriakin ostin pussin). Onneksi minulle tuli vieraita, niin ei tarvinut kaikkea itse nauttia. :) Nyt on tarkoitus olla muutama päivä taas ilman herkkuja. Veli tuli tosin juuri käymään ja hänellä on mukana limsaa ja karkkia. Ehkä hän antaa minulle luvan maistaa vähän! :)

Minulla on tapana kuunnella joka perjantai Radio Novalta sellainen ohjelma kuin Retroperjantai. On ollut tapana pitää perjantaina karkkipäivä ja syödä ohjelmaa kuunnellessa mässyjä. Se tapa on kestänyt jo jostain viime vuoden loppupuolelta, ehkä lokakuusta. Yksikään kerta ei ole jäänyt väliin. Viikko ja kaksi päivää sitten alkoi tosi pitkä lähetys, taisi kestää johonkin 15 vaille 4:ään asti seuraavan päivän aamulla (ja ohjelma alkaa melkein aina 19.00, sillä kertaa taisi alkaa varsin poikkeuksellisesti vasta 19.30). Itse tosin lopetin kuuntelemisen jo yhdeltä siinä toivossa, että voisin loput kuunnella jälkikäteen netistä. Kyllähän se ohjelma nettiin myöhemmin tuli, mutta se ei ollut kokonainen, siitä puuttui useampi tunti lopusta. Ei se tietenkään harmita yhtään. Ainahan noita tulee uusia jaksoja! :)

Olen kiinnostunut omistamaan ja ehkä joskus harvoin pelaamaankin vanhoja videopelejä. Etenkin NES, SNES ja N64 -pelit kiinnostavat. Nyt olen ollut iloinen, kun Nintendo on julkaissut NES ja SNES konsolit, joissa tulee reilusti pelejä mukana. Tällaista olen odotellut tosi pitkään. Lähinnä olen toivonut, että kaikki vanhat Nintendo-pelit olisivat nykyään ilmaisia tai pienellä rahalla ostettavissa, mutta kyllä uudet retrokonsolitkin ovat olleet ihan hieno juttu. NESiä ei ilmeisesti enää voi kaupoista ostaa, mutta SNES on nyt tähtäimessäni, jos niitäkään sitten tulee. Minun mielestäni Nintendo on vähän mokannut näiden vanhojen pelien uudelleenjulkaisemisen kanssa. Itse koneita saisi olla enemmän, pelejä enemmän ja hintaa vähemmän. Luulisi, että olisi Nintendollekin kannattavaa! (tai ehkä ei? :D)

Tärkeät tikapuut

2.3.2017 Yleinen

Riidoista ja sanaharkoista huolimatta en voi tarpeeksi korostaa omaisten merkitystä kamppailussa sairauteni kanssa. Kyse ei ole ainoastaan näkyvästä tuesta, halauksista ja ehdottomasta rakkaudesta jota heiltä saan. Kyse on myös terveeseen minään uskomisesta.

En voi pyytää läheisiäni sokeasti luottamaan siihen, että kyllä minä paranen, koska en usko siihen aina itsekään. Heidän on kuitenkin mahdollista aiheuttaa pienten tekojen ja tapojen kautta ulkopuolisuuden tunnetta, joka kohdistuu suoraan sairaaseen minääni. Ne tavat eivät tarkoita sitä, että sairauteni unohdettaisiin tai sitä lakattaisiin hoitamasta, mutta ne tarjoavat terveydelle paikan ja huomioivat sen läsnäolon.

Terveyden huomioimista on esimerkiksi astioiden kattaminen. En ole aikoihin syönyt mitään ruokailusuunnitelmani ulkopuolelta, mutta on normaalia että ihmiset ympärilläni pitävät kahvihetkiä, juhlistavat juhlimisen arvoisia asioita erinäisillä herkuilla tai nautiskelevat sellaisista muuten vain. Olen tottunut istumaan vieressä kun tällaista tapahtuu. Sairaimpina aikoina olin ylpeä kyvystäni kieltäytyä, mutta nykyään edellämainitut tilanteet sytyttävät minussa kirjavampia tunneskaaloja. En pysty syömään mitään ylimääräistä. Minua harmittaa kyvyttömyyteni käyttäytyä normaalisti, mutta kiehtoo epänormaaliuden tuoma kielletty mielihyvä. Käyn mielessäni läpi tutun ’entä jos yrittäisin’ –skenaarion, joka on toistaiseksi päätynyt kieltävään päätökseen. Kieltävä päätös on tuttu omaisilleni. Pelkään sairauteni muuttumista itsestäänselvyydeksi.

21.6.2016, Tiistai klo 21:40
”Mentiin koko perhe Vaakahuoneelle. Jätin kotona syömättä jotta oisin voinut syödä siellä kuten muutkin… Mutta en pystynyt. Ja yllättävää kyllä, se tuntui pahalta. Fiia oli ainoa joka sanoi että ’kyllä sä syöt!’, muille se oli itsestäänselvyys etten syö. Pääni sisällä halusin yrittää mutta en pysty tähän yksin. En pysty sanomaan että haluan yrittää. Joten asia jäi siihen. En tietenkään voi olettaa että kukaan lukisi ajatuksiani, mutta minua alkoi pelottamaan. Se, että jos tästä tulee itsestäänselvyys läheisilleni niin en ikinä parannu. Pari viikkoa sitten äiti oli tehnyt marjapiirakkaa ja pidimme yhteisen kahvihetken. Muille oli katettu lautaset ja lusikat, minulle vain kuppi. En tietenkään olisi syönyt sitä piirakkaa vaikka minulla olisi ollut lusikka ja lautanen, mutta minusta ei varmaan tule koskaan niin vahvaa että pystyisin syömään ilman avointa mahdollisuutta… Ne astiat ovat se avoin mahdollisuus. Tai se kysymys, että haluanko jotain. Se pitää minut kiinni normaalielämässä. He eivät ehkä nää sitä ulospäin miten paljon yritän… Siksi he ehkä ajattelevat että minua ei ahdista jos minulle ei kateta. Mutta minulla on halu tarttua siihen mahdollisuuteen. Ja se halu on täällä jossain… En muuten olisi varautunut syömään siellä Vaakahuoneellakaan ollenkaan.”

 Astioiden kattaminen anorektikolle ei ole kiusaamista tai tilanteen ymmärtämättömyyttä. Se on tikapuiden laskemista syvään kuoppaan. Minun vain täytyy löytää tarpeeksi iso halu kiivetä niitä. Saattaa ehkä tuntua tyhmältä kattaa kerta toisensa jälkeen ihmiselle, joka ei milloinkaan edes koske edessään oleviin astioihin. Saattaa ehkä tuntua vieläkin tyhmemmältä kysyä anorektikolta, ottaisiko tämä jotakin. Kaikkein tyhmimmäksi itsensä saattaa tuntea, kun se anorektikko vielä vastaa kysymykseen pyöräyttämällä silmiään ja osoittamalla kysyjään katseen, joka sanoo ”mistä lähtien mä söisin mitään mitä mun ei tarvii syödä?”. Syyllistyn siihen usein, enkä juuri koskaan osoita omaisilleni kuinka isoja ja järkeviä tekoja heidän tyhmät kysymyksensä ovat. Kaikki ne puhtaaksi jäävät astiat ja turhalta tuntuvat kysymykset ovat nimittäin juuri niitä tikkaita, joita kuopasta ylös pääsyyn tarvitaan. Niin kauan kuin tikkaat on olemassa, on minulla mahdollisuus kiivetä normaaliin elämään. Rohkeutta kerätessäni kuitenkin toivon että omaiseni jaksavat laskea ne uudestaan ja uudestaan minun syvään kuoppaani, koska jos he lakkaavat uskomasta minun kykyyni kiivetä ylös, joudun lopulta tekemään sen ilman tikkaita.

21.6.2016, Tiistai klo 21:40
”Tämä herätti minut huomaamaan miten paljon tukea tarvitsen. Jonkun pitää suorastaan päättää puolestani ja pitää kädestäni kiinni että pystyn mihinkään. Haluaisin pyytää heitä tarjoamaan minulle aina uusia mahdollisuuksia ja auttamaan minua haluamaan tarttua niihin, mutta en edes osaa pyytää apua. Entä jos jonain päivänä tämä on kaikille täysin itsestäänselvää? Miten voin parantua jos minun oletetaan olevan sairas? Uskaltaisinpa pyytää apua. Tiedän että saisin sitä. Mutta syömishäiriöinen ei voi pyytää sellaista. Ei vaan voi, vaikka se pystyy sanomaan kaiken tämän ääneen itselleen, se ei voi muuttaa mitään. Mutta ainakin minä yritän. Vaikka kukaan muu tuolla ulkomaailmassa ei uskoisi tai näkisi sitä niin usko sinä minua: Minä yritän.”

Päivä 65, sushinautinto ja ripsihuolto

10.11.2015 Yleinen

lohinigiri4kplTänään kävin aamusta aikaisin salilla. Oli mukava kävellä pimeällä, tihkusateessa ja hiljaisuudessa. Salilla ei ollut ketään muuta :)

Muuten aamupäivä kuluin pyykkiä pesten ja rentoutuen. Suuntasin sitten puolen päivän jälkeen Kannelmäen Kaareen. Kiertelin katsellen joululahjoja ja pari löysinkin. Päätin palkita itseni, yli 9 viikon jälkeen, sushilla. Tilasin 4 kpl lohinigirejä. Aika tuhti annos kaloreita ajatellen, mutta rakastan sushia! Kuvan annoksen kalorit 240 kcal :D

Kolmelta kiiruhdin ripsihuoltoon. Minulla on ollut ripsipidennykset viitisen vuotta, enkä enää osaisi olla ilman. Kirjoitan aiheesta enemmän jossain vaiheessa, sillä edellinen tekijä pilasi omat ripseni ja en halua muiden kokevan samaa.

Ateriat

  • klo 9.45 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • ruisleipa_kalkkunaleike10112015klo 11.20 Kanaa herkkusienillä, täysjyväfusilia 10g, jääsalaattia 50g, tomaattia 50g ja pinjansiemeniä 10g, 215 kcal
  • klo klo 14.15 Lohinigiri x 4, 240 kcal
  • klo 16.45 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 20.40 Ruispala (Vaasan), kalkkunaleike (Atria) 20g, jääsalaattia 10g, 90 kcal
  • klo 22.30 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Arvatkaapa, oliko taivaallista syödä palanen tuoretta ruisleipää? Kyllä! Vaikken olekaan koskaan ollut leivänpuputtaja, mutta voi taivas. Tänään olen siis herkutellut sushilla ja ruisleivällä ;)

Päivä 23, juhlassa kakuttomana

29.9.2015 Yleinen

Päivä 23Tänään on ollutkin kiva päivä. Aamulenkin jälkeen oli palaveri, projektista, josta olen innoissani :) Sitten koodailinkin hetken aikaa.

Kun mieheni pääsi töistä, suuntasimme vanhemmilleni, joilla on tänään kultahääpäivä. Äiti tarjosi marjakakkua, mutta itse tyydyin juomaan vettä :D Äitini kyselikin, eikö tee pahaa. Ei tee, olen päättänyt ja aion olla vahva ja päästä tavoitteeseen :)

Ateriat

  • Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • Chocolate Velvet, 153 kcal
  • Spagetti Bolognese, 205 kcal

Huomenna onkin käynti valmentajalla, jännittää :)

Päivä 9, motivaatio huipussaan

15.9.2015 Yleinen

Spagetti Bolognese - valmis annosPunnitus meni niin hienosti, että motivaatio on enemmän kuin huipussaan. Elämä tuntuu muutenkin aika mahtavalta, vaikka huoliakin on.

Yksi asia, josta en ole muistanut kertoa, on unet. Olen monena yönä nähnyt unta herkuista. Viime yönä unessa joku ystävällinen oli leiponut viinereitä (jotka eivät olleet edes viinerin näköisiä) ja kakkuja. Minä ahmin niitä aikani ja tajusin hetken kuluttua, että olen ruokavaliolla. Alkoi harmittamaan. Onneksi herätessä tajusin, että näin vain unta :) Hassuinta on se, etten viinereistä erityisemmin tykkää, kakkua kyllä voisin syödä.

Tämän päivän ateriat

  • Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • Spagetti Bolognese, 205 kcal (viereisessä kuvassa valmiin annoksen kuva)
  • Banaanipirtelö, 144 kcal