Selaat arkistoa kohteelle Helsinki.

Vääriä valintoja

10.9.2017 Yleinen

6.5.2015, Keskiviikko klo 17:00
”Taina sanoi tänään että tämän parin vuoden aikana on tuntunut että rentoutuminen ja tietyllä tavalla irti päästäminen ei ole ollut minulle edes vaihtoehto. Juuri siksi hän kertoi kokevansa sen nyt hyvänä jos en pääse opiskelemaan… Koska silloin minulla on vuosi aikaa opetella sitä irti päästämistä. Opiskeleminen ja oman polun etsiminen on helpompaa kun on tunne siitä että elämä kantaa, vaikkei kaikki langat ole aina täydellisesti käsissä. Haluan oppia sen kaiken vaikka se pelottaa vähän samalla tavalla kun sairaudestani luopuminen. Eli tosi paljon.”

Lukion jälkeen kaiken piti olla selvää. Sitä piti seurata välivuosi jonka myötä keräisin voimia jatkoa varten. Vakiinnuttaisin tilanteeni vakaaksi. Psykoterapeuttini kanssa kaavaillun välivuosisuunnitelman takaa hyppäsi kuitenkin yllättäen vaihtoehtoinen suunnitelma. Varasijalta vapautunut opiskelupaikka sairaanhoito-oppilaitoksessa.

Aluksi minun oli vaikeaa sopeutua ajatukseen välivuodesta. Minua pelotti jäädä paikoilleni, ja se pelko muuttui pelottavammaksi jokaisen ympärilläni kajahtavan ilouutisen myötä. Ne ilouutiset kajahtelivat ystävieni suusta. Minusta tuntui että kaikki tuntemani ihmiset saivat sinä kesänä tuulta unelmiensa alle, ja minä olin ainoa joka kulki siinä puuskassa vastatuuleen. Sitä pohdiskellessani tajusin kuitenkin ettei se tuuli vielä edes puhaltanut. Tajusin, että se tulisi puhaltamaan vasta tulevana syksynä, ja sen oivallettuani heittäydyin kesään suuremmin kuin koskaan ennen. Ollaanko tämä kesä näin? Minä olin sen kesän niin, ja siksi se oli paras kesä koskaan. Se oli kesä jonka pyörteessä kaikki tuntui suurelta, koska se kaikki tapahtui suuren muutoksen kynnyksellä.

Eläessäni sinä kesänä enemmän kuin vuosikausiin, valmistin itseäni samalla ajatukseen muutoksesta. Valmistauduin sellaiseen radikaaliin, jokaista ympärilläni olevaa asiaa koskevaan muutokseen, joka kuitenkin jättäisi minut paikoilleen välivuoteni kanssa. Pohjustin itselleni odotettavissa olevaa tunnetta onnellisesta pyörremyrskystä jonka synkän tyynessä keskustassa minä istuskelisin. Lopulta, kesän myötä minä totuin näihin ajatuksiin. Minä olin viimein tullut sinuiksi välivuosiajatuksen kanssa kun sitten sain sähköpostiini viestin opiskelupaikan avautumisesta. Vaivalla rakennettu, vain muutaman päivän verran elää ehtinyt mielenrauha tulevaisuudesta rikkoutui heti ratkaisevan kysymyksen äärellä: Mitä jos sittenkin…?

 1.7.2015, Keskiviikko klo 17:57
”Tänään on se päivä kun alkaa sadella opiskelupaikkafacebookpäivityksiä. Se tekee pahaa, mutta luen vain eteenpäin ja kiusaan itseäni. Tuntuu että koko maailma on päässyt opiskelemaan. Kaikki minulle tärkeät ihmiset lähtee Helsinkiin. En vain tunne itseäni eksyneeksi ja jälkeenjääneeksi, vaan myös tosi yksinäiseksi. Haluaisin olla iloinen kaikkien puolesta mutta oikeasti olen surullinen ja pelokas. Voin huonosti, näen itseni peilistä ja tuntuu kuin koko korttitalo romahtaisi pikkuhiljaa. Olen ollut ilman tarvittavaa lääkitystä yli kolme kuukautta ja tuntuu että nyt jos koskaan tarvitsen sen, mutta en osaa enkä halua enkä uskalla ottaa sitä. Olen umpikujassa.”

”Jopa Fiia lähtee Helsinkiin. Hänen puolestaan ihan tosissaan olen niin iloinen että en osaa edes kuvailla sitä, mutta hän lähtee kauas taidepiireihin. Haluaisin soittaa hänelle, mutta en soita, koska haluan pärjätä itse ja osoittaa kaikille että olen oikeasti terve ja kykeneväinen. Tiedän että se kuulostaa pinnalliselta ja naiivilta ja lapselliselta, mutta se on niin paljon muutakin. Muuten en kai itkisi nyt sitä, että pelkään enemmän kuin mitään että teen tästä alkaneesta vapaudesta itselleni vankilan josta en löydä pakotietä. Nyt olen yksin ja se on varmaa.”

 7.7.2015, Sunnuntai klo 20:32
”Meillä oli niin hauskaa. Kesän paras viikonloppu. Mutta eihän kesä edes ole vielä ohi. Me päätettiin ottaa tästä koko ajasta ilo irti niin kuin kaikki loppuisi tähän. Koska tämä on kaiken tällaisen loppu. Tämän kuukauden jälkeen asiat eivät enää ikinä ole näin. Olen niin kiitollinen tästä viikonlopusta. Fiiasta ja Oliviasta. Koetan vielä muutamaksi kuukaudeksi unohtaa sen, että he molemmat lähtevät elokuussa. Aloittavat uuden elämän. Ja sitä on hankala unohtaa. Mutta yritän… Todella yritän. Muuten pilaan nämä viimeiset hetket.”

Jälkeenpäin olen miettinyt tuon kyseisen kesän vaikutusta sitä seuranneeseen syksyyn. Kun lopulta sain mahdollisuuden opiskelujen aloittamisen, hukkasin kokonaiskäsityksen elämäntilanteestani. Ehkä sen kesän riemunkirjava hetkessä elämisen ote voimaannutti minut uskomaan että kykenisin sittenkin aloittamaan opiskelut ihan heti. Ehkä lähipiirini unelmien toteutuminen ja mitä siistimpien opiskelupaikkojen heille avautuminen potki minuakin liikkumaan johonkin suuntaan elämässäni. Ehkä jälkeen jäämisen pelko sai minut juoksemaan päättömästi eteenpäin, miettimättä suuntaa johon todella juoksin. Ehkä tämä kaikki maalasi silmäni siniseksi ja sai minut ottamaan naiivisti opiskelupaikan vastaan uskoen sen olevan juuri sitä mitä tarvitsin.

Minun ei pitänyt lainkaan päästä opiskelemaan. Minun piti vain käydä pääsykokeissa jotta olisin ollut oikeutettu saamaan tukia joilla olisin selvinnyt välivuoden. Minun ei pitänyt osata siitä pääsykokeesta mitään. Oikeastaan, minun olisi pitänyt jättää se koepaperi tyhjäksi. Minun olisi pitänyt tajuta että kaiken kokemani terveydellisen myrskyn myötä minä osasin vastata moniin sen kokeen kysymyksistä valmistautumatta lainkaan. Ennenkaikkea minun olisi pitänyt muistaa, että en ollut valmis aloittamaan mitään uutta.
Niin siinä kuitenkin kävi, että minä palautin sen paperin täytettynä, ja kuukausia myöhemmin otin vastaan opiskelupaikan, jonka ei vielä päiviä aiemmin pitänyt olla edes vaihtoehto.

9.7.2015, Torstai klo 14:10
”Pääsin opiskelemaan. Sairaanhoitajaksi. Katsoin sitä sähköpostia varmaan 5 minuuttia hiljaa hievahtamatta kunnes sain todettua ääneen: oho. Äiti sanoi minulle pari viikkoa sitten että minun kannattaisi käydä itseni kanssa keskustelu siitä, mitä tekisin jos pääsisinkin sinne. Hän muistutti, että minun kokemuksellani tiedän niistä asioista jo valmiiksi, kokeeseen lukemattakin. Mutta enhän minä koskaan käynyt sitä keskustelua itseni kanssa, ja kun sain sen sähköpostin, en tiennyt yhtään mitä tehdä.”

”Minullakin alkaa uusi elämä? En tiedä onko se minuun elämäni, sellainen jota haluan elää, mutta en voi tietää jos en ota selvää. Ainakin nyt yritän hyödyntää sitä kaikkea mitä olen joutunut kokemaan. En tiedä yhtään mitä odottaa, enkä tiedä edes mitä ajattelen tästä kaikesta… Minusta tuntuu että elän nyt päivän kerrallaan ja kun tulee 27.8. niin heittäydyn sinne pää edellä ja katson mitä tapahtuu. Ei ainakaan pahemmin voi mennä kuin viimeiset 5 vuotta!”

”Kaikki hehkuttaa että ’minusta tulee sitä ja tätä’. Tuleeko minusta sairaanhoitaja? En tiedä. En päivitä siitä mihinkään tai hehkuta sitä sen enempää. Ne ketkä tajuaa kysyä, ne onnittelee, mutta en osaa sanoa kiitos kun en oikein tiedä onko tässä onnittelemista. Koska en tiedä mitään mistään vielä, enkä tule vähään aikaan tietämäänkään. Olen todennut että ei se tieto tule kuin salama kirkkaalta taivaalta tajuntaan siten että yhtäkkiä koko tulevaisuus on kirkkaana ja päivän selvänä mielessä. Ei, toisten meistä täytyy kokeilla ja punnita ja tehdä virheitä ja lopulta vaan olla uhkarohkea ja joko onnistua tai aloittaa alusta. Kumpikaan ei varmasti ole helppoa, ei onnistuminen eikä varsinkaan alusta aloittaminen, mutta onnistumisessa on se hyvä puoli että tietää mihin keskittää energiansa, ja alusta aloittamisessa ainakin tietää sulkea yhden vaihtoehdon pois niistä tuhansista. Ja sellaista kaiketi on elämä.”

 Minun olisi pitänyt ottaa välivuosi. Olisi pitänyt. Taaksepäin on kuitenkin turhaa katsoa muutoksenhakuisesti. Minun tieni kulki sairaanhoito-oppilaitoksen kautta ja välivuosi tulikin lopulta ennemmin kuin myöhemmin. Kun minä en ottanut sitä, se otti itsensä ja minut siinä samassa.

Sisko

31.3.2017 Yleinen

Siskoni on minulle ehkä tavoittamaton esikuva, mutta myös yksi suurimmista voimavaroista. Hän on aina ollut paras kaverini ja on sitä edelleen.

Joskus pelkäsin, että sairauteni tuhoaisi kaiken mitä meillä on. Kun hän muutamia vuosia sitten sai opiskelupaikan Helsingistä, pelkäsin jälleen. Pelkäsin, että hän unohtaisi minut. Kaikkein pahin pelkoni oli, että hän ei ainoastaan unohtaisi minua, vaan myös haluaisi unohtaa minut. Vuodet olivat vierineet eteenpäin, mutta minä en ollut edennyt juuri mihinkään. Uskoin siskoni haluavan päästä irti tästä, mihin hänet väkisin sidoin. Samat kurjat ympärilläni pyörivät asiat vaikuttivat häneenkin, ja ne ovat edelleen täällä, vaikka osaksi juuri hänen ansiostaan sain takaisin sen osan minua, jonka olin sokeana lahjoittanut Anoreksialle.

Pelko sisaruuden menettämisestä on ehkä ymmärrettävää, mutta turhaa. Voisi sanoa, että veriside on sellainen, mistä ei pääse eroon vaikka haluaisi. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys ainoastaan verisiteestä, vaan myös sellaisesta henkisestä yhteydestä, jonka menettämiseen tarvitaan jotakin Anoreksiaakin pahempaa. Totean joka kerta kun näemme, että mikään ei ole muuttunut, ja se on hyvä asia. Sairauteni ehkä on ja pysyy, mutta niin pysyy myös meidän siteemme. Se on rakkautta, joka muodostuu kaikista eletyistä vuosista lähellä sellaista henkilöä, jossa yhdistyy paras ystävä ja sisko. Se on sitä, kun pääsee näkemään ihmisen kasvua aikuiseksi, ja kasvamaan samalla itse, ja sitä, kun tuntee toisen ihmisen ennen kuin tuntee täysin itseään. Se on jotakin mitä ei täysin pysty selittämään. Nykyään uskon, että se on myös jotakin sellaista, mitä ei pysty pilaamaan.

 18.3.2016, Perjantai klo 21:00
”Fiia tuli myös Turkuun. Hitsi, että olen odottanut sitä. Hän sanoi että hän on ollut niin huolissaan ja tuntenut olonsa huonoksi kun on ollut väärässä paikassa. Kuulemma pitää aina olla paikalla jos on kriisi. Sanoin, että älä hulluja puhu. Mutta vaikka hän ei saa ajatella noin koska haluan että hän on 100% onnellinen siellä missä hän ikinä onkaan, niin olen helpottunut siitä, että hän ei ole unohtanut minua. Se tekee hänelle hyvää päästä pois täältä missä asiat junnaa paikoillaan. Se, että täällä ne junnaavat, ei tarkoita että hänen tarvitsee osallistua siihen. Mutta kyllä olen odottanut että nähdään. Rakastan sitä naista enemmän kuin voi kertoa.”

 22.6.2016, Keskiviikko klo 14:03
”Fiia soitti minulle ihan yhtäkkiä ja kysyi lähdetäänkö parin viikon päästä Roomaan!!!!!!!! Aloin melkein itkemään kun hän kysyi. Olemme suunnitelleet siskosreissua ikuisuuden, mutta en koskaan todella uskaltanut uskoa että se toteutuisi!!! Kesä on täällä. Ja me lähdetään Roomaan. Herätys, sairaus! Lähden seikkailemaan siskoni kanssa ja sinua ei ole kutsuttu.”

Minuun sattuu nähdä siskoni kärsivän minun sairauteni takia. Hän on normaali nuori nainen jonka ei tarvitsisi käydä läpi asioita, joissa laitan hänet tarpomaan. Joskus en kai uskonut hänen reagoivan tähän kaikkeen niin vahvasti. Ajattelin, että minun sairauteni olisi vain pikkuinen yksityiskohta hänen elämässään. Hän olisi aina taitava ja täydellinen, ja tulisi kaikesta huolimatta etenemään elämässään upeasti. Hän pääsisi eteenpäin katsomatta taakseen tai vilkaisematta olkansa yli jäljissään kompuroivaa siskoaan. Nyt kun tunnen hänen huolesta sokean katseensa paremmin kuin olisin koskaan halunnut tuntea, minusta tuntuu että toisinaan hänen on jopa hankalaa kääntää päänsä eteenpäin kun minä kompuroin hänen jäljessään. Ehkä siksi juuri hänen huolensa yhdistettynä kaikkeen muuhun minut herättävänä iltana tapahtuneeseen, potkaisi hereille sen terveyden kannalta ratkaisevan osan minua.

Minä haluan että lopulta me molemmat kykenemme katsomaan eteenpäin ja tavoittelemaan unelmiamme yksilöinä. Se ei estä meitä tukemasta toisiamme. Ihminen on onnellisimmillaan kun se pääsee kulkemaan eteenpäin, mutta osaa ja haluaa myös kääntää katseensa muihin suuntiin. Minä teen nyt psyykkistä työtä, jotta voisin katsoa taaksepäin ilman pelkoa, ja saisin rohkeuden kohdata sairauteni värittämät muistot. Kun taas katson sivuilleni, toivon että sieltä minulle hymyilee aina takaisin joku, jota rakastan.

4.12.2016, Sunnuntai klo 21:45
”ARVAA MITÄ? Fiia soitti ja sanoi että on juuri tulossa Turusta Helsinkiin ja on kohta Kampissa. Me ehditään nähdä ennen kuin minun bussini tulee. Minulla on niin ikävä häntä. Jos nyt, tässä olotilassa saisin valita yhden ihmisen koko maailmasta ketä tulisi istumaan minun viereeni juuri nyt, niin se olisi varmasti Fiia. Tai Adele. Ei. Fiia.”

5.3.2017, Sunnuntai klo 20:20
”Eilen oli Fiian keikka Tiirikkalassa. Odotin sitä innolla, mutta tapahtui myös jotain mitä en osannut odottaa… ’Leijonakuningas’ –biisissä Fiia käveli yleisöön. Ennen kertsiä hän alkoi lähestyä minua ja ajattelin, että älä herranjumala tule tänne. Mutta kyllä hän tuli, ja antoi mikin minulle ja sanoi että anna mennä. En ehtinyt edes ajatella. Otin mikin ja lauloin niin hyvin kuin siinä yhtäkkiä osasin… Koko kertosäkeen. Sitten annoin mikin takaisin ja hän osoitti minua ja sanoi: ”Siskoni”. Ihmiset taputtivat enkä uskaltanut edes katsoa ympärilleni. Kun nostin katseeni niin huomasin miten jotkut itkivät. Me oltiin kosketettu niitä jollain käsittämättömällä tavalla. Settien välissä olin muka kiukkuinen Fiialle. Sanoin, ettei noin saa tehdä ilman varoitusta, mutta oikeasti olin onnellinen ja hän tiesi sen kyllä. Minusta tuntuu että se kertosäe oli hänen tapansa osoittaa että hän välittää siitä mitä minä tunnen, vaikka ne tunteet olisivat ihan tyhmiä. Ehkä hän halusi sanoa kiitos tai anteeksi, vaikka kumpikaan niistä ei ole tarpeen. Minun pitäisi sanoa ne hänelle, mutta osaan vaan kiukutella. Hienointa minusta oli, että sen kertosäkeen jälkeen tuntui kuin hän olisi ylpeä minusta. Se tunne oli minulle ihan hirveän suuri ja hieno.”

 6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Aina kun Fiia lähtee takaisin Helsinkiin, haluaisin olla ovella ja halata, mutta yleensä hautaudun yläkertaan koska minua harmittaa. Menen piiloon hänen lähtöään. Toivon ettei hän luule etten halua hyvästellä häntä tai että minua ei kiinnostaisi että hän lähtee. Minua vaan harmittaa se kummallisen melankolisella tavalla. Ehkä se olisi helpompaa jos minulla olisi enemmän omaa elämää elettävänä. Eri elämäntilanne.”

Unelmieni koti, se on vanha

4.1.2017 Yleinen

Villa Tupala

Kuinka moni meistä saa asua unelmiensa kodissa? Olen yksi niistä onnellisista. Rakastan tätä vanhaa vuoden -52 taloa. Siinä on sitä jotakin..tunnelmaa. Tätä samaa tunnelmaa ei uusista taloista löydy. Toki tämähän on ikuinen remonttikohde, eikä varmasti koskaan valmis, mutta silti. Olen aina haaveillut Saariston lapset -tyylisestä asumuksesta ja täällä ollaan. Tosin ilman sitä saarta ;) Piha meillä kuitenkin on ja siinä on sopivasti tilaa lapsille ja meille aikuisille  myös (ja pihatontullemme).

Täällä missä asumme on ihania naapureita ja yhteisöllisyys kukoistaa. Minä saan toisinaan lainata naapurimme autoa ja naapuri lainaa meidän tramppaa tai hakee pihasta tuoretta pinaattia. Tietenkin mukaanlukien illanistujaiset ja muut hauskat jutut. Luulen että Helsingissä tätä yhteisöllisyyttä ei enää ole kovin monessa paikassa, mutta onneksi vielä on edes jossain.

Me emme ennen haaveilleet omakotitalossa asumisesta ja olimme ajatelleet, että ei se varmaan meille sovi. Never say never, täältä ihanasta talosta löysimme itsellemme täydellisen kodin. Lähes takapihaltamme pääsee myös keskuspuistoon, joten lenkkipolut, hiihtoladut ja villi luonto on ihan käden ulottuvilla. Villillä luonnolla tarkoitan sitä, kun täällä aina näkee kaikenlaisia elikoita vipeltävän. Ei siis pelkästään niitä Helsingissä jo ongelmaksi muodostuneita rottia, vaan monia muita myös.

Minä <3 Helsinki

Ps. Meidän naapurissa asuu lumikko!

Se lumikko

Kunnon lohisoppa

3.1.2017 Reseptit

Kunnon mummon lohikeitto maistuu etenkin sunnuntaina. Viikonloppu on ohi ja katse suuntautuu jo seuraavaan viikkoon. Meillä ei yleensäkään ruoka ole mitään kevytruokaa, joten kermaa ja voita ei säästellä. Mieluiten ruoka tehdään aidoista aineista.

9 keskikokoista perunaa
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
1/5 kg kukkakaalia
2 rkl voita
1 litra vettä
2 kalaliemikuutiota
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
500g tuoretta lohta
1 puntti tuoretta tilliä
1 prk kuohukermaa
Suolaa
Pippuria

Kuori perunat, pilko ne pieniksi ja laita kylmään veteen odottamaan. Kuori ja paloittele sipuli. Kuori ja pilko porkkanat.
Sulata voi isossa kattilassa ja kuullota juureksia kevyesti. Kaada päälle reilusti vettä, jotta vihannekset peittyvät kunnolla. Lisää liemikuutiot, pippuri ja laakerinlehdet.

Anna keiton kiehua hiljalleen noin vartti. Leikkaa lohi haluamasi kokoisiksi paloiksi sekä silppua tilli.
Lisää kattilaan kerma ja anna kiehahtaa muutama minuutti. Lisää lohi ja tilli, kiehauta kuumaksi ja ota kattila liedeltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Peitä kannella ja anna keiton vetäytyä noin viitisen minuuttia.

Helsinki-Satakunta-Helsinki 600km (HelliSH) 11. – 12.6.2016

14.6.2016 Maantiepyöräily, Pitkänmatkanpyöräily, Yleinen

Many years (every year) I have decide to participate HSH-600B (HSH) This year it happened.

I left Kuopio friday for Espoo Camping in Espoo near Helsinki.

DSC_0008

Camping area was almost empty that was very good for me.

The ride started form Helsinkin City center 8:00am. I had to ride there 26km early in the morning. I were lost a couple of times but I made it on time.

DSC_0010

There were 20 of us starting the ride. Weather was otherwise very good but high headwind wasn’t so uplifting. First 85km up and down steep hills- very hilly. Too much for me. I hated every meter. I rode with group of three most of time at the beginning of the ride. Normally some distance behind the others.

DSC_0014

I have two navigators. Garmin 800 (piece of shit) and Bryton 60 (piece of shit, too). I don’t use any road list. It is too complicated to me ;) I try to ride with somebody wiser than me if navigating is needed.

DSC_0012

The route was beautiful but it didn’t help me at all. We had night break early in the morning about 6am in Kokemäki. After break two of us carried on together. In Forssa my reliable companion quit. Some problems with his leg. I found another one. Local older gentleman riding his first brevet. I wondered how an earth because he was in much better shape than me. We ride last 120 km together. It went a quite well. We finished 10pm. 2 hours still left. Not bad.

The ride was very hard. Partly too hilly for me. Normally I ride B600 Kuopio-Oulu-Kuopio. And it isn’t this bad at all. I ate a lot during the ride. That was a pleasant surprise!

organizer photos

Sinne ja takaisin

15.8.2015 Yleinen

Maanantai aamuna hyppäsin auton rattiin ja lähdin ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Matkalla pysähdyin vain kaksi kertaa ja perillä Helsingissä olin 13h myöhemmin. Kyllä taas tiesi ajaneensa ja istuneensa. Majoituin kaverille pariksi yöksi ennen paluumatkaa kotiin. Kaverini oli tekaissut meille iltapalaksi hyvän tomaatti-mozarellapiirakan ja varannut myös valko- ja kuohuviiniä, joista tietysti jouduin kieltäytymään. Ilta meinasi hiukan venähtää, koska kuulumisia oli ehtinyt kertyä paljon sitten toukokuun tapaamisen.

Tiistaiaamuna suunnistin lääkärintarkastukseen, joka on pakollinen joka toinen vuosi työni vuoksi. Tuntui kyllä todella typerältä mennä sinne, koska työni  kuitenkin loppuvat tämän kuun lopussa. Toisaalta parempihan se tarkastus oli nyt käydä kun kerta työnantaja sen vielä maksaa. Lääkärin mukaan kaikki on kunnossa ja saisin tehdä töitäni taas kaksi vuotta eteenpäin. Keroin lääkärille tietysti myös plussauksestani, johon lääkäri totesi vaan että jaa. Tuntuu hassulta kun työni puolesta olevissa ohjeissa sanotaan että raskaudesta tulee ilmoittaa lääkärille, mutta sitten lääkäri toteaa vaan että jaa.

Lääkärin jälkeen lähdin palauttamaan autoani. Kyllä minun oli pakko palauttaa autoni, koska työttömyyden alkaessa minulla ei yksinkertaisesti vain enää ole varaa lyhentää autolainaa. Eihän se mukavalta tuntunut. Mitä sitten jos saankin töitä toiselta paikkakunnalta ja täytyisi sinne jotenkin päästä ja siellä kulkemaan? Ehkäpä mietin sitä asiaa vasta sitten, jos ja kun se on ajankohtaista. Auton palauttamisen jälkeen kävelin Jumboon, josta kaverini haki minut kyytiin.

Kävimme kaverini kanssa vielä kävelyllä vanhan kaupungin koskelle ja takaisin. Tarkoitus oli ensin mennä rannalle, mutta enhän minä ollut ottanut uikkareita mukaan. Sitten päätimme hypätä junaan ja mennä keskustaan elokuviin. Kävimme myös terassilla ja Hard Rock Cafessa. Hard Rock Cafesta täytyi tietysti käydä hakemassa magneetti pullonavaaja kokoelmiin. Oli aivan mahtavaa kun terassilla ja ravintolassa oli tarjolla alkoholittomia juomia. Tarkoitan nyt siis muutakin kuin vettä, limua ja mehua. Terassilla otinkin alkoholittoman siiderin ja Hard Rock Cafessa alkoholittoman drinkin. Sitten suuntasimmekin junalla takaisin kaverini luokse yöksi.

Aamulla lähdin kävellen rautatieasemalle, josta hyppäsin junaan kohti lentoasemaa. Tietenkin minun tuurillani junaan tuli tekninen vika ja matkan teko lentoasemalle viivästyi. Kaiken lisäksi olin vielä lähtenyt melko myöhään, koska olin jo tehnyt lähtöselvityksen netissä eikä minulla ollut ruumaan meneviä matkatavaroita. Hoppuhan siinä sitten suli ja välttääkseni turvatarkastusjonot käytin terminaali 1:en turvatarkastusta. Kentällä kuitenkin uskalsin höllätä, koska onni onnettomuudessa oli lennon myöhästyminen puolella tunnilla.

Assembly (kesä 2015)

22.7.2015 Yleinen

Assemblyn kotisivuilla (http://www.assembly.org/) lukee tällä hetkellä näin:

7 päivää 19 tuntia 57 minuuttia Assemblyyn!
30.7. – 2.8.2015
Messukeskus, Helsinki

En ole itse osallistunut koskaan tapahtumaan, mutta olen joskus seurannut sen lähetyksiä tietokoneella. Ajattelin tällä kertaa katsoa ainakin Assemblyn Counter-Strike: Global Offensive -turnauksen, joka näytetään suorana televisiossa 01.08. alkaen TV2:lla klo: 21.00-01.00. Olen kiinnostunut myös grafiikka- yms. kilpailuista.

Valoa elämään

11.4.2015 Yleinen

Nyt on koiratonta eloa vietetty reilu 2 kk ja aika tuskaa on ollut…. selailin Apulaa, kasvattajien ja rescue-yhdistysten sivuja, tarjottiinpa minulle 2 greyhoundiakin, jotka olivat vailla uutta kotia, mutta jokin tökkäsi vastaan. En ollut valmis….Rocon ja Nellyn saappaat ovat niin suuret, ettei uusi koira tuntunut oikeudenmukaiselta. Käytiin Helsingissä pääsiäisreissulla ( jossa sitten oltiinkin evakossa, kun Markukselle tuli vesirokko :D)ja oltiin Markuksen kanssa yksi yö siskollani, jolla on 2 hurmaavaa kissaa! No siellä päätös kissasta vain vahvistui, Markus leikki onnellisena äkäpussi Amanda kanssa, joka kaikkien yllätykseksi oli Markuksen hyvä kaveri <3 Liityin sitten FB:n pienen tauon jälkeen ja siellä Vaasan kissatalon sivuilla tuli sitten kohtalo vastaan!

Panda oli palautunut lapsiperheestä talolle, koska heidän vanha kissansa ei ollut hyväksynyt uutta kissaa perheeseen. Kovasti kehuttiin Pandan luonnetta lapsiperheen kissana ja päätin heti soittaa talon naisille ja mennä katsomaan sitä. Kuljetuskoppa kainaloon ja menoksi. Talossa oli yhteensä 80 kissaa, toinen toistaan ihanampia ja tietty niitä reppanoitakin riitti :( Panda oli ollut siinä vaiheessa 24 h takaisin talolla ja lekotteli kaverinsa kanssa katonrajassa. He tekivät poikkeuksen siinä, että saatiin Panda koeajalle ja heti kotiin, yleensä pitää mennä tutustumaan uudelleen kissaan.

Niinpä pakattiin herra kuljetuskoppaan ja eikun menoksi. Panda rymisteli ulos kopasta heti kotona ja meni syömään :D Sitten se kiersi talon läpi ja tuli syliiin kehräämään. Ei mitään ujosteluja vaan saman tien taloksi, ihana katti!

Yö meni heti hyvin ja kissa oli kuin olisi aina ollut meillä, rakastaa lapsia yli kaiken.Seuraa Markusta paikasta toiseen <3 Liikuttavaa. Potta löytyi heti, samoin ruokahalu on kyllä ihan uskomaton, kaikki menee lihasta kuivamuonaan.

Panda on n. 4 vuotias, leikattu raitapaita ja juuri oikea lisä meidän perheeseen! Tuonut näiden muutamien päivien aikana niin paljon iloa elämään, että olen kiitollinen tuolle pikku raitapaidalle <3

Pojat tokana päivänä päikkäreillä:IMG_3500Kaunis poika:

IMG_3506

Onni on oma koti:

panda1

SaiPa

10.3.2015 Yleinen

B_mRS0nXEAE9OVx

Kyllä näistä kelpaa juoda. Ylivoimasesti mun lempi mukit.

SaiPaa voittoon kannustamaan Lappeenrannan Kisapuistoon oon matkaamassa tänään ja torstaina. Tiistaina eli tänään vastaan SaiPa saa Helsingistä HIFKin ja torstaina Espoosta Bluessin.

Tämän päivän peliin (SaiPa – HIFK) istumapaikat ovat menneet mutta seisomapaikkoja löytyy ja vaikka olisit pyöratuollilla liikkuva niin inva paikkoja löytyy Kisapuistosta vielä tämän illan peliin.

Torstain peliin (SaiPa – Blues) ei ole myöskään enää paljon paikkoja jäljellä mutta löytyy vielä istuma-, seisoma- sekä inva paikkoja vielä jotkut katsomot ovat täynnä toisissa on vain pari ja joissain on vielä paljonkin paikkoja mm. vieraskatsomossa ja vieraskatsomon vieressä olevassa katsomossa on paikkoja, jos ei haittaa, että vierasjoukkueen kannattajat kannustavat vieressä.

11008525_10153109722000549_2368316008682336361_n       10612859_10153107314265549_1231614975270357340_n

Kaikki mukaan kannustamaan :)

Vaasa-Helsinki-Vaasa

15.7.2014 Yleinen

Lähdettiin torstaina reissuun Helsinkiin tapaamaaan mummia, tätiä ja kummitätiä sekä kavereita :) Matkaan meni reilut 8 tuntia, joka on kyllä liian pitkä. Pysähdyttiin Jalasjärvelle mummun ja paapan ”maatilalle”, jossa vierähti tovi jos toinenkin. Sieltä sitten jatkettiin mummilaa kohti Helsinkiin. Siellä odottelin myös kummitäti ja täti <3 Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten Korkeasaareen ja oli aivan ihana päivä!!!! Kuumaa piisaasi, joten vuokrattin rattaat mukaan, joka osoittautui kyllä hyväksi päätökseksi :D hki9 hki hki1 hki2 hki3 hki4 hki5 hki6 hki7 hki8Markus nautti niin paljon kummitädin seurasta <3 <3 <3 Harmi, kun meillä on niin pitkä välimatka :( Täti ei töiden vuoksi päässyt mukaan :((

Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten keskustaan ja päivän kohokohta olikin sitten metroajelu, se olikin pikkumiehestä jännää! Kamera taas unohtui matkasta joten kuvia ei ole ihanasta kesäpäivästä….Illalla oltiinkin sitten leikkipuistossa, oli  jotenkin hassua kun itse natiaisena leikkinyt samassa puistossa. Siellä olikin kivoja kavereita ja lelutkin valmiiksi!

Kissoja Markus kävi taas paijailemassa kummitädin ja tädin luona sekä koiria: Jadea ja Pipiä….ja taaskin unohtui kamera :( Markus mankuikin sitten koko loppuillan meille kissaa….Äiti kyllä ottaisi, mutta isi ei :D

Falkullan kotieläintilalla käytiin myös ja se on aina yhtä kiva paikka :D Markus paijaili lampaita ja lehmiä, mutta ankat olivat parhaita :D Ne kun olivat tosi vilkkaita ja äänekkäitä kun oli ruoka-aika :D Joni taas löysi sielunveljen vanhasta pukista, se seurasi Jonia koko ajan ja kuunteli tarkkaavaisesti sen juttuja :D

Käytiin vielä syömässä ja seuraavana päivänä olikin sitten lähdön aika ja heitettiin mummi Tuusulaan ja ajeltiin kotia katsomaan mitä kaatosateet ja ukkoset oli saaneet aikaan. Ei onneksi pahempia vahinkoja :D

Serkukset :)

Serkukset :)

hki10

Sissi

Sissi

Nelly on tosi paljon pirteämpi!!! Tällä hetkellä kortisonilääkitys on pienimmillään ja koira on tosi pirteä ja reipas, nälkäinen kyllä edelleen! Annan sille sen 4 krt päivässä ruuan, mutta silti on koko ajan kerjäämässä tai varastamassa, jos tilanne sallii. Mennään sitten kontrolliin tuossa Rocon rokotusten aikoihin, mutta nyt näyttää hyvältä. Koirat on tosi väsyneitä reissusta ja meidän punkkisaldo on ihan järkky tuolta muutamalta päivältä, Rocolla oli 10 ja Nellyllä 2….hyi hyi ja hyi! Josko vihdoin olisi kaikki nypitty irti….