Selaat arkistoa kohteelle havaiji.

Todellinen Jeesusko?

5.1.2015 Raamatusta

”Herran pelkoon kuuluu rakkaus sitä kohtaan, mitä Jumala rakastaa, sekä viha sitä kohtaan, mitä hän vihaa. Se mikä on hänelle tärkeää, tulee meille tärkeäksi, ja se mikä ei ole hänelle niin tärkeää, ei ole meillekään niin tärkeää. Hänen tärkeysjärjestetyksestään ja toiveistaan tulee meidän tärkeysjärjestyksemme ja toiveemme. Herran pelko ilmenee horjumattomana kuuliaisuutena Jumalan tahdolle ja toiveille. Jos me omaksumme Herran pelon, Raamatun mukaan Jumala lähestyy meitä (Jaak. 4:8). Kun me kohtaamme hänet läheisellä tasolla, meidän rakkautemme häntä kohtaan kasvaa. Me rakastamme ilmoitettua todellista ja elävää Jumalaa, emme vain hänestä luomaamme kuvaa. Ilman syvää ja pysyvää Herran pelkoa me vain väitämme rakastavamme, vaikka emme tunne häntä. Meillä on tietoa hänestä, mutta emme tunne häntä; joten meidän rakkautemme kohdistuu mielikuvituksessamme luomaamme kuvaan Jeesuksesta, eikä siihen todelliseen Jeesukseen, joka istuu Isän oikealla puolella. 

Tätä voitaisiin verrata siihen, kuinka fanit suhtautuvat Hollywoodin tähtiin tai suuriin urheilijoihin. He rakastavat sitä kuvaa, jonka media antaa näistä supertähdistä haastattelujen ja sanomalehtiartikkeleiden välityksellä. Jos he kohtaisivat heidät persoonallisella tasolla, he huomaisivat, että todellinen henkilö on erilainen kuin markkinoitu imago. Olen nähnyt tämän dynamiikan myös seurakunnan sisällä. Monet puhuvat Herrasta kuin hän olisi hyvin läheinen heille, mutta kun kuuntelet heidän puheitaan, aavistat, että he puhuvat Herrasta, josta heillä on vain tietoa, mutta jota he eivät tunne. He tietävät, kuinka tulee puhua, mutta eivät tunne äänensävyä; he tietävät oikeat toimintatavat, mutta eivät tunne hänen teitään; he tietävät, mitä hän on sanonut, mutta eivät tunne, mitä hän sanoo. 

Koin äärimmäisen esimerkin tästä viime vuonna. Olin perheeni kanssa lomalla Havaijilla. Olin aikaeron vuoksi noussut aikaisin ylös. Sinä aamuna olin rukoilemassa rannalla, kun eräs mies tuli luokseni ja alkoi jutella kanssani. Hän oli niin innostunut koko saaresta ja sanoi melkein heti: ”Täällä on ihania tyttöjä. He ovat niin ystävällisiä ja meneviä.” Hän jatkoi kertomalla juhlista, joissa oli juuri ollut, ja muista lihallisista aiheista; koko ajan hänen jutteluaan sävytti maallisuus. Hän kysyi minulta, mitä teen työkseni, ja kerroin hänelle. Kun hän kuuli, että olin pastori, hän innostui ja alkoi puhua minulle Herrasta. Hän kertoi osallistuneensa seurakuntansa moottoripyöräilijöille tarkoitettuun lähetystempaukseen, ja kertoi sitten pastoristaan. Hän kertoi kuinka oli tullut tuntemaan Jeesuksen ja ojensi minulle traktaatin, joka hänellä oli. Sitten hän kertoi vaimostaan ja lapsistaan, jotka olivat nukkumassa hotellissa (ajatukseni palasivat välittömästi  hänen innostukseensa saaren tytöistä). Sydämeni murtui, kun ilmeni, että tämä mies uskoi tuntevansa Herran, mutta hänen elämänsä osoitti toisin. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että tunnemme uskovat heidän elämänsä hedelmistä, emme heidän sanoistaan tai palvelutehtävästään (ks. Matt. 7:20-23). Tämä on vain yksi monista esimerkeistä, joita voisin kertoa. 

Olen varma, että myös sinä olet törmännyt yhtä dramaattisiin tapauksiin. Kaikissa näissä tilanteissa tunnustavien ”kristittyjen” Jumalan tunteminen on kuin fanin suhde supertähteen. Sydämeni murtuu tämän vuoksi. He ovat ihmisiä, jotka tahtovat pelastua, mutta rakastavat maailmaa, ja nostavat nautintonsa, aikataulunsa ja työjärjestyksensä Jumalan tahdon yläpuolelle. Sitten on niitä, jotka todella ovat pelastuneita, mutta Lootin tavoin he ovat lihallisia ja kiinni tämän maailman asioissa. He haluavat palvella Jumalaa, mutta ovat himojensa orjia. He eivät ole antaneet ristin murtaa itsekkyyttään, koska he vastustavat Jumalan puhdistavaa työtä. He eivät etsi intohimoisesti hänen tahtoaan ja valtakunnan edistämistä. Vaikka he ovat pelastuneita, heillä ei ole läheistä suhdetta Jumalan kanssa. He ovat yhä esipihalla, oman lihansa esiripun rajoittamia, eivätkä voi lähestyä uutta ja elävää tietä. He ovat lähellä hänen läsnäoloaan, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Ne, jotka ovat esipihalla, eivät ole ymmärtäneet, miksi Jumala on vapauttanut heidät maailman sortovallan alta. He menettävät korkean kutsumuksensa tuntea Jumala läheisellä tavalla. He rakastavat saarnoja, joissa puhutaan Jumalan rakkaudesta, siunauksista, suojelusta, huolenpidosta ja rikkaudesta – ja kaikki nämä ovat tosia, mutta he välttelevät sydämen asioita. He ovat valinneet asiat, jotka eivät voi heitä tyydyttää, mutta ohittavat Elävän veden lähteen, joka on heidän omassa sydämessään. Meidän täytyy tehdä tunnetuksi, että Jumala tahtoo päästä läheiseen suhteeseen meidän kanssamme ja että hän on pyhä eikä halua tulla pilkatuksi. Hän maksoi niin suuren hinnan tuodakseen meidät luokseen, joten kuinka voimme jäädä tämän maailman ystäviksi? Jaakob varoittaa ennen kehotustaan lähestyä Jumalaa: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan?” (Jaak. 4:4). Hän jatkaa sanomalla, että jos me etsimme maailman himoja, meistä tulee Jumalan vihollisia! Muista, että hän puhuu uskoville. Paaavali sanoo asian myös suoraan: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti nykyisessä maailmanajassa” (Tiitus 2:11-13). Tämän vuoksi Paavali käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme.”

John Bevere: Lähestykää Jumalaa (2005, loppuumyyty) s. 96-99.