Selaat arkistoa kohteelle hauki.

13.7.2015 Yleinen

Poikieni lähdettyä takaisin isälleen suuntasimme ystäväpariskunnan mökille. Todella hieno paikka: vanha hirsitalo ja savusauna, jossa piti tietysti saunoa. Taimentakin oli tullut verkolla, joten savustimme sitä illalla. Heidän lastensa kanssa pelasimme Haaste-peliä. Peli sopii erinomaisesti pelattavaksi, kun mukana on sekä aikuisia että lapsia. Pelin tehtäviä pystyvät molemmat suorittamaan, koska niistä on olemassa alle 12-vuotiaille lapsille helpompi versio.

Punaisen hiekan ranta

Punaisen hiekan ranta

Seuraavana päivänä lähdimme käymään veneretkellä. Kauniita pitkiä hiekkarantoja, joista olisi ollut mukava nauttia, mutta Suomen kesä päätti toisin. Lämpötila hädin tuskin yli kymmenen astetta, kova tuuli ja vesikuuroja. Mutta eipä anneta sen haitata. Saatiinhan me muutama kalakin sillä reissulla. Melkein joka heitolla oli miehelläni hauki kiinni. Viimeinen iso hauki katkaisi siiman, mutta oli ehtinyt saada jo sen verran kovan iskun, ettei päässyt enää karkuun. Heittelyt jätettiin aika vähiin ja neljä haukea otettiin ylös, mutta tuli testattua mustan keltapäisen jigin toimivan hauelle. Ystäväpariskunnan miehelläkin oli heti ensimmäisellä heitolla hauki kiinni, mutta sepä katkaisi siiman ja vei vielä uuden lipankin. Mökille päästyämme tietysti hauet täytyi perata ja tutkia ovatko ne mahdollisesti syöneet jotain. Kolme näytti olleen melko pienellä ravinnolla, mutta yhdeltä löytyi kaksi pikkusiikaa vatsasta.

Kalasaalis

Kalasaalis

Sunnuntaina palasimme kotiin. Hauista veimme neljä filettä miehen äidille ja neljä pidimme itse. Kolme filettä leikattiin suikaleiksi, laitettiin marinoitumaan öljyn, suolan, sitruunapippurin ja tillin sekaan, paistettiin seuraavana päivänä ja kadettiin vielä kermaa niiden päälle. Perunamuussin kanssa aivan älyttömän hyvää. Yksi fileistä laitettiin yön yli suolaan ja savustettiin seuraavana päivänä. Enpä ole ikinä ennen syönyt savuhaukea, mutta taatusti syön vielä uudestaankin. Mieheni sanoja lainatakseni, se on jopa parempaa kuin savustettu harri. Miehen äitikin toi vielä tekemiään kalapihvejä maistiaisiksi, joten viikon ruoka oli hyvin haukipainoitteista. Minulla oli pari päivää töitä ja sitten alkoikin valmistautuminen veljeni häihin.

KalaVerkkomiehen seikkailut osa 1

4.2.2015 kalastus, Yleinen

Normipäivä Kala-alalla

Tilasin Samfishing verkkokaupasta:) viisi metriä korkean Kivikankaan markkinoiman, mutta ilmeisesti Kiinassa poljetun käsin pauloitetun Lokka halpis-verkon. Verkko on 55 millinen, 60 metriä pitkä ja 0,17 millin langalla tehty monofiili ja siis viisi metriä korkea.

Näitä tarttis saada lisää..

Kuhat mielessä sen hankin 49 € hintaan, eli hinta oli varsin kohtuullinen.
Olen todennut ko. verkot 3 metrin korkuisin todella hyvin kalastaviksi.
Vertasin niitä esim. viime keväänä ja syksynä Kivikankaan Pietarin verkkoihin, ja totesin nämä  paremmin kalastaviksi.

Niin Lokka Verkko on siis käsin pauloitettu, todella herkkä, johtuen pienestä yläpaulan nosteesta. Pieni noste taas johtuu kevyistä, kalastuslangan vahvuisista apupauloista. Myös pääpaulat on hieman ohuempia kuin normiverkossa. Eli kun verkko on kevyt, yläpaulan kellutustarve on pienempi myös, ja kala ei tunne verkossa suurta vastusta uidessaan liinaan eikä rupea peruuttelemaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Tuntuukin, että kinuski on saanut halpaa tehdessään kerrankin vahingossa? aikaan  myös hyvin toimivan verkon.

Verkon huonona puolena on sen repeily suht helposti jos jääpi esim. pohjahakoihin tai ahtojäihin kiinni. Mutta mielestäni verkon päätehtävä on kuitenkin kalastaa, ja siihen tämä kinuski Lokka on erinomainen.

Viime maanantaina sitten käytiin Jukan kanssa uittamassa verkko Pohjois-Kallaveteen. Oli tarkoitus samalla selata aiemmin vuoden vaihteessa  uitetut neljä verkkojataa. Mutta tarkistamatta jäi ! Uittohomma meinasi mennä munilleen moneen kertaan, kun uittolautaa ei näkynyt eikä kuulunut jään alla.  Puuskittainen kova tuuli ja lumisade haittasivat vielä laudan kuulumista entisestään.  Luotiin jäätä puhtaaksi ja pumpattiin hulluna kairan reiästä vettä jäälle jotta lauta näkyisi, mutta turhaan. Hämäräkin alkoi jo haitata.

Homma venyi viiden tunnin askarteluksi, kuitenkin lopulta verkko saatiin uitettua, kun tehtiin uittoreitille ”väliavanto puoleen väliin.

Lisäharmina oli jäällä lumen alla oleva vesi, joka tarttui haalarin lahkeisiin lumen kanssa. Lahkeissa olikin monen kilon paakut lumipallomaisia jääkokkareita kun lopulta pääsin kotiin niitä sulattelemaan.  Haalari oli onneksi kalvomallia, muuten ne olisi polvet ja muukin kohta ollut läpimärkänä.
Myöskin ”veturi” eli ahkio, jossa kuljetamme tuuran, lapiot ym. tykötarpeet, nappasi itseensä ja jäätyi puuterilumen ja veden yhdistelmässä  ”kyntöauraksi” tai ”lanaksi”,
ja oli muuten helevetin raskas vedettävä jopa kahden ison miehen toimesta. Toki puhdistelin sitä välillä, mutta illan jo hämärtyessä ei viitsinyt koko ajan pysähdellä.
Tulipahan kunnon kuntoilu tehtyä ja eipä tarvinnut illalla unta suuremmin houkutella.

Lauantaina on tarkoitus tsekata verkot, joita nyt on sitten viisi 60 metriä pitkää jataa lähellä toisiaan.
Saapa nähdä onko kuhia ja haukia eksynyt palkaksi kovasta työstä. Käyhän tsekkaamassa tätä treenaus blogiani niin saat kuulla myös saaliista kuvien kera !

-KalaVerkkomies

Kalastusta ”omalta” rannalta ja muualta

10.9.2014 Sport, Vapaa-aika, Yleinen

Non ni, tää poeka onpi hurahtanu, nimittäin kalastukseen. Kun muutin uuteen asuntoon tänne Kuusankosken keskustan tuntumaan pari kuukautta sitten, empä silloin vielä osannut aavistaa, kuinka suureksi osaksi mun päivittäisiä rutiineja tuossa aivan vieressä virtaava Kymijoki mulle tuo.

Ensin vaan kävin rannalla lähinnä poikani ja kihlattunsa ynnä heidän koiran kanssa, mut pian käynnit muuttuivat mato-onkireissuiksi. Ja sit ystäväni Poti alkoi kuljettaa minua veneellään onkimaan, yhä Kymijoella, ja myöhemmin myös autoillen kauemmas metsälammille. Ja kun näin Potin heittelevän virveliä maanantaina eräällä suolammella, iski minuun piru. Kalapiru.

Sain viikonloppuna pikkasen rahaa, en paljoa, mutta kuitenkin. Sijoitin niistä rahoista osan pakollisiin maksuihin, ja jääneellä osalla kustansin itselleni virvelin + kaikki tarvittavat releet sekä luonnollisesti valtion kalakortin läänikohtaisella luvalla. Koko ”roskaan” meni 110 euroa, mut se kannatti: oon todella iloisempi kuin pitkään, pitkään aikaan. Henkinen hyvinvointi on vaatimuksena, jos aikoo saada ruumiillisenkin olon kuntoon.

Noh, eilen, ekana virvelöintipäivänä, sain tuosta ”omalta” laiturilta heti ekaks pienen ahvenen, pienen hauen ja poks: 820 grammaa painaneen säynävän! Fileoin sen ja graavasin. Niin, sain samalla reissulla vielä toisen pienen ahvenen. Iltakalalla käydessä tuli vaan yks pieni ahven, mut silti olo ja fiilis on mainio!

Noh, Poti se sitten sai Kymijoelta 1680 grammaa painaneen kuhan, joka on mun seuraava kalatavoite. Enkä jo tänään…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Säynävä 820 grammaa Kymijoelta Kuusaan keskustasta 9.9.2014