Selaat arkistoa kohteelle Hämeen linna.

Veljen häät vol. 1

16.7.2015 Yleinen

Kauas on pitkä matka, sanotaan. Tämän sain taas todeta kun kävimme veljeni häissä. Torstaina laittelin kotona paikkoja kuntoon ja odottelin, koska mieheni soittaa, että saan lähteä häntä hakemaan. Lopulta kahden aikaan hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kohti mieheni työpaikkaa, jossa vaihdoimme hänen autoonsa ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäisen etapin määränpäätä. Saavuimme perille mieheni veljen luokse noin seitsemän aikaan illalla. Miehen nuorin tyttö oli myös yökylässä serkuillaan kun menimme sinne. Vietimme iltaa jutustellen ja loppujen lopuksi pääsin nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Nukkuminen oli taas hiukan hankalaa kun ei ollut oma koti ja oma sänky. Kyllä sitä aina välillä toivoisi ettei olisi näin onneton nukkuja. Toisaalta herkkäunisuudesta on hyötyäkin: jos täytyy herätä aamulla aikaisin, niin se ei luultavasti ole mikään ongelma.

Seuraavana aamuna herätys oli neljän aikaan, koska lento lähti jo ennen aamu kuutta kohti Helsinkiä. Minä tosin olin hereillä jo aamu kolmesta eteen päin. Yritimme lähteä mahdollisimman hiljaa ettemme herätä muita. Ilmeisesti siinä melko hyvin onnistuimmekin. Lento Finnairin siivin sujui jälleen kerran ilman suurempia ongelmia. Helsinki-Vantaalle saavuimme noin seitsemän aikaan. Helsinki-Vantaan rautatieasema avattiin samana päivänä, joten pääsimme ensimmäisten joukossa kokeilemaan sitä. Terminaalin käynti tosin ei vielä ollut käytössä, joten ensin täytyi ottaa ilmainen yhteysbussi terminaalista asemalle. Tietotien uloskäynniltä oli vielä melko pitkä matka itse asemalaiturille. Monta kerrosta alas maan alle ja vielä edelleen pitkin käytävää. Junia kuitenkin kulkee ihan mukavasti kymmenen minuutin välein. En tiedä miten matkanteko sujuu keskustaan asti, koska jäimme pois Tikkurilassa, jossa vaihdoimme junaa. Tikkurilaan asti matka meni junalla joutuisasti, koska välillä ei ollut kuin kaksi pysähdystä. Tosin tällä hetkellä, ennen suoraa käyntiä terminaalista, siirtyminen terminaalista rautatieasemalle on aikaa vievää hommaa.

Tikkurilasta jatkoimme junalla kohti Hämeenlinna, jonne saavuimme yhdeksän aikaan aamulla. Koko ajan matkustaessa oli tunne, että jotain puuttuu, koska saimme matkustaa kahdestaan, eikä koko ajan tarvinnut vahtia ovatko kaikki mukana. Hämeenlinnan rautatieasemalta kävelimme serkkuni luokse, jonne tarkoituksemme oli majoittua viikonlopuksi. Seuraavaksi mieheni lähti ostamaan itselleen juhlavaatteita ja minä jäin odottamaan poikiani, jotka äitini sitten puoli kahden aikaan serkulleni toikin. Nyt olikin sitten viiteen asti aikaa saada itsensä ja lapsensa juhlakuntoon. Onneksi poika lapset ovat suhteellisen helppoja, kun laittaa suorat housut, kauluspaidan ja siistit kengät, niin on valmista. Mieskin oli löytänyt itselleen kaupungilta uuden paidan ja housut.

Hämeen linna

Hämeen linna

Linnan piha

Linnan piha

Ensimmäisen päivän juhlallisuudet pidettiin Hämeen linnassa linnantuvassa. Itse vihkiminen oli tapahtunut jo aiemmin päivällä vain vanhempien läsnä ollessa maistraatissa. Kutsuttuina olivat perheet ja lähisukulaisia lapsineen. Ohjelmassa oli alkumaljat, häävalssi, ruoka, puheet ja kuvat. Ruoka oli kasvisruokaa, koska morsian on kasvissyöjä. Tarjolla oli kuitenkin myös kalaa ettei aivan pelkkää kasvista kuitenkaan. Virallisen osuuden jälkeen otimme vielä myös suuren määrän perhekuvia. Oli oikein mukavaa nähdä sisarusten sukulaisia, joita en ollut nähnyt moneen vuoteen, ja tietysti myös viettää aikaa komeiden omien poikieni kanssa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen, että he edes tähän minun suvun perhejuhlaan pääsivät osallistumaan, koska yleensä heidän osallistumismahdollisuutensa ovat olleet erittäin nihkeät heidän isänsä vaikutuksesta.  Juhlallisuudet olivat ohi puoli kymmenen aikaa ja siirryimme sitten serkulleni, jossa vielä hetken aikaa valvoimme ja yhdentoista-kahdentoista maissa menimme nukkumaan. Ei kauheasti tarvinnut unta houkutella, kun oli edellisenä yönä nukkunut vain kolme tuntia…