Selaat arkistoa kohteelle hallitus.

Pidetäänpä eduistamme kiinni vaan

6.3.2016 Yleinen

En ole luonnostani varsinaisesti poliitikko, mutta pidän politiikan seuraamisesta. Tai sanotaanko niin, että haluan pysyä viivalla niistä keskeisistä yhteiskunnallisista asioista, joita politiikan kentällä käsitellään. Etenkin silloin kun asia koskettaa minua. Ja meneillään oleva kilpailukykysopimus tai yhteiskuntasopimus nyt taatusti on sellainen. Itse asiassa varmaan jokaisen aikuisen tulisi olla asiasta kiinnostunut.

Keskustelusta ja jopa poliittisista kannanotoista johtuen syntyy tosin mielikuva, että kiinnostus vaikuttaa olevan draamaelokuvan tai näytelmän tai populistisen loanheiton tasolla. Ihmettelen toisaalta sitä, että ihan terminologisestikin aika monelle tuntuu olevan epäselvää, ketä nyt pitäisi tilanteesta syyttää ja toisaalta erityisesti sitä, että etenemisen kannalta keskiössä olevat toimijat eivät näytä tunnistavan tai tunnustavan tarvittavan sovun tärkeyttä.

Kun tämä hallituksen vatulointi on kohta kestänyt jo vuoden ja kolmannen kerran työmarkkinaosapuolilla oli mahdollisuus sovitella asia kuntoon, niin yhtäkkiä se ei olekaan (taas) mahdollista. Miksi ihmeessä neuvottelupöydässä on SAK, jos sillä ei itse asiassa ole edes mandaattia asiasta sopia? Ja miksi ihmeessä syytä ollaan nyt kasaamassa jo valmiiksi kompuroivalle hallitukselle, vaikka itse ratkaisu on näiden työmarkkinaosapuolten itse aikaansaama. Ei kuulemma luoteta hallitukseen. Mitä ihmettä, kysyn. Luottamuspulahan pitäisi kohdistaa neuvotteleviin osapuoliin ja ratkaisun tekijöihin.

Viimeistään nyt omakin mittani alkaa olla täynnä verovähennysoikeudellisiin liittojen jäsenmaksuihin ja koko ay-järjestökenttään. Puhumattakaan näiden neuvotteluoikeudesta. Eiköhän olisi aika siirtää neuvotteluvalta yrityksille ja niiden työntekijöille? Miksi on niin monimutkainen keskusjärjestö – liitto – paikallisjärjestö – työntekijä -verkosto, jos se ei toimi? Rahaa ja toimijoita tarvitaan joka väliin ja itse kontribuutioarvo on kyseenalainen.

Minulle virkamiehenä kelpaa lomarahojen leikkaus ja 0-ratkaisu ja lisääntyvät työttömyysvakuutus -yms maksut. Koska minä ymmärrän, että jotain pitää tehdä. Ammattiyhdistysliikkeelle olennaista vaikuttaa olevan vain jo saavutetun institutionaalisen aseman pitäminen ja pönkittäminen. Puhutaan työntekijän menetyksestä. Kolme päivää lisää työtä vuodessa on kynnyskysymys. Siis noin seitsemän minuuttia päivässä. Se on kova pala. En voi yrittäjän poikana kuin ihmetellä tätä kummallista yksityiskohtaa.

Myös vasemmistosiipi on muistanut kovasti arvostella tätä sopimusta. Arvostelu on haluttu kohdistaa hallitukselle, vaikka se ei ole edes sopimusosapuoli. Suosikkipaavoni mm otti sosiaalisessa mediassa kantaa asiaan: Arhinmäki katsoo, että ”Ns. kilpailukykysopimuksessa työnantajien ei tarvitse luopua käytännössä mistään, mutta työntekijät ovat maksajan asemassa.” Paavon tuntemus yrittäjyydestä ja työn antamisesta paljastuu jälleen kerran. Ei työnantaja – joka suomalaisessa tapauksessa on pienyrittäjä – tarvitse mitään sopimusta omien etujensa tinkimisessä. Tämän asian hoitaa yrityksen kyky suhteessa kilpailijoihin ja yleinen markkinatilanne. 

Ennustan, että ei tässä hyvin käy. Emme vaan omaa kansana kykyä tunnistaa vieläkään tilannettamme. Velkaantumisnopeutemme, kilpailukykymme heikkous ja ominaisuutemme silmien ummistamisessa ovat eurooppalaista huipputasoa – kreikkalaista normia jopa. Tässä asiassa erityisesti tosin toivon olevani täysin väärässä.

Synkkää vappua

2.5.2014 Yleinen

Vappu vaikuttaa edelleen olevan aikaa, jolloin politiikan kentällä kuullaan mitä erilaisempia puheita. Tämään vappu ei tuottanut pettymystä. Onkohan niin, että poliittisessa kentässä olevilla on työntöä mennä puhumaan turuille ja toreille asioita vai onko asiassa imua? 2014 vapun puheiden perusteella voisi olla imua, koska sisällöllisesti oli taas tarjolla joko köyhää tai sitten villiä. Ihan miten haluaa tulkita.

Pääpuolueista Keskustan Kimmo Tiilikainen puhui vappuna Savonlinnassa. Kimmo otti asiakseen – rakentavan tulevaisuuteen luotaavan puheen sijaan – nälviä naapuripuolueita ja näiden hahmoja. Mikäpä siinä, jos omassa aatteessa ei ole markkinoitavaa, niin on kivempi naulata toisia alemmas. Silloinhan tuntuu itsekin olevan korkeammalla. Erityishuomiota saivat muun muassa Kokoomuksen kilvoittelevat puheenjohtajaehdokkaat Stubb ja Vapaavuori. Stubbin epäonnistumista ministerinä kuvaa Kimmon mielestä hyvin se, että hänen aikanaan Suomen vienti on suorastaan romahtanut. Vapaavuori taas on tyrinyt hommansa elinkeinoministerinä, koska ”kivihiili on vyörynyt Venäjältä Suomeen”. Onkohan Tiilikainen muistanut lukea ja katsella viime vuosien aikana Suomen ympärillä tapahtuneita asioita?

Palkansaajajärjestö SAK on perinteisesti edustanut puheillaan järjestön aatetta lukuisilla puhujillaan. Tänä vuonna arvostelunsa saivat luonnollisesti hallitus päätöksestään leikata työeläkkeitä ja työttömyysturvaa sekä yritysjohtajat, joiden kehotetaan olemaan kritisoimatta julkisen talouden kokoa. Olivatko SAK:n hallituksen jäsenet muistaneet vertailla puheitaan ennen vappusimaansa, koska viesteissä on hivenen ristiriitaisuutta?

Opposotion uusin tulokas vasemmisto ärhäköityi nyt sopivan ajan päästä arvostelemaan myös hallituksen toimia. Paavo Erkki haukkui hallitusta siitä, että se luopui perusturvan varassa elävien aseman parantamisesta ja tuloerojen kaventamisesta. Tosin vanha radikaali katsoi asiakseen julkisesti arvostella myös poliisia vaatimalla selitystä Vasemmistonuorten mielenosoituksen yhteydessä tehdyistä kiinniotoista ja takavarikoista. Mikä se vallan kolmijako-oppi olikaan Paavo?

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön vappupuheessa Suomen olisi päästävä Ruotsin työllisyystasolle. Hyvä tavoite ja hyvä esimerkkimaakin. Mutta ei se taida niin olla, että valitaan keinoksi panostaa puhtaaseen teknologiaan, jolla Niinistön mukaan luotaisiin kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Toki se on yksi mahdollisuus, mutta korrelaatio näiden asioiden välillä on kyseenalainen.

Pakina-osastolle menee entisen pääministerimme Anneli Jätteenmäen vappulause: ”Suomen johtavat poliitikot ovat keskittyneet henkilökohtaisiin urasuunnitelmiinsa.” Samaa linjaa hakee myös ministeri Susanna Huovinen (sd.) lausuessaan Keski-Suomessa vappuna: ”Ilmansaasteet tai tarttuvat taudit eivät ymmärrä pysähtyä maiden rajoille passitarkastukseen emmekä voi tuudittautua Suomessakaan siihen, että tarttuvien tautien aika olisi ohi.”

Muutenkin koko Vapun ”juhlimisen” ja puheiden sävy on aika melankolinen. Harvassa olivat puheet, joissa haluttiin päättäjien toimesta valaa uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Puhumattakaan että olisi puhuttu ilolla ja haluttu jakaa hyvää mieltä. Poliittisen ilmapiirimme tunnelma on aika tunkkainen ja synkkä jos barometrina käyttää vapun puheita. Mutta sellainen kai kansammekin on.