Selaat arkistoa kohteelle halaukset.

Hellyyttävä Joulu. 13 päivä Joulukuuta

13.12.2014 Nyt oli aikaa rakkauudelle, Yleinen

Niin tuntui kaikki hyvältä, että Irenikin nauroi miehelleen aamulypsyllä navetassa. Iloisuus oikein pursui hänen kasvoiltaan ulos. Olihan se niin tietenkin kun Sykerön remontti oli melkeinpä maalisuoralla. Ja rahoituskin tuntui olevan melkein selvä. Lahjoituksiakin on tullut tasaiseen tahtiin ja muutamassa paikassa on jo lipas tuotu tyhjennettäväksi. Ja niistä on löytynyt isojakin rahoja. Ja kun vielä toinen autettavakin on löytänyt rakkaan itselleen niin hänkin pääsee varmasti kohta kiinteästi asumaan naisystävänsä luokse. Vaikka hyvähän se oli, että Hokkasen Vilholla onkin nyt puita liiterissä ja ilmeisesti tänään aukaistaan taas sähköt hänelle.

Tässä se auttamisen taika onkin. Vaikka lahjoitusta saadessa saakin lämpöiset halaukset ja kauniit sanat niin sitten kun se lahjoitus on käytössä niin voi hartaudella muistella kuinka hyvä voi toisilla olla. Näin kävi Irenellekkin joka eli täysin tunteiden vallassa. Ensimmäinen remonttipäivä sai hänet purkautumaan kun hänellä ei ollut kokemusta vielä näin suurista auttamiskohteista. Mutta kun remontti alkoi ja pyörtymisestä selvisi niin sen jälkeen onkin jo kaikki mennyt hyvin. Vaikkakin töitä on saannut tehdä niin nyt tuntuu kaikki jo helpommalta kun useampi on alkanut hoitelemaan asioita.

 

kynttilä 4Himmelin Liisa oli soittanut Hokkasen Vilhon aamukahville. Lystiä oli heilläkin aamukahvia juodessa. He tuntuivat ystävystyen oikein viimeisen päälle. Jo Liisa lupasi, että voithan sinä tännekkin yöksi jäädä. Kun en tahtonut viimeyönä saada unta kun ajattelin sinua. Siellä pienessä mökissä minun rakaani on. Mutta kun kahvit oli juotu halusi Vilho lähteä Sykerölle katsomaan, jos vaikka tarvitsevat apua. Niin lähtivät kummatkin katsomaan onko pesuhuone jo missäkin vaiheessa ja jos vaikka olisi jotain töitäkin siellä. Liisahan voisi vaikka siivota ja auttaa Almaa.

 

Kovin oli suureksi paisunut jo auttajien määrä. Traktorimies Haapasen Ville kaivoi viemärikaivoa ja hänelläkin tuntui olevan jotain hyvää kerrottavaa. Mutta hän jätti kertomisen sitten aamupäivän kahville.

Irene ja Taavetti tulivat pihaan samaan aikaan kuin uudet rakastavaiset Liisa ja Vilhokin. Irene ja Taavetti huomasi heti toisen pariskunnan onnellisuuden loistavan kilvan heidän kasvoiltaan. Sisään mentiin ja päästiin heti kahvipöytään. Konekuski Villekin saapui heti heidän peräänsä. Kahvipöydässä olikin hilpeä tunnelma. Jokainen tiesi tekevänsä hyvää työtä ja Alma sekä Jaskakin antoivat vielä vauhti kehumalla kaikkia auttajia. Kukaan ei jäännyt varsinkaan Alman kiitoksia vailla. Alma kertoi, että ”Tuo Suikkasen Niilo jo lupaili, että viikon päästä päästään varmaan tuntemaan suihkun ropinan iholla. Kyllä kaikki niin ihmeelliseltä tuntuu. Ja kun saadaan vielä oma poika tänne perheineen tulemaan. Sitten saan minäkin tuntea pienokaisten lämmön ihollani kun saan heitä sylissäni pitää ja hyräillä näille pienille lapsille. Minulla on niin hyvä olla, ihan kun joulupukkia odottaisin käymään”.

 

”Traktorimies Ville ilmoitti muutaman päivän kun voisimme ohjelmalliset tanssit pitää. Orkesteri lupasi tulla aivan ilmaiseksi soittamaan. Ja kuulemma kirkonkylällä on joku sirkuskoulu mistä ehkä saisimme esiintyjiä. Tämä mun orkesterikaveri lupasi heitä kysellä. Samoin koulussa on myöskin aktiivinen musiikinopettaja. Hän on koonnut oppilaista pienen kuoron, että sieltäkin voisi saada kuoron laulamaan. Päivä vaan pitäisi lyödä lukkoon tässä ja nyt”. Yksi almanakka löytyi Almalta. ”Olisiko 19 päivä sellainen mikä kävisi, eli jo viikon päästä. Vai olisiko se pareempi pitää joulun jälkeen ennen Uuttavuotta tai aattona 31 päivä”. ”Molemmat päivät ovat ainakin orkesterilla vapaat”. Asiasta keskusteltiin kovasti ja lopulta päädyttiin Uudenvuodenaattoon. Jouluun on niin vähän aikaa ettei taida kukaan kerkiä tanssimaan. Ja jos Ville ilmoittaa päivän esiintyjille ja kun saat esiintyjät selville niin tehdää muutama mainos tänne kylälle ja kirkonkylän ilmoitustauluille. ”Missä nämä juhlat sitten pidetään”, kyseli Irene”.

kynttilä 1

”Käsittääkseni orkesteria oli pyydetty aatoksi Seurantalolle mutta se oli jostain syystä peruuntunut. Kysyn jos orkesterikaveri kyseleen sen paikankin valmiiksi”. Niin oli taas yksi tehtävä saannut siunauksen. Pienillä pääsymaksuilla saamme taas rahaa avustusrahastoon ja jos vielä pystyisimme siellä jotain kahvia ja pullaa myymään niin niistäkin tulee tärkeitä rahoja yhteiseen rahastoon.

 

Suikkasen Ville jatkoi laattojen laittamista seiniin. Sähkömieskin tuli päivällä käymään ja asensi ensin pumppuun sähkön. Tiskipöydälle hän veti johdot valmiiksi sekä pesuhuoneeseen. Nekin oli nyt sitten valmiina. Kun laatat on vedetty ja ne päivän pari kuivaneet niin voidaan vetää saumalaasti laattojen rakoihin. Sitten kun vielä saadaan valaisimet paikoileen sekä pistorasiat niin suihku ja veski olisi valmis. Kaivo tulee varmaankin tänään tai viimeistään huomenna valmiiksi. Sitten vaan suihkuttelemaan.

Liisa tiskaili kupit ja Vilho oli halukas tulemaan kuivaamaan astiat. Olihan kuivauskaappikin mutta kun ei Vilho tohtinut olla Liisasta kovin pitkälläkään. ”Ompa herttaisen näköistä tuo uusi rakkaus”, totesi Alma joka hymyilevänä katseli keinutuolissa tätä kahta tiskaajaa.

 

Irene muisti, että huomennahan on viikonvaihde. Tuleekos tänne kukaan vai pidetäänkö vähän vapaata. Suikkasen Ville ainakin lupasi tulla, että saa laatoituksen tehtyä. On parempi kun saavat laatat sitten kuivaa kauemmin. Konemieskin tulee, että jos ei kaivoa saada tänään valmiiksi. Ja pari lapiomistäkin lupasi tulla. ”Kyllähän minäkin tulen”, sanoi Liisa. ”Ja minä myöskin, voinhan laittaa vaikka saunan lämpiämään Almalle ja Jaskalle”. ”Tuohan on hieno juttu, jos vain jaksat tulla niin oikein hyvä”. Alma oli mielissään lämpöisestä saunasta. Pesut ovatkin jäänneet aivan unohduksiin kun on ollut sellaista menoa ja meininkiä koko ajan.

 

poro

Kaikki hommat olivat järjestyksessä. Irmeli ja Taavetti lähtivät kotiin koska sielläkin tuntui olevan paljon hommia jotka ovat jäänneet tekemättä tämän kiireen takia. On siivoamista ja omien laskujen maksamista sun muuta. Ja jos vaikka navetan jälkeen pääsisi yhdessä saunaankin.

Ja kun kaikki askareet oli tehty oli aika vetäytyä saunan leppoisiin löylyihin. Irman hyvä olo tuntui vieläkin. Niinpä hän vetäytyikin aivan Taavetin viereen, hän halusi olla nyt lähellä, halusi, että Taavettikin tunteen hänen hyvän olontunteen. Olihan Taavetti jo aamusta vaimonsa iloisuuden huomannut ja kivaltahan se tuntui kun vaimo aivan viereen tuli.

 

Iltakahvien aikaankin Irene loisti hyväntuulisuutta oikein kunnolla. ”Oliskos isännällä mitään ehdotuksia mitä illemmalla tehtäisiin”. ”Enpän ole vielä sellaisi kerennyt miettimään, vai onkos sulla jotain erityistä tiedossa”. ”Eiköhän jotain erityistä tänään tapahdu”. Mutta vielä kuivateltiin hiuksia ja katseltiin televisiota. Irene oli vetäytynyt loikoilemaan sohvalle ja päänsä hän oli laittanut miehensä syliin. Kuivaihan ne hiukset lopulta ja Irene pyyteli miestään jo nukkumaan. Ja niin he sitten sukelsivat pehmoisten peittojen alle. Irene tahtoi vielä tuoda omaa iloisuuttaan ja hyvänolon tunnetta vieläkin miehensä peitonalla. Loppu illasta olikin sitten sitä toista asiaa jota monesti tehdää jos ei nukuta.

Liisan ikkunoista loisti vielä valo. Sitten tuli valo makuuhuoneeseen ja keittiön valo sammui. Täälläkin oli sama tehtävien laatu kuin Irenellä ja Taavetillakin. Täällä haettiin ensimmäistä kosketusta pimessä että löydätkö sinä minun käden, entäs sitten varpaat, no löytyvätkö huulet helposti, no vielä jalat. Siinä sitä sitten oltiin, rakkautta täälläkin harrastetaan.

Alman sänkykammarissa oli myöskin Jaskalla ajatuksia. Mutta Alma ilmoitti heti kun Jaska oli kätensä nostanut Alman vyötärölle, ”Eikös nyt vaan nukuta, Joulu on vielä edessäpäin.

Jatkuu huomenna

piki

 

 

Hellyyttävä Joulu. 12 päivä joulukuuta

12.12.2014 Alma ja Jaska löysivät tarhasta mieluisan tehtävän, Oli niin ihana leipoa lasten kanssa., Yleinen

Yö oli nukuttu ja lehmät pusertaneet utareistaan viimeisenkin valkoisen maitopisaran pois. Oli taas lähtö Sykerölle katsomaan tilannetta. Ja tänään olisi lähtö lastentarhaan Alman ja Jaskan kanssa. Vilho Hokkanen istui takapenkillä, ainakin sellaisen nimen hän antoi Taavetille eilen saunassa. Lopulta päästiin Sykerön pihaan ja mentiin sisään. Vilho käveli viimeisenä ja kainona miehenä jolle tälläisen avun saaminen ei tietenkään tuntunut mukavalta. Keittiöstä löytyi myöskin uusi kahvinkeittäjä Liisa Himmeli. Hän oli jo eläkeiässä mutta pirteyttä tuntui löytyvän häneltä. Alma vielä näytteli hänelle kuinka kähvinkeittäminen sujuu tälläisellä isolla hellalla jossa lämmönantajana olisi puu.

kynttilä 5

Alma joka oli laittanut itsensä oikein hienoksi samoin kuin Jaskakin, olivat nyt lähdössä lastentarhaan. Irene heidät sinne kyyditsi ja lupasi tulla sieltä takaisin kun asiat saadaan siellä sujumaan. Vilho jäi istumaan keittiöön kun Liisa kahvinkeiton välissä aina jotain Vilholta kyseli. Siinä kyseltiin missä sinä oikein asut, ja oletko eläkkeellä, mitä sinä harrastat sun muuta. Toisaalta Vilho pitikin siitä kyselemistä ja kun sen vielä teki noin pirteä nainen. Liisaa oikein säälitti Vilhon tilanne. ”Oletko sinä saamassa apua tilanteeseen, että sinun olisi taas lämmin asua”. ”Eiköhän Taavetti jostain hanki puita minulle, katsotaan nyt miten tässä käy. Heillä kun tuntuu olevan aika kiirettä muutenkin kun on oma maapaikka ja sitten vielä tämä remontti”. ”Voi kun minä voisin sinua auttaa jotenkin. Itse olen ollut ilman miestä jo viisi vuotta kun mieheni kuoli. Ja kyllä siellä meilläkin pitäisi aina välillä joku naula seinään lyödä. Mitä se aina hakkailen vasaralla peukalooni”. ”Enhän minä nyt voi heti luoksesi muuttaa, ehkä pitäisi ensin seurailla tilannetta, käymmekö me toisillemme”. ”Niinhän se tietenkin on”. Ja naurua laitettiin päälle. Kyllä vanhemmat ihmiset sitten nopeasti tutustuvat toisiinsa ja hoitavat suhteensakin siinä samalla kuntoon.

Niilo oli saannut vesisulun vedettyä pesutilaan ja seuraavaksi olisi vuorossa keittiön kaapistojen laitto. Alma oli jo jonkin verran kerennyt kaappeja tyhjentämäänkin mutta vielä oli tyhdennettävää. Liisa ei ylettynyt ylähyllyltä enään ottamaan vaan pyysi Vilhoa nousemaan tuolille ja antamaan astioita hänelle. Työ tuntui heiltä käyvän oikein iloisesti ja mallikkaasti. Lopulta oli kaapit saatu tyhjennettyä ja Niilo pääsi purkaamaan vanhat kaapit seinustalta pois. Vilho tietenkin auttoi minkä pystyi vanhuudesta huolimatta. Myös Vilho auttoi Niiloa kantamaan vanhoja kaappeja ulos, että päästiin sitten asentamaan uusia paikoilleen.

Traktori kaivoi ojaa viemäriputkistolle ulkoja. Siellä oli kolme miestä asantamassa putkia samanaikaisesti maahan. Onni oli, että maa oli hiekkapohjainen niin jäi kuravellissä kävelyt pois ja työ joutui nopeaan tahtiin.

Tuli kahvinaika ja porukka myöskin ulkoolta tuli kahville. Kahvipöydässä alkoi keskustelu ihmisten auttamisesta. Jopa traktori mieskin lupasi nämä työt tehdä talkoilla vaikka ei oikein töitä ole tänätalvena ollutkaan. Muutkin paikalla olevat halusivat tulla oikein kunnolla mukaan Irenen auttamis-projektiin. Ja asiaa luvattiin viedä yhteisesti eteenpäin. Tarktorimies heitti ilmoille, että saisimmekohan jonkun illanvieton järjestettyä josta saataisiin rahaa tähän auttamiseen. Hän ainakin tuntee kirkonkylästä erään kaverin jolla on tanssiorkesteri. Varmasti saisimme hänet ilmaiseksi soittamaan. Paikka pitäisi vielä katsoa missä voisimme tanssia. Kerrassaan hieno esitys tuli traktorimieheltä Ville Haapaselta ja asiaa päätettiin esittää Irmalle kun hän sieltä lastentarhalta tänne tulee.

kynttilä 3

Lastentarhalla oli myöskin asiat edenneet siihen pisteeseen, että Alma oli tehnyt piparkakkutaikinan ja nyt alkoivat lapset kaulimaan taikinaa ohueksi. Lapsista oli hauskaa leipoa kun monessa paikassa ei äiti anna leipoa. Paikat kuulemma likaantuvat liiaksi. Jaska kertoili osalle lapsista kaikesta vanhasta ajasta kun kaikki eivät kerralla mahtuneet leipomaankaan. Jaska kertoili hevosista kuinka hän oli puita tuonnut metsästä isomman tien varteen. Jaskasta löytyi hieno kertomisen lahja. Hän sai kaikki lapset tarkasti seuraamaan kertomusta. Hän sai kertomuksesta jännittävän jota lapset hyvinkin tarkkaan seurasivat.

Samoin Almakin kertoili pieniä juttuja joita lapset aina kilvan kyselivät leipomisen yhteydessä. Alman kasvoilta näkyi, että hän piti tästä tilaisuudesta. Ja kun puolilta päivin kävivät lapset nukkumaan, meni Alma heidän sänkyjensä viereen ja hiljaa hyräili laulua joita eivät edes tarhan täditkään tunteneet. Ei kestänyt montaakaan minuuttia kun kaikki läpset olivat unten mailla.

Irene oli jo aikaisemmin lähtenyt tarhalta kohti Sykerön paikkaa. Häntä vaivasi Vilhon tilanne, mitä me hänelle oikein tehdään. Kun hän pääsi takaisin taas remontti paikkaan ja sisään tullessa hän huomasi Vilhon olevan täydessä työntouhussa Niilon kanssa. Kaappeja asennettiin paikoilleen ja Vilholta tuli aina joskus hyviäkin neuvoja. Asia selvisikin kun hän kertoi olevansa timpuri silloin joskus. Liisa vinkkasi Inenen sivummalle ja kyseli, minkälainen tuo mies on oikein sivilissä. Mutta ei Irenekään häntä tuntenut aikaisemmin. ”Minä kun jo kerkisin häneen ihastumaan oikein kunnolla. Pyysinkin häntä asumaan meille mutta mies oli sitä mieltä, että katsellaan nyt jonkin aikaa onko meistä pariksi”. ”Tämähän olisi hieno asia. Kehitelkää nyt vielä asiaa ja ota itse asiat puheeksi. Minusta tuntuu, että Vilho on hiukan kaino puhumaan tälläisistä asioista”.

Työt sujuivat hienoa tahtia ja keittiön kaapit saatiin kiinni seinään. Nyt sitten asentamaan astiat kaappiin kun kaapit on ensin pyyhitty. Irene lähti hakemaan Almaa ja Jaskaa tarhalta pois kun soitto tuli. Tarhalta kerrottiin, että Alman ja Jaskan täällä käynti osottautui erittäin onnistuneeksi tapahtumaksi. Lapset kyselivät koko ajan, että koska tulette taas tänne tarhalle käymään.

myrskylyhty

Kellon tullessa kuusitoista oli Alma ja Jaska taas kotona. Traktori peitteli viemäriojaa, josta vielä kaivo puuttuu. Se on huomisen päivän asia. Alma, Jaska ja Irene astuivat sisään. Alman iloisuus tarhalla käynnin jälkeen muuttui oikein suoranaiseksi onnellisuudeksi kun hän käsi suun edessä päästi kiljaisun. ”Herttanen sentään kun Te luotte meille aina suuria onnellisuuden tunteita. Tänään jo meillä oli niin hauska matka kun saimme touhuta lasten kanssa. Ja kun tänne tulimme olimme saanneet uudet keittiön kaapit. Mitä me oikein ollaan tehty, että meitä näin palkitaan”.

Vielä kokoonnuttiin kahvipöydän ympärille. Tuotiin esille Liisan ja Vilhon auttamisesta ja vähän muustakin pelistä. Sekä illanvieton pitämisestä. Rahat menisivät Irenen avustustilille. Ville voisi kysellä orkesterin pojilta missä olisi hyvä paikka tanssia vaikka sukkasiltaan. Ja saisimmeko sinne jotain muutakin ohjelmaa. Kaikkein hienointa olisi jos vielä ennen joulua saisimme juhlan pidettyä, se toisi määrätynlaista tunnetta lisää.

Niin lähtivät taas kaikki koteihinsa. Taavetti oli soittanut Klapi-Pojille, että puut olisivat jo varmaan pihalla. Sähköstäkin soitin ja maksoin laskun. Sitä en tiedä ovatko vielä sähkön yhdistäneet. Taavetti vei Himmelin Liisan ja Hokkasen Vilhon ensin villen kotiin. Molemmat jäivät sinne kantamaan puita liiteriin. Liisa lupasi kävellä kotiin kun tästä kuitenkin on niin lyhyt matka. Jos ei sitten toisin käy.

Illan mittaan saatiin puut liiteriin vaikka ei sähköt olleet vielä tulleetkaan, oli kuitenkin kynttilä valoa antamassa ja puut paloivat uunissa lämpöä tuoden. Ei kuitenkään Liisa jäännyt yöksi tänne kun oli niin kapea sänky. Eikä Vilhokaan lähtenyt Liisan kotiin vielä. Saattamaan kuitenkin Vilho lähti ja käänöpaikalla jossa Liisa oli käveltävä kotiin ja Vilho kääntyi kotiin annettiin halaukset ja pusunkin tarjosi vielä Liisa huulille.

 

Jatkuu huomenna

piki